1
Ensimmäinen editio 8/2014 Copyright Kim Katami, kimkatami@hotmail.com Sisältö: Alkusanat, 3 Heräämisohjaus, 5 Näin saavutat valaistumisen, 7 Tapaus 1: VM, 9 Tapaus 2: PH, 20 Tapaus 3: TM, 24 Tapaus 4: TK, 28 Tapaus 5: AH, 34 Tapaus 6: RM, 38 Tapaus 7: LR, 43 Tapaus 8: HK, 50 Tapaus 9: TS, 58 2
Alkusanat Kun minulta ensimmäisen kerran pyydettiin erään pitkään henkisiä harjoituksia ja meditaatiota harjoittaneen henkilön toimesta apua pysyvän heräämisen saavuttamiseksi, otin pyynnön mielelläni vastaan. Aloitimme intensiivisen sähköpostitse käydyn dialogin hänen kanssaan. Keskustelu kesti 4 päivää kunnes hän tuli heräämiseen yli 30 vuotta kestäneen ammattimaisen meditaatiotaustan jälkeen. Varmistaakseni hänen heräämisensä esitin hänelle liudan tarkentavia kysymyksiä. Lisäksi pyysin häntä vielä lähettämään valokuvansakin koska kuva kertoo tässäkin asiassa enemmän kuin tuhat sanaa. Hänen vastaustensa ja kuvan perusteella ei ollut epäilystäkään hänen valaistumisestaan. Kun sitten julkaisin tiedon tämän oppilaan heräämisestä Samadhi Path Facebook-ryhmässä niin ei kestänyt pitkään kun näitä pyyntöjä alkoi tulla muiltakin. Parin kuukauden kuluttua tuon ensimmäisen oppilaan heräämisestä ohjauksessani heränneiden lukumäärä oli kasvanut kymmeneen. Itselleni henkisenä opettajana nämä keskustelut ovat olleet antoisia ja hyvin mieluisia. Tiedän että elämä voi olla erittäin hankalaa ja vaivalloista heräämättömänä sillä olen kokenut sen pohjamutia myöten. Herääminen joka on hyvin spesifi eikä suinkaan mikään epämääräinen muutos ihmisen psykologiassa ja jonka määrittelen tuonnempana on merkittävä vedenjakaja ihmisen elämässä. Voin omasta puolestani allekirjoittaa sen mitä oma opettajani asiasta sanoi, Mikään ei ole ollut merkittävämpi muutos elämässäni kuin herääminen, ei sitä ennen eikä sen jälkeen. Etsin valaistumista pääosin meditaation keinoin 8½ vuotta kunnes se tapahtui. Harjoitin meditaatiota ja meditatiivista joogaa vuosikausia hyvin ahkeralla tahdilla. En itse siis herännyt tällaisen opettajan kanssa käydyn intensiivisen dialogin seurauksena tiedollisen ja empiirisen analyysin kautta vaan ns. tantrisessa meditaatiossa kun meditoin tiettyä joogameditaatioperinteessäni tunnettua jumalhahmoa (engl. deity, skt. shakti) johon olin saanut opettajaltani vihkimyksen ja mantran. Kun sitten heräsin ja se verifioitiin edesmenneen opettajani edistyneimmän oppilaan toimesta aidoksi niin minusta alkoi tuntua siltä että herääminen voitaisiin saada aikaan huomattavasti helpomminkin. Kun analysoin kaikkea valaistumisesta saatavilla olevaa tietoa ja vertasin sitä omaan taustaani ja heräämisen kautta tapahtuneeseen muutokseen niin jouduin toteamaan että valtaosa heräämiseen liittyvästä informaatiosta on joko epätarkkaa tai harhaanjohtaavaa, usein molempia samanaikaisesti. Se pisti miettimään. Tämän tapahtumaketjun seurauksena olen päätynyt antamaan ohjausta ystävilleni ja oppilailleni sitä mukaa kun he ovat sitä pyytäneet. Teen sen tällä tavoin avoimella ja konstailemattomalla tavalla, kädet multaanmeiningillä. Valaistuminen tai henkinen herääminen (engl. awakening, enlightenment, stream entry) on tavattoman yksinkertainen asia. Se ei ole sen vaikeampi aihe lähestyä ja selittää kuin mikä tahansa muu aihe, jos on tiedossa mistä on kyse ja ollaan halukkaita jakamaan tätä tietoa. On kuitenkin niin että tästä yksinkertaisesta asiasta on saatu tavattoman vaikeaselitteinen, monimutkainen ja hankalasti saavutettava. Asiaan liittyy valtavasti paitsi harhaanjohtavaa tietoa myös mitä oudompia käsityksiä ja assosiaatioita. Kaiken kaikkiaan pidän vallitsevan henkisen kulttuurin tilannetta tässä suhteessa puutteellisena. Toivon että tulevaisuus olisi asian suhteen valoisampi koska kyseessä on kuten edellä sanoin merkittävin muutos ihmisen elämässä, eksistentiaalisen kivun ja kärsimyksen poistumisen kautta. 3
Nykyisin internetin tuomien mahdollisuuksien myötä heräämisiä tapahtuu paljon, varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin tunnetun historian aikana. Se johtuu siitä että tietoa jaetaan. En suinkaan ole ainoa heräämisohjauksia antava henkinen opettaja joka tekee työtään tällä tavoin avoimesti. Monet niin hindulais- kuin buddhalaistaustaiset opettajat ympäri maailman antavat näitä ohjauksia ja puhuvat tuloksista julkisesti omien nettisivujensa tai keskustelufoorumien kautta kuten itsekin olen tehnyt mm. YouTuben ja Guru's Light-blogini kautta, live-opetuksen lisäksi. Pidän tästä käytännönläheisestä ja salailettomasta lähestymistavasta erityisesti siitä syystä että siitä on huomattavasti enemmän konkreettista hyötyä kuin sanoisinko pidättäytyvällä toimintavalla. Jää nähtäväksi miten merkittävästi nämä lumipalloilmiön tavoin lisääntyvät heräämiset vaikuttavat yhteiskuntaamme jonka tulevaisuus näyttää nyt niin synkältä. Ainakin heränneiden omiin elämiin ja heidän läheisiinsä se vaikuttaa taatusti. Jotta heräämiset todella lisääntyisivät koko ihmiskunnan mittakaavassa niin pidän salailematonta ja selkeää lähestymistapaa todella välttämättömänä. Valaistuminen joka on selkeiten määriteltävissä kuvitteellisen minä-käsityksen poisputoamisena, on tärkeä muutos ihmisen elämässä mutta se ei kuitenkaan ole kaikki mistä henkinen polku koostuu, on muitakin vaiheita ja asteita. Herääminen on ensimmäinen aste, ensisijaisen kärsimyksen aiheuttajan poistuminen, joka tuo mukanaan tilan joka on pysyvä. Heräämisen jälkeen minättömään tilaan jota usein kutsutaan nimellä meditaatio, läsnäolo tai mindfulness (suomeksi tarkkaavaisuus) ei tarvitse enää samalla tavoin hakeutua kuin aiemmin. Karkeasti yleistäen voisin sanoa että heräämisen jälkeen meditoimisesta tulee henkilön luonnollinen olotila. Kuten sanottu on muitakin vaiheita joihin myös kirjan dialogeissa ohimennen viitataan. Näistä merkittävin on puhdistuminen toissijaisista eksistentiaalisen tuskan aiheittajista. Tätä puhdistumista kutsutaan joogaperinteessä nimellä karma suddhi eli puhdistuminen karmoista. Karminen puhdistuminen onkin sitten huomattavasti laajempi ja panostusta vaativa projekti verrattuna valaistumisen saavuttamiseen. Kirjassa kerrottujen tarinoiden ohjaukset ovat kestäneet 3-12 vuorokautta kunnes herääminen on saavutettu. Karmisen puhdistumisen voisin sanoa kestävän hyvin ahkeraltakin tantrisen joogan harjoittajalta useita vuosia. Se on kuitenkin mahdollista saavuttaa ihan samalla tavoin kuin herääminenkin mutta tässä metodi on erittäin olennaisessa osassa. Olen kirjoittanut ja puhunut aiheesta paljon mm. blogissani joten en tässä mene tähän aiheeseen sen syvemmin. Julkaisen nämä dialogit ohjauksessa olleiden luvalla. Olen editoinut keskusteluita mahdollisimman vähän. Olen myös lyhentänyt asianosaisten nimet pelkiksi alkukirjaimiksi. Toivon että tämä kirjan jota päivitän sitä mukaa kun heräämisiä tapahtuu lisää, tuo selkeää ymmärrystä heräämisen tiimoilta kaikille lukijoille. Sitäkin on tapahtunut kuten yksi tapaus näissäkin tarinoissa kertoo että lukiessaan vastaavia heräämistarinoita tai kuullessaan pätevän opettajan selittävän selkeällä ymmärrettävällä kielellä mitä herääminen on, lukija on itse herännyt. t. Baba Kim Katami Helsingissä, 8/2014. Samadhi Path, www.samadhipath.com 4
