HIVENAINEIDEN SAANTI suomalaisella rehustuksella mitkä puutokset ovat mahdollisia?

HIVENAINEIDEN SAANTI suomalaisella rehustuksella mitkä puutokset ovat mahdollisia? ELL Olga Kroutskih, projektieläinlääkäri Eläinterveyden tekijät hanke Lypsylehmän nykyaikainen ruokinta II Kuopio 19.11.2014

Tässä luennossa Yleistä hivenaineista Saanti ja aineenvaihdunta Tarve ja puutostilan kehittyminen Käytännön ruokinta Tärkeimmät hivenaineet ruokinnassa Saanti suomalaisella rehustuksella Milloin on syytä epäillä puutostilaa?

Hivenaineet = kivennäisaineita, joita esiintyy elimistössä alle 0,005 % (50 mg/kg) Välttämättömät hivenaineet Osallistuvat aineenvaihduntaan Katalysaattoreina Antioksidantteina Aineenvaihdunnan säätelijöinä Osana molekyylien rakennetta Jos riittämättömästi ravinnossa puutosoireet Kupari Sinkki Mangaani Jodi Seleeni Rauta Koboltti

Imeytyminen ja eliminaatio Imeytyminen tapahtuu pääosin ohutsuolessa Kuljetusmekanismit voivat olla yhteisiä Elimistö pystyy joissain tapauksissa säätelemään imeytymistehokkuutta tarpeen mukaan Takaisinimeytyminen (retention) Esim. raudan imeytymistehokkuus voi nousta 9 % 60 %, jos ravinnon rautapitoisuus laskee Eliminaatio ulosteeseen, virtsaan ja maitoon Ulosteeseen menetetty hivenaine voidaan absorboida uudelleen kierrä äminen

Kuljetus ja varastointi Plasma toimii kuljettajana Hivenaineiden liikkuminen kohdekudokseen, varastolokeroon tai eritettäväksi ulos elimistöstä Maksa on yleisin varastolokero Elimistö pystyy varastoimaan monia hivenaineita jopa kuukausien tarpeiksi saantitarpeen ei tarvitse täyttyä päivittäin Poikkeuksena sinkki ja koboltti Hivenaineita varastoituu myös luukudokseen, lihaksiin, pernaan, kilpirauhaseen Hivenaineita ei varastoidu rasvaan tarve kasvaa, kun lehmä lypsää lihoistaan

Hivenaineiden saantiin vaikuttavat tekijät 1. Ravinnon hivenainepitoisuus Paljonko hivenainetta rehussa Kasvilaji, kasvuvaihe, sääolosuhteet maaperän ominaisuudet: hivenainepitoisuus, ph, hivenaineen ottoa heikentävät antagonistit Rehun saanti Eläimen syöntikapasiteetti Valikoiminen Kivennäislisän epätasainen jakautuminen, nuolukiven sijainti, rehujen väliset erot 2. Imeytymistehokkuus (absorbability) Yksilökohtainen vaihtelu: eläinlaji, ikä, rotu Elimistön hivenainestatus

Hivenaineiden saantiin vaikuttavat tekijät 3. Hivenaineen kemiallinen muoto Epäorgaaninen muoto (suolat) hyvä liukoisuus (varsinkin negatiivisesti varautuneet ionit) Reak ot muiden yhdisteiden kanssa ja sitoutuminen imeytyminen heikkenee Orgaaninen muoto Sitoutuneena esim. proteiiniin suojaa reak oilta Tehokas kulkeutuminen ohutsuolen seinämän läpi Voimakas sitoutuminen voi kuitenkin haitata imeytymistä 4. Antagonistiset tekijät Hivenaineen sitominen Kilpailu imeytymis /kuljetusreiteistä HIVENAINEEN SAATAVUUS (accessibility)

