Varsinais-Suomen ELY-keskus. Rauman Saarnijärven pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Varsinais-Suomen ELY-keskus Rauman Saarnijärven pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvitys 2013 AHLMAN GROUP OY RAPORTTEJA 50/2013

2 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Pesimälinnustoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Vesilintulaskenta... 5 Kartoituslaskenta... 6 Yölaulajalaskenta... 6 Epävarmuustekijät... 7 Saarnijärven kosteikkolinnusto Muu linnusto Kosteikkolinnuston muutokset... 9 Vesilinnut... 9 Lokkilinnut Muut kosteikkolinnut Lajikohtaista tarkastelua Uhanalaiset ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Päätelmät Viitasammakkoselvitys Viitasammakon tunnistaminen Viitasammakon elinpiiristä Viitasammakko lainsäädännössä Tutkimusmenetelmät Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Reviirikartat Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2013: Rauman Saarnijärven pesimälinnustoja viitasammakkoselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hankkeen Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Rauman Saarnijärven pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvityksen tulokset. Aineiston perusteella voidaan arvioida linnuston nykytilaa ja vertailla lajiston kehittymistä aiempiin vuosiin nähden. VELHO-hanke (Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla) on vuonna 2010 käynnistynyt ympäristöhanke, jonka yhtenä pilottikohteena on Saarnijärvi. VELHOn vesiosion pilottikohteiden avulla pyritään käynnistämään paikallista vesienhoitotoimintaa ja tuomaan esille uusia yhteistyötapoja vesien tilan parantamiseksi. Yhteistyötarpeita on kartoitettu Satavesi- ja Pro Saaristomeri -ohjelmien vesistöalueryhmissä keväästä 2011 alkaen. Eurajoki Lapinjoki-ryhmä priorisoi Saarnijärvelle tehtävää linnustoselvitystä, joka tarvitaan, mikäli järvellä halutaan ryhtyä suunnittelemaan kunnostusta tai muita toimia. RAPORTISTA Tässä raportissa esitetään toukokuun alun ja kesäkuun puolivälin välisenä aikana 2013 toteutetun pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä ja pesimälinnuston reviirikartat sekä lintutietoa aiemmilta vuosilta. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Rauman Saarnijärvi sijaitsee Etelä-Satakunnassa Lapin kirkonkylän länsipuolella (kuva 1). Saarnijärven halki virtaa Lapinjoki idästä luoteeseen (Lampolahti & Luukkonen 1995a). Järvi on rehevöitynyt ja umpeenkasvanut varsin voimakkaasti, minkä vuoksi avovesialaa on kesällä hyvin vähän. Saarnijärven lintuvesiarvo syntyi 1950-luvun lopulla vedenpinnan laskun seurauksena. Järven avovesipinta-ala supistui merkittävästi ja rannoille syntyi laajat rantaluhdat. Umpeenkasvu alkoi tuolloin (Lampolahti & Luukkonen 1995 b). Saarnijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, johon alueen kokonaispinta-alaksi on määritelty 144 hehtaaria (kuva 2). Avovesialaa on kuitenkin vain noin 60 hehtaaria. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Rauman Saarnijärven pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvityksen maastotöistä vastasi luontokartoittaja Sami Luoma, jolla on merkittävä kokemus Satakunnan vesistöjen kosteikkolinnustosta. Luontokartoittaja Santtu Ahlman vastasi lisäksi yhdestä yölaulajainventoinnista sekä raportoinnista. 3

