Tutkimus sosiaalityön menetelmänä Kirsi Nousiainen

Socca Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Tutkimus sosiaalityön menetelmänä Kirsi Nousiainen Socca Socca 9.2.2011 1

Miten niin tutkimus sosiaalityön menetelmänä? Yhdysvaltalaisen filosofi ja kasvatuspsykologi John Deweyn mukaan sekä arkielämässä että tieteellisessä työssä on kyse ongelmanratkaisusta, ja myös tieteen tekeminen on käytännöllistä toimintaa. Sosiaalityössä haetaan sopivia ratkaisuja asiakkaiden tilanteisiin kun taas tutkimuksessa etsitään vastauksia esitettyihin tutkimusongelmiin. Sekä sosiaalityö että tutkimus on asioiden ja ilmiöiden käsitteellistämistä ja systemaattista tiedon hankintaa, järjestelyä ja tulosten esittämistä ts. teoretisointia, joka auttaa kuvaamaan, selittämään ja ymmärtämään niitä asioita, joiden kanssa sosiaalityössä ollaan tekemisissä. Socca 2

Sosiaalityöntekijä ja tutkija Olin lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijänä 1990 luvulla ja 2000- luvun alussa ja kiinnostuin narratiivisesta tutkimuksesta ja muistelutyöstä tutkimusmenetelminä. Molemmat 1980 luvun lopulla erityisen kiinnostuksen kohteiksi nousseita tutkimusmenetelmiä. Minulla oli onni voida tehdä tutkimusta ja sosiaalityötä samanaikaisesti vuosituhannen vaihteessa ennen kuin siirryin kokonaan tutkijaksi. Itselleni kyseisiin tutkimusmenetelmiin perehtyminen tuotti ahaa elämyksen sosiaalityön ja tutkimuksen tekemisen yhtymäkohdista ja pohdinkin tuolloin sekä myöhemminkin tutkimusta tehdessäni näitä kysymyksiä. Sovelsin niitä myös asiakastyössä. Socca 3

Suurten käänteiden aika 1. Jotta voisi ymmärtää tutkimuksen ja käytännön yhteyttä sosiaalityössä, tulee tuntea niitä keskusteluja jotka esimerkiksi sosiaalitieteissä ovat olleet keskeisiä sille parin viime vuosikymmenen aikana. Yhteiskunta/sosiaalitieteissä ryhdyttiin keskustelemaan ja kehittämään postmoderneja lähestymistapoja ja teorioita = postmoderni käänne Keskeistä postmodernissa käänteessä ovat olleet sellaiset ulottuvuudet, jotka käsittelevät valtaa (esim. professionaalinen valta), ihmisten toimijuutta (esim. osallisuus) ja merkitysten muodostumista (esim. miten asiakas itse määrittelee merkityksellisiä elämäntapahtumia tai kokemuksia ei pyritä objektiiviseen totuuteen). Kaikki nämä kolme ulottuvuutta liittyvät puolestaan ns. diskursiivisiin käytäntöihin eli yksinkertaistaen sanottuna kielenkäyttöön ja keskusteluihin, joihin alettiin siis kiinnittää huomiota. Postmoderniin käänteeseen liittyy myös sosiaalinen konstruktionismi laajempana teoreettisena kehyksenä. Tämä tarkoittaa sitä, että: tieto nähdään sosiaalisesti rakentuneena tarkastellaan nimenomaan sosiaalista todellisuutta tarkastellaan sitä, miten erilaisille asioille ja kokemuksille rakennetaan merkityksiä tässä sosiaalisessa todellisuudessa Socca 4

Suurten käänteiden aika 2. Postmodernismin vaikutus myös sosiaalityön tietoperustaan on ollut suuri. Postmoderni käänne on sosiaalityön kannalta merkinnyt ammatillisteoreettisen ajattelun muutosta. On alettu nähdä sosiaalityö refleksiivisenä ja neuvoteltavissa olevana käytäntönä eikä enää etsitä yhtä selkeää sosiaalityön teoriaa. = refleksiivinen käänne 1990 luvun lopulla alettiin myös puhua tutkivasta sosiaalityöntyöstä ja tutkivasta sosiaalityöntekijästä, mikä oli nähtävissä myös pyrkimyksenä akateemisen ammatin vahvistamiseen. Nyt on siirrytty aikaan, jolloin asiantuntijatietoa ei pidetä ylivertaisena muuhun tietoon nähden ja asiakkaista on tullut asiantuntijoita ja tutkijoita sosiaalityöntekijöiden rinnalle käytäntöjen kehittämisessä ja tutkimuksessa. Myös narratiivisen tutkimuksen invaasio mm. sosiaalitieteisiin oli seurausta niin sanotusta narratiivisesta käänteestä, joka puolestaan oli kytköksissä keskusteluihin postmonernista yhteiskunnasta. Socca 5

Tiedon merkityksen kasvu Keskeistä postmodernille ajattelulle on käsitys tiedosta, joka on tilanteisiin sidottua ja epävarmaa. Samanaikaisesti kun yhteiskunnassa tieto- ja osaamisvaatimukset kasvavat (tietointensiivinen yhteiskunta), mutta tietoon liittyvä epävarmuus kasvaa, on kuitenkin ymmärrettävä omien tekojen taustaoletuksia, vaikutuksia ja oikeutusta. Postmoderni käänne tuonut mukanaan tarpeen teoreettiseen jäsentämiseen ja sen mukaisiin käytäntöteorioihin ja ammattikäytäntöjen kehittämiseen (ks. Esim. Payne 2005; Healy 2000; McDonald 2006; Mäntysaari ym. 2010) Sosiaalityö ja rakentuu asiakastyössä ja kulloisessakin kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Socca 6

Tutkimukselliset käytännöt 1. Sosiaalityöntekijä on tietoinen siitä, millaisena hän näkee olemassa olevan todellisuuden tutkimuksessa puhutaan ontologiasta, joka on suomeksi sanottuna oppi olevasta 2. Sosiaalityöntekijä on tietoinen siitä, miten hän ymmärtää tiedon luonteen, tutkimuksessa puhutaan epistemologiasta eli tieto-opista 3. Edellä mainituilla on merkitystä niin asiantuntijan omaan asemaan, ammattikäytäntöihin kuin asiakkaisiin Esim. Blomberg ym. 2010: Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet köyhyyden syistä vaikuttavat mahdollisesti siihen, millaisia palveluja he tarjoavat, keitä he auttavat aktiivisemmin ja miten he suhtautuvat asiakkaisiinsa erilaisissa auttamistilanteissa. sosiaalityöntekijän tietoperusta vaikuttaa sosiaalityön tekijän mielipiteisiin ja työkäytäntöihin suomalaisista sosiaalityöntekijöistä liki viidennes näkee köyhyyden johtuvan yksilön omasta toiminnasta palautuuko köyhyys siis yksilön omaan toimintaan vai vaikuttaako siihen myös yhteiskunnalliset tekijät (esim. uusliberalistinen talouspolitiikka) = kysymys siitä, miten todellisuus rakentuu ymmärrykseen tiedon luonteesta liittyy myös ymmärrys kokemustiedon merkityksestä ja siitä, että eri tiedonlajeja ei aseteta hierarkkiseen järjestykseen keskenään. Socca 7

Tutkimukselliset käytännöt 4. Sosiaalityöntekijä seuraa jatkuvasti uudistuvaa alansa teoreettista keskustelua ja perustelee toimintaansa tutkimustietoa hyväksi käyttäen. 5. Sosiaalityöntekijä reflektoi omaa toimintaansa ja kiinnittää huomiota itsensä ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen eli reflektoi omaa kielellistä toimintaa ja sitä, miten vuorovaikutuksessa tuotetaan merkityksiä eri asioille. 6. Työntekijä voi hyödyntää tutkimusmenetelmiä ja tutkimusteorioita pyrkiessään ymmärtämään tai saamaan tietoa vuorovaikutuksessa muodostuneista merkityksistä ja reflektoidessaan omaa työtään. 7. Sosiaalityöntekijä dokumentoi, mikä tekee merkitysten annon näkyväksi ja auttaa reflektoinnissa sekä oman toiminnan perustelemisessa. Sosiaalityöntekijän työ on dialogista vuorovaikutusta asiakkaiden (ja toisten toimijoiden) kanssa. Hän toimii tässä vuorovaikutuksessa tuotetun tiedon perusteella, tietoa analysoiden ja johtopäätöksiä tehden. Tätä voi verrata tutkimukselliseen toimintaan. esim. LNP tai lapsen tilanteen selvittäminen 8. Sosiaalityöntekijä voi tehdä käytäntötutkimusta eli kehittää ja tutkia yhdessä muiden työntekijöiden ja/tai asiakkaiden kanssa. Socca 8

Esimerkkinä narratiivinen tutkimus ja kertomusten käyttö sosiaalityön välineenä Narratiivisen tutkimuksen keskeisiä periaatteita: Elämäntarinat nähdään kuvauksina koetusta elämästä - ei dokumentteina eletystä elämästä Elämäntarinat nähdään elämäntapahtumista tehtynä konstruktiona, joka sidoksissa kussakin kulttuurissa vallitseviin elämänkulun jäsentämisen tapoihin Elämäntarinoiden avulla kertoja tulkitsee elämäntapahtumien merkityksiä [S]e on myöskin semmonen, että jos aattelee ottaa vielä sen yhden keskenmenonkin siihen, niin jotenkin se on kyllä lisännyt sitä semmosta mun omaa menettämisen kokemusta. Että mulla on semmonen olo, että mää en onnistu näitten lasten kanssa. (Hillevi) kertoja luo ja ylläpitää sosiaalista todellisuutta Kyllä mä sillä tavalla oon kokenut aika yksin olevani tässä. (Reija) arkielämän tieto saa uudenlaisen merkityksen vrt. kokemustieto sosiaalinen tietovaranto välittyy kielen avulla Äiti on kuin punainen rautamuuri, vankkumaton mielipiteissään. Kova kuin teräs, joka menee vaikka läpi harmaan kiven. Omalla tavallaan kuin koppakuoriainen, joka ei tunteitaan saisi näyttää. Oli ne sitten myönteisiä tai kielteisiä. (Johannan muisto) Socca 9

Narratiiveista Ihmiset rakentavat elämäänsä kertomuksina Ihmiset kertovat jatkuvasti elämästään Ihminen kertoo itselleen merkityksellisistä asioista irrelevantilta vaikuttava voi olla merkittävää Jokainen kertomus elämästä on sidottu aikaan, paikkaan ja sitä kerrotaan tietylle kuulijalle (vrt. tekstin sisäinen lukija) Jokainen kertomus on ainutkertainen ja siksi tärkeä Narratiivin voi myös nähdä prosessina, johon kuuluvat itse kerrontatapahtuma, tulkinta, ymmärtäminen ja uudelleentulkinta. Kertomuksen käsite on laajentunut menneiden tapahtumien kuvaamisesta keinoksi tiedostaa, ymmärtää ja jäsentää maailmaa ja sosiaalista identiteettiä Socca 10

Elämästä kertomisen merkitys Kirsi: Marja: Mun mielestäni on ollut hienoa kuunnella sua, kun on tehty näitä haastatteluja. Se on ollut upeeta, kun sää oot kertonut siitä sun omasta kasvamisesta ja itseksi tulemisesta, niin kuin sää aikaisemmin sanoit. On tullut semmonen tunne, että toihan on mahdollista. Se ajatus, mikä mulla on tässä tutkimushommassakin, että mää haluaisin löytää semmosen tavan millä naiset vois rakentaa itseään ja tulla tietoiseksi niistä asioista, jotka on ollut esteinä sille itseksi tulemiselle. Se on antanut kauheen paljon toivoo, kun kuuntelee sua. Sehän se just on kun jakaa sitä eteenpäin, niin muut saa toivoa siitä. Joku on sanonut, että se täytyy ulkoo saada se mitä itseltä puuttuu, että ei se tyhjästä tuu. Että se täytyy jonkun ihmisen kautta saada ja joka näkee sut ja ymmärtää sua. Mun vanhemmat ei oo pystynyt tukemaan mua siinä, mikä mussa on hienoa ja arvokasta persoonaa ja että mä oon jäänyt yksin siinä. Ettei oo ketään kuka nauttisi minusta. Sit siihen tarvitaan joku, joka näkee sinut ja mikä sun tilantees on ja täyttää sen tyhjän paikan. Socca 11

Narratiivien käyttö sosiaalityössä Henkilökohtainen historia: ajalliset faktat kuten syntymäaika yms., tapahtumahistoria (työhistoria, opiskeluhistoria, sairaushistoria jne.) Yksilölliset elämäntapahtumat kokemuksina: mitä merkityksiä kertoja antaa elämäntapahtumille/kokemuksille Yksilö sosiaalisissa, yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa suhteissa: kuinka sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet ja politiikat edistävät tai ehkäisevät yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen mahdollisuuksia Identiteetin rakentaminen: kuinka kertoja identifioi itsensä Socca 12

Narratiivien käyttö sosiaalityössä Kirjoittaminen Haastattelu Kuvien käyttö Videointi Puheen nauhottaminen ja kuuntelu Muistelutyö Yksilötyö Ryhmätyö Socca 13

