K O K E M Ä E N S Ä Ä K S J Ä R V E N V E S I - J A L O K K I L I N T U L A S K E N T A R IS TO VI LÉ N

Transkriptio

1 K O K E M Ä E N S Ä Ä K S J Ä R V E N V E S I - J A L O K K I L I N T U L A S K E N T A R IS TO VI LÉ N

2 JOHDANTO Sääksjärven linnustoa on laskettu aiemmin vuosina 1992 (Nuotio, K. ym.) ja 2007 (Vilen, R.). Nyt tehdyssä laskennassa keskityttiin laskemaan vesi- ja lokkilinnut. Työ tehtiin nyt kolmen laskentakerran menetelmällä, kun aiemmissa selvityksissä tyydyttiin kahteen laskentakertaan. Myös muusta linnustosta kerättiin kaikki kertyneet havainnot ylös, mutta varsinaisia kartoituslaskentoja ei nyt tehty. Raportissa kuvataan lyhyesti laskennan tulokset sekä menetelmät. Lajikohtaisessa osiossa suoritetaan jonkin verran vertailua aiempien laskentojen tuloksiin ja käsitellään lisäksi muuta mielenkiintoista lajistoa. MENETELMÄT Linnustoselvityksessä noudatettiin valtakunnallista linnustonseurantaa varten kehitettyjä vakioituja menetelmiä ja tuoreimpia suosituksia. Pesimälinnuston tila selvitettiin kiertolaskentamenetelmällä. Vesi- ja lokkilinnut laskettiin kolme kertaa. Kaikki laskennat pyrittiin tekemään riittävän tyynellä poutasäällä. Laskentojen ajoitus onnistui varsin hyvin, vaikka laskentajakson sää oli ajoittain varsin kehno. Käytännössä laskentapäiville osuivat kevään ainoat tyynet aamut. Viimeisiä laskentakertoja jouduttiin siirtämään osin kesäkuun puolelle, mutta tällä ei olut vaikutusta kohdelajien laskentaan. Ainoastaan yksi kalatiirayhdyskunta oli ehtinyt tuhoutua, ilmeisesti minkin tai jonkun muun maapedon johdosta. Tuhoutuneen yhdyskunnan parimäärä huomioitiin lopullisessa arviossa. Vesi- ja lokkilintujen laskennat suoritettiin kiertolaskentamenetelmällä ajellen rauhallisesti moottoriveneellä, välillä pysähdellen ja samalla kiikarilla lintuja havainnoiden ja kirjaten. Ensimmäiset laskennat tehtiin , toiset ja kolmannet Lisäksi Meskankarin nauru- ja pikkulokkiyhdyskuntaan tehtiin täydentävä käynti 6.6. Tarkat laskenta-ajankohdat määräytyivät kevään edistymisen ja suotuisan säätilan perusteella. Laskennoissa käytettiin Life CO-OP -hankkeen yhteydessä hyväksi havaittuja menetelmiä (Rusanen ym., 2005) ja parimäärätulkinnat tehtiin kunkin lajin arvioitua pesinnän alkua lähimmän laskentakerran perusteella. Lokkilintujen, silkkiuikun, härkälinnun sekä laulujoutsenen parimäärät ja alueellinen sijoittuminen arvioitiin ensisijassa löydettyjen pesien sekä emojen käyttäytymisen perusteella. 1

3 PESIMÄLINNUSTO YLEISTÄ Vesi- ja lokkilintujen parimäärät kuvataan taulukoissa 1 ja 2. Muun kosteikkolajiston ja petolintujen kohdalla havainnot perustuvat kiertolaskennan ja muun retkeilyn yhteydessä kertyneisiin reviiri- ja pesämääriin. Kartoituslaskentaa ei tehty joten kahlaajien parimääriä voidaan pitää lähinnä hyvinä arvioina. Yöaktiivisten lajien havainnot perustuvat luhtakanan ja huitin kohdalla kiertolaskennan yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Kaulushaikarahavainnot perustuvat aiemmin keväällä tehdyn retkeilyn yhteydessä kertyneisiin havaintoihin ja harrastajahaastatteluun. VESILINNUT Sääksjärvellä pesi vuonna 2014 yhteensä 232 vesilintuparia. Runsain vesilintulaji oli telkkä 71 paria. Vesilintulajeja pesi 13. Yksittäisiä lajeja käsitellään tarkemmin lajikohtaisen tarkastelun yhteydessä. Taulukko 1. Sääksjärven vesilintujen parimäärät Paria* Laskentakerta Yht. Laji Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Kanadanhanhi (Branta canadiensis) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Haapana (Anas penelope) Tavi (Anas crecca) Heinätavi (Anas querquedula) Tukkasotka (Aythya fuligula) Telkkä (Bucephala clangula) Isokoskelo (Mergus merganser) Tukkakoskelo (Mergus serator ) Härkälintu (Podiceps grisegena) Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Kuikka (Gavia arctica) Vesilinnut yhteensä *lopullisen parimääräarvion tulkinnassa käytetty luku on tummennettu 2