4 Kuva 1. Tutkimuskohteen sijoittuminen Rauman keskustaan nähden. Kuva 2. Saarnijärven tutkimusalue (punainen rajaus). 4

5 PESIMÄLINNUSTOSELVITYS Linnustoselvityksessä keskityttiin kosteikkolajistoon sekä muihin huomionarvoisiin lajeihin. laskennat perustuivat valtakunnallista linnustonseurantaa varten kehitettyihin menetelmiin (Koskimies & Väisänen 1988) sekä tuoreimpiin suosituksiin (Mikkola-Roos & Niikkonen 2005). TUTKIMUSMENETELMÄT / VESILINTULASKENNAT Vesilinnut laskettiin tarjouspyynnön mukaisesti pistelaskennoin viidestä eri paikasta (kuva 3). Jokaisessa pisteessä havainnoitiin kiikarien ja kaukoputken avulla. Laskennat tehtiin aamuisin noin klo 4 11 välisenä aikana 1.5., ja Lisäksi tehtiin ylimääräinen käynti (taulukko 1). Pesiviksi pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot. Sorsalinnuilla (sotkia lukuun ottamatta) muista yksilöistä erillään oleva pari yksinäinen koiras koiraat 2 4 yksilön ryhmissä pienet naarasta takaa ajavat koirasryhmät yksinäiset naaraat, mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden yhteismäärä Punasotkalla ja tukkasotkalla (selvä koirasylijäämä) naaraiden kokonaismäärä Telkällä juhlapukuinen (sukukypsä) koiras pari Nokikanalla yksinäinen lintu (lähellä rantaa) pari (kaksi lintua yhdessä) reviirikiista (= kaksi paria) nähdyistä yksilöistä erilliset äänihavainnot (reviirit) laskenta-alueella. Kuikka- ja uikkulinnuilla yksinäinen lintu pari (= kaksi yksilöä yhdessä) Silkkiuikkuyhdyskuntien linnuista osa saattaa olla kasvillisuuden kätkössä. Jos parimäärää ei pystytä arvioimaan (esimerkiksi häätämällä linnut näkyviin), ilmoitetaan yhdyskunnan liepeillä näkyvien yksilöiden yhteismäärä tulkitsematta sitä pareiksi. Joutsenilla ja hanhilla pesällä tai todennäköisellä pesäpaikalla havaittu pari (= kaksi pesimäpukuista lintua yhdessä) Lokkilinnuilla yksinäinen lintu tai pari oletetun pesäpaikan luona (esimerkiksi hautova tai hätäilevä emo). Yhdyskuntien parimäärät voidaan arvioida kiikaroimalla pesät tai hautovat emot, tai laskemalla/arvioimalla pesiltä lentoon lähtevät emot (molemmat usein paikalla). Pesimättömiltä vaikuttavia ryhmiä ja parvia ei tulkita pareiksi. Kaikissa lajiryhmissä vastaa paria löydetty pesä Ensimmäisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: sinisorsa, tavi, jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, telkkä, isokoskelo, nokikana Toisen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: kuikka, kaakkuri, silkkiuikku, härkälintu, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, harmaasorsa, haapana, heinätavi, tukkasotka, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo, uivelo. Kolmannen laskentakerran ( ) perusteella tulkittavat lajit: uikut, haapana, heinätavi, tukkasotka, lapasotka, pilkkasiipi, uivelo, tukkakoskelo, pikkulokki, tiirat. 5

6 Kuva 3. Pistelaskentapaikkojen sijainnit (mustat pallot). KARTOITUSLASKENNAT Rantaluhtien kosteikkolajisto ja rantametsien huomionarvoinen lajisto laskettiin kartoitusmenetelmällä, joka toteutettiin vesilintulaskentojen lisäksi kahdesti. Havainnointia tehtiin vain pistelaskentojen (kuva 3) yhteydessä. Laskennat aloitettiin aikaisin aamulla ja lopetettiin noin klo 10. Maastotyöt tehtiin 3.6. ja (taulukko 1). Parimäärät tulkittiin uusimpien ohjeiden mukaan (Mikkola-Roos & Niikkonen 2005). Linnut tulkittiin pesiviksi, kun vähintään kahdella eri laskentakerralla samalta paikalta saatiin havainto, joka viittasi vähintään toisella kerralla pesintään (varoittelu, laulu ym.). YÖLAULAJALASKENNAT Yölaulajat laskettiin kolmesti: , ja ja Yölaulajalaskennat tehtiin pistelaskentakohteista samalla tavalla kuin kartoituslaskennat. Myös parimäärätulkinnat vastasivat kartoituslaskentoja. Vesilintulaskennat Kartoituslaskennat Yölaulajalaskennat () Päivämäärä 1.5. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. 6

