Tarkistamaton käännös 20.12.2000 /mv/opi Henkisyyden arvostaminen kehityksessä Perusnäkökohtia luotaessa henkisille arvoille perustuvia kehityksen osoittimia Bahá'í Kansainvälisen Yhteisön lausunto osoitettu Lontoon Lambeth Palacessa 18-19.2.1998 pidetylle Maailmanpankin kokoukselle
Sisällysluettelo Yhteenveto I. Bahá'í-näkemys kehityksestä II. III. IV. Kehitysindikaattorit: Niiden arvo ja käyttö Henkisille arvoille perustuvat kehitysindikaattorit: Lähtöajatuksia Henkisille arvoille perustuvat indikaattorit: Viisi perusperiaatetta 1. Ykseys erilaisuudessa 2. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus 3. Sukupuolten yhdenvertaisuus 4. Luotettavuus ja moraalinen johtajuus 5. Totuuden itsenäinen tutkiminen V. Henkisille arvoille perustuvat indikaattorit: Viisi ensisijaista sovellusaluetta 1. Taloudellinen kehitys 2. Sivistys ja kasvatus 3. Ympäristönhoito 4. Perustarpeiden tyydyttäminen ruuan, ravintoaineiden, terveyden ja suojan suhteen 5. Hallinto ja osallistuminen VI. VII. Henkisille arvoille perustuvien indikaattorien kehittäminen: Kolme esimerkkiä Kohti henkisille arvoille perustuvien indikaattorien kehittämistä: Mahdollisia yhteistyövaiheita
Tiivistelmä Tämä käsitteellisen tason asiakirja keskittyy kehitysprosessin arvioimismittojen luomisen tärkeyteen henkisten periaatteiden näkökulmasta. Katsaus lähtee liikkeelle esittämällä hahmotelman bahá'í-kehitysnäkemyksestä. Sen jälkeen käsitellään nykyisten indikaattoreiden käyttöä ja esitellään käsite henkisyyteen pohjautuvat kehitysindikaattorit. Selostus pohtii yleisluonteisesti viittä kehitykselle ratkaisevan tärkeää henkistä periaatetta, sekä viittä toiminta-aluetta, joilla näitä periaatteita voitaisiin soveltaa luotaessa tavoitteita sekä indikaattoreita, joilla edistymistä näitä tavoitteita kohti voitaisiin mitata. Tämän jälkeen esitellään kolme lyhyttä esimerkkiä siitä kuinka tällaisia indikaattoreita voitaisiin luoda ja kehittää. Lopuksi esitetään yhteistoiminta-aloite sellaisten henkisyyteen pohjautuvien kehitysindikaattoreiden laatimiseksi, joissa uskonnot sekä laaja kansainvälinen kehitysjärjestö olisivat osallisina. Näiden toimenpiteiden varsinainen kehittäminen on kokonaan tämän paperin käsittelyalueen ulkopuolella. Kuten alaotsikossa todetaan, on tämän asiakirjan tarkoitus pikemminkin esittää alkupohdintoja henkisiin näkökohtiin pohjautuvien kehitysindikaattoreiden luomiseksi siinä toivossa, että voitaisiin saada liikkeelle sellainen neuvotteluprosessi, jossa aidolla tavalla käynnistettäisiin vaikea, mutta syvästi palkitseva työ hahmotella ja kehittää edellä esitetyt indikaattorit.
I. Bahá'í-näkemys kehityksestä Bahá'í-näkökannan mukaan kehitys on orgaaninen prosessi, jossa "henkinen tulee ilmi ja toteutuu aineellisessa." 1 Mielekäs kehitys edellyttää, että näennäisesti vastakkaiset prosessit - yksilön kehitys ja yhteiskunnallinen edistys, globalisaatio ja hajauttaminen, yleismaailmalliset standardit ja kulttuurierilaisuuden vaaliminen - on voitava saattaa sopusointuun. Jatkuvasti lisääntyvän vuorovaikutuksen maailmassamme on kehitysponnistuksia ohjattava näkemys siitä maailmanyhteisöstä, jonka haluamme luoda ja jota elähdyttää yleismaailmallisten arvojen kokonaisuus. Oleellisia ovat myös oikeudenmukaiset hallintolaitokset paikalliselta tasolta aina planeetan tasolle, ja hallinnon järjestelmät joissa ihmiset voivat ottaa vastuun heidän omaan elämäänsä vaikuttavista instituutioista ja prosesseista. Bahá'u'lláh opettaa, että oman aikamme perustavaa laatua olevan periaatteen, ihmiskunnan ykseyden, tunnustaminen on oltava uuden sivistyksen keskeisin perusajatus. Tämän periaatteen yleismaailmallinen hyväksyminen tekee sekä välttämättömäksi että mahdolliseksi maailman kasvatuksellisten, sosiaalisten, maataloudellisten, teollisten, talouselämän, lainsäädännön ja poliittisten järjestelmien laaja-alaisen uudelleenmuotoilemisen. Tämä uudelleenmuotoileminen, minkä on lähdettävä liikkeelle seurauksena jatkuvasta ja tehokkaasta vuoropuhelusta ihmiskunnan käytössä olevien kahden tietojärjestelmän - tieteen ja uskonnon - välillä, helpottaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden esiinnousua kaikkialla maailmassa. Tällaisessa tulevaisuudessa yhdyskunnat edistyvät ja kukoistavat juuri siksi, että ne tunnustavat ihmisluonteen henkisen ulottuvuuden ja asettavat yksilön moraalisen, emotionaalisen, fyysisen ja älyllisen kehityksen ensisijaistavoitteeksi. Ne takaavat uskonnonvapauden ja rohkaisevat hartaudenharjoitustilojen perustamista. Niiden opinahjot pyrkivät hienostamaan ihmistietoisuudessa piileviä rajattomia mahdollisuuksia ja edistämään keskeisenä tavoitteenaan kaikkien kansojen osallistumista tiedon kehittämiseen ja soveltamiseen. Pitäen aina mielessään sen, että yksilön ja yhteisön edut ovat erottamattomat, edistävät nämä yhdyskunnat sekä oikeuksien että velvollisuuksien kunnioitusta, vaalivat naisten ja miesten yhdenvertaisuutta ja kumppanuutta, sekä suojelevat ja ravitsevat perheitä. Ne edistävät kauneutta, sekä luonnon omaa että ihmisen tekemää, liittävät suunnitelmissaan mukaan ympäristönsäilyttämisen ja tervehdyttämisen. Periaatteen 'ykseys erilaisuudessa' ohjaamana, ne tukevat laajaa yhteiskunnan asioihin osallistumista, ja ne tulevat kasvavassa määrin turvautumaan sellaisiin johtajiin, joiden kannustimena on palvelun henki. Näissä yhdyskunnissa tieteen ja teknologian hedelmät hyödyttävät koko yhteisöä, samalla kun kaikille on olemassa työtä. Tämänkaltaiset yhdyskunnat tulevat olemaan maailmansivistyksen tukipilareita - sivilisaation joka tulee olemaan ihmiskunnan pitkäaikaisten ja maatieteellisesti kauaksi ulottuneiden kehitysponnistusten kulminaatio. Bahá'u'lláhin sanat, että kaikki ihmiset on "luotu viemään eteenpäin alati edistyvää sivistystä," 2 sisältää ajatuksen, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on sekä oikeus että velvollisuus antaa oma panoksensa tähän historialliseen ja kauaskantoiseen yhteisyritykseen, jonka päämäärä ei ole vähäisempi kuin koko ihmisperheen rauha, hyvinvointi ja ykseys. Bahá'ít ovat optimistisia sen suhteen, että tällainen tulevaisuus on väistämätön ja itse asiassa jo alkanut toteutua. Samalla he ovat myös realistisia ymmärtäen, että eteneminen kohti kuvatunlaista tulevaisuutta edellyttää ihmiskunnalta suunnatonta sitkeyttä, uhrautumista ja muutosta. Tämän kehityksen nopeus ja hinta määräytyy pitkälti hallitusten, monikeskisten järjestöjen, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, sekä avainhenkilöiden toimista aivan lähivuosina. Ponnistellessaan kohti tätä tulevaisuutta, on kaikkien osapuolien ymmärrettävä selvästi minkä puolesta työskentelevät, samalla kun heidän tulee jatkuvasti soveltaa itsepohdiskelua ja itsearviointia tullakseen tämän prosessin rakentaviksi osallistujiksi. Tästä syystä ovat selkeät tavoitteet, tarkoituksenmukaiset menettelytavat ja standardit, tunnistetut ohjelmat, ja sovitut