Heräämisohjaus Heräämisohjaus tarkoittaa heränneen opettajan ja ohjattavan välistä dialogia, jonka tarkoitus on suoran osoittamisen (direct pointing) avulla saada aikaan pysyvä herääminen ohjattavan mielessä. Herääminen tarkoittaa minä-harhan lopullista poisputoamista. Heräämisohjaukset kestävät tavallisesti muutamasta päivästä maksimissaan pariin viikkoon. Kätevin tapa järjestää heräämisohjaus, jonka aikana ajatuksia vaihdetaan päivittäin, on sähköposti koska molempi osapuoli voi vastata toiselle silloin kun se sopii itselle parhaiten. Heräämisintensiivejä järjestetään myös kurssimuotoisesti. Valmistautuminen heräämisohjaukseen Heräämisohjauksen ydin on ns. kaksiosainen analyysi. Kaksiosaisen analyysin ohjeen löydät Näin saavutat valaistumisen-tekstistä. Tähän ohjeeseen, sekä muihin materiaaleihin, kuten Hereillä!-kirjaan on hyvä perehtyä kunnolla jo ennen heräämisohjauksen alkamista. Valmistaudu ohjaukseen hyvin. Älä kuitenkaan lykkää heräämisohjauksen aloittamista. Älä myöskään jää tekemään analyysiä itseksesi koska oman kehityksen arviointikyky tässä asiassa pettää aina. Kun olet tutustunut kaksiosaiseen analyysiin, tiedät sen vaiheet joita sinun on tarkoitus käyttää prosessissa minä-harhasi läpivalaisemiseksi ja olet lukenut muutaman esimerkin jo käydyistä dialogeista niin se riittää valmistautumiseksi ja ohjaus voidaan aloittaa. Paras tapa käydä ohjaus läpi on tehdä se opettajan kanssa kahden kesken dialogin muodossa koska siinä opettaja näkee tilanteesi yksilöllisemmin. Heräämisohjauksen säännöt Sähköposteja vaihdetaan heti heräämisohjauksen aloittamisesta alkaen vähintään kerran päivässä, tavallisesti useammin. Kyse on jatkuvasta keskustelusta ja sinun jatkuvasta minäsi analysoinnista kaksiosaisen ohjeen avulla. Heräämisohjauksen on tarkoitus olla intensiivinen. Kun ohjaus aloitetaan niin taukoa ei pidetä ennen kuin asia on loppuunkäsitelty. Kun lähdet ohjaukseen niin älä jätä sitä kesken. Minä-ajatuksen kohtaaminen ja sen tutkiminen on tarkkuutta ja voimia vaativaa puuhaa. Koet todennäköisesti turhautumista ja voimien väsymistä ohjauksen jossain vaiheessa. Tai sitten et, se on hyvin yksilöllistä. Joka tapauksessa sinun kannattaa varautua siihen, että joudut ponnistelemaan. Kyse ei kuitenkaan ole taistelusta vaan pikemminkin tieteellisestä kokeesta, joka vaatii panoksia ja määrätietoisuutta. Älä lähde ohjaukseen isolla tunnelatauksella. Suuret toiveet ja unelmointi eivät auta asiaa. Älä myöskään odota ohjaukselta mitään. Unohda tavoitteesi ja kaiken sen mitä olet entuudestaan kuullut tai lukenut heräämisestä koska ne vain haittaavat analyysisi etenemistä. Aloita puhtaalta pöydältä. Sinun tarvitsee vain ja ainoastaan toistaa kaksisaista ohjetta. Opettaja neuvoo sinua analyysisi etenemisessä esittämällä sinulle erilaisia kysymyksiä, joihin sinun tulee vastata mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Opettajan tehtävä on toimia tukena, kannustajana ja peilinä ohjauksessa olevalle, jotta tämä saa vietyä analyysinsä loppuun ja minä-harha putoaa lopullisesti pois eli herääminen tapahtuu. Opettaja myös falsifioi tai verifioi heräämisen lisäkysymysten ja valokuvien avulla. 5
Heräämisen verifiointi Kun ohjaus alkaa ota kasvoistasi valokuva (katse suoraan kameraan, hyvässä valaistuksessa) ja pidä se tallessa. Jossain vaiheessa, kun näyttää siltä, että herääminen on tapahtunut opettaja pyytää sinua ottamaan toisen kuvan kasvoistasi ja lähettämään molemmat kuvat (ennen ja jälkeen) analysointia varten. Valokuva-analyysi tehdään siitä syystä, että siitä näkyy parhaiten onko ohjaus vielä kesken vai onko se saatu päätökseen ja herääminen on tapahtunut. Heräämisen verifiointi tehdään siis sanallisten vastausten ja valokuvan pohjalta. Kenelle heräämisohjaus sopii? Heräämisohjaus on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat perusterveitä ja jotka kokevat, että heräämisohjaus on heitä varten. Heräämisohjaus ei ole tarkoitettu henkilöille, joilla on vakavia mielenterveysongelmia. Korvaus opettajan ajasta Heräämisohjauksen antaminen on opettajalle työtä, joten on suotavaa, että korvaat rahallisesti opettajan ohjaukseesi käyttämän ajan ja asiantuntemuksen. Seuraavassa taulukossa on esitetty suuntaa-antavat korvaussummat. Voit valita sen pohjalta sopivan korvauksen oman maksukykysi mukaan. Maksutiedot saat sähköpostitse ohjauksen alkaessa. Jos olet vähävarainen mutta haluat osallistua ohjaukseen niin neuvottele asiasta opettajan kanssa. Suuntaa antava korvaustaulukko: 1-3 pv: 100-200 4-6 pv: 200-300 7-14 pv: 300-1000 Kun haluat sopia heräämisohjauksen aloittamisesta niin ota yhteyttä opettajaan sähköpostitse: kimkatami@hotmail.com 6
Näin saavutat valaistumisen Kaksiosainen analyysi on yksinkertainen ja toimiva menetelmä pysyvän heräämisen eli minä-harhan poisputoamisen aikaansaamiseksi. Kyse on oman minä-tunteensa tiedostamisesta, sen havainnoimisesta ja systemaattisesta analysoinnista. Tämän analyysin tekeminen ei poikkea tavasta miten tiedemies suorittaa huolellista tutkimusta mikroskoopin alla. Kyse on mielen tutkimisesta, oman psykologiansa ymmärtämisestä. Kun todella syvennyt kaksiosaisen kaavan käyttämiseen niin se voi saada aikaan niin sanotun heräämisen, oivalluksen eli havahtumisen (engl. stream entry), joka tapahtuu mielesi tasolla ja on pysyvä tila, eikä ohimenevä kokemus. Kaksiosaisessa kaavassa on kyse henkis-psykologisesta teknologiasta, joka voi tehdä ihmisen mieleen ja sitä kautta hänen elämäänsä merkittävän muutoksen. Kyse on merkittävimmän tyytymättömyyttä aikaansaavan syyn poistamisesta ihmisen mielen virrasta. Tätä samaa kaavaa on käytetty menestyksekkäästi useita satoja vuosia eräässä pitkässä traditiossa ja käytetään edelleen. Herääminen ylipäätään on keskeinen teema kaikissa vanhoissa, ajan koetelluissa traditioissa. Jos haluat olla varma siitä, että analyysisi edistyy toivotulla tavalla niin on suositeltavaa, että ohjeeseen perehdyttyäsi käyt läpi niin sanotun heräämisohjauksen opettajan ohjauksessa. Näin suositellaan siitä syystä, että kyse on prosessoinnista, jonka edistymistä on hyvin vaikea ellei kokonaan mahdoton arvioida itse. Vaikka kaksiosainen kaava käy suoraan käsiksi tekijään, joka on eksistentiaalisen hukassaolemisen ja olemassaolon dilemman ytimessä, niin tarvitset tämän prosessin omakohtaisesti tuntevan henkilön ohjausta, tukea