Rehun kivennäispitoisuuksien vaikutukset hivenaineiden saatavuuteen Rehussa paljon VAIKUTUS SAATAVUUTEEN Kupari Sinkki Rauta Mangaani Jodi Koboltti Seleeni Kalsiumia ( ) Fosforia ( ) Rikkiä Rautaa Sinkkiä Molybdeeniä

Hivenaineiden tarve Hivenaineita menetetään jatkuvasti ulosteeseen (myös virtsaan ja maitoon) menetys korva ava ravinnosta Elimistö kierrättää hivenaineita Esim. raudan kierrätys uuden hemoglobiinin valmistukseen Katalysaattorit eivät kulu reaktioissa Retentio Monet hivenaineet toimivat an oksidan eina tarve kasvaa, kun aineenvaihdunta vilkasta Korkea tuotanto Tulehdustilat Fyysinen rasitus Sikiön kasvu

Saantisuositukset Saantisuositusten tarkoitus varmistaa, ettei tietyn hivenaineen puutteellinen saanti rajoita tuotosta Ylläpitotarpeen määrittäminen hankalaa Minimitarve eri toimintoihin erilainen Yksilökohtainen vaihtelu: eläinlaji, rotu, ikä, kasvu ja tuotantovaihe Yksilökohtainen vaihtelu pyritään kattamaan turvamarginaalilla Todellisuudessa yksilöt voivat pärjätä paljon vähemmälläkin Perusoletuksena on, että syöntimäärä kasvaa tuotoksen mukaan Suositukset ilmoitetaan rehun pitoisuuksina (mg/kg ka) Samalla otetaan huomioon hivenaineen tyypillinen saatavuus Tutkimustieto puutteellista Miten paljon pelataan varman päälle?

MTT: hivenaineiden saantisuositukset www.mtt.fi/rehutaulukot Ruokintasuositukset Märeh jät

Käytännön hivenaineruokinta Kivennäiset analysoidaan n. 35 % kaikista lähetetyistä rehunäytteistä Hivenaineet analysoidaan vain laajassa tutkimuksessa Ja siinäkin vain 4 hivenainetta: Cu, Zn, Fe ja Mn Seleenitutkimus tilattava erikseen Käytännössä kivennäislisää lisätään ruokintaan aina Tarvittava määrä lasketaan rehun makrokivennäisten (Ca, P, K) perusteella Hivenaineet herran haltuun Ylimääräinen hivenainelisä tulee halvemmaksi kuin puutostilat Perusoletuksena on, että kaikissa kaupallisissa valmisteissa (täysrehut, tiivisteet, kivennäislisät) riittävästi hivenaineita kattamaan päivittäinen saantisuositus

Puutostilan kehittyminen 100 1. Varastot 2. Kuljetus 3. Toiminta Hivenainevarannot (%) Marginaalinen saanti 4. Puutosoireet Ehtyminen Puute Toiminnan aika lasku Häiriö

Puutostila Kompensaa omekanismit puutos la kehi yy hitaasti Sinkin varastoin heikkoa nopea kehi yminen Oireet yleensä heikommilla yksilöillä Myös eläimet, joilla tarve suurempi, esim. kasvavat, tiineet hiehot Ainoa varma tapa varmistaa diagnoosi on kokeilla hivenainelisää paraneeko lanne?

Kun epäilet hivenainepuutosta 1. Tarkista ruokinta onko puutos mahdollinen? Rehuanalyysit Kivennäislisä ja sen päätyminen lehmään Kaupalliset valmisteet 2. Tutki eläimet onko puutosoireita? Muutoksia karvassa, huonoa hedelmällisyyttä, heikkoja vasikoita, alentunutta vastustuskykyä, huonokuntoisia eläimiä, struumia Sulje pois todennäköisimmät syyt (infektiot, aliravitsemus) Tiettyjen hivenaineiden kohdalla verinäytteet suuntaa antavia 3. Kokeile hivenainelisää muuttuuko tilanne? Onko mahdollisuus järjestää kontrolliryhmä?