4 LOKKILINNUT Sääksjärvellä pesi vuonna 2014 viisi lajia lokkilintuja ja pareja oli yhteensä 361. Ylivoimaisesti runsain oli kalalokki, 148 paria. Yksittäisiä lajeja käsitellään tarkemmin lajikohtaisen tarkastelun yhteydessä. Taulukko 2. Sääksjärven lokkilintujen parimäärät Lokkilinnut Kalalokki (Larus canus) Harmaalokki (Larus argentatus) Kalatiira (Sterna hirundo)** Naurulokki (Larus ridibundus) Pikkulokki (Hydrocoleus minutus) Lokkilinnut yhteensä **2 laskennassa havaittu 11 pesän yhdyskunta oli tuhoutunut ennen 3 laskentaa *lopullisen parimääräarvion tulkinnassa käytetty luku on tummennettu MUUT KOSTEIKKOLINNUT Sääksjärven muuta kosteikkolinnustoa havainnoitiin kiertolaskennan yhteydessä. Havaintoja kertyi myös satunnaisen retkeilyn ja harrastajahaastattelujen kautta. Kartoituslaskenta olisi antanut luotettavamman kuvan lajien esiintymisestä, joten tuloksia voi pitää lähinnä suuntaa antavina. Lajikohtaisessa tekstissä on kuvattu tarkemmin kunkin lajin havainnointia ja tulosten luotettavuutta. Taulukko 3. Sääksjärven muun kosteikkolinnuston parimääräarviot Muut kosteikkolinnut*** Kurki (Grus grus) Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Luhtahuitti (Porzana porzana) Luhtakana (Rallus aquaticus) Töyhtöhyyppä Rantasipi (Actitis hypoleucos) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Meriharakka (Haematopus ostralegus) (2) Metsäviklo (Tringa ochropus) ***tulokset kiertolaskennan ja satunnaishavaintojen perusteella tehtyjä arvioita. Kartoituslaskenta olisi antanut luotettavamman kuvan. Lajikohtaisessa tekstissä kuvattu tarkemmin. 3

5 PETOLINNUT Petolintuja havainnoitiin kiertolaskentojen yhteydessä. Lisäksi havaintoja kertyi muun retkeilyn yhteydessä. Taulukko 4. Sääksjärven petolintujen pesät ja reviirit. Petolinnut**** Merikotka (Haliaeetus albicilla) Sääksi (Pandion haliaetus) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Nuolihaukka (Falco subbuteo) Tuulihaukka (Falco tinnunculus) ****petolintujen parimäärät perustuvat löydettyihin pesiin lukuunottamatta myöhään saapuvaa nuolihaukkaa, jonka parimäärät perustuvat reviirilleen saapuneisiin pareihin. LAJIKOHTAINEN TARKASTELU Lajikohtaisen tarkastelun yhteydessä käytetään termejä pari, pesintä ja reviiri. Ne tarkoittavat samaa asiaa eli pesivää paria tunnetulla reviirillä, joka on lintuparin pesimäpaikkaa ympäröivä elinpiiri. Vesi-, lokki- ja muun kosteikkolinnuston parimäärät on esitetty taulukoissa 1 3. Lisäksi Petolintujen pesät ja reviirit löytyvät taulukosta 4. Merikotkan ja sääksen pesintätiedot eivät ole julkisia. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Laulujoutsenen pesiä löytyi peräti viisi. Kihlaparejakin laskettiin huimat seitsemän. Laulujoutsenen voittokulku jatkuu. Kanadanhanhi (Branta canadensis) Kanadanhanhipareja laskettiin vain yksi, joka sekin saattoi olla vain kihlapari. Kanadanhanhi ei näytä runsastuvan, vaikka näin jossain vaiheessa epäiltiin. Vuoden 2007 laskennassa pareja tavattiin kaksi. 4

