Matosuon lisäalueen lohkojen 10 11 turvetuotantoa koskeva ympäristölupa,

Länsi- ja Sisä-Suomi Päätös Nro 219/2012/1 Dnro LSSAVI/95/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 28.12.2012 ASIA HAKIJA HAKEMUS JAKOPÄÄTÖS Matosuon lisäalueen lohkojen 10 11 turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Soini Vapo Oy PL 22 40520 Jyväskylä Vapo Oy on 27.1.2010 aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa kolmen toisistaan erillään sijaitsevien Matosuon lisäalueen lohkojen 10 13 79,6 ha suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Soinin kunnassa. Aluehallintovirasto on ennen kuulemisvaihetta jakanut asian kolmeksi erilliseksi hakemusasiaksi. Tässä päätöksessä käsitellään Matosuon lisäalueen lohkojen 10 11 25,8 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon liittyvä ympäristölupahakemus. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne Tuotantoalue on uusi ja alueella ei ole aikaisempaa ympäristölupaa. Hankealue on osin hakijan omistamaa ja osin vuokrasopimuksin hallitsemaa aluetta. Ympäristöministeriön 23.5.2005 vahvistamassa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa Matosuon lisäalueen kohdalla ei ole Matoniemen Naturarajausta lukuun ottamatta muita maankäyttöön liittyviä kaavamerkintöjä. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 0295 018 450 Vaasan päätoimipaikka kirjaamo.lansi@avi.fi Wolffintie 35 www.avi.fi/lansi PL 200, 65101 Vaasa

2 Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Matosuon lohkojen 10 11 lisäalue muodostuu kahdesta lohkosta, joiden tuotantoala on 23,4 ha, kolmesta auma-alueesta, joiden ala on 2,4 ha, laskeutusaltaasta sekä 1,4 hehtaarin suuruisesta pintavalutuskentästä. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevarastojen paikkoja vaihdellaan, joten tuotantoala on kokonaisuudessaan 25,8 ha. Toiminta, joka käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen, aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe kestää 1-3 ja tuotantovaihe 15 25 vuotta päättyen noin 2035. Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon, alueen maanomistajille palauttamisen jälkeen. Jälkikäytöstä päättävät maanomistajat. Kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesiensuojelurakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 m välein. Sarkojen pintakerros puu-aineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja sarkaojapidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat (tarvittaessa) ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla, toisioerottimella varustetulla imuvaunulla tai hakumenetelmällä keräiltynä. Tuotantolohkojen 10 13 Keskimääräinen vuosituotantomäärä on 40 000 m 3 päätuotetta jyrsin-polttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Kysynnän mukaan voidaan tuottaa myös palaturvetta. Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Jyrsinpolttoturpeen käyttöpaikaksi on suunniteltu ensisijaisesti Jyväskylässä sijaitsevia voimalaitoksia. Palaturvetta käytettäisiin lähialueen pienillä lämpölaitoksilla. Mahdollinen ympäristöturve menee lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteen imeytykseen ja maanparannukseen. Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi.

Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esim. metsittäminen tai viljely. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovastuuvakuutus. Hakijalla on käytössään sertifioitu ISO 14001 standardin mukainen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä sekä ISO 9002 standardin mukainen laatujärjestelmä Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja padottavalla rakenteella sekä pintapuomilla varustettu laskeutusallas ja pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan laskeutusaltaasta pintavalutuskentälle painovoimaisesti jako-ojan kautta. Pintavalutuskenttä on suuruudeltaan 1,4 ha, eli 4,0 % valuma-alueestaan. Suunnitellun pintavalutuskentän keskeltä kulkeva Koirapuro siirretään kiertämään pintavalutuskenttä ja vanha purouoma jätetään pintavalutuskentän vesien kokoojaojaksi. Pintavalutuskenttä sijaitsee kokonaisuudessaan ojitetulla alueella ja ojat tukitaan oikovirtausten estämiseksi. Pintavalutuskentältä vedet johdetaan Koirapuroon ja edelleen sitä pitkin Iso Ruokosen järveen. Hakija on arvioinut Matosuon lisäalueen lohkojen 10 11 ja 12 noin 58 hehtaarin suuruisen alueen yhteenlasketut päästöt Iso Ruokoseen seuraaviksi: Kiintoaine (kg/a) Kok.P (kg/a) Kok.N (kg/a brutto netto brutto netto brutto netto kuntoonpanovaihe 1. vuosi 2478 1398 27,7 17,5 1017 784 2.vuosi 1652 932 19,0 11,7 678 529 Tuotantovaihe 1250 699 13,9 8,7 508 381 3 Pöly, melu ja liikenne Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasu-päästöjä. Pölynmuodostus ajoittuu pääasiallisesti kesän tuotantokaudelle. Siihen ja pölyn leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään aina lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi.

4 Tuotannon eri työvaiheissa pölymuodostus ja leviäminen ympäristöön ovat erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Sen sijaan muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia työvaiheita, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa ja turvetta ei liikutella korkeussuunnassa ja koska käsiteltävä turve on kosteata. Nykyaikaisella toisioerottimella varustetulla imuvaunulla ja mekaanisella kokoojavaunulla pölyäminen on melko vähäistä. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 mm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (hiukkaskoko alle 2,5 µm). Pölyhaitan syntymiseen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Pienillä tuotantoalueilla tai erillisillä lohkoilla pölynmuodostus jää vähäiseksi lyhyistä työskentelyajoista johtuen. Nostosta aiheutuva pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy lyhytjaksoisesti talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen teillä estämiseksi. Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle. Yli 1 000 m päässä tuotantoalueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 m etäisyydellä pölylähteestä. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulensuunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Lähipuuston vaikutusta turvepölyjen leviämiseen on selvitetty mittauksin Kihniön Aitonevalla kesällä 2005. Tulosten perusteella tuotantoalueen reunalla, alle 50 metrin etäisyydellä tuulen suunnassa toiminnasta oleva puusto sitoo syntyvän pölyn lähes kokonaan. Toiminnasta voi ajoittain johtua turvepölyä tuotantoalueen lähiympäristöön. Tuotantoalueen pinta-ala, vallitsevat tuulensuunnat ja suojavyöhykkeinä toimivat metsäalueet asutuksen välissä sekä asutuksen suuri etäisyys huomioon ottaen toiminnasta ei muutoin arvioida aiheutuvan lähimpien kiinteistöjen käytölle kohtuutonta rasitusta pölyn muodossa. Ympäröiville metsämaille turvepölystä ei ole haittaa. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse vesistöjä, joihin turvepölyä voisi kulkeutua haitallisissa määrin. Sama koskee viljelyksiä. Marjastukseen ja sienestykseen soveltuvia alueita tuotantoalueen ympäristössä

