Muistio elinkeinoelämän taiteelle ja kulttuurille suuntaaman tuen muodosta ja määrästä Suomessa

Muistio elinkeinoelämän taiteelle ja kulttuurille suuntaaman tuen muodosta ja määrästä Suomessa Risto Ruohonen Helsinki 2002

1 Opetusministeriölle Opetusministeriö sopi allekirjoittaneen kanssa syksyllä 2000 toimeksiannosta, jonka tehtävänä oli selvittää elinkeinoelämän nykyisin taiteelle ja kulttuurille suuntaaman tuen muoto ja määrä Suomessa sekä vertailla tätä tilanteeseen muissa Euroopan maissa. Tehtävänä oli selvittää myös asiaa koskevat säädökset ja käytännöt ja esittää tarpeellisia ehdotuksia. Tämän selvitystyön kanssa samanaikaisesti julkaistaan tutkija Pekka Oeschin tekemä taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön tutkimus Kulttuurin sponsorointi ja yritysyhteistyö - kehitys ja käytännöt. Tutkimuksen ohjauksessa on ollut mahdollista ottaa hyvin huomioon myös tämän selvityksen tarpeet. Selvitystyössä olen hyödyntänyt edellä mainitun tutkimuksen materiaalia lähteineen ja haastatteluineen. Tässä muistiossa liitteenä olevan tutkimuksen sisältöön viitataan useassa asiayhteydessä. Pekka Oesch esittää raportissaan kattavan kuvan kulttuurin ja elinkeinoelämän yritysyhteistyön käytännöstä ja ongelmista. Tutkimukseen tutustuminen antaa yksityiskohtaisemman ja vivahteikkaamman kuvan yhteistyön eri toimijoiden kokemuksista ja odotuksista. Vertailua muihin eurooppalaisiin käytäntöihin on ollut mahdollista tehdä niiltä osin kuin asiasta on ollut käytettävissä tutkimusmateriaalia. Saatavissa olevaa materiaalia olen

täydentänyt kotimaisten haastattelujen lisäksi käymällä saman kysymyksenasettelun läpi eräiden eurooppalaisten taidehallinnon, taidelaitosten ja festivaalien edustajien kanssa. 2 Käytettävissä olevat resurssit eivät antaneet mahdollisuutta yhtä perusteelliseen asian käsittelyyn liikunnan ja urheilun toimialalta tai nuorisotyön osalta. Olen näin ollen tyytynyt lyhyesti arvioimaan taiteen ja kulttuurin alalla esiin nousseita asioita myös liikunnan ja nuorisotyön kannalta. Tässä minua ovat auttaneet näiden toimialojen järjestöjen edustajien kanssa käymäni keskustelut. Helsingissä 17.4.2002 Risto Ruohonen

3 Sisällysluettelo I Elinkeinoelämän tuesta taiteelle 4 1. Elinkeinoelämän tuki taiteille Suomessa 5 1.1. Tuen muodoista 5 1.2. Tuen määrällinen kehitys 7 2. Yritysrahoituksesta kulttuurille Euroopassa 13 3. Yritysyhteistyön verotuskohtelusta 15 II Johtopäätöksiä ja ehdotuksia 17 1. Taiteen rahoituksesta 17 2. Yritysyhteistyö muotojen kehittämisestä 19 3. Yritysyhteistyö osaamisen kehittäminen 20 4. Verokohtelusta ja sen vaikuttavuudesta 22 Lähdemateriaalia 23

4 I Elinkeinoelämän tuesta taiteelle Taide, sellaisena kuin se eurooppalaisesta näkökulmasta määritellään, on aina ollut riippuvainen taloudesta, kaupasta ja markkinoista sekä yhteiskunnan taloudellisista olosuhteista. Elinkeinoelämän ja taiteen yhteistyöllä on näin pitkät perinteet. Poliittisen vallan haltijat sekä yksityishenkilöt, osittain myös mesenaatteina, ovat ostaneet taidetta ja tukeneet taiteilijoita, tehneet lahjoituksia ja perustaneet säätiöitä ja rahastoja. Taiteen ja kulttuurin julkinen tuki nykyisessä muodossa ja mittakaavassa ovat vasta viime vuosisadan ilmiö, erityisesti maailmansotien jälkeisenä aikana kehittynyt. Euroopassa, erityisesti pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa on julkinen sektori, valtio ja kunnat, kantanut päävastuun taiteen infrastruktuurin rahoittamisesta ja olemassa- olosta. Taiteella ja taidelaitoksilla on katsottu olevan yhteiskunnallinen tehtävänsä, sivistyksellinen, henkistä hyvinvointia ylläpitävä tarkoitus. Taiteen merkitys kansalliselle identiteetille monikulttuurisessa Euroopassa on korostunut ja taloudellisen kasvun aika on antanut mahdollisuuden laajaan kulttuuripalvelujen ja taidetapahtumien verkostoon sekä kattavaan julkiseen tukeen. Valtion, kuntien ja joissakin maissa aluehallintoviranomaisten taidelaitoksille antaman rahoituksen lisäksi on viime vuosina korostunut suoraan yleisöltä toimintatuottoina, kuten pääsylipputuloina saatu rahoitusosuus. Elinkeinoelämän, siis yritysten, suoraan taidelaitoksille erilaisin yritysyhteistyön keinoin antama rahoitusosuus on kokonaisuuteen suhteutettuna varsin vähäistä. Euroopan Unionin maissa Englantia lukuun ottamatta tämä osuus on ollut yhdestä viiteen prosenttia. Kattavaa vertailukelpoista materiaalia ei asiasta ole saatavissa, mutta erillisissä kansallisissa vertailuissa yritystuen osuus on tavallisesti kahdesta neljään prosenttia koko taiteen toimialan kustannuksista.