Laskin käteen a = täydennysrehun päiväannos (kg ka) b = tutkittavan hivenaineen pitoisuus täydennysrehussa (mg/kg ka) c = lehmän kokonaissyönti /pv (kg ka) Maitotuotos 30 kg: 20 kg ka Umpilehmä: 8 kg ka Hivenaineen saanti täydennysrehusta: a x b c

Esimerkki Kivennäisseoksessa kuparipitoisuus 320 mg/kg Kivennäisseoksen ohjeannos 200 g = 0,2 kg Umpilehmän kokonaissyönti 8 kg Lasketaan umpilehmän kuparin saanti kivennäisseoksesta 0,2 kg x 320 mg/kg 8 kg = 8 mg/kg ka

KUPARI (Cu) Osallistuu mm. Karvan pigmentin muodostumiseen Antioksidanttien toimintaan Neutrofiilien toimintaan Melatoniinin muodostukseen jne. Varastoituu maksaan Eliminaatio heikkoa

KUPARI tarve Ylläpitotarve vaihtelee 3,6 30 mg/kg ka Kasvaa, kun rehussa kuparin imeytymistä heikentäviä antagonisteja Molybdeeni, rauta, rikki Tiineyden loppupuolella tarve kasvaa jopa 70 % Syöntimäärä pienempi kuin lypsävällä! Suositus rehun kuparipitoisuudelle: 10 mg/kg ka Jos ruokinnassa kuparia alle 5 mg/kg ka puutosoireet todennäköisiä

Kuparin imeytyvyys (%) KUPARI Rikkipitoisuus 1 g/kg ka 2 g/kg ka 3 g/kg ka 4 g/kg ka Nurmen rikki ja molybdeenipitoisuuden vaikutus kuparin imeytyvyyteen (Underwood & Suttle 1999) Molybdeenipitoisuus (mg/kg ka)

KUPARI saanti Pitoisuudet rehussa Säilörehussa keskimäärin 4 5 mg/kg ka Ohrassa keskimäärin 7 mg/kg ka Kivennäislisällä pitoisuuden nousu n. 3 8 mg/kg ka Kuparin saatavuus Naudalla vain 2 10 % imeytyy Saatavuus riippuu antagonisteista (Mo, S, Fe, Zn ) Säilöminen heikentää antagonistien vaikutusta Molybdeeniä ja rikkiä ei analysoida Suomessa saatavuu a vaikea arvioida Suomessa nurmen molybdeenipitoisuus vaihtelee välillä 1,1 60 mg/kg ka.

KUPARI puutosoireet Ensimmäiset oireena yleensä karvan depigmentaatio Ruskeat rodut vaaleneminen Holstein harmaantuminen Angus ruskea väri Nuoret eläimet Myöhemmin huono kasvu, luustohäiriöt, huono hedelmällisyys, heikot vasikat, heikentynyt vastustuskyky

KUPARI puutostilan mahdollisuus Suomessa Perusrehujen kuparipitoisuus ei riitä! Maksan varastoin kyky lehmä voi pärjätä kuukausia vajaalla saannilla Rehun kuparin saatavuutta vaikea arvioida Emme tiedä tärkeimpien antagonistien pitoisuuksia Riskiryhmät Eläimet, joiden ruokinnassa ei kaupallisia lisiä Kivennäislisä saatetaan jättää pois, jos perusrehujen makrokivennäiset kunnossa Nuoret hiehot laitumella Häiriöt kivennäislisän jakelussa Varsinkin umpilehmät, vaikutus siirtyy vasikoihin Hirvet kalkituilla soilla (Ruotsi)