ja kannustusta tietääksesi, että analyysisi etenee oikeaan suuntaan. On myös niin, että vain herännyt henkilö voi tunnistaa ja verifioida toisen henkilön heräämisen. Verifiointia ei voi tehdä itselleen. Kaksiosainen analyysi Ennen kuin jatkat lukemista, esitän sinulle pyynnön: Pudota kaikki ennakkokäsityksesi mitä sinulla on heräämisestä ja henkisyydestä. Unohda että olet koskaan harjoittanut meditaatiota, lukenut henkisiä kirjoja tai saanut henkisiä opetuksia. Tämä on välttämätön edellytys. Ole täysin avoimin mielin. Jos pystyt tähän niin lue edelleen. Kaksiosaisen analyysin vaiheet: 1. Katso ja kuuntele ympäristöäsi. Katso mitä tahansa mitä voit katsoa. Kuuntele mitä tahansa mitä voit kuunnella. Voit käyttää vain yhtä aistia kerrallaan tai molempia yhtäaikaa. Vain havainnoit ilman ajatuksiin perustuvaa pohdintaa ja tulkintaa. Pelkästään katsot, pelkästään kuuntelet. Tunnista mitä mielessäsi tapahtuu kun aistit ympäristöäsi näin. Mikä on tämän suoran kokemisen luonne? Miltä kognisoiminen ilman pohdintaa ja tulkintaa tuntuu? Miltä se tuntuu kehossasi ja mielessäsi? Kun kuuluu ääni tai ääniä niin tapahtuu kuuleminen. Se tapahtuu itsestään ja luonnollisesti. Tätä varten ei tarvita minkäänlaisia ponnisteluita. Kun kuuleminen tapahtuu, löydätkö itsestäsi kuulijaa eli minää, joka kuulee? Vai tapahtuuko kuuleminen ilman minää? Kun silmät näkevät jonkin kohteen tai maiseman edessäsi niin tapahtuu näkeminen. Se tapahtuu itsestään ja 7
luonnollisesti, ilman sen kummempaa ponnistusta. Kun katsot ja/tai kuuntelet, löydätkö tästä suorasta aistihavainnosta minää tai minuutta? Löydätkö minää, joka omistaisi tai olisi vastuussa havainnoimisesta? Etsi, tutki ja selvitä. 2. Sano itsellesi "minä, minä, minä" tai "minun, minun, minun" niin, että tarkoitat sitä. Miltä se tuntuu kehossasi ja mielessäsi? Tunnetko vapauden tunnun vai sen puutteen kun vahvistat minä-ajatustasi affirmoinnin avulla? Miltä minä-ajatus tuntuu? Mitä minä ylipäätään on? Katso minä-ajatuksen esiin tuomaa tuntemusta selvittääksesi tämän itsellesi. Onko minä pelkkä ajatus, tunne tai kenties näiden moninainen yhdistelmä? Kun huolellisesti etsit minää itsestäsi, kehostasi ja mielestäsi, niin löytyykö sitä mistään? Jos löydät jotain niin mitä varsinaisesti löydät? Katso ja havainnoi tarkkaavaisesti. Pohdi minkälaisissa tilanteissa ja miten olet vahvistanut minä-tunnettasi. Toista vaiheita 1 ja 2, jotta saat selkeän käsityksen siitä mitä molemmissa vaiheissa tapahtuu. Kun sinulla on jonkinlainen käsitys asiasta niin lue edelleen. Minätön avara mieli Analyysin ensimmäinen vaihe havainnollistaa sinulle että kun aistit avoimesti aistiesi välityksellä niin mielesi maisema muuttuu. Ajatukset hälvenevät, tunteesi tyyntyvät ja mielestäsi paljastuu pilvettömän taivaan kaltainen avaruus. Silmät näkevät ja korvat kuulevat mutta minä eli kokija puuttuu. Suorassa havainnossa ei ole minää, eikä omistajaa. On vain avara mielen tila, avara sisäinen tila. Selvitä onko asia näin. Voit tunnistaa minättömän avaran mielen missä tahansa tilanteessa, hiljaisuudessa tai aktiviteeteissa, ollessasi yksin tai muiden ihmisten parissa. Älä lisää tähän tilaan koreaa runoilua, hienoa filosofointia tai mitään muutakaan. Pelkästään katso ja havainnoi. Jos etsit minää tästä avarasta mielentilasta niin löytyykö sitä mistään? Jos löydät jonkin tuntemuksen kehostasi tai mielestäsi niin katso ja tutki mitä se on. Jos minäsi on todellinen pysyvä olento eli pysyvä entiteetti niin jostain sen pitäisi löytyä. Et kuitenkaan löydä minuutta muualta kuin ajatuksena mielessäsi, joka tulee ja menee mielijohteiden mukaan. Minä-ajatukseen ehdollistunut mieli Toisessa vaiheessa vahvistat minän ja minuuden tunnetta affirmaation avulla. Tunne tai ajatus minuudesta on syntynyt elämän monissa tilanteissa lapsesta lähtien. Olemme omaksuneet, että nämä tunteet, ajatukset ja kokemukset ovat minämme. Tutki onko minä-tunne kiinteä, muuttumaton, pysyvä hahmo. Onko minä jotain joka on vakaa ja pysyvä peruskivi kehossasi ja mielessäsi? Vai onko minä jotain jonka olet omaksunut ajatuksistasi ja tunteistasi eri tilanteissa? Tutki minä-tunnetta ja kerro kuinka koet sen. Katso suoraan sen keskelle, sen ytimeen. Tutki huolellisesti. Nämä ovat kaksiosainen analyysin vaiheet. Nämä kaksi mielentilaa on tarpeen tiedostaa ja tunnistaa huolellisesti. Toista vaiheita vuorotellen ja pistä merkille eli analysoi mitä koet ja huomioit. Tarkoitus ei ole jäädä vain toiseen näistä vaiheista vaan toistaa niitä vuorotellen, huolellisesti, tarkkaavaisesti ja ilman kiirettä. Jos et ymmärrä jotain niin kysy neuvoa. Jos koet jonkin muutoksen tapahtuneen analyysissäsi niin selitä minulle mahdollisimman selkeästi mitä on tapahtunut. Mikä on muuttunut? Käytä ohjetta taitavasti ja hyödynnä opettajan tarjoamaa apua. Selvitä asia loppuun asti. Se merkitsee perustavanlaatuista muutosta elämässäsi. 8
Tapaus 1: VM Baban alustus: VM on hyvä ystäväni ja oppilaani noin 5 vuoden ajalta. Hänellä on yli kahdenkymmenen vuoden tausta eri meditaatio- ja henkisten harjoitusten parissa. VM: Kun sulta tulee tuota postia ihmisten heräämisestä, se tuntuu hienolta, että se on mahdollista. Olen ajatellut, että voisin jossain vaiheessa kirjoitella kanssasi tiiviimmin ja ottaa sitä heräämisapua vastaan. Jotain se taisi maksaakin. Ensimmäinen mahdollisuus olisi pääsiäislomalla ja sitten kesälomalla tietenkin. Baba: Ensimmäinen ohjattavani oli helppo nakki koska hän tiesi mitä halusi. En ole hinnoitellut ohjausta varsinaisesti. Pidän nykyisin huolta siitä että ihmiset tietävät että aikaani voi korvata rahallisesti koska työtähän tämä on. Heräämisprosessi on sellainen että siinä kirjoitellaan tai skypetellään päivittäin, vettä ns. kiehutetaan koko ajan. En anna sen haalentua ennen kuin prosessi on viety loppuun asti. VM: Minä. Näen sen tapana, hetkellisenä, maaelämää varten olemassaolevana identiteettinä, jonkinlaisena kiinni tarttuneena roolina, joka liukenee, liukenee tietoisuuden ja näiden shaktien (henkisten energioiden) kautta vähitellen. Keho on ikään kuin nukke tai käyttöväline. Sukupuoli on selkeästi tapa. Voisin ihan yhtä hyvin olla mies. Voisin ihan yhtä hyvin olla kuka vaan. Koska niin kuin hetkittäin koen selkeästi, olen vain todistaja, tarkkailija, tietoisuus vailla mitään ominaisuuksia. Minä on sellainen harsopilvi, ei enää kovin kiinteä tai todellinen. Baba: Kun sanot, että "minä liukenee vähitellen" niin se viittaa ns. rosvojoukkion (karma/samskara/vasana) asteittaiseen kukistumiseen. Se on karmista puhdistumista mutta ei herääminen. Herääminen koskee vain ja ainoastaan subjektia, minää. Olen käyttäyt tällaista kaksivaiheista ohjetta minän lävistämisen apukeinona. Se on suoraviivainen ja selkeä ohje. Asia nro 1: Kun tullaan läsnä, tietoiseksi tässä