5 1. Elinkeinoelämän tuki taiteille Suomessa 1.1. Tuen muodoista Yritysten tuki taiteille on perinteisesti selvityksissä jaettu kolmeen osaa: lahjoituksiin, taideostoihin ja yritysyhteistyösopimuksiin eli laajasti katsottuna sponsorointiin. Lahjoitus on käsitteenä selvä ja varsin yksinkertainen tunnistaa. Useimmissa tapauksissa on kysymys rahalahjasta, joka ei velvoita saajaansa mihinkään vastapalvelukseen. Joissakin tapauksissa kyseessä voi olla myös tavaraa tai palvelua, useimmiten kuitenkin niiden luovuttamiseen liittyy jotakin vastikkeellisuutta. Taideostot ovat usein kuvataiteen hankintoja. Joissakin tapauksessa tällaiseksi on laskettu myös esimerkiksi kalliiden instrumenttien hankinta, silloin kun se on tehty tarkoituksena luovuttaa nämä korvauksetta taiteilijoiden käyttöön. Taideostona tässä tarkoituksessa, siis taiteen tukemisena, ei kuitenkaan voitane pitää investointitarkoituksessa tehtyä jo kuolleen kuvataiteilijan mestarityön hankintaa. Poikkeuksena ehkä tapaukset, joissa hankinta tehdään luovutettavaksi julkiseen taidekokoelmaan. Sponsorointi on käsitteenä ollut epämääräisempi. Käsitys yritysten yksipuolisesti antamasta pelkästä taloudellisesta tuesta on jäänyt elämään aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ja vielä joitakin vuosia sitten lähes kaikkea kulttuurin ja taiteen liikeelämältä saamaa rahoitusta nimitettiin julkisuudessa sponsoroinniksi. Mainostajien liiton jäsenyrityksiltään keräämiin tietoihin perustuvan Sponsorointibarometrin kyselyssä sponsoroinnilla tarkoitetaan " yksilön, ryhmän, tilaisuuden tai muun toiminnan imagon vuokraamista ja hyödyntämistä määriteltyihin markkinointiviestinnän tarkoituksiin".

6 Sponsoroinnin tunnusmerkkejä ovat toiminnan järjestelmällinen suunnittelu ja siihen liittyen päätösten tekeminen sekä erityisesti vastavuoroisuuden periaate, jolloin sponsoroinnista tulee olla taloudellista hyötyä sekä rahoittajalle että tuen saajalle. Pelkkää mainontaa, maksettua mainostilaa, jossa yrityksen nimi tai tuote on esillä, ei siten tulisi pitää sponsorointina. Sponsorointi ei ole välttämättä vain rahallista tukea vaan myös yrityksen tuotteiden luovuttamista tai muiden tuottamien palveluiden kustantamista. Eurooppalaisesti ottaen sponsorointi on varsin laajaa Brittein saarilla, jossa liikeelämän järjestöt ovat määritelleet sen seuraavasti: "Liike-elämän taideorganisaatiolle antamana maksuna, jonka tarkoituksena on edistää liiketoimintaa, sen tuotteita tai palveluja". Toinen määritelmä on laajempi, "sponsorointi on määritelty liiketoiminnallisiksi suorituksiksi, joissa yritykset käyttävät rahaa tai tavaraa. Vastikkeeksi yritykset saavat hyötyä joka todennettavasti edistää esimerkiksi yrityksen nimen tunnettavuutta, tuotteiden tai palvelujen käyttöä, markkinointia, yleistä suhdetoimintaa, henkilöstösuhteita ja tiedottaa yrityksen yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta. Hyväntekeväisyys tai lahjoitukset eivät ole sponsorointia". Suomalaisissa selvityksissä määrittely on tehty sponsorointiin liittyvien toimintamuotojen ja käytännön toimintojen kautta. Viimeisimmässä selvityksessä siihen kuuluivat, " apurahat, palkinnot, erilaisten kulttuuritapahtumien ( näytäntöjen, näyttelyiden, konserttien, festivaalien) tukeminen, vakuutusten hankkiminen, tilojen tarjoaminen näyttelyitä ja esityksiä varten, taiteen esittämiseen tarvittavan välineistön lahjoitukset, tavara- ja raha-avustukset yksittäisille taiteilijoille, ryhmille, kouluille, museoille jne.". Samassa yhteydessä kysyttiin erikseen markkinointiyhteistyötä ja sillä tarkoitettiin "kulttuuripalvelujen ja taidelahjojen hankkimista ja ostamista asiakaskunnalle sekä eri taiteenalojen esitysten ja tapahtumien yhteismarkkinointia". Kuten edellä käy ilmi on käsitteistön määrittely sponsoroinnin osalta jossakin määrin vaihteleva, mutta hahmotettavissa. Tässä selvityksessä sen synonyyminä käytetään yritysyhteistyö-käsitettä, joka kuvaa toiminnan vuorovaikutteista luonnetta, eikä rajaa mahdollisia uusiakaan toiminnallisia muotoja ulkopuolelle.

7 Käsitteelliset eroavaisuudet ja erot eri maiden taide- ja kulttuuri-infrastruktuurin rakenteessa tekevät vertailut vaikeiksi. Espanja on Euroopan unionin puheenjohtajamaana ottanut elinkeinoelämän kulttuurille antaman tuen asialistalleen ja järjestänyt asiantuntijaseminaarin aiheesta huhtikuussa 2002. Tilaisuudessa käyty keskustelu ja siitä vedetyt johtopäätökset vastaavat varsin hyvin tämän selvitystyön aikana esiin nousseita ongelmia ja niille esitettyjä ratkaisuvaihtoehtoja. 1.2. Tuen määrällinen kehitys Taiteen keskustoimikunta ja Tilastokeskus aloittivat suomalaisten yritysten taiteen tukea koskevan selvitystyön vuonna 1985. Elinkeinoelämän taiteille antamaa rahoitusta on selvitetty kolmen vuoden välein vuodesta 1984. Vuoteen 1996 asti otoksen lähtökohtana oli ensimmäisen selvitysvuoden mukainen ajan myötä täydennetty 400-450 liikevaihdoltaan suurimman yrityksen joukko. Viimeisimpään vuoden 1999 selvitykseen otettiin mukaan kaikki vähintään 250 henkilöä työllistäneet yritykset ja joka kymmenes vähintään 20 työntekijän yritys sekä rahoitustoiminnan osalta myös vähintään kymmenen henkilön rahoituslaitokset. Siten selvityksessä oli mukana kaikkiaan 1206 yritystä. Vuoden 1999 selvityksen jälkeen syvennettiin tietoa erityisesti kulttuurin sponsoroinnilla ja yritysyhteistyöllä saamasta tuesta tutkimuksella, joka pyrki selvittämään tämän yhteistyön kokemuksia ja merkitystä. Viime vuosikymmenen alun talouskehitys johti julkisen kulttuurirahoituksen pysähtymiseen, jopa hienoiseen laskuun. Talouden näkymien parantumisesta huolimatta ei kasvua juurikaan ole tapahtunut myöhemminkään. Yritysten tavoitteena oli löytää uusia kohderyhmiä tavoittavia markkinointikeinoja ja profiloitua myös yrityskansalaisina (corporate citizenship). Näin kulttuurin ja elinkeinoelämän edut olivat aikaisempaa paremmin sovitettavissa yhteen. Yhä useammin toiminnan lähtökohdat ja siitä saatava hyöty vastasivat molempien asettamia tavoitteita.