7 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Saarnijärven kosteikkolinnusto saatiin inventoitua varsin tehokkaasti viiden päivän ja kolmen yön aikana pienen pinta-alan vuoksi. Vastaavat selvitykset olisivat kuitenkin kattavampia, mikäli inventoinnit tehtäisiin joko veneen tai kanootin avulla kiertolaskentana. Samalla työpanoksella olisi mahdollista saada täsmälliset parimääräarviot myös muun muassa ruokokerttusista ja pajusirkuista, joita ei tarjouspyynnön mukaisella menetelmällä saatu toteutettua tarkasti koko vesistön osalta. Parimäärät arvioita voidaan kuitenkin pitää kohtalaisen luotettavina myös näiden lajien kohdalla. SAARNIJÄRVEN KOSTEIKKOLINNUSTO 2013 Tutkimusalueen pesimälajistoon kuului vuonna 2013 yhteensä kymmenen lajia vesilintuja (taulukko 2). Silmiinpistävää on telkkien runsaus sekä toisaalta myös vaateliaiden vesilintujen niukkuus tai uupuminen kokonaan pesimälajistosta. Rantaluhdilla ja -pensaikoissa sekä vesikivillä pesi yhteensä 16 kosteikkolajia 98 parin voimin (taulukko 3). Kaikkien kosteikkolintujen reviirit kuvataan liitteessä 1. MUU LINNUSTO 2013 Saarnijärven tutkimusalueella pesi vesi- ja kosteikkolintujen lisäksi joukko muuta lajistoa, jotka esitetään taulukossa 3. Muiden lajien joukossa ei ole yhtään valtakunnalliseen uhanalaisuusluokitukseen, EU:n lintudirektiivin I-liitteen tai Suomen erityisvastuulajeihin kuuluvaa lajia. Taulukko 2. Saarnijärven vesilintuhavainnot sekä niiden perusteella tulkittu pesivä vesilinnusto vuonna Alleviivattu luku on lopulliseen parimääräarvioon käytetty laskentakerta. Sivulla 5 esitetyistä tulkinta-ajankohdista poikkeavat Laji Parimääräarvio Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Haapana (Anas penelope) Harmaasorsa (Anas crecca) - 2 (17.5.) - 2 Tavi (Anas crecca) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Lapasorsa (Anas clypeata) Tukkasotka (Aythya fuligula) Telkkä (Bucephala clangula) Kuikka (Gavia arctica) Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Härkälintu (Podiceps grisegena) Nokikana (Fulica atra) Vesilinnut yhteensä 48 7

8 Laji Parimäärä Kaulushaikara (Botaurus stellaris) 1 Kurki (Grus grus) 3 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 2 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 8 Liro (Tringa glareola) 1 Metsäviklo (Tringa ochropus) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 3 Pikkulokki (Larus minutus) 5 Naurulokki (Larus ridibundus) 2 Kalalokki (Larus canus) 3 Kalatiira (Sterna hirundo) 1 Lapintiira (Sterna paradisaea) 3 Pensastasku (Saicola rubetra) 1 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 38 Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 7 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 19 Yhteensä 98 Taulukko 3. Saarnijärvellä pesivän muun kosteikko- ja niittylinnuston parimäärät vuonna Taulukko 4. Saarnijärven tutkimusalueella pesivä muu lajisto vuonna Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Lehtokurppa Scolopa rusticola Lehtokerttu Sylvia borin Sepelkyyhky Columba palumbus Hernekerttu Sylvia curruca Käki Cuculus canorus Pensaskerttu Sylvia communis Tervapääsky Apus apus Pajulintu Phylloscopus trochilus Käpytikka Dendrocopos major Harmaasieppo Muscicapa striata Haarapääsky Hirundo rustica Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Räystäspääsky Delichon urbicum Sinitiainen Parus caeruleus Metsäkirvinen Anthus trivialis Talitiainen Parus major Västäräkki Motacilla alba Puukiipijä Certhia familiaris Rautiainen Prunella modularis Harakka Pica pica Punarinta Erithacus rubecula Varis Corvus corni Satakieli Luscinis luscinia Kottarainen Sturnus vulgaris Mustarastas Turdus merula Peippo Fringilla coelebs Räkättirastas Turdus pilaris Viherpeippo Carduelis chloris Laulurastas Turdus philomelos Vihervarpunen Carduelis spinus Punakylkirastas Turdus iliacus Keltasirkku Emberiza citrinella Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Yhteensä 33 lajia 8

