Varsinais-Suomen ELY-keskus Rauman Saarnijärven lintujen syyslevähtäjälaskennat 2013 AHLMAN GROUP OY RaporttejA 111/2013
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 5 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit... 7 Tulokset ja päätelmät... 8 Kirjallisuus... 9 Liitteet... 10 Liite 1. Päivä- ja osa-aluekohtaiset tulokset... 10 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. & Luoma, S. 2013: Rauman Saarnijärven lintujen syyslevähtäjälaskennat 2013. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VEL- HO-hankkeen Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Rauman Saarnijärven lintujen syyslevähtäjälaskentojen tulokset. Aineiston perusteella voidaan arvioida järven merkitystä levähtäville kosteikkolinnuille. VELHO-hanke (Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla) on vuonna 2010 käynnistynyt ympäristöhanke, jonka yhtenä pilottikohteena on Saarnijärvi. VELHOn vesiosion pilottikohteiden avulla pyritään käynnistämään paikallista vesienhoitotoimintaa ja tuomaan esille uusia yhteistyötapoja vesien tilan parantamiseksi. Yhteistyötarpeita on kartoitettu Satavesi- ja Pro Saaristomeri -ohjelmien vesistöalueryhmissä keväästä 2011 alkaen. Eurajoki Lapinjoki-ryhmä priorisoi Saarnijärvelle tehtävää linnustoselvitystä, joka tarvitaan, mikäli järvellä halutaan ryhtyä suunnittelemaan kunnostusta tai muita toimia. Raportista Tässä raportissa esitetään elokuun alun ja lokakuun alun 2013 välisenä aikana toteutetun lintujen syyslevähtäjälaskentojen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä ja lajikohtaista tarkastelua. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Rauman Saarnijärvi sijaitsee Etelä-Satakunnassa Lapin kirkonkylän länsipuolella (kuva 1). Saarnijärven halki virtaa Lapinjoki idästä luoteeseen (Lampolahti & Luukkonen 1995a). Järvi on rehevöitynyt ja umpeenkasvanut varsin voimakkaasti, minkä vuoksi avovesialaa on kesällä hyvin vähän. Saarnijärven lintuvesiarvo syntyi 1950-luvun lopulla vedenpinnan laskun seurauksena. Järven avovesipinta-ala supistui merkittävästi ja rannoille syntyi laajat rantaluhdat. Umpeenkasvu alkoi tuolloin (Lampolahti & Luukkonen 1995 b). Saarnijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, johon alueen kokonaispinta-alaksi on määritelty 144 hehtaaria (kuva 2). Avovesialaa on kuitenkin vain noin 60 hehtaaria. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Rauman Saarnijärven lintujen syyslevähtäjälaskentojen maastotöistä vastasi luontokartoittaja Sami Luoma, jolla on merkittävä kokemus Satakunnan vesistöjen kosteikkolinnustosta. Luontokartoittaja Santtu Ahlman vastasi Luoman kanssa raportoinnista. 3
Kuva 1. Tutkimuskohteen sijoittuminen Rauman keskustaan nähden. Kuva 2. Saarnijärven tutkimusalue (punainen rajaus). 4
tutkimusmenetelmät Levähtäjälaskennat suoritettiin kesällä tehdyn pesimälinnustoselvityksen (Ahlman 2013) tavoin pistelaskentana viidestä eri paikasta (kuva 3). Maastoinventointien aikana kosteikkolajien levähtäjämäärät merkittiin karttapohjalle kolmen eri osa-alueen mukaan (kuva 3). Havainnot kirjattiin jokaisen maastopäivän (10.8., 17.8., 22.8., 31.8., 8.9., 15.9., 27.9., 1.10. ja 9.10.) aikana samalla tavalla (liite 1). Havaintopäivien lukumäärä ajoittuminen toteutettiin tilaajan ohjeiden mukaan. Laskennoissa käytettiin apuvälineinä kiikareita ja kaukoputkea, joiden avulla pystyttiin havainnoimaan Saarnijärven koko tutkimusalue. Voimakkaan umpeenkasvun vuoksi erityisesti elokuun laskennoissa oli kuitenkin erittäin haastavaa havaita lintuja kasvillisuuden vuoksi. Kohteella oli avovettä käytännössä vain järven keskivaiheilla hyvin pienellä alalla (kuva 4). Kuva 3. Levähtäjälaskentojen havainnointipisteet (mustat pallot) sekä osa-aluejaot. 1 2 3 5
