POHJANMAAN MAAKUNTAKAAVA VAIHE 1 KAUPALLISTEN PALVELUJEN SIJOITTUMINEN POHJANMAALLA Maakuntahallitus 22.11.2010
SISÄLLYSLUETTELO: 1. JOHDANTO... 4 1.2 Vaihekaavan lähtökohdat ja yleiset tavoitteet... 4 1.2.1 Voimassa olevat kaavat ja niiden korvaaminen... 4 1.3 Suunnittelualue... 4 1.4 Keskeiset käsitteet... 4 2. MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TAVOITTEIDEN TAUSTA... 5 2.1 Ilmastotavoitteet... 5 2.2 ESDP European Spatial Development Perspective (Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat)... 6 2.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 6 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki... 7 2.5 Muu maakuntakaavoitukseen vaikuttava lainsäädäntö... 7 2.6 Maakuntasuunnitelman tavoitteet... 7 3. MAAKUNNAN SUUNNITTELU POHJANMAALLA... 8 3.1 Maakunnan suunnittelujärjestelmä... 8 3.2 Vaihekaavaprosessi... 9 3.2.1 Osallistuminen ja vuorovaikutus... 9 3.2.2 Aloitusvaihe... 9 3.2.3 Valmisteluvaihe... 10 3.2.4 Ehdotusvaihe... 12 3.2.5 Hyväksymisvaihe... 12 3.2.6 Vahvistamisvaihe... 12 4. VAIHEKAAVAN LÄHTÖKOHDAT... 13 4.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne... 13 Kuva 5: Satelliittikuva Pohjanmaalta (Sateliittikuva: Google Maps)... 14 4.2 Luonnonympäristö... 14 4.3 Väestö... 15 4.3 Kaupalliset palvelut... 17 4.3.1 Nykyinen palveluverkosto... 17 4.3.2 Ostovoima, sen virtaukset ja kehitys... 17 4.4 Työpaikat, koulutus ja elinkeinot... 18 4.5 Liikenne ja logistiikka... 23 4.5.1 Tieliikenne... 23 4.5.2 Raideliikenne... 23 4.5.3 Lentoliikenne... 25 4.5.4 Meriliikenne... 25 4.5.5 Kevytliikenne ja joukkoliikenne... 25 4.6 Tekninen huolto... 25 4.7 Keskeiset ohjelmat, suunnitelmat, selvitykset ja hankkeet... 25 4.7.1 Kansalliset ohjelmat... 25 4.7.2 Maakunnalliset selvitykset ja suunnitelmat... 26 4.7.3 Kaavoitus... 27 5. VAIHEKAAVAN SISÄLTÖ... 27 5.1 Tavoitteet ja strategiat... 27 5.2 Kaupan kehitys Pohjanmaalla vuoteen 2030 saakka... 27 5.3 Kaupallisten palvelujen saavutettavuus... 29 5.4 Mitoitus... 29 5.5 Vaihekaavan ratkaisut... 31 5.5.1 Pietarsaaren seutu... 32 2 (48)
5.5.2 Vaasan seutu... 33 5.5.3 Kyrönmaa... 35 5.5.4 Suupohjan rannikkoseutu... 36 6. MERKINNÄT JA MÄÄRÄYKSET... 38 6.1 Aluevarausmerkinnät, viiva- ja muut merkinnät... 38 6.2 Pohjakarttamerkinkintöjä... 41 7. VAIHEKAAVAN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 42 8. MAAKUNTAKAAVAN OIKEUSVAIKUTUKSET... 43 8.1 Maakuntakaavan oikeusvaikutusten yleisperiaatteet... 43 8.2 Kaavamerkinnät ja kaavamääräykset oikeusvaikutusten kannalta... 43 8.3 Vaihekaavan ohjausvaikutus alueiden käytön suunnitteluun... 44 8.3.1 Kaavaohjauksen yleisperiaatteet... 44 8.3.2 Hyväksyttävä eroavaisuus maakuntakaavasta... 44 8.3.3 Maakuntakaavan muuttamista edellyttävä ratkaisu... 44 8.4 Vaihekaavan vaikutus vähittäiskaupan suuryksikön sijoittumiseen... 45 8.5 Maakuntakaavan ohjausvaikutus muuhun alueiden käytön suunnitteluun ja viranomaistoimintaan... 45 8.6 Maakuntakaavan suhde muun lainsäädännön mukaiseen päätöksentekoon... 45 8.7 Maakuntakaavan vaikutukset rakentamiseen ja muuhun maankäyttöön... 46 8.8 Lunastusoikeus... 46 8.9 Vaihekaavan vahvistaminen... 47 9. KAAVAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA... 48 LIITTET: Liite 1: Väestö- ja työpakka analyysi Liite 2: Yhteenveto kokonaismaakuntakaavan ja vaihekaava 1:n ratkaisuista 3 (48)
1. JOHDANTO 1.2 Vaihekaavan lähtökohdat ja yleiset tavoitteet Koska sekä kulutus että ostovoima ovat lisääntyneet aiemmissa kauppaselvityksissä ennustettua ripeämmin, paine liikkeiden sijoittamiseen myös keskustojen ulkopuolelle on kasvanut. Sen myötä on syntynyt tarve päivittää kauppaselvityksiä ja laatia vaihemaakuntakaava Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaalla. Vaihekaavan tavoitevuosi on 2030. 1.2.1 Voimassa olevat kaavat ja niiden korvaaminen Alueella voimassa oleva seutukaava on laadittu vanhan Vaasan läänin alueelle. Kaava vahvistettiin kolmessa vaiheessa: vaihe I virkistys- ja luonnonsuojelu, vaihe II asutusrakenne ja vaihe III luonnonvarat ja liikenne. Vuonna 1996 Pohjanmaan liitto laati vahvistetuista vaihekaavoista omalle alueelleen yhdistelmäkaavan, josta siitä lähtien on käytetty nimeä Vaasan rannikkoseudun seutukaava. Vaihe 1: Virkistys ja luonnonsuojelu Virkistys- ja luonnonsuojeluseutukaava pyrki suojelemaan virkistykseen ja ympäristönsuojeluun soveltuvia sekä uhanalaisia alueita rakentamiselta ja muulta maankäytöltä. Aikanaan nämä aluejärjestelyt katsottiin kiireellisimmiksi, koska niiden suunnittelu ja toteuttaminen oli 1970- luvulla vielä pääosin järjestämättä. Vaihe 2: Asutusrakenne Asutusrakenneseutukaavan tavoitteena oli alueelle tyypillisen asutusrakenteen kehittäminen sen omista erityispiirteistä käsin. Asutusta pyrittiin ohjaamaan rakentamisen kannalta suotuisille paikoille. Erityisenä tavoitteena oli peltojen vapautuminen kilpailevien maankäyttömuotojen paineelta. Asutusrakenteeseen liittyvät taajamien ohitus- ja läpikulkutiet esitettiin myös tässä kaavassa. Vaihe 3: Luonnonvarat ja liikenne Luonnonvara- ja liikenneseutukaavan sisältö painottui uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin, ympäristökokonaisuuksiin, liikenneverkkoon ja puolustusvoimien erityisalueisiin sekä edellä mainittujen seutukaavavaiheiden tarkistuksiin. Pohjanmaan maakuntakaava korvaa Vaasan rannikkoseudun seutukaavan kokonaisuudessaan. Seutukaavaan verrattuna on viranomaisten omassa alueiden käyttöä koskevassa suunnittelussaan ja päätöksenteossaan otettava maakuntakaava entistä painokkaammin huomioon. Sen lisäksi, ettei vaikeuteta maakuntakaavan toteuttamista, on viranomaisten myös pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista. Maakuntavaltuusto hyväksyi 29.9.2008 Pohjanmaan maakuntakaavan, joka on parhaillaan ympäristöministeriössä vahvistettavana. Ministeriö hyväksynee kaavan vuoden 2010 aikana. 