on runsaasti. Ympäröiville suo- ja metsämaille kulkeutuvasta turvepölystä ei ole haittaa. Melu Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin maalla. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat avoimessa maastossa laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 m etäisyydellä). Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Jyrsin- tai palaturvetuotannon eri tuotantovaiheissa 40 db(a) meluvaikutus jää noin 100 150 m etäisyydelle tuotantoalueen reunasta silloin, kun tuotantoalueen reunasta alkaa metsävaltainen alue. 40 db(a) vyöhyke ulottuu vain poikkeuksellisesti 300 m tai sitä etäämmälle tuotantoalueen reunasta ympäristön ollessa avointa. Meluhaitta kohdistuu alueen läheisyyteen sekä turpeen kuljetusreiteille. Tuotantoaluetta ympäröi metsäiset suoja-alueet, mikä estää melun sekä pölyn leviämisen asutukseen. Työmaateiden varressa ei ole asutusta, joten kuljetusten aiheuttama melun lisäys jää alueella vähäiseksi. Melulle asetetut ohjearvot eivät muualla vastaavanlaisissa kohteissa tehtyjen selvitysten perusteella tule ylittymään hankealueen ympäristössä sijaitsevissa asutuissa kohteissa. Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (lokahuhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Lohkojen 10 13 vuosittainen toimitus (40 000 m 3 ) vastaa noin 350 rekan ajosuoritetta. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Toimitus ta- 5

Varastointi ja jätteet pahtuu työmaateiden ja olemassa olevan metsäautotien kautta paikallistielle 17445 (Kolu Raitaperä) ja siitä edelleen maantietä 7140 pitkin pääasiassa Jyväskylän, Jämsänkosken ja Jämsän sekä Pietarsaaren käyttökohteisiin. Työmaateiden tai metsäautotien varrella ei ole asutusta. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossakin määrin muuta raskasta liikennettä. Urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on 3 000 5 000 l. Lohkojen 10 13 yhteenlaskettu polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin 38 000 l. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle 15 000 l. Säiliöitä täydennetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä n. 250 l sekä muita voiteluaineita n. 55 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin 2,1 t. Lohkojen 10 13 turvetuotannossa syntyy jäteöljyjä noin 250 l, kiinteää öljyjätettä noin 40 kg, akkuja noin 13 kg, sekajätettä noin 1,3 m 3, aumamuovia 12,1 t ja rautaromua noin 200 kg. Urakoitsijat toimittavat jäteöljyn, muut ongelmajätteet ja sekajätteen erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja varastoidaan tuotantoalueelle niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Hakemussuunnitelman liitteenä olevassa kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa on selvitetty kantojen ja muun puuaineksen, kivien, mineraalimaiden ja laskeutusaltaan lietteen määriä, käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Alueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet ovat hakijan näkemyksen mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. 6

7 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Asutus ja maankäyttö Luontoselvitys Matosuon tuotantolohkojen 10 11 alueesta noin puolet on ojitettu. Ojitettu alue sijoittuu suon keskiosiin ja se on ns. kopo-ojitusta eli esikuivatusojitusta 20 m sarkavälein. Matosuon tuotantolohkot 10 11 sijaitsevat noin 10 km Soinin kunnan keskustasta etelään. Hankealueen lähiympäristössä (500 metriä) ei ole asutusta. Matosuon lisäalueen lohkot 10 ja 11 rajautuvat toiminnassa olevaan Matosuon turvetuotantoalueeseen, jolla on lainvoimainen, Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 17.11.2008 myöntämä ympäristölupa (Nro 115/2008/4). Valvontaviranomainen on kuitenkin kehottanut hakemaan vesilain mukaista luonnontilaista uomaa koskevaa poikkeusta ennen toiminnan aloittamista. Asiaa ei ole lainvoimaisesti ratkaistu, eikä tuotantoa ole voitu aloittaa. Matosuo on maisemaltaan osin erämainen, mutta sen virkistyskäyttöarvot ovat vähäiset. Suojelualueet ja kohteet Hankealueen läheisyydessä on kaksi Natura 2000-aluetta: Matosuonniemen alue ja Matosuon alue. Matosuonniemen Natura 2000-alue (FI0800150) on 32 ha:n suuruinen vanha, avara kuivan kankaan mäntymetsä, jossa on paljon isoja kilpikaarnaisia (n. 200 v vanhoja) mäntyjä. Pensaskerros on avara, vain muutamia männyn ja kuusentaimia sekä katajaa. Aluspuustossa on paikoitellen muutamia kuusia, hieskoivuja, harmaaleppiä sekä nuoria haapoja. Pystykeloja ja maapuuta on vähän. Natura-alueen läpi kulkee hiekkatie, josta erkanee pieni metsätie alueen eteläreunalla sijaitsevalle metsästysmajalle. Alueeseen kuuluu myös kaksi pientä luonnontilaista rämettä ja isompi neva. Avosuon läpi kulkee vanha, umpeutunut, perkaamaton oja ja toinen oja kulkee nevan reunassa. Alue koostuu seuraavista EU:n luontodirektiivin mukaisista luontotyypeistä: % Aapasuot 46 Boreaaliset luonnonmetsät 42 Puustoiset suot 12