9 KOSTEIKKOLINNUSTON MUUTOKSET Saarnijärvellä on tehty jo noin 30 vuoden ajan vesi- ja kosteikkolintulaskentoja (Vasko ym. 2006), jotka on taltioitu Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen vesilintuarkistoon. Ensimmäiset maastotyöt tehtiin vuonna 1982 ja vuoteen 2004 mennessä laskentoja oli kertynyt peräti 15 vuodelta. Laskentasarjojen tuloksia tarkastellessa tulee huomioida, että arkisto ei käsitä alkuperäishavaintoja, eikä tiedossa ole tarkka menetelmä; onko kyseessä ollut piste- vai kiertolaskentoja. Osa laskennoista on myös tehty vain yhden käyntikerran aikana, vaikka nykyohjeiden mukaan käyntejä tulisi olla kolme; huhti toukokuun vaihteessa, toukokuun puolivälissä ja toukokuun lopulla. Tätä taustaa vasten arkistohavainnoista on poistettu jokunen havainto joista laskentapäivämäärä tunnetaan jotka koskevat todennäköisesti muutolla olleita yksilöitä. Esimerkiksi uivelo vuodelta 1995 on tulkittu virheellisesti pesiväksi liian aikaisin, ja todellisuudessa laji on ollut aina erittäin harvalukuinen pesijä Satakunnassa. Vesilinnut Saarnijärvellä on tavattu vuosina pesivänä yhteensä 15 eri vesilintulajeja, joiden parimäärät ovat vaihdelleet 16 ja 93 välillä (taulukko 5). Vuodet olivat parimäärien valossa seurantajakson huippuvuosia. Heikoimpia vuosia ovat puolestaan olleet 1988, 1993 ja Lajistollisia muutoksia ovat olleet laulujoutsenen asettuminen säännölliseksi pesimälajiksi vuodesta 1998 alkaen sekä punasotkan ja tukkasotkan katoaminen lajistosta. Nokikana ja lapasorsa edustavat sotkien tavoin vaateliasta lajistoa, mutta niiden esiintyminen on vaihdellut melko voimakkaasti. Vaateliaiden lajien katoaminen tai väheneminen Saarnijärveltä ei kuitenkaan välttämättä kerro pesimisolosuhteiden heikkenemisestä, sillä muun muassa sotkat ovat taantuneet merkittävästi viime vuosina hyvin laajoilla alueilla Etelä-Suomessa. Tulokset voivat näin ollen kertoa tiettyjen lajien yleisestä muutoksesta, joka ei ole riippuvainen tutkimusalueen tilanteesta. Muilta osin lajisto on vaihdellut melko paljon vesilinnuille tyypilliseen tapaan Taulukko 5. Saarnijärvellä pesineet vesilinnut vuosina Laji Laulujoutsen Haapana Harmaasorsa Tavi Sinisorsa Heinätavi Lapasorsa Punasotka Tukkasotka Telkkä Isokoskelo Silkkiuikku Härkälintu Mustakurkku-uikku Nokikana Vesilinnut yhteensä

