Rajat rikki kohti yhtenäistä koulukulttuuria STADI-SYVE Helsinki 15.9.2007 Peter Johnson KT, peruskoulun rehtori Kokkola Puheenjohtaja, SURE-FIRE
Alku. Mitä rajoja kahtia jaettu peruskoulu on luonut kouluorganisaatioon, koulun kulttuuriin ja ajattelutapoihin? Ainakin kolme Ainakin kolme - Miten ne yhtenäisen perusopetuksen avulla voidaan ylittää?
Lämmittelyharjoitus Yhteistyön rajojen testaaminen: 1 naputtelu 2 kättely 3 rutistelu Tunsitko, että ylitit jonkin tavanomaisen toiminnan rajan? - Hyvä yhteistyö ylittää sosiaalisia ja yhteisöllisiä rajoja ja antaa tyytyväisyyden tunteen.
Tärkeämpää kuin ongelman ratkaiseminen on ongelman luonteen ymmärtämien. A. Einstein Ensin ihmiset kieltäytyvät uskomasta, että jokin outo, uusi asia voidaan tehdä, sitten he alkavat toivoa, että se voitaisiin tehdä, sen jälkeen he ymmärtävät, että se voidaan tehdä sitten se tehdään, ja koko maailma ihmettelee, miksei sitä tehty jo vuosikymmeniä sitten. F.H.Burnett
Vaasan alueveso 9.3.2006 KL, rehtori Peter Johnson
Koulun kehittymisen sietämätön hitaus 1996 vain alle puolet kouluista näyttivät ymmärtäneet koulukohtaisen opetussuunnitelman (1994) tekemiseen olevan jatkuvaa kehittämisprosessia. Ongelmallisten koulujen ryhmään kuuluivat alkukrampeista kärsivät, fuskaajat ja kisasta pois jääneet koulut. Niissä suurin osa havainnoiduista oppitunneista, olivat perinteisiä koulutunteja, jotka eivät vastanneet uuden opetussuunnitelman mukaista oppimiskäsitystä. (Norris ym. 1996.) Koulu-uudistusten ennalta arvattava epäonnistuminen. (Sarason, 1996)
Koulun kehittymisen sietämätön hitaus Opetushallituksen vuoden 2000 arvioinnin mukaan opetussuunnitelmat eivät juuri ohjanneet opetusta, vaan sitä ohjasivatkin oppikirjat. Oppimateriaalien asema ja ohjausvaikutus oli vahva päivittäisessä työssä ja opetussuunnitelman perusteiden mukainen oppimiskäsitys näkyi aitona tai opetusta ohjaavana periaatteena vain harvoin. Opetuksen laadun kannalta katsottiin tilanteen olleen kohtalaisen hyvän, mutta auditoinnin perusteella todettiin, ettei peruskoulu ole pedagogisesti muuttunut juuri lainkaan 1970-luvun koulusta (Korkeakoski ym. 2000.) Oppimateriaalin asema opetustyössä edelleen vahva vuonna 2005 - kuitenkin oppikirjan ja muun valmiin oppimateriaalin käyttötapa vaihtelee eri oppiaineissa samankin opettajan opetuksessa hyvin paljon. (Heinonen 2005)
Koulun kehittymisen sietämätön hitaus 1. Raha ei tarjoa yksinkertaista ratkaisua koulun muutoksen ongelmiin. 2. Muutos onnistuu parhaiten silloin, kun muutoksen kohteena olevat yksilöt haluavat muutosta ja se on heille merkityksellistä. 3. Koulun kehittäminen edellyttää huomattavaa muutosta yksilöiden keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa sekä niihin liittyvissä uskomuksissa, asenteissa, normeissa ja valtarakenteissa. Koulun muutos edellyttää rakenteellisten uudistusten lisäksi kulttuurin muutosta ja varsinkin ajattelutapojen muutosta. (Sahlberg 1997, 116.)