Lajikohtaista tarkastelua Tässä osiossa esitetään lajikohtaisia tietoja levähtäjistä. Levähtäjissä ei ole eritelty järven omaa pesimäkantaa olevia yksilöitä, mutta ainakin laulujoutsenet ovat pesineet kohteella. Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Laulujoutsen (Cygnus cygnus) [L] [V] Laulujoutsenten syysmuutto ajoittuu tyypillisesti marraskuulle, mutta Satakunnassa havaitaan jo lokakuussa yleisesti suuria kerääntymiä. Laskentojen joutsenhavainnot koskevat 15.9. asti ainoastaan järven omaa pesimäkantaa. Laulujoutsen on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. Haapana (Anas penelope) [V] Levähtäviä haapanoita laskettiin hyvin niukasti, enimmillään 33 yksilöä. Syksyiset yksilömäärät vaihtelevat melko voimakkaasti vuosittain. Haapana on Suomen erityisvastuulaji. Tavi (Anas crecca) [V] Tavit alkavat parveutua jo varhain kesällä, minkä vuoksi sopivilla paikoilla voidaan nähdä kolminumeroisia lukemia jo heinäkuun puolella. Laskentojen suurimmat määrät havaittiin elokuussa, mutta yksilömäärät olivat pieniä. Tavi on Suomen erityisvastuulaji. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Sinisorsia havaittiin lähes kaikissa laskennoissa. Suurimmat yksilömäärät laskettiin elokuun lopulla, mutta lukemat olivat varsin pieniä. Jouhisorsa (Anas acuta) [VU] Jouhisorsia nähdään hyvin harvoin runsaslukuisena Satakunnassa syksyllä. Saarnijärven ainoat havainnot koskevat yhtä lintua 15.9. ja kahta yksilöä 9.10. Jouhisorsa on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Tukkasotka (Aythya fuligula) [VU] [V] Tukkasotkahavainnot jäivät hyvin vähäisiksi seurannan aikana, sillä yhteismäärä oli vain neljä yksilöä. Tukkasotka on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantunut (VU) ja Suomen erityisvastuulaji. 6
Telkkä (Bucephala clangula) [V] Telkkien suurkerääntymät keskittyvät Satakunnassa tyypillisesti merialueille, joilla voidaan tavata jopa tuhatpäisiä parvia. Laskentoja suurin summa käsitti kymmenen yksilöä 17.8. Telkkä on Suomen erityisvastuulaji. Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Satakunnassa merkittäviä silkkiuikkukerääntymiä havaitaan vuosittain lähinnä Köyliönjärvellä ja Pyhäjärvellä. Kohteella havaittiin kahden ensimmäisen laskennan aikana korkeintaan kolme yksilöä, jotka olivat järven omaa pesimäkantaa. Nokikana (Fulica atra) Laskentojen ainoat nokikanahavainnot koskevat yhtä yksilöä 10.8. ja 9.10. Laji on taantunut melko voimakkaasti laajoilla alueilla viime vuosina, minkä vuoksi kerääntymät ovat pieniä. uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit Alla olevassa taulukossa 1 esitetään vuoden 2013 syyslevähtäjälaskennoissa havaitut erityistä huomiota ansaitsevat lajit. Taulukko 1. Saarnijärvellä syksyllä 2013 levähtäneet lintudirektiivin I-liitteen lajit, erityisvastuu- ja uhanalaislajit. VU = vaarantunut. Laji Lintudirektiivin I-liitteen laji Erityisvastuulaji Uhanalaisuusluokitus Laulujoutsen X - - Haapana - X - Tavi - X - Jouhisorsa - - VU Tukkasotka - - VU Telkkä - X - Yhteensä 1 laji 3 lajia 2 lajia 7