8 Taiteen ja kulttuurin markkina-arvo osoittautui aikaisempaa käyttökelpoisemmaksi välineeksi niin yrityksen kuin tuotteen tunnettavuuden kannalta. Kulttuurin sponsorointi, tai yritysyhteistyö, on 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien lisännyt suosiotaan liikemaailmassa, ja kehityksen odotetaan jatkuvan edelleen. Tästä ovat olleet osoituksena sponsoroinnin laajentuminen uusille sekä kulttuurin että liike-elämän alueille. Vaikka kulttuurin ja elinkeinoelämän yhteistyöllä on ilmeistä kasvupotentiaalia ei kehitys ole automaattista eikä automaattisesti kasvavaa, vaan talouden suhdanteilla on siihen vaikutusta. Tästä on paitsi historiallista kokemusta myös aivan viime aikaisia viitteitä. Kuten taiteen keskustoimikunnan selvitykset osoittavat nousi elinkeinoelämän tuki taiteille koko 1980-luvun, pudoten tuntuvasti talouden taantumavaiheessa. 1990-luvun alun taso on saavutettu vasta viime vuosina, rakenteeltaan jonkin verran muuttuneena. Useiden vuosien ajan käytettävissä olevat selvitykset, kuten Mainostajien liiton Sponsorointibarometrit, ovat viitanneet lisääntyvään kiinnostukseen kulttuurikohteiden sponsorointiin ja myös käytännön toteutuma on tukenut tätä käsitystä. Talouden suhdanteiden vaikuttavuutta vahvistavat kuitenkin viime syksyn jälkeen julkaistut tiedot mainonnan volyymin heikentymisestä ja sitä seuranneet viimeisimmän Sponsorointibarometrin tiedot, joissa ensimmäisen kerran vuosiin ennakoidaan kulttuurikohteita tukevien yritysten määrän laskevan viime vuodesta. Yritysten taiteisiin kohdistaman rahoituksen merkitys on kuitenkin aina jäänyt lähinnä valtion ja kuntien tukea täydentäväksi. Julkisen sektorin taiteisiin ja kulttuuriin käyttämään rahaan verrattuna yritysrahan määrä on pysynyt huomattavasti vähäisempänä, ja se on ollut myös enemmän sidoksissa yleisiin taloudellisiin suhdannevaihteluihin. Pekka Oeschin tutkimuksen perusteella yritysten tuki taiteille vuonna 1999 oli noin 60 miljoonaa markkaa. Tässä summassa ovat mukana taidehankinnat, sponsorointi, markkinointiyhteistyö, lahjoitukset ja muu tuki, kokonaisuudesta voitaneen tässä yhteydessä käyttää yhteisnimeä yritysyhteistyö.

9 Yleisenä havaintona on sponsoroinnin ja erilaisen markkinointiyhteistyön määrän kasvu, kun taas lahjoitusten ja taidehankintojen määrä on jäänyt aikaisempien vuosien tasolle, siis suhteellisesti niiden osuus on vähentynyt. Valtion ja kuntien kulttuuri- ja taidemenot olivat 1990-luvun viime vuosina yhteensä selvästi yli 3 miljardia markkaa. Professori Ilkka Heiskanen on tutkimuksessaan Kulttuurin julkinen rahoitus Suomessa - tilastot ja todellisuus päätynyt noin 3.2 miljardiin markkaan. Näissä luvuissa ovat mukana kirjastojen menot, mutta pääsääntöisesti ei taiteen oppilaitosten menoja. Mittakaava on kuitenkin selvä, yritysrahoituksen osuus on kokonaisuudessaan pari prosenttia kaikista kulttuurin ja taiteen tuloista. Joillakin toiminta-alueilla yritysyhteistyön merkitys on kuitenkin tuntuvasti keskiarvoa tärkeämpää. Tiina Kukkosen tekemä selvitys festivaalien ja kulttuuritapahtumien rahoituksesta osoittaa, että niiden osalta yritysyhteistyön osuus rahoituksesta on jopa kuudennes. Kulttuuritapahtumat ovat ainoa selkeä ryhmä taiteen kentässä, joille tämän rahoituslähteen merkitys on keskeinen. Sponsorointi on ainoa taiteisiin kohdistuva yritysrahoituksen muoto, josta on tehty useampia selvityksiä. Niissä esitetyt kokonaismarkkamäärät ovat yleensä arvioita, ja erilaisista lähtökohdista ja kysymyksen asetteluista johtuen tulosten vertaaminen on vaikeata. Säännöllisin tieto yritysyhteistyöstä löytyy jo mainitusta Mainostajien liiton vuosittain yritysten odotuksia ja kiinnostuksen kohteita mittaavasta Sponsorointibarometrista. Vuodesta 1991 alkaen tehty kysely ajoittuu vuoden vaihteeseen ja se kattaa nykyisin liiton noin 400 jäsenyritystä eri toimialoilta. Tämä selvitys kattaa taiteen ja kulttuurin lisäksi myös urheilun ja liikunnan sekä muun yhteiskunnallisen sponsoroinnin, kuten koulutuksen ja ympäristökohteet. Vastanneiden yritysten yhteenlaskettu sponsorointibudjetti oli 133 miljoonaa markkaa.

10 Sponsorointibarometrissä tiedusteltiin varsinaista kulttuurisponsorointia vuonna 2000 ensimmäisen kerran. Aiemmin oli käytetty korkea- ja populaarikulttuuri jaottelua. Elokuva oli kuitenkin edelleen erillisenä yhdistettynä television ja radion kautta tapahtuvaan sponsorointiin. Barometrin mukaan vuonna 1999 kulttuurin eri osa-alueita sponsoroi 45 prosenttia vastanneista yrityksistä. Suosituimpia kohteita olivat viihde- ja taidetapahtumat, joita ilmoitti tukeneensa noin joka viides vastanneista. Taidelaitoksia tai yksittäistä taiteilijaa oli tukenut vain joka kymmenes yritys. Tapahtumien tukemisen uskottiin myös lisääntyvän tulevaisuudessa. Sponsoroinnin, tai yritysyhteistyön, kokonaismääristä on olemassa ainoastaan arvioita. Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitos ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU) kartoittivat yritysten sponsorointia vuonna 1995. otoksessa oli lähes 500 liikevaihdoltaan suurinta yritystä sekä 22 pankkia ja 22 vakuutuslaitosta. Kyselyyn vastasi 39 prosenttia yrityksistä ja näistä 57 prosenttia ilmoitti sponsoroineensa urheilua, kulttuuria, tiedettä, sosiaalisia tai muita kohteita. Kyselyyn vastanneet yritykset käyttivät sponsorointiin ko. vuonna yhteensä noin 115 miljoonaa markkaa. Liikuntaa sponsoroi yli 90 prosenttia vastanneista ja kulttuuriakin yli puolet. Liikunta ja urheilu sai 69 prosenttia kokonaissummasta ja kulttuuri 15 prosenttia eli 17,7 miljoonaa markkaa. Näiden tulosten perusteella Kimmo Lipponen on arvioinut, että suomalaiset yritykset käyttivät vuonna 1995 sponsorointiin kaikkiaan 300-320 miljoonaa markkaa. Urheilu ja erityisesti huippu-urheilu on kokemusten mukaisesti kyennyt löytämään tuntuvasti enemmän ja toimivampia ratkaisuja yritysten mainonnan ja markkinointiviestinnän käyttöön kuin esimerkiksi kulttuuritoimijat. On myös ollut ilmeistä, että yritykset ovat olleet usein tyytyväisiä tuloksiin, koska yhteistyösuhteet ovat usein pitkäikäisiä. Mitä yhteistyösopimuksiin on kirjattu sisällöksi tai miten hyvin sopimuksiin on sitouduttu, ei tässä selvityksessä ole voitu todentaa.

