PIENI-HANGASNEVAN, VUOHTOSUON JA KIIKKUNEVAN (Siikalatva, Kärsämäki ja Pyhäntä) TURVETUOTANTO- ALUEEN YMPÄRISTÖ- VAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA

PIENI-HANGASNEVAN, VUOHTOSUON JA KIIKKUNEVAN (Siikalatva, Kärsämäki ja Pyhäntä) TURVETUOTANTO- ALUEEN YMPÄRISTÖ- VAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA

Sisällysluettelo Hankkeesta vastaava ja hankkeen tarkoitus...1 1. Johdanto...1 2. Hankkeen toteutus ja tavoitteet...2 2.1 Hankkeesta vastaava Vapo Oy...2 2.2 Hankkeen tarkoitus...2 2.3 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu...3 3. Hankkeen kuvaus...4 3.1 Hankkeen sijainti ja yleiskuvaus...4 3.2 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin...5 4. Arvioitavat vaihtoehdot...7 4.1 Vaihtoehdot...7 4.2 0-vaihtoehto...7 4.3 Vaihtoehdot 1-3...7 4.3.1 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain...7 4.3.2 Tuotanto...8 4.3.3 Vesien suojelu... 10 4.3.4 Liikenne... 11 4.3.5 Toiminnassa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet... 12 4.3.6 Jälkikäyttö... 13 5. Ympäristön tila... 14 5.1 Olemassa olevat tiedot ja selvitykset... 14 5.2 Yhdyskuntarakenne, maankäyttö ja kaavoitus... 14 5.3 Luonnonympäristö ja suojelualueet... 15 5.4 Vesistöt ja veden laatu... 17 5.5 Hydrologia... 20 5.6 Pohjavedet... 20 5.7 Kalasto... 20 5.8 Virkistyskäyttö... 21 5.8.1 Virkistysalueet, metsästys ja muu luonnonvarojen käyttö... 21 5.8.2 Kalastus... 21 6. Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi... 23 6.1 Arvioitavat ympäristövaikutukset... 23 6.2 Vaikutusalue... 23 6.3 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen... 24 6.3.1 Terveys ja elinolot... 24 6.3.2 Melu... 25 6.3.3 Pöly... 26 6.4 Ilmastovaikutukset... 27 6.5 Vaikutukset vesistöön... 28 6.6 Vaikutukset pohjaveteen ja hydrologisiin oloihin... 29 6.7 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen... 29 6.8 Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen... 30 6.9 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja kaavoitukseen... 30 6.10 Liikenne... 31 6.11 Vaikutukset virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen... 31 6.12 Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin... 31 6.13 Onnettomuudet... 32 6.14 Epävarmuudet ja oletukset... 32 6.15 Haitallisten vaikutusten vähentäminen... 32 6.16 Vaihtoehtojen vertailu... 32 7. Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat... 33 7.1 Ympäristövaikutusten arviointi... 33 7.2 Kaavoitus ja valtakunnallinen maankäytön tavoitteet... 33 7.3 Rakennuslupa... 33 7.4 Ympäristölupa... 33 8. Arviointimenettely ja osallistuminen... 34 9. Aikataulu... 35 10. Kirjallisuus... 36

Hankkeesta vastaava Vapo Oy Paikalliset polttoaineet/ Resurssit PL 22 40101 Jyväskylä puh. 020 790 4000 Yhteyshenkilö Lauri Ijäs puh. 020 790 5828 lauri.ijas(a)vapo.fi Yhteysviranomainen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Veteraanikatu 1, Oulu Postiosoite: PL 124 90101 Oulu puh. 020 490 111 Yhteyshenkilö Jari Määttä puh. 040 504 6687 jari.maatta(a)ymparisto.fi YVA-konsultti Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö Hannu Salo puh. (014) 260 3833 hannu.a.j.salo(at)jyu.fi www-sivu: www.ambiotica.fi

TIIVISTELMÄ PIENI-HANGASNEVAN,VUOHTOSUON JA KIIKKUNEVAN(Siikalatva, Kärsämäki ja Pyhäntä) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA Turpeella on tärkeä rooli Suomen energiahuollossa. Turve on kotimainen, paikallinen polttoaine, jolla on ympäristövaikutuksia ja sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia niin paikalliseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan. Turve lisää Suomen energiaomavaraisuutta. Hankkeesta vastaava ja hankkeen tarkoitus Hankkeesta vastaava Vapo Oy on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Hankealue tuottaa energiaturvetta Haapaveden ja Oulun voimalaitokselle sekä ympäristöturvetta hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Hankealueen sijainti Hankealue sijaitsee pääosin Siikalatvan (entisen Piippolan kunnan alue) kunnassa. Osia hankealueista ulottuu myös Pyhännän ja Kärsämäen puolelle. Hankealue sijaitsee valtatie 28:n (Kajaani-Kokkola) molemmin puolin. Hankealueen länsipuolella on Saviselän kylä. Arvioitavat vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoa: o o o o Hanketta ei toteuteta (0-vaihtoehto) Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä sulanmaanaikainen pintavalutus (vaihtoehto 1) Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus (vaihtoehto 2) Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä sulanmaanaikainen kemikalointi (vaihtoehto 3) Hankkeen kuvaus Hankkeen toteutumatta jättäminen Vaihtoehto 0 tarkoittaa sitä, että turvetuotantoa ei aloiteta hankealueella lainkaan. Tämä merkitsee, että alueen nykytila säilyisi lähes ennallaan. Vaihtoehto on kuitenkin tärkeä, koska se toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia. Hankkeen toteuttaminen Hankealue muodostuu kolmesta erillisestä lohkosta, joiden yhteispinta-ala on 432 ha. Kunnostusvaiheen kesto on 2-5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuojelurakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten. Luontoon ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset alkavat kunnostusvaiheessa. Ne rajautuvat pääasiassa hankealueeseen ja sen välittömään ympäristöön

Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuotantoaika on noin 35 vuotta päättyen noin vuonna 2045. Tuotantoalueen osa-alueet saattavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa. Vesiensuojelu Kuivatusvedet johdetaan tuotantoalueilta Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja Vuohtojokeen, josta ne laskevat edelleen Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Vaihtoehto 1:ssä perusvesienkäsittelyyn kuuluvat sarkaojiin rakennettavat lietetaskut, sarkaojien päisteputkipidättimet sekä laskeutusaltaat. Vaihtoehdossa 1 kuntoonpanotöiden alkuavaiheessa rakennetaan mitoitusohjeiden mukainen pintavalutuskenttä jokaiselle suolle. Vaihtoehdossa 1 pintavalutus on käytössä sulanmaan aikana. Vaihtoehto 2:ssa vesienkäsittely hoidetaan kuten vaihtoehdossa 1, mutta pintavalutus on käytössä ympärivuotisesti. Vaihtoehdossa 3 kuivatus- ja valumavesien käsittely hoidetaan roudattomana kautena kemiallisesti. Kuivatusvesien esiselkeytys ennen kemikalointia tapahtuu sarkaojien lietetaskujen, päisteputkipidättimien sekä laskeutusaltaan avulla. Kemiallisessa käsittelyssä tuotantoalueelta tulevaan veteen lisätään saostuskemikaalia. Saostusreaktion seurauksena valtaosa kiintoaineksesta sekä liukoisista humusyhdisteistä saostuvat ja laskeutuvat selkeytysaltaan pohjalle. Liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta viereiseen lietealtaaseen. Puhdistunut vesi johdetaan laskuojaan ja Vuohtojokeen. Alueen nykytila Kaavoitus Hankealue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Voimassa olevassa maakuntakaavassa Vuohtosuo on merkitty vanhaksi turvetuotantoalueeksi. Muille hankealueille ei ole merkitty erityistä maankäyttötarkoitusta. Saviselän kylältä Piippolaan kulkeva tie on maakuntakaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittäväksi tieksi tai reitiksi. Luonto Hankealueet ovat Pientä Hangasnevaa lukuun ottamatta ojitettuja ja metsäisiä. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat ojittamattomia. Pienen Hangasnevan hankealue koostuu luonnontilaisesta neva-alueesta, jota ympäröivät ojituksen muuttamat rämeet ja turvekankaat. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat mesotrofista, luhtavaikutteista rimpinevaa. Pienen Hangasnevan hankealueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä, metsälakikohteita tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä, mutta hankealueella esiintyy alueellisesti uhanalaista rimpivihvilää sekä Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvaa vaaleasaraa. Pienen Hangasnevan linnustolaskennoissa tavattiin yhteensä 19 lintulajia, joista runsaimpia hankealueella esiintyviä pesimälajeja olivat pajulintu, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Varsinaisia suolajeja alueella havaittiin 4 (liro, suopöllö, keltavästäräkki ja niittykirvinen). Kokonaisuudessaan alueen pesimälinnusto on varsin tavanomaista Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan osin muuttuneiden neva- ja rämesoiden lajistoa. Linnusto koostuu pääasiassa sekametsien yleislajeista. Hankealueiden välittömässä läheisyydessä ei ole suojelu-, suojeluohjelma- tai Natura-alueita. Lähin Natura-alue, Lauttanevan Natura-alue, sijaitsee lähimmillään noin 1,8 km etäisyydellä hanke-

alueesta Vuohtosuon eteläpuolella. Kiikkunevan pohjoispuolella noin 4,6 km:n etäisyydellä siitä on Pellikaisennevan Natura-alue. Pääosa hankealueesta kuuluu Pyhäjoen (54) vesistöalueeseen, ja pieni osa Hangasnevan itäosasta kuuluu Siikajoen (57) vesistöalueeseen. Hankealueilta vedet johdetaan pienen, soistuneen Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja siitä edelleen Vuohtojokeen. Vuohtojoesta vedet kulkevat Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Vuohtojoki saa alkunsa lähes kokonaan soistuneesta Vuohtojärvestä Saviselän kylän itäpuolella. Vuohtojoen valuma-alue on pääosin ojitettua. Saviselän kylällä joen yläosalla on myös runsaasti maanviljelystä. Vuohtojokeen laskee turvetuotannon kuivatus- ja valumavesiä Porkannevalta, Luomanevalta, Lehtonevalta ja Pihlajanevalta. Vuohtojoen käyttökelpoisuusluokka on välttävä. Vuohtojoen vesi on rauta- ja humuspitoista ja väriltään tummaa ja veden ravinnepitoisuus on korkea. Vuohtojoen yläosan happitilanne on ollut heikko, ja sähkönjohtavuus joessa on kohonnut erityisesti talvisaikaan. Vedenlaadussa on ollut melko suuria vaihteluita vuosien välillä, mikä on tyypillistä Vuohtojoen kaltaiselle vähävirtaamaiselle vesistölle. Selvää kehityssuuntaa Vuohtojoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa. Kalatalous Pyhäjoen vaelluskaloja ovat lohi, meritaimen ja vaellussiika sekä harjus. Pyhäjoen omat alkuperäiset lohi- ja meritaimenkannat ovat tuhoutuneet. Vaellussiian oma luontainen kanta Pyhäjoessa on erittäin heikko. Lisäksi joen alaosalla tavataan nahkiaista, jonka kanta on elinvoimainen. Nahkiaisia pyydetään jokisuulta vuosittain myyntiin ja kotitarpeiksi. Aikoinaan Pyhäjoki oli Suomen tuottoisimpia rapuvesiä, joskin rapukanta on sittemmin romahtanut. Pyhäjoen pääuoman koskikalasto oli vuonna 2007 tehdyn sähkökoekalastuksen mukaan pääasiassa särkeä, salakkaa, mutua, kivennuoliaista ja kivisimppua. Kärsämäenjoen koskikalasto on ollut pääasiassa särkeä, ahventa, salakkaa, kivennuoliaista ja kivisimppua. Näiden lisäksi saatiin satunnaisesti haukia, mateita ja mutuja. Särkitiheydet ovat olleet Kärsämäenjoella korkeita. Ympäristövaikutusten arviointi Ympäristövaikutusten arviointi tehdään ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja asetuksen mukaisesti. Arvioinnissa kuvataan turvetuotantohankkeen aiheuttamat vaikutukset ja muutokset. Arvioitavia kohteita ovat mm. o o o o Vesi, maaperä, eläimistö, kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus Ihmisen terveys, hyvinvointi, viihtyvyys ja elinolot Maisema, yhdyskuntarakenne ja kaavoitus Luonnonvarojen käyttö Arviointi perustuu useisiin eri menetelmiin ja tietolähteisiin. Niitä ovat: o o o o o o o Hankesuunnitelmat Olemassa olevat tiedot ja julkaisut alueen nykytilasta ja nykyisten toimintojen vaikutuksista ympäristöön Arviointihankkeen aikana tehtävät selvitykset Vaikutusarviot Kirjallisuustiedot vastaavista hankkeista ja niiden vaikutuksista Tiedotustilaisuuksissa saatavat tiedot Lausunnoissa ja mielipiteissä saadut tiedot

Hankkeen suunnittelua tullaan tekemään arviointihankkeen aikana niin, että suunnitelmista saadaan arviointia varten tietoja. Arviointia varten tullaan tekemään uusia selvityksiä, joiden avulla voidaan hankkeen vaikutukset ympäristöön arvioida nykyistä paremmin. Arviointi tukee hankesuunnittelua ja tuottaa tietoa ympäristöhaittojen vähentämistä varten. Arvioinnin kulku ja osallistuminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki kansalaiset, joiden etuihin tai oloihin arvioinnin kohteena oleva hanke saattaa vaikuttaa. Arvioinnin yhtenä keskeisimpänä tavoitteena on kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen heidän ympäristöönsä vaikuttavissa hankkeissa. Lainsäädännön mukaan kansalaiset voivat ottaa kantaa hankkeeseen, kun arviointiohjelma ja arviointiselostus ovat julkisesti nähtävillä. Tässä arviointihankkeessa kansalaisten ja eri intressiryhmien kuuleminen sisältää yleisötilaisuuksia, haastatteluita, kyselyjä ja hankkeesta tiedottamista. Vapo Oy toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, joka asettaa ohjelman julkisesti nähtäville. Yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Arviointiohjelman ja siitä saatujen lausuntojen perusteella laaditaan arviointiselostus. Ympäristövaikutusten arviointi päättyy, kun yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta. Aikataulu Arviointihanke on aloitettu vuoden 2009 maaliskuussa. Arviointiohjelma valmistuu yhteysviranomaiselle toimitettavaksi syyskuussa 2009, jonka jälkeen yhteysviranomainen kuuluttaa ohjelman ja antaa siitä lausunnon. Arviointi etenee vuoden 2009 aikana, ja arviointiselostus valmistuu vuoden 2010 alkupuolella.