KUPARI Jos epäilet kuparin puutosta Tarkista ruokinta Riski olemassa, kun kuparipitoisuus < 5 mg/kg ka Jos eläimet saavat kivennäisseosta/täysrehua, puutos epätodennäköinen Näytteet Verinäyte ei kovin luotettava, mutta suuntaa antava Riskialue < 10 µmol/l (0,7 µg/ml) Maksabiopsia luotettava Normaali > 25 mg/kg ka, selvä puutos < 10 mg/kg ka Kuparilisä Kuparisulfaatti esim. 8 10 g/lehmä kerran viikossa 3 5 vk TAI 3 5 % kuparisulfaattia sisältävä kivennäislisä tai täysrehu Bolus Suositusannos 0,1 g/kg 60 g/lehmä Vain todettuun kuparipuutokseen Krooninen liikasaanti johtaa maksavaurioihin Vasikoille juottorehussa maks. 50 mg/kg ka

SINKKI (Zn) Osallistuu mm. Ruokahalun säätelyyn Antioksidaatioreaktioihin Puolustusvasteen muodostumiseen Sikiökehitykseen Luiden kasifikaatioon Varastoituu huonos puutosoireet voivat ilmetä jo kahdessa viikossa puutteellisella ruokinnalla Imeytyminen tehostuu puutoksen uhatessa Eliminaatio pysyy vakiona

SINKKI tarve Lypsylehmällä minimitarve 7 16 mg/kg ka Puutoksen riski kasvaa, jos rehun sinkkipitoisuus 10 20 mg/kg ka Suositus rehun sinkkipitoisuudelle: 50 mg/kg ka

SINKKI saanti Pitoisuudet rehussa Säilörehussa keskimäärin 25 35 mg/kg ka Hajonta yli 20 mg/kg Ohrassa keskimäärin 39 mg/kg ka Kivennäislisällä pitoisuuden nousu 30 60 mg/kg ka Sinkin imeytymistä heikentävät Rehun korkea rikkipitoisuus Rehun huono sulavuus Myös korkea Ca, P, Cu, Fe ja Mo Vaikutus kuitenkin melko lievä

SINKKI puutosoireet Huono ruokahalu laihtuminen ja heikko kasvu Karvanlähtö Parakeratoosi Iho paksuuntuu ja poimuuntuu Turpa, hännän juuri, vetimet, jalat Ei kutinaa! Niveljäykkyys ja jalkojen turpoaminen Jälkeisten jääminen, kohtutulehdukset? Hedelmällisyyshäiriöt

SINKKI puutostilan mahdollisuus Suomessa Sinkin puutos on harvinainen, mutta tiedetään esiintyvän myös Pohjoismaissa Perusrehut tyydyttävät minimitarpeen, vaikka eivät yllä suosituspitoisuuksiin Nurmen sinkkipitoisuus vaihtelee voimakkaas Suomessakin tiloja, joiden säilörehun sinkkipitoisuus hyvin matala Peltojen voimakas kalkitseminen ja liiallinen typpifosforilannoitus alentavat sinkkipitoisuutta Kivennäislisällä puutostila epätodennäköinen Puutostila voi kehittyä jo parissa viikossa, jos rehussa vähän sinkkiä ja esim. kivennäisten jakelussa häiriö

SINKKI Jos epäilet sinkin puutosta Tarkista ruokinta Riski olemassa, kun sinkkipitoisuus 10 20 mg/kg ka Jos eläimet saavat kivennäisseosta/täysrehua, puutos epätodennäköinen (Näytteet) Verinäyte epäluotettava mm. infektiot, paastoaminen ja poikiminen laskevat veren sinkkipitoisuutta Riskialue 0,4 0,9 mg/l (6 14 µmol/l) ) Sinkkilisä Sinkkisulfaatti Aluksi 2 4 g/pv oireiden katoaminen parissa viikossa Jatkossa sinkkiä sisältävää kivennäisseosta ohjeen mukaan Suositusten mukainen 50 mg/kg ka enemmän kuin riittävä

MANGAANI (Mn) Osallistuu Luu, rusto ja sidekudoksen muodostumiseen Rasva ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan Suojaa soluja oksidaatiovaurioilta Vain 1 % ravinnon mangaanista imeytyy Varastolokerona maksa

