Netta Junnola ProAgria Etelä-Suomi Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitto Kasvien ravinteiden otto, sadon ravinteet ja sadon määrän arviointi Kasvien ravinteiden otto Tapahtuu ilman ja maan kautta Ilmasta hiili hiilidioksidina (CO 2 ) vihreissä osissa olevien ilmarakojen kautta Muut ravinteet pääosin juurten kautta maan huokosvedestä (maaperästä ja/tai lannoitteista) Useimmat ravinteet veteen liuenneina epäorgaanisessa muodossa ioneina Vaatii ravinteiden kulkeutumisen juurten lähelle veden välityksellä Edellyttää, että ulkoiset kasvutekijät ovat kunnossa (vesi, lämpötila, valo, maaperän ominaisuudet ja happi), minimitekijä rajoittaa 1
Kasvien ravinteiden otto Tehokkaaseen ravinteiden ottoon tarvitaan tasaisesti ja laajalle haaroittunut juuristo Tiivis maa heikentää juurten kasvua ja haaroittumista sekä aiheuttaa juurien mutkaisuutta Tiiviissä maassa juuristo on myös matalassa veden ja ravinteiden otto heikompaa Maan lämpötila vaikuttaa juurten ravinteiden oton aktiivisuuteen Kasvien ravinteiden otto Lehtilannoituksessa ravinteet imeytyvät lehden läpi, jonka jälkeen kasvin entsyymit hajottavat ravinteet edelleen käyttökelpoiseen muotoon (esim. urea hajoaa ureaasi -entsyymin vaikutuksesta NH 3 ja CO 2 ) Nopea vaikutus Toimii parhaiten tietyillä typpiyhdisteillä, esim. urea, ja mikroravinteilla Ravinteiden annosmääriä rajoittaa polttovioitusriskit Käyttö kun ilman suhteellinen kosteus korkea, käytettävä vesimäärä mielellään suuri 2
Maalaji vaikuttaa ravinteiden käyttökelpoisuuteen Eri maalajeilla erilaiset luontaiset ravinnevarat ja ravinteiden sitoutumisominaisuudet Savimaissa ravinteiden pidättymispaikkoja runsaasti Turvemaissa ja karkeissa kivennäismaalajeissa pidättymispaikkoja ei juuri ole Maan happamuuden säätämisellä vaikutetaan ravinteiden liukoisuuteen Ravinteiden pidättyminen maahan Fosfori sitoutuu maahan tehokkaasti liikkuu maassa huonosti juurten haaroituttava tasaisesti fosforia sisältävään maakerrokseen Tasapainon hakeminen maanesteen ja pidätyspintojen välillä kun kasvi ottaa P pinnoilta vapautuu P maanesteeseen Nitraatti-N, kloori, sulfaatti eivät sitoudu maahan lainkaan Ammonium-N muuttuu maassa nopeasti nitraatti-n:ksi 3
Mykorritsa auttaa ravinteiden otossa Mykorritsa voi ottaa jopa 80 % kasvin P:n tarpeesta Parantaa maan mururakennetta Toimii kasvin lisäjuuristona Auttaa kasvia stressitilanteissa Enemmistöllä kasveja on mykorritsa Parhaimpia monivuotiset kasvit: heinät, apila, ruokohelpi, kumina, muita: auringonkukka, pellava, sipuli Mykorritsaa ei ole sokerijuurikkaalla, ristikukkaisilla eikä tattarilla, ei viihdy korkean P-luvun mailla Hyötymahdollisuudet tähän asti suurimmat puutarha- ja kasvihuonekasveilla (mikrolisäys) Ravinteiden kulkeutuminen kasviin Haihdutusvirtaus ja siitä johtuva massavirtaus = veden ja siihen liuenneiden aineiden kulkeutuminen kasviin sen haihduttaessa ja juurten ottaessa vettä Kalsium, magnesium, rikki, nitraattityppi Vaatii riittävän haihdutuksen, kuivuudesta kärsivä kasvi sulkee ilmaraot, jolloin haihdunta estyy ravinteiden otto estyy Diffuusio = aineiden pyrkimys liikkua suuremman pitoisuuden alueelta kohti pienempää pitoisuutta Suurin osa kasvin tarvitsemasta fosforista ja kaliumista Vaatii hyvän juuren ja maan kontaktin 4
Kasvi säätelee ravinteiden ottoa Ravinteet siirtyvät kasviin joko aktiivisesti tai passiivisesti Kasvisolu negatiivisesti varautunut kationien otto passiivisesti (helposti solukalvojen läpi) anionien otto aktiivista (vaatii energiaa) Kasvin ottaessa maasta positiivisesti varautuneen magnesium-ionin (Mg 2+ ), se luovuttaa maahan kaksi positiivisesti varautunutta vetyionia (H + ), jotta sisäinen varaus pysyisi neutraalina, vaihtoehtoisesti kasvi voi ottaa negatiivisesti varautuneen fosfaatti-anionin Puutosoireet: Ravinteiden liikkuminen kasvissa puutosoireiden ilmeneminen Helposti liikkuvat ravinteet: N, P, K, Mg Heikosti liikkuvat ravinteet: S, Ca Mn, Fe, Zn, Cu, Cl q Vanhat kasvinosat q Nuoret kasvinosat N Þ kellertävyys P Þ punertavuus K Þ lehden reunat Mg Þ lehtisuonten väli Cu, Fe verson S, Zn kärki kellastuu Ca, B verson kärki kuolee 5
