KUOPION KAUPUNKI MAASEUDUN RAKENNUSPAIKKAMÄÄRÄN MITOITUSPERIAATTEET 5.11.2007 YK 2007:8
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 2. NYKYTILANNE... 2 2.1 Maaseuturakentamisen kehityspiirteet... 2 2.2 Nykyiset mitoituskäytännöt... 2 3. TAVOITTEET... 3 4. VUOROVAIKUTUS MITOITUSPERIAATTEITA LAADITTAESSA... 4 5. SISÄMAAN RAKENTAMISEN MITOITUSPERIAATTEET... 4 5.1 Edullisuusvyöhykkeet... 4 5.2 Mitoitus... 5 5.3. Seuranta... 7 6. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 7 6.1. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja rakennettuun ympäristöön... 7 6.2. Vaikutukset luonnonoloihin ja maisemaan... 7 6.3 Sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset... 7 6.4. Taloudelliset vaikutukset... 8 6.5. Vaikutukset maanomistajien asemaan... 8 LTE Mitoitusvyöhykekartta
1. JOHDANTO Maaseuturakentamisen suosion kasvu on aiheuttanut paineita rakentamisen ohjausjärjestelmän kehittämiselle. Vaarana on, että uudisasutus levittäytyy epätarkoituksenmukaisen hajalleen, mikä lisää kaupungin palvelujen ylläpidon kustannuksia ja ympäristölle aiheutuvaa rasitusta. Tavoiteltavaa olisi, että mahdollisimman suuri osa asutuksesta sijoittuisi kylien yhteyteen tai muutoin palvelujen ylläpidon kannalta tarkoituksenmukaisiksi keskittymiksi tai käytäviksi. Tällöin on perusteltua, että sijainti vaikuttaa entistä selvemmin siihen kuinka paljon tiloille voi muodostaa uusia rakennuspaikkoja. Edullisimmille alueille on perusteltua sallia rakentamista selvästi enemmän kuin syrjäisemmille alueille. Nämä mitoitusperiaatteet koskevat vain sisämaan rakentamista. Rantarakentamisen mitoitusperusteet on hyväksytty aikanaan maaseudun yleiskaavoja laadittaessa, eikä niitä tässä yhteydessä muuteta. Mitoitusperiaatteet on tarkoitettu valmisteluohjeeksi, jota käytetään apuna ratkaistaessa yksittäisiä lupa-asioita ja tilakohtaisia rakennuspaikkaselvityksiä. Uudet mitoitusperiaatteet on valmisteltu kaavoitusosaston yleiskaavatoimistossa. Työstä ovat vastanneet yleiskaava-arkkitehti Juha Romppanen, toimistoinsinööri Heikki Hatakka ja suunnitteluavustaja Pirjo Jokiniemi. Se pohjautuu syksyllä 2006 yhteistyönä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja kaupungin rakennusvalvonnan kanssa tehtyyn selvityksen maaseuturakentamisen periaatteista. Mitoitusperiaatteet ovat olleet kaupunginhallituksen päätöksen 11.6.2007 mukaisesti nähtävillä ja lausunnoilla (21.6. 17.8.2007). Kuopiossa 5.11.2007 1
2. NYKYTILANNE 2.1 Maaseuturakentamisen kehityspiirteet Kuopion kaupunkiin kuuluu maaseutualueita vajaa tuhat neliökilometriä, joka on lähes 90% kaupungin maapinta-alasta. Tällä alueella asuu noin 10.000 asukasta eli yli 10 % kaupungin väestöstä. Asuntoja on hieman yli 3000 ja loma-asuntoja yli 5000. Alueelle on rakennettu viime vuosina keskimäärin noin 50 omakotitaloa vuodessa. Tämä on ollut noin kolmannes omakotitaloista ja kymmenesosa kaikista uusista asunnoista. Vuoden 2007 rakennuslupamäärien perusteella maaseuturakentaminen näyttäisi edelleen merkittävästi lisääntyvän. Maaseudun suhteellinen osuus asuntotuotannosta on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Kuopion maaseutualueet ovat varsin erilaisia. Maaseutu voidaan jakaa kolmeen tyyppiin. Länsirannalla on vanhaa selkeää kylärakennetta, jota uudisrakentaminen on vahvistanut. Kylät rajautuvat selvästi ja väliin jää harvemmin asuttuja alueita. Itärannalla asutus levittäytyy varsin tasaisesti huomattavan suurelle osalle aluetta. Kyläkeskusten rajaus on heikko, eivätkä ne kovinkaan paljoa erotu muusta asutuksesta. Kolmannen tyypin muodostavat viime vuosikymmenien omakotirakentamisen synnyttämät uudiskylät. Ne eivät perustu vanhaan kylärakenteeseen, vaan levittäytyvät teihin tukeutuen laajoille alueille. Eniten tämän tyyppistä rakennetta on Etelä-Kuopiossa Kallaveden ja 5- tien välisillä alueilla. Maaseuturakentamisesta yli puolet sijoittuu eteläisille alueille Kallavedestä Kurkimäkeen. Länsirannalla Rytkystä pohjoiseen rakentamispaine on jo oleellisesti pienempi ja muilla alueilla vielä pienempi. Luvuista puuttuu Vehmersalmi. Siellä rakentaminen on viime vuosina ollut varsin vähäistä, eikä sillä ole oleellista vaikutusta maaseudun rakentamisen merkitystä arvioitaessa. Maaseudun palvelujen kannalta suurin merkitys on kouluverkolla. Tällä hetkellä on toiminnassa 8 kyläkoulua. Lisäksi noin puolet Melalahden ja Vehmersalmen koulujen oppilaista tulee maaseutualueilta. Oppilaita maaseutualueilla on 800, joista noin 60 % kuuluu kuljetuksen piiriin ja 40 % taksilla kuljetettaviin. Noin 40 % asuu siten kävelyetäisyydellä koulusta. Päivittäistavaramyymälöitä alueella on joitakin pieniä yksiköitä. Lisäksi on pienempiä palveluyrityksiä. Pääosin asukkaiden tarvitsemat palvelut haetaan taajamista. Valtaosalla maaseudun uusista asukkaista työpaikka on taajamassa. Kulkuvälineenä on enimmäkseen yksityisauto. Taajamasuuntautuneen maaseutuasukkaan aiheuttama liikennesuorite ja ympäristökuormitus ovat siten varsin suuria. 2.2 Nykyiset mitoituskäytännöt Maaseudun sisämaa-alueilla tilakohtaisesti ilman asemakaavoitusta mahdollisten rakennuspaikkojen lukumäärä on ratkaistu pinta-alapohjaisen mitoitustarkastelun avulla. Rakennuspaikkaa kohti on tarvinnut pinta-alaa yleiskaavan rakentamiseen suositeltavilla kyläalueilla (MA-1) 2,5 3 ha rakennuspaikkaa kohden. Muilla alueilla pinta-alan tarve on ollut 4 ha/rakennuspaikka. Emätilatarkastelu on yleensä ulotettu rakennuslain voimaan tuloon saakka. 2
Nykykäytäntökin perustuu siten alueen edullisuuden arviointiin, mutta sijainnin edullisuuden vaikutus rakentamismahdollisuuksiin on varsin pieni. