Ympäristöministeriölle Lausunto "Suot ja turvemaat maakuntakaavoituksessa" oppaan luonnoksesta Pyydettynä lausuntonaan Pohjois-Savon maakuntahallitus toteaa opasluonnoksesta sen sisällön mukaisessa järjestyksessä seuraavaa: 4. Lainsäädännöllisiä lähtökohtia Pohjois-Savon liiton maakuntahallitus esitti lausunnossaan 7.2.202 luonnoksesta hallituksen esitykseksi ympäristönsuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi lakiluonnoksen maakuntakaavaa koskevasta 2 momentin 2 kohdasta mm. seuraavaa: Lainkohta voisi johtaa tulkintaan, että mikäli maakuntakaavassa on tarkasteltu haettavana olevan ympäristöluvan toimialaa, maakuntakaavan edellytetään korvaavan lupamenettelyyn kuuluvat tutkimukset. On todennäköistä, että maakuntakaavalta vaadittaisiin esimerkiksi turvetuotantoalueita koskevassa suunnittelussa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maankäyttörakennuslain vaatimuksia yksityiskohtaisempaa selvitystarkkuutta. Tällöin lupamenettelyyn liittyvä luonnonarvojen selvitysvastuu tosiasiallisesti siirrettäisiin toiminnanharjoittajalta maakunnan liitolle. Lain mukaista selvitystarkkuutta yksityiskohtaisemmat, huomattavia lisäkustannuksia aiheuttavat tutkimukset eivät maakuntakaavaa laadittaessa ole mielekkäitä senkään takia, että esimerkiksi turvetuotantoalueiden suunnitteluvaiheessa ei ole tiedossa, mille turvetuotantoon soveltuville alueille aikanaan lupaa haetaan. Jos tällaisia selvityksiä kuitenkin maakuntakaavaa varten edellytetään, valtion on rahoitettava niitä. Lainkohta tulisi muotoilla siten, että siitä ilmenee selvitystarpeen yksityiskohtaistuminen edettäessä yleispiirteisestä suunnittelusta luvanhakuvaiheeseen. Pohjois-Savon maakuntahallitus korostaa, että opasluonnoksesta olisi ollut mielekästä pyytää lausunto vasta ympäristönsuojelulain hyväksymisen jälkeen, koska lain maakuntakaavoitusta koskeva lainkohta vaikuttaa oleellisesti maakunnanliittojen haluun ja kykyyn pyrkiä ohjaamaan turvetuotantoa maakuntakaavoituksella. Opas on laadittu olettaen maakuntakaavoitusta koskevan kohdan tulevan hyväksytyksi muutoksitta. 8. Soiden luonnontilaisuutta ja luonnonarvoja koskevat selvitykset Opas vastaa yksityiskohtaisesti kansallisen suostrategian sisältöä. Pohjois-Savon liiton maakuntahallitus esitti lausunnossaan 23.5.20 ehdotuksesta soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi mm. seuraavaa: Soidensuojelun perusohjelman täydentäminen kuuluu valtiolle Ehdotuksen mukaan maakunnan liitto selvittäisi alueensa suot kauttaaltaan esitettyyn luonnontilaisuusasteikkoon perustuen. Tehtävä todetaan haasteelliseksi
suovaltaisissa maakunnissa. Toisaalla ehdotuksessa todetaan tarve uuteen soidensuojelun ohjelmaan. Koska kysymyksessä on käytännössä luonnonsuojelulain tarkoittaman luonnonsuojeluohjelman eli soidensuojelun perusohjelman täydentäminen, tehtävä kuuluu valtionhallinnolle, ei maakunnan liitoille.