10 Lokkilinnut Saarnijärvellä on pesinyt vuosina viisi eri lokkilintulajia, joiden parimäärät ovat vaihdelleet kahdesta 26:een (taulukko 6). Vuodet 1988, 1995 ja 1996 olivat parimäärillä mitattuna parhaita vuosia. Heikoimpia vuosia ovat sen sijaan olleet 1999, 2000, 2001 ja Lajistollisia muutoksia on niukasti eikä tavanomaisilla pesijöillä ole ollut merkittäviä muutoksia parimäärissä. Vertailua ei ole vaihteluiden vuoksi mielekästä tehdä. Selvä muutos on kuitenkin lapintiiran asettuminen järven pesimälajistoon vuodesta 1994 alkaen. Laji on levittäytynyt hiljalleen sisämaajärville Satakunnassa. Taulukko 6. Saarnijärvellä pesineet lokkilinnut vuosina Laji Pikkulokki Naurulokki Kalalokki Kalatiira Lapintiira Lokkilinnut yhteensä Muut kosteikkolinnut Vesi- ja lokkilintujen lisäksi muuta kosteikkolinnustoa on inventoitu aiemmin ainoastaan vuonna 1995 (Lampolahti & Luukkonen 1995a). Näin ollen vertailua voidaan tehdä vain kahden vuoden välillä. Järvellä pesi vuosina 1995 ja 2013 yhteensä 14 eri kosteikkolajia ja paria (taulukko 7). Selviä muutoksia ovat olleet kaulushaikaran asettuminen järven pesimälajistoon sekä vastaavasti punajalkaviklon, niittykirvisen ja keltavästäräkin katoaminen lajistosta. Kaikki kolme lajia ovat taantuneet merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana. Muiden lajien osalta voidaan puhua luontaisesta vaihtelusta. Taulukko 7. Saarnijärvellä pesineet muut kosteikkolinnut vuosina 1995 ja Laji Kaulushaikara - 1 Kurki 2 3 Töyhtöhyyppä 4 2 Taivaanvuohi 9 8 Punajalkaviklo 2 - Liro 3 1 Metsäviklo - 1 Rantasipi 2 3 Niittykirvinen 5 - Keltavästäräkki 15 - Pensastasku 2 1 Ruokokerttunen Punavarpunen 4 7 Pajusirkku Yhteensä

11 LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Tässä osiossa käsitellään Saarnijärven tutkimusalueella maastotöiden aikana havaittuja kosteikkolintuja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Laulujoutsen (Cygnus cygnus) [L] [V] Järven kaakkoisosassa oli pesivä pari ja lisäksi pohjoisosasta tulkittiin kihlapari, joka ei vielä pesinyt (reviirikartta 1). Laulujoutsen on nykyään hyvin monenlaisten vesistöjen pesimälaji. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. Haapana (Anas penelope) [V] Alueelle asettui pesimään kaksi paria (reviirikartta 1). Haapana on pääosin pohjoinen laji, joka suosii eteläisessä Suomessa soveliaita suolampareita ja reheviä lintujärviä sekä merenlahtia. Se on taantunut monin paikoin viime vuosina. Haapana on Suomen erityisvastuulaji. Harmaasorsa (Anas strepera) Alueelta tulkittiin kaksi pesivää paria tehdyn ylimääräisen käyntikerran perusteella (reviirikartta 1). Harmaasorsa on vaatelias, harvalukuinen ja eteläinen pesimälaji, joka suosii hyviä lintujärviä ja reheviä merenlahtia pesimäympäristöinään. Tavi (Anas crecca) [V] Tutkimusalueella oli yhdeksän reviiriä (reviirikartta 1). Tulkinta tehtiin vasta toisella kierroksella myöhäisen kevään vuoksi. Tavi on pesimäpaikkansa suhteen vaatimattomin vesilintumme, joka pesii toisinaan jopa metsäojien varsilla. Se on Suomen erityisvastuulaji. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Alueella pesi peräti kymmenen paria, mikä on edustava määrä (reviirikartta 1). Sinisorsa pesii monenlaisissa vesistöissä karuista suojärvistä reheviin lintujärviin ja merenlahtiin. Lapasorsa (Anas clypeata) Alueelta tulkittiin yksi pesivä pari poikkeuksellisesti toisen vesilintulaskennan perusteella, sillä kohde on voimakkaasti umpeenkasvanut, minkä vuoksi se on voinut jäädä huomaamatta ensimmäisellä kierroksella (reviirikartta 2). Lapasorsa on vaatelias hyvien lintujärven laji. Tukkasotka (Aythya fuligula) [VU] [V] Muuttoaikaan nähtiin ensimmäisellä kierroksella 39 yksilöä ja toisella kerralla 14, mutta tulkinta tehtiin viimeisen kerran perusteella, jolloin lajia ei havaittu järvellä lainkaan. Tukkasotka on rehevien lintujärvien laji, joka on taantunut hyvin voimakkaasti viime vuosina. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa vaarantunut (VU) ja Suomen erityisvastuulaji. 11