1 1. Johdanto Turve on merkittävä pohjoisen pallonpuoliskon luonnonvara. Suomessa kolmannes maa-alasta on suota, joten Suomella on käytettävissään merkittävät turvevarat. Turpeella on tärkeä rooli Suomen energiahuollossa. Turve on kotimainen, paikallinen polttoaine, jolla on ympäristövaikutuksia ja sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia niin paikalliseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan. Turve lisää Suomen energiaomavaraisuutta. Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevat säännökset, laki (468/94) ja asetus (792/94) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, tulivat voimaan vuonna 1994. Vuonna 1999 lakiin ja asetukseen tehtiin merkittäviä muutoksia (267/99, 268/99). YVA-menettelyn keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon ympäristöasiat hankkeiden suunnittelussa taloudellisten, teknisten ja sosiaalisten näkökohtien rinnalla sekä lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVA:n keskeisiä ominaisuuksia ovat vaihtoehdot, osallistuminen ja julkisuus. YVAmenettelyssä ei tehdä juridisesti sitovia päätöksiä. Hankkeet, joihin YVA-menettelyä sovelletaan, on määritelty laissa ja sitä täydentävässä asetuksessa. Niihin kuuluvat ne turvetuotantohankkeet, joita koskee asetuksen 6 kohta 2 d): arviointimenettelyä sovelletaan pakollisena, kun turvetuotannon yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria. Koska Pieni-Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan hankealueen käytettävissä oleva tuotantokelpoinen alue on yli 150 ha, hankkeessa on suoritettava ympäristövaikutusten arviointi. Arviointimenettelyssä on tarkasteltava seuraavia ympäristövaikutuksia: vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä vaikutukset edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Hankkeesta vastaava on Vapo Oy, joka on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja.

2 2. Hankkeen toteutus ja tavoitteet 2.1 Hankkeesta vastaava Vapo Oy Vapo on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja. Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Paikalliset polttoaineet, Lämpö ja sähkö, Pelletti sekä Puutarha ja ympäristö. Vapo Oy:n Paikalliset polttoaineet -liiketoiminta-alueen päätuotteet ovat voima- ja lämpölaitosten biopolttoaineet. Ruotsissa paikallisia polttoaineita toimittaa Vapon omistama Neova AB. Virossa Vapo omistaa biopolttoaine- ja energiayhtiö AS Tootsi Turvaksen ja Latviassa turvetuotantoyhtiön AS Sedan. Vuonna 2007 Vapo Paikalliset polttoaineen-liiketoiminta-alueen liikevaihto oli 226 miljoonaa euroa. Biopolttoaineen toimitukset olivat yhteensä 27 TWh. 2.2 Hankkeen tarkoitus Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen tuotanto teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Energiaturve käytetään lähialueiden energiantuotantolaitosten polttoaineena. Hankealue tuottaa energiaturvetta Haapaveden ja Oulun voimalaitokselle sekä ympäristöturvetta hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Hankkeen tavoitteena on turvata energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Vapo Oy on erikoistunut turvetuotantoon ja sen on kyettävä vastaamaan energialaitosten, asiakkaidensa, vaatimuksiin ja turpeen kysyntään. Yritys haluaa lisätä tuotantokapasiteettiaan, jotta se pystyisi turvaamaan turpeen saatavuuden tulevaisuudessa. Lisäksi uutta tuotantopinta-alaa tarvitaan korvaamaan tuotannosta poistuvia alueita. Yritys pystyy hyödyntämään pitkäaikaista kokemustaan ja osaamistaan tässä hankkeessa. Turvetuotannon aloittamisella on Vapo Oy:n näkökulmasta monia etuja. Hankealueen läheisyydessä on muita turvetuotantoalueita, joten alueelta on saatavissa osaavaa henkilökuntaa ja yhteistyöyrityksiä. Hankkeen ympäristökuormituksen ja vaikutusten tarkkailu voidaan kytkeä olemassa oleviin ympäristötarkkailuihin.

3 2.3 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Hankkeen suunnittelu on meneillään, ja siinä otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa esille tulevat asiat. Turvetuotantoalueen suunnittelu etenee osittain samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointi valmistuu vuoden 2010 alkupuolella, jonka jälkeen voidaan käynnistää ympäristölupahakemuksen valmistelu.

4 3. Hankkeen kuvaus 3.1 Hankkeen sijainti ja yleiskuvaus Hankealue sijaitsee pääosin Siikalatvan (entisen Piippolan kunnan alue) kunnassa. Osia hankealueista ulottuu myös Pyhännän ja Kärsämäen puolelle. Hankealue muodostuu kolmesta erillisestä lohkosta, joiden yhteispinta-ala on 432 ha. Hankealue sijaitsee valtatie 28:n (Kajaani-Kokkola) molemmin puolin. Hankealueen länsipuolella on Saviselän kylä. Iso Lamujärvi ja Vähä Lamujärvi sijaitsevat hankealueen itä- ja pohjoispuolilla noin 1,5 km hankealueen reunoista, mutta eivät kuulu samaan valuma-alueeseen hankealueen kanssa. Hankealueelta on matkaa Kärsämäen kylälle noin 16 km ja Pyhännän kylälle noin 12 km. Hankealueet sijaitsevat vedenjakajaseudulla. Pääosa hankealueesta kuuluu Pyhäjoen (54) vesistöalueeseen, ja pieni osa Hangasnevan itäosasta kuuluu Siikajoen (57) vesistöalueeseen (kuvat 1 ja 2.) Kuva 1. Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan sijainti.

5 Kuva 2. Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan tuotantoalueet. Pintavalutuskentät on rajattu vihreällä. Pääosan hankealueesta omistaa Vapo Oy. Vapo Oy:n omistuksessa on Pieni- Hangasnevasta 92 %, Vuohtosuosta 92 % ja Kiikkunevasta 65 %. 3.2 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energiantuotantoratkaisuista. Alueellisesti turvetuotannon kapasiteetin lisäämistarve liittyy energialaitosten rakentamiseen ja uudistamiseen ja laitosten käyttämiin polttoaineisiin. Uutta tuotantopinta-alaa tarvitaan myös korvaamaan tuotannosta poistuvaa pinta-alaa. Hankkeella on yhtymäkohtia Euroopan unionin vesipuitedirektiivin (2000/60/Y) toimeenpanoon ja Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan. Vesienhoidon tavoitteena on, että vesien tilan heikentyminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan vähintään hyvä tila. Kaikissa pintavesimuodostumissa hyvää tilaa ei voida luonnonolosuhteiden vuoksi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Koska maatalouden kuormitus vähenee hitaasti, useissa vesimuodostumissa tilatavoitteiden onkin arvioitu toteutuvan vasta seuraavalla vesienhoitokaudella vuoteen 2021 mennessä tai poikkeustapauksissa vasta kolmannen vesienhoitokauden aikana vuoteen 2027 mennessä.