1.3 Suunnittelualue Vaihekaavan suunnittelualue on Pohjanmaan maakunta, joka koostuu 16) kunnasta ja muodostaa Suomen länsirannikolle kapean rannikkokaistaleen. Maakunta jakautuu neljään seutukuntaan: Pietarsaaren, Vaasan ja Kyrönmaan seutukuntiin sekä Suupohjan rannikkoseutuun. Pohjanmaa rajautuu Keski-Pohjanmaan maakuntaan pohjoisessa, Etelä- Pohjanmaan maakuntaan idässä, Satakuntaan etelässä ja merialueeseen lännessä. 1.4 Keskeiset käsitteet Vähittäiskauppa: Kaupankäynti jatetaan vähittäis- ja tukkukauppaan. Vähittäiskauppa palvelee lähinnä kotitalouksia. Alla selitetään vaihemaakuntakaavan asiakirjoissa käytetyt, vähittäiskauppaan liittyvät käsitteet. 4 (48)
Päivittäistavarakauppa: Elintarvikkeiden lisäksi päivittäistavarakaupassa myydään myös tuotteita, joita asiakkaat ovat tottuneet hankkimaan elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin lukeutuvat ruoka, juomat, tupakkatuotteet, kodin kemikaalit, paperit, lehdetsekä kosmetiikka. Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan edellä mainittuja tavaroita myyvää (pääasiassa itsepalveluperiaatteella toimivaa) markettyyppistä elintarvikemyymälää. Ruokatavaroiden osuus myymälän kokonaismyynnistä on yleensä noin 80 prosenttia. Erikoistavarakauppa (erikoiskauppa): Tietyn tuoteryhmän kauppaan ja siihen liittyviin palveluihin erikoistunut myymälä. Usein erikoiskaupoissa myydään kulutushyödykkeitä kuten vaatteita ja koruja, mutta erikoiskauppoja ovat myös päivittäistavaroiden erikoismyymälät. Erikoiskaupat sijaitsevat useimmiten maankäytön suunnittelussa keskustatoimintojen alueiksi merkityillä alueilla. Erikoiskauppaan lukeutuu myös tilaa vaativa kauppa, joka hakeutuu ja monesti myös sopii paremmin keskustojen ulkopuolelle. Paljon tilaa vaativan (erikoistavaran)kauppa: Maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) ei esitetä yksiselitteistä määritelmää paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupalle, mikä on aiheuttanut tulkintaongelmia muun muassa rakennuslupia käsiteltäessä ja kaavoja laadittaessa. Tässä vaihekaavassa tilaa vaativalla erikoistavarakaupalla tarkoitetaan kalustemyymälä yms. Tilaa vaativalla kaupalla tarkoitetaan tässä kaavassa auto-, maatalouskoneliikkeitä yms. jotka lakiehdotuksen mukaan eivät vaadi km-merkintää. Vähittäiskaupan suuryksikkö: Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan vähittäiskaupan suuryksikkö on yli 2 000 k-m² suuruinen myymälä. Suuryksiköitä ovat muun muassa hypermarketit, tavaratalot, suuret supermarketit ja erikoistavaran suuryksiköt. Hypermarketit toimivat yleensä yhdessä tasossa, ja marketit sijaitsevat keskustan reuna-alueilla tai kokonaan sen ulkopuolella. Myyntipinta-ala on vähintään 2 500 k-m², ja elintarvikkeiden osuus on vähemmän kuin puolet kokonaispinta-alasta. Hypermarkettien yhteydessä on valtavia pysäköintialueita. Hypermarketit eroavat tavarataloista lähinnä tiloiltaan ja sijainniltaan. Tavaratalojen myyntipinta-ala on vähintään 2 500 k-m², ja ne toimivat yleensä monessa kerroksessa laupungin ydinkeskustassa. Suurten supermarkettien myyntiala on vähintään 1 000 k-m², mutta ne saattavat olla kooltaan yhtä suuria kuin pienimmät hypermarketit. Hypermarketit ja supermarketit eroavat toisistaan lähinnä tavaravalikoimassa ja myyntipinta-alan jakautumisessa eri tuoteryhmien kesken. Supermarkettien myyntialasta yli puolet on elintarvikkeita, kun taas hypermarketeissa niiden osuus on alle puolet. Keskustahakuinen erikoistavarakauppa: Tässä vaihekaavassa keskustahakuisella erikoiskaupalla tarkoitetaan sellaista erikoistavaran kauppaa, joka perinteisesti sijoittuu keskustaan. Tällaiset liikkeet myyvät esimerkiksi vaatteita, kauneustuotteita, koruja, kenkiä, leikkikaluja jne. Jos market myy edellä mainittuja tavaroita, kyse on ei keskustahakuisesta erikoistavarakaupasta. 2. MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TAVOITTEIDEN TAUSTA 2.1 Ilmastotavoitteet Vuonna 1994 voimaan astuneen YK:n ilmastosopimuksen tavoite on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä hyväksyttävälle tasolle. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1994. Vuonna 1997 hyväksytty Kioton pöytäkirja velvoittaa vähentämään globaaleja kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Euroopan yhteisö ratifioi pöytäkirjan vuonna 2002. Se velvoittaa jäsenmaita vähentämään päästöjään 8 prosenttia. Suomi on sitoutunut vakiinnuttamaan päästönsä vuoden 1990 tasolle. Vuonna 2007 hyväksytyn EU:n ilmastopaketin mukaan jäsenmaat sitoutuvat vähentämään kasvihuonepäästöjään vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Samalla uusiutuvien energialähteiden osuus nostetaan 20 prosenttiin ja energiatehokkuutta lisätään 20 prosentilla. Suomen tulee nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 38 prosenttiin nykyisestä 28 prosentista ja vähentää päästökaupan ulkopuolella olevien toimialojen päästöjä 16 prosentilla vuoden 2005 päästömääristä. 5 (48)