Luontodirektiivin liitteessä II mainittuja eläin- tai kasvilajeja ei alueelta ole tavattu. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella pesii palokärki sekä metsäviklo, joka on luokiteltu muuten tärkeiden eläinlajien ryhmään. Matosuon Natura 2000-alue (FI0800038) on Pohjanmaan karu aapasuo. Selkeästä aapasuoluonteesta huolimatta alueella on pienialaisesti myös eksentrisen keidassuon piirteitä: heikkoa kerminmuodostusta ja erilaisia rahkaisia nevoja ja nevarämeitä. Natura-alueen ja hankealueen lohkon 12 pienin etäisyys on noin 500 m. Alueelta tapaa niin laajoja, osin rimpisiä oligotrofisia suursara-, kalvakka- ja lyhytkorsinevoja kuin pienialaisesti vaihtelevia neva-, tupasvilla- ja sararämeitä. Myös eriasteisia korpia ja runsaspuustoisia kangas- ja korpirämeitä esiintyy melko runsaasti. Alueen metsät ovat niin iältään, puustoltaan kuin luonnontilaltaankin sangen vaihtelevia. Erityisen runsaasti alueella on 20 70-vuotiaita mäntyvaltaisia kuivahkoja ja kuivia kankaita. Luontodirektiivin liitteen II lajit: susi, ilves ja karhu. Lintudirektiivin liitteen I linnut: kaakkuri, kurki, suokukko, kapustarinta ja liro. Hankealue sekä Matosuon ja Matosuonkankaan Natura 2000-alueet sijoittuvat toisiinsa nähden siten, että hankealueen reunaojitus ulottuu lähimmillään, mutta hyvin pieneltä osin, noin 500 m:n etäisyydelle Matosuon suojelualueen lounaisreunasta. Tämä etäisyys on riittävän suuri estämään ojituksen kuivatusvaikutuksen Natura-alueella. Lisäksi tuotantoalueiden ja suojelualueiden välissä on vielä metsäojitusta, joten tuotantoalueen ojituksilla ei ole hydrologista vaikutusta suojelualueille. Hakemus ei sisällä suunnitelmia uusista ojituksista Natura-alueen läheisyyteen, joten kuivatusvaikutuksia ei voi jatkossakaan esiintyä. Natura alueelle ei johdeta eikä ole suunniteltu johtaa kuivatusvesiä, joten vesistövaikutuksia ei siinäkään mielessä voi syntyä. Hankealueen ainoat Natura-alueella havaittavat vaikutukset ovat sinne ajoittain turvetuotantoalueelta heikkona kantautuva työkoneiden (traktoreiden) ääni. Kulkeutuvan turvepölyn määrä jää suuresta etäisyydestä johtuen erittäin vähäiseksi ja satunnaiseksi. Luontotyypit Matosuon kartoitetun alueen pinta-ala oli noin 46 ha, josta noin 20 % on ojitettu. Alueen koillisosassa esiintyi rahkasammalrimpistä oligotrofista nevaa ja Sphagnum-rimpinevaa. Ojitettu suoalue ja sen lähiympäristö on jäkäläturvekangasta, jonka kasvillisuudessa esiintyi tupasvillaa, variksenmarjaa ja rämekarhunsammalta sekä runsaasti torvijäkälää. Suoalueen länsipuoli on kituliasta männikköä kasvavaa rahkoittunutta tupasvillarämettä ja osittain variksenmarjarahkarämettä. 8

Pohjavesialueet Vesistö Selvitysalueella ei havaittu luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä, luokiteltuja pienvesiä eikä karttatarkastelun perusteella lähteitä tai lampia. Kasvisto Suoalueen keskustan ojitetulla alueella ja sen lähialueella on jäkäläturvekangasta, jonka kasvillisuudessa esiintyy tupasvillaa, variksenmarjaa ja rämekarhunsammalta ja runsaasti torvijäkälää. Alueen länsiosan rahkoittuneella tupasvillarämeellä kasvaa kituliasta männikköä. Alueen koillisosan kasvillisuudessa esiintyy leväkköä, mutasaraa ja pullosaraa. Hankealueen kasvillisuuskartoituksessa ei havaittu valtakunnallisesti uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja. Eläimistö Matosuon tutkimusalueella tavattiin 8 pesivää lintuparia havaitusta kahdesta lintulajista. Peippoja havaittiin neljä ja metsäkirvisiä kolme paria. Lisäksi havaittiin ohi lentänyt varpushaukka. Matosuon suunnitellun turvetuotantoalueen pohjoispuolella sijaitsee luonnonsuojelulailla rauhoitetun kalasääsken pesäpuu. Suunnitellun tuotantoalueen ja pesän välinen etäisyys on 200 metriä. Vuosina 2010 2011 tehdyissä kartoituksissa Matosuolta ei tavattu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 (luontodirektiivin liite IVa) mainittuja perhosia, korentoja eikä sukeltajakuoriaisia. Erityistä suojelua vaativaksi lajiksi luokiteltua rämeristihämähäkkiä ei havaittu. Hankealueen alapuolisesta Iso Ruokosen järvestä ei havaittu viitasammakkoa vuosina 2011 2012 tehdyissä kartoituksissa. Lähin pohjavesialue on Kaihiharjun pohjavesiesiintymä (luokka 1), joka on hankealueesta noin 3,6 km pohjois-koilliseen. Pitkien etäisyyksien vuoksi hankekohteella ei ole vaikutuksia pohjavesialueisiin, eikä hankealueen läheisyydessä (alle 500 m) ole asuinrakennuksia tai kaivoja joihin hankkeella voisi olla vaikutusta. Vesistö ja sen tila Halkoneva kuuluu Syväjoen vesistöalueeseen (35.463), joka kuuluu Kolunjoen vesistöalueeseen (F=198 km 2 ) ja edelleen Ähtärin ja Pihlajaveden reittien vesistöalueeseen. Syväjoen valuma-alueen pinta-ala laskussa Kolunjärveen on 86,6 km 2 ja järvisyys 2,1 %. Hakijalla on Syväjoen valuma-alueella vuonna 2010 lain- 9

voiman saanut ympäristölupa Kallionevan turvetuotantoon. Kolunjärven valuma-alueen pinta-ala Kolunjärven luusuassa on 155,3 km 2. Kolunjärven valuma-alueella sijaitsee hakijan hallussa oleva Matosuon tuotantoalue, jonka tuotantokelpoinen pinta-ala on 251 ha. Kitusjärven luusuassa sijaitsevan virtaamamittauspisteen perusteella lasketut Syväjoen, Kolunjärven luusuaan ja Kolunjoen virtaamat ovat: Syväjoki ennen Alajoen yhtymäkohtaa Kolunjärven luusua Kolunjoki laskussa Ähtärinjärveen MQ, m 3 /s 0,87 1,57 2,00 MNQ, m 3 /s 0,21 0,39 0,50 MHQ, m 3 /s 3,2 5,76 7,34 Veden laatua on tarkasteltu Matosuon lisäalueen alapuolisesta vesistöstä Iso Ruokosen, Syväjoen, Kolunjärven, Huikurinlammen, Kolunjoen sekä Ähtärinjärven havaintopaikoilta. Iso Ruokosesta ja Huikurinlammesta aineisto on niukka ja havainnot vanhoja, muilta osin havainnot ovat viime vuosilta. Iso Ruokonen on matala, umpeenkasvava järvi, jonka veden laadusta ei ole tuoreita havaintoja. Yhden vanhan havainnon perusteella Iso Ruokosen vesi on ruskeaa ja ravinteikasta. Syväjoesta on havaintoja viime vuosilta ja sen veden laatu kuvannee varsin hyvin yläpuolisen Iso Ruokosen veden laatua. Syväjoen havaintojen perusteella Syväjoen ja Iso Ruokosen vedenlaatu on välttävän ja tyydyttävän rajamailla, mutta suuren humus- ja fosforipitoisuuden sekä alhaisen ph:n vuoksi vesi luokittuu välttäväksi. Kukonkylän osakaskunnan edustajan mukaan Iso Ruokonen on mataluutensa ja umpeenkasvukehityksensä vuoksi virkistyskäyttötarkoitukseen huonosti soveltuva ja rehevöitynyt järvi. Huikurinlammen veden laadusta tietoja oli saatavilla vain 1980-luvulta. Veden laadun havainnot osoittavat lammen veden olevan paljolti samankaltaista kuin ylempänäkin vesistössä. Matalan lammen happipitoisuus on yleensä laskenut jonkin verran lopputalvesta, mutta täydellistä hapettomuutta ei vanhojen tulosten valossa ole ilmennyt. Väriarvo oli kasvussa koko 1980-luvun ajan, mutta tämän päivän tilanteesta ei ole havaintoja. Huikurinlammen veden laatu oli 1980-luvun tulosten mukaan välttävä. Kolunjärven veden laatu on paljolti yläpuolisten virtahavaintopaikkojen veden laadun kaltainen. Vesi on ollut tarkastelujaksolla tummaa, humuspitoista ja ajoittain hapanta. Fosforipitoisuus ilmentää rehevyyttä. a-klorofylliä järvestä on mitattu epäsäännöllisesti, mutta pitoisuudet ovat olleet huomattavan suuria ilmentäen voimakasta rehevyyttä. a-klorofyllipitoisuuden perusteella veden laatu on ollut välttävä tai huono. Keskimääräinen happitilanne on vaihdellut jonkin verran vuosittain. Useimpina vuosina alusveden happi on kulunut lähes loppuun talvikerrostuneisuuskauden lopulla, mutta syyskesällä tilanne on säilynyt parempana. Kolunjärven veden laatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella välttävä. 10

