Tanssiopetus varhaiskasvatuksessa. «Liikkumisen ilo näkyy parhaten lapsessa. Maailman kokeminen ja ymmärtäminen edelyttää lapselta jatkuvaa liikettä,koskettamista, tuntemista,tuntemista, erottelemista ja kokonaisuuden hahmottamista.lapselle liike, laulu ja omilla käsillä tekeminen ovat luonnollisia oppimisvälineitä», kertoo Tuire Autio. «Varhaislapsuus on ihmiselämän kaliisarvoisinta oppimisen ja kehityksen aikaa. Merkittävä osa varhaisesta oppimisesta tapahtuu lasten omissa kokeiluissa ja tutkivissa toiminnoissa, erityisesti leikeissä, joka on kehityksen kannalta johtava toiminta ensimmäisinä vuosina», Pirkko Karvonen, Helena Siren-Tiusanen ja Riita Vuorinen kirjoittavat. Olen sama mieltä molemien sitaatien kanssa. Lapsuusikä on tärkeä elämänvaihe, silloin kun vahva kognitivinen, motoriinen ja sosiaalinen kehittyminen tapatuu. Mielestäni tanssiopetus erityisesti tukee edellä olevat aspektit ja myös esteettista kasvatusta. Lisäksi olen samaa mieltä kun T.Autio joka toteutaa, että tanssi antaa myös mahdollisuuden luovien kokemusten jakamiseen toisten kanssa ilman sanoja ja kirjoittamistä. Nykyinen maailma on täynnä laiteita ja mediamaailma, jotka estävät ihmisen liikumisen tarvetta. Tanssi, mielestäni, on vahva vastavoima siihen. Varsinkin varhaisikä, kun lapsi on täynnä energiaa, on hyvä aikaa tanssille, joka opettaa ja kehittää erilaisia osa-alueita, antaa iloa, tukee lasten liikumishalua, antaa monipuolista liikumismahdollisuuksia, mahdollistaa itsensä ilmaisua ja sytyttää
kiinostusta harrastuksen pariin tulevaisuudessa ja «lapset pääsevät pienestä asti muodostamaan oman henkiläkohtaisen suhteensa kultturiin ja sen toimintoihin, esim.liikuntaan ja musiikkiin». Mielepiteeni tukevat P.Karvonen, H.Siren-Tiusanen ja R.Vuorinen sekä T.Autio. «Lapselle suunnatussa toiminnassa ohjaajan tulee asettaa lapsi keskipisteeksi ja asettaa tavoitteeksi mahdollisimman monipuolisen ja kokonaisvaltaisen toiminnan järjestäminen», T.Autio. Varhaiskasvatuksen tanssiopetuksessa ja sen totetuttamisessa on monta merkittävää asiaa. Yläotsikkoiksi voi laittaa sanan «lapsi» ja häneen liityvät asiat. Kuten fyysiset ominaisuudet, kiinostusalueet, psykologinen ja kognitivinen kehittäminen. Eri lapsuusiässä kognitiivinen, motorinen ja sosiaalis-emotionaalinen kehitykset ovat eri tasoilla. Tämä asia on eri ikäisen tanssiopetuksen suunnitelun perusta. Motorinen kehittyminen on yksi tärkeämmästä asioista tanssiopetuksen sunitelussa, sillä voi suunitella tanssitunnit kyseiselle iälle näin että ne toteutuvat hyvin, kehittävät uusia osa-aluieta lasten kehossa ja harjoitukset ovat turvallisia. Eli harjoituksia ei voi vaatia «liiän vaikeat» liikeita tai liikelaatuja lapsista, sillä ne voivat olla varallisiä ja lapselle saattaa tulla pettymys. Jos otetaan motorinen kehittyminen, perusliikuntataidot lihasmassa, kestävyys ja muut osa-alueet huomioon ja sunnitellan opetusjakson niiden perusteella niin oppilas saa myös onnistumisiloa ja motivaatiota, joka on erittäin tärkeä varahaiskasvatuksessa. Oppimispiiri pysyy myös turvallisena, kun huomioidaan lapsen motorinen kehittyminen tuntiensunnitelussa. Sillä ohjaaja voi suunnitella tunti näin, että lapsi ensin tutustuu omaan kehoon ja sen kinäsfäärin, jonka jälkeen vasta lähtee tilaan ja liikuman muiden