2 Pohjois-Savon liitto kannattaa soiden luonnontilaa muuttavan toiminnan ohjaamista jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille. Suomen suoluonnon turvaamiseksi soiden rauhoittamien ei liene itsetarkoitus, vaan yksi keino. Samaan tavoitteeseen voidaan pyrkiä kustannustehokkaammin myös lisäämällä oleellisesti GTK:n voimavaroja suotutkimukseen. Mitä kattavammat tiedot tuotantokelpoisista soista ovat, sitä paremmat mahdollisuudet on ohjata turvetuotanto luonnontilansa menettä neille tuotantokelpoisille soille ja paineet luonnon tilaisten soiden käyttöön ottoon vähenevät. On selvää, että maakunnan liitot eivät pysty tekemään ehdotuksessa esitettyjä selvityksiä esimerkin mukaisella laajuudella ja tarkkuudella ilman valtion tukea. Lisäksi näin yksityiskohtaisia tutkimuksia ei maakuntakaavan laatimiseksi voi maankäyttö- ja rakennuslain mukaan edellyttääkään. Esitetty luonnontilaisuusasteikko antaa lähtökohdan sen soveltuvuuden kokeilulle käytännössä. Suurin ongelma muodostuu soiden rajauksesta, erityisesti hydrologisesti. Asteikon soveltaminen on subjektiivista ja suoluonto vaihtelee maan eri osissa, joten on epävarmaa saavutettaisiinko asteikon käyttöön otolla koko maan yhteismitallista arvoluokitusta. Pohjois-Savon maakuntahallituksen mielestä ei ole perusteltua vaatia maakunnan kattavan suoselvityksen tekoa turvetuotannon tarkastelua varten, kuten oppaassa esitetään. Oppaan mukaan osoitetuilla turvetuotantoon soveltuvilla alueilla ei ole luontoarvoja, eivätkä ne ole realistisin kustannuksin kohtuullisessa ajassa myöskään ennallistettavissa, koska suot ovat turvekankaita ja muuttumia. Näin ollen turvetuotantoon soveltuvien alueiden osoittaminen ei kytkeydy suojelusoiden osoittamiseen. Maakunnan liitto päättää itse todelliseen suunnittelutarpeeseen perustuvien selvitysten laajuuden. Oppaassakin ohjataan, että maakuntakaavoitusta varten tehtävät luontoinventoinnit on suuresta selvitysalasta johtuen tehtävä kustannustehokkaasti. Soidensuojelun täydennysohjelma on aloitettu ympäristöhallinnossa. Asiaa ei tarkastella oppaassa, vaikka työllä on oleellinen merkitys oppaan soveltamisessa. On lisäksi syytä huomauttaa, että valtion varoin on selvitetty maa-aineslailla suojeltavat harjut, kalliot ja moreenimuodostumat, joita sitten on osoitettu maakuntakaavoissa ottotoimintaa estävillä tai rajoittavilla merkinnöillä. 9. Turvevaroja ja -tuotantoa koskevat selvitykset Oppaan mukaan maakuntakaavan tavoitteita asetettaessa on syytä pitää mielessä suunnittelun aikajänne. Turvetuotannon kehitysnäkymiä ja vaikutuksia tarkasteltaessa aikaperspektiivin on syytä olla 5-25 vuotta mm. tuotannon tarvetta selvitettäessä Turvetuotannon näkökulmasta ensisijaisena tavoitteena on turpeen saatavuuden turvaaminen sellaisella alueella, jolla on turvetuotantoa edellyttävää kysyntää. Kysynnän ja siitä johtuvan tuotantotarpeen arvioimiseksi tulee tarvittaessa selvittää turvetta käyttävät laitokset sekä turvepolttoaineen nykyinen ja tiedossa oleva menekki tulevaisuudessa.
Tuotantotarpeen arviointi aluevarauksia osoitettaessa yhteistyössä energiayhtiöiden kanssa on sinänsä itsestään selvää, mutta arvioon perustuva turvetuotannon pitkäjänteinen maakuntakaavoitus, johon energiayhtiöt maan hankinnassaan voisivat tukeutua, näyttää olevan tempoilevan energiapolitiikan takia ongelmallista. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa marraskuussa 2008 turpeen käytön primäärienergiana arvioitiin olevan 25 TWh vuonna 2030 eli käyttö jatkuisi silloisella tasolla. Kansallinen energia - ja ilmastostrategian päivityksessä tammikuussa 203 turpeen kulutuksen on esitetty v. 2030 olevan 3 TWh eli se puolittuisi neljän vuoden takaisesta arviosta.
