Innostavaa vuorovaikutusta vai jäätävää puhetta? Yhdessä seminaari 3.6.2013 Susanna Niinistö Sivuranta
Pohdintaa seminaarin päätteeksi Viestinnän muutos miksi meidän kaikkien pitäisi välittää viestintäosaamisestamme Työyhteisöviestintä miksi tapamme viestiä vaikuttaa koko organisaatioon Opetusviestintä kuka oikeastaan enää voi edustaa tiedon ja osaamisen ääntä?
Viestinnän muutos Määrä: viestinnän määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Sosiaaliset suhteet ja verkostot: meistä kaikista on tullut osa jotain verkostoa tai verkostoja. Kommunikaatio ja osaaminen: työelämän osaamisvaatimuksissa näkyy yhä selvemmin yhteisen tiedon tuottaminen, soveltaminen ja jalostaminen. Kommunikaation avulla luodaan ja uudistetaan osaamista. Murtuvat ammatit ja lyhyet työsuhteet: yksilön on oltava valmis luomaan omaa ammatillista identiteettiään yhä uudestaan ja kommunikaation avulla sosiaalistutaan uusiin yhteisöihin ja uusiin tehtäviin. Viestinnän foorumit: viestinnän välineet monipuolistuvat ja viestintäosaamisen taso ja vaatimukset kasvavat ja muuttuvat. Ajan ja tilan laajeneminen teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa ja viestinnässä on vaikuttanut ihmisten väliseen kommunikaatioon. Uudenlaiset informaatiorakenteet hämärtävät sosiaalisten yhteisöjen ja instituutioiden rajoja. Kehityskulku on synnyttänyt kokonaan uudenlaisia kommunikaation muotoja, jotka hyödyntävät teknologian suomia mahdollisuuksia. (esim. Valo 2003; Aira 2012; Niinistö Sivuranta 2013).
Työyhteisöviestintä Työyhteisössä jokainen on vastuussa omasta viestintäkäyttäytymisestään. Jokaisen sanomisilla tai sanomatta jättämisellä on merkitystä. Uskalletaanko meillä puhua? Heijastuuko meidän hyvä tai huono fiiliksemme myös opiskelijoihin?
Olenko minä? Tukahduttaja Epäilen aina Narisen kaikesta Puhun päälle Mökötän hiljaa Kannustaja Kysyn lisää Kuuntelen Annan tilaa Iloitsen muiden puolesta ja sanon sen ääneen
Kiitos ja kannustus Osaammeko iloita ja sanoittaa työyhteisön yhteisiä onnistumisia?
Oppiminen ja kommunikaatio Työelämässä ovat jaetun kognition ajatus ja yhteistoiminnallinen oppiminen korvanneet yksilöllisen oppimisen tavoitteita. Yksilön tehtävänä on täydentää muiden osaamista, jotta yhteiset tavoitteet ja kokonaisuus saadaan saavutettua. (esim. Löfman 1992, 125; Lehtinen & Palonen 1997, 117; Siltala 2010, 60, 62.).
Opetusviestintä mitä se on? Oppimisen tulevaisuus on oppijoiden käsissä. Yhä useammin yksilö itse määrittää oppimisensa suunnan ja luo ympärilleen ympäristöjä, joissa voi oppia, kehittyä ja kommunikoida yhteisöllisesti. Formaalin ja informaalin oppimisympäristön rajat hämärtyvät. (Nevgi ym. 2003; Vuorijärvi 2009; Kalli 2011; Kiviniemi & Kurkela 2011; Kyllönen 2011; Niinistö Sivuranta 2013) Tulevaisuuden oppilaitos ei oikeastaan ole oppilaitos vaan pikemminkin hyvin monimuotoinen yhdistelmä erilaisia sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä elementtejä käsittävä avoin, oppiva ja systeemiälykäs verkosto organisaatio (Helakorpi & Mahlamäki Kultanen 2009, 9; Livingston 2010, 60; ks. myös Gruenbaum 2011).
Lähteet: Aira, A. 2012. Toimiva yhteistyö. Työelämän vuorovaikutussuhteet, tiimit ja verkostot. Jyväskylä Studies in Humanities 176. Akateeminen väitöskirja. Gruenbaum, R. 2011. When the Classroom is No Longer a Room. Teoksessa S. Voller, E. Blass & V. Culpin (toim.) The Future of Learning. Insights and Innovations from Executive Development. London: Palgrave Macmillan, 53 71. Helakorpi, S. & Mahlamäki Kultanen, S. 2009. Johtajuus ja koulun uusi toimintakulttuuri. Teoksessa J. Helander (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Kalli, P. 2011. Esipuhe. Teoksessa P. Ihalainen, P. Kalli & K. Kiviniemi (toim.) Sosiaalinen media ja verkostoituminen. Helsinki: Okka säätiö, 7 10. Kiviniemi, K. & Kurkela, L. 2011. Sosiaalinen media informaalissa ja formaalissa oppimisessa. Teoksessa P. Ihalainen, P. Kalli & K. Kiviniemi (toim.) Sosiaalinen media ja verkostoituminen. Helsinki: Okka säätiö, 128 143. Kyllönen, M. 2011. Tulevaisuuden koulu ja johtaminen. Skenaariot 2020 luvulla. Tampereen yliopisto. Universitatis Tamperensis; 1142. Akateeminen väitöskirja. Lehtinen, E. & Palonen, T. 1997. Tiedon verkostoituminen haaste asiantuntijuudelle. Teoksessa J. Kirjonen, P. Remes & A. eteläpelto (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyvskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, 103 121. Livingston, L. 2010. Teaching Creativity in Higher Education. Arts education policy review 111, 59 62. Löfman, T. 1992. Yhteistoiminnallinen oppiminen. Teoksessa J. Ekola (toim.) Johdatusta ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. Helsinki: WSOY, 121 131. Nevgi, A., Kurhila, J. & Lindblom Ylänne, S. 2003. Kohti virtuaalisia oppimisympäristöjä. Teoksessa S. Lindblom Ylänne & A. Nevgi (toim.) Yliopisto ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY, 376 402. Niinistö Sivuranta, S. 2013. Sanoista syntyy yhteinen merkitys? Kommunikointitaidot luovassa oppimisympäristössä ja ammatillisessa kasvussa ammattikorkeakoulun visuaalisilla suunnittelualoilla. Tampereen yliopisto, Universitatis Tamperensis; 1827. Akateeminen väitöskirja. Siltala 2010. Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike elämässä ja opetuksessa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, 304. Akateeminen väitöskirja. Valo, M. 2003. Workmates, friends or more? Perceived effects of computer mediatedness on interpersonal relationships. The Electronic Journal of Communication 13 (1). Vuorijärvi, A. 2009. Projekti tekstitaitojen oppimisympäristöksi. Teoksessa M. Harmala & T. Takala (toim.) Tekstien pyörityksessä. Tekstitaitoja alakoulusta yliopistoon. Äidinkielen opettajien vuosikirja, 145 152