edistyksen indikaattorit välttämättömiä, jos etenemistä kohti ihmiskunnan yhteistä tulevaisuutta halutaan kartoittaa, ja määritellä aika-ajoin tarvittavat korjaukset valitussa kurssissa ja toteuttaa ne. Samalla kun jokainen näistä tekijöistä - ajankohtaiset tavoitteet, toimintaperiaatteet, standardit, ohjelmat ja indikaattorit - on kriittinen tällaisen tulevaisuuden rakentamiselle, keskittyy tämä lausunto siihen kuinka tärkeätä on luoda henkisiin arvoihin pohjautuvat indikaattorit kehityksen eteenpäin menon arviointiin, ja auttamaan lopulta myös sen ohjaamisessa. II. Kehitysindikaattorit: Niiden arvo ja käyttö Indikaattoreiden käsite määritellään monin tavoin, ja tässä termejä kriteerit, mittaustesti, ja indikaattori käytetään usein vuorotellen, vaikka ne eivät välttämättä tarkoitakaan samaa asiaa. Tämä lausunto käyttää tarkoitukseen termiä indikaattori, jolla tarkoitetaan "määrällistä, laadullista tai kuvaavaa mittaustapaa joka aika-ajoin sovellettuna osoittaa muutoksen suuntaa." 3 Suoritettaessa mittauksia aika-ajoin, voivat indikaattorit osoittaa muutoksen laatua, suuntaa, nopeutta ja tuloksia. Indikaattorit voidaan ryhmitellä eri tavoin. Esimerkiksi, aihealueisiin liittyviä indikaattoreita, joilla mitataan terveyden, koulutuksen tai maanviljelyksen edistymistä, voidaan ryhmitellä tiettyjä mitta-yksiköitä soveltavan taulukon muotoon (indikaattoriryhmä). Samat indikaattorit voidaan koota taulukoksi ja esittää tämän jälkeen yhtenä, tiivistettynä mittaustapana kuten terveysprofiilitaulukko, koulutustaulukko tai ravintovarantotaulukko. 4 Tai laaja, erilaisia ilmiöitä käsittelevä indikaattoriryhmä voidaan esittää yhtenä mittalukuna - kuten "lapsikuolleisuus"." 5 Yksi indikaattori voi harvoin toimia mielekkäänä tiedonlähteenä. 6 Kehitys ei ole tapahtuma tai tilasto, vaan prosessi - numeroarvoista koostuva kehityssuunta. Sitä ei voida esittää yhdellä mittaluvulla tai tutkimalla vain yhtä ajankohtaa. Indikaattorit on tästä syystä asetettava tiettyyn aikayhteyteen ja niiden tulee olla vastaavuussuhteessa muiden asiaan liittyvien mittalukujen kanssa. 7 Kaikkialla maailmassa indikaattoreita käyttävät eri tekijät Yhdistyneiden kansakuntien (YK) eri laitoksista, hallituksista ja yhteiskunnan ryhmittymistä alkaen aina liikelaitoksiin, koulutusinstituutioihin, toimintaperiaatteita pohtiviin ryhmiin ja akateemisiin henkilöihin asti. Indikaattorit eivät muuta todellisuutta, mutta ne auttavat meitä muovaamaan tapaa jolla sen ymmärrämme, ja ne auttavat muovaamaan yhteisen käsityksen kehityksestä. Tästä syystä niillä on perustavaa laatua oleva merkitys monimutkaiselle ja nopeasti muuttuvalle maailmalle. Niitä voidaan esimerkiksi käyttää kuvamaan trendejä ja osoittamaan suhteita, mikä auttaa asioiden määrittelyssä ja johonkin tiettyyn yhteisöön kohdistuvien haasteiden selventämisessä. Niiden avulla saadaan tietoa, mikä voi osoittaa tarvetta toimintaperiaatteiden, tavoitteiden, prioriteettien, ohjelmien, suhtautumistapojen ja käyttäytymistapojen muuttamiseen ja korjaamiseen. Indikaattoreita voidaan käyttää kohdistamaan huomio tiettyihin tekijöihin, herättämään yleinen tietoisuus tietyistä tarpeista ja haasteista, omistautuminen niille ja aktiivisuus niiden suhteen. Ne voivat auttaa rajallisten voimavarojen tasapuolisemmassa jakamisessa, tai käynnistää voimavarojen siirtämisen yhdeltä alueelta toiselle, jos tähän ilmenee tunnistettu, pakottava tarve. Näin ollen on totta, että "indikaattorit eivät vain näytä kehitystä; ne auttavat sen aikaansaamisessa." 8 Toisaalta indikaattorien käyttöön liittyy lukuisia puutteita ja vaaroja. Esimerkiksi tilastotiede, joka toimii useimpien indikaattorien taustalla, voi olla moninaisten muuntelujen tai tulkintojen kohde. Monet indikaattoriryhmät ovat aikaan liittyviä ja kapea-alaisia, ja tästä huolimatta niiden katsotaan edustavan yhdyskunnan kokonaistilannetta hyvinvoinnin ja edistyksen suhteen. Tämän lisäksi jäävät indikaattorit liittämättä tavoitteisiin, tai niitä tarkastellaan läpi historiallisen prosessin suurennuslasin.
Kehitysindikaattorien tämänhetkinen tila Nykypäivänä on olemassa lukuisia huomattavia pyrkimyksiä, joista monet ovat vielä luonnosvaiheessa, laajentaa niiden aiheiden rajoja, joita arvioidaan ja mitataan, jotta kehitysindikaattorit saataisiin paremmin heijastamaan sitä, mikä aidosti merkitsee yksilön ja yhteiskunnan edistymistä. Nämä pyrkimykset, joissa on mukana hyvin erilaisia järjestöjä, laitoksia ja yksilöitä kaikilla yhteiskunnan tasoilla, pyrkivät määrittelemään ja mittaamaan kehitystä sellaisten käsitteiden avulla kuin ihmispääoma, yhteiskuntapääoma, kulttuuri, yhteiskunnallinen integraatio, ja yhdyskunnallinen hyvinvointi. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien Kehitysohjelman (UNDP) vuosiraportti Ihmiskunnan kehitysraportti, yhdessä Ihmiskunnan kehitysluettelon kanssa, on aiheuttanut lisäystä sellaisten kehitysindikaattorien määrässä ja kattavuudessa, joita hyödynnetään YK-järjestelmässä ja hallitusten toimesta kaikkialla maailmassa. 9 Globaalit toimintasuunnitelmat, jotka olivat seurausta YK:n suurista konferensseista tällä vuosikymmenellä 10 ovat auttaneet siirtämään vallitsevaa ylhäältä alas suuntautuvaa, pitkälti teknisesti ja taloudellisesti painottunutta kehityskäsitystä suuntaan, jossa ihmiset ja yhdyskunnat kasvavassa määrin määrittelevät oman kehityksensä ja ottavat siitä vastuun. Tällaiset toimintasuunnitelmat ovat edellyttäneet, että luodaan ja käytetään indikaattoreita, jotka osoittavat vahvemman keskittymisen ihmisiin ja yhdyskuntiin. 11 Lausuntosarjassa Joint Occasional Papers, jonka YK:n Sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitos (UNRISD) ja YK:n Kasvatus- ja tiedejärjestö (UNESCO) ovat äskettäin julkaisseet, tutkitaan erilaisissa viitekehyksissä kulttuuri-indikaattoreiden käsitettä, mukaan luettuna indikaattorit, jotka osoittavat yksilöllistä ja yhteiskunnallista hyvinvointia, sekä ihmisten mahdollisuuksia elää yhdessä. 12 Maailmanpankki on ollut kehityksen etulinjassa suunnittelemassa käsitettä sosiaalinen pääoma ja etsimässä tapoja sen mittaamiseen. 13 Tämän lisäksi ovat kansalaisjärjestöt, säätiöt ja yhdyskuntaryhmät käynnistäneet erilaisia indikaattoriprojekteja, joiden avulla pyritään mittaamaan ja täten arvioimaan kansalais- ja yhdyskuntakeskeistä kehitystä; 14 näissä projekteissa on kyseinen yhdyskunta usein mukana muotoilemassa ja kehittämässä näitä indikaattoreita. Niin tärkeitä kuin tällaiset ponnistukset ovatkin, ne ovat ainoastaan ensiaskeleita kartoitettaessa ihmisperheen uutta suuntaa. Sen lisäksi, että näitä ponnistuksia on suuresti laajennettava, on tutkittava ja kehitettävä uusia lähestymistapoja havainnollistaa ja mitata sekä aineellisia että aineettomia kehitystekijöitä. On selvitettävä myös tarkoin mitkä tekijät muodostavat tehokkaat kehityksen mittarit, jotta voidaan määritellä kuinka suuressa määrin niissä otetaan huomioon myös se, mikä on keskeistä ihmisen tarkoitusperille ja motivaatiolle. Seuraavissa kappaleissa pohditaan yhtä tällaista lähestymistapaa - henkisiin näkökohtiin pohjautuvien kehitysindikaattoreiden kehittämistä. Vaikka tässä kohdassa käytetään kuluvaa aikamuotoa, on pidettävä mielessä että nämä indikaattorit odottavat vielä muotoutumistaan. Tämän lisäksi on tämä asiakirja tarkoitettu ainoastaan joidenkin tällaisten indikaattorien osatekijöiden alkututkimukseksi eikä niinkään pyrkimykseksi niiden täydelliseen laatimiseen. III. Henkisille arvoille perustuvat kehitysindikaattorit: Lähtöajatuksia Ajatus henkisille arvoille perustuvien kehitysindikaattorien rakentamiselle on ajankohtainen. Perustustyötä on osaltaan tehnyt kasvava määrä ponnistuksia, joiden tavoite on saada henkiset arvot ja periaatteet otetuksi vakavasti huomioon kehityksessä. 15 Tämän lisäksi nostetaan käsite henkisyydestä ja henkisistä arvoista, joka aiemmin oli lähes tabu useimmissa YK:n kehityspainotteisissa pyrkimyksissä, nyt esiin korkeillakin tasoilla.