Kolunjoen veden laatu on hyvin samankaltainen kuin yläpuolisen vesistön. Humuksen määrä ja veden fosforipitoisuus ovat olleet tasaisen suuria ja vesi on ollut ajoittain myös hapanta. Tarkastelujaksolla veden laadussa ei ole tapahtunut selkeitä muutoksia. Havaintopaikan veden laatu on ollut yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan välttävä. Ähtärinjärven vesi on selvästi kirkkaampaa kuin Kolunjoen vesistöalueella, mutta ylittää kuitenkin mesohumoosisuuden tason. Kemiallinen hapenkulutus on vaihdellut tarkastelujaksolla melko vähän ja COD-arvot ovat suomalaisten vesistöjen normaalitasolla. Fosforitaso ilmaisee meso-eutrofiaa ja pitoisuudet ovat olleet tasaisia koko tarkastelujakson ajan. ph on ollut tasaisesti hieman happaman puolella ja alkaliniteetti melko korkea. Syvänteen happipitoisuuden minimiarvot ovat sekä lopputalven että loppukesän näytteenottokerroilta, ja niiden mukaan syvänteessä ilmenee säännöllisesti hapen kulumaa kerrostumiskausien lopulla. Veden laadun luokituksen perusteella Ähtärinjärven veden laatu on ollut tyydyttävä. Kalasto ja kalastus Alueen osakaskunnille suunnatussa tiedustelussa Kukonkylän osakaskunnan edustaja ilmoitti puhelimitse, että Iso Ruokonen on pahasti rehevöitynyt ja mataloitunut järvi, jolla ei käytännössä ole kalastuksellista arvoa. Kolunjärvellä kalastaa Kolunjärven osakaskunnan mukaan vuosittain noin 15 taloutta ja 5 loma-asukasta. Alueen kalastuksellinen merkitys arvioitiin pieneksi. Kokonaissaalis lajeittain arvioitiin olevan ahven 100 kg, hauki 150 kg, kuha 20 kg, lahna 150 kg, made 10 kg ja särki 100 kg. Osakaskunta ei ole istuttanut vaikutusalueella oleviin järviin. Kolunjärven tilan osakaskunta arvioi huonoksi. Tilan katsottiin huonontuneen viime aikoina. Vesistön ja kalaston tilaa haittaavista tekijöistä nostettiin esiin huomattavana haittana turvetuotanto. Kohtalaisena haittana koettiin metsä- ja suo-ojitukset. Vähäisenä haittana koettiin tehometsätalous, karjatalouden jätevedet ja peltojen valumavedet. Ähtärinjärven kalastuksellinen merkitys on suuri ympäri vuoden. Järvellä kalastaa vuosittain 400 taloutta (1000 henkilöä) virkistys- ja kotitarvekalastusta. Lisäksi kalastaa 100 loma-asukastaloutta (250 henkilöä). Verkkolupia oli v. 2009 2500 kpl ja v. 2008 2400 kpl. Vastaavasti katiskoiden lukumäärä oli molempina vuosina 750. Viehelupia on ollut vuosittain 150 kpl. Ravustus on kielletty. Kokonaissaalis lajeittain arvioitiin olevan ahven 3 000 kg, hauki 10 000 kg, kuha 25 000 kg, lahna 1 500 kg, muikku 4 000 5 000 kg, siika 500 kg ja särki 10 000-20 000 kg. 11

12 Osakaskunnan tekemät kalanpoikasistutukset vuosina 2005 2009: Laji Aika ikä (v.) Määrä Järvitaimen 2009 2-3 5 000 Siika 2008 1 20 000 Siika 2007 1 22 000 Siika 2006 1 35 000 Siika 2005 1 37 000 Kuha 2005 1 16 000 Kuhaistutukset ovat onnistuneet hyvin ja luontainen lisääntyminen on ollut hyvää. Siika- ja taimenistutuksilla pyritään luomaan myös näille lajeille luontaisesti lisääntyvä kanta. Ähtärinjärven tilan kalastuskunta arvioi hyväksi. Sen katsotaan parantuneen viime aikoina. Vesistön ja kalaston yleistä tilaa ja sen kehitystä arvioitiin seuraavasti. Veden yleinen likaantuminen on ollut vähäistä. Kohtalaiseksi haitaksi katsottiin vähempiarvoisen kalaston lisääntyminen. Muilta osin haitta katsottiin vähäiseksi tai sitä ei esiinny. Vesistön ja kalaston tilaa haittaavista tekijöistä nostettiin esiin huomattavana haittana turvetuotanto ja vesistön säännöstely. Muilta osin haitta koettiin vähäiseksi tai sitä ei ole ilmennyt lainkaan. Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön Pintavalutuskentän jälkeen puhdistetut kuivatusvedet johdetaan Koirapuroa pitkin Iso Ruokoseen. Matosuon lisäalueen tuotantolohkojen 10 12 (58 ha) kuntoonpano- ja tuotantovaiheen nettokuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Iso Ruokosessa ja Syväjoessa ennen Alajoen yhtymäkohtaa keskivirtaamatilanteessa ovat seuraavat: Netto Kok.P µg/l MQ m 3 /s Kiintoaine mg/l Iso Ruokosen luusua 0,43 Kuntoonpanovaihe 0,10 1,3 57 Tuotantovaihe 0,05 0,5 28 Syväjoki 0,87 Kuntoonpanovaihe 0,06 0,9 39 Tuotantovaihe 0,04 04 19 Kok.N µg/l Ajoittaisten liettymähaittojen esiintyminen Syväjoessa on mahdollista hankealueen kuntoonpanovaiheessa, mutta kiintoainepitoisuuksien muutokset ovat niin pieniä, että sen perusteella haitat arvioidaan lieviksi. Hankealueen kuivatusvedet eivät normaalissa tuotantovaiheessa muuta merkittävästi purkureitin tilaa. Kuivatusvesien vaikutukset ovat kuntoonpanovaiheessa suuremmat kuin tuotantovaiheessa. Vaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät melko vähäisiksi ja rajoittuvat pääosin laskuojiin ja Iso Ruo-