12 Telkkä (Bucephala clangula) [V] Alueella oli yhteensä peräti 19 pesivää paria, mikä on varsin suuri lukema pienelle järvelle (reviirikartta 2). Telkkä pesii hyvin monenlaisissa vesistöissä, kunhan tarjolla on sopiva pesäkolo. Se on Suomen erityisvastuulaji. Kuikka (Gavia arctica) [L] Järvellä oli yksi lintu 15.5., jolloin laji kuuluisi tulkita pesiväksi. Näin ei kuitenkaan tehty, sillä se ei pesi kohteella vaan kyseessä on ravinnonhakuun tullut yksilö. Kuikka on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Järveltä varmistettiin yksi elinpiiri (reviirikartta 2). Silkkiuikku on melko vaatelias rehevien lintujärvien ja merenlahtien pesimälaji. Se on taantunut merkittävästi monin paikoin viime vuosina. Härkälintu (Podiceps grisegena) Saarnijärveltä löydettiin yksi reviiri (reviirikartta 2). Härkälintu on vaatelias rehevien lintujärvien ja merenlahtien pesimälaji. Kaulushaikara (Botaurus stellaris) [L] Järven itäosassa oli yksi reviiri (reviirikartta 2). Kaulushaikara on levittäytynyt viime vuosina laajalle alueelle Etelä-Suomen ruoikkoisille järville. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Nokikana (Fulica atra) Saarnijärvellä pesi yksi pari, joka tulkittiin poikkeuksellisesti toisen laskennan perusteella, sillä umpeenkasvun vuoksi se on saattanut jäädä havaitsemassa ensimmäisellä kierroksella (reviirikartta 2). Nokikana on vaatelias rehevien lintujärvien ja merenlahtien laji, joka on taantunut voimakkaasti viime vuosina. Kurki (Grus grus) [L] Järven länsiosassa oli kaksi ja itäosassa yksi pesivä pari (reviirikartta 3). Kurki on avosoiden pesijä, joka suosii myös lintujärvien rantaluhtia pesimäpaikkoinaan. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Itä- ja lounaisrannan luhdilla pesi yksi pari (reviirikartta 3). Töyhtöhyyppä on tyypillinen peltolaji, mutta se pesii harvalukuisena myös matalakasvuisilla rantaluhdilla. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Tutkimusrajaukselta varmistettiin yhteensä kahdeksan eri reviiriä (reviirikartta 3). Taivaanvuohi on hyvin monenlaisten kosteikkojen pesijä. Liro (Tringa glareola) [L] [V] Ainoa reviiri varmistettiin alueen länsiosasta (reviirikartta 3). Liro on avosoiden pesimälaji, jonka reviirin voi löytää myös järvien rantaluhdilta. Laji on taantunut monin paikoin viime vuosina. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. 12