11 Nuorisotyön yritysyhteistyö on useimmiten ollut pienimuotoista. Joissakin tapauksissa järjestöjen kohdalla, kuten Allianssi ryn se on ollut hyvinkin mittavaa. Koottua selvitystä tai tutkimustietoa tämän yhteistyön laajuudesta ei ole. Määrältään yhteistyö lienee tuntuvasti kulttuurinkin sponsorointia pienempää. Sponsoroinnin, tai yritysyhteistyön, kokonaismäärä on ilmeisesti jonkin verran kasvanut vuoden 1995 jälkeen. Pekka Oeschin tutkimusten ja Mainostajien Liiton sponsorointibarometrien perusteella voi olettaa, että kokonaismäärä vuosikymmenen vaihteessa olisi 350-400 miljoonaa markkaa. Vuosi 2000 oli toisaalta poikkeuksellinen, koska Helsingin kulttuurikaupunkisäätiön kautta toteutettiin runsaasti yritysyhteistyötä ja näihin hankkeisiin oli tarjolla myös tuntuva määrä erillistä julkista tukea. Parhaiten uusien ulkopuolisten rahoituslähteiden ja sponsorirahan hankinnassa ovat onnistuneet suuret pääkaupunkiseudun taidelaitokset, joilla on kansallista julkisuutta, vetovoimaa ja toiminnan fyysiset puitteet ovat vahvat. Näillä on usein myös parhaat mahdollisuudet käyttää ulkopuolista apua yhteistyömuotojen suunnitteluun ja kehittämiseen sekä, tarvittaessa myös sponsorointitoimistojen konsulttipalveluja. Sponsoreita on löytynyt myös muualle, tällöin usein kuitenkin on ollut kysymys kulttuurimatkailun edistämishankkeista, ei välttämättä taidelaitoksen ydintoiminnoista. Yritysrahoitusta saaneille kulttuuri- ja taidelaitoksille on yhteistä, että niiden rahoitusrakenne muutoinkin, myös toimintakulujen ja omien tuottojen osalta on ollut keskimääräistä paremmassa kunnossa. Ne ovat usein kehittäneet toimintaansa myös muulla tavoin. Yritysrahoitusmahdollisuuksien lisääminen merkitsisi niidenkin osalta myös nykyistä suurempien resurssien käyttämistä uusien rahoituslähteiden etsimiseen. Sponsoroinnin lisääntymistä ovat auttaneet perinteisen mainonnan kustannusten nousu ja määrän kasvu, jolloin se on menettänyt tehokkuuttaan ja yritykset ovat etsineet vaihtoehtoisia markkinointiviestinnän menetelmiä ja tapoja tavoittaa avainryhmiään. Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut sekä kulttuuri- että urheiluharrastusten piiriin uusia ihmisryhmiä.

12 Radio- ja televisiotoiminnan laajeneminen on johtanut kasvavaan ohjelmistokysyntään ja niiden kautta on ollut mahdollista tavoittaa aikaisempaa laajempi, joskin pirstaloituneempi yleisö. Tiedotusvälineillä on ollut ja on edelleen huomattava vaikutus uusien kohteiden esille tuomisessa ja niin yleisöjen kuin yritystenkin mielenkiinnon herättäjinä. Sponsorointi on keskittynyt ja näyttää edelleen keskittyvän suurelta osin tunnetuille ja asemansa vakiinnuttaneille kulttuuritoimijoille. On ilmeistä, että erityisesti vastuu uuden ja kokeilevan toiminnan rahoituksesta tulee jatkossakin olemaan valtiolla ja kunnilla. Yritysrahoitus etsii lisäarvoa liiketoiminnalle, jolloin tunnettavuus ja turvalliset ratkaisut ovat etusijalla. Yritysrahoituksen välitön vaikutus kulttuuriin on jäänyt toistaiseksi varsin vähäiseksi. Urheilun osalta sen merkitys on ollut suurempi, mutta missä määrin se on ohjautunut varsinaista huippu-urheilua laajemmalle, siis alueille, jossa se täydentää julkista tukea, ei ole tunnistettavissa. Taloudellisesti huomattavien sponsorisointisopimusten saama julkisuus on luonut mielikuvaa kulttuurisponsoroinnin todellista yleisemmästä käytöstä ja niihin liittyvistä tuntuvista rahasummista. Julkisuudessa on myös hyvin vähän, jos lainkaan esitetty mitä yhteistyö sisältää ja, mihin osapuolet sitoutuvat. Näin yhteistyön taloudellista nettovaikutusta esimerkiksi taidelaitoksille tai -tapahtumille on vaikea arvioida. Vuoden 1999 Yritysten tuki taiteille -selvityksen kyselyvastauksista käy ilmi, että elinkeinoelämän puolella kulttuurisponsorointi on pääasiassa liikevaihdoltaan ja henkilöstöltään suurten yritysten toimintaa. Pienten ja keskisuurten yritysten aktiivisuus on selvästi vähäisempää, epäsäännöllisempää ja paikallisempaa sekä taloudellisesti pienimuotoisempaa. Peruslähtökohdiltaan yritysyhteistyö on samankaltaista niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.