Ympäristöriskit koseen sekä Syväjokeen. Turvetuotannon kokonaiskuormituksen vaikutukset Kolunjärven ja Kolunjoen veden laatuun jäävät lieviksi. Hankealueen puhdistettujen kuivatusvesien vaikutukset Kolunjärvessä ja alempana vesistössä jäävät niin pieniksi, ettei rantakiinteistöjen käytölle voida katsoa aiheutuvan korvattavaa virkistyskäyttöhaittaa. Vesienhoitosuunnitelma Iso Ruokosen ja Syväjoen ekologista tilaa ei ole vesienhoitosuunnitelmassa arvioitu, mutta alapuolinen Kolunjoki on arvioitu asiantuntija-arviossa ekologiselta luokaltaan tyydyttävän ja välttävän välille ja Ähtärinjärvi hyväksi. Ähtärinreitin valuma-alueella hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää fosforikuormituksen vähentämistä vähintään 20 30 %, typpikuormituksen vähentämistä vähintään 25 %:lla sekä kiintoainekuormituksen selkeää vähentämistä. Nämä tilatavoitteet kohdistuvat Ähtärinreitin koko valuma-alueeseen ja edellyttävät toimia erityisesti turvetuotannossa. Ähtärinreitin valuma-alueen turvetuotannon fosforipäästöjen vähentämistavoitteeksi on vesienhoidon toimenpideohjelmassa asetettu 50 % ja typpipäästöjen vähentämistavoitteeksi 25 %. Kolunjoen hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 edellyttää kiintoainepitoisuuden laskua ja fosforipitoisuuden laskua pienemmäksi kuin 40 µg/l. Toimenpideohjelmassa on arvioitu, että hyvä tila on mahdollista saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Kolunjoki on kuitenkin luokiteltu tilatavoitteiden saavuttamisen osalta riskikohteeksi. Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta. Työmaalle laaditaan vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovastuuvakuutus. 13

14 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Vahinkoja estävät toimenpiteet Kalatalousmaksu Muut toimenpiteet HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakija on tehnyt esityksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi. Hakija esittää, että Matosuon lisäalueen vesistövaikutusten tarkkailu liitetään Kolunjärven ja Kolunjoen havaintopaikkojen osalta Matosuon tuotantoalueen tarkkailuun ja täydentämällä ohjelmaa Syväjoen havaintopisteellä. Hakija esittää, että Matosuon lisäalue liitetään keväällä 2010 laadittavaan Kokemäenjoen latva-osien kalataloudelliseen tarkkailuohjelmaan, jonka sisältö hyväksytetään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Hakija esittää Matosuon lisäalueen lohkojen 10 13 kuormituksen haittavaikutusten kompensoimiseksi 650 vuotuista kalatalousmaksua. Hankkeen toiminnoista ei arvioida aiheutuvan muuta korvattavaa tai kompensoitavaa haittaa. Hakija esittää, että luvan saajalle asetetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen kuivatusvesien purkuojan kunnossapitovelvoite, joka hakijan toiminnan vaikutusten varalta turvaa ojan hyvän toimintakyvyn ja mahdollistaa tuotantoalueen vesien johtamisen sekä maanomistajien maiden niiden käyttötarvetta vastaavassa kuivatustilassa pitämisen. Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Hakija on täydentänyt hakemustaan 12.3.2010, 30.9.2010, 31.12.2010, 30.12.2011 ja 14.8.2012 muun muassa tarkentamalla hankkeen vaikutuksia Iso-Ruokosen ja Syväjoen veden laatuun ja kalastoon sekä viitasammakko-, rämeristihämähäkki-, sukeltajakuoriais-, korento- ja perhosselvityksellä. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Soinin kunnassa 29.4. 28.5.2010 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 28.4.2010 Suomenselän sanomissa. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselta, Soinin kunnalta ja Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta.

15 Lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue huomauttaa, että alueelta ei ole tehty hyönteisselvityksiä, mitä on pidettävä puutteena, koska Matosuolla on uhanalaisten lajien elinympäristöksi sopivia vähäpuustoisia rämeitä. Lupahakemuksessa olisi tullut olla selvitys Matosuon lohkojen hyönteislajistosta (ainakin uhanalaiset perhoset ja sudenkorennot) sekä erityislajina uhanalainen, erityisesti suojeltava rämeristihämähäkki, jota on löytynyt samalta alueelta ja jolle soveltuvaa elinympäristöä suolla on. Hakija on esittänyt turvetuotantoalueen rajaamista siten, että läheisen kalasääsken pesäpuun ja tuotantoalueen väliin jää 200 m suojavyöhyke. Auman etäisyys pesästä on ainoastaan hieman yli 200 metriä. Hakija ei ole esittänyt erityisiä rajoituksia pesimäajalle. Kalasääsken pesimärauhan turvaamiseksi pesäpuun ympärille on syytä jättää 500 metrin mahdollisimman luonnontilainen ja häiriötön suojavyöhyke. Hakemuksen liitekartassa Sikosuon alue on merkitty harhaanjohtavasti turpeenottoalueeksi. Alue on kuitenkin lähes ojittamaton ja sitä ei ole valmisteltu turvetuotantoon. Sikosuon alueelle on myönnetty ympäristönsuojelulain mukainen turvetuotantolupa. Vapo Oy:ta on kuitenkin kehotettu hakemaan aluehallintovirastolta vesilain 1 luvun 17 a mukaista poikkeuslupaa, koska keskellä aluetta sijaitsee luonnontilainen puro. Vesilain mukaista poikkeusasiaa ei käsitelty ympäristölupakäsittelyn yhteydessä Vapo Oy:n puutteellisten hakemusasiakirjojen ja selvitysten vuoksi. Alue sijaitsee Ähtärinjärven eniten kuormitetun valuma-alueen eli Kolunjoen valuma-alueella. Vesienhoidon suunnittelussa Kolunjoki on luokiteltu ekologisesti tyydyttäväksi/välttäväksi ja Ähtärinjärvi hyväksi. Ähtärinjärven hyvää tilaa pidetään kuitenkin uhattuna ja toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi tarvitaan. Toimenpideohjelman suositusten mukaan turvetuotantoa tulee ohjata jo ojitetuille alueille. Ähtärinjärven valuma-aluetta koskee Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräys IV. Määräyksen mukaan turvetuotannon kokonaiskuormitusta tulee vähentää. Alueen vedet laskevat Koirapuron kautta Iso Ruokoisen pohjoispäähän. Iso Ruokoinen on kasvamassa umpeen ja järven vesi on ruskeaa ja ravinteikasta. Koska suunniteltu tuotantoalue on lähes suureksi osaksi ojittamaton, olisi sen aiheuttama vesistökuormitus kuntoonpanovaiheessa merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi Syväjoensuon. Turvetuotantoalueen hetkellinen, laskennallinen pitoisuuslisäys vesistössä on pieni, mutta 30 vuoden aikana kertyvä vaikutus alapuolisissa vesistöissä on merkittävä. Suuri osa kiintoaineesta sedimentoituisi Iso Ruokoiseen ja vaikuttaisi lisäksi Syväjoen vedenlaatuun. Kalasääsken pesän sijainti ja Iso Ruokoisen tila huomioon ottaen alue ei sovellu turpeenottoon. 2) Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen toteaa, että turvetuotantotoiminnan kuivatusvedet aiheut-