hetkessä niin se on tarkkaavaisuuden ja meditaation kultivointia. Hyvä. Asia nro 2: Pysyvä oivallus (joka ei ole hetkellinen uppoutuminen/samadhi) edellyttää kuitenkin täsmällisempää tutkimustyötä, sanoisinko erikoiskirurgiaa kuten tuossa edellä olevassa ohjeessa selitän. Se vaatii tuon kahden vaiheen tutkimisen analyyttisella tavalla. Oivallus ei edellytä sitä että olisi ajatuksetta meditaatiossa vaan juuri päinvastoin. Kyllä minän saa kitkettyä syvässä samadhissakin mutta se on huomattavasti suoraviivaisempi ja meidän kaltaisille ihmisille sopivampi tapa käyttää tällaista suoraviivaista ja yksinkertaista tutkimusta kuten olen esittänyt. VM: Tämä on vähän samaa kuin se, että on ollut kuvitelma että itseoivallus putoaa syliin, kun vaan meditoi. Nyt huomaan, että täytyy olla halukas ponnistelemaan sen eteen. Täytyy olla rohkeutta katsoa peiliin ja valaista tietoisuudellaan kaikki pimeimmätkin sopet. Baba: Ei, ei... Tuo ponnistelu ei ole sellaista kuten kuvittelet sen olevan. Oivallus joka tapahtuu niiden kahden vaiheen tarkkailusta kuten sinulle selitin (ja blogissa) on äkillinen muutos, eikä samanlainen vaiheittainen prosessi kuin kunnon kohotus tai karminen puhdistuminen on. Näyttää siltä, etä sinulla menee edelleen nämä kaksi ristiin: herääminen ja puhdistuminen. Se on ihan OK mutta sinun täytyy kuunnella täsmälleen mitä ja miten minä neuvon. Olet vilpitön ja avoin mutta olet lukenut ja 9
tiedät liikaa näistä asioista että se näyttää haittaavan. Kuten kirjoitin Näin saavutat valaistumisen-tekstissä niin on aivan välttämätöntä että unohdat kaiken tietämäsi trivian kaikesta henkisyyteen, meditaatioon ja valaistumiseen liittyvästä kun alat tähän analyysiin. Pudota se taakka pois! VM: Toinen asia mikä nousi yöllä: Minua pelotti lähteä tähän prosessiin. Pelkäsin että tuotan sinulle pettymyksen. Olen kaikkien näiden vuosien aikana kirjoitellut sinulle aika vähän. En ole uskaltanut ottaa vastaan apuasi, koska olen kokenut itseni jotenkin arvottomaksi. Minäkäsitys, etten minä ole sinun tai kenenkään muunkaan avun arvoinen. Kun tämä nousi yöllä esiin, sen kintereillä nousi välittömästi itsesääli ja melkein puhkesin kyyneliin. Saman tien rupesi naurattamaan. Sillä tämä kuvio oli nyt siinä edessäni, tietoisuuden valokeilassa eikä todellakaan ollut enää tarvetta samaistua moiseen. Voin vapaasti ja ilolla ottaa vastaan apuasi, olen ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin, kuin kaikki mutkin elävät olennot! Kiitos avustasi Baba, kiitos sydämen äärettömyyksistä! Negatiivinen minäkäsitys. Taas yksi egon jekuista paljastunut, rauennut. Baba: Ymmärrän kiitollisuutesi mutta on vielä liian aikaista kiittää. VM: Kysymys näyttää tällä hetkellä olevan: Mikä Minä on? Samaistumista ajatuksiin, emootioihin käsityksiin, kehoon, taipumuksiin ja niistä koostuviin identiteetteihin. Kun samaistuminen näin vähenee ja jää, oleminen kevenee ja helpottuu. Ongelmat vähenevät, poistuvat ja olo on vapaa. Mitä jää tai mitä on jäljellä? Se joka katsoo, tarkkailija. Tietoisuus. Niin kuin iltameditaatiossa näytit; tämä sinä olet. Minulla on noita kokemuksia avarasta tilasta, tyhjyydestä, hiljaisesta rauhasta, rakkaudellisesta autuudesta. Mikä sitten vielä estää itseoivalluksen? Täytyy olla vielä tiedostamatonta, samaistumista, vai mitä? Baba: Katsotaanpa mitä samaistumisessa tapahtuu: 1. on minä joka 2. uskoo olevansa 3. jotain. Se mitä kuvailet koskee 2. ja 3. vaihetta. Olet sisäistänyt hyvin miten samaistuminen johonkin kohteeseen, objektiin, tapahtuu mutta et nähtävästi ole vielä hahmottanut että se koko ongelma ketju alkaa ennen samaistumisen liikettä (tapahtumaa) ja kohdetta. Minä on ketjussa ensimmäisenä. Lue uudelleen kirjoittamani ohje. Sisäistä se ja tutki, uudelleen ja uudelleen näitä kahta vaihetta. Kun olet sisäistänyt tämän ja näet minäsi olevan kangaistus niin mielesi ei tarvitse olla ajatukseton tai tyhjä ollaksesi vapaa. Asia on yksinkertaisempi kuin kuvittelet. ÄLÄ tuo mukanasi opittuja käsityksiä ja mielikuvia tähän tutkimukseen. Ole tieteellisempi. VM: Hei Baba Aloitin aamun seuraamalla kaikkea mitä tapahtuu hetkestä hetkeen. On suoraa havainnointia. On ajattelua, josta tulen tietoiseksi sitä mukaa, kun se pukeutuu käsitteiksi. On irtipäästämistä, kun huomaa, että mieli yrittää taas selvittää tätä kysymystä "kuka olen". Alitajunnasta nousevia impulsseja, joista kaikki ovat tänä aamuna olleet hyödyllisiä, kuten laita marjat sulamaan ennen aamujumppaa, tai autolla "ota puhelin mukaan", kun olin sen unohtanut pakata reppuun. Ja vielä nousi Thirumandiramista kohta: No feeling of I. Nothing to be sought. You are Siva. Tästä päästäänkin siihen, että kehotat pudottamaan kaiken tiedon kaikesta henkisyydestä. Huomaan kuitenkin alitajunnasta nousevan näitä kommentteja Thirumandiramista, Teosofiasta ja Antroposofiasta ym. Tiedostan ne kun ne nousevat tietoiseen mieleen. 10
Niitä on noussut päivän mittaan. Minäaisti, Minuus, Minätunteen syntyminen 3 vuoden iässä muutamia mainitakseni. Olen katsonut niitä ja sitten päästänyt irti. Tällä hetkellä johtopäätös on, että tietoinen mieli ei tätä asiaa ratkaise. Ei ole ratkaissut 50 vuoteen. Mieli menee välillä ihan solmuun ja umpikujaan. Voin yhtä hyvin luottaa suoraan havainnointiin ja tutkimukseen. Olen kulkenut päivän meren rannalla, katsellut taivaan ja meren sineä, lintuja, hiekkaa, jäälauttoja, hylkeitä. Olen tuntenut tuulen vireen, aistinut kehon liikkeen, näläntunteen, väsymyksen paluumatkalla. Olen kuunnellut lintujen soidinääntelyä, meren ääniä, tuulen suhinaa, askelten ääniä hiekassa. Olen aistinut vailla ajatuksia. Ollut läsnä aisteissani. Tiedostanut, todistanut, tarkannut. Ei siinä tarvita minää. Sen voin sanoa. Siksi se kokemus on niin eheä ja kokonainen. Kaikki mitä siinä on, on osa kokonaisuutta. Ei ongelmia, vain sitä mitä on. Niin kuin meditaatiossa, on se mitä on, syvä rauha ja hiljaisuus, autuus, avara ja esteetön tila tai olo. Kaikki on siinä. Otan esimerkin kun näin kävelin rannalla ja mitä todistin: Aistin kehon liikkeen ja kävelyn. Tunnistan fyysisen väsymisen. Rentoutan tietoisesti kehon. Ja kävely jatkuu. Tyytyväisyys, rauha, ilo kaikista aistimuksista. Alitajunnasta nousee ajatuksia ehtimisestä lautalle, mummolaan, jossa treffit myös tyttäreni kanssa. Näiden ajatusten myötä nousee pieni kiireen tunne, huoli. Tunnistan ne. Tietoinen mieli rauhoittaa alitajuntaa: Loma, ei aikataulua, ei kiirettä. Ei minää, ei samaistumista. Vain tunnistamista. Otetaan välillä päiväkirjasta, johon on kertynyt kymmeniä sivuja tekstiä, eräs "helmi": "Kuka perhana minä olen, jos ei ole minää...?" Niinpä. Tietoinen mieli analysoi tätä prosessia. Kysyy kysymyksiä ja on ihan solmussa. Välillä olen kuulolla ja kirjaan niitä ylös. Onhan ne aika hupaisia: Ainakin on