6 Valtioneuvoston periaateohjelmassa Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 (Ympäristöministeriö 2007) turvetuotannon haittojen vähentämisessä keskeisiä menetelmiä ovat sijainninohjaus, valuma-alueittainen suunnittelu, parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotto ja tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelu. Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa todetaan, että energiahuollossa maakunnan omavaraisuusasteen lisääminen edellyttää omien energialähteiden tehokkaampaa hyödyntämistä. Turvevarojen, puuenergian ja tuulivoiman kehittämisellä voidaan maakunnan energiaomavaraisuutta parantaa ja tarjota työmahdollisuuksia koko maakunnassa (Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto 2003). Turve nähdään Pohjois-Pohjanmaan alueella merkittävänä luonnonvarana (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2007). Hankealueen lähellä sijaitsevat Onkinevan, Silonevan, Piipsannevan ja Pihlajanevan turvetuotantoalueet, ja hankealueen läheisyydessä on myös suunnitteluvaiheessa olevia turvetuotantohankkeita. Pyhäjoen vesistöalueella on useita eri yhtiöiden turvetuotantoalueita. Hankealueen vesistöt ovat tulvaherkkiä alueita. Niillä on toteutettu useita tulvasuojelutoimia ja alueen jokivesiin on suunniteltu voimalaitoksia ja tekoaltaita (Oy Vesirakentajat 2008).

7 4. Arvioitavat vaihtoehdot 4.1 Vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoa: o Hanketta ei toteuteta (0-vaihtoehto) o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä sulanmaanaikainen pintavalutus (vaihtoehto 1) o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus (vaihtoehto 2) o Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, vesienkäsittelymenetelmänä sulanmaanaikainen kemikalointi (vaihtoehto 3) Koska turvetuotanto on sidottu tiettyyn tuotannolle sopivaan alueeseen, ei arvioinnissa voida tarkastella eri sijoituspaikkavaihtoehtoja Hankkeen toteuttamista vaihtoehtojen 1-3 mukaan tarkastellaan tässä luvussa samoissa kappaleissa, sillä eri toteutusvaihtoehtojen välittömät vaikutukset eroavat lähinnä vain vesistövaikutusten osalta. Eri vesienkäsittelyvaihtoehtojen vaikutusta kuivatusvesien laatuun tarkastellaan vesistövaikutusten yhteydessä. Myös eri vesienkäsittelyvaihtoehtojen vaikutusta muihin hankkeesta koituviin vaikutuksiin, esim. vaikutuksiin kalastoon ja kalastukseen, tarkastellaan omissa yhteyksissään. 4.2 0-vaihtoehto Vaihtoehto 0 tarkoittaa sitä, että turvetuotantoa ei aloiteta hankealueella lainkaan. Tämä merkitsee, että alueen nykytila säilyisi lähes ennallaan. Vaihtoehto on kuitenkin tärkeä, koska se toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia. Arvioinnissa tarkastellaan myös niitä haittoja ja hyötyjä, joita hankkeen toteutumatta jättäminen aiheuttaisi mm. työllisyyteen. 4.3 Vaihtoehdot 1-3 4.3.1 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain Kunnostusvaiheen kesto on yleensä 2-5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuojelurakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten. Luontoon ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset alkavat kunnostusvaiheessa. Ne rajautuvat pääasiassa hankealueeseen ja sen välittömään ympäristöön. Tuotantoalueen luonnontila muuttuu täysin ja osittain luonnontila muuttuu myös tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä. Ihmisiin kohdistuvat vaikutuksia ovat esim. asenteiden muodostuminen ja työllisyys.

8 Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuotantoaika on noin 35 vuotta päättyen Vuohtosuon, Kiikkunevan ja Pienen Hangasnevan hankealueella noin vuonna 2045. Tuotantoalueen osa-alueet saattavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa. Tuotantovaiheessa vaikutukset hieman muuttuvat kunnostusaikaisesta, koska toimintaan tulee uusia vaikutuselementtejä (pöly, melu). Nekin ulottuvat pääasiassa tuotantoalueen läheisyyteen. Käytettävät vesiensuojelumenetelmät ja niiden tehokkuus vaikuttavat vesistövaikutuksiin ja vaikutusalueen laajuuteen. Jälkihoitoon siirrytään sen jälkeen kun tuotanto alueella loppuu. Jälkihoidolla tarkoitetaan turpeen tuotannosta poisjääneen alueen siistimistä, rakenteiden poistamista, sekä mahdollista ojitusta. Jälkihoitovaihe kestää yleensä lyhyen ajan. Jälkihoitovaiheessa sekä luontoon että ihmisiin kohdistuvat positiiviset ja negatiiviset vaikutukset osittain lakkaavat, osittain muuttuvat ja osittain säilyvät. Alueellisesti vaikutusalue supistuu tuotantovaiheesta. Jälkihoitovaiheen jälkeen tuotantoalue siirtyy jälkikäyttöön. Jälkikäytöllä tarkoitetaan tuotannosta poistetun alueen uutta käyttömuotoa. Jälkikäytöstä päättää alueen omistaja. 4.3.2 Tuotanto Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen, kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Hankealueen vuotuisen tuotantomäärän arvioidaan olevan 207 000 m 3. Polttoturpeen tuotantomenetelmänä käytetään mekaanista kokoojavaunumenetelmää ja imuvaunua. Turvetuotannossa käytetään seuraavia tuotantomenetelmiä o Jyrsinturpeen tuotanto hakumenetelmällä o Jyrsinturpeen tuotanto imuvaunumenetelmällä o Tuotanto mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä o Palaturpeen tuotanto Turpeen tuottaminen edellä mainituilla menetelmillä on taloudellisesti kannattavaa, koska ne ovat tavanomaisia turpeen tuotantotekniikoita, joihin on olemassa koneet ja laitteet. 1) Jyrsinturpeen tuotanto hakumenetelmällä Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten. Pinta jyrsitään jyrsimillä. Turvelaadusta riippuen käytetään aktiivista pyörivillä terillä varustettua jyrsintä tai passiivisista viiltävillä veitsiterillä varustettua jyrsintä. Jyrsintävaiheessa turpeen kosteus on 70 80 prosenttia, joka pyritään vähentämään noin 40 prosenttiin. Turpeen kuivatuksessa hyödynnetään auringon energiaa,

