Edunvalvonnan arkea pienillä työpaikoilla vuonna 2008

2 2009 Edunvalvonnan arkea pienillä työpaikoilla vuonna 2008

Maaliskuu 2009 Lisätiedot: Jyrki Helin jyrki.helin@sak.fi Linnea Alho linnea.alho@sak.fi SAK, PL 157 00531Helsinki Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SAK Tutkimustieto 2/2009 1 TIIVISTELMÄ... 3 1 JOHDANTO... 5 1.1 Taustaa... 5 1.2 Aineisto... 5 1.3 Käytännön toteutus... 7 2 SIIVOUSALA... 9 2.1 Työpaikat... 9 Yritysten kilpailutilanne... 9 Työn organisointia... 10 Työpaikan ilmapiiri... 11 Osaaville aikuisille naisille töitä kunhan on ajokortti... 11 Työtä ja työttömyyttä... 12 Jaksaminen... 12 Kiire... 13 2.2 Edunvalvontaa... 13 Palkat... 13 Muita työsuhde-etuuksia... 14 Esillenousseita tes-tulkintaongelmia... 14 2.3 Järjestäytyminen ja yhteystoiminta... 14 2.4 Viestiä ay-liikkeelle... 15 3 ARKEA PUUSEPÄNTEOLLISUUDEN PIENILLÄ TYÖPAIKOILLA... 21 3.1 Työpaikat... 21 Yritysten vahvuuksista... 21 3.2 Kollektiivista osaamispääomaa... 24 Työntekijät arvostavat... 25 Työnantajatoimintaa lähietäisyydellä... 25 Töitä löytyi keväällä 2008, mutta... 26 3.3 Edunvalvontaa... 27 Työaika ja paikallinen sopiminen... 28 Työehtosopimuksen tunnettuus... 29 3.4 Järjestäytyminen ja yhteistoiminta... 29 Työntekijöiden yhteistoiminta ja organisoituminen... 31 Työnantajien järjestäytyminen... 31 Yhteistoiminnan muodoista työnantajien ja työntekijöiden välillä... 32 Koulutus ja tiedonsaanti... 32

2 SAK Tutkimustieto 2/2009 3.5 Pienen työpaikan ongelmia... 33 Palkanmaksupäivä vaihtelee... 33 Työterveyshuollosta... 33 3.6 Viestiä ay-liikkeelle... 34 4 YKSITYINEN SOSIAALIPALVELUALA... 37 4.1 Työpaikat... 37 Yritysten tuottamat palvelut... 37 Yksityisen sosiaalipalvelualan toimintaympäristö... 39 Rahoituspohja ja työsuhteet... 40 Työvoiman saatavuus... 41 Työn organisointi... 42 voittoa tavoittelevissa organisaatioissa... 42 voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa... 43 Motivaation lähteet ja työssä viihtyminen... 43 4.2 Edunvalvonta... 44 Kilpailutilanne ja tes-palkat... 45 Työehtosopimusten tuntemus... 46 Palkka ja työajat... 47 Työehtosopimuksen ylittävät etuudet... 48 Koulutus... 48 4.3 Järjestäytyminen ja yhteistoiminta... 49 Hajanainen järjestökenttä... 49 Työnantajien järjestäytyminen... 50 Yhteistoiminta työpaikalla... 51 Työntekijöiden keskinäinen yhteistoiminta... 51 Paikallinen sopiminen... 52 Kehittämisehdotuksia... 53 4.4 Viestiä ay-liikkeelle... 54 YHTEENVETOA... 61 5.1 Eroja ja yhtäläisyyksiä... 61 Sosiaaliala kilpakenttänä... 61 Teollisuudessa ja palvelualoilla yhteisiä piirteitä... 62 Silppuuntunut työ... 63 Suhtautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen... 63 Koulutus ja tiedontarve... 64 5.2 Johtopäätöksiä... 65 Järjestäytymisen vahvistaminen... 65 Järjestäytyminen helpoksi ja tavoiteltavaksi silpputyöntekijöille 66 Luottamusmies... 66 Työsuojeluvaltuutettu... 67 TES ja valvonta... 67 Palveluja myös työnantajille... 68

SAK Tutkimustieto 2/2009 3 Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteistoimintaa ja työntekijöiden edunvalvontakäytäntöjä pienillä, alle kymmenen henkeä työllistävillä työpaikoilla. Esimerkkityöpaikat poimittiin siivous-, puusepänteollisuus- ja yksityisen sosiaalipalvelualan toimipaikkarekistereistä. Tutkimusmenetelmänä oli työpaikoilla tehtävät teemahaastattelut. Tutkimuksessa haastateltiin työpaikoilla sekä työnantajia että työntekijöitä. Enemmistö tutkittujen alojen työpaikoista täytti useita ns. proaktiivisen, hyvän työpaikan tunnusmerkkejä. Tunnusomaista hyvälle työpaikalle on, että työnantaja arvostaa työntekijöitä ja heidän työpanostaan, keskusteluyhteydet ovat hyvät, työehtosopimuksen noudattaminen on itsestäänselvyys, työpaikka on koulutusmyönteinen, työpaikalla on yhteishenkeä ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat aitoja. Yksityisillä aloilla olleiden lukuisten kieltäytymisten vuoksi aineisto saattaa antaa alojen kokonaisuudesta todellisuutta positiivisemman kuvan. Hyviä työpaikkoja oli tässä tutkimuksessa enemmän kuin niissä SAK:n viimeisen noin kymmenen vuoden aikana tekemissä tutkimuksissa, joissa asiaa on selvitetty. On kuitenkin syytä huomioida, että ns. hyvät työpaikat päästävät muita mieluummin ay-liikkeen tutkijat työpaikalle haastattelemaan. Siten aineisto voi olla valikoitunutta. Sosiaalipalvelualalla kilpailutus ja businessajattelu leviävät ja ne vaikuttavat työyhteisöjen toiminnan reunaehtoihin joskus myös itse työhön. Tässä näkyy tunnistettava muutos viisi vuotta aikaisempaan aineistoon. Voittoa tavoittelemattomilla, yhdistysten omistamilla toimipaikoilla ollaan huolissaan toiminnan jatkumisen puolesta. Tämä näkyi etenkin työnantaja-asemassa olevien esimiesten haastatteluissa. Toistaiseksi voimassaolevien työsuhteiden tarjoaminen on vaikeutunut, sillä yhä suurempi osa tuloista tulee pätkissä ja rahaa on hankittava usealta eri taholta. Yksityisten alojen pienillä työpaikoilla järjestäytyminen oli selvästi vähäisempää kuin julkisen sektorin kyljessä olevalla yksityisellä sosiaalipalvelualalla. Ammatillinen järjestäytyminen oli tapahtunut useimmiten ennen työsuhteen syntymistä pieneen yritykseen, joko aikaisemmassa, suuressa työpaikassa tai oppilasjäsenyyden kautta. Ammattiyhdistysliikkeeseen suhtauduttiin myönteisesti sekä työnantajien että työntekijöiden keskuudessa. Työaika-asioissa tai niihin liittyvissä korvauskysymyksissä on kohdattu TES -tulkintaongelmia. Odotuksena työmarkkinaosapuolille esitettiin, että työehtosopimuksen tulee olla sellainen, että jokainen pienen työpaikan työntekijä ja työnantaja pystyy ymmärtämään sen määräykset kertalukemisella. Työehtosopimusten vaikeaselkoisuus nousi esiin useassa työpaikkahaastattelussa. Epätyypillisten työsuhteiden yleistymisen myötä esimerkiksi silppu-