Sadon ravinteet Miten sadossa poistuvat ravinnemäärät lasketaan? ravinnepitoisuudet taulukoista / mitattuna kasvukauden olosuhteiden vaikutus ravinnepitoisuuksiin sadon määrän määritys ratkaisevaa kasvuston vai korjatun sadon sitomat ravinteet pellolle jäävien kasvinosien sisältämien ravinteiden huomioiminen Nämä kaikki tiedettävä, kun esim. ravinnetasetuloksia arvioidaan ja vertaillaan Sadon ravinteet Kasvilajista ja sadon koostumuksesta riippuu, miten ravinteet jakaantuvat sadon ja kasvin osien kesken Esim. viljojen jyvissä alhaisempi kaliumpitoisuus kuin varsissa ja kuolleissa lehdissä siementen mukana poistuu vain n. 40 % kasvin sisältävän kaliumin määrästä, öljykasveilla 10-20 % Kasvi Sadossa poistuva ravinnemäärä, kg/satotonni Typpi (N) Fosfori (P) Kalium (K) Rikki (S) Peruna 3,3 0,5 4,8 0,4 Vehnä 17,2 3,9 4,3 1,4 Ohra 17,3 3,5 5,2 1,2 Kaura 18,2 3,4 5,2 1,4 Rypsi ja rapsi 34,6 8,6 8,3 2,6 Lähde: MTT 2008 6
Ravinnetaseiden tulkinta Tilanne on hyvä, kun viljoilla typen ylijäämä on alle 31 kg/ha ja fosforin alle 3 kg/ha Yli neljän tonnin satotasoilla päästään yleensä hyviin tasetuloksiin Alle kolmen tonnin satotasoilla typpitase on yleensä yli 50 kg/ha ja fosforitase yli 10 kg/ha ravinteiden huuhtoutumariski Sadon määrän arviointi Silmämääräinen arviointi kehittyy vuosien saatossa, mutta joskus sitäkin on hyvä kalibroida 7
1. Punnitseminen Luotettavin tapa Sato punnitaan, kun se kuljetetaan pellolta pois tai siirrytään toiselle lohkolle Vaihtoehtoja: ajoneuvovaaka, kuormainvaaka, perävaunuun asennettavat vaaka-anturit, kuivurivaaka Heikkouksia: Ei useinkaan mahdollista toteuttaa kiireiseen sadonkorjuuaikaan, hidastaa sadonkorjuuta 2. Tilavuuden perusteella / vilja Arvioidaan kuljetusvaunun tilavuuden ja sadon tilavuuspainon avulla, viljalla hehtolitranpaino (hlp) Arvioitava, minkä verran normaalisti täytetty kuorma jää vajaaksi, toisaalta arvioitava kukun osuus Huomioitava, että kuormassa vilja pakkautuu vrt. hlp määritys ns. vapaasta viljavirrasta aliarvioi todellista satomäärää 8
2. Tilavuuden perusteella / nurmi Säilörehun kuormapainojen määrittäminen vieläkin haasteellisempaa Painoon vaikuttaa kuiva-ainepitoisuus ja korjuumenetelmä, paalilla lisäksi tiukkuus Kuormatilavuuksien arvioinnin kautta päästy varsin käyttökelpoisiin nurmisadon arviointituloksiin 3. Korjuukoneisiin asennettavilla satomittareilla Massa- ja tilavuusanturit ja niihin yhdistettävät gpspaikkatietojärjestelmät Jonkin verran puimureissa, kehitteillä nurmenkorjuukoneisiin Kannattaa lisäksi käyttää kuormakirjanpitoa Edellyttää kalibrointia Virhetekijät huomioitava Mittarille virtaavan määrän kohdistaminen korjuualalle Ajolinjat, esim. työleveyden tehokas käyttö 9
4. Otantanäytteiden avulla Ennen korjuuta tehtävillä otantanäytteillä Kasvustosta rajataan tietty ala kehikon avulla, josta satokasvusto leikataan, punnitaan ja määritetään kuiva-ainepitoisuus Mitattu sato lasketaan hehtaarisatoa vastaavaksi Näytteitä pitäisi ottaa melko paljon, jos haluaa jokseenkin luotettavan tuloksen, 5-10 kpl/ha 4. Otantanäytteiden avulla Työläs vaihtoehto tuloksen epävarmuuden lisäksi Toimii nurmella Nurmella voidaan satoa arvioida myös kasvuston korkeuden mittaamisella sekä mittalautasella 10
5. Kirjanpito Tiedot kuormista/paaleista lohkokirjanpitoon Erikokoisten vaunujen mittaaminen ja mahdollisesti nimeäminen tärkeää, jotta sato saadaan määritettyä Erikokoisia vaunuja käytettäessä helpointa on laskea lohkon kuormatilavuudet yhteen 6. Mitattuun määrään tehtävät korjaukset Sadon mukana poistuneiden ravinteiden määrä lasketaan kuiva-ainesadon mukaan Viljan määrä kg 14 % kosteudessa = (100-puintikosteus)/86xpuintikosteaa viljaa kg Esim. Jos lohkolta korjattu 4000 kg viljaa 20 % puintikosteudella (100-20)/86x4000 kg = 3720 kg Nurmen kuiva-ainesato kg = tuoresadon määrä kg x kuiva-aineprosentti % Hehtaarisato kg/ha = Lohkon kokonaiskuiva-ainemäärä kg / lohkon pinta-ala Esim. 3,50 ha lohkolta korjattu rehua tuoreena 43 000 kg, ja kuiva-aine 36 %. Kuiva-ainesadon kokonaismäärä 43 000 kg x 36 % = 15 480 kg Hehtaarisato on 15 480 kg ka / 3,50 ha = 4 422 kg ka/ha 11
KIITOS! 12