Henkisyyteen pohjautuvat indikaattorit arvioivat kehityksen edistymistä henkisten periaatteiden soveltamisen funktiona. 16 Nämä indikaattorit perustuvat yleismaailmallisille periaatteille, jotka ovat ihmishengen kehitykselle oleellisia, ja tästä johtuen myös yksilön ja yhteisön edistymiselle. Nämä mittaustavat nousevat sen kehitysnäkemyksen pohjalta, jossa aineellinen edistyminen toimii henkisen ja kulttuurisen edistymisen välineenä. Henkisyyteen pohjautuvat indikaattorit helpottavat tavoitteiden, menettelytapojen ja ohjelmien perustamista, selkiyttämistä ja tärkeysjärjestykseen asettamista. Niiden muotoilun keskeisenä tekijänä on ymmärrys siitä, että maailman ihmisten valtaosalle ihmisluonne on pohjimmiltaan henkinen. Koska nämä indikaattorit perustuvat henkisille periaatteille - jotka ovat sopusoinnussa ihmissielun kanssa ja herättävät tavattoman motivaation uhrautumisen ja muutoksen hyväksi - ovat maailman kansat merkittävästi voimakkaammin suuntautuneita tukemaan ja käyttämään edistymisen prosessista nousevia toimintaperiaatteita, päämääriä ja ohjelmia, kuin hyväksymään ne, jotka perustuvat puhtaasti aineellisiin käsityksiin elämästä. Niiden käyttö voisi näin ollen auttaa muuttamaan koko näkemyksen kehityksestä ja sen käytännön toteutuksesta. Henkisyyteen perustuvaan indikaattoriin sisältyy näkemys rauhanomaisesta ja yhdistyneestä tulevaisuudesta; tuon tulevaisuuden toteuttamiselle ratkaisevan tärkeistä valituista periaatteista; näiden periaatteiden kattamasta soveltamisalueesta; sekä päämäärästä, jonka lähestymisen perusteella mittaustapa arvioi kehitystä. Indikaattori on mitattavissa ja todennettavissa sekä määrällisesti että laadullisesti, ja sitä voidaan hyödyntää hyvin monenlaisissa tilanteissa ilman että se olisi ristiriidassa sovellettavien periaatteiden kanssa. Seuraavassa kappaleessa käsitellään lyhyesti viittä periaatetta, joita henkisyyteen perustuvia kehitysindikaattoreita rakennettaessa voidaan käyttää. IV. perusperiaatetta Henkisille arvoille perustuvat indikaattorit: Viisi Perustuen näkemykseen oikeudenmukaisesta, yhdistyneestä ja kestävästä globaalista sivilisaatiosta, esitetään viisi henkistä periaatetta 17, jotka tällaisen tulevaisuuden toteuttamisen kannalta ovat perustavaa laatua. Vaikka ne eivät millään tavoin olekaan ainoat periaatteet, jotka on otettava tarkastelun piiriin, on katsottu että nämä viisi sisältävät niin laajan käsitteiden kirjon, että ne voivat palvella tämän yrityksen lähtökohtana. Joissakin tapauksissa on kaksi lähellä toisiaan olevaa periaatetta liitetty pariksi. Koska tämän kohdan tavoite on pelkästään ehdottaa joitakin periaatteita tarkasteltaviksi, käsitellään kutakin vain lyhyesti. Koska nämä periaatteet muodostavat kuitenkin kehitettävinä olevien indikaattorien oleellisimman perustan, olisi erittäin tärkeätä määritellä ne työn alkuvaiheessa selkeästi. Käsiteltävät viisi periaatetta ovat: 1. Ykseys erilaisuudessa 2. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus 3. Sukupuolten yhdenvertaisuus 4. Luotettavuus ja moraalinen johtajuus 5. Totuuden itsenäinen tutkiminen 1. Ykseys erilaisuudessa Sen sijaan, että se tähtäisi yhteiskunnan nykyisten perustusten kumoamiseen, se [ihmiskunnan ykseyden periaate] pyrkii laajentamaan yhteiskunnan perustaa ja muovaamaan sen instituutiot
uudelleen tavalla, joka vastaa alati muuttuvan maailman tarpeita. Se ei voi olla ristiriidassa minkään hyväksyttävän sitoumuksen kansa, eikä se voi horjuttaa keskeisiä velvoitteita. Sen päämääränä ei ole sammuttaa terveen ja järkevän isänmaallisuuden liekkiä ihmisten sydämistä eikä lakkauttaa kansallista itsemääräämisoikeutta, joka on elintärkeä liiallisen keskittämisen vaarojen välttämiseksi. Se ei jätä huomioitta eikä pyri tukahduttamaan maailman kansoja ja valtioita erilaisiksi tekevää moninaisuutta, joka ilmenee etnisessä alkuperässä, ilmastotekijöissä, historiassa, kielessä ja perinteessä sekä ajatuksissa ja tavoissa. Se edellyttää laajaulotteisempaa lojaalisuutta, ylevämpää pyrkimystä kuin mikään ihmisrotua jo innoittanut. Se pitää välttämättömänä kansallisten mielijohteiden ja etujen alistamista yhdistyneen maailman ehdottomiin vaatimuksiin. Toisaalta se kieltäytyy hyväksymästä liiallista keskittämistä ja toisaalta sanoutuu irti kaikista pyrkimyksistä samanlaisuuteen. Sen tunnussana on ykseys erilaisuudessa. 18 Käsite ykseys erilaisuudessa on tapa esittää periaate ihmiskunnan ykseys, niin kuin se on bahá'í-opetuksissa esitetty. Ykseys erilaisuudessa on vastakkainen samankaltaisuudelle. Se vaalii luonteenlaatujen ja lahjojen luonnollista erilaisuutta yksilöiden välillä, samoin kuin ihmiskunnan moninaisia kokemuksia, kulttuureita ja näkökantoja, sikäli kuin ne antavat oman panoksensa ihmisperheen kehitykseen ja hyvinvointiin. Pitkälti yhdenmukaisesti sen roolin kanssa mitä geenipooli näyttelee ihmiskunnan ja sen ympäristön elämässä, on vuosituhansien saatossa keräytynyt valtava kulttuurikirjo elintärkeä ihmisrodun kehitykselle, joka nyt on kokemassa yhteistä aikuistumistaan. Se edustaa meitä kaikkia rikastuttavaa perintöä, ja sen on annettava kantaa hedelmää globaalissa sivilisaatiossa. Käsitteen ykseys erilaisuudessa hyväksyminen, tarkoittaa näin ollen että yksilöissä kehittyy globaali tietoisuus, käsitys maailmankansalaisuudesta, ja rakkaus ihmiskuntaa kohtaan yhtenä kokonaisuutena. Tässä suhteessa tulee jokaisen yksilön ymmärtää, että koska ihmiskunta itsessään on yksi ja jakamaton syntyy ihmisrodun jokainen jäsen maailmaan kokonaisuuden turvaamana, ja että maailmayhteisön yhden osan edistymistä palvellaan parhaiten tukemalla kokonaisuuden edistymistä. 2. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus Oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus ovat ihmistä vartioivat kaksosturvat. Niistä ilmaistaan sellaisia siunattuja ja selviä sanoja, jotka ovat maailman hyvinvoinnin ja kansakuntien turvan lähde. 20 Kohtuus ja oikeus, mittapuut joiden avulla jokainen yksilö ja ryhmä kykenee maksimoimaan piilevien kykyjensä kehittämisen. Kohtuus eroaa ehdottomasta tasa-arvosta siinä, että se ei vaadi, että kaikkia kohdellaan täsmälleen samalla tavoin. Arvo, asema, synnynnäinen älykkyys ja lahjakkuus riippuvat usein erilaisista tekijöistä, joko biologisesti tai yhteisöllisesti hankituista, ja niiden täysi kehittäminen voi vaatia erilaisia lähestymistapoja. Nimenomaan oikeudenmukaisuudella varmistetaan, että tarjonta ja mahdollisuudet jaetaan tasapuolisesti yksilöiden kyvyistä tai ryhmän asemasta riippumatta. Oikeus ja kohtuus ovat yhteiskunnan kaksi turvaa. Tasapuolisuus on mittapuu, jonka perusteella päätökset menettelytapojen ja voimavarojen osoittamisesta tulisi tehdä. Oikeudenmukaisuus on väline, jonka avulla tasapuolisuutta sovelletaan, sen käytännön soveltaminen yksilön ja yhteiskunnan elämään. Vain noudattamalla todellista oikeudenmukaisuutta, voidaan saada aikaan luottamus erilaisten kansojen, kulttuureiden ja instituutioiden välillä maailmassa, jossa riippuvuussuhteet jatkuvasti lisääntyvät. Epäoikeudenmukaisella toiminnalla on vakavia kielteisiä seuraamuksia niille, jotka ovat tällaisesta toiminnasta vastuussa, samoin kuin niille, jotka tämän toiminnat tuloksena jäävät vaille oikeutta. Bahá'í-kirjoituksissa todetaan, että oikeudenmukaisuuden kaksi tukipilaria ovat palkkio ja rangaistus. Oikein toimivat ansaitsevat tällaisesta toiminnasta palkkion - joko aineellisen tai