13 2. Yritysrahoituksesta kulttuurille Euroopassa Pekka Oeschin tutkimuksessa eritellyt selvitykset yritysrahoituksesta kulttuurille Ruotsissa, Irlannissa ja Itävallassa poikkeavat lähtökohdiltaan ja tutkimustavaltaan toisistaan. Ne samoin kuin Euroopan Neuvoston niin kutsuttujen maaraporttien kuvaukset yritysrahoituksesta kulttuurin alueella antavat hyvin samansuuntaisen yleiskuvan kulttuurisponsoroinnista ja sen kokonaismäärästä. Sponsoroinnin yleisin muoto Euroopan on suora rahallinen tuki ja se kohdistuu kulttuuritoimijoihin, joilla on keskimääräistä paremmat taloudelliset voimavarat. Taidemuodoista säveltaide ja kuvataide, musiikkitapahtumat ja museot, ovat sponsoreiden mielestä kiinnostavimpia kohteita. Yhteistyö on saanut useimmin alkunsa taideinstituution aloitteesta ja yritysten tärkeimmät motiivit ovat kulttuurin tarjoamissa mahdollisuuksissa kehittää julkisuuskuvaa ja suhdetoimintaa. Yritysrahoitusta koskevat selvitykset ovat erilaisia paitsi tekotavaltaan myös johtuen kyseisen maan kulttuuri-infrastruktuurin ominaispiirteistä, joten ne antavat mahdollisuuden tutustua eri maissa esiintyviin erilaisiin painotuksiin myös julkisen kulttuuripolitiikan osalta. Edellä esitetyt selvitykset kertovat, että näissä maissa yritysrahoitus on määrällisesti suurempaa ja yleisempää kuin Suomessa. Ero ei kuitenkaan ole niin suuri, että sen merkitys taiteen ja kulttuurin kokonaisrahoituksen kannalta olisi erityisen tuntuva. Vaikka yritysten tuki meillä kaksinkertaistuisi, joka nostaisi sen hyvälle eurooppalaiselle tasolle, ei se ratkaisisi taidelaitosten rahoituksen rakenteellisia ongelmia. Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa taidepalvelujen saatavuus on korkealla tasolla koska museoiden, teattereiden ja orkestereiden verkosto on kattava. Näiden kulttuurin instituutioiden kustannusrakenne on kuitenkin raskas ja kiinteä kaikissa maissa, valtaosan kustannuksista sitoutuessa kiinteistö- ja henkilökuntamenoihin.

14 Useissa Euroopan maissa myös yritykset ovat olleet aktiivisia kehittämään kulttuurin ja taiteen yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Ensimmäinen kulttuurin ja liike-elämän yhteistyötä edistävä järjestö Business Committee for the Arts perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1967. Euroopassa aloittivat ensimmäisinä englantilainen Association for Business Sponsorship of the Arts (ABSA) ja ranskalainen Admical 1970-luvulla. Erityisesti Englannissa yritysten ja kulttuuritoimijoiden välistä yhteistyötä on rohkaistu menneinä vuosikymmeninä monilla erityisohjelmilla, jotka useimmat ovat olleet voimassa aina määräajan. Nykyisin valtio tukee Arts & Businessin (ent. ABSA) toimintaa vuosittain kahdeksalla miljoonalla punnalla. Vastaavia järjestöjä toimii nykyisin useissa Euroopan maissa. Euroopan Unionin komission aloitteesta näiden kansallisten järjestöjen yhteydenpitoa varten perustettiin vuonna 1991 CEREC (Comite Europeen pour le Rapprochement de l Economie et de la Culture) European Committee for Business, Arts and Culture. Sen tehtävä on edistää yritysten ja taiteen yhteistyötä molempia osapuolia hyödyttäen. Nykyisin CERECillä on 16 jäsenjärjestöä, jotka edustavat yrityksiä ja kulttuuritoimijoita palvellen niitä ja yleisöä tiedottamalla, neuvomalla ja kouluttamalla. Eri maiden jäsenjärjestöt toimivat itsenäisesti ja ovat valinneet omat toimintamuotonsa, jotka vaihtelevat maittain kansalliset olosuhteet huomioiden. CEREC samoin kuin eräät sen jäsenjärjestöt jakavat vuosittain myös palkintoja erityisen onnistuneille yhteistyöhankkeille, tunnetuin näistä palkinnoista on CERECin ja The Financial Times jakama The European Sponsorship Award. Ruotsissa toimii Arts and Business järjestö, Kultur och Näringslivet. Suomessa ei vastaavaa järjestöä toimi. Eräissä Euroopan maissa toimii myös sponsorointi edistäviä järjestöjä tai verkostoja, jotka eivät rajoita toimintaansa kulttuurin yritysyhteistyöhön. Näiden, kuten Ruotsissa toimivan Sponsrings föreningenin toimintapiiriin kuuluu yhtä hyvin urheilu, kulttuuri kuin muukin sponsorointitoiminta.

15 3. Yritysyhteistyön verotuskohtelusta Yritysten kulttuurille suuntaaman tuen muodoista erityisesti lahjoituksiin liittyy kysymys mahdollisuudesta tehdä se verovähennysoikeudella. Muiden tukimuotojen osalta olennaisempaa on näiden kulujen kohtelu liiketoimintakuluina. Kulttuurilaitokset ovat useimmiten joko osa valtion ja kuntien organisaatiota tai niitä ylläpitää yhdistys tai säätiömuotoinen yhteisö. Osakemuotoisillakin taidelaitoksilla on usein taustallaan yhdistys tai säätiö, jonka tehtävänä on tukea laitoksen toimintaa. Nämä ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä ja niillä on oikeus hankkia tuloja toimintansa järjestämiseen ilman tuloverorasitusta. Yleishyödyllinenkin yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Verolaissa on määritelty toiminta- ja myyntitulot, joita ei katsota elinkeinotuloksi yleishyödyllisille yhteisöille. Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen tuloverosta vapauttamisesta on säädetty erikseen. Lahjoitukset verohallituksen nimeämille yhteisöille ovat vähennettävissä yrityksen tulosta. Yritys voi vähentää verotettavasta tulostaan vuosittain vähintään 5000 markan ja enintään 150.000 markan suuruisen rahalahjan, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle tai sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen. Vastaava lahjoitus voidaan tehdä ilman ylärajaa, mikäli yhteisön varsinaisena tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen. Verohallitus tekee päätöksen verovapaan lahjoituksen mahdollisista saajista kerrallaan viideksi vuodeksi kerrallaan saatuaan asiasta lausunnon lahjoitusten verovapauslautakunnalta. Lautakunnassa ovat jäseninä valtiovarainministeriön ja opetusministeriön edustajien lisäksi Suomen Akatemian, taiteen keskustoimikunnan ja museoviraston ehdottamat henkilöt.