13 Metsäviklo (Tringa ochropus) Etelärannalta varmistettiin alueen ainoa pesimäpiiri (reviirikartta 4). Metsäviklo pesii nimensä mukaisesti yleensä metsissä vanhoissa rastaiden pesissä. Rantasipi (Actitis hypoleucos) [NT] [V] Kolme paria pesi alueella (reviirikartta 4). Rantasipi on kivikkorantaisten vesistöjen pesimälaji, joka on runsaimmillaan suurilla reittivesillä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokittelussa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. Pikkulokki (Larus minutus) [L] [V] Järveltä tulkittiin viisi pesivää paria (reviirikartta 4). Pikkulokki on vaatelias rantaluhtien ja suolampareiden pesimälaji. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. Naurulokki (Larus ridibundus) [NT] Tutkimusalueella pesi vain kaksi paria (reviirikartta 4). Naurulokki on melko vaatelias rehevien lintujärvien laji, jonka vuotuiset kannanvaihtelut ovat suuria. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Kalalokki (Larus canus) Tutkimusalueella havaittiin kolme pesivää paria (reviirikartta 4). Kalalokki on hyvin yleinen ja monenlaisissa vesistöissä pesivä laji, joka rakentaa pesänsä usein vesikivelle tai kallioluodolle. Kalatiira (Sterna hirundo) [L] [V] Ainoa reviiri varmistettiin lounaisrannan läheltä (reviirikartta 5). Kalatiira on monenlaisten vesistöjen laji, mutta tyypillisimmillään se on kivikkorantaisilla reittivesillä ja kallioluodoilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji. Lapintiira (Sterna paradisaea) [L] Tutkimusalueella pesi kolme paria (reviirikartta 5). Lapintiira pesii lähinnä merellä kallioluodoilla, mutta osa kannasta on sopeutunut pesimään sisämaan järvillä ja suolammilla harvalukuisena. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Pensastasku (Saicola rubetra) Itäosan luhdalta löydettiin ainoa reviiri (reviirikartta 5). Pensastasku pesii muun muassa pelloilla avo-ojien varsilla, hakkuualoilla ja rantaluhdilla. Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) Tutkimusalueella oli yhteensä 38 reviiriä (reviirikartta 5). Ruokokerttunen on nimensä mukaisesti ruoikkolaji, jonka reviiri on usein myös rantapajukossa. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) [NT] Alueella oli seitsemän reviiriä (reviirikartta 5). Punavarpunen on erilaisten metsälaiteiden ja pensaikkomaiden laji. Sen tapaa monesti myös pihapiireistä. Laji on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Vuonna 2013 punavarpusia tavattiin laajoilla alueilla selvästi edellisiä vuosia enemmän. 13

14 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Alueella oli yhteensä 19 reviiriä (reviirikartta 6). Pajusirkku on nimensä mukaisesti sekä rantapajukoiden että ruoikoiden pesimälaji. UHANALAISET JA LINTUDIREKTIIVIN I-LIITTEEN LAJIT Taulukossa 8 esitetään vuoden 2013 selvityksessä havaitut erityistä huomiota ansaitsevat lajit, jotka kuuluvat valtakunnalliseen uhanalaisuusluetteloon, EU:n lintudirektiivin I-liitteeseen tai ovat Suomen erityisvastuulajeja. PÄÄTELMÄT Saarnijärven linnuston nykytila on varsin tavanomainen, mutta joukossa on kuitenkin jokunen vaatelias pesimälaji, kuten harmaasorsa, lapasorsa, liro ja erikoisuutena lapintiira. Suurin osa vesilinnuista on hyvin tavallisia lajeja, samoin varpuslinnuista valtaosa koostuu ruokokerttusista ja pajusirkuista, jotka hyötyvät umpeenkasvusta ja pensoittumisesta. Vesilintujen tilannetta olisi mahdollista parantaa vedenpinnan nostamisella sekä laajojen luhta-alueiden mosaiikkimaisella ruoppaamisella. Pesimäaikaisen lajiston lisäksi järvellä ruokailee säännöllisesti myös muuta lajistoa, kuten esimerkiksi sääksi, nuolihaukka (peräti seitsemän yksilöä 17.5.), harmaalokki ja merilokki. Saarnijärven merkitys keväällä levähtävälle vesilinnustolle on varsin vähäinen sillä yksilömäärät olivat pieniä. Laskentojen aikana havaitut kokonaisyksilömäärät esitetään taulukossa 2. Taulukko 8. Saarnijärven tutkimusalueella vuonna 2013 pesineet lintudirektiivin I-liitteen lajit, erityisvastuu- ja uhanalaislajit. NT = silmälläpidettävä. Laji Lintudirektiivin I-liitteen laji Erityisvastuulaji Uhanalaisuusluokitus Laulujoutsen (2 paria) - - Haapana (2 pr) - - Tavi (9 pr) - - Telkkä (19 pr) - - Kaulushaikara (1 pr) - - Kurki (3 pr) - - Liro (1 pr) - Rantasipi (3 paria) - NT Pikkulokki (5 pr) - Kalatiira (1 pari) - Lapintiira (3 paria) - - Punavarpunen (7 paria) - - NT Yhteensä 16 paria 40 paria 10 paria 14