9 joten turve täytyy tuottaa kesäisin ja jyrsintä tehdä poutasäällä. Keskimääräisenä kesänä on 40 50 vuorokautta, jolloin tuotanto on mahdollista. Kuivatuksen edistämiseksi jyrsös käännetään 1-3 kertaa kuivumisen aikana kääntäjällä. Yhdellä jyrsinnällä irrotettua turvemäärää sanotaan sadoksi. Keskimäärin tuotetaan 15 20 satoa tuotantokauden aikana toukokuun alusta elokuun loppuun. Kosteudeltaan sopivaksi kuivunut turve karhetaan traktorin työntämällä viivotinkarheejalla keskelle noin 20 metrin levyistä sarkaa. Muodostettava karhe on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä saran pituinen penkere. Karhe kuormataan viereisellä saralla kulkevaan turveperävaunuun jyrsinturpeen kuormaajalla, joka on traktorin vetämä hihnakuormain. Tämän keruun jälkeen sarka on valmis uudelleen jyrsittäväksi uutta satoa varten. Käytettävien perävaunujen koot ovat 30 70 kuutiometriä. Perävaunuilla turve kuljetetaan aumaan eli varastoon, joka sijaitsee autolla liikennöitävän tien varressa. Yhdessä aumassa voi olla jopa useita kymmeniä tuhansia kuutiometrejä turvetta ja aumoja on yhden tuotantoalueen yhteydessä useita. Aumaus voidaan tehdä ajamalla traktori-perävaunu -yhdistelmällä auman päälle ja purkamalla turpeet sinne. Toinen mahdollisuus on purkaa turve auman juurelle, josta se pusketaan ylös aumaan puskutraktorilla tai rinnekoneella. Kun auma on valmis, se peitetään yleensä muovilla hyvän laadun säilyttämiseksi. 2) Jyrsinturpeen tuotanto imuvaunumenetelmällä Imuvaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Sen jälkeen turpeen kokoamiseen ja kuljettamiseen käytetään traktorin vetämää imukokoojavaunua. Imukokoojavaunuja on eri malleja, mutta niiden toimintaperiaate on sama. Imukokoojavaunu toimii kuten pölyimuri: puhaltimella tehdään alipaine 40 kuutiometrin kokoiseen säiliöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta. Uusimmassa Vapon kehittämässä imuvaunussa puhaltimesta tuleva poistoilma puhdistetaan, joten imuvaunut soveltuvat käytettäväksi sellaisissakin tuotantopaikoissa, joissa turvepölyä ei saa levitä vähäisiäkään määriä ympäristöön. Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla keruun jälkeen. Traktori-imuvaunu -yhdistelmä voidaan purkaa joko auman päällä tai vieressä samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. 3) Tuotanto mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä.

10 Turpeen karheaminen tapahtuu joko hakumenetelmän tapaan etukäteen viivotinkarheejalla tai kokoamisen yhteydessä keräily-yksikön keulassa etukarheejalla, jonka avulla turve kootaan traktorin pyörien väliin. Etukarheejassa on joustava harjapohja samalla tavalla kuin viivotinkarheejassa, jotta turve saadaan kerättyä tuotantoalueen pinnasta tarkasti talteen. Karheelta turve kootaan mekaanisen kokoojavaunun säiliöön vaunun takaosassa olevalla kola-kuljettimella. Aumaan turve siirretään samalla vaunulla. Turve voidaan purkaa joko auman päälle tai viereen kuten hakumenetelmässä. 4) Palaturpeen tuotanto Palaturve jyrsitään tuotantoalueen kentästä palannostokoneella 30-50 senttimetrin syvyydeltä leikkuuterillä varustetulla nostokiekolla tai nostoruuvilla. Turpeen jyrsintäkosteus on yli 80 prosenttia. Samalla nostokone muokkaa massan ruuvimuokkaimella sekä puristaa ja muotoilee sen suuttimien kautta paloiksi kentälle kuivaamaan. Palat ovat halkaisijaltaan 40 70 millimetrin lieriöitä tai laineelle tuotettua nauhaa. Paloja kuivatetaan 1-2 viikkoa, jona aikana niitä käännetään 1-2 kertaa kääntäjällä, jonka työleveys on 19 metriä. Tavoitteena on vähentää palojen kosteus noin 35 prosenttiin. Keruu tapahtuu samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Palat ajetaan karheelle traktorin työntämällä karheejalla, jonka pyörivien muovikiekkojen avulla seulotaan palaturpeen seassa oleva hienoaines pois. Karheella olevat palat kuormataan hihnakuormaajalla traktorin vetämään perävaunuun. Myös hihnakuormaajassa on seula. Traktorin vetämällä perävaunulla palaturve kuljetetaan tienvarsiaumoihin. Aumaus tehdään yleensä kaivukoneella. 4.3.3 Vesien suojelu Kuivatusvedet johdetaan tuotantoalueilta Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja Vuohtojokeen, josta ne laskevat edelleen Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla valumavesien peruskäsittely hoidetaan laskeutusaltaiden, lietetaskujen ja ojiin asennettavien pidättimien avulla. Perusvesienkäsittelyn lisänä käytetään tehostettuja vesienkäsittelymenetelmiä, joilla voidaan pidättää kiintoaineen lisäksi ravinteita ja liuenneita orgaanisia aineita. Tehostettuja vesienkäsittelymenetelmiä ovat mm. pintavalutus, kasvillisuuskentät, maaperäimeytys, virtaaman säätö, kemiallinen vesienpuhdistus ja salaojitukset. Vesienpuhdistusmenetelmä valitaan tapauskohtaisesti kunkin turvetuotantoalueen olosuhteisiin sopivaksi. Valintaan vaikuttavat menetelmän tehokkuus, sen edellyttämät huolto- ja hoitotoimenpiteet, kustannustehokkuus sekä ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. Käytettävät puhdistusmenetelmät vahvistetaan lupapäätöksissä.

11 Vaihtoehto 1 Perusvesienkäsittelyyn kuuluvat sarkaojiin rakennettavat lietetaskut, sarkaojien päisteputkipidättimet sekä laskeutusaltaat. Vaihtoehdossa 1 kuntoonpanotöiden alkuavaiheessa rakennetaan mitoitusohjeiden mukainen pintavalutuskenttä jokaiselle suolle (liite 1). Kiikkunevan lohkon pintavalutuskentän pinta-ala on 5,4 ha (6,2 % tuotantoalueesta), Pieni Hangasnevan pintavalutuskentän pinta-ala on 6,1 ha (4,2 % tuotantoalueesta) ja Vuohtosuon pintavalutuskentän pinta-ala on 6,5 ha (3,9 % tuotantoalueesta). Vaihtoehdossa 1 pintavalutus on käytössä sulanmaan aikana. Vaihtoehto 2 Vesienkäsittely hoidetaan kuten vaihtoehdossa 1, mutta pintavalutus on käytössä ympärivuotisesti. Vaihtoehto 3 Vaihtoehdossa 3 kuivatus- ja valumavesien käsittely hoidetaan roudattomana kautena kemiallisesti. Kuivatusvesien esiselkeytys ennen kemikalointia tapahtuu sarkaojien lietetaskujen, päisteputkipidättimien sekä laskeutusaltaan avulla. Kemiallisessa käsittelyssä tuotantoalueelta tulevat valumavedet pumpataan sekoitusojaan, jonka alkupäässä veteen lisätään saostuskemikaalia. Tarvittaessa saostuksen kannalta optimaalisen happamuuden saavuttamiseksi veteen lisätään kalkkia. Saostusreaktion seurauksena valtaosa kiintoaineksesta sekä liukoisista humusyhdisteistä saostuvat ja laskeutuvat selkeytysaltaan pohjalle. Samalla vesi kirkastuu. Liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta viereiseen lietealtaaseen. Puhdistunut vesi johdetaan settipadon yli laskuojaan ja Vuohtojokeen. Pumppaamon toimintaa ja kemikaaliliuoksen syöttöä seurataan päivittäin ja ohjataan tietokoneella. Veden puhdistuminen varmistetaan määräajoin tapahtuvalla näytteenotolla. Talviaikaan kemiallista puhdistusta ei voi käyttää veden ja kemikaalien jäätymisen vuoksi. Pumppaamoa käytetään silloin ilman kemikaalien syöttöä eli vesi pumpataan selkeytysaltaan kautta suoraan laskuvesistöön. 4.3.4 Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (syyskuu-huhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus (207 000 m 3 ) vastaa noin 1600 rekan ajosuoritetta turvetuotantoalueelta käyttökohteisiin. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Liikenne Vuohtosuon ja Kiikkunevan tuotantoalueille ja niiltä pois hoidetaan valtatie 28:lta suoraan rakennettavia työmaatieyhteyksiä pitkin. Pienen Vuohtosuon liikenne hoidetaan Huosiaiskankaantietä myöten. Valtatie 28:lta Haapavedelle turveajoneuvot liikennöivät seututie 786:tta pitkin.