tietoisuus. Tarvitseeko siihen liittää minä-sanaa? Muuttuuko se siitä miksikään?onko tuo minä jokin edellytys olemassaololle? Vai pinttynyt ja kiinnikasvanut tapa? Miksi pelkkä puhdas tietoisuus ei riitä? Tietoinen mieli on kova kyselemään, mutta ei anna vastauksia. Lisää kysymyksiä: Täytyykö tähän vaan tottua (elämään ilman minää)? Vai odottaako sitä äkillistä tietoisuuden muutosta? Miten sitä voi auttaa? Jatkamalla tätä prosessia ( kohdat 1 ja 2) uudelleen ja uudelleen? Kun tietoinen mieli pääsee vauhtiin niin siihen on vaara hukkua. Ei huomaa ennen kuin taas huomaa - ja vaan on läsnä ja tietoinen. Tietoisuus kaiken taustalla. Minä, minun. Minä aiheuttaa ongelmia. Syntyy subjekti-objekti-asetelma, duaalisuus. Vapaus kaikkoaa jne. Minää ei tarvita. Eikä sitä vaikuta olevan. Tietoinen mieli on vaan hepulissa tästä johtopäätöksestä. Baba: Nyt ei ole kyse pelkästä mindfulnessista, asioiden tiedostamisesta tai läsnäolemisesta. Voit olla läsnä maailman tappiin asti tulematta yhtään viisaammaksi. Niinkö siinä käy? VM: Otetaan välillä päiväkirjasta... Onhan ne aika hupaisia: Ainakin on tietoisuus... Tietoisuus kaiken taustalla. Baba: Täh? Miten niin ainakin? Kun minää ei ole niin jää tietoisuus, niinkö? Missä se tietoisuus on? Kun minää ei ole niin ei jää myöskään mitään "tietoisuutta" jäljelle. Jos jää niin se on vain projektiosi jota minäsi/mielesi ylläpitää. Ei helvetti soikoon käy! 11
Olet nokkela ja kikkailet kaikenmoisella trivialla. Et ole vakavissasi. Esität itsellesi noita viisaita kysymyksiä ja pyrit loogisesti päättelemään, tulemaan johonkin älylliseen johtopäätökseen tästä asiasta. Lopeta se. Tämä ei ole leikkiä. Jos tämä on se momentti millä yrität saada työn päätökseen niin sanon sinulle suoraan, että vielä ei ole aikasi, etkä ole vielä tarpeeksi nälkäinen. Sanon tämän vielä kerran ja tällä kertaa olen tosissani: Unohda kaikki mitä tiedät henkisyydestä. KAIKKI! Ja sitten katso asiaa uudelleen ilman tuota nokkeluutta ja muuta älykästä. Piiskaan sinua siksi, että tässä on nyt äärimmäisen itsepintainen ja älykäs henkinen ego vastassa. Joko näet miten asia todella on tai luikit piiloon. Sinun valintasi. VM: Olet oikeassa. Olen ollut sokea. Kiitos kun näytit sen. Sydämen kiitos. Baba: Keskustellaan. Mitä minä tarkalleen ottaen näytin sinulle? Vipashyana on karsimista eli karsitaan joutokamaa ja vääriä näkemyksiä pois ja sitä kautta tullaan uuteen kokemukseen. Jotta tämä homma saadaan kunnolla etenemään niin meidän on tarpeen vaihtaa posteja ainakin kerran päivässä. Selitin jo ohjeessa metodin. Tämä metodi ei kaipaa sydäntä, bhaktia tai mitään sellaista joten pudota ne nyt pois. Kaikki pois! Et tiedä tästä lähin yhtikäs mitään mistään, ainoastaan katsot kokemuksesi laatua subjektiin liityen (kuten ohjeessa selostan). Se ei ole harjoittamista, meditoimista tai mikään "tekniikka". Se on suoran kokemuksen analyysiä, tieteellistä tutkimusta. Se ei ole kultivointia joten älä tee sitä niin kuten olet tottunut muiden tekniikoiden kohdalla. Älä pyydä sitä varten siunauksia, rukoile tai mitään semmoista. Älä tyydy harjoittamaan sitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Nyt ei ole kyse siitä. Kaikki se meditaatiotaito mikä sulle on kertynyt, voit nyt unohtaa sen kaiken. Koska olet harjoittanut pitkään niin se on tehnyt sisäisestä tilastasi tyynen ja kykenet keskittymään. Hyvä! Shamatha on alusta vipashyanalle. Nyt unohdat kaiken sen aiemman ja tutkit... suurennuslasi kädessä, katsot, analysoit ja tutkit kuin tiedemies. Mitään minää tai taustalla olevaa tietoisuutta ei ole olemassakaan. Jos löydät sellaisen, itsen/minän tai Itsen niin missä se on? Minkälainen se on? Onko oikeasti? Onko todella? Tenttaan. Ole hyvä ja vastaa. Baba: Alleviivailen tekstistäsi niitä kohtia joita kommentoin. Baba: Mitä minä tarkalleen ottaen näytin sinulle? VM: Että pyrin tulemaan johonkin älylliseen johtopäätökseen tästä asiasta. Nyt kun olen hyväksynyt, että on pudotettava kaikki, mitä tiedän henkisyydestä tai jumitan aina vaan tässä ajattelussa, huomaan, että nuo ajatukset ovat paperinmakuisia. Suoran havainnon edestä löydän tosi usein jonkinlaisen oletuksen, josta olen hyvin hämärästi tietoinen, jos lainkaan, koska en ole aiemmin ollut näinkään tarkkaavainen enkä tehnyt tällaista tutkimista. Ihan tässä eilisen ja tämän päivän aikana tämä asia on tullut valokeilaan. Ja tänään, kun olen yrittänyt päästä sisälle tuohon suoraan havaintoon, vaikka katsoa taivasta, tunnen sulautumisen, kunnes kuulen jonkin analysoivan lauseen pääni sisällä. Pudotan sen heti, kun hoksaan sen, vaikka kesken sanan. Toiminko tässä oikein? 12
Baba: Tuo oletus on vaivannut sinua jo jonkin aikaa mutta ei se mitään niin tapahtuu kaikille, minullekin. Se mitä ajan takaa kaikella tällä "unohda mitä olet ikinä oppinut tai tiedät henkisyydestä" johtaa alastomuuteen, en tiedä mitään-asetelmaan. Se on hedelmällistä, henkisesti aitoa eikä se että ne kronikat, filosofiat ja sitaatit pyörii mielessä. Se *löyhkää* mutta kuten sanottu kaikkea aikansa. Kun sisäinen tila on rauhallinen niin suoraan havaintoon ei tarvitse yrittää päästä. Itse asiassa sillä onko sisäinen tila rauhallinen vai ei, ei ole tekoa asian kanssa mutta se voi auttaa kun mieli ei laukkaa apinan lailla. Puhut siitä miten havaitset jonkin kohteen, objektin: taivaan, kupin, ihmisen, mitä tahansa... Hyvä. Nyt käännä huomion keila katsojaan itseensä. Se on sama kuin jos ulospäin valaisevan majakanvalon ympärille laittaisi peilin: valo paistaa takaisin itseään päin. Mitä tapahtuu? Onko tässä jotain mitä kutsuisit minäksi? Baba: Piiskaan sinua siksi, että tässä on nyt äärimmäisen itsepintainen ja älykäs henkinen ego vastassa. Joko näet miten asia todella on tai luikit piiloon. Sinun valintasi. VM: Piiskaat, piiskaat ja näenhän nyt. En tiennyt että egoni on äärimmäisen itsepintainen ja älykäs henkinen ego. Itsepintaisuuden tunnistan paremmin. Koen itseni kyllä nyt tyhmäksi, mutta halukkaaksi viisastumaan. En tahdo elättää moista egoa. Totuus - maksoi mitä maksoi. Mihin minä luikkisin ja mitä sitten tekisin? Baba: Hyvä. Oman tyhmyytensä myöntäminen on kultaakin arvokkaampaa, se synnyttää viisautta. Olet kirjallisuuden ja henkisen propagandan tyypillinen uhri. Olet oppinut liian paljon ja sinulle on selviämässä miten syvälle nuo käsitykset ovat juurtuneet. Sinulle selviää, että vaikka henkisen kirjallisuuden olettaisi auttavan niin näin ei itse asiassa välttämättä olekaan, ollenkaan! Elämä itsessään on todella yksinkertainen. Ei sitä varten tarvita kirjapinoa jos vain on pääsy hyvän opettajan pakeille. Hyvä opettaja osaa osoittaa nuo sokeat kohdat. Minulle periksiantaminen tai kesken jättäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto. VM: On tosiaan mennyt meditaatiotekniikat ja tämä