Aikuiskoulutusneuvoston julkaisuja 19/2008 AIKUISKOULUTUSPOLITIIKKA SUOMESSA 2010 -LUVUN ALKUVUOSINA Helsinki 2008
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 2. AIKUISKOULUTUSPOLITIIKKAAN VAIKUTTAVIA LÄHTÖKOHTIA... 4 2.1. Suomen kansainvälinen kilpailukyvyn säilyttäminen globalisoituvassa maailmassa edellyttää koko väestön korkeatasoista osaamista... 4 2.2. Suomen väestön vanhenemiseen on reagoitava... 5 2.3. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen koheesio on säilytettävä... 7 3. 2010-LUVUN ALKUVUOSINA TARVITTAVIA AIKUISKOULUTUSPOLIITTISIA RATKAISUJA... 9 3.1. Suomessa tulee olla korkeatasoinen, laadukas ja kaikki kouluasteet kattava aikuisten tarpeet tyydyttävä koulutusjärjestelmä... 9 3.2. Vapaan sivistystyön ja yleissivistävän aikuiskoulutuksen tulee vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa sekä reagoida ajankohtaisiin sivistystarpeisiin... 10 3.3. Aikuiskoulutuksen hallinnon, ohjauksen, vastuunjaon ja resurssien tulee olla kaikilla hallinnon tasoilla toimivia... 11 3.4. Aikuisten opintojen aikainen toimeentulo tulee turvata... 11 3.5. Aikuisopiskelijoiden tiedotus-, ohjaus- ja neuvontapalveluiden tulee olla hyvin toimivia... 12 3.6. Suomalaisten koulutustasoa tulee edelleen kohottaa... 13 3.7. Maahanmuuttajien koulutus on yhtenäistettävä ja sen tulee olla kiinteä osa julkista palvelukokonaisuutta... 14 3.8. Työelämän muuttuviin tarpeisiin tarvitaan aikuisopiskeluun soveltuva joustava ammattitutkintojärjestelmä... 15 3.9. Korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä tulee lisätä... 15 3.10. Aikuisten opetusmenetelmiä ja heillä jo olevan osaamisen hyödyntämistä tulee edelleen kehittää... 16 3.11. Aikuisopiskeluun liittyvää tutkimusta on voimistettava, kansainvälistettävä ja suunnattava uudelleen... 17 AIKUISKOULUTUSNEUVOSTON PYYTÄMÄT TAUSTANÄKEMYKSET JA NIIDEN KIRJOITTAJAT... 19 LIITTEET Aikuiskoulutusneuvoston pyytämät taustanäkemykset
3 AIKUISKOULUTUSPOLITIIKKA SUOMESSA 2010-LUVUN ALKUVUOSINA 1. JOHDANTO Suomalaisen aikuiskoulutuspolitiikan toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Globalisaatio ja tekniikan kehittyminen ovat muuttaneet maailman taloussuhteita, työn jakaantumista maapallolla sekä työn ja työsuhteiden luonnetta. Maapallon ekosysteemejä muuttavat ja uhkaavat ympäristöongelmat ovat nousseet aivan uuteen suuruusluokkaan. Niitä ei voi enää ohittaa. Tieto- ja viestintätekniikan ja tietoverkkojen kehityksen vaikutukset ihmisten arkeen ja kanssakäymiseen ovat suuria. Suomen väestö vanhenee ja työvoiman määrä supistuu. Käynnissä olevat muutokset asettavat suuria haasteita nykyiselle aikuiskoulutuspolitiikalle. Tämän vuoksi aikuiskoulutusneuvosto päätti laatia näkemyksen keskeisistä aikuiskoulutusta ja aikuiskoulutuspolitiikkaa koskettavista kysymyksistä sekä arvion, kuinka muutoksiin tulisi reagoida. Selvityksen ensimmäisenä vaiheena aikuiskoulutusneuvoston pääsihteeri kokosi katsauksen eri ministeriöiden Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaa varten vuonna 2006 laatimista tulevaisuuskatsauksista ja muutamien muiden asiantuntijatahojen samoihin aikoihin laatimista vastaavanalaisista katsauksista. Muistion pohjalta aikuiskoulutusneuvosto päätti pyytää erilliset asiantuntijanäkemykset seitsemästä tärkeäksi katsomastaan aihepiiristä: yhteiskunnan arvopohja, aktiivinen kansalaisuus ja kansalaisuudesta syrjäytyminen, lähivuosien työvoimatarpeet, kuntarakenneuudistus, valtion tuottavuusohjelma ja koulutuspoliittinen ohjaus, monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat, kansainvälisten yritysten osaamisen haasteet, Euroopan Unionin tekemät päätökset ja toimenpiteet. Muistion liitteenä ovat asiantuntijanäkemykset.