6 Haapana (Anas penelope) 18 paria haapanoita on nykyään hyvä määrä. Haapanalla menee valtakunnallisesti kehnosti, joten lajin väheneminen vuoden parista ei yllätä. Tavi (Anas crecca) Vesilintulaskennoissa tavi on ongelmallinen laji lymyillessään ojansuissa ja rantakasvillisuuden seassa. Laskennoissa havaittiin kuitenkin mukavat 25 paria ja lajin kanta on Sääksjärvellä varsin vakaa. Vuonna 2007 tavimääräksi saatiin 26 paria. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Sinisorsa oli odotetusti runsain puolisukeltajasorsa. 58 paria on kohtuullisen hyvä määrä sinisorsia laskettiin 80 paria ja vuonna paria. Sinisorsakanta näyttää sangen vakaalta. Heinätavi (Anas querquedula) Ensimmäisellä laskentakerralla Piilijokisuusta tavattiin yksi heinätavipari, mutta myöhempien havaintojen puuttuessa tulkinnaksi jää lajin puuttuminen pesimälajistosta. Punasotka (Aythya ferina) Punasotka ei pesi Sääksjärvellä. Ainoa havainto lajista oli ensimmäisen laskennan kolme koirasta. Tukkasotka (Aythya fuligula) Tukkasotka ei ole enää 2000-luvulla pesinyt Sääksjärvellä. Lajista tehtiin pari muutonaikaista havaintoja. Telkkä (Bucephala clangula) Telkkä viihtyy edelleen Sääksjärvellä. Parimääräksi tuli nyt 71. Vuonna ja paria kertovat kannan vakaudesta. Parimäärien muutosta ei voi pitää merkittävänä. Tukkakoskelo (Mergus serrator) Tukkakoskelon kaksi paria on huomattavan vähäinen määrä aiempien laskentojen tuloksiin verrattuna tukkakoskeloita pesi huikeat 20 paria ja paria. Jäätön kevät vaihelevine säineen oli koskeloiden laskentaa ajatellen varsin hankala. Muutos on kuitenkin niin suuri että lajin voi tulkita taantuneen voimakkaasti. 5

7 Isokoskelo (Mergus merganser) Isokoskeloiden laskentatuloksen luotettavuuteen sisältyy jopa enemmän epävarmuustekijöitä kuin tukkakoskelon kohdalla. Lajia ei juurikaan tavannut jäättömänä keväänä perinteiseen tapaan sulapaikoilta ja muutoinkin isokoskeloita oli sisämaassa poikkeuksellisen vähän. Ensimmäisen laskentakerran aloitus saattoi olla myös liian myöhäinen. Lajista tehtiin todella vähän havaintoja koko kevään aikana, joten varovaisesti arvioiden hienoinen taantuma voi olla todellinenkin. Nyt isokoskelopareja laskettiin 10. Vuonna paria ja paria. Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Silkkiuikku tuntuu vähenevän vuosi vuodelta. Nyt silkkiuikkupareja laskettiin 15. Vuonna 2007 pareja oli vielä 24. Taantuminen on kohdistunut Isolahden yhdyskuntaan, jonka parimäärä on puolittunut muutamassa vuodessa. Lahdelta laskettiin 2014 enää seitsemän pesää. Vuoden 2007 laskentojen jälkeisinä vuosina lahdella pesi parhaimmillaan 20 paria. Härkälintu (Podiceps grisegena) Härkälintuja on Sääksjärvellä edelleen mukavasti. 21 paria on selkeästi vähemmän kuin vuoden paria, mutta verrattuna vuoden 1992 neljään pariin on kanta edelleen voimissaan. Kolmen laskentakerran menetelmällä pystyttiin ajoittamaan käyntikerrat härkälintujen selvittämisen kannalta oikea-aikaisemmin, kuin aiempina kahden kierroksen laskennoissa. Kanta lienee silti hieman taantunut. Kuikka (Gavia arctica) Kuikkapareja kertyi nyt kuusi. Sääksjärven kuikilla menee hyvin ja kanta lienee hieman kasvanut pareja oli viisi ja 1992 neljä. Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Kaulushaikarareviirejä paikannettiin aiemmin keväällä muun retkeilyn ohessa kaksi. Varsinaisia systemaattisia yökuunteluita ei tehty, joten kaksi paria voi olla hieman alakanttiin. Sopivaa aluetta järveltä löytyisi parilta lahdelta nykyisten reviirien lisäksi. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Yksi pari ruskosuohaukkoja pesii Suutarinlahdella. Laji on pesinyt lähes vuosittain vuodesta