aineettoman. Ne, jotka toimivat epäoikeudenmukaisesti tarvitsevat sopivan rangaistusseuraamuksen, jotta ensinnäkin epäoikeudenmukaisuus saadaan päättymään ja toisaalta siksi, että heidän oma henkinen hyvinvointinsa turvataan. 3. Sukupuolten yhdenvertaisuus Ihmisyyden maailmalla on kaksi siipeä - miespuolinen ja naispuolinen. Niin kauan kuin näiden kahden siiven voima on epätasapainossa, ei lintu lennä. Ennenkuin naiset saavuttavat saman tason miesten kanssa, ennenkuin heillä on yhtäläiset toiminta-alueet, ei ihmiskunnan saavutettavissa olevaa erinomaisuutta ymmärretä - ihmiskunta ei voi lentää todellisten saavutustensa korkeuksiin. 21 Sukupuolten tasa-arvon periaatteen tärkeys on perustavaa laatua kaikelle realistiselle ajattelulle, joka koskee maapallon ja sen ihmisten tulevaisuuden hyvinvointia. Se edustaa sellaista ihmisluonteen totuutta, joka suurelta osin tunnistamattomana on odottanut läpi ihmiskunnan lapsuuden ja nuoruuden pitkien aikakausien. Mitkä tahansa sosiaaliset epäoikeudenmukaisuudet ovatkaan menneisyydessä olleet olemassaolon vaatimusten sanelemia, ei niitä selvästikään voida oikeuttaa aikana, jolloin ihmiskunta seisoo aikuisuuden kynnyksellä. Tasa-arvon kieltäminen merkitsee epäoikeudenmukaisuutta maailman väestön toista puolta kohtaan, ja edistää miehissä haitallisia asenteita ja tapoja, jotka siirtyvät perheistä työpaikoille, poliittiseen elämään ja lopulta kansainvälisiin suhteisiin. Ei ole olemassa mitään perusteita - ei moraalisia, käytännön sanelemia tai biologisia - jolla tällainen kieltäminen voidaan oikeuttaa. Vasta kun naiset lausutaan tervetulleiksi täysivaltaiseen kumppanuuteen kaikilla ihmispyrkimyksen saroilla, syntyy moraalinen ja psykologinen ilmapiiri, jossa rauha voi päästä esiin ja oikeudenmukainen ja yhdistynyt maailmansivistys kehittyä ja kukoistaa. Tästä syystä on aito omistautuminen tasa-arvon perustamiselle miesten ja naisten välille kaikilla elämän aloilla ja kaikilla yhteiskunnan tasoilla välttämätöntä ihmiskunnan edistymiselle. 4. Luotettavuus ja moraalinen johtajuus Jumalan silmissä luotettavuus on hänen uskonsa peruskivi ja kaikkien hyveiden ja täydellisyyksien perusta. Ihmiseltä, jolta tämä ominaisuus puuttuu, puuttuu kaikki. Mitä hyötyä on uskosta ja hurskaudesta, jos luotettavuus puuttuu? Mikä merkitys niillä voisi olla? Mitä hyötyä tai etua voisi niistä enää olla? 22 Niistä monista bahá'í-kirjoituksissa mainituista hyveistä, joita yksilöä kehotetaan vaalimaan, on luotettavuus ensisijalla. Bahá'u'lláh toteaa, että maailman levollisuus ja turvallisuus, kaikkien asioiden vakaus - kaikkien ihmistoimintojen, kaikkien tehtyjen sopimusten, kaikkien pyrkimysten vakavuus riippuu siitä. Kodissa, työssä, yhteiskunnassa, liike-elämän tai politiikan kysymyksissä on luotettavuus kaiken rakentavan vuorovaikutuksen ja toiminnan ytimessä. Se on avain ylläpidettäessä ykseyttä erilaisten kansojen ja kansakuntien välillä. Tästä syystä on jokaisen kehityspyrkimyksen sisällytettävä ensisijaistavoitteena luotettavuuden korostaminen mukana oleville yksilöille, yhdyskunnille ja instituutioille. Niillä, joilla on arvovalta, on suuri vastuu olla yleisen luottamuksen arvoisia. Johtajat - mukaan luettuna hallitusten, hallinnon, uskonnon, kasvatuksen, tiedotusvälineiden, taiteiden ja yhdyskunnan järjestöjen johtajat - on suhtauduttava myönteisesti siihen, että heitä voidaan pitää vastuullisina tavasta, jolla he käyttävät arvovaltaansa. Luotettavuuden ja aktiivisen moraalisuuden on tultava kaiken johtajuuden perustaksi, jos todellista edistystä halutaan saavuttaa. Moraalinen johtajuus, 23 tulevaisuuden johtajuus, saavuttaa korkeimman ilmenemismuotonsa toisten ja koko yhdyskunnan palvelemisessa. Se vaalii kollektiivista päätöksentekoa ja yhteistä toimintaa ja sitä motivoivat
sitoutuminen oikeudenmukaisuuteen - mukaan luettuna naisten ja miesten yhdenvertaisuus - sekä koko ihmiskunnan hyvinvointiin. Moraalinen johtajuus ilmentää itseään siinä, että pitäydytään yhteen käyttäytymiskoodiin sekä julkisessa että yksityisessä elämässä, ja tämä koskee yhtäläisesti sekä johtajia että kansalaisia. 5. Totuuden itsenäinen tutkiminen Kaikkien maailman kansakuntien on tutkittava totuutta itsenäisesti ja käännettävä katseensa kokonaan menneiden aikakusien kuolevista, sokeista jäljittelyistä. Itsenäisesti tutkittaessa totuus on yksi - sitä ei voi osittaa. Tästä syystä johtaa totuuden itsenäinen tutkiminen ihmiskunnan maailman ykseyteen. 24 Todellisen uskonnon ja tieteen välillä ei ole ristiriitaa. 25 Todellisuus on yksi, ja kun totuutta tutkitaan ja se varmistetaan, johtaa tämä yksilöiden ja yhteisön edistykseen. Etsittäessä totuutta tulee tieteen ja uskonnon - ihmiskunnan käytössä olevien kahden tietojärjestelmän - toimia läheisessä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tieteen saavutuksia edustavien oivallusten ja taitojen, tulee hakea henkisen omistautumisen voimaa ja moraalisia periaatteita varmistamaan niiden asianmukainen soveltaminen. Henkinen kehitys pitää sisällään totuuden tutkimisen yksilön itsensä vuoksi. Jatkuva pohdiskelu, joka pohjautuu tämän totuuden soveltamisesta saatuihin kokemuksiin, on henkiselle kehittymisprosessille kriittisen tärkeä. Sillä kollektiivinen totuuden tutkiminen ja ryhmäpäätösten tekeminen, neuvottelu, 26 joka saa voimansa ryhmästä ja vaalii tarkoituksen ja toiminnan ykseyttä, on välttämätön. Instituutiot tai arvovalta-asemassa olevat tekisivät viisaasti, jos loisivat myönteiset olosuhteet totuuden järkevälle tutkimiselle, samalla kun vaalisivat ymmärrystä siitä, että ihmisen onnellisuus, ja rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ykseyden perustaminen on tämän tutkimisen lopullisia tavoitteita. V. Henkisille arvoille perustuvat indikaattorit: Viisi ensisijaista sovellusaluetta Tässä kappaleessa tarkastellaan lyhyesti viittä aluetta joilla edellä määriteltyä viittä henkistä periaatetta voitaisiin soveltaa tavoitteiden määrittelyyn, ja viime kädessä henkisyyteen pohjautuvien indikaattorien muodostamiseen, joilla mitataan edistymistä näitä tavoitteita kohti. Aloitteen tarkoitus ei luonnollisestikaan ole näiden tavoitteiden ja indikaattorien määrittely. Sen sijaan se käyttää näitä henkisiä periaatteita niin, että ne voisivat palvella perustana muodostettaessa standardeja, menettelytapoja ja ohjelmia, sekä motivaationa ja ohjauksena näillä ensisijaisalueilla tapahtuvalle edistymiselle. Toisin sanoen, pyritään osoittamaan, että henkiset periaatteet ovat käytännöllisiä ja itse asiassa oleellisen tärkeitä kehitykselle. Samoin kuin käsiteltyjen henkisten periaatteidenkin kohdalla, ovat nämä toiminta-alueet sidoksissa toisiinsa ja joissakin tapauksissa ne ovat osittain päällekkäiset. Tästä syystä edellyttävät aloitteet jollakin alueella toimintaa myös toisilla. Tässä lyhyesti käsiteltävät alueet ovat: 1. Taloudellinen kehitys 2. Sivistys ja kasvatus 3. Ympäristöön liittyvä ohjaus 4. Perustarpeiden tyydyttäminen ruuan, ravintoaineiden, terveyden ja suojan suhteen 5. Hallinto ja osallistuminen