tulokset ja päätelmät Saarnijärven syyslevähtäjälaskennat osoittavat, että vesistö ei ole merkittävä alue vesilinnuille. Seurannan aikana havaittiin yhteensä vain yhdeksän lajia, joista neljää laskettiin korkeintaan muutama yksilö (taulukko 2). Suurimmat yksilömäärät koskivat haapanaa, tavia ja telkkää, mutta ne olivat hyvin pieniä. Yhdeksän laskentakertaa eivät kata kaikkien vesilintulajien muuton ajankohtaa. Aineiston perusteella voidaan siitä huolimatta tehdä varsin luotettavia päätelmiä järven linnustollisista arvoista syksyllä levähtäville vesilinnuille. Saarnijärvellä on yksi selvästi muusta ympäristöstä poikkeava alue, jossa vesilintuja havaittiin eniten. Kyseessä on järven keskivaiheilla oleva ainoa avovesialue (kuva 4), josta laskettiin noin 99 prosenttia kaikista havaituista lintuyksilöistä. Kuva 4. Saarnijärven tärkein alue (sininen viiva) levähtäville vesilinnuille vuonna 2013. Saarnijärven arvoa ja merkitystä syksyisille levähtäjille voidaan parantaa käytännössä ainoastaan nostamalla vedenpintaa, jolloin avovesiala laajenee. Taulukko 2. Saarnijärven levähtäjät syksyn 2013 yhdeksässä laskennassa. Laji 10.8. 17.8. 22.8. 31.8. 8.9. 15.9. 27.9. 1.10. 9.10. Laulujoutsen 7 7 5 7 5 5 12 8 5 Haapana 4 1 - - - 14 11-33 Tavi 37 20 19 7-2 - - 3 Sinisorsa 8 5 18 12 6 2 1-8 Jouhisorsa - - - - - 1 - - 2 Tukkasotka 2 - - - 1 - - 1 - Telkkä 9 10 4 4 1 3 2 1 - Silkkiuikku 3 2 - - - - - - - Nokikana 1 - - - - - - - 1 Yhteensä 71 45 46 30 13 27 26 10 52 8
KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013: Rauman Saarnijärven pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnuston seurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lampolahti, J. & Luukkonen, L. 1995a: Lapin Saarnijärven linnusto. Tutkimusraportti Lounais Suomen Ympäristökeskukselle. Lampolahti, J. & Luukkonen, L. 1995b: Lapin Saarnijärven linnusto 1995. Satakunnan Linnut 27: 13 15. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat suositukset kuudella Life-kohteella Suomessa Life CO-OP -hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Vasko, V., Lampolahti, J. & Sundelin, R. 2006: Rauman seudun lintuatlas. Rauman seudun lintuharrastajat ry. 9
Liite 1. Päivä- ja osa-aluekohtaiset havainnot. 10.8. Laulujoutsen - 7 - Haapana - 4 - Tavi - 36 1 Sinisorsa - 8 - Tukkasotka - 2 - Telkkä - 9 - Silkkiuikku - 3 - Nokikana - 1 - Yhteensä 0 70 1 17.8. Laulujoutsen - 7 - Haapana - 1 - Tavi - 20 - Sinisorsa - 5 - Telkkä - 10 - Silkkiuikku - 2 - Yhteensä 0 45 0 22.8. Laulujoutsen - 5 - Tavi - 19 - Sinisorsa - 18 - Telkkä 1 3 - Yhteensä 1 45 0 10
30.8. Laulujoutsen - 7 - Tavi - 7 - Sinisorsa - 12 - Telkkä - 4 - Yhteensä 0 30 0 6.9. Laulujoutsen - 5 - Sinisorsa - 6 - Tukkasotka - 1 - Telkkä - 1 - Yhteensä 0 13 0 15.9. Laulujoutsen - 5 - Haapana - 14 - Tavi - 2 - Sinisorsa 1 1 - Jouhisorsa - 1 - Telkkä - 2 1 Yhteensä 1 25 1 11
27.9. Laulujoutsen - 12 - Haapana - 11 - Sinisorsa - 1 - Telkkä - 2 - Yhteensä 0 26 0 1.10. Laulujoutsen - 8 - Tukkasotka - 1 - Telkkä - - 1 Yhteensä 0 9 1 9.10. Laulujoutsen - 5 - Haapana - 33 - Tavi - 3 - Sinisorsa - 8 - Jouhisorsa - 18 - Nokikana - 1 - Yhteensä 0 52 0 12
13