Miten koulu torjuu muutoshaasteita? DEFENSIIVISET TEKIJÄT (1) Koulun historialliset ja traditionaaliset sidokset - peruskoulu jatkaa kansansivistyksen perinnettä - historiallisia perintöjä jäänteitä - tradition kolminkertainen vahvistaminen Koulun institutionaalinen tehtävä yhteiskunnassa - kulttuuriperinnön siirto nuorelle sukupolvelle - yhteiskunnassa tarpeelliset tiedot ja taidot - arviointi ja ikäluokan jako jatko-opintoja varten (Johnson, 2004; 2006)
Miten koulu torjuu muutoshaasteita? DEFENSIIVISET TEKIJÄT (2) Koulukulttuurin rutiinit ja rationalisoitu opetustyö - koulunpidon kielioppi - valtasuhteet ja piilo-opetussuunnitelma Opettajan työn orientaatiot: autonominen, praktinen ja asiantuntijatyön luonne - yhteistyöhaluttomuus tai hakuisuus - löyhät kytkökset Opettajayhteisön sosiaaliset ryhmäilmiöt - sosiaalistuminen koulun yhteisöön ja kulttuuriin - uudistajaopettajan asema sosiaalisessa kentässä (Johnson, 2004; 2006)
Rajattu vai laaja opettajan professionaalisuus Opettajan toimintavalmius Profession osatekijä Autonomia Yhteishenki / Ammattinormit Tietoperusta RAJATTU PROFESSIONAALISUUS Vahva institutionaalinen ohjaus (säädösohjaus) ja heikko professionaalinen johtaminen antaa mahdollisuuden rajatulle opettajan professionaalisuudelle Yksilöllinen, joka kohdistuu opettajaan yksilöllisenä työntekijänä Konservatismi, individualismi, nykyhetkeen orientoituminen Suppea: oppiaineet, yleis- ja ainedidaktiikka ym. LAAJENNETTU PROFESSIONAALISUUS Heikko institutionaalinen ohjaus (tavoiteohjaus) ja vahva professionaalinen johtaminen avaa mahdollisuuden laajennetulle opettajan professionaalisuudelle Kollektiivinen, joka asettaa opettajan keskeiseksi toimijaksi kouluorganisaatiossa Joustavuus, yhteistyö, tulevaisuuteen suutautuva Laaja: koulu historiallisesti kehittyneenä instituutiona ja kouluorganisaationa, kehittämis- ja arviointityö ja oppiaineet ym. (Berg 2003, Att förstå skolan)
Oppilaitosjohdon rajattu vai laaja professionaalisuus Koulun johdon rooli Profession osatekijä Autonomia Yhteishenki / Ammattinormit Tietoperusta Tulevaisuusorientaatio RAJATTU PROFESSIONAALISUUS Koulun hallinnollinen johtaja Säädös- ja hallintojärjestelmän asettamien raamien sisällä Koulun johto kontrolloi kouluhallintoa ja opettajien opetustyötä Suppea: tietoperusta kohdistuu koulun hallintoon Nykyhetki: kaavamaisuus, rutiinit, reaktiivisuus LAAJENNETTU PROFESSIONAALISUUS Toiminnasta vastaava (pedagoginen) johtaja Koulun kehittymisen liikkumatilan ja mahdollisuuksien asettamien raamien sisällä Koulun johto käyttää hyväksi koulun kehittämisen liikkumatilaa ja mahdollisuuksia oppilaiden ja pedagogiikan eduksi Laaja: yhteiskunnallisesti ja pedagogisesti laajentuva tietoperusta Tulevaisuus: luovuus, innovaatiot, proaktiivisuus (Mukaillen Berg 2003)
SYSTEEMINEN MUUTOS (Johnson 2007)
Ohjaako opetussuunnitelma? Moninkertaisia tulkintoja? Mitä tehokkaampaan ja nopeampaan ohjaukseen pyritään, sitä enemmän syntyy uusia ja erilaisia tulkintoja eri tasoilla
Mikä ohjaa koulun toimintaa? KOULUKULTTUURI Ilmenee koulussa yhteisesti jaettuina arvoina, uskomuksina ja toimintatapoina. Ihmiset ovat asioista tai ilmiöistä sitä mieltä, että ne ovat totta tai oikein. Kouluilla on keskenään erilaiset kulttuurit -- ja siksi yhtenä kehittämisen lähtökohtana tulee olla myös koulun kulttuurianalyysi. Koulukulttuuri toimii myös linssinä, jonka läpi koulun ulkopuolista maailmaa tarkastellaan. (Fullan 2005, Stoll 2002, Berg 2003)
KOULUKULTTUURI Mä veikkaan, että se riippuu siitä koulun kulttuurista eli että miten siellä toimitaan. Että miten siellä rehtori toimii tai miten johdetaan sitä koulua. Miten keskeiseen asemaan siellä koulussa nostetaan se opetussuunnitelma, vai onko opetussuunnitelmana oppikirja Se, että miten on totuttu tekemään. Jossain kouluissa otetaan se opetussuunnitelma käteen ja lähetään tekemään siitä työsuunnitelmaa syksyksi. (Luokanopettaja haastattelussa 4/2002, Johnson 2006, 187.)