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 useimmat teollisuusmaat sitoutuivat pysäyttämään ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen. Kokouksessa ei kuitenkaan päästy sopuun siitä, millä keinoin tavoitteeseen päästään. EU:n mielestä sopimus ei ole riittävän kunnianhimoinen, ja mikäli muut valtiot sitoutuvat vielä lisätoimenpiteisiin, EU nostaa päästöleikkauksensa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Suomi laati vuonna 2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jossa määritellään kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet osana EU:n tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä muun muassa energiankäytön tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Strategia ulottuu vuoteen 2020 saakka, ja siinä esitetään myös visioita vuoteen 2050. Vuonna 2009 hyväksyttiin ilmasto- ja energiapolittiinen tulevaisuusselonteko, joka viitoittaa tietä kohti vähäpäästöistä Suomea vuonna 2050. Tavoitteena on vähentää Suomen ilmastopäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä. Maakunnallista energiastrategiaa työstetään parhaillaan. Suomessa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä on peräisin liikenteestä. Koska huomattava osa liikennesuoritteesta aiheutuu hajanaisesta yhdyskuntarakenteesta, on erittäin tärkeää, että vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen tai sen läheisyyteen. 2.2 ESDP European Spatial Development Perspective (Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat) Merkittävin aluesuunnittelun yhteistyöohjelma Euroopan tasolla on ESDP. Asiakirja on hallitusten välinen eikä se ole oikeudellisesti sitova, vaan se muodostaa poliittisen kehyksen yleisesti hyväksytyille aluesuunnittelun periaatteille. Sen tavoitteena on määritellä unionin tasolla aluesuunnittelun ja -kehityksen poliittiset tavoitteet ja yleiset periaatteet tasapainoisen ja kestävän kehityksen turvaamiseksi. 2.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet astuivat voimaan 1.3.2009. Tarkistuksen pääteemana on vastaaminen ilmastonmuutoksen haasteisiin. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla linjataan maamme alueidenkäyttöä pitkälle tulevaisuuteen, ja ne välittyvät kunnan kaavoitukseen pääasiassa maakuntakaavoituksen kautta. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden asiakokonaisuudet ovat: 1. toimiva aluerakenne 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Toimintojen sijoittamisessa tulee mahdollisimman hyvin hyödyntää olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheyttää taajamia. Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisen tulee ensisijaisesti perustua alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat eri asukasryhmien saavutettavissa niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Alueidenkäytöllä tulee edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä varaamalla riittävät alueet elinkeinotoiminnoille. Niiden sijoittamisessa kiinnitetään huomiota olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen ja hyvään saavutettavuuteen. Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä tulee pyrkiä vähentämään liikennetarvetta, parantamaan liikenneturvallisuutta ja edistämään joukkoliikenteen edellytyksiä. Keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen ja vapaa-ajan alueina. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan nykyistä yhdyskuntarakennetta. 6 (48)
Liikennejärjestelmä suunnitellaan ja kehitetään kokonaisuuksina, jotka käsittävät eri liikennemuodot ja palvelevat sekä asutusta että elinkeinoelämää. Erityistä huomiota kiinnitetään liikenne- ja kuljetustarpeen vähentämiseen sekä liikenneturvallisuuden ja ympäristöystävällisten liikennemuotojen käyttöedellytysten parantamiseen. Tarvittaviin liikenneyhteyksiin varaudutaan kehittämällä ensisijaisesti olemassa olevia pääliikenneyhteyksiä ja -verkostoja. 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslain yleisenä tavoitteena on lain 1 :n mukaisesti edellytysten luominen hyvälle elinympäristölle sekä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistäminen. Lisäksi lailla pyritään turvaamaan jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen. Lain 5 :ssä määritellyt alueiden käytön suunnittelun tavoitteet ovat yhteisiä kaikille kaavamuodoille. Tämän mukaisesti alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: - turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista - yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta - rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista - luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä - ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä - luonnonvarojen säästeliästä käyttöä - yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista - yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta - elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä - palvelujen saatavuutta ja - liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Maakuntakaavassa esitetään maankäyttö- ja rakennuslain 25 :n mukaan alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaavassa konkretisoidaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet maakunnallisiksi periaatteiksi ja aluevarauksiksi. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. 2.5 Muu maakuntakaavoitukseen vaikuttava lainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaki on osa ympäristönkäytön ohjausjärjestelmää, johon kuuluu monia muitakin lakeja. Maakuntakaavoituksen kannalta keskeisimpiä ovat luonnonsuojelulaki, metsälaki, vesilaki, maa-aineslaki, rakennussuojelulaki, muinaismuistolaki ja ympäristönsuojelulaki. 2.6 Maakuntasuunnitelman tavoitteet Maakunnan keskeisin suunnitteluasiakirja on pitkän aikavälin maakuntasuunnitelma, joka osoittaa maakunnan tavoitetilan ja sen saavuttamiseksi tarvittavan strategian. Kaikki muut aluekehittämiseen liittyvät ohjelmat nivoutuvat maakuntasuunnitelman strategioihin ja siinä asetettuihin tavoitteisiin. Maakuntasuunnitelmaa toteuttavat siten esimerkiksi maakuntaohjelma, maakuntakaava ja vuosittain laadittava maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa 2040, Uuden energian Pohjanmaa energiaa huippuosaamisesta, monikulttuurisuudesta ja vahvasta yhteisöllisyydestä", on viisi strategista linjausta: kilpailukyky ja imago, työvoima ja osaaminen, saavutettavuus ja tasapainoinen aluerakenne, hyvinvointi, kulttuuri ja sosiaalinen pääoma sekä luonnon ja ympäristön hyvinvointi. 7 (48)