15 VIITASAMMAKKOSELVITYS VIITASAMMAKON TUNNISTAMINEN Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. VIITASAMMAKON ELINPIIRISTÄ Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. 15

16 VIITASAMMAKKO LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). TUTKIMUSMENETELMÄT Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin vesilintulaskentojen ohessa 1.5. ja 15.5., jolloin kuunneltiin lajin soidinpulputusta kaikilla havaintopisteillä. TULOKSET JA PÄÄTELMÄT Saarnijärvellä ei havaittu yhtään viitasammakkoa, eikä inventointien yhteydessä kuultu lainkaan lajin soidinääntelyä. Tulosten perusteella laji ei lisääntynyt järvellä vuonna

17 KIRJALLISUUS Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnuston seurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Lampolahti, J. & Luukkonen, L. 1995a: Lapin Saarnijärven linnusto. Tutkimusraportti Lounais Suomen Ympäristökeskukselle. Lampolahti, J. & Luukkonen, L. 1995b: Lapin Saarnijärven linnusto Satakunnan Linnut 27: Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat suositukset kuudella Life-kohteella Suomessa Life CO-OP -hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Vasko, V., Lampolahti, J. & Sundelin, R. 2006: Rauman seudun lintuatlas. Rauman seudun lintuharrastajat ry. 17

18 Reviirikartta 1. Laulujoutsenen (2 paria), haapanan (2 pr), harmaasorsan (2 pr), tavin (9 pr) ja sinisorsan (10 pr) reviirit. Laulujoutsen Tavi Haapana Sinisorsa Harmaasorsa 18

19 Reviirikartta 2. Lapasorsan (1 pari), telkän (19 paria), silkkiuikun (1 pr), härkälinnun (1 pr) ja kaulushaikaran (1 pr) reviirit. Lapasorsa Härkälintu Telkkä Kaulushaikara Silkkiuikku 19

20 Reviirikartta 3. Kurjen (3 paria), nokikanan (1 pr), töyhtöhyypän (2 pr), taivaanvuohen (8 pr) ja liron (1 pr) reviirit. Kurki Taivaanvuohi Nokikana Liro Töyhtöhyyppä 20

21 Reviirikartta 4. Metsäviklon (1 pari), rantasipin (3 pr), pikkulokin (5 pr), naurulokin (2 pr) ja kalalokin (3 pr) reviirit. Metsäviklo Naurulokki Rantasipi Kalalokki Pikkulokki 21

22 Reviirikartta 5. Kalatiiran (1 pari), lapintiiran (3 pr), pensastaskun (1 pr), ruokokerttusen (38 pr) ja punavarpusen (7 pr) reviirit. Kalatiira Ruokokerttunen Lapintiira Punavarpunen Pensastasku 22

23 Reviirikartta 6. Pajusirkun (19 paria) reviirit. Pajusirkku 23

24 24