8 Nuolihaukka (Falco subbuteo) Sääksjärvelle leimallisin petolintu on nuolihaukka. Järven saarissa ja rantametsissä pesii vuosittain 3-5 paria nuolihaukkoja. Kiertolaskentojen yhteydessä löytyi nyt kolme reviiriä. Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Yksi tuulihaukan pesä löytyi Piilijokisuun saaren vanhasta variksenpesästä. Luhtakana (Rallus aquaticus) Vanhanpirtinlahden luhdalla äänteli yksi luhtakana viimeisen kierroksen yhteydessä. Luhtahuitti (Porzana porzana) Luhtahuitti ilahdutti kartoittajia Vanhanpirtinlahden luhdalla ensimmäisellä ja toisella kiertolaskentakerralla. Kurki (Grus grus) Kurkihavaintoja tehtiin jonkin verran eri puolilta järveä, mutta ainoa varma pesintä todettiin Piilijokisuun luhdalta. Meriharakka (Haematopus ostralegus) Yksinäinen ääntelevä meriharakka tavattiin ensimmäisen laskennan yhteydessä Piilijokisuulta ja viimeisellä laskentakerralla Kauvatsanjokisuulta. Laji pesinee jommankumman joen varressa. Järveltä ei pesintää havaittu. Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Yksi pari töyhtöhyyppiä pesi Piilijokisuun luhdalla. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Taivaanvuohireviirejä kertyi mukavat seitsemän. Lajin soidinlentohavainnot ovat vaativia tulkittavia, joten reviirimääräarvioon tulee suhtautua kriittisesti. Metsäviklo (Tringa ochropus) Parimääräarvio perustuu soidintaviin yksilöihin, joita tavattiin yhdeksän. Luotettavampi tulos saataisiin varoittelevien emojen perusteella tehtävin laskennoin, mutta tähän ei nyt ollut mahdollisuutta. 7

9 Rantasipi (Actitis hypoleucos) Rantasipin parimäärien tulkinnassa tulee olla huolellinen, koska linnut liikkuvat hyvin pitkiä matkoja rantaviivalla sijaitsevalla reviirillään. Rantasipien parimääräarvioita voi pitää kohtuullisen luotettavana. Menetelmä on sama kuin Sääksjärven aiemmissa laskennoissa, joten parimääräarviota voi pitää vertailukelpoisena aiempien laskentojen tuloksiin. Rantasipireviirejä laskettiin nyt 47. Vuoden ja reviiriä kertovat sipikannan vakaudesta. Naurulokki (Larus ridibundus) Naurulokki palasi Sääksjärven pesimälinnustoon keväällä 2014, kun Meskankarille asettui peräti 110 parin yhdyskunta. Aiempina vuosina järvellä laji joko ei ole pesinyt ollenkaan tai yksittäisparein. Kalalokki (Larus canus) Kalalokki on edelleen Sääksjärven runsain lokkilintu. 148 paria paljastaa kannan olevan vakaan. Vuonna 2007 pesintöjä laskettiin 159 ja Parimäärätulkinta tehtiin poikkeuksellisesti viimeisen laskennan yhteydessä laskettujen pesien perusteella. Pesinnät olivat hieman normaalia myöhäisemmät ja toinen laskentakerta oli osan parien kohdalla liian aikainen. Harmaalokki (Larus argentatus) Harmaalokki on taantunut viime vuosina. Sääksjärvellä pesi nyt 17 paria, kun aiemmissa laskennoissa pesiä on laskettu kolmisenkymmentä. Selkälokki (Larus fuscus) Yksittäinen selkälokki tavattiin toisen laskennan yhteydessä, mutta lajin voi todeta kadonneen Sääksjärveltä. Lajin huomattava ahdinko näkyy täälläkin. Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) Pikkulokkiyhdyskunta saapui Meskankarille vuonna 2008 ja on siitä lähtien ollut jokavuotinen vieras. Parimäärä on pysytellyt parin tuntumassa Meskankarin parimääräksi arvioitiin noin 25. Lisäksi kolme paria pesi muilla kareilla. Mahdollisesti Meskankarille tulleesta naurulokkiyhdyskunnasta ei enää löytynyt tilaa kaikille pikkulokkipareille. 8

10 Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiirapareja laskettiin nyt 58. Kalatiirakanta vaikuttaa varsin vakaalta. Vuonna 2007 pareja havaittiin 54. Teeriluodon suurella kivellä on pesinyt aiempinakin vuosina huomattava yhdyskunta. Tänä vuonna toisen ja kolmannen laskentakerran välillä yhdyskunta oli kadonnut. Ilmeisesti joku maapeto, kuten minkki, oli tuhonnut pesinnät. Kalatiirojen parimääräarvio perustuu kolmannen laskentakerran tuloksiin lisättynä toisella laskentakerralla havaitut Teeriluodon 11 pesintää. Pikkutikka (Dendrocopos minor) Pikkutikalle sopivaa lahopuustoista ja lehtipuuvaltaista ranta- ja reunametsää Sääksjärvellä riittää. Reviirejä onnistuttiin paikantamaan ensimmäisellä laskentakerralla peräti kahdeksan, vaikka lajiin ei mitenkään erikoisesti panostettu. LÄHTEET Koskimies, P. 1994: Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja, Sarja B. 83 s. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Rusanen, P., Aalto, T., Mikkola-Roos, M., Nuotio, K. & Pessa, J. 2005: Seurannan kehittäminen ja suositukset lintuvesillä: linnustonseuranta. Teoksessa: Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa Life CO-OP hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A s