Edellisellä hallituskaudella laadittujen maakuntakaavojen turpeen pitkän aikavälin tuotantotarvemitoitukset voivat olla siis vanhentuneita jo nyt, jos kansallinen kulutusarvio suhteutetaan maakunnalliseen tarpeeseen. 2. Maakuntakaavan sisältö ja esitystapa Opas esittää käytettäväksi varsinaisen suojelualuevarausmerkinnän ohella (SL, S) erityisominaisuutta osoittavaa osa-alue- ja sitä vastaava kohdemerkintää luo, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittävä alue. Oppaan mukaan erityisominaisuutta kuvaavien merkintöjen tavoin myös luo -merkintä on luonteeltaan informatiivinen eikä se määrittele alueen käyttötarkoitusta. Näin ollen merkintä ei sellaisenaan aseta oikeudellisia rajoituksia alueen käytölle eikä siten turvaa merkinnän perusteena olevien luontoarvojen säilymistä. Merkinnän ohjausvaikutusta voidaan kuitenkin lisätä siihen liitettävien kaavamääräysten avulla. Jos merkinnällä halutaan myös oikeudellisesti turvata suon luontoarvojen säilyminen, merkintään on tällöin perusteltua liittää suojelumääräys. Suojelualuemerkintöjä ja suojelumääräyksiä käytettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, etteivät ne ole maanomistajan kannalta kohtuuttomia ja että kaava-asiakirjoista käy riittävän seikkaperäisesti ilmi suojeluarvot ja suojelun toteuttamistapa ja tätä kautta suojelumerkinnästä tai -määräyksestä aiheutuvat alueen käyttöä koskevat rajoitukset. Keskeiset suojeluarvot tulee esittää kaavaselostuksessa aluekohtaisesti (esim. kohdekortit). Suojelumerkinnän tai -määräyksen käytöstä ja sisällöstä on yleensä syytä neuvotella alueen maanomistajan tai oikeuden haltijan kanssa. Luonnonarvoiltaan arvokkaiden soiden jakaminen luonnonsuojelulailla toteutettaviin (SL-merkintä) ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittäviin (luo merkintä) soihin on erittäin tulkinnanvaraista, mitä merkintöjen nimikkeetkin kuvastavat, ja vaikeuttaa maakuntakaavan ymmärrettävyyttä ja vaikutusten tulkintaa. Luo -merkinnän ohjausvaikutus ilman kaavamääräystäkin voi käytännössä rajoittaa oppaan toteamuksista huolimatta alueen käyttöä. Mahdollisessa suon turvetuotantohankkeessa merkintä muodostanee käytännössä esteen luvan myöntämiselle ja aiheuttaa valituksia, jos lupaa yleensä haetaan. Suojelumääräyksen antaminen vahvistaa merkinnän muodollisia oikeusvaikutuksia, mutta edellyttää määräyksen kohtuullisuutta. Useiden satojen maanomistajien kanssa neuvottelu määräyksen kohtuullisen arvioimiseksi kaavaprosessin aikana on täysin epärealistinen ehdotus. SL-merkinnän ja luo merkinnän rinnakkaisen käytön suojeltavien soiden osoittamisessa voidaan tulkita olevan maanomistajien näkökulmasta myös tasapuolisen kohtelun vastainen, koska SL-merkinnällä osoitettujen alueiden rauhoitus korvataan, mutta luo -merkinnällä osoitettujen alueiden käytön rajoituksia ei korvata, koska ne tulkitaan juridisesti kohtuullisiksi. POHJOIS-SAVON MAAKUNTAHALLITUS 3
Seppo Kääriäinen maakuntahallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen maakuntajohtaja