16 Yksityishenkilön tekemä lahjoitus ei ole vähennettävissä tuloverotuksessa. Sponsorointia määriteltäessä on todettu sen tarkoituksena olevan yrityksen liiketoiminnan edistäminen oli kysymys tuotteista tai palveluista ja, että kyse on nimenomaan liiketoiminnallisista kustannuksista. Yritysten kulut kulttuurilaitosten kanssa solmimistaan yhteistyösopimuksista ovat normaaleja liiketoimintakuluja, sillä poikkeuksella mitä yritysten edustuskuluista on erikseen määrätty. Yrityksen näkökulmasta mahdollinen lahjoitus on ongelmallinen myös siksi, että tuntuvamman lahjoituksen antaminen yhtiön tuloksesta edellyttää joko omistajan nimenomaista päätöstä tai ainakin ohjetta asian suhteen. Kun Suomessa taloudellisesti merkittävintä kulttuurin tukea harjoittavista yrityksistä huomattava osa on pörssiyhtiöitä, ei tunnu uskottavalta, että yhtiöiden tuloksesta ohjattaisiin tuntuvasti nykyistä enemmän kulttuurin ja taiteen tukemiseen lahjoituksina. Lahjoitukset ovat tärkeitä yhteisöille, jotka niitä säännöllisemmin saavat. Vaikka vaikutus taiteen edistämisen kokonaisrahoitukseen on pieni, tulisi yrityksiä rohkaista käyttämään tätä mahdollisuutta esimerkiksi nostamalla verovähennysoikeuden vuosittaista enimmäismäärää nykyisestä. Samalla tulisi tutkia olisiko verovähennysoikeuden laajentamisella merkitystä liikuntakasvatuksen ja nuorisotyön edistämisen kannalta. Nykyinen lainsäädäntö ja säädöskäytäntö ei muodosta esteitä kulttuurin ja taiteen yritysyhteistyön kehittymiselle. Tuloverolaki, Elinkeinoverolaki ja Arvonlisäverolaki mahdollistavat yhteistyön, samoin on eri yhteisömuotoja kuten säätiöitä, yhdistyksiä ja osakeyhtiöitä määräävien säädösten laita.

17 II Johtopäätöksiä ja ehdotuksia 1. Taiteen rahoituksesta Elinkeinoelämän tuki taiteille on kasvavassa määrin yritysyhteistyötä ja määrän kasvaessa tämä tuki tapahtuu sponsorointi käsitteen piirissä olevan yhteistoiminnan muodossa. Perinteinen lahjoitusten antaminen taiteen edistämiseksi ei ole lisääntynyt ja sen osuus kokonaisuudesta on näin jäänyt aikaisempaa vähäisemmäksi. Yritysten taideostojen määrä vaihtelee taloudellisen tilanteen mukaan, mutta säännöllisiä taidehankintoja tekevien yritysten määrä ei ole 90-luvun aikana olennaisesti muuttunut. Kokonaisuudessaan elinkeinoelämän tuki taiteille on toimialan menoista noin kaksi prosenttia. Eurooppalaisesti tämä ei ole erityisen vähäinen, mutta kuitenkin pienempi kuin monissa maissa. Sen merkitys toimialan eri toimijoille kuitenkin vaihtelee, erityisen merkittävässä asemassa sponsorointi on valtakunnallisten kulttuuritapahtumien eli festivaalien rahoituksessa. Valtion ja kuntien rahoitus on edelleen ja eurooppalaisesti katsoen myös jatkossa taiteen ja kulttuurin toimintaedellytysten kannalta elintärkeässä asemassa. Yritysrahoitus ei tätä voi korvata, koska se ei määrältään siihen pysty eikä se pyrikään rahoittamaan perustoimintoja tai rakenteita. Yritysrahoitus on aina luonteeltaan lisäarvoa etsivää, jonka onnistuneen toiminnan edellytys taideosapuolen vakaa perustoiminta ja osaaminen. Yhteistyön molemmat osapuolet, niin yritykset kuin kulttuuritoimijat, näkevät tulevien mahdollisuuksien kannalta ensiarvoisen tärkeäksi vakaan julkisen rahoituksen, joka turvaa taidelaitosten toiminnan laadukkuuden. Julkiseen perusrahoitukseen liittyvät epävarmuustekijät koetaan uhkatekijäksi myös sponsoroinnin kannalta, koska se vaikeuttaa suunnittelua ja kykyä sitoutua.

18 Useimmiten yhteistyö on julkisuudessa esiteltyihin tapauksiin verrattuna taloudellisesti melko vaatimatonta. Osapuolille toiminta on kuitenkin usein hyvin merkityksellistä, erityisesti taidelaitokselle tai kulttuuritapahtumalle se saattaa olla tärkeä mahdollisuus toteuttaa tehdyt suunnitelmat ja saa näkyvyyttä julkisuudessa. Taloudellisen tuen lisäksi yhteistyön positiivisena tuloksena tulee pitää kulttuurin toimijoiden mahdollisuutta oppia tuntemaan yritystoimintaa ja -kulttuuria sekä vastavuoroisesti yritysten mahdollisuus ymmärtää taidelaitosten toimintatapoja ja -kulttuuria. Rahoituksen pääpainon ollessa julkisessa rahoituksessa on valtion ja erityisesti kuntien edustus niiden hallinnossa tuntuva, samoin niiden hallintokulttuuri on usein lähempänä julkista kuin yksityistä sektoria. Niiden toiminnassa on kuitenkin paljon piirteitä, jotka rohkaisevat ajattelemaan, että liike-elämän kokemuksella ja toimintatavoilla voisi olla annettavaa niiden toiminnan kehittämiseen. Useimmat taiteen ja kulttuurin toimijat ovat selkeästi julkista palvelutoimintaa riippuvaisempia maksavan yleisön kiinnostuksesta kilpailualttiissa toimintaympäristössä ja niiden toiminnan peruslähtökohta on riskien ottaminen, ei välttäminen. Suomalaisessa ja eurooppalaisessa katsannossa kulttuurin ja taiteen perusrakenteiden katsotaan kuuluvan sellaiseen yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin, joka rahoitetaan ensisijassa verotuloilla. Yritykset eivät ole lisänneet tuntuvasti lahjoituksiaan vaikka niillä kasvaneiden liikevoittojen vuosina olisi ollut mahdollisuus taiteen lisäksi myös tieteen tukemiseen tai vaikka suomalaisen kansanperinteen säilyttämisen edistämiseen. Talouden nousukauden vuosina yritykset ovat kuitenkin lisänneet liiketoimintaansa kuuluvaa sponsorointiyhteistyötä kulttuurin ja taiteen toimijoiden kanssa. Tämä rohkaisee uskomaan, että tämän toiminnan laadullinen ja määrällinen lisääminen on mahdollista lisäämällä tietoa ja osaamista sekä kulttuurin ja liike-elämän edustajien säännöllisemmällä vuoropuhelulla ja kokemusten vaihdolla.