lasten kanssa.tämän asian olen oppinut Paula Niemen tunneilla. «Mielekkyys ja ilo ovat ennen oppimista pienten lasten maailmassa Paras keino synnyttää lapsissa aitoa oppimisen halua ja intoa on tehdä mahdollisiksi leikki ja lsten omat kokeilut varhaisvuosina», P.Karvonen, H.Siren-Tiusanen ja R.Vuorinen. Eli Huomioiminen kiinostus alueita ja kognitiivista kehittymista mahdollistaa suunitella tanssiopetuksen oikein ja päästä oppimistavoitteisiin. Olen oivaltanut tärkeän asian opetuksessani lapsia : tanssi on ensinäkin väline eikä tavoite. Mielestäni varhaiskasvatuksessa on erittäin tärkeä että «harjoitukset puhuvat samaa kieltä kun lapset» eli on tärkeä että sovelletaan harjoitukset käyttäen sanoja, ohjeita ja teemoja jotka lapsille ovat tutuja ja mielekkäitä. Lisäksi mielestäni on oikein ottaa huomioon myös mitä lapset oppivat täällä hetkellä päiväkodissa tai koulussa ja käyttää samoja teemoja tanssitunneilla.silla saa tukea harjoituksiin ja tanssitunneilla voi tukea heidän oppimistä koulussa tai päiväkodissa ja kasvatusta. Näin myös lapsi myös pääse oppimaan samat asiat luovan prosessin kautta ja oman kehon avulla, eli luovuus kehittyy. Myös täällä tavalla lapsi voi oivaltaa miten tanssi tai taide linkityy peruselämään ja kun käytetään tuttuja teemoja, niin esimerkiksi ujo lapsi voi rohkeammin lähteä liikelle. «Opetuksessa tulisi käyttää sellaisia meilikuvia, jotka ovat lapselle tuttuja ja joilla on havaittava rytminsä, esim.junan kulku,kellon tikitys, hevosen laukka jne.»- toteuttaa T.Autio. Seuravaana haluaisin otta huomioon välineet jotka käytetään tunneillä.siihen jo mainitsin teemat ja mielikuvitus.lisäksi musiikin tai
äänimaailmaan rooli on mielestäni tärkeä lasten tunneilla. Ensinäkin koska musiikki ja tanssi kävele käsikädessä ja musiikin käytön avulla lapsi pääse tutustumaan «oikeaan» tanssimaailmaan. Ja lisäksi muusiikki tai äänimaailma on hyvin konkreettinen apu harjoituksiin: siinä on rytmi ja tunnelma, jotka voivat tukea harjoituksia ja ilmaisua. «Rytmisesti musiikin on oltava innostava, annettava selvä impulssi jonkunlaiseen liikkeseen.»t.autio Eli musiikkia kannatta käyttää fiksusti ajatelemmalla tuleko tästä hyötyä vai haittaa, onko täässä selkeä rytmi jne. Lisäksi siihen voi sanoa että musiikin ja harjoituksen nopeuden suunniteluvaiheessa pitää muista että lapsi on pienempi ja se liikkuu nopeammin kun aikuinen, eli monet harjoitukset ja liiekit toimivat nopeammin kun aikuisena. Tämän asian toteusi Paula Niemi ja itse sain vahvistettua sen opetamani tunneilla. Musiikin lisäksi apuna tassiin voi käyttää välineitä : kuvat, kirjat, hedelmät,lelut jne. Eli kaikki mitä voi koskea ja nähdä. Koskettamalla kyseinen väline lapsi ymmärtää tietyn liikelaadun tai asennon paremmin, esim. «suora kun porkkana»,«pieni kun marja», «kevyt kun höyhen». «Liikuntaväline, soitin tai muovailtava materiaali on hyvä apuväline eläytymisleikeissä. Niiden avulla lapsi voi muuttaa osan mielikuvituksesta todeksi.», T.Autio. Tähän voi lisätä myös että kosketus auttaa lasta tuntemaan omaa kehoa.tämän olen oppinut Paula Niemeltä. Harjoituksiin voi lisätä joko parissa työskentely ja opettaja voi osallistua harjoitukseen antamalla «palaute» koskemalla ja lasta, eli esim. «laitamalla kruunu päähään» tai «tarkistamalla kuinka vahva tai suora olet». Näin lapsi pääse paremmin
tuntea oman kehonosat ja niiden ulotuvuudet ja liikemahdollisuudet, joka on varhaisiässä erittäin tärkeä vaihe, esim. oppimisessa laittamat kengät itse jne.tämän asian ole oppinut Elisabeth Sjöstedt Edelholmin ja Paula Niemen luennoilla. Toisena isona alaotsikkona tulee olemaan «ohjaaja» tai «opettaja», eli aikuinen joka ohjaa tanssituntia ja hänen roolinsa. «Ohjaaja on tärkein tekijä lasten liikunnan ohjauksessa ja oppimisprosesissa. Ohjaajan laaja-alaisella ja jäsentyneellä otteella opetustapahtumaan on suurempi merkitys kuin sillä, mitä menetelmä käytetään. Hyvä ohjaaja ohjaa lapsen oppimaan, ymmärtämään oppimisen merkityksen ja