Rakenteissa kiinni? Perusopetuksen yhtenäistämisprosessi kunnan kouluorganisaation muutoshaasteena Tavoitteena ilmiön syvällinen ymmärtäminen Lähtökohtana toimintatutkimus Tutkimusaineisto ensisijassa opettajien ryhmähaastatteluja TUTKIMUSTEHTÄVÄT: Millaiset merkitysrakenteet vaikuttavat perusopetuksen kehittämistyön taustalla? Millainen opettajien kollegiaalinen yhteistyö ja opettajien täydennyskoulutus tukee perusopetuksen yhtenäistämisprosessia?
Rakenteissa kiinni? Perusopetuksen yhtenäistämisprosessi kunnan kouluorganisaation muutoshaasteena Muutostilanteen kaksi paradoksaalista perustulkintaa: KOULUN MUUTOS MAHDOLLISUUTENA KOULUN MUUTOS UHKANA
Perusopetuksen kehittämistyön taustalla vaikuttaneet merkitysrakenteet Näyttääkö monimutkaiselta? -Niin se onkin. (Johnson 2006)
Kouluyhteisön hidas kulttuurinen muutos (Johnson 2004;2006)
Dialogi ja vertaisuus rajoja ylittävässä vuorovaikutuksessa Dialogi on keskustelua, jossa ihmiset rakentavat yhdessä merkitystä, tarkoitusta tai ymmärrystä (logos), eli etsivät mieltä ja tulkintaa elämälleen ja maailmalleen. Logos syntyy välitilassa (dia) ihmisten kautta, välillä ja läpi joten se ei ole kenenkään omaa. Logos ei koskaan ole lopullisesti valmis, vaan se virtaa ja liikkuu ihmisten keskustellessa. (Karjalainen ym. 2006)
MERKITYSRAKENTEET? Merkitykset liittyvät t ihmisen aikaisempiin kokemuksiin kyseisestä ilmiöst stä ja siihen kohdistuviin intentioihin. Merkityksien muuttumiseen vaikuttavat: UUDET KOKEMUKSET JA KOKEILUT KRIITTINEN REFLEKTIO Merkitysrakenteisiin ei voi vaikuttaa suoraan keskustelulla tai opettamalla: - Et sä noin voi ajatella!
Yhtenäistämisprosessin keskeisiä kysymyksiä PAIKALLISESTA NÄKÖKULMASTA: 0 Johdetaanko yhtenäistämisprosessia viisaasti? 1 Miten yhtenäistämisprosessia koordinoidaan? 2 Saako innostuneisuus ja muutosherkkyys tilaa? 3 Onko yhtenäistämisprosessiin riittävät resurssit? 4 Miten vastuut on jaettu? 5 Miten tiedottaminen ja vuorovaikutus toimii? VALTAKUNNALLISESTA NÄKÖKULMASTA: Pitäisikö puhua jatkuvista muutoksista, muutosvaiheista vai kehittymisestä?