4 SAK Tutkimustieto 2/2009 työntekijöiden 1 oikeudet ja taloudellinen asema vaatii ammattiyhdistysliikkeeltä erityistoimia neuvonnan, työttömyysturvan ja sosiaalietuuksien kehittämisessä. Sellaisille pätkätyöoppaille olisi kysyntää, jotka ymmärtävät pätkätyöntekijän elämäntilanteen kokonaisuuden työn, työttömyyden, vaihtelevien tulojen, sosiaaliturvan, pakkoyrittäjyyden ja vaihtelevien viranomaiskäytäntöjen viidakossa. Olisi hyvä, jos liittojen nettisivustolta pieni työnantaja tai hänen palkanlaskentansa hoitava taho voisi vaivatta löytää ajan tasalla olevat työehtosopimuksiin liittyvät velvoitteet. Netissä tulisi voida myös esittää kysymyksiä ja saada nopeasti menettelytapaohjeita. Yksityisen sosiaalipalvelualan useilla työpaikoilla on työsuojeluvaltuutettu, joka edustaa moneen liittoon kuuluvia työntekijöitä. Edunvalvonta-asioissa valtuutettua voisi ohjata tarkkailemaan työaikakysymyksiä, jotka jo osaltaan sivuavat valtuutetun toimenkuvaa. Järjestäytymisen parantamisen olennaisin asia pienilläkin työpaikoilla on jäsenyyden tarjoaminen. Suurilla työpaikoilla asian hoitaa yleensä luottamusmies esimerkiksi tämän tutkimuksen ketjumaisissa yrityksissä oli näin. Pienillä työpaikoilla tarvitaan muita toimia. Pitää pohtia, voitaisiinko ammattiosastojen ja liiton alue- ja keskuselinten resursseja keskittää niin, että saataisiin alueilla kiertäviä järjestäjiä/ toimitsijoita/ TES-neuvojia/ luottamusmiehiksi valtuutettuja. Heidän avullaan saataisiin TES:n noudattamisen tasoa parannettua ja tätä kautta vahvistettua uskoa ammattiyhdistysliikkeen merkitykseen. Jäsenyyttä voidaan tarjota tämän ohessa. Työnantajat haluavat hoitaa TES- ja lakivelvoitteensa oikein, mutta aina ei oma tai tilitoimiston asiantuntemus riitä. Ay-liikkeen tulisikin pohtia, voisiko työehtotietoutta lisätä liiton verkkosivustojen avulla. Konkreettisen hyödyn saisivat työpaikan työntekijät ja imagohyödyn palveleva ay-liike. 1 Silpputyöksi kutsutaan epäsäännöllistä työtä, jota seuraa työttömyysjakso.

SAK Tutkimustieto 2/2009 5 1 Johdanto 1.1 Taustaa Pienillä, alle kymmenen työntekijän työpaikalla työskentelee neljäsosa SAK:n liittojen jäsenistöstä. Osuus on pysynyt samantasoisena jo viidentoista vuoden ajan. Luottamusmiestoiminnassa pienillä työpaikoilla on tapahtunut kehitystä parempaan suuntaan viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana, mutta edelleenkin luottamusmies työpaikalla on harvinaisuus. Ammattiyhdistysliikkeelle on tärkeätä tietää, miten pienillä työpaikoilla voidaan, joten tutkiminen on tarpeen. Vuoden 2003 syksyllä haastateltiin pienten työpaikkojen työnantajia ja työntekijöitä elintarviketeollisuuden, ravintola-alan ja yksityisen sosiaalipalvelualan työpaikoilla. Tulokset on julkaistu raportissa Edunvalvonnan arkea pienillä työpaikoilla, SAK:n tutkimustieto 2/2004. Tämä raportti on jatkoa viisi vuotta sitten käynnistetylle tavalle selvittää paikan päällä työpaikan käytäntöjä ja ihmisten tuntoja. Selvityskohteena oli, millaisia pienet työpaikat ovat työyhteisöinä, miten yhteistoiminta työnantajan kanssa sujuu, miten työntekijät ovat järjestäytyneet, miten työntekijöiden edunvalvonta on organisoitu ja mitä odotuksia on ammattiyhdistysliikkeelle. Tämänkertainen tiedonkeruu suunnattiin puusepänteollisuuden, siivous- ja puhdistusalan sekä yksityisen sosiaalipalvelualan työpaikoille. Näille aloille on tunnusomaista pienten työpaikkojen suuri määrä. Yksityistä sosiaalipalvelualaa lukuun ottamatta ne eivät myöskään ole olleet SAK:n alakohtaisissa työpaikkatutkimuksissa viime vuosina. Tutkimuksen työpaikkahaastattelut tehtiin keväällä ja kesällä 2008. Niinpä tutkimus kertoo nousukauden harjalla olleiden pienten yritysten ja niiden työntekijöiden tilanteesta. Keskeinen ongelma monella työnantajalla oli tuolloin pätevän työvoiman saatavuus, eikä esimerkiksi rahoitusongelmia ollut. Myös työntekijöiden uskoivat pääsääntöisesti nousujohtoiseen kehitykseen. Raportin kirjoittamisen aikaan loppuvuonna 2008 taloustilanne teollistuneissa maissa alkoi huonontua nopeassa tahdissa. Jos haastattelut tehtäisiin tätä kirjoitettaessa helmikuussa 2009, kohdattaisiin todennäköisesti toisenlaista todellisuutta ainakin yksityisillä aloilla. 1.2 Aineisto Tutkimusmenetelmänä on työpaikoilla tehtävät haastattelut. Työnantajaasemassa olevilta kerättiin yrityksen perustiedot, tiedot työsuhdeasioista sekä odotukset henkilöstölle ja ammattiyhdistysliikkeelle. Lisäksi kartoitimme niitä tekijöitä, jotka tekevät pienestä yrittäjästä menestyvän ja toisaalta, mitkä ovat sellaisia tekijöitä, jotka pieni yrittäjä arjessaan katsoo yritystoimintansa esteiksi tai mahdollisiksi rajoitteiksi. Työntekijöiltä (tai luottamusmieheltä tai työsuojeluvaltuutetulta, jos heidät oli tehtäviinsä valittu) kartoitimme sitä, miltä tuntuu olla töissä pienellä työ-