1. Taloudellinen kehitys Varallisuus on mitä suurimmassa määrin kiitettävää, jos se on hankittu yksilön omien ponnistusten avulla ja Jumalan armosta, kaupassa, maaviljelyksessä, taiteissa ja teollisuudessa, ja jos se käytetään ihmisystävällisiin tarkoituksiin. Ennen kaikkea, jos viisas ja kekseliäs ihminen käynnistää toimet jotka voivat yleisesti rikastuttaa suuria ihmisjoukkoja, ei tätä suurempaa hanketta voisi olla, ja saavutuksena sen arvo Jumalan silmissä olisi mitä ylevin, sillä tällainen hyväntekijä täyttäisi suuren väestönosan tarpeet ja takaisi heidän mukavuutensa ja hyvinvointinsa. Varallisuus on mitä suositeltavinta - edellyttäen että koko väestö on varakasta. Kuitenkin, jos vain muutamalla on kohtuuttomia rikkauksia samalla kun muut ovat köyhyydessä, eikä tästä rikkaudesta koidu mitään hedelmää, ovat ne omistajalleen yksinomaan taakka. Toisaalta, jos se käytetään tiedon edistämiseen, peruskoulujen ja muiden oppilaitosten perustamiseen, taiteiden ja teollisuuden edistämiseen, orpojen ja köyhien koulutukseen - lyhyesti, jos se omistetaan yhteiskunnan hyvinvoinnille - nähdään sen omistaja Jumalan ja ihmisten edessä maan päällä elävistä kaikkein erinomaisimpana, ja hänet tullaan lukemaan yhdeksi paratiisin asukkaista. 27 Ihmisasioiden järjestelyn uudelleenmieltämistehtävälle keskeistä on löytää oikea ymmärrys talouden roolista. Epäonnistuminen talouden sijoittamisessa ihmiskunnan yhteisöllisen ja henkisen olemassaolon laajempaan viitekehykseen, on johtanut kalvavaan materialismiin maapallon taloudellisesti kehittyneimmillä alueilla, ja maailman kansojen suurten massojen pysyvään puutetilaan. Talouden tulisi palvella kansalaisten tarpeita; ei tule edellyttää, että yhteiskunnat muotoilevat itsensä sopeutumaan talouden malleihin. Taloudellisten järjestelmien toiminta on viime kädessä varustaa maailman kansat ja instituutiot keinoilla saavuttaa kehityksen todellinen päämäärä: ihmistietoisuudessa piilevien rajattomien lahjojen kehittäminen. Yhteiskunnan on kehitettävä talousmalleja, jotka saavat muodon yhteisen kokemisen myötämielisestä ymmärtämisestä, ihmisolentojen tarkastelemisesta suhteessa toinen toisiinsa, sekä sen keskeisen roolin tunnustamisesta, joka perheellä ja yhteisöllä yhteiskunnallisessa ja henkisessä hyvinvoinnissa on. Tärkeysjärjestykset on määriteltävä uudelleen instituutioissa ja järjestöissä. Voimavarat on suunnattava pois niistä toimijoista ja ohjelmista, jotka ovat yksilölle, yhteiskunnille ja ympäristölle vahingollisia, ja ohjattava kohti niitä, jotka ovat kaikkein lähinnä dynaamisen, oikeudenmukaisen ja kukoistavan yhteiskuntajärjestyksen edistämistä. Tällaiset talousjärjestelmät ovat luonteeltaan vahvasti altruistisia ja yhteistoiminnallisia; ne luovat mielekkäitä työpaikkoja 28 ja auttavat poistamaan köyhyyden maailmasta. 2. Sivistys ja kasvatus Ensisijainen, kaikkein kiireellisin vaatimus on koulutuksen edistäminen. On mahdotonta, että mikään kansakunta voisi saavuttaa varallisuutta ja menestystä ellei tätä mitä tärkeintä, tätä perustavaa laatua olevaa asiaa viedä eteenpäin. Tärkein syy kansojen alennukseen ja tuhoon on tietämättömyys. Nykyaikana suuret ihmisjoukot ovat tietämättömiä aivan tavallisistakin asioista, kuinka paljon vähemmän he ymmärtävät tärkeiden ongelmien oleellisesta sisällöstä ja ajan monimutkaisista tarpeista. 24 Globaalin yhteiskunnan kehittäminen edellyttää kykyjen vaalimista tavalla, joka pitkälti ylittää kaiken sen minkä ihmiskunnan tähän mennessä on kyennyt saamaan aikaan. Edessä olevat haasteet edellyttävät yksilöille ja organisaatioille avoimen tiedon lähteille pääsyn suunnatonta laajentamista. Yleismaailmallinen koulutus 30 on välttämätön lisätekijä kyseisessä kyvykkyyden rakentamisessa, mutta ponnistus onnistuu vain siinä laajuudessa missä yksilöt ja ryhmät yhteiskunnan kaikilla sektoreilla kykenevät hankkimaan tietoa ja soveltamaan sitä ihmisten toimintamallien muovaamiseen.
Koulutuksen on oltava läpi koko elämän jatkuvaa. Sen tulee auttaa ihmisiä kehittämään, tietoja, arvoja, asenteita ja taitoja, jotka ovat välttämättömiä toimeentulon ansaitsemisessa, samoin kuin osallistumisessa luottavaisuudella ja rakentavalla tavalla sellaisten yhteiskuntien rakentamiseen, jotka heijastavat oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja ykseyden periaatteita. Sen tulee myös auttaa yksilöä kehittämään käsityksen omasta paikastaan yhteiskunnassa, joka perustuu pakalliseen mutta joka sulkee piiriinsä koko maailman. Menestyksellinen koulutus vaalii hyvettä henkilökohtaisen ja kollektiivisen hyvinvoinnin perustana, herättää yksilöissä vahvan palvelemisen tunteen ja aktiivisen omistautumisen heidän perheidensä, yhdyskuntiensa, maidensa, ja itse asiassa, koko ihmiskunnan hyvinvoinnille. Se rohkaisee itsetutkiskelua ja ajattelua historiallisen prosessin termein, ja se edistää inspiraatioperusteista oppimista sellaisin keinoin kuin musiikki, taiteet, runous, mietiskely ja vuorovaikutus luonnollisen ympäristön kanssa. 3. Ympäristönhoito Emme voi erottaa ihmissydäntä omasta ympäristöstämme ja sanoa, että kun yksi näistä uudistetaan kaikki paranee. Ihminen on orgaaninen yhdessä maailman kanssa. Hänen sisäinen elämänsä muuttaa ympäristöä samalla kun ympäristö vaikuttaa siihen suuresti. Toinen vaikuttaa toiseen ja jokainen pysyvä muutos ihmisen elämässä on tulosta näistä keskinäisistä vaikutuksista. 24 Bahá'í-kirjoitukset kuvaavat luontoa pyhyyden heijastumana. 