Muutososaamisen 8 avaintekijää Fullan 2004
Koulun muutoksen monimutkaisuus 1 Koulun muutos tulisi nähdä kaaoksen ja kompleksisuuden maailmassa, jossa koulun muutosprosessi on myös kompleksinen ja kaoottinen. 2 Tulisi ymmärtää niitä sosiaalisia muutosvoimia, jotka ohjaavat koulun muutosta ja sitä miten kasvattajat ymmärtävät niitä ja vastaavat niiden haasteisiin. 3 Tulisi ymmärtää niitä poliittisia tekijöitä, jotka määrittelevät koulun muutoksen tavoitteet ja prosessit. 4 Tulisi ymmärtää oppimisen, opettamisen ja johtamisen emotionaaliset aspektit ja kuinka ne voivat ohjata tai suunnata toisaalle koulun muutoksen tavoitteita. (Hargreaves 1998)
Koulun muutoksen villit paradoksit mmärrämme koulun muutoksen strategisena prosessina, ohon kuuluu huolellinen suunnittelu ja ulttuurisena prosessina, johon kuuluu toimivien hteistyösuhteiden ja yhteistyön rakentaminen ykyään ymmärrämme koulun muutosta paljon paremmin uin vuosikymmen sitten utta tästä laajasta tiedon määrästä huolimatta koulun uutospyrkimykset jäävät liian usein pettymyksiksi ja vat tehottomia. (Hargreaves 1998) MIKSI? 30.9.2007
Yhtenäisen perusopetuksen villit paradoksit RIISI? sein yhtenäisen peruskoulun kehittämisen lähtökohtana n lakkauttaminen tai yhdistäminen, jolloin kriisin littäminen ja sen käsittely sekä sopeutuminen ovat eskeinen osa kehittämistyötä. ULEEKO SEURAAVAKSI MENNEISYYS? uheissa peruutuspeili voi olla tuulilasia suurempi aikaa a voimavaroja suunnataan enemmän menneisyyden kuin ulevaisuuden haikailuun. IKROPOLITIIKKA? ma tai oman ryhmän etu on ensisijalla koulun oraalinen päämäärä ja/tai oppilaan etu tulevat sitten... 30.9.2007
Rajoja rikkovia kysymyksiä (1) 1 Yhteistyöhakuisuus: - Mihin tarvitsemme opetusalan ammattilaista, joka kasvattaa oppilaitaan tulevaisuuteen, mutta suunnittelee ja tekee omaa työtään vain yksin? - Millaisia yhteistyötaitoja ja -asenteita opettaja välittää oppilailleen, jos oma työ perustuu individualismiin ja eristyneisyyteen, mutta yhteistyöhön vain sillä ehdolla, että siitä on itselle hyötyä? 2 Palkkauksen paradoksit: -Mihin tarvitsemme palkkausjärjestelmää, joka eriarvoistaa samaa työtä tekevien ja saman koulutustason saavuttaneiden työtä? - Kuinka pitkään olemme tyytyväisiä sellaiseen palkkausjärjestelmään, joka palkitsee luokassa urakoimisen, mutta ei kokonaisvaltaisesta vastuusta ja oman työn kehittämisestä?
Rajoja rikkovia kysymyksiä (2) 3 Opettajan työnkuva: - Kuka hyötyy kapea-alaisesta opettajan työnkuvan tulkinnasta kun kuitenkin tehtävät ovat moninaistuneet ja yhteiskunnan odotukset vain lisääntyvät? - Millainen työnkuva tukee työhyvinvointia? Joustava vai joustamaton? - Kenellä on oikeus määritellä opettajan työnkuvaa? 4 Kehittämisen paradoksit: - Onko se onnea, jos ei tarvitse kehittää omaa työtään tai koulua? - Mikä on muutoksessa tarvittavan yksimielisyyden optimaalinen määrä? (50%, 2/3:n enemmistö vai 100%) - Miten vastustajat saadaan vaiennettua mahdollisimman nopeasti?
Rajoja rikkovia kysymyksiä (3) 5 Muutoshakuisuus: - Odotatko ja rakastatko koulun muutosta? - Etenevätkö muutokset liian hitaasti? - Oletko tietoinen mitkä ovat muutokset perustelut ja arvovalinnat? + Muutosjohtajuus: - Kuuluuko vastuu johtamisesta vain yhdelle ihmiselle? - Mikä käsitys muutoksesta on johtamisen perusteena? - Jos johtajuutta jaetaan, kuuluuko siitä osa myös sinulle?