MANGAANI tarve Minimitarve 17 28 mg/kg ka Tarve hedelmällisyyden ylläpitoon ja sikiön kasvuun selvästi suurempi kuin tarve kasvuun Ulkomailla suositukset 40 50 mg/kg ka Nocek ym. 2006: hedelmällisyys parempi, kun mangaania 65 mg/kg ka vs. 20 mg/kg ka Saantisuositus 40 mg/kg ka MUTTA kolmen ensimmäisen lypsykauden ajan 80 mg/kg ka

Pitoisuudet rehussa MANGAANI saanti Säilörehussa keskimäärin 60 mg/kg ka Ohrassa keskimäärin 24 mg/kg ka Kivennäislisällä pitoisuuden nousu 20 30 mg/kg ka Mangaanin saatavuuteen vaikuttavat tekijät Ei ole juuri tutkittu Korkea Ca,P ja Fe pitoisuus voi heikentää mangaanin saatavuutta

MANGAANI puutosoireet Huono hedelmällisyys Ovulaatiohäiriöt Vastasyntyneillä vasikoilla kondrodystrofia Jalat normaalia lyhyemmät, nivelet paksuuntuneet Myös vääntyneet jalat ja vuohisten ylimeno

MANGAANI Jos epäilet mangaanin puutosta mieti uudelleen Mangaanin puutos erittäin epätodennäköinen nurmipohjaisella ruokinnalla Suomen maaperän mangaanipitoisuus korkea Mangaanilisän vaikutus hedelmällisyyteen? Tutkimustulokset ristiriitaisia Hyötyä niissä karjoissa, joiden rehussa mangaanipitoisuus lähellä ylläpitotarvetta

RAUTA (Fe) Tärkeä rooli elektroninsiirtoketjuissa ja lukuisien entsyymien toiminnassa Suurin osa sitoutunut hemoglobiiniin ja transferriiniin Varastoituu pernaan, maksaan, munuaisiin ja luuytimeen Elimistö pihistelee rautaa Punasolujen hajotessa hemoglobiinista vapautuva rauta kierrätetään uuden hemoglobiinin valmistukseen Eliminaatio hyvin vähäistä Imeytyminen voi tarvi aessa tehostua 9 60 % vuorokauden sisällä

RAUTA tarve ja saanti Tarve Vasikalla 50 mg/vrk Aikuisella tarve pieni ei edes määritelty Suositus: 100 mg/kg ka Vasikalla 100 mg/vrk Saanti Säilörehu: 180 200 mg/kg ka Maito: 0,5 1,5 mg/kg ka vasikan päiväsaanti 2 4 mg Juomarehu: 5 10 mg/l valmista juomaa Jos vasikka juo 6 l/pv, saanti 30 60 mg/pv Mangaani kilpailee kuljetuksesta puutosriski, jos rehun Mn >500 mg/kg ka

RAUTA puutostila Käytännössä mahdollista vain juottovasikoilla, joilla ei tarjolla muuta rehua Maitovasikkakasvatus Euroopassa Suomessa epätodennäköistä Anemia ehtii kehittyä 8 10 vk ikään mennessä Väsynyt, kalpea, huonosti kasvanut vasikka Vastasyntyneiden vasikoiden lievä raudanpuutosanemia Oireeton, korjaantuu vasikan siirtyessä kiinteään ravintoon Yleinen kaksosvasikoilla (jakavat emon rautavarastot) Kliininen merkitys pieni Rautalisän (5,5 mg/kg) havaittu lisäävän kasvua

RAUTA liikasaanti Liiallinen saanti haitallista Vapaa rauta verenkierrossa aiheuttaa solutuhoa mm. maksassa Yhteinen kuljetus Cu ja Mn kanssa elimistön rajoi aa raudan o oa ja samalla Cu ja Mn imeytymistä voi johtaa Cu ja Mn puutokseen Häiritsee myös Zn ja P imeytymistä Rehun rautapitoisuuden riskiraja 1 4 g/kg ka Juottorehussa 2 5 g/kg ka Kivennäislisien rautapitoisuutta ei ilmoiteta Oireet epäspesifisiä Rs kanavan häiriöt ja huono kasvu