tavat alapuolisissa vesistönosissa ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä kasvavia virtaamavaihteluja, jotka varsinkin vähävetisinä aikoina vaikuttavat haitallisesti vedenlaatuun ja kalojen toimeentulomahdollisuuksiin. Rehevöityminen heikentää kalastuksessa toivotuimpien saalislajien toimeentulomahdollisuuksia ja vähentää siten vesistöalueen kalataloudellista arvoa. Syväjoen kalakantaan kuuluvat ainakin ahven, hauki, lahna ja särki. Kolunjärvessä esiintyy mainittujen kalalajien lisäksi madetta. Yleisimmät alueella käytetyt pyydykset ovat katiska, viehe ja verkko. Vesistöissä on havaittu merkittäviä haittoja kuten pohjien liettyminen, pyydysten limoittuminen, kasvillisuuden lisääntyminen, vähäarvoisen kalaston lisääntyminen ja mudan maku kaloissa. Ähtärinjärvi on suosittu kalastuskohde ja erittäin merkittävä virkistäytymisalue sekä paikallisille asukkaille että matkailijoille. Ähtärinjärvessä esiintyneet sinileväkukinnat ja happivajeet sekä kalaston vinoutuminen ovat selviä osoituksia siitä, että järveen kohdistuvaa ravinnekuormitusta tulisi kaikin tavoin vähentää nykyiseltä tasolta, mikä edellyttää laajapohjaista vesiensuojelutyötä. Järven särki- ja lahnakanta ovat vahvistuneet ja tehokkaan hoitokalastuksen käynnistämisestä on tehty aloitteita. Oleellinen pistekuormittaja alueella on turvetuotanto. Hankkeessa esitetyt kuivatusvesien puhdistusmenetelmät edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristölupa Matosuon lisäalueen lohkojen 10 11 turvetuotantoon voidaan myöntää. Kalatalousryhmä edellyttää kuitenkin seuraavaa: - pintavalutuskentät ovat ympärivuotisessa käytössä. - ympäristöluvassa tulee määrätä luvansaaja tarkkailemaan kuivatusvesien vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava ELYkeskukselle kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailu voidaan toteuttaa yhteistarkkailuna yhdessä alueen muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. - luvansaajan on vuosittain maksettava 800 (lohkot 10,11 ja 12) kalatalousmaksu käytettäväksi hankkeen vaikutusalueella kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä toimenpiteiden tuloksellisuuden seurantaan. Hankkeen vaikutusalueen jokien ja järvien vedenlaatu on välttävä ja yleisen kalatalousedun turvaaminen alueella vaatii huomattavaa panostusta hankkeesta kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. 3) Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Järvi-Pohjanmaan ympäristölautakunta ja 4) Soinin kunta toteavat, että Matosuon lohkot 10 11 tulevat lähimmillään noin 80 metrin päähän kalasääsken pesästä. Välimatka ei ole riittävä ja tuotantoalueen ja kalasääsken pesintä tulisi ottaa huomioon lupaa myönnettäessä ja pesän ja tuotantoalueen väliin tulisi jättää riittävä etäisyys pesinnän onnistumiseksi. Mikäli lupa myönnetään 16

Muistutukset ja mielipiteet haetun mukaisesti, tulisi pesinnän turvaamiseksi määrätä hakija rakentamaan kolme kalasääsken tekopesää 1-2 km säteelle nykyisestä pesästä. Vesistövaikutusten vähentämiseksi on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja mitoittaa se niin, että toimenpiteet ovat riittävät ylivirtaaman aikana. Vesistöön aiheutuvaa kuormitusta tulee seurata ja vesienkäsittelymenetelmiä parantaa, mikäli kuormitus oleellisesti lisääntyy. 17 5) Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut huomauttaa, että hakemuksesta saa sellaisen käsityksen, ettei hakijalla ole Syväjoen alueella muita turvetuotantoalueita. Valmius Kalliosuon turvetuotantoon lienee kuitenkin olemassa. Matosuon lisäalue rajoittuu idässä alueeseen, jolle on myönnetty ympäristölupa turvetuotantoon, mutta toiminnan aloittaminen vaatii ilmeisesti poikkeusluvan. Lohkot 10 11 on osittain ojitettu hankealueen osalta. Hakemuksen mukaan hankealueen 25,8 ha alasta on ojitettu 53,8 %. Suoalueita on kuitenkin tarkasteltava vesitaloudellisina kokonaisuuksina, jonka lohkot 10 11 muodostavat yhdessä valtionmaiden kanssa. Tällöin ojittamattoman alueen pinta-ala tällä osa-alueella on noin 60 ha. Ojitetun alueen pinta-ala on siten noin 18 %. Puolukkasaaressa Metsähallituksen hallinnoimalla alueella sijaitsee lintudirektiivin liitteen I lajin sekä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun lajin pesä. Pesimärauhan turvaamiseksi toimenpiteitä ei tule pesimäaikana toteuttaa liian lähellä pesää. Metsähallitus katsoo, että vesistötarkkailupisteen on oltava sellaisessa paikassa, jossa näytteisiin ei vaikuta muiden tuotantoalueiden kuivatusvedet. Hakemuksessa mainittu Syväjoen tarkkailupiste sijaitsee sellaisessa paikassa, että Matosuon lisälohkojen ja Kalliosuon aiheuttamia vesistövaikutuksia ei voi erottaa toisistaan. Luontoselvityksessä on puutteita uhanalaisen suolajiston tiedoissa ja niitä tulisi täydentää selkärangattomien inventoinnilla. Myös Syväjoen ja Iso- Ruokosen kalastoa tulisi selvittää. Maakuntakaava, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, vesienhoidon toimenpideohjelma sekä vastaanottavan vesistön huono tila huomioiden pitäisi vesistöön kohdistuvaa kokonaiskuormitusta kyseisellä alueella pikemminkin vähentää ja ohjata turvetuotantoa ojitetuille alueille. 6) Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri vaatii, että Matosuon lohkojen 10 11 turvetuotannolle ei myönnetä lupaa, sillä se edustaa luonnonarvoiltaan sen kaltaista aluetta, johon turpeenottoluvan myöntäminen ei pitäisi olla perusteltavissa. Alue on pääosin luonnontilaisia tai sen kaltaisia