32 Niissä opetetaan, että luontoa tulee arvostaa ja kunnioittaa, mutta ei palvoa; sen sijaan sen tulisi palvella ihmiskunnan ponnistuksia viedä eteenpäin jatkuvasti edistyvää sivistystä. Kuitenkin on kaikkien luonnon osien keskinäisen vuorovaikutuksen valossa, samoin kuin evoluution ja diversiteetin suuren tärkeyden johdosta "kokonaisuuden kauneudelle, tehokkuudelle ja täydellisyydelle" 33, tehtävä kaikki ponnistelut maapallon biodiversiteetin ja luonnollisen järjestyksen säilyttämisen puolesta. Planeetan laajojen luonnonvarojen ja biologisen diversiteetin luottohenkiilöinä tai hoitajina on ihmiskunnan opittava hyödyntämään maapallon luonnonvaroja - uusiutuvia ja uusiutumattomia tavalla, joka varmistaa sekä kestävän kehityksen että kohtuuden aina mittaamattomaan tulevaisuuteen. Hoitajan asenne edellyttää, että kaikkien kehitystoimenpiteiden mahdolliset ympäristöseuraamukset otetaan huomioon. Tämä pakottaa ihmiskunnan ottamaan toimissaan huomioon kohtuuden ja nöyryyden, ja ymmärtämään, ettei luonnon todellista arvoa voida mitata talouden termein. Se edellyttää myös syvällistä ymmärrystä luonnon maailmasta ja sen roolista ihmiskunnan kollektiiviselle kehitykselle - sekä aineelliselle että henkiselle. Tästä syystä on kestävä ympäristöstä huolehtiminen kyettävä näkemään ei ainoastaan vapaasti valittavana sitoutumisena, jota voidaan punnita muiden kilpailevien etujen kanssa, vaan pikemminkin perustavaa laatua olevana vastuuna, joka on hyväksyttävä - edellytys henkiselle kehitykselle ja samalla yksilön fyysiselle olemassaololle. 4. Perustarpeiden tyydyttäminen ruuan, ravintoaineiden, terveyden ja suojan suhteen Tällaisessa maailmanyhteisössä...maailman taloudelliset voimavarat järjestellään, raaka-ainelähteet otetaan käyttöön ja hyödynnetään täysipainoisesti, sen markkinat yhdenmukaistetaan ja kehitetään, ja sen tuotteiden jako järjestetään oikeudenmukaisesti...sekä taloudellisiin että poliittisiin sotiin tuhlattu ja hukutettu valtava energia keskitetään sellaisiin tarkoituksiin, jotka laajentavat ihmiskeksintöjen piiriä ja teknistä kehitystä, kohottavat ihmiskunnan tuotantokykyä, hävittävät sairaudet, laajentavat tieteellistä tutkimustyötä, kohottavat fyysisen terveyden tasoa ja terävöittävät ja parantavat ihmisaivojen toimintaa, käyttävät hyväksi planeetan käyttämättömiä ja ennestään tuntemattomia voimavaroja, pidentävät ihmiselämää ja tukevat
kaikenlaista muuta toimintaa, mikä voi kannustaa koko ihmiskunnan älyllistä, moraalista ja henkistä elämää. 34 Ruokaan, ravintoon, terveyteen ja suojaan liittyvät kysymykset ovat keskeisiä haasteelle tarjota riittävä elintaso kaikille ihmisperheen jäsenille. Näitä kysymyksiä ei voida kuitenkaan käsitellä yksinomaan teknisinä tai taloudellisina ongelmina. Nälän ja aliravitsemuksen poistaminen; elintarvikevarmuusvarastojen perustaminen; riittävän suojan turvaaminen; ja kaikkien terveydestä huolehtiminen edellyttävät muutosta arvoissa, sitoutumista tasapuolisuuteen, ja vastaavaa menettelytapojen, päämäärien ja ohjelmien uudelleenmäärittelyä. Ihmiskunnan perustarpeiden tyydyttämiseen ja köyhyyden poistamiseen tarvittavat teknologiat ja voimavarat ovat olemassa. Oikeudenmukaisuus näiden teknologioiden ja voimavarojen käytössä saadaan kuitenkin aikaan vain tietyn ymmärryksen ja omistautumisen avulla. Samalla kun yksilöiden tulee tehdä kaikkensa huolehtiakseen omista ja perheenjäsentensä tarpeista, on yhteiskunnan vastuulla tarvittaessa auttaa perustarpeiden tyydyttämisessä. Kaikille tulee varmistaa mahdollisuus tulla mukaan kehitysohjelmiin ja päästä osallisiksi niiden hyödyistä. Ravintotuotannon ja jakelun taloudelliset näkökohdat on pohdittava uudelleen ja maanviljelijän ratkaisevalle roolille elintarvikeomavaraisuudessa ja talouden turvaamisessa on annettava riittävä arvo. 35 Mitä terveyteen tulee - yksilön fyysiseen, henkiseen, yhteiskunnalliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin - auttaisivat puhtaan veden, suojan, ja jonkinlaisen edullisen energian saanti suuresti niiden ongelmien poistamisessa, jotka tällä hetkellä vaivaavat erittäin monia yksilöitä ja yhteiskuntia. Tässä on kuitenkin myönnettävä, että jotkut sairaudet heijastavat ihmisten epäterveitä käyttäytymismalleja. Tästä syystä auttaisi moraalisen kehityksen sisällyttäminen kasvatukseen ja koulutukseen vähentämään merkittävästi tiettyjä oman aikamme terveysongelmia. 5. Hallinto ja osallistuminen Siunattu on se hallitsija, joka lohduttaa vankina olevaa, ja rikas joka huolehtii köyhistä, ja oikeudenmukainen, joka suojelee poljetun oikeuksia väärintekijää vastaan, ja onnellinen se luotettu, joka noudattaa sitä, minkä Säätäjä, Ikiaikainen on hänelle määrännyt. 37 Hyvä hallinto on yhteiskunnallisen kehityksen kannalta oleellisen tärkeä. Vaikka hallinto usein yhdistetään hallitukseen, sisältyy siihen itse asiassa paljon muuta. Hallintaa tapahtuu kaikilla tasoilla ja se sisältää ne tavat, joilla muodollinen hallinto, kansalaisryhmät, yhteiskunnan organisaatiot ja yksityinen sektori hoitavat voimavaroja ja asioita. Hyvä hallinto on välttämätön, jos yhdyskuntien odotetaan ylläpitävän tasapainoaan, ohjaavan itsensä läpi vaikeuksien, ja vastaavan luovalla tavalla edessä oleviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Kolme tekijää, jotka pitkälti määräävät hallinnan tason ovat johtajuuden laatu, hallittavana olevien laatu ja paikalla olevien rakenteiden ja prosessien laatu. Nousemassa on kansainvälinen yksimielisyys siitä, mitkä ovat hyvän hallinnon ydinominaisuudet, erityisesti suhteessa muodolliseen hallitukseen. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat demokratia, lain kunnioitus, vastuullisuus, avoimuus ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen. Tätä yksimielisyyttä on kuitenkin laajennettava niin, että se sisältää arvonannon sille roolille minkä hallinto omaksuu edistääkseen yhteiskunnan kaikkien jäsenten henkistä ja aineellista hyvinvointia. Yleismaailmallisten arvojen on ohjattava hallintaa, joihin sisältyy eettinen käsitys yhteisen hyvän palvelemisesta. Sen on annettava kansalaisille mielekäs osallistumisen mahdollisuus niiden ohjelmien ja menettelytapojen hahmottelemiseen, muotoilemiseen, soveltamiseen ja arviointiin, jotka vaikuttavat heihin. Sen tulisi pyrkiä lisäämään ihmisten kykyä hallita muutosta ja sen tulisi tarjota tilaisuuksia lisätä heidän kykyjään ja omanarvontuntoaan. Sen tulee tarjota keinot, joilla taataan tasa-arvoiset mahdollisuudet ohjelmien ja menettelytapojen etuihin, koulutukseen ja tiedonsaantiin, sekä elinikäiseen oppimiseen. Tämän lisäksi sen tulee varmistaa, että