12 Tuotantotoiminnan aiheuttama työmaaliikenne keskittyy touko-syyskuun väliselle ajalle. Työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän työntekijöidensä henkilöautoliikennettä. Tuotantotoiminnassa käytettävät vetokoneet (traktorit) tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden, joten niitä ei juurikaan kuljeteta lukuun ottamatta satunnaisia siirtoja. Kunnostus- ja ympäristönsuojelutoiminnassa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Suurin osa tästä liikenteestä kulkee samaa reittiä kuin turvetoimitukset. 4.3.5 Toiminnassa käytettävät aineet ja syntyvät jätteet Tuotanto- ja kuntoonpanokoneiden vetokoneissa käytetään polttoaineena diesel- ja polttoöljyä. Lisäksi koneissa tarvitaan erilaisia voitelu- ja hydrauliikkaöljyjä. Varsinaisissa tuotantokoneissa (ei vetokoneet) käytetään voitelu- ja hydrauliikkaöljyinä biohajoavia öljyjä. Polttoöljy varastoidaan irrallisissa ja siirrettävissä farmarisäiliöissä niille työmaan varikkoalueella osoitetussa paikassa, joka on rakenteeltaan sellainen että aineet eivät pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Polttoainesäiliöiden sijainti esitetään tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelmakartassa. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (1985/313) 34-35 määräävät säiliöiden sijoittelusta ja suojaamisesta. 35 :n mukaan yli 15 m 3 :n suuruinen säiliön tai tuon määrän yhteistilavuudeltaan ylittävät useammat yhteneväisen tai yhteneväiseksi katsottavan öljyvarastokohteen muodostavat säiliöt on ympäröitävä sadevedenpoistolaitteilla varustetulla vallilla, jonka korkeus on vähintään 0,15 m. Tuotantoalueella varastoissa säilytettävän polttoaineen määrä on enintään 10 000 litraa. Määräykset eivät siten vaadi polttoöljysäiliöiden säilyttämistä suojakaukaloissa (vallitilassa). Keväisin paloviranomaisen suorittaman palotarkastuksen yhteydessä tarkastetaan polttoainevarastojen kunto ja sijainti. Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan tuotantoalueelle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, josta ilmenevät työmaan yleistiedot, työmaalla säilytettävät polttoaineet, syntyvät jätteet ja niiden määrät sekä jätteiden työmaalta toimitus ja hyötykäyttö. Suunnitelman liitteenä on kartta polttoainevarastojen sijainnista ja jätteiden keräyspisteistä. Turvetuotannon yhteydessä syntyviä jätteitä ovat jäteöljyt, öljynsuodattimet, akut, työkoneiden korjauksen yhteydessä syntyvä romurauta, aumanpeittoon käytettävä muovi ja sekalainen talousjäte. Syntyvistä jätemääristä pidetään seurantaa. Jätteitä varten työmaalle rakennetaan jätekatos, johon on järjestetty asianmukaiset säiliöt kaikille jätteille. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja va-

13 rastoidaan tuotantoalueella sille osoitetulla paikalla. Muovi voidaan esim. paalata ja käyttää myöhemmin energiantuotannon polttoaineena tai kierrätysmuovin raakaaineena. Sekajäte noudetaan paikallisen jäteyrittäjän toimesta ja toimitetaan kaatopaikalle. Työmaalla syntyvät kannot ja muu puutavara kerätään varastopaikoille, joissa ne murskataan ja toimitetaan voimalaitoksille poltettavaksi. 4.3.6 Jälkikäyttö Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan hankealueet siirtyvät jälkikäyttöön noin 35 vuoden kuluttua tuotannon aloittamisesta. Mahdollisia jälkikäyttömuotoja ovat energiakasvien peltoviljely, nurmikasvien viljely tai metsätalous. Jälkikäyttömuodosta päättää alueen omistaja. Vapo Oy:n omistamilla alueilla todennäköisimmät jälkikäyttömuodot ovat energiakasvien viljely tai metsätalous.

14 5. Ympäristön tila 5.1 Olemassa olevat tiedot ja selvitykset Hankealueilta ja sen vaikutusalueelta on olemassa tietoja. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannassa on Vuohtojoesta, Pyhäjoesta ja Kärsämäenjoesta runsaasti vedenlaatutietoja ja jokien kuormitustietoja on velvoitetarkkailuraporteissa (mm. Heikkinen & Hilli 2008, Heikkinen ym. 2008, Hilli & Taskila 2007). Pienellä Hangasnevalla on tehty kasvillisuusselvitys (Ylitulkkila 2007) ja linnustoselvitys (Parviainen 2007). Luettelo hankealueelta ja sen ympäristöstä tehdyistä selvitykset sekä muita hankkeen vaikutusten arviointiin liittyviä julkaisuja on esitetty kappaleessa 10. Kirjallisuus 5.2 Yhdyskuntarakenne, maankäyttö ja kaavoitus Saviselän kylälle on hankealueelta matkaa lyhyimmillään noin 1 km. Saviselän kylällä on noin 250 asukasta. Kylällä on oma noin 40 oppilaan alakoulu, kylämuseo, monitoimitila, pururata sekä sivukirjasto. Hankealue turvetuotantoalue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Ympäristöministeriö on vahvistanut 17.2.2005 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan. Voimassa olevassa maakuntakaavassa Vuohtosuo on merkitty vanhaksi turvetuotantoalueeksi. Muille hankealueille ei ole merkitty erityistä maankäyttötarkoitusta. Saviselän kylältä Piippolaan kulkeva tie on maakuntakaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittäväksi tieksi tai reitiksi. Turvetuotantoalueen perustaminen alueelle ei vaikeuta maakuntakaavan toteuttamista. Alueella ei ole yleiskaavaa tai asemakaavaa. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Tuotantoon tulee varata ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita tai suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. (Valtioneuvosto 2009.) Selostuksessa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan kaavamerkinnöistä ja määräyksistä todetaan, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti vanhoihin turvetuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Maakuntakaavassa mainitaan edelleen, että tuotantoa tulee harjoittaa siten, että valuma-aluekohtainen vesistönkuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Lisäksi mainitaan, että suopohjien jälkikäyttössä tulee huomioida alueelliset maankäyttötarpeet. (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2006.)