4 2. AIKUISKOULUTUSPOLITIIKKAAN VAIKUTTAVIA LÄHTÖKOHTIA 2.1. Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyminen globalisoituvassa maailmassa edellyttää koko väestön korkeatasoista osaamista Globalisaatio eli pääomien ja tavaran vapaa liikkuminen maailmassa yhdistyneenä tuotantotekniikan ja tietoliikenteen nopeaan kehitykseen on kasvattanut maailmanmarkkinoita voimakkaasti ja on samalla lisännyt maiden keskinäistä riippuvuutta. Talouden kasvu on ollut nopeinta Aasiassa. Sen myötä Kiina ja Intia ovat nousseet tärkeiksi maailmankaupan toimijoiksi. Se on samalla nostanut niissä satojen miljoonien ihmisten tuloja ja elintasoa sekä lisännyt heidän tarvitsemien infrastruktuurituotteiden, kulutustavaroiden ja niiden valmistamisessa tarvittavien raaka-aineiden kysyntää. Globaaleiksi, kaikkia maapallon asukkaita koskettaviksi ongelmiksi ovat kuitenkin samanaikaisesti nousseet ilmastomuutos ja muut ympäristöongelmat sekä raaka-aineiden ja energian saatavuus. Elintarvikekysymys on muuttunut entistä monimutkaisemmaksi, kun elintarvikkeiden raaka-aineita on alettu laajamittaisesti käyttää bioenergian tuotantoon. Myös puhtaan veden saatavuus ja vesivarantojen riittävyys ovat yhä pahenevia ongelmia. Globaalissa taloudessa maapallon eri alueet ja maat kilpailevat osaamiskeskittymien ja tuotannon sijainnista. Huomispäivän menestyjiä ovat parhaimmillaan ne maat, jotka osaavat rakentaa alkutuotantonsa ja muun taloutensa luonnonvarojen mahdollisimman ekotehokkaalle käytölle ja jotka pystyvät tarjoamaan maailmalle edistyksellisintä energiansäästö- ja vedensäästöteknologiaa ja -osaamista, uusiutuviin tai päästöttömiin energialähteisiin pohjautuvia energiantuotantoratkaisuja, optimaalisia logistiikkaratkaisuja ja ekotehokkaita, uusiin innovaatioihin perustuvia materiaaliratkaisuja. Yrityksiltä menestyminen globaalissa kilpailussa edellyttää erikoistumista, muutosvalmiutta ja omien vahvuuksien hyväksikäyttöä sekä jatkuvaa tuottavuuden parantamista. Yritykset siirtävät tuotantoaan halvemman kustannustason maihin. Teollista samoin kuin palvelujen tuotantoa kehitetään tehokkaammaksi ja taloudellisemmaksi käyttäen apuna viimeisimpiä tieteen ja tekniikan saavutuksia. Työelämässä tapahtuu voimakas kansainvälistyminen sekä ammattirakenteiden, työtehtävien ja työn sisältöjen muutos. Työprosessin eri vaiheisiin erikoistuneet työnkuvat korvautuvat yhä laaja-alaisemmilla työnkuvilla, jotka edellyttävät entistä parempaa koko palvelu- tai tuotantoprosessin ja -ketjun ymmärtämistä. Kaikilla ammattialoilla ja kaikissa työntekijäryhmissä edellytetään kykyä toimia monikulttuurisissa työyhteisöissä ja sietää erilaisuutta. Se vaatii sekä työnantajilta että työntekijäryhmiltä
5 yhteistyötä ja uudenlaisia toiminta-tapoja. Syntyvät uudet työpaikat edellyttävät korkeatasoista ja monipuolista osaamista. Tällaisen kehityksen vallitessa koko Suomen väestön osaamisen ja ammattitaidon tulee olla huippuluokkaa. Työmarkkinoille tulevat nuoret ikäluokat saavat koulujärjestelmässämme hyvät eväät selvitä työmarkkinoilla sekä yhteiskunnassa. Oppilaitoksissa ja korkeakouluissa saatava pohjakoulutus ei kuitenkaan riitä koko työuran ajaksi, sillä työntekijöiltä odotetaan tänä päivänä yli 40 vuoden työuria. Työmarkkinoilla jo vähänkin pitempään olleet työntekijät tarvitsevat täydennys- tai uudelleenkoulutusta selviytyäkseen työmarkkinoiden jatkuvista muutoksista ja osaamisvaatimusten kasvusta. Myös työelämästä jo poistuneet kansalaiset tarvitsevat osaamisensa päivittämistä kyetäkseen toimimaan yhä teknistyvämmässä yhteiskunnassa. Onnistuminen tässä edellyttää, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa huolehditaan koko väestön elinikäisestä oppimisesta ja että oppimisen puitteet ovat hyvät. Nuorille ikäluokille osaamista tuottavan koulutusjärjestelmän tulee olla kunnossa. Myös työmarkkinoilla olevien aikuisten osaamista parantavan koulutusjärjestelmän tulee olla korkeatasoinen ja ajan tasalla. Aikuiskoulutusjärjestelmän tulee tarjota riittävät palvelut myös eläkeläisväestölle. Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sekä yhteiskunnan että työelämän hyvää yhteistyötä sekä vahvaa osallistumista ja panostusta. Myös Euroopan Unioni on havahtunut tämän tosiasian, sillä Komissio on julkistanut tiedonannon Oppia ikä kaikki ja sen toimintasuunnitelman Oppiminen kannattaa aina. Tiedonannossa esitetään, että jäsenvaltioilla tulee olla elinikäisen oppimisen strategiaan yhdistetty tehokas aikuiskoulutusjärjestelmä, jota analysoidaan ja jonka laatua kehitetään jatkuvasti. Tiedonannossa myös kehotetaan jäsenmaita parantamaan aikuisten mahdollisuuksia nostaa koulutustasoaan. 2.2. Suomen väestön vanhenemiseen on reagoitava Globalisaatio asettaa Suomen elinkeinoelämälle entistä suurempia kehittymis- ja osaamisvaatimuksia. Samanaikaisesti kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy, sillä nuorisoikäluokat pienenevät kaudella 2012 2020 noin 10 %. Työikään tulevan ikäluokan koko on ollut vuodesta 2005 alkaen pienempi kuin työmarkkinoilta poistuvan ikäluokan koko. Poistuma tulee olemaan vuoteen 2030 saakka vuositasolla noin 10 000 henkilöä enemmän kuin uuden työvoiman tarjonta (Kuvio 1). Samalla työvoima vanhenee. Ikääntyvien osuus työvoimasta tulee säilymään korkealla tasolla seuraavat kaksi vuosikymmentä
6 Kuvio 1. Työvoiman tarjontapotentiaalin muutos vuosina 1945-2030. Tilastokeskus. Julkishallinnossa on tällä hetkellä 570 000 työntekijää, näistä on kuntasektorilla 450 000 ja valtiolla 120 000 työntekijää. Pienentyvistä ikäluokista ei jatkossa riitä työntekijöitä näin suureen julkishallintoon. Tilannetta pahentaa väestön vanhenemisen myötä lisääntyvä hoiva- ja hoitotyön tarve. Valtion hallinnon tuottavuuden parantamisohjelma ja kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen pureutuvat tähän ongelmaan ja pyrkivät tehostamaan valtion ja kuntien toimintaa ja vähentämään niiden palveluksessa olevan henkilöstön määrää. Hankkeissa tehdään rakenteellisia uudistuksia, kehitetään toimintoja ja prosesseja, lisätään tieto- ja viestintätekniikan käyttöä sekä kehitetään johtamista, työyhteisöjä ja henkilöstöä. Osalla työntekijöistä työtehtävät kapenevat, useimmilla laaja-alaistuvat. Aikaisempaa monipuolisemmat tehtävät edellyttävät uutta osaamistarvetta. Näissä julkishallinnon kehittämishankkeissa on henkilöstön kehittämis- ja kouluttamistarpeita käsitelty toistaiseksi vähän. Tilanne tulee korjata ja selvittää hankkeiden läpiviennissä tarvittava aikuiskoulutuksen sekä valtakunnallinen ja alueellinen että laadullinen ja määrällinen tarve ja tarvittava rahoitus. Nuorisoikäluokkien pienentymisestä huolimatta osaavan työvoiman tarve on tyydytettävä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Kansantalouden käyttöön tulee valjastaa kaikki lahjakkuusreservit. Koulutusjärjestelmän toimintaa tulee tehostaa nopeuttamalla opiskelua ja vähentämällä keskeyttämistä. Resursseja tulee ohjata aikuiskoulutukseen, sillä se on tällä hetkellä ainoa koulujärjestelmän kasvava osa-alue. Työntekijöiden mahdollisuuksia siirtyä työpaikkoja vähentäviltä toimialoilta paremmin työllistäville toimialoille tulee parantaa. Työvoiman tarjontaa voidaan nostaa pidentämällä työuria, hyödyntämällä työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien työpanosta mm. parantamalla heidän osaamistaan ja työkykyään sekä lisäämällä voimakkaasti työperusteista maahanmuuttoa. Ilman korkeatasoista ja toimivaa aikuiskoulutusjärjestelmää tämä ei onnistu