Strategisessa linjauksessa 3 "Saavutettavuus ja tasapainoinen aluerakenne" todetaan, että Pohjanmaa on vuonna 2040 monikeskuksinen, tasapainoinen ja rakenteellisesti kestävällä pohjalla oleva alue, jonka fyysiset rakenteet turvaavat alueen asukkaiden ja toimijoiden hyvinvoinnin ja että väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos heijastuvat voimakkaasti alueiden käyttöön. Maakuntasuunnitelmassa maankäytölle, rakentamiselle ja infrastruktuurille asetetut tavoitteet toteutetaan maakuntakaavan avulla. 3. MAAKUNNAN SUUNNITTELU POHJANMAALLA 3.1 Maakunnan suunnittelujärjestelmä Alueiden käytön suunnittelujärjestelmässä maakunnan suunnittelu sijoittuu valtakunnallisen ja kunnallisen tason väliin. Maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtakunnalliset tavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti maakunnan suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntasuunnitelma ja sitä toteuttavat maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Kuva 1: Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kaavajärjestelmä Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, joka sovittaa yhteen ja linjaa maakunnan kehittämistyötä. Maakuntaohjelma laaditaan valtuustokausittain ja sen toteuttamissuunnitelma vuosittain. Vahvistettu Pohjanmaan maakuntakaava korvaa kaikki alueella voimassa olevat seutukaavat eli kolme vaihekaavaa: Virkistys ja luonnonsuojelu, Asutusrakenne ja Luonnonvarat ja liikenne sekä niistä tehdyn yhdistelmäkaavan Vaasan rannikkoseudun seutukaava. Maakuntakaavan asema kaavoitushierarkiassa merkitsee, että tärkeimpien valtakunnallisten, maakunnallisten ja paikallisten alueidenkäyttökysymysten perusratkaisut määritellään ensisijaisesti juuri maakuntakaavassa. Maakunnan liiton laatimien maakunnan kehittämistä edistävien suunnitelmien lisäksi maakunnan tulevaisuudelle ovat erittäin tärkeitä myös muiden toimijoiden laatimat ja toteuttamat suunnitelmat. Näitä ovat mm. alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma, osaamiskeskusohjelma, Länsi-Suomen ympäristöstrategia ja erilaiset maaseudun kehittämisohjelmat.
Kuva 2: Maakunnan suunnittelujärjestelmä 3.2 Vaihekaavaprosessi 3.2.1 Osallistuminen ja vuorovaikutus Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyllä sekä kaavan oikeusvaikutusten kautta luodaan hyvät edellytykset niin maakunnan kehittämiselle asetettujen tavoitteiden kuin valtakunnallisten tavoitteiden toteuttamiselle sekä kuntakaavoituksessa että muussa viranomaistoiminnassa. Vaihemaakuntakaavan nähtäville asettamisesta kuulutetaan/on kuulutettu seuraavissa lehdissä: Vasabladet, Pohjalainen, Österbottens Tidning, Pietarsaaren Sanomat, Kyrönmaa/Pohjankyrö, Syd-Österbotten ja Suupohjan Sanomat. Ehdotusvaiheessa sen lisäksi Ilkassa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä kaavaluonnos ovat olleet ja kaavaehdotus on virallisesti nähtävillä Pohjanmaan liiton virastossa ja alueen kaikissa kunnissa. Liiton verkkosivuilla on koko kaavaprosessin ajan tietoa maakuntakaavoituksesta ja työn etenemisestä. Lisäksi vaihekaavatyön etenemisestä tiedotetaan Uutispostissa. Se toimitetaan tilaajille, mutta on luettavissa myös liiton verkkosivuilla. Kaavasta välitetään tietoa myös kuulemiskierroksilla kunnissa ja maakuntahallituksen kokousten jälkeen järjestettävissä lehdistötilaisuuksissa. Kaavasta tiedotetaan yleisölle ja siitä neuvotellaan kuntien kanssa, ja luonnosvaiheessa järjestettiin kauppaseminaari (ks. 3.2.3). Valmisteluvaiheen aikana yhteistyöryhmä piti kolme kokousta. Yhteistyöryhmä koostui Pohjanmaan liiton ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen edustajista. 3.2.2 Aloitusvaihe Kun maakuntavaltuusto päätti 29.9.2008 maakuntakaavan hyväksymisestä, se antoi myös ponnen, jonka mukaan kahden vaihekaavan laatiminen on aloitettava välittömästi. Vaihekaava 1 koskee kaupallisia palveluja Pohjanmaalla ja vaihekaava 2 uusiutuvaa energiaa ja energiahuoltoa. Ensimmäisen vaihemaakuntakaavan laadinta käynnistyi maakuntavaltuuston päättäessä 10.11.2008 työn aloittamisesta. Kokouksessa käsiteltiin osallistumis- ja arviointisuunnitelman ensimmäinen luonnos. Ensimmäinen kahdesta lakisääteisestä viranomaisneuvottelusta pidettiin 11.12.2008 Vaasassa, ja siihen osallistui Länsi-Suomen ympäristökeskuksen, Tiehallinnon, Pohjanmaan museon, Museoviraston, Pohjanmaan Sotilasläänin Esikunnan ja naapurimaakuntien edustajia. Kokouksessa keskusteltiin pääasiassa työohjelmasta, kaavan alustavista tavoitteista, tarkistetuista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista ja kaupallisten palvelujen vaikutuksista yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastoon.
Osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä 2.2. 3.3.2009. Kunnille ja osallisille tiedotettiin ja niitä kuultiin kaavan aloittamisesta ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta kuntakierroksella, joka tehtiin helmikuun puolivälissä 2009. Suunnitelmasta ei pyydetty lausuntoja ja mielipiteitä. Ensimmäinen yleisön kuulemiskierros, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 12.2.2009 Suupohjan rannikkoseutu, Kristiinankaupungin raatihuone 17.2.2009 Pietarsaaren seutu, Pännäisten kunnantalo 18.2.2009 Kyrönmaa, Isonkyrön kunnantalo 19.2.2009 Vaasan seutu, Pohjanmaan liitto Kauppaselvityksen (Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaalla) laati Tuomas Santasalo Ky. Työtä valvoivat viranomaisten ja maakunnan seutukuntien edustajista koostuva työryhmä sekä maakunnan kaikkien kuntien ja eri toimijoiden edustajista koostuva ohjausryhmä. 3.2.3 Valmisteluvaihe Luonnos oli nähtävillä 14.10. 13.11.2009. Nähtävilläoloaikana kaikille kunnille tiedotettiin kaavaluonnoksesta ja niitä myös kuultiin. Suurella yleisöllä oli mahdollisuus osallistua yleisiin tiedotustilaisuuksiin, jossa Pohjanmaan liiton edustajat esittelivät luonnosta. Toinen yleisön kuulemiskierros, luonnosvaihe 29.10.2009 Kyrönmaa, Vähäkyrö 4.11.2009 Suupohjan rannikkoseutu, Närpiö 5.11.2009 Vaasan seutu, Vaasa 10.11.2009 Pietarsaaren seutu, Pietarsaari 12.11.2009 Vaasan seutu (pohjoinen), Oravainen Luonnosvaiheessa lausunnon antoivat kaikki kunnat paitsi Vöyri-Maksamaa ja Kaskinen. Lausunnoissa käsiteltiin erityisesti merkintätapojen selkeyttämistä ja vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoitukseen liittyviä kysymyksiä. Monessa lausunnossa korostettiin myös puolueettoman vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Pietarsaaren seudun kunnille annettiin mahdollisuus vastata alueensa kaupallisten palvelujen tulevaa kehittymistä koskevaan kyselyyn, jossa kysyttiin seuraavaa: 1. Miten päivittäistavarakaupan palveluiden saatavuus turvataan Pietarsaaren seudulla vuoteen 2030 mennessä? 2. Miten tilaa vaativan kaupan suunnittelu tulee Pietarsaaren seudulla ratkaista? 3. Miten erkoiskaupat tulee sijoittaa? 4. Miten alue- ja yhdyskuntarakenteen eheyttämistä tulisi tulevaisuudessa ohjata Pietarsaaren seudulla? Kysymyksiin vastasivat Luodon, Kruunupyyn ja Pedersören kunnat. Vastauksista kävi ilmi, että lähipalvelujen turvaamista pidetään tärkeänä varsinkin niissä kunnissa, joissa väestönkasvu on vakaa. Kuntien mielestä tilaa vaativa kauppa tulee sijoittaa ensisijaisesti risteysalueille ja rajat ylittävät kehityskäytävät suunnitella kuntien välisenä yhteistyönä. Erikoiskauppa pitäisi ensisijaisesti sijoittaa keskusta-alueille. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kunnilta aktiivisempaa suunnittelutyötä sekä kuntien välistä yhteystyötä. Vastauksissa mainittiin myös kehityskäytävien suunnittelun aloittaminen vilkkaasti liikennöityjen liikenneväylien varsille. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen koordinoijaksi ehdotettiin yhteistyölautakunnan asettamaa yleiskaavaryhmää. Myös suunnittelualueen yksityishenkilöillä ja yhdistyksillä oli mahdollisuus antaa luonnoksesta palautetta, mutta nähtävilläolon päättyessä yhtään mielipidettä ei ollut jätetty. 10 (48)
Kaupallisista palveluista järjestettiin 27.10.2009 seminaari Kaupan intressit ja kestävä yhdyskunta Konflikti tai riemuvoitto, johon kutsuttiin asianomaiset viranomaiset, alueen kunnat ja kaupan toimijat. Seminaarissa käsiteltiin mm. kaupan historiaa ja kehitystä, nykytilaa, suunnittelukysymyksiä ja kaupan näkökulmaa. Lisäksi Tuomas Santasalo ja Katja Koskela esittelivät Pohjanmaan kauppaselvityksen. Luonnos- ja ehdotusvaiheen välillä neuvoteltiin erikseen niiden kuntien kanssa, joilla oli tarvetta keskustella asiasta. Muutokset luonnosvaiheen jälkeen: Vaihemaakuntakaavassa on arvioitu, että maakunnallisesti merkittävän vähittäiskaupan suuryksikön alaraja keskustatoimintojen alueella on 5 000 kerrosneliömetriä ja keskustatoimintojen alakeskuksissa 2 000 kerrosneliömetriä. Alueilla, joita ei ole merkitty keskustatoimintojen alueiksi tai keskustatoimintojen alakeskuksiks, maakunnallisesti merkittävän vähittäiskaupan suuryksikön alaraja on 1 000 kerrosneliömetriä. Luonnosvaiheessa erillisin merkinnöin osoitetut palvelujen alue (p), jolle ei esitetty mitään mitoitusta, ja maaliikenneterminaali (LM) on Kruunupyyssä yhdistetty maaliikenneterminaalimerkinnäksi (LM-1), joka sallii paljon tilaa vaativan kaupan sijoittumisen alueelle. Näin helpotetaan sekä kaavan tulkintaa että sen vaikutusten arviointia. Luonnosvaiheessa erillisin merkinnöin osoitetut palvelujen alue (p), jolle ei esitetty