vipassana sekaisin. Kiitos kun selkiytit. On semmoinen olo kuin opettelisi uudestaan kävelemään tms. Hankalalta tuntuu, mutta tahdon oppia. Baba: Kuka sen hankaluuden kokee? Minä(/sinä). Onko minä todellinen? Onko se oikea? "Sinä" et voi oppia mitään, siinä se koko paradoksi on. Silmä ei voi katsoa itseään vaikka se kuinka haluaisi ja yrittäisi. Minä on kuvitelma. Uni. Kangaistus. Onko vai ei? VM: Minulla on keho ja mieli. Kohtaan joka päivä alitajunnasta nousevia muistoja, muistutuksia, taipumuksia, ajatuksia. Tietoinen mieli, joka selittää ja analysoi kaikkea koettua, verbalisoi. Joskus nousee intuitioita. Tähän kaikkeen liittyy tunteita ja emootioita. Ei ole mitään kiinteää, muuttumatonta minää. Mutta on ollut uskomus, että kaikki tuo edellämainittu on alempi minä. Sekin minäkäsitys on muuttunut monin tavoin elämän varrella. Ei siis kiinteä, muuttumaton fakta. Taustalla oleva tietoisuus: Se on siis hiljentynyt mieli. Nämä termit ovat hämääviä. Baba: Kun katsot kehoasi, on keho, raajoineen, ihoineen, kaikkineen. Kun ajattelet, on mieli ja sen ajatukset. Hyvä. Mitä tekemistä keholla ja mielellä on minän kanssa? 13
Kuuluuko keho minälle (jota ei ole olemassa)? Kuuluuko mikään minälle jota ei todellisuudessa ole olemassa!? Onko minää olemassa missään muualla kuin toistuvissa mielikuvissa, käsityksissä ja unelmissa? Onko??? Onko minä todellinen? Vastaa omasta kokemuksestasi käsin niin selkeästi kuin pystyt. Baba: Puhut siitä miten havaitset jonkin kohteen, objektin: taivaan, kupin, ihmisen, mitä tahansa... Hyvä. Nyt käännä huomion keila katsojaan itseensä. Se on sama kuin jos ulospäin valaisevan majakanvalon ympärille laittaisi peilin: valo paistaa takaisin itseään päin. Mitä tapahtuu? Onko tässä jotain mitä kutsuisit minäksi? VM: Katson vaikka taivasta niin ettei siinä ole mitään muuta kuin katsominen. Uppoudun kohteeseen. On kuin tunnustelisin sitä katseella ja saan tietoa kohteesta. Käännän sitten huomion katsojaan. Katson katsomista, joka on kuin heijastava pinta antaen tietoa nyt katsomisesta. Ei minää. Katson uimarannan hiekkaa. Katsominen on kuin tuntosarvilla tunnustelua. Katson katsomistani. Siinä on vain tuo funktio, joka ikään kuin heijastaa takaisin tai tunnustelee ja antaa tietoa. Ei siinä ole minää. Toistan tätä uudelleen ja uudelleen sulavaan jäähän, ohikulkeviin ihmisiin, asfalttiin jne. Tässä funktiossa ei ole minää. Baba: Hyvä. Oman tyhmyytensä myöntäminen on kultaakin arvokkaampaa, se synnyttää viisautta. Olet kirjallisuuden ja henkisen propagandan tyypillinen uhri. Olet oppinut liian paljon ja sinulle on selviämässä miten syvälle nuo käsitykset ovat juurtuneet. Sinulle selviää, että vaikka henkisen kirjallisuuden olettaisi auttavan niin näin ei itse asiassa välttämättä olekaan, ollenkaan! Elämä itsessään on todella yksinkertainen. Ei sitä varten tarvita kirjapinoa jos vain on pääsy hyvän opettajan pakeille. Hyvä opettaja osaa osoittaa nuo sokeat kohdat. Minulle periksiantaminen tai kesken jättäminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto. VM: Kirjat on nyt hyllyssä. Saavat siellä pysyä toistaiseksi. Kirjoista opittu on muodostanut suorasta kokemuksesta eristävän kalvon. Olen helpottunut, että saa tutkia ja löytää itse. Tuntuu tuoreelta ja raikkaalta. Ja mulla on hyvä opettaja. Baba: Kuka sen hankaluuden kokee? Minä(/sinä). Onko minä todellinen? Onko se oikea? "Sinä" et voi oppia mitään, siinä se koko paradoksi on. Silmä ei voi katsoa itseään vaikka se kuinka haluaisi ja yrittäisi. Minä on kuvitelma. Uni. Kangaistus. Onko vai ei? VM: Kävin kävelyllä järven ympäri. Katsoin taivasta, jäätä, hiekkaa, kaikkea vastaantulevaa ja kun katsominen oli selkeesti vain suoraa katsomista ilman mitään oletuksia välissä käänsin katsomisen katsojaan. Ei se nyt ollut yhtään hankalaa. Ihan luonnollista. Eikä siinä ole minää. Baba: Kun katsot kehoasi, on keho, raajoineen, ihoineen, kaikkineen. Kun ajattelet, on mieli ja sen ajatukset. Hyvä. Mitä tekemistä keholla ja mielellä on minän kanssa? Kuuluuko keho minälle (jota ei ole olemassa)? Kuuluuko mikään minälle jota ei todellisuudessa ole olemassa!? Onko minää olemassa missään muualla kuin toistuvissa mielikuvissa, käsityksissä ja unelmissa? Onko??? Onko minä todellinen? Vastaa omasta kokemuksestasi käsin niin selkeästi kuin pystyt. 14
VM: Kehosta sinänsä ei löydy minää.siinä on vain ollut tuo minä-leima 50 vuotta. Muutamina aamuina kun olen ollut heräämisen ja unen rajamailla, on vain autuaallinen oleminen. Ei ole minää, on ollut vain tuo oleminen, autuus. Sitten silmät aukeavat. Ei aavistustakaan, mikä tämä paikka on. Ei aavistustakaan kuka olen. Mieleen kuitenkin nousee kysymys, missä olen ja kuka olen. Sitten yhtäkkiä muistan: ahaa... Kaijonharju, Kalevalantie. VM. Ja kaikki palapelin palat yhdistyvät. Kaikki muistot ovat siinä. Identiteetti. Minä. VM: Mielen katsovassa funktiossa ei ole minää. Minän löydän tällä hetkellä muistin kautta, kuten tuossa heräämishetkellä. Muisto. Mielikuva minästä. Nuo mielikuvat ovat muuttuneet elämän aikana. Käsitys, jonka olen oppinut, että ihmisellä kertakaikkiaan on minä. En ole sitä koskaan kyseenalaistanut aikaisemmin. Kaikki ihmiset puhuvat minästä. Sen on lapsesta jäljitellen oppinut. Unelmat, joissa minä näyttelen pääosaa. Ovatko mielikuvat, käsitykset ja unelmat minästä todellisia. Kaikki ympärillä ainakin ovat noiden käsitysten vallassa. Onhan niissä paljon voimaa, kun ottavat noin valtoihinsa. Tuskallista jopa on ollut tämä omakin alkutekijöissä oleva heräämisprosessi. Silti mielikuva on mielikuva ja se on syntynyt, muuttunut ja voi haihtua, kun sitä nyt näin katsoo. Ei se ole sen todellisempi kuin kangastus. Ei kangastus ole todellinen. Kummallinen olo. Uudenlainen olo. Ei-minä. Sellainen blank- olo. Mieli on hiljaa. Baba: Hyvä! Olet selvästi saanut makua kielen päälle. Ihmettelet sitä makua että mitäs mitäs... Tekstissäsi on jo vähän eri sävy mutta vielä se ei ole peilikirkas ja lopullinen. Jatka tutkimista kaikissa tilanteissa. Vertaat, puntaroit, katsot mikä on totta ja mikä tarua. Vältä tuota liiallista tarinointia, se näköjään hämärtää vähän. Laita raporttia taas. Hyvä, hyvä... Täysin alastomaksi vaan. Nakupelleksi! VM: Rakas Baba Elämä on muuttunut. En oikein tiedä osaanko kuvata. Tuntuu että ei ole kieltä, jolla kuvaisin. Kieli tuntuu niin kömpelöltä, mutta koetan ja saat varmasti kiinni, missä menen. Aloitan äskeisestä meditaatiosta. Se oli jotain aivan uutta. Kun kävin meditaatiopenkille, en ollut ihan varma, mitä meditoin. Sitten päätin tehdä harjoituksen, koska olit sanonut lopullisen kundaliini-energian purkautumisen olevan vielä tapahtumatta. Alusta asti tunnen kundaliinin. Etenen vaihe vaiheelta ja välillä kuuntelen kundaliinia. Mietin pitäisikö jättää tekniikat, koska tuntemukset ovat niin vahvoja, mutta jatkan kuitenkin. Teen teknikkaa ja lopulta on jätettävä se, tuntemukset ovat niin voimakkaat. Kundaliini tuntuu olevan kuin suuri, kuuma tulipallo pääni sisällä. Se on erilaista kuin ennen. Se on siellä eikä vain käväise. Se on koko pään sisällä eikä vain jossain kapeassa kohtaa. Se nousee kruunuun ja on siellä kauan. Näen sisäisellä silmällä valkosinertävän kukan. Katson sitä joka katsoo ja näkee tämän kaiken. Ja takaisin katsoo jokin hopeanhohtava, joka laajenee pääni sisällä äärettömäksi tilaksi, joka on autuaallista olemista ja niin tyyni ja niin rauhaisa ettei sellaista ole. Pääni sisällä. Eikä siinä ole minää. Tietoinen, autuaallinen, oleminen, pohjaton rauha ja tyyneys. Katson aina uudestaan tuota katsojaa. Ja tiedän että se ei katoa mihinkään. Olen. Olen. Olen 15