näkemään sen positiivisena asiana. Ohjaaja luo olosuhteet parhalle mahdolliselle oppimiselle.», T.Aurio. Mielestäni iso ero varhaiskasvatuksen ja muuiden ikäryhmien opetuksien välissä on se että varhaiskasvatuksessa opettaja on ensinäkin kasvattaja, jonka jälkeen opettaja, joka käyttää tietyn opetukstavan välineenä. Tämän olen oivaltanut Paula Niemen avulla mutta olen tosi vahva täsää mielepiteessä. Eli asenne, opetuksen sisältö ja opettajan käytäytyminen pitää olle rakenettu täällä ajatuksella.sillä tarkoitan että opettajalla on iso rooli opetusprosesissa: hän ohjaa, motivoi, näyttää mallin, inspiroi, kehittää kuuria, kehittää sosialissuhteita ja rohkeutta, itsevarmuutta,luovuutta ja mahdollista opetusprosessia tuomalla turvallista oppimispiiriä.tätä mielipidettä vahvistan P.Karvosen, H.Siren-Tiusasen ja R.Vuorisen kirjoittaman kirjan avulla: «Hyvän kasvattajan ja ohjaajan ominaisuuksia : -Kunnioitus, lämpö ja huomioonottaminen
-Eläytyvä arvostelematon ymmärtäminen -Aitous ja vilppittömyys -Edistävät ja ei-komentelevat teot» Opettajan tulla olla vastuuntuntoinen ja oma-aloiteinen,antaava itsevarmuutta ja mahdollista lasten luottamista häneen,osaava hallita ryhmä ja huomioida yksilöitä, osaava toimia vuorovaikutuksen avulla ja joustava.hänen ohjeet pitävät olla selkeitä ja lyhyitä, mutta harjoitusta kannustavia ja tukevia.tämän olen oppinut Paula Niemeltä ja oivaltanut opetuksessani huomaamalla millaset ohjeet toimivat ja millaiset ei. «Kuolleet hetket»harjoituksessa vaikeiuttavat keskittymistä ja vievät parhaan terän itse harjoituksesta», -mielepiteeni vahvistaa T.Autio Isona asiana on vuorovaikutus ja kanustus. Opettajan tulla kannustaa oppilaita sekä fyysiseseti että puhumalla. Mielestäni opettajan pitää osallistua harjoituksiin, sillä hän näyttää mallin eli selkeyttää lapsen toiminnan, kannustaa ja rohkeuttaa muita liikelle.eli opettajan kuuluu olla «osa ryhmää». Puhumalla, eli antaamalla oikeat ohjeet ja palautteet hän voi hallitta ryhmää, pitää keskittymistä ja samalla rohkeutta lapsia ja auttaa heitä päästä oikeaan liikelaatuun. Kulemalla lapset reagoivat hyvin, huomasin opetuksessani. Mielestäni vuorovaikutus on erittäin iso asia opetuksessa lapsia. Heidän mielenpiteet ja olo ovat tärkeitä ja heidän kehittäminen on päätavoite opetuksessamme. Havannoimmala ja arvioimalla opetus ja oppimisprosessia ohjaaja pääse antaa oikeata opetusta ja lapsi pääse oppimaan. Mielestäni vuorovaikutusta voi tuoda eri tavoilla : puhumalla oppilaiden kanssa, kysymällä heidän mielenpiteitä, kysyä heistä teemoja, pytäämään näyyttä liike, eli käyttää heidän ideoita
tunninsisällöksi.sillä lapsi myös tuntee itsensä tärkeänä. Vuorovaikutukseen mielestäni kuuluu myös osaaminen havannoida ja heitäytyä. Eli jos näen että harjoitus ei toimi tai ei mielyttää oppilaita, niin en jatka sitä vaan yritän «korjata tilannettä»muutamalla harjoitusta. tuomalla muita harjoituksia tai ohjeita ja reagoimalla asiaan jälkikäteen analysoimalla tunnin ja kehitämällä nitä tai tiettyja harjoituksia. Hyvän ohjaaja tulee myös rakastaa omaa roolinsa ja tehtävänsa ja olla vastuntuntoinen ja moitivoinut päästämään sen tavoitteisiin, eli antaa lapsille parasta opetusta ja kasvatusta. Näistä asioista mielestäni koostu hyvä varhaiskasvatuksen tanssiopetus. Lähdeluettelo: Tuire Autio: «Liiku ja Leiki. Motorisia perusharjoiteita lapsille»,gummerus Kirjaaino Oy 2001 Pirkko Karvonen, Helena Siren-Tiusanen, Riitta Vuorinenen: «Varhaisvuosien liikunta»,gummerus Kirjaaino Oy 2003 Muistinpanot luentomateriaaleista Tanssi elinikäisena oppimisenä 2015, opettajat Elisabeth Sjöstedt Edelholmin ja Paula Niemi.