mitään mitoitusta, ja vähittäiskaupan suuryksikkö (km-1) Edsevössä Pedersören kunnassa, on yhdistetty vähittäiskaupan suuryksikkö -merkinnäksi (km-1). Kokonaiskerrosala on nostettu 10 000 k-m²:stä 25 000 k-m²:iin. Kokonaispinta-alasta enintään 12 % eli noin 3 000 k-m² saa olla päivittäistavarakaupan liiketilaa ja loput muuta kuin keskustahakuista erikoiskauppaa ja tilaa vaativaa kauppaa. Yhdistäminen lisää kaupan kehityksen ohjausta ja helpottaa niin kaavan tulkintaa kuin sen vaikutusten arviointiakin. Vaasassa merkintä maaliikenneterminaali (LM) on muutettu logistiikkakeskukseksi (LM-2). Luonnosvaiheessa Risön vähittäiskaupan suuryksikkö oli merkitty vähittäiskaupan suuryksiköksi (km) ilman mitoitusta. Kaavaehdotuksessa merkintä on muutettu vähittäiskaupan suuryksikköksi (km-2) ja kaavamääräyksiin on lisätty mitoitus. Kokonaispinta-ala on 120 000 k-m², josta korkeintaan 20 % eli 24 000 k-m² saa olla päivittäistavarakauppaa ja loput tilaa vaativaa erikoistavarakauppaa. Vaasan keskustatoimintojen aluetta (C) on verrattuna luonnosvaiheeseen laajennettu käsittämään Kivihaan ja Sepänkylän keskustan sekä osaa Palosaarta. Vaihekaavan luonnoksessa Sundom oli osoitettu keskustatoimintojen alakeskukseksi (ca). Ehdotusvaiheessa keskusverkkoa täydennettiin Merikaarron kylällä, joka Sundomin lisäksi on kaavaehdotuksessa osoitettu keskustatoimintojen alakeskukseksi (ca). Närpiössä palvelujen alue (p) ja vähittäiskaupan suuryksikkö (km-1) on yhdistetty merkinnäksi vähittäiskaupan suuryksikkö (km-3). Kokonaiskerrosala on 25 000 k-m², josta enintään 12 % eli noin 3 000 k-m² saa olla päivittäistavarakaupan liiketilaa.yhdistäminen lisää kaupan kehityksen ohjausta ja helpottaa niin kaavan tulkintaa kuin sen vaikutusten arviointiakin. Kaskisten keskustatoimintojen aluetta (C) on pienennetty, jotta se paremmin vastaisi todellisuutta. Kaavaluonnoksessa Lålby oli merkitty palvelujen alueeksi (p), jolle saa sijoittaa tilaa vaativaa kauppaa. Alueella on nykyään ABC-liikenneasema sekä pienimuotoista logistista toimintaa. p- merkintä on poistettu kaavaehdotuksesa siitä syystä että tämän tyyppisiä toiminoja voidaa kehittää ilman maakuntakaavan ohjausta. 11 (48)
3.2.4 Ehdotusvaihe Ehdotus oli nähtävillä 17.1. 25.2.2011. Kolmas yleisön kuulemiskierros, ehdotusvaihe 24.1.2011 Vaasan seutu, Risön ABC-asemalla 25.1.2011 Pietarsaaren seutu, Edsevön Polariksessa 2.2.2011 Kyrönmaa, hotelli ja ravintola Kantrissa Laihialla 3.2.2011 Suupohjan rannikkoseutu, hotelli-ravintola Logen Närpiössä 3.2.5 Hyväksymisvaihe Maakuntavaltuusto hyväksyi vaihekaavan _._., minkä jälkeen se saatetaan ympäristöministeriön vahvistettavaksi. 3.2.6 Vahvistamisvaihe Ympäristöministeriö vahvistaa vaihekaavan _._. kuultuaan muita ministeriöitä ja käsiteltyään mahdolliset kaavaa koskevat valitukset. 12 (48)
4. VAIHEKAAVAN LÄHTÖKOHDAT 4.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne Pohjanmaan asemaa maan aluerakenteessa leimaa Vaasan seudun merkitys yhtenä Länsi- Suomen ja Merenkurkun keskuksena. Pohjanmaa on osa Keskipohjolan-Merenkurkun käytävää, ja sillä on meriraja Västerbottenin ja Västernorrlandin lääneihin Ruotsissa. Sijainti Pohjanlahden rannikolla luo välittäjäaseman sekä pohjois-eteläsuunnassa että kansainvälisesti länsi-itäsuunnassa. Pohjanmaan maakunta koostuu 16 jäsenkunnasta jotka muodostavat kapean noin 230 km pitkän ja 20 50 km leveän rannikkokaistaleen. Runsaan 7 740 km 2 :n maapinta-alalla asuu noin 177 900 asukasta (vuoden 2010 ennakkotieto). Maakunta jakautuu neljään seutukuntaan (kuva 3). Pietarsaaren seutukuntaan kuuluvat Kruunupyy, Luoto, Pedersöre, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy. Vaasan seutukuntaan kuuluvat Vaasan kaupungin lisäksi Korsnäsin, Maalahden, Mustasaaren ja Vöyrin kunnat. Kyrönmaan seutukunta muodostuu Laihian, Vähänkyrön ja Isonkyrön kunnista. Vaasan ja Kyrönmaan seutukunnat muodostavat yhdessä toiminnallisen seudun, Vaasanseudun. Suupohjan rannikkoseutu on maakunnan eteläisin seutukunta ja muodostuu Kristiinankaupungin, Kaskisten ja Närpiön kaupungeista. Maakunta rajautuu pohjoisessa Keski-Pohjanmaan maakuntaan, idässä Etelä-Pohjanmaan maakuntaan, etelässä Satakuntaan ja lännessä merialueeseen. Kuva 4: Pohjanmaan sijainti Kuva 3: Kunta- ja seutukuntajako Pohjanmaalla asutus on perinteisesti asettunut viljaviin jokilaaksoihin ja -suistoihin. Kylät noudattavat maiseman muotoa, ryhminä tai leveinä nauhoina. Rannikolle on rakentunut tiiviitä kyläryppäitä kalastuselinkeinon myötä. Elinkeinorakenteen muutosten myötä asutus keskittyi kaupunkeihin ja maaseututaajamiin ja sen seurauksena kylärakenne harventui. Rannikolla ja saaristossa on nykyään runsaasti vapaa-ajan asutusta.