JODI (I) Osallistuu kilpirauhashormonin synteesiin säätelee elimistön aineenvaihduntaa, kasvua, sikiökehitystä, puolustusvastetta, lihastoimintaaa ja kausilisääntymistä Imeytyy tehokkaasti Runsas kalium heikentää imeytymistä Varastolokerona kilpirauhanen Riittää tyydyttämään jodin tarpeen kuukausiksi Märehtijän elimistö kierrättää jodia Eritys juoksutusmahaan reabsorp o ohutsuolessa

JODI tarve Riippuu Kasvuvaiheesta Vuodenajasta (jopa viisinkertainen talvella) Aineenvaihdunnan tehokkuudesta Lypsylehmällä minimitarve 0,1 0,5 mg/kg ka Nousee tiineyden aikana Jodin tarve nousee, jos ravinnossa goitrogeeneja Yhdisteitä, jotka estävät jodin sitoutumisen kilpirauhashormoniin Kaalit, rypsi, rapsi, nauris, lanttu, pellava, valkoapila Tarve voi nousta 2 mg:aan/kg ka

JODI saantisuositukset

JODI saanti Säilörehun jodipitoisuutta ei tutkita Pitoisuus vaihtelee välillä 0,2 1,5 mg/kg ka Kasvien jodipitoisuus riippuu jodin määrästä maaperässä Sateet, hiekkainen maaperä, runsas kalkitseminen ja sijainti sisämaassa vähentävät maaperän jodipitoisuutta Suomen määperä jodiköyhää! Jodin saatavuuteen vaikuttavat tekijät Korkea Ca häiritsee imeytymistä Goitrogeenit, Na ja Cl häiritsevät jodin toimintaa kilpirauhasessa Seleeni säätelee jodin aineenvaihduntaa seleenin puutos voi johtaa jodin puutteeseen Kivennäislisällä jodipitoisuuden nousu 1 2 mg/kg ka

JODI puutosoireet Struuma Yleensä vastasyntyneillä vasikoilla Kuolleena syntyneet vasikat Karvattomat, heikot vasikat Maitotuotoksen lasku Jälkeisten jääminen Epäsäännölliset, heikot kiimat

JODI Puutostilan mahdollisuus Suomessa Suomen maaperässä niukasti jodia Puutosriski todellinen! Struumavasikoita tulee vastaan silloin tällöin Rehujen jodipitoisuuksia ei kuitenkaan tutkita Myöskään maaperän jodipitoisuudesta ei tilastotietoa Goitrogeeneistä rypsiä ja rapsia käytetään yleisesti suomalaisessa rehustuksessa Kivennäislisä riittää yleensä tyydyttämään jodin tarpeen Ei välttämättä, jos goitrogeenejä rehussa runsaasti

JODI Jos epäilet jodin puutosta Tarkista ruokinta Annetaanko kivennäislisää? Päätyykö lehmään? Onko rehussa goitrogeeneja? rypsi, rapsi, pellava, valkoapila, kaalit Näytteet Verinäyte suuntaa antava Puutosriski, kun plasman jodipitoisuus 30 40 µg/l Maitonäyte: viitearvot vaihtelevat 20 300 µg/l Kilpirauhasen biopsia luotettavin (hyperplasia) Jodilisä Kaliumjodidi Vasikan maksimiannos 25 mg/kg Kaupallinen kivennäislisä ja/tai jodia sisältävä nuolukivi Bolukset

KOBOLTTI (Co) Tarvitaan B12 vitamiinin (kobalamiini) synteesiin, joka tapahtuu pötsissä Lehmä saa B12 vitamiinin käyttöönsä mikrobimassan kulkeutuessa ruoansulatuskanavaan B12 vitamiinia tarvitaan mm. glukoosin valmistukseen propionaatista Varastoin heikkoa kobol a oltava ravinnossa jatkuvasti