Sosiaalityöntekijän rooli asiakkaan elämäntarinan tuottamisessa SOSIAALITYÖNTEKIJÄ AUTTAA ASIAKASTA YMMÄRTÄMÄÄN mikä merkitys elämänkerronnalla on kertomisen suhteen asiakkaan oman identiteetin rakentamiseen niitä päätöksiä, joita asiakas on elämänsä aikana tehnyt ja niiden suhteen identiteetin rakentumiselle toisten ihmisten toimien merkityksen asiakkaan elämänkululle yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja moraalisten arvojen vaikutukset asiakkaan elämässä ja kuinka ne hänen elämänkertomuksessaan tulevat esille kuinka mennyt, nykyinen ja tuleva ovat yhteydessä toisiinsa kuinka on mahdollista uudelleen tulkita kerrottua elämänkertomusta ja kuinka sen avulla voi rakentaa toisenlaista ymmärrystä itsestään ja tulevaisuutta että on mahdollista hyväksyä murtunut identiteetti ja silti olla mahdollista muuttaa tulevaisuuttaan ja elää tyydyttävää elämää ASIAKAS TEKEE TYÖN SOSIAALITYÖNTEKIJÄ OIKEITA KYSYMYKSIÄ ASETTAMALLA AUTTAA ASIAKKAAN TYÖSKENTELYÄ Socca 14

Kerronnassa mukana kulkeminen Kirsi: Miten sä aattelet itse, tai miltä susta tuntuu, kun sää oot elänyt parisuhteessa, jossa on ollut väkivaltaa ja mustasukkasuutta, mitä vois pitää tämmösenä alistamisena Katri: [Aivan. Sehän se oikeestaan varmaan on se yks niinkun Kirsi: [Niin. Katri: [ se pääasia siinä kaiken takana. Kirsi: Niin aivan. Et miten se on niinkun suhun ittees naisena vaikuttanut jos sä aattelet sun itsetuntoo tai oma Katri: [No ei se nyt sitä missään nimessä oo parantanut ainakaan et kyllähän se on ollut alhainen. Niinkun todellakin varmaan on. Ja nyt itseasiassa jos aattelee niin kyllähän siinä saa todella niinkun mut se ei oo ikinä kuitenkaan, vaikka se on yrittänyt, niin se ei oo pystynyt mua loppujen lopuksi alistaan kyllä ikinä. Siis sillä tavalla, että mä oisin jotenkin nujertunut tai sillä tavalla. Et kuitenkin mä oon suhteellisen sitkeetä ainesta. Socca 15

Lopuksi Se kysymys, joka aiheuttaa tällä hetkellä eniten epätoivoa, on se, pitääkö ihmisen olla ehjä pystyäkseen ohjaamaan muita. Hän tietää, että jokainen siipirikko on valaistuneempi kuin täysin ehjä. (Hillevin muisto) Socca 16

Lähteet Postmodernista käänteestä: Karvinen, Synnöve (2010) Postmoderni sosiaalityö. Teoksessa Mäntysaari, Mikko & Pohjola, Anneli & Pösö, Tarja (toim.) Sosiaalityö ja teoria. PS-kustannus: Jyväskylä. Sosiaalityön käytäntöteorioista: Healy, Karen (2000) Social Work Practices. Contemporary Perspectives on Change. Sage Publications Ltd: London, Thousand Oaks ja New Delhi. McDonald, Catherine (2006) Challenging Social Work. The Context of Practice. Palgrave MacMillan: Hampshire ja New York. Payne, Malcolm (2005) Modern Social Work Theory. 3. painos. Palgrave MacMillan: Hampshire ja New York. Sosiaalityön käytäntösuhteesta: Saurama, Erja & Julkunen, Ilse (2010) Lähestymistapana käytäntötutkimus. Teoksessa Mäntysaari, Mikko & Pohjola, Anneli & Pösö, Tarja (toim.) Sosiaalityö ja teoria. PS-kustannus: Jyväskylä. Narratiivisuudesta: Nousiainen, Kirsi (2004) Lapsistaan erillään asuvat äidit. Äitiysidentiteetin rakentamisen tiloja. SoPhi: Jyväskylä. Muut lähteet: Blomberg, Helena & Kallio, Johanna & Kroll, Christian (2010) Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet köyhyyden syistä pohjoismaissa. Yhteiskuntapolitiikka 75(6): 589 602. Socca 17