6 SAK Tutkimustieto 2/2009 paikalla, mitkä ovat heidän työehtonsa, ovatko he järjestäytyneitä, millaiset mahdollisuudet heillä on toisaalta oman alansa ja toisaalta ammattiyhdistystiedon koulutukseen sekä ennen kaikkea, mitkä ovat ne kaikkein polttavimmat ongelmat pienillä työpaikoilla. Lisäksi keräsimme viestiä ammattiyhdistysliikkeelle. Tämän perusjaottelun lisäksi tarkastelimme alakohtaisesti muutamia aihealueita tarkentavin lisäkysymyksin. Kussakin liitossa haastateltiin vastuualueen toimitsijaa. Työpaikkahaastattelut toteutettiin siten, että samalla työpaikalla haastateltiin sekä työntekijöiden että työnantajan edustajaa. Haastattelut tehtiin vuoden 2008 huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana. Maantieteellisesti työpaikat sijoittuivat Tampereen eteläpuoliseen Suomeen. PAM:n ja Puuliiton osalta työpaikat poimittiin satunnaisotannalla Tilastokeskuksen ylläpitämästä yritysrekisteristä. PAM:n osalta valintaa rajoitettiin kiinteistöpalvelualan yrityksiin, jotka olivat käytännössä siivousliikkeitä. Puuliiton osalta puusepänteollisuuden alaa rajoitettiin seuraaviin toimialanimikkeisiin: muiden huonekalujen valmistus, muiden keittiökalusteiden valmistus, muiden puutuotteiden valmistus, muiden toimisto- ja myymäläkalusteiden valmistus, muu rakennuspuusepäntuotteiden valmistus, puupakkausten valmistus sekä tuolien ja istuinten valmistus. JHL:n osalta käytettiin Stakesin ylläpitämää rekisteriä yksityisen sosiaalipalvelualojen tuottajista vuodelta 2006. Haastateltavina oli yhteensä 60 henkilöä (Puusepänteollisuus 17+liiton toimitsija,siivousala 17+kaksi liiton toimitsijaa, yksityiset sosiaalipalvelualat 22+liiton toimitsija), joista hankkeeseen osallistuneiden liittojen keskustoimistojen toimitsijoita oli neljä, työnantajan edustajia 29 ja työntekijöiden edustajia 27. Työntekijöiden edustajista luottamusmiehiä löytyi vain sosiaalipalvelualan työpaikoilta. Työsuojeluvaltuutettuja oli sosiaalipalvelualalla ja kiinteistöpalveluissa. Puusepänteollisuuden työpaikoilta ei tällä kertaa löytynyt yhtään luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua. Yksi haastatelluista toimi konsernimuotoisten yritysten pääluottamusmiehenä ja neljä toimi työsuojeluvaltuutetun tehtävissä. Työpaikoilla tehtyjen haastattelujen lisäksi etsittiin tutkittavia aloja koskevaa tai sivuavaa työolotietoa SAK:n vuoden 2005 jäsentutkimuksen aineistosta. Siitä tehtiin SAK:n toimistossa tähän kohderyhmään fokusoituja lisäajoja, joiden tuloksia on kerrottu tämän raportin sopivissa asiayhteyksissä. Alla on taulukko toteutuneista haastatteluista sekä kieltäytymisistä ja niiden ilmoitetuista syistä. PAM Puuliitto JHL Kirjeitä lähtenyt yrityksiin 23 23 12 Toteutuneet haastattelut 8 8 11 Toteutumattomat haastattelut 15 15 1 Kieltäytynyt osallistumasta 10 9 - Suostunut perunut myöhemmin - 2 - On lopettanut/lopettamassa toimintansa 1 1 1

SAK Tutkimustieto 2/2009 7 Omistajanvaihdos - 1 - Toimintaa supistettu - 1 - Ei tavoitettu 3 1 - Kuului eri sopimuksen piiriin 1 - - Puhelinkeskusteluja yhteensä 29 33 27 Yhteydenottoyrityksiä puhelimitse yhteensä 51 41 - Fakseja yhteensä 1 3 - Sähköposteja yhteensä 7 5 6 Lisätietoa kirjeitse 1 - - Kieltäytymisen syiksi ilmoitettiin: PAM - kova kiire ja työntekijöitä uupuu - aikapula - eivät tarvitse haastattelua - liian kiire koska tekee sekä siivouspalvelua että karjan hoitoa - aluksi sanoo miettivänsä asiaa, mutta sitten ei vain enää vastaa puhelimeen - työntekijä ja työnantaja liian kiireisiä Puuliitto - työnantajan mukaan työntekijöillä ei ole kiinnostusta haastattelun antoon - ei kiinnosta, kiire - ovat suoritepalkalla, eivät jouda haastatteluun - omistajanvaihdoksen takia uudella omistajalla ei vielä kokemusta alasta - työnantaja sairauslomalla - koska vapaaehtoista, kieltäytyy - yrityksen toimintaa supistettu, joten katsoo, ettei sovi tutkimukseen - pakotettu aikoinaan rakennusliiton jäseneksi, joten ei halua kuulla asiasta JHL -yritys fuusioitunut suurempaan, eikä enää täyttänyt pienen yrityksen/työpaikan ehtoa. Liiteosiossa (sivut 69 78) on työpaikoille kirjeenä lähetetty haastattelupyyntö sekä työpaikkahaastattelun kysymysrunko. Liitteenä on myös SAK:n järjestötutkimus 2005:n aineistosta toukokuussa 2008 tehty lisäajo, jossa kartoitettiin alle 10 hengen siivous-, puusepänteollisuuden ja sosiaalipalvelualan työpaikoilla olevien ammattiliiton jäsenten näkemyksiä työstään ja työpaikastaan. Tämä antaa mahdollisuuden kurkistaa, miltä asiat näyttävät perinteisen kvantitatiivisen lomaketutkimuksen menetelmin selvitettynä. Monissa kohdin tulokset tukevat työpaikkahaastatteluissa esille nousseita tuntoja, vaikka aineiston pienuus ei annakaan mahdollisuutta laajamittaisille yleistyksille. 1.3 Käytännön toteutus PAM:n siivouspalvelualan haastattelut teki Jyrki Helin. Puuliiton puusepänteollisuuden alan haastattelut teki Merike Ottosson ja kahdella työpaikalla haastattelijana oli myös Jyrki Helin. JHL:n yksityisen sosiaalipalvelualan haastattelut teki Tarja Kaukovaara, viidellä työpaikalla haastattelijana oli

8 SAK Tutkimustieto 2/2009 myös Jyrki Helin. Haastattelujen litteroinneista ovat vastanneet Eva Fager, Tarja Kaukovaara sekä Merike Ottosson. Luvun kaksi on kirjoittanut Jyrki Helin, luvun kolme Merike Ottosson ja Jyrki Helin sekä luvun neljä Linnea Alho; luku viisi on Jyrki Helinin ja Linnea Alhon vastuulla. Asiantuntevaa palautetta tekstistä ovat antaneet Tuija Kinnunen JHL:stä, Timo Rautarinta Puuliitosta sekä Juhani Salonen PAM:sta. Erityiskiitos myös Erkki Laukkaselle SAK:sta, Antti Veirtolle PAM:sta ja Timo Rautarinnalle järjestötutkimusaineisto 2005 lisäajoista. Suurin kiitos kuuluu haastateltavaksi suostuneiden työpaikkojen työntekijöille ja työnantajille ystävällisestä suhtautumisesta ja ajan uhraamisesta yhteisen asiamme eteen. Tämän raportin asiasisällöstä ja tulkinnoista vastaavat luonnollisesti kirjoittajat.