19 2. Yritysyhteistyön muotojen kehittämisestä Yhteistyön pitkäjänteisyys on nähty sekä suomalaisten toimijoiden haastatteluissa että kansainvälisissä esimerkeissä sponsoroinnin molemminpuolisen onnistumisen tärkeänä perustekijänä. Tavoitteena on selvästi satunnaisten yksittäisten tapausten sijasta löytää useampivuotisia yhteistyösuhteita, joissa myös yritysten kannalta sopimuksen hyödyntämiseen varataan riittävästi aikaa, jotta haluttuja tuloksia voidaan saavuttaa ja arvioida. Pekka Oesch esittää omissa johtopäätöksissään myös liike-elämän edustajien aikaisempaa laajempaa mukaantuloa kulttuurilaitosten ja tapahtumien hallintoon, uskoen tämän tuovan uusia näkökulmia molemmille osapuolille. Suomessa taidelaitokset ja monet tapahtumat ovat syntyneet tai saaneet nykyisen muotonsa julkisen sektorin tai kansalaistoiminnan aloitteesta. Eurooppalaisella yritysyhteistyötä edustavien kansallisten yhdistysten yhteisjärjestö CERECillä ei ole kerättynä kattavaa tietoa jäsenjärjestöjensä kansallisesta tilanteesta. Järjestöllä on yhteensä 16 jäsentä useimmissa Euroopan Unionin jäsenmaissa. Neljässä EU-maassa, Suomi mukaan lukien, järjestöllä ei ole kansallista jäsentä. Kulttuurin ja elinkeinoelämän säännöllisen keskusteluyhteyden käynnistäminen edistämään ja tekemään tunnetuksi kulttuurin ja yritysmaailmaan yhteistyömahdollisuuksia. Elinkeinoelämän ja taiteen keskeisten vaikuttajien yhteiset aloitteet voivat auttaa kehittämään suomalaista toimintakulttuuria siten, että yritysten ja kulttuuritoimijoiden on aikaisempaa helpompaa löytää molempia osapuolia hyödyttäviä yhteistyömuotoja. Opetusministeriö suomalaisen taiteen ja kulttuurin tärkeimpänä rahoittajana voi olla asiassa aloitteellinen.

20 Suomalaisia toimijoita tulisi rohkaista perustamaan suomalainen Arts and Business yhteistyö, järjestö, joka voisi liittyä eurooppalaiseen CEREC:in jäsenjärjestöksi. Järjestön tehtävänä olisi välittää eurooppalaisia kokemuksia sponsoroinnin mahdollisuuksista ja muodoista ja palvella alan toimijoita. Arts and Business-järjestöt eri maissa ovat valinneet erilaisia toimintamuotoja, eräät keskittyvät vain neuvontapalveluihin, toiset toimivat aktiivisemmin myös auttaen erilaisia yhteistyökumppaneita löytämään toisensa. Tärkeää on, että järjestön toimintaan osallistuu alusta alkaen yhteistyön molempia osapuolia, yrityksiä ja kulttuuritoimijoita. Opetusministeriön tulisi tukea tällaista toimintaa, mutta aloitteen täytyy tulla toimijoilta. 3. Yritysyhteistyön osaamisen kehittäminen Yritysyhteistyön muotojen kehittyminen ja molempien osapuolten osaavampi toiminta voi kuitenkin lisätä sponsoroinnin volyymia myös kulttuurin ja taiteen alueella. Useissa yhteyksissä niin meillä tehdyissä kyselytutkimuksissa kuin haastatteluissakin on esitetty, että sponsoroinnin olemassa olevan kasvupotentiaalin hyödyntämisen tiellä on tiedon ja osaamisen puute. Kulttuurin toimijat eivät osaa tarjota yhteistyömahdollisuuksia riittävän valmiina ja yritysten lähtökohdat ja tarpeet huomioon ottavina. Vastaavasti yritysten markkinointiviestinnästä vastaavat eivät riittävästi tunne niitä mahdollisuuksia, joita kulttuurin ja taiteen toimijoilla on mahdollista järjestää. Eri osapuolten kokemuksia urheilun, liikunnan ja nuorisotyön yritysyhteistyöstä ei tässä kommentoida, koska kattavaa haastattelututkimusta näiltä toimialoilta ei ole käytettävissä. Ilmeistä kuitenkin, että samanlainen ongelmanasettelu liittyy myös niiden yritysyhteistyön kehittämisen mahdollisuuksiin ja lisäämiseen. Yhteistyön mahdollisuudet ja edut pitäisi pystyä esittämään molempia osapuolia kiinnostavalla tavalla ja tavoitteissa onnistuminen pitäisi voida arvioida. Käytännön osaaminen lienee urheilun toimijoiden piirissä parempaa kuin muilla toimialoilla. Sponsorointia harjoittavien yritysten edustajien haastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, että yhteistyömahdollisuuksien osaaminen voisi olla parempaa kaikkien yhteistyökumppanien kanssa.

21 Yhteistyön edut tiedostetaan periaatteellisella tasolla hyvin, mutta käytännön ratkaisujen ja toteutusmallien hahmottaminen vaatii osapuolten tuntemista ja erityistä osaamista. Vaikka viime vuosina on myös Suomessa ollut mahdollisuus käyttää sponsorointitoimistojen asiantuntija-apua tulisi myös alan toimijoilla itsellään olla paremmat valmiudet yhteistyömuotojen esittämiseen ja muotoilemiseen. Espanjan on ottanut Euroopan Unionin puheenjohtaja kauden ohjelmaansa kulttuurin ja yritysyhteistyön edistämisen teemalla Cultural Sponsorship and Patronage. Aiheesta järjestetyssä asiantuntijaseminaarissa tuli esille useassa yhteydessä ja eri maiden edustajien toimesta tarve lisätä tietoa ja kokemusten vaihtoa yritysyhteistyön mahdollisuuksista ja tuloksista.myös tarve vertailevaan eurooppalaiseen selvitystyöhön on ilmeinen. Eri maiden tiedot on nykyisellään vaikeasti vertailtavissa, eikä ole kovin helppoa saada kattavaa tietoa käytäntöjen eroista ja yhtäläisyyksistä. Käytettävissä olevien tietojen pohjalta on arvioitavissa, että myös muissa Euroopan maissa tärkeimpänä keinona erilaisen yritysyhteistyön kehittymiseen ja lisäämiseen nähdään tiedon ja yhteistyötaitojen parantaminen. Myös erilaisten elinkeinotukien ja aluekehitykseen suunnattavien resurssien avulla autetaan kulttuurin toimialan elinkeinonharjoittajia ja luodaan toiminnan rahoitusedellytyksiä, mutta laajasti ottaen julkisin varoin rahoitetun kulttuuri-infrastruktuurin rahoitusvaihtoehtoja nämä eivät ole. Opetusministeriön tulisi tukea hankkeita, jotka tähtäävät kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen toimijoiden yritysyhteistyöhön tähtäävän osaamisen lisäämiseen. Kulttuurin ja elinkeinoelämän järjestöt voivat yhdessä ja erikseen vastata koulutuksen järjestämisestä ja tarjoamisesta. Yhteistyön markkinointiviestinnällisten valmiuksien ja keinojen osaaminen ja tunteminen auttaa jo olemassa olevien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Myönteisten tulosten avulla on mahdollista rohkaista laajempaan yhteistyöhön.