Rakenteissa kiinni? Perusopetuksen yhtenäistämisprosessi kunnan kouluorganisaation muutoshaasteena TUTKIMUSTULOKSIA Vaikka kouluorganisaatio omaksui tiimityökäytäntöjä,, se ei kuitenkaan toiminut oppivan organisaation tavoin eikä yhtenäist istämisprosessi muuttanut kouluorganisaatiota oppivan organisaation suuntaan. (systeemiajattelu?) Opettajien yhteistyön n määm äärä lisää ääntyi ja se koettiin mielekkää ääksi, mutta vuosittaisia tapaamisia oli yhtenäist istämisprosessin kannalta kuitenkin liian harvoin. (aikaa?) (Johnson, 2006)
Professionaalisen oppivan yhteisön piirteitä - Yhteisesti jaetut arvot ja visio - Yhteinen vastuuntunto oppilaiden oppimisesta - Yhteistyö kohdistuu oppimiseen ja opettamiseen - Osallistavuus ja yhteenkuuluvuus - Keskinäinen luottamus, arvostus ja tuki - Yksilöllinen, ryhmä- ja yhteisöoppiminen - Reflektiivinen, professionaalinen tutkiminen - Avoimuus, verkostoituminen ja partnerit (Bolam, McMahon, Stoll, Thomas & Wallace 2005)
Professionaalinen oppiva yhteisö systeeminä
Loppu. Mitä rajoja kahtia jaettu peruskoulu on luonut ja miten ne yhtenäisellä perusopetuksella ylitetään? Yhteinen kasvu-, oppimis- ja työympäristö Yhteinen ja osallistava koulukulttuuri Opettajien ja rehtorien yhteistyö yli asterajan Toimiva moniammatillinen yhteistyö yli asterajan Avoin toimintakeskus koulun lähiyhteisölle
Kotiläksy Sinä, jolla on kokemusta yhtenäisen perusopetuksen hyvistä käytännöistä jaa kokemuksiasi ja kerro ajatuksistasi kollegoille. Pyydä pistäytymään Sinä, jolla ei ole vielä kokemusta hanki tietoa, kysy, käy ja keskustele. Ei luoda uusia rajoja vaan ylitetään entisiä!
Kirjallisuutta Berg, G. 2003. Att förstå skolan. Lund: Studentlitteratur. Fullan, M. 2005. Leadership and sustainability: System thinkers in action. Thousand Oaks, Ca: Corwin Press. Hargreaves, A. 1998. Pushing the boundaries of educational change. Teoksessa A. Hargreaves, A. Lieberman, M. Fullan & D. Hopkins (toim.) International handbook of educational change. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 281-294. Hargreaves, A. & Fink, D. 2006. Sustainable Leadership. San Francisco: Jossey-Bass Publishers. Heinonen, J-P. 2005. Opetussuunnitelmat vai oppimateriaalit. Peruskoulun opettajien käsityksiä opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien merkityksestä opetuksessa. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 257. Helsinki: Yliopistopaino. Huusko, J. 1999. Opettajayhteisö koulun omaleimaisten vahvuuksien hahmottajana, käyttäjänä ja kehittäjänä. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 49. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. Johnson, P. 2007(toim.) Suuntana yhtenäinen perusopetus. Uutta koulukulttuuria etsimässä. Juva: PS-kustannus. Johnson, P. 2006. RAKENTEISSA KIINNI? Perusopetuksen yhtenäistämisprosessi kunnan kouluorganisaation muutoshaasteena. University of Jyväskylä. Faculty of Education. Chydenius Institute Kokkola University Consortium. Norris, N., Aspland, R., MacDonald, B., Schostak, J. & Zamorski, B. 1996. Arviointiraportti peruskoulun opetussuunnitelmauudistuksesta. Arviointi 11. Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino. Karjalainen, M, Heikkinen, H.L.T., Huttunen, R. & Saarnivaara M.2006. Dialogi ja vertaisuus mentoroinnissa.aikuiskasvatus 2/2006. Korkeakoski, E., Hannén, K., Lamminranta, T., Niemi, E.K., Pernu, M-L. & Uurto, J. 2001. Opetuksen laatu perusopetuksen 1.-6. vuosiluokkien kouluissa vuonna 2000. Koulun tarjoamien oppimisedellytysten vertailevaa arviointia. Arviointi 1. Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino. Sahlberg, P. 1996. Kuka auttaisi opettajaa Post-moderni näkökulma opetuksen muutokseen yhden kehittämisprojektin valossa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 119. Sahlberg, P. 1997. Opettajana koulun muutoksessa. Juva: WSOY. Sahlberg, P. 2007. Education policies for raising student learning: the Finnish approach. Journal of Education Policy.Taylor & Francis 22, 147 171. Sarason, S.B. 1996. Revisiting The culture of school and the problem of change. New York: Teachers College Press. Senge, P., Cambron-McCabe, N., Lucas, T., Smith, B., Dutton, J. & Kleiner, A. 2000. Schools that learn. A fifth discipline fieldbook for educators, parents, and everyone who cares about education. New York: Doubleday.