Kuva 5: Satelliittikuva Pohjanmaalta (Sateliittikuva: Google Maps) 4.2 Luonnonympäristö Pohjanmaan maisemassa on monta erityispiirrettä, jotka vaikuttavat alueen yhdyskuntarakenteeseen. Pohjanmaan maisemarakenteen perusrungon muodostavat laaja saaristo, rannikon jokisuistoalueet ja yhteensä 11 vedenjakajaselänteiden erottamaa jokilaaksoa, joiden vedet laskevat Pohjanlahteen. Merenrannikon rantaviiva on pitkä, saaret mukaan luettuna rantaviivan pituus on noin 5 500 km. Vesipinta-ala muodostaa kolmasosan maakunnan kokonaispinta-alasta, vaikka Pohjanmaalla on muuhun Suomeen verrattuna poikkeuksellisen vähän järviä. Nopea maankohoaminen, noin 8 mm vuodessa, yhdistettynä loivapiirteiseen maastoon muuttaa jatkuvasti rannikkoa ja saaristoa. Sen seurauksena muodostuu fladoja ja kluuvijärviä, jotka ovat
maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ekosysteemejä. Erityisen arvokas ja monimuotoisuudeltaan rikas alue Merenkurkun saaristossa on ainutlaatuisen geomorfologiansa ansiosta hyväksytty Suomen ensimmäiseksi luonnonperintökohteeksi. 4.3 Väestö Befolkning i Österbottens kommuner 2008 (Källa: Statistikcentralen) Kommun Vasa Jakobstad Korsholm Pedersöre Närpes Laihia Nykarleby Kristinestad Kronoby Malax Storkyro Lillkyro Larsmo Vörå-Maxmo Korsnäs Oravais Kaskö 10757 9505 7692 7429 7262 6716 5549 4991 4732 4651 4470 2219 2158 1478 19667 18112 58597 Kuva 6: Väestön jakautuminen maakunnassa 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 Invånare Kuva 7: Väestön jakautuminen kunnittain
Pohjanmaalla on noin 178 000 asukasta (vuoden 2009 ennakkotieto). Vuoden 2009 alussa asukastiheys oli 22,7 as/km 2 eli huomattavasti korkeampi kuin Suomessa keskimäärin (17,5 as/km 2 ). Väestö painottuu Vaasanseudulle, jossa asukkaita on noin 93 000 josta n. 60 % asuu Vaasassa. Pietarsaaren seudulla asukkaita on lähes 50 000, josta noin 20 000 asuu Pietarsaaressa, ja Suupohjan rannikkoseudulla asukkaita on liki 20 000. Kyrönmaalla asuu noin 18.000. Pohjanmaan väkiluku on vuosituhannen vaihteesta lähtien kasvanut hitaasti. Kasvu on selkeintä Vaasan seutukunnassa, mutta väestönkehitys on ollut positiivinen myös Pietarsaaren seudulla ja Kyrönmaalla. Suupohjan rannikkoseudulla väestö vähenee, paitsi Närpiössä, jossa väkiluku on jälleen kääntynyt nousuun. Nopeinta väestönkasvu on Vaasassa, Mustasaaressa, Luodossa ja Pedersöressä. Yleisesti haja-asutusalueiden väestö vähenee ja keskuksissa väestö kasvaa. Myös niillä alueilla, joissa väestö vähenee, keskusten väestömäärä kasvaa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan yli 65-vuotaiden osuus oli vuonna 2008 korkein Suupohjan rannikkoseudulla, jossa se ylitti 20 prosenttia (maakunnan keskiarvo 18,5 prosenttia), kun taas alle 14-vuotiaiden osuus oli suurin Pietarsaaren seudulla. Kaupallisten palvelujen sijoittumista koskevaa selvitystä varten käytettyjen Tilastokeskuksen ja kuntien tilastojen mukaan Pohjanmaan väkiluku kasvaa vuoteen 2030 noin 193 000 asukkaaseen 1. Kuva 8: Ikärakenne kunnittain 120000 Väestökehitys 2000-2008 ja väestöennuste 2009-2030 (Lähde: Tilastokeskus ja kunnat) Asukkaat 100000 80000 60000 40000 Pietarsaaren seutu Suupohjan rannikkoseutu Vaasan seutu Kyrönmaa 20000 0 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Vuonna Kuva 9: Väestöennuste vuoteen 2030 1 Tilastokeskus ja kunnat 2009
4.3 Kaupalliset palvelut 4.3.1 Nykyinen palveluverkosto Pohjanmaan kaupallisten palvelujen verkko on kattavampi kuin muualla Suomessa keskimäärin. Vähittäistavaran tarjonta kuntakeskuksissa, kyläkeskuksissa ja varsinkin Vaasassa myös asuinalueilla on suhteellisen hyvä, koska suuria kauppakeskuksia ei mainittavasti ole muodostunut yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle. Vähittäiskaupassa vallitseva kehityssuunta on suurten kauppakeskittymien hakeutuminen alueille, joilla on riittävä väestöpohja ja hyvät liikenneyhteydet. Suurissa kauppakeskittymissä on usein myös vetovoimaisia erikoismyymälöitä, kuten vaatekauppoja ja kultasepänliikkeitä. Toinen trendi on päivittäistavarakaupan palveluverkon uudistuminen ja keskittyminen kuntakeskuksiin. Tilaa vievä kauppa hakeutuu hyvien liikenneyhteyksien läheisyyteen, usein kaupunkien reunaalueille. Pietarsaaren seudun kaupallinen pääkeskus on Pietarsaari, jossa on kaikki isot päivittäistavarakaupat ja merkittävä määrä erikoiskauppaa. Pietarsaaren jälkeen seudun kuntakeskuksista kaikkein monipuolisin on Uusikaarlepyy. Kunta- ja alakeskusten sekä kylien tarjonta keskittyy lähinnä päivittäistavarakauppaan. Maakunnan kaupallinen pääkeskus on Vaasa. Vaasan seudulla kauppa keskittyy Vaasan keskustaan ja sen ympäristöön, jossa päivittäistavarakaupan palveluverkko on tiheä. Muissa seudun kuntakeskuksissa on lähinnä päivittäistavarakauppaa, sen sijaan erikoiskauppaostoksilla käydään pääosin Vaasassa. Lähikauppoja on myös kuntien alakeskuksissa ja kylissä. Liikenneasemat täydentävät seudun päivittäistavarakaupan palveluverkkoa. Kyrönmaalla monipuolisin kaupallinen keskittymä on Laihia, jossa on sekä päivittäistavara- että erikoiskauppaa. Seutukunnan muiden kuntien tarjonta painottuu päivittäistavarakauppaan. Tervajoella Isossakyrössä on seudullisen autokaupan keskittymä. Suupohjan rannikkoseudulla kauppa on keskittynyt sekä Kristiinankaupunkiin että Närpiöön. Kristiinankaupunki on perinteinen kauppakaupunki, jonka rakenne on tiivis, kun taas Närpiön keskusta on laajempi. Keskusten lisäksi pieniä päivittäistavarakauppoja on Suupohjan rannikkoseudulla myös kylissä ja valtatien 8 varren liikenneasemilla. 