7 2.3. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen koheesio on säilytettävä Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin ja talouden toimivuuden kannalta on keskeistä säilyttää hyvä yhteiskunnallisen luottamuksen ilmapiiri. Se perustuu pitkälti siihen, että sosiaalinen koheesio on hyvä. Yhteiskunta ei saa voimakkaasti jakautua hyvin ja huonosti toimeentuleviin. Hyvään koheesioon kuuluu myös se, että suuri enemmistö kokee yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi ja vallitsevan hallinnon oikeutetuksi. Sosiaalisen koheesion murentuminen saattaa johtaa turvattomuuteen ja levottomuuksiin. Työelämän asettamat vaatimukset kasvavat ja ihmiset saattavat joutua vaihtamaan ammattia useaan kertaan työuransa aikana. Yhteiskunta individualisoituu ja yksilön vastuu omasta elämästä kasvaa. Tällainen kehitys vaatii kansalaisilta aikaisempaa enemmän omaaloitteisuutta, henkilökohtaisen vastuun ottamista ja oman osaamisensa kehittämistä. Se edellyttää ihmisiltä entistä enemmän kykyä ja taitoa oman perhe-elämänsä sekä työn ja arjen hallintaan. Kansalaisten elämään ja taloudelliseen tilanteeseen vaikuttavat päätökset tehdään yhä useammin jossakin muualla. Kansalaiset kokevat usein, että heillä ei ole riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Kunta-uudistusten myötä tapahtuva kuntien häviäminen ja yhdistyminen suuremmiksi kunniksi vaikuttavat kunnalliseen päätöksentekoon. Odotukset uudenlaisista demokraattisista vaikutusmahdollisuuksista lisääntyvät Ilmastomuutoksen vaikutukset alkavat näkyä kaikkien kansalaisten elämässä. Yhä paremmin ymmärretään, että muutos on ihmisen aikaansaama ja sen torjuminen vaatii mm. kasvihuonekaasujen tuottamisen radikaalia vähentämistä. Tähän toimintaan on jokaisen kansalaisen otettava osaa. Tällöin tarvittavien käyttäytymis- ja kulutustottumusmuutosten hyväksyminen ja toteuttaminen edellyttävät meissä kaikissa syvällistä asioiden ymmärtämistä ja tiedostamista. Ulkomaalaisten maahanmuutto ja sen myötä tapahtuva suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen synnyttävät myös tarpeen muokata Suomen oman kantaväestön asenteita ja valmiuksia. Kantaväestön tulee ymmärtää tapahtuva kehitys ja hyväksyä maahanmuuttajat naapureikseen, työtovereikseen ja esimiehikseen. Vain näin syntyvät edellytykset rakentavaan rinnakkaineloon maahanmuuttajien kanssa. Tieto- ja viestintäteknologiat ovat yhä enemmän osa jokapäiväistä työelämää ja koko elinympäristöä. Matkapuhelimella vieraillaan Internetissä ja hoidetaan sähköpostiliikennettä. Se on myös televisio, kamera, kartta ja paikannuslaite. Tietotekniikan kehitys lisää kansalaisten ja viranomaisten välistä vuorovaikutusta. Kansalaisille tarjotaan palveluita yhä enemmän verkossa ja verkkopohjainen vaikuttaminen yleistyy. Langattomat tekniikat voivat ratkaista haja-asutusalueiden tiedonsiirto-ongelmia ja tarjota erityisryhmien viestintäpalveluita entistä edullisemmin. Kehityksen uhkia ovat kuitenkin kansalaisten erilainen kyky ja mahdollisuus hyödyntää uusia palveluita. Yksilöllä itsellään on suuri vastuu tieto- ja viestintätekniikan kehityksen seuraamisessa ja tarvittavan osaamisen
8 hankkimisessa. Tähän muita heikommin kykenevät erityisryhmät ja iäkäs väestö tarvitsevat osaamisensa kehittämiseen yhteiskunnan tukitoimia, jotta eivät jää verkkopalveluiden ulkopuolelle. Edellä kuvattuihin sosiaaliseen koheesioon vaikuttaviin muutostekijöihin on syytä suhtautua vakavasti. Ne täytyy nostaa yleiseen tietoisuuteen, niistä tulee keskustella ja niihin tulee reagoida. Tiedotusvälineiden ja koko koulujärjestelmän tulee käsitellä niitä, jotta nuoret ja aikuiset ymmärtävät tapahtuvan kehityksen ja siihen vaikuttavat syyt ja jotta he lähtevät kehityksen muuttamiseksi ja korjaamiseksi etsimään uusia toiminta- ja ratkaisumalleja.