soita, joiden luontoarvot ovat merkittäviä ja turpeenotosta aiheutuvat häiriöt heikentävät suolajistoa kestämättömästi. Hakijan esittämä 200 metrin suojaetäisyys kalasääsken pesän ja turvetuotantoalueen välillä ei ole riittävä. Turpeenottoalueen lohkot 10 ja 11 ovat monilta osin ojittamattoman suon kaltaista aluetta ja tulee tarkasti pohtia, onko vanha ojitus vaikuttanut suohon ja muuttanut sen ojitetun suon kaltaiseksi ei-luonnontilaiseen verrattavaksi alueeeksi. Alueen suotyypit edustavat osittain harvalukuisia suotyyppejä, kuten silmälläpidettäväksi (NT) luokitellut rimpinevat ja tupasvillarämeet sekä vaarantuneeksi (VU) luokiteltu saraneva. Linnustoselvitys on tehty pesintäaikaan ja lintuselvitystä pitäisi parantaa luotettavuuden lisäämiseksi. Valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden mukaan luonnontilaiset ja sen kaltaiset suot tulisi rajata pois turvetuotannosta, jollaisia hakemuksen mukaiset lohkot muistuttajan näkemyksestä edustavat. 18 Hakijan vastine Hakija vastaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-liikenne ja ympäristökeskuksen lausuntoon (1), että hakija on tilannut täydentävän luontoselvityksen koskien hyönteisiä ja rämeristihämähäkkiä. Alustavien tietojen mukaan rämeristihämähäkkiä ei ole alueella esiintynyt. Raportti toimitetaan mahdollisimman pian sen valmistuttua täydentämään hakemusta. Kalasääsken pesinnän turvaavan suojaetäisyyden riittävyydestä on suojelusta vastaavien viranomaistenkin kesken erilaisia käsityksiä. Suojaetäisyyksistä ei liene millään taholla tutkimuksellista tai luonnontieteellistä tietoa. Siksi suojaetäisyydelle on annettu lähinnä suosituksia. Toimintaa ei tule kuitenkaan rajoittaa enempää kuin se on tarpeen lajin pesinnän suojaamiseksi. Konetyö ei ole läheskään niin häiritsevää kuin ihmisten liikkuminen pesäpuun läheisyydessä pesinnän aikana. Lausunnossa turvetuotanto on katsottu kone- ja ihmistyönä suoritettavaa metsänkorjuuta häiritsevämmäksi, ja edellytetty metsätaloudelle suositeltua suurempaa suojaetäisyyttä. Yhtiö pitää esittämäänsä 200 m suojaetäisyyttä riittävänä. Auman paikka on mahdollista siirtää kauemmaksi pesäpuusta. Lisäksi hakija kustantaa kahden tekopesän rakentamisen asiantuntijoiden toimesta sopiviin paikkoihin seutukunnalla. Sikosuon aluetta koskevan poikkeusluvan hakeminen on valmisteilla. Lohkojen 10 11 alue sijaitsee kauimpana Iso Ruokosen järvestä. Lohkoilta johdetaan vedet noin 500 m matkalla pintavalutuskentälle. Pintavalutuskentän jälkeen vesimatkaa on edelleen noin 1 200 m ennen Iso Ruokosen järveä. Todennäköisintä on kiintoaineksen sedimentoituminen jo ennen Iso

Ruokosen järveä. Vaikutukset Syväjokeen ja edelleen Ähtärinjärveen ovat epätodennäköisiä. Hakija toteaa, että lohkojen pinta-alasta on esikuivatusojitusta 20 m sarkavälein sijoittuen suon keskiosiin ja näin ollen alueen kuormitus ei kuntoonpanovaiheessakaan ole ojittamattoman suon kuntoonpanon veroista. Hakija on täydentänyt hakemusta hankkeen vaikutuksista Iso Ruokoseen. Iso Ruokosen suuren valuma-alueen ja tuotantoalueelle suunnitellun tehokkaan vesienkäsittelyn (ympärivuotinen pintavalutus) johdosta vaikutukset siihen jäävät vähäisiksi. Ympäristöluvan myöntämiselle ei ole luonnonsuojelullista eikä myöskään maankäyttö- ja rakennuslaista johtuvaa estettä. Hakijalla ei ole huomautettavaa Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen (2) lausuntoon. Hakija vastaa Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen Järvi- Pohjanmaan ympäristölautakunnan ja (3) Soinin kunnan kunnanhallituksen (4) lausuntoon, viittaamalla edellä soveltuvin osin lausumaansa sekä hakemukseensa, missä tuotantoalue on rajattu 200 m etäisyydelle kalasääsken pesästä. Lisäksi hakija kustantaa kahden tekopesän rakentamisen asiantuntijoiden toimesta sopiviin paikkoihin seutukunnalla. Hakija vastaa Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluille (4) ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirille (5), että Syväjoen alueella ei ole muita varsinaisia tuotannossa olevia alueita, kuin hakemuksessa esitetyt. Kalliosuon turvetuotannon ympäristölupa on juuri saanut lainvoiman ja sen tuotantoalueen valmistelu voidaan siellä aloittaa. Syväjoen tarkkailupiste toimii tarkkailupisteenä molemmille kohteille. Muutoin hakija viittaa hakemuksessa, sen täydennyksessä ja soveltuvin osin edellä lausumaansa. 19 Tarkastus Aluehallintovirasto on 13.10.2010 suorittanut asiassa tarkastuksen Matosuon lisäalueen lohkoilla 10 11, josta laadittu muistio on liitetty asiakirjoihin. Hakijan edustajat kertoivat tarkastuksella, että pintavalutuskentän keskellä virtaava Koirapuro siirretään kiertämään pintavalutuskenttä pohjoispuolelta ja että Koirapuron vanha uoma toimii pintavalutuskentän kokoojaojana. Tarkastuksessa todettiin, että Koirapuroa on aikojen kuluessa perattu tarkastetulta alueelta. Pintavalutuskentän pohjoisosassa sijaitsevien ojien todettiin olevan suunnitellun pintavalutuskentän virtaussuunnan suuntaisia. Hakijan edustajat kertoivat, että ojat tukitaan oikovirtausten estämiseksi kentän kuntoonpanon yhteydessä ja että oikovirtauksia voidaan estää myös johtamalla vesi pintavalutuskentälle muilta kuin ojien kohdalta.