15 5.3 Luonnonympäristö ja suojelualueet Hankealueet ovat Pientä Hangasnevaa lukuun ottamatta ojitettuja ja metsäisiä. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat ojittamattomia. Pienellä Hangasnevalla tehtiin luontoselvitys 14.8.2007 (Ylitulkkila 2007) ja linnustoselvitys 18.6.2007 (Parviainen 2007). Vuohtosuolla ja Kiikkunevalla ei ole tehty luontoselvityksiä. Ilmakuvatarkastelun perusteella alueiden suotyyppien voi olettaa koostuvan rämemuuttujista ja turvekankaista (kuva 3). Kuva 3. Ilmakuva alueesta. Kuva on väärävärikuva. Vihreällä rajatut alueet ovat suunniteltuja pintavalutuskenttiä. Pienen Hangasnevan hankealue koostuu luonnontilaisesta neva-alueesta, jota ympäröivät ojituksen muuttamat rämeet ja turvekankaat. Pienen Hangasnevan keskiosat ovat mesotrofista, luhtavaikutteista rimpinevaa. Luhtaisuudesta kertovat seuraavat alueelta tavatut lajit: järvikorte, kurjenjalka, luhtakuusio ja haprarahkasammal. Nevaalueen reunamilla on mesotrofisen väli- ja rimpipinnan muodostamaa mosaiikkia ja sararämeitä, mesotrofista rimpinevarämettä ja rämekasvillisuutta. Pienen Hangasnevan hankealuetta ympäröivät suurelta osin ojitetut kosteikot ja talousmetsät. Pienen Hangasnevan hankealueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä, metsälakikohteita tai vesilain mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä, mutta hankealueella esiintyy alueellisesti uhanalaista rimpivihvilää sekä Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvaa vaaleasaraa. Pienen Hangasnevan pesimälinnusto selvitettiin maalintujen pesimäkaudella 18.6.2007. Laskenta tehtiin linjalaskentana Koskimiehen ja Väisäsen (1988) sekä Turveteollisuusliiton (2002) linnustolaskennasta antamia ohjeita soveltaen. Lasken-

16 talinjat valittiin siten, että kaikkia maastossa esiintyviä biotooppeja sisältyi linjoille samassa suhteessa niiden esiintymisrunsauteen. Pienen Hangasnevan linnustolaskennoissa tavattiin yhteensä 19 lintulajia, joista runsaimpia hankealueella esiintyviä pesimälajeja olivat pajulintu, niittykirvinen ja keltavästäräkki. Varsinaisia suolajeja alueella havaittiin 4 (liro, suopöllö, keltavästäräkki ja niittykirvinen). Kokonaisuudessaan alueen pesimälinnusto on varsin tavanomaista Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan osin muuttuneiden neva- ja rämesoiden lajistoa. Linnusto koostuu pääasiassa sekametsien yleislajeista. Suojelullisesti merkittävimpiä lajeja ovat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut teeri, liro, kapustarinta ja suopöllö. Liro kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (EVA). Inventointialueella havaittiin 1 Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (teeri), joka kuuluu luokkaan silmälläpidettävät (NT). Hankealueella ei tavattu luonnonsuojelulain (46 ja 47 ) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lintulajeja. Pienen Hangasnevan ja sen lähialueen linnustollinen arvo kokonaisuudessaan on maakunnallisesti tavanomainen sekä lajistollisesti että parimääräisesti. Linnustollisesti arvokkainta aluetta ovat hankealueen luonnontilaisimmat ja märimmät avosuo-osat alueen keskiosassa, missä myös valtaosa suojelullisesti huomattavista lajihavainnoista tehtiin. Hankealueiden välittömässä läheisyydessä ei ole suojelu-, suojeluohjelma- tai Naturaalueita. Lähin Natura-alue, Lauttanevan Natura-alue, sijaitsee lähimmillään noin 1,8 km etäisyydellä hankealueesta Vuohtosuon eteläpuolella. Kiikkunevan pohjoispuolella n. 4,6 km:n etäisyydellä siitä on Pellikaisennevan Natura-alue (kuva 4). Kuva 4. Suojelualueet ja pohjavesialueet hankealueen ympäristössä.

17 Hankealueen lähialueilla on viisi muinaisjäännöstä (kuva 5). Lyhimmillään etäisyys hankealueen rajalta muinaisjäännöskohteeseen on n. 940 metriä. Kuva 5. Hankealueen läheisyydessä olevat muinaisjäännökset. 5.4 Vesistöt ja veden laatu Pääosa hankealueesta kuuluu Pyhäjoen (54) vesistöalueeseen, ja pieni osa Hangasnevan itäosasta kuuluu Siikajoen (57) vesistöalueeseen. Hankealueilta vedet johdetaan pienen, soistuneen Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja siitä edelleen Vuohtojokeen. Vuohtojoesta vedet kulkevat Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Vuohtojoen valuma-alueen pinta-ala on 115,87 km2 ja järvisyys 0,02 % ja Kärsämäenjoen valumaalueen pinta-ala on 424,16 km2 ja järvisyys 0,39 %. (Kuva 6.) Vuohtojoki saa alkunsa lähes kokonaan soistuneesta Vuohtojärvestä Saviselän kylän itäpuolella. Vuohtojoen valuma-alue on pääosin ojitettua. Saviselän kylällä joen yläosalla on myös runsaasti maanviljelystä. Vuohtojokeen laskee turvetuotannon kuivatus- ja valumavesiä Porkannevalta, Luomanevalta, Lehtonevalta ja Pihlajanevalta. Vuohtojoen käyttökelpoisuusluokka on välttävä. Vuohtojoen vesi on rauta- ja humuspitoista ja väriltään tummaa. Vuohtojoen veden ravinnepitoisuus on korkea. Vuohtojoen yläosan happitilanne on ollut heikko, ja sähkönjohtavuus joessa kohonnut erityisesti talvisaikaan. Ravinteita joen alajuoksulla on ollut enemmän kuin yläjuoksulla. Vedenlaadussa on ollut melko suuria vaihteluita vuosien välillä, mikä on tyypillistä Vuohtojoen kaltaiselle vähävirtaamaiselle vesistölle. Selvää kehityssuuntaa Vuohtojoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa,

18 joskin 1990-luvun alkupuolella vedenlaatu oli Vuohtojoen yläosalla ajoittain varsin heikko. (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 2007.) (Taulukko 1.) Kuva 6. Hankealueen sijoittuminen vesistöalueille ja kuivatusvesien johtaminen. Taulukko 1. Vuohtojen vedenlaatuhavaintoja vuosian 2001 2007. Näytteenottopaikka Aika COD Mn mg/l Kiintoaine mg/l Kok.P μg/l Kok.N μg/l Väri mg Pt/l Vuohtojoen yläpää talvi 2001 30 5,2 98 1700 300 kesä 2001 42 12 130 1000 400 syyskesä 2001 32 42 120 1200 275 kevättalvi 2004 22 4,5 86 680 200 kesä 2004 33 9,8 96 760 250 syyskesä 2004 61 12 110 1000 450 kevättalvi 2007 21 4,9 88 1100 175 kesä 2007 44 17 97 900 400 syksy 2007 42 8,7 56 960 300 Vuohtojoen alapää talvi 2001 19 7,6 140 1600 250 kesä 2001 41 9,8 180 1300 350 syyskesä 2001 33 4,9 190 1000 325 kevättalvi 2004 17 8,6 190 940 200 kesä 2004 39 16 130 930 250 syyskesä 2004 63 19 130 1400 400 kevättalvi 2007 16 11 120 1400 150 kesä 2007 39 18 130 1100 350 syksy 2007 44 11 79 1100 300