KOBOLTTI tarve ja saanti Tarve riippuu rehusta Nurmirehu + ohra tarve 0,04 mg/kg ka Laidun tarve 0,1 mg/kg Puutos todennäköinen, jos Co rehussa < 0,03 mg/kg ka Suositus 0,1 mg/kg ka Saanti Kobolttia ei analysoida säilörehusta Keskimäärin 0,1 0,2 mg/kg ka Riippuu maaperän kobolttipitoisuudesta Maaperän kobolttipitoisuutta tutkitaan lähinnä maaperän saastuneisuuden määrittämiseksi Mm. Ruotsissa todettu kobolttiköyhiä maa alueita

KOBOLTTI puutosoireet Vasikat ja nuorkarja Oireet johtuvat B12 vitamiinin puutteesta Laihtuminen, syömättömyys Apatia Pica, nuoleminen Karkea ja väritön karva Huono tiinehtyvyys

KOBOLTTI Puutoksen todennäköisyys Suomessa Vaikea arvioida, koska maaperän tai rehun kobolttipitoisuuksia ei tutkita Koboltin puute ei siis ole ongelma Suomessa? Kivennäislisällä päivän saantisuositus yleensä täyttyy Usein merkintä koboltista puuttuu

SELEENI (Se) Tehtävät Antioksidantti Osa glutationiperoksidaasin rakennetta Glutationiperoksidaasi hajottaa happiradikaaleja (vrt. E vitamiini, joka estää happiradikaalien muodostumista) Parantaa E vitamiinin imeytymistä Kilpirauhashormonin aktivointi

SELEENI tarve Ylläpitotarve 0,02 0,08 mg/kg ka Tarpeeseen vaikuttavat tekijät Tarve kasvaa oksidaatiostressin lisääntyessä Kasvu (vasikat!) Fyysinen rasitus, infektiot Kylmä ympäristö Ravinnon rasvahappokoostumus Tarve pienempi, jos ravinnossa runsaasti E vitamiinia Suositus 0,1 mg/kg ka Lypsylehmällä vastaa 2 6 mg/vrk Emolehmällä vastaa 1 2 mg/vrk

SELEENI saanti Suomen maaperässä seleeni kasveille vaikeasti käyte ävässä muodossa seleenilannoitteet Ulkomaalaisista lannoitteista seleeni usein puuttuu Luomu loilla lannoitus kielle y seleenilisä ruokintaan Nurmirehussa seleeniä keskimäärin 0,2 0,3 mg/kg ka (MTT) Valion rehuanalyysit: keskiarvo 0,16 mg/kg ka (n=129) hajonta 0,02 0,63 mg/kg ka Luomunurmessa seleeniä 0,01 0,02 mg/kg ka Kivennäisvalmisteissa seleeniä 10 40 mg/kg Suositeltavaa, että puolet olisi orgaanista Vasikan seleenistatus riippuu emon seleenin saannista Ternimaidossa pitoisuus korkea, mutta laskee nopeasti Juottorehuihin lisätty seleeniä

SELEENI puutos 1. Lihasrappeuma (white muscle disease) Vasikoilla, joiden emillä riittämätön seleenin saanti Äkillinen oksidatiivinen stressi voi laukaista oireet Laitumelle lasku, ryhmien sekoittaminen, nupoutus Akuutti muoto: pikkuvasikoiden myokardiitti Johtaa yleensä kuolemaan hoidosta huolimatta Subakuutti muoto: nopeasti kasvavien nuorten eläinten lihasheikkous Vasikka päästä pirteä, mutta ei jaksa seistä, roikottaa päätä, tärisee Ensihoitona injektio 0,1 0,15 mg/kg Vastaa Selevitania 0,2 ml/kg