9 3. 2010-LUVUN ALKUVUOSINA TARVITTAVIA AIKUISKOULUTUSPOLIITTISIA RATKAISUJA 3.1. Suomessa tulee olla korkeatasoinen, laadukas ja kaikki kouluasteet kattava, aikuisten koulutustarpeet tyydyttävä koulutusjärjestelmä Suomessa tulee olla korkeatasoinen, laadukas ja kaikki kouluasteet kattava, aikuisten koulutustarpeet tyydyttävä koulutusjärjestelmä, jolla tulee olla selkeät tavoitteet ja tehtävä. Aikuiskoulutuksen ennakointi, suunnittelu, ohjaus, rahoitus, toteutus, kehittäminen, arviointi ja tilastointi tapahtuvat omana kokonaisuutenaan. Aikuiskoulutuksessa tulee käyttää parhaita aikuispedagogisia ratkaisuja ja metodeja ottaen huomioon aikuisten elämäntilanteesta johtuvat erityistarpeet. Aikuiskoulutuksen laadun parantaminen ja varmistus on keskeinen tehtävä. Aikuisia kouluttavien opettajien aikuispedagogisen osaamisen ja koulutusalan tietojen tulee olla ajan tasalla. Aikuisopinnot on kaikilla koulutustasoilla järjestettävä niin, että huomattava osa opinnoista voidaan toteuttaa työn ohella, mahdollisesti osana omaa työtä. Kaikilla koulutustasoilla tulee myös hyödyntää mahdollisimman paljon verkko-opetusta ja tietoverkkoja. Suomen työmarkkinoilla tapahtuvat muutokset sekä valtakunnallinen ja alueellinen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma luovat suuria haasteita koulutukselle ja koulutusjärjestelmän rakenteille. Nuorisoikäluokkien pienentymisen vuoksi tarvittavassa koulutusjärjestelmän saneerauksessa ja resurssien uudelleen jaossa tulee ottaa riittävästi huomioon kasvavan ja kehittyvän aikuiskoulutuksen tarpeet. Koko Suomessa on oltava alueellisesti kattava toisen asteen aikuiskoulutustarjonta, joka sisältää lukiokoulutusta, toisen asteen ammatillista peruskoulutusta, ammattitutkintoihin ja erikois-ammattitutkintoihin johtavaa täydennyskoulutusta sekä muuta lisäkoulutusta. Koulutus voidaan toteuttaa alueesta ja sen väestöpohjasta riippuen hyvinkin erilaisin ratkaisuin. Toisen asteen ammatillisen aikuiskoulutuksen mitoitus- ja suunnitteluperusteena tulee olla alueen elinkeinoelämän kehittämistarpeet ja aikuisväestön koulutustaso. Kaikissa ammattikorkeakouluissa tulee olla rinnan nuorten koulutuksen kanssa ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa aikuisille tarkoitettua ammattikorkeakouluopetusta ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa opetusta. Joustava aloituspaikkojen jako nuorten ja aikuisten koulutuksen välillä mahdollistaa alueen elinkeinoelämän määrällisten ja laadullisten tarpeiden tyydyttämisen sekä oppilaitosten hyvän täyttöasteen Ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintojen tulee soveltua alueen aikuisten täydennyskoulutustarpeisiin. Avoin ammattikorkeakoulu tulee kehittää ammattikorkea-
10 kouluopintoihin johtavaksi väyläksi sekä merkittäväksi osaksi ammattikorkeakoulujen täydennyskoulutusta. Yliopistojen lainsäädännössä tulee yliopistojen tehtäväksi määritellä aikuiskoulutus. Lähes puolet yliopistoopiskelijoista käy osa- tai kokopäiväisesti työssä. Siksi yliopistojen tulee kehittää opetusjärjestelyjään ja opetusmenetelmiään, jotta opiskelijat työssä käynnistään huolimatta voivat opiskella tehokkaasti. Näin tulee toimia jo kandidaattiopinnoissa. Maisteriopintoja tulee järjestää myös erillisinä työssä käyville aikuis-opiskelijoille sopivina opinto-ohjelmina. Avoimen yliopiston väylää tulee entisestään selkiyttää ja sen kehittämisresurssit turvata. Väylän kautta etenemiseksi tarvittavia opintoja tulee järjestää kaikissa yliopistoissa ja tiedekunnissa riittävästi. Yliopistojen täydennyskoulutus tulee organisoida siten, että uusimpaan tutkimukseen ja opetukseen nojautuvaa korkealaatuista täydennyskoulutusta on tarjolla eri osissa maata. Yliopistotasoisen täydennyskoulutuksen toimintaedellytysten parantamiseen tarvittava lisärahoitus on järjestettävä niin, ettei se heikennä muiden koulutusmuotojen rahoitusmahdollisuuksia. 