19 Kärsämäenjoella selvästi suurin vedenlaatuun vaikuttava tekijä on maatalous, jonka osuus fosforin ainevirtaamasta oli 7 % ja typen ainevirtaamasta 12 %. Toiseksi merkittävin kuormittaja oli metsätalous (Heikkinen ym. 2008). Kärsämäenjoen vesi on tummaa ja ravinteikasta. Kiintoainepitoisuus ja veden väri osoittavat, että veden humuspitoisuus on suuri. Lisäksi veden rautapitoisuus on ollut ajoittain melko suuri. (Taulukko 2.) Käyttökelpoisuudeltaan ja ekologiselta tilaltaan Kärsämäenjoki kuuluu luokkaan välttävä (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009). Taulukko 2. Kärsämäenjoen (Kärsämäki 4-tien silta) vedenlaatutietoja vuodelta 2006 (HERTTA-tietokanta). Muuttuja Yks. Kevät Kesä ph 6.8 7.1 Kok.P. μg/l 160 135 Kok.N μg/l 1500 805 Kiintoaine mg/l 9,5 7,1 Väri mg/l Pt 250 350 Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on 162 km ja korkeusero 140 m. Valumaalueen suuruus jokisuulla on 3 712 km2 ja järvisyys 5,2 %. Pyhäjoen keski- ja yläosan vesistöjärjestelyt on toteutettu 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa, jolloin suoritettiin Pyhäjärven ja Haapajärven säännöstely sekä Kärsämäenjoen, Viirelänojan ja Piipsanojan perkaus. Pyhäjoen yläosaan on rakennettu kolme vesivoimalaitosta. Lisäksi Haapajärven alapuolella sijaitsee Haapakosken voimalaitos. Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2007 22 turvetuotantosuota, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 3 202 ha. Tuotannosta poistuneita alueita ilmoitettiin olevan 306 ha ja kunnostusvaiheessa oli 140 ha. Pyhäjoen vesistöalueen suurin turvetuotantosuo on Piipsanneva (1388 ha). Turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pinta-alasta oli 1,0 %. Suurin osa soista oli Vapo Oy:n hallinnassa. Lisäksi alueella toimi kolme muuta tuottajaa. Vuonna 2007 turvetuotantoalueiden aiheuttama nettokuormitus Pyhäjoen valumaalueella oli 0,7 tonnia fosforia, 17 tonnia typpeä (kokonaistyppi) ja 117 tonnia kiintoainetta. Samanaikaisesti peltoviljely kuormitti Pyhäjoen valuma-aluetta 23 tonnilla fosforia ja 475 tonnilla typpeä (Heikkinen ym. 2008). Pyhäjoen suurin kuormittaja on maatalous (Heinimaa ym. 1998), vaikka sen pinta-ala on vain 12 % valuma-alueen kokonaispinta-alasta. Maatalous vastaa 71 % fosforikuormituksesta, 61 % typpikuormituksesta ja yli 80 % jokeen saapuvasta vuosittaisesta kiintoainekuormituksesta. Turvetuotannon osuus fosforikuormasta on 1,6 % ja typpikuormasta 4,7 %. Pyhäjoen alaosalla vesi on ravinteisuudeltaan varsin rehevää. Joen yläosalla vesi on lievästi rehevää. Pyhäjoen vesi on humuspitoista ja väriltään ruskeaa. Joen alaosalla vesi on lievästi hapanta. Tulvavirtaamien aikana happamuus lisääntyy. (Heikkinen ym. 2008). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen 2000 2003 mukaan Pyhäjoen pääuomassa vedenlaatu vaihtelee hyvästä tyydyttävään. Vesienhoitolain edellyttämässä luokittelussa Pyhäjoki on arvioitu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi (Pohjois-

20 Pohjanmaan ympäristökeskus 2008), ja Pyhäjokeen on alustavassa selvityksessä arvioitu kohdistuvan huomattava ihmistoiminnan vaikutus (Aronsuu & Isid 2006). Pyhäjoen kevättalvinen veden laatu on jonkin verran parantunut kymmenen viime vuoden aikana. 1980 1990 lukujen vaihteessa veden väriluku oli yli 100 mg/l Pt ja joen alaosassa jopa 200 mg/ l Pt. Humuksen määrää kuvaava CODMn arvo on ollut koko joessa tasolla 10 mg/l. Vuodesta 1991 lähtien fosforipitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia ja pitoisuustaso on joen yläosalla ollut hieman alle 20 μg/l, keskiosalla hieman yli 20 μg/l ja alaosalla pääasiassa noin 40 μg/l. Pyhäjoen veden kesäaikaisessa laadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa veden laadussa vuodesta 1988 vuoteen 2007. Vuosittaiset vaihtelut veden laadussa erityisesti joen keski- ja alaosalla ovat olleet suuria (Heikkinen ym. 2008). Pyhäjoella on tehty pohjaeläinselvityksiä liittyen alueen vesistötarkkailuihin (Heikkinen ym. 2008). Pyhäjoen tarkkailussa mukana olevilla näytepaikoilla ei pohjaeläimistössä ole lajistonsa puolesta tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka viittaisivat esim. hajakuormituksen eläimistöä heikentävään vaikutukseen. Pohjaeläinlajisto on pysynyt lajistollisesti monipuolisena ja kaikkia keskeisiä koskien pohjaeläinryhmiä tavataan näytteissä. Runsainta eläimistö oli Haapakoskella ja Virtalankoskella. 5.5 Hydrologia Pohjois-Pohjanmaan jokialueet ovat tulvaherkkää aluetta. Virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut ovat suuria ja tulvat saattavat olla rajuja. Kevään sulamisvesistä aiheutuu jonkin asteisia tulvia lähes joka vuosi. Hankealueen alapuolista vesistä Vuohtojoen alaosa on tulvaherkkää aluetta. Suojavyöhyke on erittäin tarpeellinen suurimmalle osalle tämän alueen pelloista tulvien, uomaeroosion ja kaltevuuden vuoksi Härkäkosken ja Kärsämäenjoen väliltä. (Kukkola 2002.) 5.6 Pohjavedet Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue (Marjaharjun pohjavesialue, 11603006) sijaitsee hankealueesta luoteeseen 4,2 km:n etäisyydellä hankealueen rajoista (ks. kuva 4, luku 5.3.). 5.7 Kalasto Pyhäjoki on vuonna 1997 käynnistetyn Itämeren kalastuskomission valmisteleman Itämeren lohen laajan kotiuttamisohjelman (Salmon Action Plan) yksi kohdevesistö. Ohjelman tarkoituksena on palauttaa lohikannat moniin entisiin lohijokiin siten, että vuoteen 2010 mennessä luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Haapakosken voimalaitoksen alapuolisia koskialueita on kunnostettu jo vuodesta 1990 lähtien.