SAK Tutkimustieto 2/2009 9 2 Siivousala Siivous- ja puhdistusalan työehtosopimus on osa kiinteistöpalvelualan työehtosopimusta, joka astui voimaan 1.10.2007 ja on voimassa 31.3.2010 asti. Tässä selvityksessä käytetään termiä siivousala, koska kaikki poimintaan osuneet yritykset olivat siivousalalta. Hieman mutkikkaaksi tilanteen teki, että haastatteluja tehtäessä huhti kesäkuussa 2008 ei ollut osapuolten allekirjoittamaa, työehtosopimukseen liittyvää puhdistus- ja siivousalan palkkausjärjestelmä -liitettä. Asiakirjat jätettiin näin ollen työpaikoille monistemuodossa. 2.1 Työpaikat Haastatelluista kahdeksasta työpaikasta seitsemän oli yksityisiä yrityksiä. Yksi oli työosuuskunta. Yrityksistä yksi oli muodoltaan toiminimi ja kuusi oli osakeyhtiöitä. Osakeyhtiöistä kolme oli yhden omistajan sataprosenttisessa omistuksessa ja kolmessa oli omistajina myös perheenjäseniä 20 50 prosentin osuudella. Kaikissa yrityksissä omistaja osallistui myös työntekoon. Työntekijämäärä oli kaikissa yrityksissä pääsääntöisesti alle kymmenen, tilapäisinä huippuhetkinä se saattoi hetkeksi ylittyä muutamalla työntekijällä. Yrittäjistä yksi oli mies ja kuusi naista; osuuskunta oli myös naisvetoinen. Haastatelluista työntekijöistä miehiä oli kaksi (2E ja2f) ja loput kuusi naisia. Taulukkomuotoinen kuvaus työpaikoista on sivuilla 19 20. Yritysten kilpailutilanne Yrittäjillä on erilaisia toimintakonsepteja, mutta kaikki toimivat kilpailuilla markkinoilla ja jokainen haastateltava yritys mainitsi vahvuudekseen luotettavuuden, rehellisyyden ja työn laadun. Suuri osa asiakkaista oli useimmilla yrityksillä pitkäaikaisia liikesuhteita, mutta vaihtuvuuttakin oli, ja uusia kohteita hankittiin jatkuvasti. Työntekijämäärä vaihteli työtilanteen mukaan kaikilla yrityksillä. Kilpailutilanteen näkevät myös työntekijät (2A): No neuvottelut (työnantajan ja työntekijöiden kesken) käy niin, että kaikista asioista voi neuvotella ja useimmiten päästään ihan yhteisymmärrykseen, mutta kuitenkin pienyrittäjä on tässä raa assa maailmassa ihan samassa asemassa kuin työntekijä, että haluja olisi toimia vielä eri lailla, mutta ei pysty, koska myös hänen kädet on sidottu. Mutta hän pyrkii hoitamaan kaikki mahdollisuuden mukaan, mitä me niin kuin toivotaan - palkkauksen, työaikojen mutta kaikki ei ole mahdollista, että tämä (työ- ja kilpailutilanne, kirj.huom.) vaihtelee niin paljon. Näin totesi ns. keikkatyötä tekevän yrityksen työntekijä, takavuosien ay-aktiivi. Siivoustyötä kilpailutetaan yhä laajemmin myös julkisissa kiinteistöissä, esimerkiksi koulusiivouksessa. 2E työnantaja: Tämä julkinen kilpailutus on se, mikä on hirveä mörkö meillä. Moni sopimus loppuu ja ne joudutaan sitten kilpailuttamaan kun tämä lainsäädäntö muuttui. Tällainen pieni toimija niin kuin minä olen - kun ei ole laatustandardeja, eikä ole niihin oikein varaa olekaan - niin monesti jää vähän altavastaajaksi. Brysselissä isot firmat on

10 SAK Tutkimustieto 2/2009 kyllä lobanneet tämän homman niin, että kun julkisia hankintoja tehdään, niin siellä pienet paikalliset toimijat kyllä jää jalkoihin. Haastattelija: No mutta tämähän on merkittävä yritystoiminnan este, jos markkinat tällaisesta syystä kaventuu? 2E, työnantaja: Se on nyt tällä hetkellä, mikä on menossa, niin pahalta näyttää. Isot firmat pystyy tarjoamaan niin halvalla, että ei voi kuin ihmetellä. Mutta kaikkeen pitää sopeutua se on nyt uusi laki ja sillä sipuli. Haastattelija: Miten ne nyt sitten pystyy tarjoamaan halvemmalla, kun työvoima kuitenkin maksaa vähintään sen työehtosopimuksen minimin? 2E, työnantaja: Kyllä siinä on vissiin se suuruuden laki, että jos halutaan vallata joku määrätty ala, niin tehokas keino on alaspainettu hinta ja joka katetaan yrityksen muusta toiminnasta. Mutta minun pitäisi toimia kannattavasti joka ikisellä asiakkaalla. Että en minä voi ottaa yhtään sinne sellaista tappiollista on niin, että viisi ihmistä joutuisin irtisanomaan (jos koulusiivous menee toiselle yritykselle, haast.huom.), että pitää toivoa, että tämä ostaja tajuaa sen. Myös toinen yrittäjä (2B) oli kohdannut niin matalia tarjouksia kilpailevilta työnantajilta, että ne eivät millään voi mahtua asiallisten työnormien piiriin. Kahdessa yrityksessä (2C ja 2D) oli yrityksen työntekijä perustanut oman firman, vieden myös asiakkaita mukaan. Yrittäjistä asia tuntui harmilliselta ja epäreilulta, mutta liiketoiminnalliset vauriot saatiin korjattua varsin nopeassa tahdissa. Työn organisointia Yhden yrityksen (2A)siivoustyö oli pääsääntöisesti ryhmänä tapahtuvaa, jolloin samassa suurehkossa kohteessa oli useita ihmisiä, yleensä myös työhön osallistuva yrittäjä. Useimmiten työt tehtiin yksin tai työparin kanssa ilman, että työnjohtoa oli paikalla. Järjestelmää pidettiin toimivana ja se tarjosi myös työntekijälle työaikajoustoa asiakkaan kanssa sovituissa rajoissa. Tämä johti hyvin harvoin kielteiseen asiakaspalautteeseen. Työ oli siis itsenäistä, mitä työntekijät arvostivat suuresti. Työntekijät pitivät työn ja työajan järjestelyistä. 2F, työntekijä: Työaika sijoittuu lähinnä ilta-aikaan, mutta se on kuten sanoin niin onneksi aika väljästi määritelty, että sen ihan pystyy vähän ihan miettimään mihin aikaan nyt sitten menet töihin, että jos on harrastuksen puolesta tarve olla illalla esimerkiksi kokouksessa niin sitten mennään vähän myöhemmin siihen varsinaiseen leipätyöhön. Lomat on pystytty sovittamaan ihan omien toiveiden mukaan niitä on kuunneltu oikein hyvin ja ei niissä ole ollut mitään, että kesällä on saanut ihan hyvän kesäloma lomarahat tulleet sitten loman yhteydessä ihan täsmällisesti. Työnantaja osallistui työprosessiin kaikissa haastatelluissa yrityksissä. Kahdessa yrityksessä (2A, 2E) oli joku työntekijöistä ryhmävanhimman