tämä. Nyt tiedän että voi olla olemassa ilman minää. Keho on kadonnut. Kehossa on kuukautiset ja voimakkaita kuukautiskipuja. En tunne niitä. Tämä liittynee jotenkin kolmanteen silmään, koska koin kaiken lähtevän pääni sisältä. Katsoin yhä uudestaan pääni sisällä olevaa katsojaa. Aikaisemmin olen katsonut jonnekin ulkopuolelle, ylös. Ensimmäisen kerran katsoin juuri sinne, missä tunsin katsojan olevan eli pääni sisälle! Tämä katsoja on kuin hopeahohtava kirkas peili ensin. Sitten se avartuu tilaksi joka on musta. Ja se on niin lempeä, myötätuntoisen lempeä ja autuaallisen suloinen. Voisin jatkaa ylistämistä. Mietin sitä, että mitä minun olisi nyt hyvä sisällyttää päivittäiseen meditaatioohjelmaan? Ehdin aamuisin meditoida tunnin tai toistakin, jos nousen aikaisemmin. Illalla ehdin parisen tuntia. Mitä sanot? Ylipäätään on uutta tuoretta, raikasta laatua olemisessa. Olen kyennyt olemaan tarkkaavainen työpäivän kuluessa paremmin kuin aikaisemmin. Katsonut suoraan kaikkea, katsonut katsojaa. Vähemmän on ollut "hukkumista" tapahtumien kulkuun. Iloa, myötätuntoa, hyväksyntaa. Kaikki luonnollisesti vain nousee. Mieli on vähemmän takertuvainen. Se on enemmän kuin kirkas peilipinta. Olet kirjoittanut minulle, että unohda kaikki, mitä tiedät meditaatiosta tämän metodin suhteen. Mutta tarkoitatko, että pitää nyt kokonaan jättää kaikki muu meditoiminen? Selvennätkö tätä. Menen nyt vipashyana-meditaatioon ja unohdan nyt siis kaiken aiemman. VM: Elämä on muuttunut. En oikein tiedä osaanko kuvata. Tuntuu että ei ole kieltä, jolla kuvaisin. Kieli tuntuu niin kömpelöltä, mutta koetan ja saat varmasti kiinni, missä menen. Baba: Tuntuuko muutos pysyvältä vai väliaikaiselta? Oletko vielä vaiheessa? Sanoisitko että olet herännyt uudenlaiseen mutta silti hyvin hyvin tutulta tuntuvaan olemiseen? Onko minä-harha pudonnut lopullisesti? Miten selittäisit tätä muutosta (ennen ja jälkeen) ihmiselle joka ei tiedä näistä asioista yhtään mitään. VM: Aloitan äskeisestä meditaatiosta. Se oli jotain aivan uutta. Kun kävin meditaatiopenkille, en ollut ihan varma, mitä meditoin. Sitten päätin tehdä harjoituksen, koska olit sanonut lopullisen kundaliini-energian purkautumisen olevan vielä tapahtumatta. Alusta asti tunnen kundaliinin. Etenen vaihe vaiheelta ja välillä kuuntelen kundaliinia. Mietin pitäisikö jättää tekniikat, koska tuntemukset ovat niin vahvoja, mutta jatkan kuitenkin. Teen tekniikkaa ja lopulta on jätettävä se, tuntemukset ovat niin voimakkaat.kundaliini tuntuu olevan kuin suuri, kuuma tulipallo pääni sisällä. Se on erilaista kuin ennen. Se on siellä eikä vain käväise. Se on koko pään sisällä eikä vain jossain kapeassa kohtaa. Se nousee kruunuun ja on siellä kauan. Näen sisäisellä silmällä valkosinertävän kukan. Katson sitä joka katsoo ja näkee tämän kaiken. Ja takaisin katsoo jokin hopeanhohtava, joka laajenee pääni sisällä äärettömäksi tilaksi, joka on autuaallista olemista ja niin tyyni ja niin rauhaisa ettei sellaista ole. Pääni sisällä. Eikä siinä ole minää. Tietoinen, autuaallinen, oleminen, pohjaton rauha ja tyyneys. Katson aina uudestaan tuota katsojaa. Ja tiedän että se ei katoa mihinkään. Olen. Olen. Olen 16
tämä. Nyt tiedän että voi olla olemassa ilman minää. Keho on kadonnut. Kehossa on kuukautiset ja voimakkaita kuukautiskipuja. En tunne niitä. Tämä liittynee jotenkin kolmanteen silmään, koska koin kaiken lähtevän pääni sisältä. Katsoin yhä uudestaan pääni sisällä olevaa katsojaa. Aikaisemmin olen katsonut jonnekin ulkopuolelle, ylös. Ensimmäisen kerran katsoin juuri sinne, missä tunsin katsojan olevan eli pääni sisälle! Tämä katsoja on kuin hopeahohtava kirkas peili ensin. Sitten se avartuu tilaksi joka on musta. Ja se on niin lempeä, myötätuntoisen lempeä ja autuaallisen suloinen. Voisin jatkaa ylistämistä. Baba: On mahdollista pudottaa minä ilman että kundaliini asettuu sydämeen. Näin esim. zenissä on. Sinun kohdallasi on vain ajan kysymys koska kundaliini asettuu sydämeen ja häviää pois koska olet kundaliinia kultivoiva joogi. Hyvä että se nousee kruunuun asti. Ei kestä pitkään enää. Hyvä, hyvä. VM: Mietin sitä, että mitä minun olisi nyt hyvä sisällyttää päivittäiseen meditaatioohjelmaan? Ehdin aamuisin meditoida tunnin tai toistakin, jos nousen aikaisemmin. Illalla ehdin parisen tuntia. Mitä sanot? Baba: Tee niitä harjoituksia mitkä kutsuvat mutta älä käytä kaikkea vapaa-aikaasi mantraten jne. tällä hetkellä vaan jos vielä tarpeen jätä aikaa minän läpi katsomiselle, siis jos se ei vielä rauennut. VM: Ylipäätään on uutta tuoretta, raikasta laatua olemisessa. Olen kyennyt olemaan tarkkaavainen työpäivän kuluessa paremmin kuin aikaisemmin. Katsonut suoraan kaikkea, katsonut katsojaa. Vähemmän on ollut "hukkumista" tapahtumien kulkuun. Iloa, myötätuntoa, hyväksyntaa. Kaikki luonnollisesti vain nousee. Mieli on vähemmän takertuvainen. Se on enemmän kuin kirkas peilipinta. Baba: Uutta tuoreutta lisääkö? Vai jotenkin totaalisemmin uutta tuoreutta? Kun minä putoaa niin tarkkaavaisuus jää jäljelle itsestään eikä sitä heräämisen tuoman energisen voimistumisen aikana tarvitse erikseen harjaannuttaa/yrittää tulla tarkkaavaiseksi. VM: Olet kirjoittanut minulle, että unohda kaikki, mitä tiedät meditaatiosta tämän metodin suhteen. Mutta tarkoitatko, että pitää nyt kokonaan jättää kaikki muu meditoiminen? Selvennätkö tätä. Menen nyt vipashyanameditaatioon ja unohdan nyt siis kaiken aiemman Baba: Tarkoitin ennakkoluulojen ja odotusten pudottamista. Kaikkien harjoitusten pois jättäminen on yksi vaihtoehto siksi aikaa kunnes herääminen tapahtuu mutta ei välttämätön. Baba: Tuntuuko muutos pysyvältä vai väliaikaiselta? Oletko vielä vaiheessa? Sanoisitko että olet herännyt uudenlaiseen mutta silti hyvin hyvin tutulta tuntuvaan olemiseen? Onko minä-harha pudonnut lopullisesti? Miten selittäisit tätä muutosta (ennen ja jälkeen) ihmiselle joka ei tiedä näistä asioista yhtään mitään. 17