22 4. Verokohtelusta ja sen vaikuttavuudesta Haastatteluissa käy ilmi, että vaikka kulttuurin toimijat uskovat yrityksille myönnettävien veroetuuksien lisäävän sponsorointia on liike-elämän edustajien käsitys erilainen. Yrityksissä sponsorointiyhteistyö on osa liiketoimintaa, markkinointiviestinnän muoto, jonka kustannukset ovat liiketoimintakuluina kuin mitkä tahansa markkinointi kulut. Kun viime vuosikymmenten kehitystä tarkastelee ja arvioi kuinka vähän yritykset ovat käyttäneet lahjoitusten vapaiden lahjoitusten mahdollisuutta on syytä uskoa, että nykyisistä poikkeavilla veroetuuksilla tuskin saavutetaan merkittäviä tuloksia. Madridissa järjestetyssä asiantuntijaseminaarissa käytiin perusteellista keskustelua sponsorointiin vaikuttavista tekijöistä. Erilaisten veroetuuksien tarjoamisen yrityksille niiden kulttuuritoimijoiden kanssa toteuttamalle yhteistyölle ei oleteta olevan vaikutuksiltaan erityisen merkittävän. Yritysten kulttuuriyhteistyö, sponsorointi, on ensisijassa osa liiketoimintaa, ei hyväntekeväisyyttä. Mahdollisuutta laajentaa lahjoitusten verovapausoikeutta myös liikuntakasvatuksen ja nuorisotyön tukemiseen tulisi selvittää. Vaikka verovapaiden lahjoitusten käyttö ei kokonaisuudessa ole erityisen mittavaa, laajentaisi tämä näiden yleishyödyllisten toimintojen rahoitusmahdollisuuksia. Näiden toimialojen julkinen rahoitus tulee suurelta osin veikkausvoittovaroista kuten taiteenkin. Kun veikkausvoittovaroja on sidottu yhä enemmän erilaisten lakisääteisten toimintojen rahoittamiseen, jää valtion harkinnanvaraiselle tuelle vähemmän tilaa. Taiteen ja tieteen edistämiseen tarkoitettujen tuloverosta vapautettujen lahjoitusten vuosittainen yläraja tulisi nostaa nykyisestä 27486 eurosta ( 150 000 markasta ) 50.000 euroon, tämä koskisi myös liikuntakulttuurin ja nuorisotyön edistämistä niiden mahdollisesti tullessa järjestelmän piiriin. Ehdotuksen fiskaalinen vaikutus olisi valtiolle varsin vähäinen. Ei ole todennäköistä, että nykyinen raja sinänsä olisi useasti ollut esteenä lahjoituksen suuruudelle, mutta ylärajan nostaminen olisi osoitus siitä, että valtio arvostaa yritysten lahjoituksia kansallisesti tärkeille toimialoille.

23 Lähteet: Cothu ( 1998 ): National Arts Sponsorship Survey. The Business Council for the Arts/Farrel Grant Sparks Business Consultants. Dublin. FKoN = Föreningen Kultur och Näringsliv ( 2001 ): Kultursponsoring i Sverige 1999. Stockholm Heiskanen Ilkka ( 2000 )Kulttuurin julkinen rahoitus Suomessa - tilastot ja todellisuus. Tilastotietoa taiteesta nro 25. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki. IWfK - Initiativen Wirtschaft für Kunst ( 1999 ) Austria. The potential development of cultural sponsorship is high. Julkaisussa Sauvanet, Nathalie ( toim.) Cultural Sponsorship in Europe. A CEREC special raport. Paris. Khakee Abdul & Lindström Bengt ( 2000 ) Vem sponsar vem? Kulturinstitutionerna om sponsoring. Nordisk kulturpolitisk tidskrift 1/2000. Borås. Kukkonen Tiina ( 2001) Festivaalien talous 1999. Finlands Festivals ryn jäsenten talouden rakenne 1999 ja kehitys vuodesta 1983. Työpapereita No 37. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki. Lipponen Kimmo ( 1996 ) Urheilun Sponsori arvostaa medianäkyvyyttä. Liikunta & Tiede 1/97 Lipponen Kimmo ( 1999) Sponsoroinnin kontrapunkti. Mainostajien liitto.helsinki. Mainosbarrometri 2002. Mainostajien liitto.helsinki National Arts Sponsorship Survey 2000. Full report. Business2Arts / Farrel Grants Sparks Business Consultants. Dublin Oesch Pekka ( 1995 ) Yritysten tuki taiteille ja tuen vaihtelut vuosina 1984-93. Tilastotietoa taiteesta nro 11. Taiteen keskustoimikunta.helsinki Oesch Pekka ( 1998 ) Yritysten tuki taiteille 1996. Tilastotietoa taiteesta nro 20. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki. Oesch Pekka ( 2001 ) Yritysten tuki taiteille 1999. Tilastotietoa taiteesta nro 27. Taiteen keskustoimikunta. Helsinki. Oesch Pekka ( 2002 ) Kulttuurin sponsorointi ja yritysyhteistyö. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 25. Helsinki.

24 Sponsorointibarometri 1998,1999,2000 ja 2001. Mainostajien liitto. Helsinki VM ( 1998 ) Urheilun verotustyöryhmä. Valtiovarainministeriön työryhmämuistio 17/98. Helsinki. VM ( 2000 ) Sponsorointi valtionhallinnossa. Valtionvarainministeriön työryhmämuistio 5/2000. Helsinki. Valtion talouden tarkastuvirasto ( 1997 ) Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus.tarkastuskertomus 16/97.Helsinki Lukuisia keskusteluja ja haastatteluja Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa, Belgiassa, Ranskassa ja Iso-Britaniassa.