SAK Tutkimustieto 2/2009 11 asemassa opastamassa ja organisoimassa työntekoa ja ratkomassa pieniä ongelmia työn toimeksiantajan kanssa. Tämä asema näkyi palkassa; yhdessä yrityksessä (2B) tähän tehtävään oli kouluttautumassa palveluohjaajakoulutuksessa oleva omistajan tytär. Työpaikan ilmapiiri SAK:n järjestötutkimus 2005:n aineistosta tehtiin lisäajo tämän raportin alojen pieniltä työpaikoilta (ks. liite sivulla 72 78). Sen mukaan kehittyneitä, hyväksi koettuja työpaikkoja oli lähes 60 prosenttia, kehittyviä, heikkolaatuisia noin viidennes, ja väliryhmään jäi myös viidennes. Luvut ovat huomattavan positiivisia, esimerkiksi verrattuna eri alojen luottamusmiehiltä saatuun palautteeseen. Sen sijaan kokemuksissaan kehittymismahdollisuuksista työssä vastaajat jakautuivat kolmeen ryhmään: runsas kolmasosa koki mahdollisuuksia olevan paljon tai melko paljon. Suunnilleen saman verran koki, että kehittymismahdollisuuksia ei ollut lainkaan ja vajaa kolmannes ei osannut sanoa tai arvioi mahdollisuuksia olevan jonkin verran. Johdon koettiin kuitenkin asettavan tehokkuuden muun edelle yli 60 prosentissa SAK:n järjestötutkimuksen vastauksissa. Siivousalan työntekijöistä puolet piti tärkeimpänä asiana työpaikan pysyvyyttä ja varmuutta, palkka- ja ansiotaso oli keskeisintä runsaalle viidennekselle ja noin kolmasosa piti tärkeimpänä työn mielenkiintoisuutta ja vaihtelevuutta sekä hyviä työtovereita. Hieman yli puolet piti työtä erittäin tärkeänä ja vajaa puolet melko tärkeänä omassa elämässään. Työpaikoilla työntekijöitä haastatellessa tämä positiivisväritteinen näkemys työpaikan ilmapiiristä ja asioiden hoidosta oli vallitseva; näin haastattelut tukivat järjestötutkimusaineistosta saatuja tuloksia. Osaaville aikuisille naisille töitä kunhan on ajokortti Haastattelut tehtiin keväällä 2008, noususuhdanteen aikana. Ammattitaitoisten tai sellaisiksi haluavien työntekijöiden löytäminen varsinkin kokoaikatyöhön oli työnantajilla keskeinen ongelma (2A, 2B, 2C, 2D, 2F, 2G), joka joissakin tapauksissa rajoitti uusien toimeksiantojen vastaanottoa. Kaksi työnantajaa (2E, 2H) ei kokenut rekrytointiongelmia; toinen katsoi sen johtuvan tarjotusta palkkatasosta ja mahdollisuudesta juuri työntekijän kannalta tarkoituksenmukaisesti ajoitettuun ja organisoituun työhön, toinen puolestaan katsoi työntekijöidensä verkoston auttavan sopivien löytymisessä. Ajokortti oli myös välttämättömyys monissa yrityksissä, mutta keski-ikäisiltä naisilta se usein puuttuu, ja vaikeuttaa näin muutoin sopivan henkilön työhönottoa (2B). Opiskelijoista oli apua kolmelle yrittäjälle (2C, 2E, 2H), jotka olivat yrittäjäjoukon iältään nuorimmat. Kahdella yrityksellä keikkatyötä tekevät opiskelijat muodostivat motivoituneen ja riittävän ammattitaitoisen reservin, jonka turvin muiden työntekijöiden lomakauden sijaistukset hoituivat hyvin, samoin kiireisimpien aikojen ruuhkahuiput. Kaikki pitivät tähän hyvään työntekijöiden saatavuuteen syynä alan yleisen tason ylittävää palkkatasoa ja molemmin puolin joustavia työkäytäntöjä.