tiedotusvälineet ovat aktiivisia, valppaita ja totuudenmukaisia. Globaalilla tasolla on myös luotava aidosti osallistumiseen perustuva hallinnollinen järjestelmä. VI. Henkisille arvoille perustuvien indikaattorien kehittäminen: Kolme esimerkkiä Tässä kappaleessa esitetään kolme esimerkkiä siitä kuinka henkisyyteen perustuvia indikaattoreita voidaan muodostaa. Tällaisia indikaattoreita tarvitaan viimekädessä kaikilla tasoilla - paikallisella, kansallisella ja globaalilla. Ensimmäinen esimerkki henkisille arvoille perustuvasta indikaattorista tutkii periaatteen ykseys erilaisuudessa soveltamista koulutuspolitiikkaan. Lähtien siitä kehitysnäkymästä, joka hyväksyy sekä mahdollisuuden että välttämättömyyden yhdistyneestä ja rauhanomaisesta maailmasta, ykseys erilaisuudessa nähdään henkisenä periaatteena, joka on tuolle tulevaisuudelle välttämätön. Tämän jälkeen valitaan sovellusalue: tässä tapauksessa koulutus. Pohtimalla periaatetta 38 ykseys erilaisuudessa koulutuksessa, nousee esiin lukuisia mahdollisuuksia toimintatapojen, tavoitteiden ja ohjelmien suhteen, joista useitakin voidaan lähteä edistämään. Tässä esimerkissä tarkastelu rajoitetaan kuitenkin ainoastaan yhteen tavoitteeseen: herättää opiskelijoissa globaali tietoisuus tietoisuus, joka itse asiassa jo sisältyy periaatteeseen ykseydestä erilaisuudessa. Tällaista tietoisuutta edistävä koulutusohjelma voisi sisältää, niihin kuitenkaan rajoittumatta, ohjauksen maailman erilaisten kulttuurillisten, uskonnollisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien rikkauden ja tärkeyden arvostamiseen, sekä tunteen herättämisen maailmanyhteisöön kuulumisesta ja vastuuntunnosta sitä kohtaan. Siihen voisi edelleen sisältyä sen merkittävän panoksen tutkiminen, jonka maailman kansakunnat antavat ihmiskunnan kollektiivisen edistyksen puolesta osallistumalla sellaisille kansainvälisille foorumeille kuin Yhdistyneet kansakunnat, sellaisten sopimusten kautta kuin ovat ihmisoikeussopimukset ja YK:n globaalit toimintasuunnitelmat, sekä sellaisten kansainvälisten aloitteiden kautta kuin maailman geeniperintöalueet. Arvioitaessa edistystä tätä tavoitetta kohti, on mahdollista mitata prosentuaalista aikaa - sekä luokassa että koulunjälkeisissä ohjelmissa - joka on omistettu aiheelle tai globaalia tietoisuutta edistäville toiminnoille. Toinen mitta voisi olla oppikirja-analyysi, jolla määriteltäisiin samalle aiheelle omistettu sivumäärä. Yksi mittaustapa olisi selvittää, kuinka laajalti tutkittavat aihealueet on sisällytetty opettajankoulutuslaitosten oppisuunnitelmiin. 39 Vielä yksi tapa olisi kyselyjen avulla selvittää oppilaiden (ja opettajien) asenteita ja tietoja näiden asioiden suhteen. Tätä tutkimusta voisi jatkaa eteenpäin: useita mittauksia voitaisiin koota yhdistelmätaulukoksi, tai niistä voitaisiin muodostaa indikaattoriryhmä, joka kuvaisi tavoitetta edistää oppilaissa globaalia tietoisuutta. Toinen esimerkki henkisyyteen pohjautuvista indikaattoreista tutkii oikeuden ja kohtuuden periaatteiden soveltamista taloudellisiin kehityskäsityksiin. Seuraamalla samaa prosessia kuin ensimmäisessä esimerkissä, katsotaan ohjaaviksi periaatteiksi tasapuolisuus ja oikeus; sovellusalueeksi valitaan taloudellinen kehitys; ja tavoitteeksi valitaan köyhyyden poistaminen maailman kansakuntien keskuudesta. Aivan ilmeisestikin tämä on moniulotteinen päämäärä. Tätä esimerkkiä ajatellen tutkitaan ainoastaan kansakuntien välistä kuilua, vaikka varallisuuden jakautumista kansakuntien sisällä on myös käsiteltävä, jos köyhyys maailmasta halutaan poistaa. Lisäksi pohditaan yksinomaan köyhyyttä suhteessa tuloihin. Tämän tavoitteen edellytyksenä on se, että maailmassa on riittävästi voimavaroja kattamaan jokaisen tarpeet, ja että köyhyyden poistaminen edellyttää kulutuksen ja kasautumisen kohtuullistamista, oikeudenmukaisten ja tasapuolisten kauppasuhteiden rakentamista, sekä kohtuuttomien valtionvelkojen aiheuttaman taakan poistamista.
Käytettävissä on lukuisia tuloerojen mittaustapoja, jotka osoittavat missä yksitäiset maat ovat tietyllä jatkumolla. Lähes kaikkia voitaisiin käyttää mittausvälineenä ajan suhteen määriteltäessä onko kuilu taloudellisesti kehittyneimpien ja vähiten kehittyneiden maiden välillä vähentynyt. Tässä yhteydessä on määritettävä taloudellista köyhyyttä osoittava perustaso keskimääräisen kansallisen tulotason suhteen, jos halutaan määrittää köyhyyden poistamisen suuntaan tapahtunut kehitys. Toinen mitta voisi olla niiden taloudellisten hyötyjen punnitseminen, joita saadaan taloudellisesti köyhiä maita suosivista kaupankäyntimahdollisuuksista. Vielä yksi menetelmä olisi laskea henkilökohtaista tuloa mittapuuna käyttäen, niitä vaikutuksia, joita kansakuntien sekä yhdessä että erikseen tekemillä toimenpiteillä on ollut pyrittäessä vähentämään tai kokonaan poistamaan taloudellisessa puutteessa olevien maiden maksamatta olevia bilateraalisia ja multilateraalisia velkoja. Kolmas esimerkki henkisyyteen perustuvista indikaattoreista selvittää totuuden itsenäisen tutkimisen periaatteen soveltamista hallinnan ja osallistumisen alueella. Tässä tapauksessa sovellettava perusperiaate on totuuden itsenäinen tutkiminen; valittu sovellusalue on hallinto ja osallistuminen; ja tavoite on vaalia tehokasta laajalla pohjalla tapahtuvaa neuvottelua muodostettaessa ja otettaessa käyttöön kehitystyökäytäntöjä ja kehitysohjelmia. Neuvottelu ymmärretään kollektiivisena päätöksentekoprosessina, joka maksimoi kaikkien yhdyskunnan sektoreiden osallistumisen ja pyrkii löytämään totuuden käsiteltävässä asiassa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että yhdyskunnan jäsenille luodaan koneistot ja avataan tiet osallistua järkevällä tavalla niiden toimintaperiaatteiden ja ohjelmien hahmotteluun, muotoilemiseen, soveltamiseen ja arvioimiseen, jotka heihin itseensä vaikuttavat. Edistystä tämän kohteen saavuttamisessa on huomattavasti vaikeampi arvioida kuin edistystä kohti edellisissä esimerkeissä mainittuja tavoitteita. Mittaustavat voisivat sisältää mielipidemittaukset yksilöiden osallistumisesta kaikissa kehityksen vaiheissa, ja siitä missä määrin yksilöt näkevät oman panoksensa yhdyskunnan edistymisessä mielekkäänä ja jatkuvana. Tämän mittausmenetelmän tulisi laskea kuinka suuri osa yhdyskunnasta on mukana ja mikä on tyypillisesti ulkopuolelle jätetyn yhdyskunnan jäsenten osuus, mukaan luettuna naiset, vähemmistöt ja vanhukset. Toinen menetelmä voisi mitata sellaisten muodollisten ja epämuodollisten rakenteiden ja prosessien olemassaoloa, jotka helpottavat yhteistyöaloitteita, samoin kuin pidettyjen kokousten lukumäärää ja tiheyttä, tai sitä yhdyskunnan prosentuaalista osuutta, joka näissä koneistoissa on mukana. Aivan selvästikään eivät yllä mainitut esimerkit ole riittävän yksityiskohtaisia saattamaan toimintaan ehdotettuja indikaattoreita. Esimerkiksi kaikissa mittaustavoissa tulisi olla standardit, joiden perusteella kerätyt tiedot ja tietoaineisto voitaisiin arvioida. Näitä tietoja ja aineistoja tulee myös arvioida ajan suhteen, jotta saavutetusta edistyksestä saadaan ymmärrettävä kuva. Tämän lisäksi on välttämätöntä määritellä etukäteen ja riittävällä tavalla se, mikä katsotaan menestykseksi. VII. Kohti henkisille arvoille perustuvien indikaattorien kehittämistä: Mahdollisia yhteistyövaiheita Tässä lausunnossa on esitetty tietty tulevaisuuden visio, ja tutkittu tähän visioon perustuen niitä henkisiä periaatteita, joita voitaisiin käyttää muotoiltaessa kehitysindikaattoreita osoittamaan edistymistä tätä tulevaisuutta kohti. Se on myös selvitellyt soveltamisalueita, joilla näitä periaatteita voitaisiin hyödyntää kehitettäessä tavoitteita, ja lopulta indikaattoreita, joilla edistystä kohti näitä päämääriä mitataan. Lopuksi on esitetty lyhyitä esimerkkejä siitä kuinka kuvattuja henkisille arvoille perustuvia mittausvälineitä voitaisiin laatia ja kehittää.