3.2. Vapaan sivistystyön ja yleissivistävän aikuiskoulutuksen tulee vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa sekä reagoida ajankohtaisiin sivistystarpeisiin Globaalit ongelmat, yhteiskunnan ja arjen toimintojen siirtyminen yhä laajemmin tietoverkkoihin, työelämässä tarvittavien osaamisvaatimusten kasvaminen sekä työpaikkojen monimuotoistuminen ja monikulttuuristuminen sekä kunnallisessa päätöksenteossa kuntakoon muuttuessa tapahtuva kehitys ovat kaikki todellisia haasteita vapaalle sivistystyölle, mutta myös yleissivistävälle ja ammatilliselle aikuiskoulutukselle. Vapaa sivistystyö ja yleissivistävä aikuiskoulutus lisäävät satojen tuhansien suomalaisten henkistä pääomaa ja osaamista sekä virittävät yhteisöllistä toimintaa opinnoissa ja kansalaisyhteiskunnassa. Vapaa sivistystyö mahdollistaa myös suurten joukkojen kulttuurija taideharrastuksen ja on tärkeä osa terveyskasvatusta. Vapaalla sivistystyöllä voisi olla nykyistä suurempi merkitys sivistyksellisen yhdenvertaisuuden lisääjänä, aktiivisen kansalaisuuden tukijana, kansalaisyhteiskunnan kouluna sekä demokratian ja sosiaalisen koheesion vahvistajana. Sivistystehtävän sekä demokratiaa ja kansalaisvalmiuksia vahvistavien opintojen tarjoamisen ohella erityisesti vapaan sivistystyön, mutta myös yleissivistävän ja ammatillisen aikuiskoulutuksen ajankohtainen tehtävä on saada kansalaiset ymmärtämään ilmastonmuutoksen syyt ja odotettavissa olevat seuraukset ja siten saada kansalaiset toimimaan omassa elämässään, työssään ja koko yhteiskunnassa kestävän kehityksen politiikan edellyttämällä tavalla. Vapaa sivistystyö voi myös toimia edelläkävijänä maahanmuuttajien kouluttamisessa ja integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan sekä
11 suomalaisen kantaväestön asenteiden ja valmiuksien kehittämisessä hyväksymään maahanmuuttajat työtovereiksi ja naapureiksi. Tässä onnistuminen edellyttää, että vapaan sivistystyön tehtävät ja kohderyhmät määritellään nykyistä selkeämmin ja samalla kehitetään vapaan sivistystyön ohjausta ja rahoitusta. Voimavaroja tulee jatkossa kohdistaa sellaiseen toimintaan, joka on yhteiskunnallisesti ja sivistyksellisesti perusteltua ja joka tukee ja edistää kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Vapaan sivistystyön rahoituspohjaa on syytä muuttaa siihen suuntaan, että julkinen valta ja vapaa sivistystyö tekevät osalle sen toiminnasta pitempiaikaisia sopimuksia, jolloin vapaan sivistystyön oppilaitokset ja organisaatiot noudattavat yhdessä sovittuja tehtävä- ja kohderyhmätavoitteita. 3.3. Aikuiskoulutuksen hallinnon, ohjauksen, vastuunjaon ja resurssien tulee olla kaikilla hallinnon tasoilla toimivia Aikuiskoulutus on Suomen koulujärjestelmässä oma koulutusalueensa, jota ennakoidaan, suunnitellaan, ohjataan, rahoitetaan, toteutetaan, kehitetään, arvioidaan ja tilastoidaan omana kokonaisuutenaan kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla peruskoulusta korkeakoulutasolle. Aikuiskoulutuksen hallinnon ja ohjauksen tulee siksi muodostaa kaikilla hallinnon ja koulutuksen tasoilla selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. Aikuiskoulutusta tulee ohjata osana sivistys-, koulutus-, elinkeino- työvoima ja maahanmuuttopolitiikkaa. Näin työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa koko ajan tapahtuviin muutoksiin kyetään reagoimaan pitkäjännitteisesti, mutta tehokkaasti. Aikuiskoulutuksen hallinto- ja ohjausresurssien tulee olla riittävät ja vastuunjaon selkeä sekä ministeriö-, keskusvirasto- että aluehallintotasolla. 3.4. Aikuisten opintojen aikainen toimeentulo tulee turvata Tällä hetkellä aikuisopiskelija voi saada omaehtoiseen opiskeluun opintojen aikaisena toimeentuloturvana opintotukea, joka koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta, aikuiskoulutustukea, mikäli hän on ollut työelämässä yhteensä vähintään viisi vuotta, työttömän koulutusrahaa, mikäli hän on ollut 4 kuukautta työttömänä ja hänellä on yli 10 vuotta kestänyt työhistoria. Työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuva työtön voi saada vastaavan työttömyyskorvauksen suuruista koulutuspäivärahaa tai korotettua koulutuspäivärahaa.