SELEENI puutos 2. Seleeniresponsiiviset taudit Lievä seleenin puutos altistaa jälkeisten jäämiselle Seleenilisä tällaisilla tiloilla auttanut Seleenilisällä saattaa olla myös positiivinen vaikutus hedelmällisyyteen, utareterveyteen ja maitotuotokseen Tutkimustulokset ristiriitaisia: joskus saatu merkitsevä ero, joskus ei yhtälössä monta tuntematona tekijää, kuten E vitamiinin rooli ruokintakokeissa

SELEENI puutos Diagnostiikka 1. Akuutti lihasrappeuma Verinäyte CK voimakkaas koholla, Se matala 2. Lievä puutos Karjan tilanteen selvittämiseksi näytteitä kannattaa ottaa eri eläinryhmistä Esim. vasikat, hiehot, umpilehmät ja 3 4 kk sitten poikineet Veren seleenipitoisuuden määritys (seerumi Movet/Vetlab) < 50µl/l puutos Veren glutationiperoksidaasin määritys (EDTA putki Saarelle) Kuvaa pitkäaikaista seleenistatusta Viitearvot laboratoriokohtaisia Maidon seleenipitoisuuden määritys Tankkimaitonäyte tai yhteismaitonäytteet vastapoikineista ja 3 4 kk sitten poikineista

Seleenilisä Epäorgaaninen (seleniitti/selenaatti) Pötsissä osa metaboloituu orgaaniseksi Rikki ja molybdeeni kilpailevat imeytymisestä Orgaaninen (selenometioniini/ kysteiini, seleenihiiva) Aminohappokuljetus imeytyy tehokkaasti Varastoituu paremmin Nostaa maidon seleenipitoisuutta Ei enää luomukelpoista Kivennäisseos ad libitum tai rehuun sekoitettuna Boluksista seleeniä vapautuu 2 5 mg/vrk Umpilehmille ongelmatiloilla Seleenipitoiset nuolukivet Injektiot vähemmän tehokkaita 0,1 0,2 mg/kg 1 3 kk välein (Selevitan 0,2 0,3 ml/kg)

SELEENI Puutoksen todennäköisyys Suomessa LUOMUTILAT Ei seleenilannoitusta Apilassa korkea Ca pitoisuus heikentää seleenin saan a en sestään Tehokkaaksi koettu orgaaninen seleeni ei enää luomukelpoinen Ulkomaiset lannoitteet Edullisempia Säästövimmassa saattaa unohtua, etteivät yleensä sisällä seleeniä lainkaan Kliiniset oireet tyypillisesti 2 4 kk ikäisillä nopeasti kasvavilla vasikoilla alkukesästä Lisätäänkö seleeniä liikaa varmuuden vuoksi? Seleenilisän tarve kannattaa tutkia rehu, maito ja/tai verinäyttein! Lannoitteet melko kalliita

SELEENI myrkytys Kapea terapeu nen ikkuna myrkyllisin hivenaine! Kivennäisen liika annostelu 5 mg/kg ka jatkuvas krooninen myrkytys 25 mg/kg ka kerralla akuu myrkytys Injek ona 0,5 mg/kg myrkytys Injektiona 1 2 mg/kg kuolema Oireina karvattomuus, ripuli, sorkan epämuodostumat, laihtuminen Lievän myrkytyksen oireet muistuttavat puutosoireita: jälkeisten jääminen ja vastustuskyvyn lasku

YHTEENVETO (muista ainakin tämä) Seleenin ja jodin puutosta esiintyy Suomessa Kuparin ja sinkin puutos myös mahdollisia Mangaanin ja raudan puutos erittäin epätodennäköisiä Suositukset usein kaksinkertaiset tarpeeseen nähden Yleinen suuntaus on pelata varman päälle Vähemmälläkin pärjäisi Usein ainoa tapa varmistaa puutosdiagnoosi on ruokintakokeilu Hivenainelisästä hyötyvät vain karjat, joilla saanti alle optimin