Hakijan edustajat esittelivät alueella olevan kalasääsken pesän tarkastuksen yhteydessä tapausesimerkkejä kalasääskien pesinnästä olemassa olevien turvetuotantoalueiden lähialueilla joko teko- tai luonnonpesissä. Tarkastusmuistio on lähetetty tiedoksi tarkastuksessa läsnä olleille. 20 Hakemuksen täydennys Hakija on 31.12.2010 täydentänyt hakemustaan hyönteisselvitysraportilla. Hakemuksen täydennyksen johdosta pyydetyt lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue toteaa, että perhosselvitystä voidaan pitää puutteellisena, koska sen avulla saadaan käsitys ainoastaan loppukesällä aikuistuvasta ja lentävästä lajistosta. Moni alkukesällä aikuistuva laji (sisältyy uhanalaisia lajeja) on näin ollen jäänyt havaitsematta. Soilla perhosten lentoajat voivat olla lajista riippuen hyvin lyhyitä, joissakin tapauksissa ainoastaan 1-2 viikkoa. Toukkavaiheessa ei ole mahdollista havaita suurinta osaa lajistosta. Selvitystä tulee täydentää päivällä havaittavan lajiston kartoituksella 15.5. 9.7. välisenä aikana, jotta alueen päiväaktiivisesta perhoslajistosta saadaan kokonaiskuva ja kaikkien uhanalaisten lajien esiintymisestä alueella saadaan selvyys. Soiden perhoslajistossa on lisäksi useita uhanalaisia lajeja, joita ei voida havaita päiväsaikaan eikä niitä toisaalta voi saada rysälläkään. Tällaisia ovat mm. kirjojäytökoi (EN), suovenhokas (EN) ja kihokkisulkanen (VU). Myös luumittarin (VU) pääölentoaika on iltahämärässä. Selvitystä tulee täydentää myös näiden lajien kartoituksella. EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen lummelampi- ja sirolampikorennon esiintymisen varmistamiseksi selvitykset on tehtävä oikeaan aikaan tapahtuvilla selvityskäynneillä. Selvityksen tulee kattaa myös Halkonevan kuivatus- ja jätevesien vaikutuspiirissä olevan Iso Ruokoisen vesialue sekä kyseisen järven ja Halkonevan vaihettumisvyöhyke. Rämeristihämähäkin esiintymisen selvitystä lohkoilla 10 12 tulee täydentää siten, että se kattaa kaikki lajille sopiviksi arvioidut elinympäristöt alueella. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota kartoituksen oikea-aikaisuuteen siten, että lajin löytyminen on sen elinkierron puolesta todennäköisintä. 2) Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen järvi-pohjanmaan ympäristölautakunta toteaa, että selvitykset on tehty tulosten luotettavuuden kannalta liian myöhään, joten tulosten merkitykseen on syytä suhtautua kriittisesti. Esitetty 200 metrin suojaetäisyys tuotantoalueen ja kalasääsken pesän välillä ei ole riittävä.

3) Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut toteaa, että selvitys on varsin suppea ja monille tärkeille lajeille tehty liian myöhäisenä ajankohtana. Raportissa olisi tullut tarkemmin käydä ilmi missä ja milloin maastotyöt on tehty. Selvityksen laatijalla ei ole ollut tarpeeksi taustatietoa rämeristihämähäkin elinympäristövaatimuksista ja sen muusta biologiasta, eikä siten myöskään pätevyyttä tehdä selvitystä rämeristihämähäkin esiintymisestä. Inventoinneissa on tavattu selvitysajankohdasta johtuen tyypillisiä heinäelokuun sudenkorentolajeja. Iso-Ruokosen koillispää vaikuttaa todennäköiseltä lummelampikorennon ja sirolampikorennon elinympäristöltä. Molemmat ovat luonnonsuojelulaissa rauhoitettuja ja lisäksi luontodirektiivin IV-liitteen lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Inventointiajankohta on ollut myöhäinen erityisesti lummelampikorennon havainnointiin. Kyseisten lajien mahdollinen esiintyminen ja turvetuotannon vesistövaikutukset olisi pitänyt selvittää. Perhosten kannalta selvitys on kevyen puoleinen ja tehty suoperhosten osalta liian myöhäisenä ajankohtana. Voidaan olettaa, että alkukesän vaateliaimmat suopäiväperhoset jäivät havaitsematta, vaikka niitä olisi esiintynyt. Heinäkuussa lentävistä vaateliaammista suomittareista rämekulmumittari ja luumittari olisivat luultavasti olleet lennossa, mutta niitä ei havaittu mahdollisesti käyntikertojen niukkuuden takia. Syöttirysien pyydysmäärä ei myöskään riittäne alueella esiintyvän yöperhoslajiston havainnoimiseen. 21 Hakijan vastine Hakija suostuu Etelä-Pohjanmaan elinkeino-liikenne ja ympäristökeskuksen (1) vaatimukseen perhoslajiston, sudenkorentojen, rämeristihämähäkin ja viitasammakon esiintymien inventoinneista ja toteaa, että tiedot selvityksistä toimitetaan 30.9.2011 mennessä. Hakija vastaa Soinin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen Järvi- Pohjanmaan ympäristölautakunnan lausuntoon (2) viittaamalla edellä lausumaansa ja toteamalla, että yhtiö pitää 200 m suojaetäisyyttä riittävänä kalasääsken pesinnän turvaamiseksi. Perusteluiksi hakija on liittänyt vastineen liitteeksi Länsi- ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen lausunnot sekä esimerkkejä tapauksista, joissa kalasääkset pesivät turvetuotantoalueiden läheisyydessä. Hakija vastaa Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden (3) lausuntoon viittaamalla edellä lausumaansa. Hakemuksen täydennys Hakija on 30.12.2011 täydentänyt hakemustaan perhos-, rämeristihämähäkki-, sudenkorento- ja viitasammakkoselvityksillä.