12 SAK Tutkimustieto 2/2009 Useat työnantajat halusivat töihin suomalaisia naisia, koska se esimerkiksi teki kotisiivouksen ongelmattomaksi, kun asiakkaalla ja työntekijällä on yhteinen kieli. Yhdellä (2E) oli töissä myös maahanmuuttajia, ja yksi yrittäjä (2A) oli kohdannut viranomaisvaikeuksia koettaessaan palkata työhön Viron venäläisiä. Tämä oli hänen mielestään merkillistä, koska maiden pitäisi olla samaa talousaluetta ja työvoiman liikkuvuuden vapaata. Työntekijät pitivät työllistymismahdollisuuksiaan hyvinä, jos uutta työpaikkaa joutuisi etsimään. Valtaosalla haastatelluista oli vuosia kestänyt työsuhde juuri nykyiseen työnantajayritykseen ja työnantajaa pidettiin hyvänä työnantajana. Näille haastatelluille työntekijöille yhtä osa-aikaista lukuun ottamatta siivoustyö ei ollut läpikulkuammatti, vaan työ jota tehdään myös tulevaisuudessa. Työtä ja työttömyyttä Teollisuuden, rakentamisen ja liikenteen raskaampaa siivousta tekevässä yrityksessä työntekijöistä viisi oli toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa ja 4 10 tilapäisesti työhön kutsuttavia; silloin kun yrittäjä on saanut toimeksiantoja, tämä osa väestä kutsutaan töihin. Kun toimeksianto on pitkäaikainen, työ on täysipäiväistä. Sitä saattaa seurata työtön jakso, jolloin tilapäisesti työhön kutsuttavat työntekijät saavat työttömyyskassaltaan useimmiten soviteltua päivärahaa. Jos työttömyysjaksot ovat epäsäännöllisiä, soviteltu päiväraha korvaa työntekijäkokemuksen mukaan tulonmenetyksiä huonosti verrattuna esim. tilanteeseen, jossa on säännönmukaisia parin viikon välein toistuvia työttömyysjaksoja. Myös työttömyyskassojen pitkiä käsittelyaikoja moitittiin sekä työntekijöiden että työnantajan puolelta.(2a). Jaksaminen 2A, työntekijä. Suurin ongelma tässä työssä on jaksaminen. Tämä on just johtuen tästä, meillä on aina tavallansa urakkatyö, vaikka se näkyy ehkä juuri tässä palkassa - se on vähän isompi, mutta ei ehkä riittävä - että me joudutaan tekemään ihan urakkaluontoisesti, että me pystytään pitämään nämä paikat, siis työntekijöillä ja työnantajalla. Me ollaan niin kuin enemmän vastuussa kun ihan tavallinen ison firman siivooja. Että koska me tiedetään oma vastuumme ja se ongelma on se nämä pitkät päivät, työajat, ne voi olla yöllä, aamuyöllä ja se voi olla että on 14 tuntia, että nukutaan välillä 4 tuntia ja taas jatketaan, niin tämä on se suurin ongelma. Että tätä ei voi auttaa. Tämänlaatuista keikkatyötä teki yksi yritys kahdeksasta, muille työ tehtiin säännönmukaisesti päivä- tai iltatyönä. SAK:n 2005 järjestötutkimuksen lisäajon mukaan jaksotyön osuus siivousalan pienissä yrityksissä on 14 prosenttia, joka vastaa varsin hyvin näissä haastatteluissa saatua osuutta. Kahdeksankymmenprosenttisesti alalla tehdään säännöllisiä päivä-/ilta-/yötai aamuvuoroja.

SAK Tutkimustieto 2/2009 13 Kiire Työn keskeiseksi haittapuoleksi useat työntekijät mainitsivat omaaloitteisesti kiireen. Kiire johtuu tiukoista aikatauluista sekä työsuorituksessa että siirtymisistä työkohteesta toiseen. Työllä on urakkaluonteinen piirre, jolloin kiireen syynä on se, että halutaan tehdä työ hyvin. Tämän hyvin tehdyn työn etiikka johtaa työvauhdin kiristämiseen. SAK:n järjestötutkimuksen siivousalan aineistosta puolestaan nousee esiin, että kaksi kolmasosaa ei koe työssään raskaaksi aikapainetta, ja noin kolmasosalla se rajoittuu työajan johonkin osaan. Työtä ei myöskään koettu eristyneeksi, sillä järjestötutkimuksen vastaajista yli 90 prosenttia oli tekemisissä toisten ihmisten kanssa vähintään puolet työajastaan, vaikka yksin työskenteli noin 70 prosenttia. Melko paljon tai erittäin paljon omaa työtä koskeviin järjestelyihin ja oman työn tekemisen järjestykseen työpaikalla saattoi vaikuttaa noin kaksi kolmasosaa ja työtahtiin 90 prosenttia. Sen sijaan siihen, millaista työtä tekee, saattoi vaikuttaa vain joka kuudes. 2.2 Edunvalvontaa Palkat Useimmissa työpaikoissa työntekijät totesivat, että alan yleinen ongelma on palkkataso. Kymmenen vuotta olen ollut alan töissä ja palkka on 10,53 tunti, joten ei siinä hurraamista ole. Toisaalta siivoustyötä toisena työnään tekevä, siis alalla tilapäisesti työskentelevä totesi: Palkkaa saan 9 euroa tunnilta, ja sen ok. Teen tätä toisena työnä maksaakseni asuntolainan pois, vielä vuoden verran. Kaikki haastattelut tehtiin Etelä-Suomessa, jossa yleinen käytäntö ainakin haastatelluissa yrityksissä oli keväällä 2008 maksaa yli työehtosopimuksen minimien tuntipalkkojen vaihdellessa kahdeksasta eurosta kahteentoista. Palkat ylittivät kaikissa haastatelluissa yrityksissä työehtosopimuksen minimin. Yksinäisissä tai parityökohteissa toimittiin yleensä urakkaperiaatteella. Yhdessä yrityksessä (2E) oli käytössä kuukausipalkka. Useimmat oma-aloitteisesti sopimuspalkkatasoa kommentoineista työnantajista pitivät sitä liian alhaisena ja käytännön palkkataso olikin jokaisessa yrityksessä tes-tason minimejä korkeampi. Kuitenkin kilpailutilanteissa työkohteista mukana on yrityksiä, jotka tarjoavat töitä tes-palkkatason pohjalta. Tästä syystä yleinen käsitys oli, että tes-palkkoja tulee nostaa. Syinä oli, että palkalla tulee tulla toimeen, hyvän työvoiman saaminen alalle ja alan arvostuksen nousu. Esim. näin: Valtaosa Suomen kansallisomaisuutta ovat kiinteistöt, keskiaikaisista kirkoista hartiapankkitaloihin. Niiden kunnossapitäminen on aivan välttämätöntä. Kunnossapidon yksi alue on siivoustyö, jolla pitäisi olla tämän tehtävän mukainen arvostus. Arvostuksen tulisi näkyä myös palkkauksessa; liitot nostamaan siivoustyön palkkaa, niin työvoimaongelmatkin katoavat ja alan kehityskin nopeutuu. (2H, työnantaja) Palkat pitää saada nousemaan. Nykyisillä ei tule toimeen varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Yksi pieni työnantaja ei pysty paljon nostamaan nykyisessä kilpailutilanteessa. Liitot asialle. (2G, yrittäjä, työnantajaliiton jäsen)