12 Aikuisten opintoja tulee kehittää siten, että opiskelu onnistuu mahdollisimman hyvin työn ohella, ilman että opiskelun vuoksi tarvitsee olla pois työstä. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Siksi opintojen aikaisen toimeentulon mahdollistavaa opintotukea tarvitaan jatkossakin. Nykyinen aikuisopintojen aikainen toimeentulotuki on voimakkaasti riippuvainen koulutustapahtumaa edeltävän työuran luonteesta ja pituudesta: saadakseen kohtuullisen korvauksen opiskelijan työuran tulee olla ehjä ja jatkunut vähintään 5-10 vuotta. Työelämän epävarmuus ja työsuhteiden erilaisuus ovat lisääntyneet viime aikoina voimakkaasti. Etenkin nuorempien työntekijöiden työsuhteet ovat pirstaleisia ja hyvin monimuotoisia. Työsuhteet voivat olla pysyviä, määräaikaisia, osa-aikaisia ja vuokratyösuhteita tai edellyttävät varallaoloa. Kaikki työsuhteet eivät mahdollista opintojen aikaista toimeentuloa, joten aikuisten opintojen aikaiseen toimeentuloon tulee kehittää ratkaisuja, jotka kannustavat opiskelemaan myös työn ohella. 3.5. Aikuisopiskelijoiden tiedotus-, ohjaus- ja neuvontapalveluiden tulee toimia hyvin Suomen työmarkkinat ovat hyvin dynaamiset. Työttömyysjaksoja alkaa vuosittain 850 000 1 ja työnvälitykseen ilmoitetaan vuosittain 500 000 työpaikkaa. Työnhakijoita oli vuoden 2007 lopussa 425 000. Viime vuosina opiskelijoiden työelämään tulo on ollut tärkein uuden työvoiman lähde. Sen sijaan työttömien merkitys uuden työvoiman lähteenä on ollut varsin vähäinen. Työvoiman vuokraustoiminnan yleistyminen osoittaa, että työmarkkinoilla haetaan uudenlaisia joustoja. Työmarkkinoiden uudeksi toimintamalliksi haetaan joustoturvaa. Useimmiten sillä tarkoitetaan joustavia työmarkkinoita, joilla on korkea vaihtuvuus ja matala työsuhdeturva mutta hyvä sosiaaliturva, etenkin työttömyysturva. Samalla harjoitetaan aktiivista työvoimapolitiikkaa, jonka yhtenä keskeisenä elementtinä on ammatillinen aikuiskoulutus. Tämä toimintamalli edellyttää aikuiskoulutusjärjestelmältä erittäin hyvää kysyntä- ja asiakaslähtöisyyttä. Aikuisten koulutustarpeet ovat hyvin moninaisia ja aikuiset asiakaskuntana hyvin heterogeeninen. Aikuiskoulutuksen asiakkaina on myös runsaasi erityisneuvontaa tarvitsevia kansalaisia, kuten työelämän ulkopuolella olevat, puutteellisen pohjakoulutuksen saaneet, oppimisvaikeuksista kärsivät ja maahanmuuttajat. Myös pksektorin henkilöstö ja erilaisissa määräaikaisissa ja tilapäisissä töissä toimivat työntekijät voivat tarvita tavallista enemmän apua koulutusta suunnitellessaan. Hyvien tieto-, ohjaus- ja neuvontapalveluiden tavoitteena on ohjata kansalaiset elämäntilanteensa ja tarpeidensa mukaiseen koulutukseen ja myös sen läpi. Hyvät neuvontapalvelut vähentävät päällekkäiskoulutusta mutta nostavat sen sijaan väestön koulutustasoa. Hyvä tieto- ohjaus- ja neuvontapalvelujärjestelmä tarkoittaa korkeatasoista työelämän osaamistarpeiden tunnistamista ja työpaikkaa hakevien tai vaihtavien aikuisten urasuunnittelua siihen liittyvine palveluineen. Palveluiden tulee tapahtua sähköisesti verkkopohjaisena tiedotuksena ja neuvontana, puhelinneuvontana sekä ryhmä- ja henkilökohtaisena neuvontana ja ohjauksena. Henkilökohtainen tiedotus, ohjaus ja neuvonta 1 Tiedot aikaväliltä 06/2006-06/2007
13 ovat kalleudestaan huolimatta tehokkaimpia menetelmiä. Verkkopohjaisetkin ratkaisut edellyttävät hyvin toimiakseen tuekseen henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta. Toiminta edellyttää hyvää työministeriön ja opetusministeriön, oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä. Väestön tietotekniikkaosaamisen kasvusta huolimatta on yhä edelleenkin olemassa väestöä, joka ei osaa tai halua turvautua verkkopohjaisiin palveluihin. Sen vuoksi ennen täydellistä verkkopalveluihin siirtymistä tarvitaan siirtymäaika, jolloin on oltava saatavilla myös kirjallista materiaalia. Tieto-, ohjaus- ja neuvontajärjestelmiä tulee kehittää aikuisopiskelijoiden ehdoilla ja heidän tarpeistaan lähtien. Järjestelmien tulee palvella myös työelämää, erityisesti pieniä yrityksiä. Tämä edellyttää palvelujen rakentajilta uutta ajattelua. 3.6. Suomalaisten koulutustasoa tulee edelleen kohottaa Suomi sijoittui vuonna 2005 25-64 -vuotiaiden saaman vähintään toisen asteen koulutuksen perusteella 29 OECD-maan joukossa vasta sijalle 10. Syynä tähän on varttuneemman työvoiman alhainen koulutustaso. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä on korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus Suomessa noussut jo OECD-maiden kärkikastiin, sillä olimme vuonna 2005 OECD-maiden (30) joukossa jo neljäs ja pohjoismaista paras. Huolimatta siitä, että kansainvälisissä koulutustasotilastoissa olemme viime vuosina kirineet kovasti eteenpäin, suomalaisten koulutustasossa on edelleen parantamisen varaa. Peruskoulutusjärjestelmästä joka vuosi ulos tulevien riittämättömän koulutuksen varaan jäävien nuorten aikuisten ohella massamme on yhä edelleen suuri ikääntyvän aikuisväestön huonosti koulutettu ryhmä. Vuosina 2004-2009 toteutuva koulutustason kohottamisohjelman, Nosteen myötä yli 20 000 henkilöä parantaa koulutustasoaan. Silti kokonaan vailla toisen asteen tutkintoa olevia työntekijöitä on työelämässä yhä yli 300 000. Koulujärjestelmästämme tulee edelleen joka vuosi ulos lähes 20 % ikäluokasta eli noin 10 000 nuorta saamatta mitään toisen asteen tutkintoa. Väestön koulutustasossa on myös huomattavia alueellisia eroja. Heikoin koulutustaso on Etelä- ja Keskipohjanmaalla ja paras Uudellamaalla. Aikuiskoulutusjärjestelmän tulee myös jatkossa mahdollistaa se, että kansalaiset eri puolilla maata voivat parantaa koulutustasoaan. Koulutustarjontaa ja -ratkaisuja suunniteltaessa on otettava huomioon, että vähän koulutusta saaneella aikuisväestöllä on mm. aikaisempien koulukokemustensa vuoksi korkea kynnys lähteä opiskelemaan. Sen vuoksi nämä henkilöt tarvitsevat erityistoimia ja tehokasta opinto-ohjausta aloittaakseen aikuisopinnot sekä uusien opiskelumenetelmien ja -taitojen opastusta selvitäkseen opinnoistaan kunnialla läpi. Nosteohjelmassa kehitettyjä hakevan toiminnan keinoja tuleekin juurruttaa koko aikuiskoulutuksen kenttään sekä ottaa niiden käyttötarve huomioon valtionosuusrahoitusta märiteltäessä.