4.3.2 Ostovoima, sen virtaukset ja kehitys Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaalla -selvityksessä kuntakohtaista ostovoimaa on verrattu kunnassa toteutuneeseen myyntiin, jolloin on saatu selville ostovoiman nettosiirtymät. TNS Gallup Oy:n asiointitutkimuksen pohjalta on selvitetty, mihin ostovoiman virtaukset. Pohjanmaalla ostovoima painottuu väestön tavoin Vaasan seudulle. Pietarsaaren seudulla on ostovoimaa noin puolet Vaasan seudusta. Kyrönmaalla ja Suupohjan rannikkoseudulla ostovoima jää kummassakin alle viidennekseen Vaasan seudun ostovoimasta. Kauppaselvityksen mukaan asiointivirrat osoittavat, että Pietarsaari ja Vaasa ovat vahvimmat kauppapaikat. Näihin molempiin virtaa ostovoimaa merkittävästi kuntarajojen ulkopuolelta. Myös Kristiinankaupungin ja Närpiön nettosiirtymät ovat positiivisia. Kyrönmaalla ei ole merkittäviä kauppapaikkoja erikoismyymälöineen vaan ostovoimaa virtaa ulos seudulta. Kokonaisuudessaan Pohjanmaalla ostovoimasiirtymät ovat positiiviset, mikä osittain selittyy maakunnassa asuvilla opiskelijoilla, maahanmuuttajilla ja loma-asukkailla, jotka eivät ole kirjoilla maakunnassa. Selvityksessä on ostovoiman siirtymiä analysoimalla arvioitu, miten kuntien tarjonta tyydyttää kunnassa olevaa kysyntää. Negatiivinen ostovoimasiirtymä tarkoittaa ostovoiman siirtyvän kunnan ulkopuolelle ja positiivinen vastaavasti sitä, että kunnan myynti on suurempaa kuin ostovoima eli kunta saa ostovoimaa kunnan ulkopuolelta. Pendelöinti vaikuttaa ostovoiman suuntautumisiin, joten työpaikka-alueet vaikuttavat kunnissa olevaan ostovoimaan. Pohjanmaalla valtaosa päivittäistavaraostoksista tehdään kuitenkin lähellä kotia. 17 (48)
4.4 Työpaikat, koulutus ja elinkeinot Kuva 10: Maakunnan työpaikkajakauma Kuva 11: Työpaikkajakauma kunnittain ja toimialoittain
Työllisyystilanne on Pohjanmaalla parempi kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2009 maakunnan työttömyysaste oli 6,8 % ja koko maassa 9,6 % 2. Vuosina 2009 2010 työttömyys kasvoi 6 % matalasuhdanteen takia, ja ELY-keskuksen työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä oli huhtikuussa 2010 seutukunnittain seuraavasti: Kyrönmaa 7,4 %, Vaasan seutu 6,8 %, Suupohjan rannikkoseutu 7,2 % ja Pietarsaari 6,9 % 3. Matalasuhdanne koettelee erityisesti Kaskista, jossa Metsä-Botnia sulki tehtaansa vuoden 2009 alkupuolella. Maakunnan elinkeinorakenne on monipuolinen ja Pohjanmaalla elää vahva yrittäjäperinne. Pohjanmaan vahvuuksia ovat kansainvälisyys, osaaminen ja elinkeinojen erikoistuneisuus. Suurimmat työpaikkakeskittymät ovat Vaasassa ja Pietarsaaressa (kuva 10). Palveluelinkeinot työllistävät lähes 60 prosenttia työvoimasta 4. Maakunnan pääkaupunki Vaasa on valtiollisen ja kunnallisen aluehallinnon keskuspaikka ja Länsi-Suomen tärkeä kauppa- ja palvelukeskus. Matkailu palveluelinkeinona tukeutuu Merenkurkun laivaliikenteeseen, lentoliikenteeseen, valtatie 8:aan ja kasvavaan saariston pienveneliikenteeseen lähinnä Merenkurkun maailmanperintöalueella. Pohjanmaan koulutusjärjestelmä yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasolla on kehittynyt hyvin. Maakunnan monipuoliset koulutuslaitokset, ammattikorkeakoulut ja tiedekorkeakoulut, joukossa itsenäinen yliopisto sekä kasvava tutkimustoiminta takaavat koulutus-, jatkokoulutus-, tutkimusja kehittämismahdollisuudet. Pietarsaaren seudun merkittävä vahvuus on teollisuus. Vahvoja teollisuuselinkeinoja ovat massan ja paperin valmistus, elintarviketeollisuus, veneteollisuus sekä metalli-, kumi- ja muovituotteiden valmistus. Perinteisesti alueen teollisuus on ollut kansainvälistä. Seudun maatalous ja tätä myötä myös maaseutu on varsin elinvoimaista. Maataloudessa on panostettu karjankasvatukseen ja myös luomutuotantoon. Yksi tärkeä alkutuotannon tuotantohaara on turkistarhaus (kuva 11). Pietarsaareen sukkuloidaan pääasiassa lähikunnista ja jossain määrin myös naapurimaakunnista (kuva 13). Työpaikat ovat Pohjanmaalla ja varsinkin Vaasan seudulla keskittyneet Vaasan kaupunkiin, jonka työpaikkaomavaraisuus on n. 130 %. Vaasaan sukkuloidaan töihin lähinnä lähiseudulta, Kyrönmaalta ja Suupohjan rannikkoseudulta (kuva 12). Isostakyröstä pendelöidään sekä Vaasaan että Seinäjoelle. Useassa Vaasan seudun kunnissa on hyvä työpaikkaomavaraisuusaste perinteisissä maatalouselinkeinoissa, turkistarhauksessa ja kasvihuoneviljelyssä. Alueen teollisuus on voimakkaasti kansainvälisesti suuntautunut. Ominaista seutukunnalle ovat pienet alihankintayritykset (kuva 11). Suupohjan rannikkoseudun elinkeinorakenteen tunnuspiirteitä ovat kauan olleet kemiallinen ja mekaaninen puunjalostusteollisuus sekä kasvihuone- ja perunanviljely. Metsä-Botnia, joka oli pitkään Kaskisten suurin työnantaja, sulki tehtaansa vuonna 2009, mikä on aiheuttanut kasvavaa työttömyyttä ja tarvetta uudelleenjärjestelyihin. Lähes 70 % tomaatin ja runsas 30 % kasvihuonekurkun valtakunnallisesta tuotannosta tapahtuu Suupohjan rannikkoseudulla. Noin 30 % Suomen ruokaperunasta tuotetaan Lapväärtinjokilaaksossa. Pendelöinti on Suupohjan rannikkoseudulla pääasiassa seutukunnan sisäistä, ja viime vuosina sukkulointi Kristiinankaupungista ja Kaskisista on lisääntynyt huomattavasti, koska usea suurehko työnantaja on lähtenyt seudulta (kuva 14). 2 Työ- ja elinkeinoministeriö 8.5.2010 3 ELY-keskus, työllisyyskatsaus huhtikuu 2010 (8.5.2010) 4 Tilastokeskus 2007, Pohjanmaa lukuina 19 (48)
Kuva 12: Sukkulointivirrat Vaasaan