14 SAK Tutkimustieto 2/2009 Periaate sopimuspalkkojen nostosta hyväksyttiin yrittäjien keskuudessa yleisesti, mutta epäilyskin oli alalle voisi ihan reippaat korotukset laittaa, mutta ovatko kotisiivoukset ostajat valmiita maksamaan, vai tekevätkö työn itse, vai syntyisikö alle tes-tason tehtävän halpatyön markkinat (2C, naisyrittäjien jäsen) Pienet yritykset kuolevat, kun vaatimukset kasvavat ja isot alan yritykset määräävät tahdin. Yrittäjän on esim. sunnuntaityöt tehtävä itse, kun ei ole varaa maksaa korvauksia. (2F, yrittäjäyhdistyksen, jäsen) Muita työsuhde-etuuksia Palkan lisäksi muita yrityksissä käytössä olevia työsuhde-etuuksia olivat matkat työpaikalle, työvaatteet ja jalkineet, ravintoetu, suppeaa laajempi työterveyshuolto (2A, 2E, 2F, 2G,2H), liikuntasetelit (2G) ja hieroja kerran kuukaudessa (2C). Yrityksen auto useimmiten yrityksen logoilla varustettu pakettiauto oli enemmistössä yrityksistä työntekijällä kotiparkissa helpottaen näin työmatkoja ja muutakin liikkumista. Esillenousseita tes-tulkintaongelmia Yhdellä työpaikalla työehtosopimuksen tulkintaongelmaksi olivat nousseet arkipyhäkorvaukset keikkatyössä, siis työssä, jossa työhön kutsutaan epäsäännöllisesti silloin, kun työnantaja saa toimeksiantoja. Kun arkipyhä ei osu työjaksolle, on keskusteluun noussut pyhäpäivän korvausvelvollisuus. (2A) Samoin oli ongelmia kohdattu sairausloma-asioissa keikkatyössä, kun sairastuminen ei tapahdu työnteon hetkellä. Myös soviteltu päiväraha keikkatyössä on ongelmallinen, kun työtuntien määrä vaihtelee ja työjaksot ovat esim. viikon mittaisia tai kolmen viikon mittaisia. Näissä tapauksissa kuukauden tulo on pienempi kuin tilanteessa, jossa työtä on tarjolla kuukausittain kahden viikon jaksoissa ja soviteltu päiväraha osaltaan tukee toimeentuloa. 2.3 Järjestäytyminen ja yhteystoiminta (Järjestäytymisestä haastatelluissa yrityksissä tarkemmin katso taulukko sivuilla 19 ja 20.) Haastateltujen työntekijöiden keskuudessa ammatillinen järjestäytyminen PAM:iin ei ollut pääsääntö. Yksi oli Metalliliiton jäsen (2A), peruna menneiltä ajoilta. Tässä länsisuomalaisessa yrityksessä työnantaja suosi järjestäytymistä, ja monet olivat PAM:n jäseniä. Ne, jotka eivät olleet ammatillisesti järjestäytyneitä, olivat järjestäneet työttömyysturvansa YTK:n välityksellä. Työttömyyskassa olikin tässä tapauksessa välttämätön sovitellun päivärahan saamiseksi, kun työmäärä keikkaluontoisessa työssä vaihteli suuresti. Yksi, iltatyötä toisena työnään tekevä, oli verohallinnon STTK:laisen liiton jäsen (2C). Hän arveli muiden kokoaikaisten työntekijöiden olevan PAM:ssa, mutta ei tiennyt varmasti.

SAK Tutkimustieto 2/2009 15 Yksi haastatelluista oli PAM:n jäsen (2E). Tämä miespuolinen työntekijä oli maahanmuuttaja, jonka liittojäsenyys oli syntynyt edellisessä työpaikassa, suuressa siivousyrityksessä. Muiden tämän työnantajan (joka ei ollut vähimmässäkään määrin ay-vastainen) työntekijöiden järjestäytymisestä ei ole tietoa. Loput viisi haastateltua työntekijää olivat ay-liikkeen ulkopuolella. Heistä yksi oli omistajan poika (2F) ja yrityksessä työskenteli käytännössä vain perheenjäseniä. Yksi oli omistajan tytär (2B), ja tässä yrityksessä hän arvioi vain harvan olevan liiton jäsen. Kaksi haastatelluista oli muutoin vain järjestäytymättömiä; toinen heistä (2G) oli varmistanut työttömyysturvansa yksityisessä työttömyyskassassa ja oli työpaikkansa työsuojeluvaltuutettu; muista työntekijöistä hän arveli joidenkin olevan PAM:n jäseniä. Yksi oli yrittäjä (2H) ja työskenteli näin isommalle siivousyritykselle alihankkijana; tässä länsisuomalaisessa yrityksessä muut kuusi työntekijää olivat eri liitoissa, kuten haastateltava asiaa kuvasi. Puolessa haastatelluista yrityksistä todennäköisesti enemmistö työntekijöistä oli PAM:n jäseniä; näissäkin oli myös järjestäytymättömiä, jotka olivat järjestäneet työttömyysturvansa YTK:n kautta. Työpaikoista yhdelle oli valittu työnantajan aloitteesta työsuojeluvaltuutettu, joka oli yksityisen työttömyyskassan jäsen (2G).Luottamusmiestä ei ollut yhdelläkään työpaikalla. Länsisuomalaisissa yrityksissä joista toinen tosin toimi pääsääntöisesti pääkaupunkiseudun kohteissa järjestäytyminen oli paremmalla tolalla kuin muualla, mutta ammattiliittojäsenyys ei ollut niissäkään pääsääntö. Varmasti työtovereidensa jäsenyyksistä ei tiennyt yksikään haastateltava, joten asia ei liene keskustelujen tärkeimpiä asioita silloin, kun työntekijät kohtaavat. Yleensähän työntekijät työskentelivät yksin tai työpareittain. Usealla työnantajalla (2B, 2D, 2F), oli kokemusta ammattiyhdistystoiminnasta ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Kaikkien työnantajien suhtautuminen järjestäytymiseen oli positiivinen. Näin asian olivat ymmärtäneet myös työntekijät. Yhdessä yrityksessä (2G)- vaiheessa, jossa työntekijöitä oli enemmän - koetettiin etsiä luottamusmiestä työntekijöiden joukosta, mutta vapaaehtoista ei löytynyt. Työnantaja omalta puoleltaan suhtautui rohkaisevasti luottamusmiehen valintaan. Se, että ay-jäsenyys ei ole edes lähimmän työtoverin tiedossa osoittanee, että asia ei ole merkittävän kiinnostuksen kohteena. Tämän raportin yhteenvedossa on suhtautumiskysymyksiä käsitelty laajemmin. 2.4 Viestiä ay-liikkeelle 2A, työnantaja: Osa on töihin tarvittaessa kutsuttavia, ja heillä jää sitten tietenkin osa kuukaudesta työttömäksi niin tietyissä liitoissa korvausten maksukäsittelyt viipyy liian kauan eli nää ihmiset on vähän ahdingossa.