14 3.7. Maahanmuuttajien koulutus on yhtenäistettävä ja sen tulee olla kiinteä osa julkista palvelukokonaisuutta Suomessa vakinaisesti asuvia ulkomaalaisia on hieman yli 120 000 eli alle 2 % väestöstä. Osuus on OECD-maiden pienin. Maahanmuuttajien, pysyvien tai pendelöivien (rajan yli edestakaisin matkustavien), määrä kasvaa silti jatkuvasti. Tärkeäksi maahanmuuttajaryhmäksi ovat nousseet työn vuoksi maahan muuttaneet. Heillä on erilaiset koulutustarpeet kuin muilla maahan muuttaneilla. Muiden kuin työn vuoksi maahan muuttavien ensimmäiset työpaikat ovat usein sisääntuloammateissa ja sisääntuloaloilla. Näitä ovat palvelualojen matalapalkkatyöt. Niistä siirrytään uraportaita eteenpäin kielitaidon, ammattitaidon ja sosiaalisten suhteiden kehittyessä. Näiden maahanmuuttajien työmarkkina-asema ja tulotaso vakiintuvat melko hitaasti. Aikajänne on noin kymmenen vuotta. Maahanmuuttajien aikuiskoulutusjärjestelmä on tällä hetkellä vaikeaselkoinen ja eri kunnissa ja koulutuksen järjestäjillä erilainen. Järjestelmää tulee siis selkeyttää ja yhtenäistää koko maassa. Maahanmuuttajien aikuiskoulutusjärjestelyitä tulee muuttaa, jotta heidän työllisyysastettaan voidaan nostaa nopeammin ja kehittää erilaisia urapolkuja. Työvoimakoulutus johtaa kotoutumiskoulutusta useammin työllistymiseen. Kotoutumiskoulutuksesta jatketaan tavallisesti vain toiseen koulutukseen. Maahanmuuttajan saavuttua Suomeen, tulee hänet mahdollisimman pian, joko ennen kotouttamiskoulutusta, sen yhteydessä tai heti kotouttamiskoulutuksen jälkeen, ohjata joko avoimille tai tuetuille työmarkkinoille. Pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla on maahanmuuttajan tällä hetkellä mahdollista työllistyä monille aloille myös olemattomalla tai heikolla suomen kielen taidolla. Työllistymisestään huolimatta maahanmuuttajalla tulee kuitenkin edelleen olla mahdollisuus saada tarvitsemaansa aikuiskoulutusta ammatti-, kielitaito- ja sopeutumistilannettaan vastaavasti. Koulutukseen pääsyn tulee voida tapahtua kotouttamislain kattaman ensimmäisen kolmen vuoden jälkeenkin, jotta maahanmuuttaja voi koulutuksen avulla edetä urapolkua pitkin Maahanmuuttajien aikuiskoulutuksen rahoitusongelma on sen projektiperusteisuus. Merkittävä osa koulutuksesta rahoitetaan EU-perusteisella projektirahalla. Sen vuoksi maahanmuuttajien tarvitsemat erityispalvelut eivät ole rahoituksen osalta samassa asemassa muiden kuntien ja valtion rahoituksella ylläpidettyjen peruspalvelujen kanssa. Tilanne tulee korjata. Maahanmuuttajien ohjauksen ja heidän tarvitsemansa kotouttamis- ja kielitaitokoulutuksen sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tulee olla koko Suomessa samanlainen, selkeä ja hyvin johdettu julkinen palvelukokonaisuus, jossa hyödynnetään alueellista koulutustarjontaa ja normaaleja koulutusväyliä.