VM: Tämä on pysyvää. Eihän se voi olla väliaikaista, kun ei enää löydä minää mistään. Mutta tämä on jotenkin uskomatonta, sillä tämä on jopa niin "naurettavan" yksinkertainen havainto. Tuntuu käsittämättömältä, ettei tätä ole oivaltanut aikaisemmin! On tuntunut että tästä pitäisi kertoa kaikille... sillä nyt tuntuu siltä, että kun lopulta suostui kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeitasi, niin eihän tässä muutoin olisi voinut käydä. Tämä on niin yksinkertainen asia. Ja nyt muistankin sinun usein niin sanoneen. Tämä asian yksinkertaisuus on se jota oikeastaan en vieläkään oikein käsitä. Että tämäkö se oli? Tämäkö se on se itseoivallus? Ja toden totta- tämä on hyvin tutulta tuntuvaa olemista; syvissä meditaatioissa koettua, unen ja valveen rajamailla koettua. Joka tapauksessa jatkan katsomista. Aikaisemmin koin olevani minä, koin että on minuus. Kaikkeen liittyi minä tai minä oli kaikessa mukana. Se liittyi kehoon, ulkoiseen olemukseen, tyyliin, taipumuksiin, temperamenttiin, taitoihin, ajatteluun ja tunteisiin. Keholla ja persoonallisuudella on nimi ja on tuo minä, joka ikään kuin sitoo kaikki minään liittyvät asiat yhteen. Työni ja harrastukseni, lapseni, omaisuuteni, historiani, ajatukseni, tunteeni, tarpeeni, arvoni jne Tästä kaikesta minä koostun. Se on jonkinlainen pysyvä entiteetti. Sanoisin että syvimmiltään koin minäni olevan yhtä kuin tietoisuuteni. Nyt näen että on tämä keho-mieli. Näen kuinka se ohjautuu pitkälti alitajunnasta käsin. Tietoinen mieli puuttuu sen toimintaan, kun kokee esim. muutoksen tarpeen. On mieli, jolla on erilaisia puolia. Tuo alitajuinen kaiken kokemuksen varasto. Tietoinen mieli, joka saa tietoa mm. aistien kautta. Kun mieli katsoo tai kuulee, en havaitse siinä minää. Havaitsen siinä pinnan jolla peilata ulkomaailmaa. Ja kun katson katsojaa, on se portti hiljaiseen, tyyneen, autuaalliseen olemisen tilaan, jossa ei ole minää. Se on tietoisuus vailla ominaisuuksia, identiteettejä, joka kuitenkin voi ottaa minkä tahansa muodon tai identiteetin. Ja tämä on hyvin luonnollista ja yksinkertaista. Baba: On mahdollista pudottaa minä ilman että kundaliini asettuu sydämeen. Näin esim. zenissä on. Sinun kohdallasi on vain ajan kysymys koska kundaliini asettu sydämeen ja häviää pois koska olet kundaliinia kultivoiva joogi. Hyvä että se nousee kruunuun asti. Ei kestä pitkään enää. Hyvä, hyvä. VM: Juuri tuota mietinkin, että onko tämä lopullinen vai vielä vaiheessa, koska kundaliini ei ole käynyt ylhäällä ja asettunut sydämeen. Baba: Uutta tuoreutta lisääkö? Vai jotenkin totaalisemmin uutta tuoreutta? Kun minä putoaa niin tarkkaavaisuus jää jäljelle itsestään eikä sitä heräämisen tuoman energisen voimistumisen aikana tarvitse erikseen harjaannuttaa/yrittää tulla tarkkaavaiseksi. VM: Totta. Sitä on tarkkaavainen läpi päivän. Työni on sellaista, että valvon ja seuraan ja havainnoin koko ajan lapsia. Ja teemme yhdessä erilaisia töitä. Iltapäivällä samalla keskustelen vanhempien kanssa. Tähän tapahtumien virtaan ja vauhtiin tempautuu toki välillä, mutta ei huku niin kuin ennen. Saatoin vasta kotona yhtäkkiä muistaa tunnistaa tietoisuuden. Tätäkin olen hämmästellyt, että miten ennen koin mahdottomana pysyä tarkkaavaisena läpi päivän, kun se nyt on vaan luonnollista. Totaalisemmin tuoretta tämä on. Ei sinänsä uutta. Eilisen meditaation jälkeen mietin, ketä oikein kiitän? Oli tarve kiittää. Kiitän Mestaria, kiitän sinua Baba - rakas opettajani, kiitän pyhää isää ja pyhää äitiä. On hyvä olla kiitollisena. Tulkoot kaikki elävät olennot täydelliseen valaistumiseen ja vapautumiseen! Baba: JEE! Lämpimät onnittelut! Tulit portittomasta portista läpi. Naurettavan 18
yksinkertaista! Ilmeistä! Hyvä, hyvä... Hyvin tehty! Baban lisäys: Pyysin oppilasta lähettämään minulle vielä tuoreen kasvokuvansa josta näki selvästi että herääminen oli tapahtunut. 19
Tapaus 2: PH Baban alustus: PH on hyvä ystäväni ja oppilaani parin vuoden ajalta. Hänellä on yli kahdenkymmenen vuoden tausta eri meditaatio- ja henkisten harjoitusten parissa. PH: Hei Baba, Suuri kiitos ja syvä kumarrus siulle kun voit opastaa tässä asiassa. Havainnoidessani blogiteksteissä pyytämälläsi tavalla, huomaan arjessa kyllä selvästi "elämäni" aikana tutuksi tulleen minä-hahmoni - keho-mielen, jota en tosin enää pidä todellisena pysyvänä itsenäni. Tunnistan sen taipumukset tuntea, ajatella, tulkita ja sanoittaa kokemuksia tavalla jonka näen vain käsitteellisenä, sopimuksenvaraisena ja menneestä nousevana, erillistä minä-tunnetta (esim. sosiaalista vuorovaikutusta) ruokkivana ja "palvelevana" uskomus-/käyttäytymisjärjestelmänä. No, tämän minän viitan olemasaolon suhteellisuus tai minän olemattomuus/poissaolo tulee eläväksi todellisuudeksi eikä pelkäksi kiehtovaksi älylliseksi teoriaksi aina suorassa havainnossa milloin ja missä vain vilpittömästi siihen paneudun, kuten myös yhä useammin spontaanisti siihen erityisesti ryhtymättä. Todellakin, tahtominen aikomus - keskittyminen näkeminen motorinen suoriutuminen vain tapahtuu ponnistelematta ilman minää tai itseä, jotta saan näppäiltyä tämän tekstin siulle ja vietyä eteenpäin tätä prosessia "minäni" tutkimisessa. Suorassa kokemuksessa, sitä mukaa kun se on vakaa, itselläni ei esiinny enää etsimistä, ei edes henkistä sellaista, ei tyytymättömyydestä ja halusta nousevaa vaativuutta olla jotain muuta, erikoista tai sen sellaista. Kunnes... jossain nurkan takana taas epähuomiossa niitä alkaa pulpahdella mutta ei enää häiritsevästi tai mukaansa tempaavasti kuten ehkä aikaisemmin. Tämä on just se kokemus! Hötkyily loppuu suorassa havainnossa seinään ja tilalle avautuu tyyneys ja tyytyväisyys, ilo ja rento aktiivisuus luovuus. Baba, nyt kun oon tässä syventyneenä kirjoittamassa ja katson todella sitä mitä on, niin sisältä nousee vain yksinkertaisesti syvä kiitollisuus ja myötätunto kaikkia ja kaikkea kohtaan, täyteys ja voima jota haluan välittää eteenpäin ja se välittyy. Ja se mitä haluan sanoa siitä mitä nyt näen ja koen tässä, on elämä elämässä itsään, kaikkialla ilmentyen myös tämän minun yksilöllisen keho-mieli organismin kautta. Jep. Mikä helpotus ja energian säästö = Ei Minää. Baba: Kiitos postistasi. Siinä on vain sellainen probleema että en saa kiinni mistään mitä voisi korjata tai mistä voisin alkaa ohjaamaan. Jos lopputulos kuten summasit = ei minää niin mitä virkaa ohjaajalla tai ohjaamisella heräämistä silmälläpitäen sitten enää on? Mitä ilmeisimmin erotat minän ja minättömyyden. Loistavaa! Mutta onko asia loppuunkäsitelty? PH: Niin, ei varmaankaan loppuun käsitelty, sillä minättömyys ei arkikokemuksessani ole koko aikaa poissa vaikka samalla tietysti onkin koska en sitä tarkemmin katsottuna löydä. Tarkoitan, että esimerkiksi vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa oma ilmaisuni ja 20