16 SAK Tutkimustieto 2/2009 Haastattelija: Onko PAM tällainen liitto, jossa ne viipyvät kauan? 2A, työnantaja: On. Varsinkin silloin kun ihminen hakee sitä ensimmäisiä kertoja tai ensimmäistä kertaa, niin käsittelyaika on tuhottoman pitkä, että käsittely pitäisi nopeuttaa. Ne maksetaan puolentoista kahden kuukauden viiveellä, jopa yli se on kohtuutonta. Kun liiton työttömyyskassa saa nämä työntekijöiden raha-asiat hoidettua liukkaammin niin se riittää mulle. 2A, työntekijä: No meidän keikkatyöläisten taholta mä lähettäisin SAK:lle terveisiä, kun tällaisia työntekijöitä on olemassa (me ei todellakaan olla ainoat), niin pitäkää siitä työntekijäporukasta myös huolta, että niillä on selvät sopimukset myös olemassa, vaikka työ on silppumaista. Ne jäävät monessa asiassa roikkumaan sinne johonkin tiedä mihin sopimuksiin. Jos ei ole hyvä työnantaja niin kukaan ei pidä huolta niistä ja välttämättä työntekijöistä kaikista ei ole oman etunsa valvojaksi eikä pysty omia puoliaan pitämään, meitä on myös hiljaisia, jotka ei saa ääntään kuuluviin. 2B, työnantaja: No, jaa tääkin on nyt sitten sillä lailla, että varmaan ihan hyvin on kaikki neuvottelut mennyt, et tätä viimeisintä työehtosopimusta nyt on jouduttu vähän aikaa ootteleen, mutta olihan se aikamoinen kädenvääntö. Mut niinku mä sanoin niin mä oon kyllä kaikille meidän tytöille sanonut, että liittykää nyt johonkin liittoon, että ihan sen takia kun ei koskaan tiedä näistä tilanteista, mitä tapahtuu, et on ainakin se turva. 2C, työnantaja: No, mä olen kaikille kehottanut, että heti pitää liittyä liittoon kun tulee töihin, mutta se, että suurin osa on valinnut kuitenkin tämän ns. Loimaan kassan, ihan sen vuoksi, että siinä on halvin hinta, ja tavallaan sitten samat edut sillä tavalla, että saa sen ansiosidonnaisen päivärahan jos jää pois. Mulla on sattunut silleen, että yksi työntekijä oli neljä kuukautta töissä ja jäi sairaslomalle, eikä pystynyt tekemään siivoustyötä, niin sitten, no mä otin sen sitten meille kotiin lastenhoitajaksi ja me saatiin sille sitten riittävä tulotaso ja nykyään hän opiskelee uutta ammattia sitten, että kyllä ne on hyvät systeemit mitä on luotu. 2C työntekijä: Ehkä pitäisi panostaa enemmän noihin, saada ne niin kuin mukaan alusta saakka, kun ne rupee yleensäkin sitä uraputkea itselleen tekemään. 2E työnantaja: No se on sama, että pienille pitää antaa mahdollisuudet. Tämän kilpailutuksen tarkoitushan oli se, että tehdä niin kuin tasapuoliset mahdollisuudet. Se ei ole enää tasapuolista, kun on isot vastaan pienet. Nyt kun olen ollut noilla tarjouskierroksilla, niin siellä on nämä Suomen viisi isointa siivousliikettä ja minun firmani. Minähän niin kuin pärjään kun koulutusta, mutta kun ajattelee vaikka maahanmuuttajan perustamaa siivousyritystä, ei heillä ole julkiselle puolelle mitään mahdollisuutta. Jos SAK keksisi jonkun vastaavan luokittelujärjestelmän kuin nämä luokituslaitokset, että on hyvä työnantaja tai reilu työnantaja. Nyt katsotaan vain hintaa, eikä kiinnostuta, että mistä se henkilökunta tulee ja kuinka se voi että kunhan hinta on hyvä ja luottoluokitus kunnossa niin saatte kohteen. Haastattelija: No

SAK Tutkimustieto 2/2009 17 tämä on oikein hyvä idea, ruvetaan kehittelemään tätä eteenpäin. Jos ois semmonen, että työntekijät saisi itse päättää, että me halutaan meidän työnantajalle tuollainen ja sitten se menee tietysti siihen, että työnantaja käskee, että nyt menette tuollaisen hakemaan, että nyt haette mulle kunniamerkkiä joo. 2E, työntekijä: Ammattiyhdistysliitto on semmosta, että jos tulee joskus työttömäksi, sieltä saa vähän apua. Palkinto pomolle tekee firman tutuksi koko Suomessa. Meillä on pieni firma mutta voi olla joskus isompi palkitseminen on ihan tervetullut. 2F, työnantaja: No pikkaisen pitäisi ruveta ajattelemaan pieniä yrittäjiä enemmän. Ei pienillä yrittäjillä o le varaa maksaa kohta enää palkkoja. Pienet yritykset rupee kuolemaan, koska ei ole varaa maksaa työntekijöille palkkaa, ei yrittäjät jaksa iät ja ajat vetää. Et kyllä vaan se kierre tulee sieltä pikku hiljaa. Puhutaan, että no isoilla yrityksillä isoilla ketjuilla on asiat ihan erikseen. Mut ei, ei pienet voi sillä lailla maksaa niitä kaikkia lisiä ym. Että on pakko tehdä itse sunnuntait töitä, nyt kun on tullut sunnuntaikauppa,, että pikkasen täytyisi ajatella pieniä yrittäjiä. 2F, työntekijä: Sanotaan nyt niin, että tuollaisella isoilla työpaikoilla se on hyvin helppoa ja varmasti siellä niin kuin tulee helposti liityttyä liittoon, koska siellä tuota on ihan erilailla näkyvästi esillä se liiton toiminta. Mun mielestä pitäisi entistä enemmän liiton tulla ulospäin, suunnata enemmän nuorille, että ei elä sellainen käsitys ukkokerhosta. Toinen asia on, mikä minua itseäni on niin kuin hieman ärsyttänyt on se, että yritetään vetää yhtäläisyysmerkkiä esimerkiksi SAK:n ja SDP:n välille. Että se on asia, joka karsii varmasti monia sellaisia, jotka olisi ehkä aikeissa liittyä, mutta tuota kun se koetaan tällaiseksi, että siinä on puolue jotenkin taustalla tai muuta niin se on huono asia. 2G, työnantaja: Mä koen itse monesti, että mä olen enemmän se työntekijä kun se työnantaja. Mä luulen millä, että se raha on millä saadaan enemmän työn arvostusta tälle alalle. Me ollaan avustettu asunnon hankinnoissa,ja jos on ollut tarvetta niin muutoinkin autettu. Kun ihmisten elämäntilanteet muuttuu niin niissä yritetty joustaa, että jos heillä on vapaan tarvetta niin lähes aina se yritetty järjestää niin että saa sen. Ja tuota pyrin siihen, etten ainakaan nipota mistään turhasta, ja ettei pilkkua viilata puolin ja toisin Pyrin antamaan hyvää palautetta on tietenkin mukava antaa kun sitä saa asiakkailta, että soitan hei, tuli sulle kiitosta. Se ollaan päätetty, että lapset ei tätä jatka, että on helpompikin tapa tienata leipäänsä. 2G, työntekijä: Nuorten asiat, lapsiperheiden asiat, kaikki tällaiset ayliikkeen hoitoon 2H, työnantaja: Jäsenmaksut pienemmäksi, ne on ihan hirveen isot. Kun ottaa huomioon mitä työntekijät sillä saa, ainakin tällaisessa yrityksessä missä ei koskaan tuu mitään selkkauksia. Ei tarvita oikeusihmisiä eikä mui-

18 SAK Tutkimustieto 2/2009 ta. Ihalainenkaan ei pysty mitään tekemään, että siivousalalla palkat esim. että isommat pystyisi maksamaan vähän enemmän palkkaa työntekijöille.