Tämän selvityksen lähestymistapa poikkeaa siitä prosessista, joka tavallisesti liitetään indikaattorien luomiseen. Toisin sanoen, indikaattorin luominen seuraa tavallisesti, vaikkakaan ei aina, toimintaperiaatteiden ja tavoitteiden määrittelyä. Yhteiskunnan ryhmät ja muut lähestyvät kuitenkin yhä kasvavassa määrin indikaattorien kehittämistä luomalla ensin vision, tunnistamalla kyseisen vision taustalla olevat periaatteet, tutkien sitten soveltamisalueita, joille kyseisille periaatteille perustuvia tavoitteita tulisi luoda, ja muotoilemalla lopulta indikaattorit, joilla etenemistä kohti näitä tavoitteita mitataan. Tässä esityksessä on sovellettu tätä lähestymistapaa. Kun henkisille arvoille perustuvat indikaattorit tulevat yleiseen käyttöön, mitkä tahansa lähestymistavat päätyvät samaan tavoitteeseen: henkisten periaatteiden saattamiseen ymmärrykseemme, käytäntöihimme ja kehityksen arviointiin. Tavoitteiden varsinaiseen tunnistamiseen ja henkisten kehitysindikaattorien rakentamiseen voidaan ryhtyä kollektiivisena prosessina. Seuraavaa ehdotusta harkittaessa, on pidettävä mielessä ettei edellä esitettyjä vaiheita, periaatteita eikä sovellusalueita tarvitse ottaa lähtökohdiksi. Ehdotus on seuraava: maailman uskontojen edustajat kokoontuisivat yhteen, mahdollisesti Maailmanpankin tai jonkin muun kansainvälisen kehitystoimijan kuten Yhdistyneiden kansakuntien Kehitysohjelman isännyydessä, aloittamaan neuvottelut henkisistä periaatteista ja niiden merkityksestä yksilöiden ja kollektiivien edistykselle. 40 Tämän ponnistuksen ensitavoite - joka heti alkuvaiheessaan olisi nähtävä painoarvoltaan suurena, aikaavievänä ja jatkuvana - olisi saavuttaa ymmärrys pienen henkisen periaateryhmän osalta, jotka yleismaailmallisesti nähdään yhteisenä, sekä joukko ensisijaisia toiminta-alueita, joilla niitä sovellettaisiin. Näiden periaatteiden ja ensisijaisalueiden perusteella luotaisiin tavoitteet ja rakennettaisiin indikaattorit mittaamaan saavutettua kehitystä kohti näitä tavoitteita. Muita päämääriä voitaisiin lisätä neuvottelujen edistyessä. Sitä mukaa kuin yhteinen visio saadaan ilmaistuksi, voimistuu yritys. Koska edustajien ei tulisi olla mukana teknisissä kysymyksissä, kuten määrällisten mittareiden laskennassa - voisi mukana oleva kehitysvastaava ottaa tämän tehtävän - heidän tulisi tutkia indikaattoreita uudelleen kun ne on muotoiltu, ja osallistua tarvittavissa niiden hienosäätöön testausten jälkeen. 41 Uskonnolliset erot muodostuvat tuskin ylitsepääsemättömiksi tällaiselle aloitteelle, sillä maailman uskonnollisissa traditioissa piilee niitä yhdistävä ykseyden säie. Kullakin niistä on henkisiä perustotuuksia ja standardeja, jotka muodostavat yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja kollektiivisen tarkoituksen todellisen perustan. Uskontojen tulisi näin ollen kyetä tekemään yhteistyötä sellaisen ponnistuksen puolesta, joka saa voimaa niiden syvimmistä totuuksista ja kunnioittaa niitä, ja joka antaa ihmiskunnalle tällaisen lupauksen. Prosessin edistyessä se saattaa hyötyä tukeutumisesta kehitystyön kentällä jo käynnissä oleviin ponnisteluihin, kuten viimeaikaisista YK:n konferensseista nousseet globaalit toimintasuunnitelmat. Näissä toimintasuunnitelmissa maailman hallitukset ovat sitoutuneet "sosiaaliseen, taloudelliseen ja henkiseen kehitykseen" 42 ja "luomaan suuremman vakauden ja rauhan maailman, joka on rakennettu eettiselle ja henkiselle näkemykselle" 43 Ne ovat hyväksyneet, että heidän "yhteiskuntiensa on vastattava tehokkaammin yksilöiden, perheiden ja heidän asuinyhdyskuntiensa henkisiin tarpeisiin... ei ainoastaan välttämättömyyden pakosta vaan myös jatkuvana ja muuttumattomana sitoutumisena edessä olevina vuosina." 44 Tämän lisäksi ne ovat vakuuttaneet, että "kehitystä ei voida erottaa siitä kulttuurisesta, ekologisesta, taloudellisesta, poliittisesta ja henkisestä ympäristöstä, jossa se tapahtuu." 45 Nämä samat hallitukset ovat myös myöntäneet että "yksilöiden tulee voida kehittää täysin piilevät kykynsä, mukaan luettuna terveellinen fyysinen, älyllinen ja henkinen kehitys," 46 ja että "uskonto, henkisyys ja vakaumus näyttelevät keskeistä osaa miljoonien naisten ja miesten elämässä, siinä tavassa millä he elävät ja niissä toiveissa joita heillä on tulevaisuuden suhteen." 47 (Kursivointi lisätty). 48 Näillä sitoumuksilla yhdessä näissä toimintasuunnitelmissa ehdotettujen toimintaperiaatteiden, tavoitteiden ja ohjelmien kanssa on globaalin yksimielisyyden painoarvo. Tässä suhteessa ne
edustavat korkeinta yhteistä ymmärrystä kehityksen tärkeysjärjestyksestä ja lähestymistavoista, minkä kansainvälinen yhteisö on kyennyt saavuttamaan. Toisaalta, sen lisäksi että nämä globaalit sopimukset sisältävät yleisiä lausuntoja henkisyyden, henkisen näkemyksen ja henkisen kehityksen perustavaa laatua olevasta roolista ja tärkeydestä, eivät ne tarjoa mitään yhdenmukaista kuvaa siitä mitä nämä termit merkitsevät, ja nykyiset kehityksen mittarit - "menestyksen" määrittelijät - eivät kykene ottamaan huomioon henkisiä tekijöitä. Tästä huolimatta on tunnustettava, että nämä toimintasuunnitelmat ovat tunnustaneet, että henkisyys on kehityksen osa, ja ne yrittävät nostaa esiin tietyt periaatteet, kuten suvaitsevaisuus ja solidaarisuus, jotkut yksityiskohtaisemmin ja paremmalla menestyksellä kuin toiset. Tästä syystä uskonnollisten edustajien neuvotteluja rikastuttaisi suuresti näiden asiakirjojen tutkiminen. Tämän lisäksi, nämä neuvottelut voisivat hyvinkin synnyttää toimintaperiaatteita ja tavoitteita, jotka ovat yhdenmukaisia näissä globaaleissa sopimuksissa esitettyjen kanssa, ja voisivat sen mukaisesti hyötyä näiden sopimusten sisältämien ohjeiden huomioon ottamisesta. Kuitenkin uskontojen edustajien kehittämät toimintaperiaatteet ja tavoitteet perustuisivat selvästi tunnistettuihin henkisiin periaatteisiin, minkä ansiosta ihmiset antaisivat niille huomattavasti todennäköisemmin tukensa, kuin sellaisille, jotka ovat juurtuneet ensisijaisesti aineellisiin näkökohtiin. Ehdottamalla kehitysindikaattorien luomista jokaisessa globaalissa toimintasuunnitelmassa, on Yhdistyneet kansakunnat saattanut liikkeelle prosesseja kansallisilla ja globaaleilla tasoilla sopivien edistymisen mittareiden muovailemiseksi. Henkisille arvoille perustuvien indikaattorien rakentamistyö voisi lopulta yhdistyä näihin aloitteisiin. Sitä mukaa kun näitä henkisyyteen perustuvia mittausmenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön, voitaisiin kansallisella ja paikallisella tasolla käynnistää neuvotteluprosesseja, joissa yhdyskuntia rohkaistaisiin soveltamaan näitä indikaattoreita omiin erityisolosuhteisiinsa tai kehittämään samankaltaisia mittauskeinoja tästä globaalista aloitteesta riippumatta. Tällaisten indikaattoreiden käyttöönotto tai luominen voisi itsessään olla valaiseva ja vahvistava prosessi kaikille mukana oleville. Tämän lisäksi näistä prosesseista nousevat toimintaperiaatteet, standardit ja tavoitteet voittaisivat kaikella todennäköisyydellä puolelleen monien ihmisten tuen ja saisivat muodollisen hyväksynnän uskonnollisilta instituutiolta ja yhteisöiltä. Henkisille arvoille perustuvien indikaattorien kehittäminen ei viimekädessä ole tämän aloitteen tarkoitus. Tavoite on pikemminkin saada henkiset periaatteet hyväksytyiksi kehityksen oleellisimmaksi osaksi, käyttää näitä periaatteita laadittaessa standardeja, menettelytapoja ja ohjelmia, ja hyödyntää niitä kannustamaan ja ohjaamaan edistystä. Kuitenkin, lähtemällä liikkeelle pienellä määrällä henkisille periaatteille perustuvia mittausmenetelmiä, osoittamalla että nämä periaatteet eivät ole vain käytännöllisiä vaan ratkaisevan tärkeitä yksilön ja yhteisöjen kehitykselle, voidaan henkisyyden hyväksymistä kehityksen keskeisimpänä tekijänä merkittävästi edistää. Henkisille arvoille perustuvien mittausmenetelmien kehittäminen ei tästä syystä ole vain oikea-aikaista vaan elintärkeää.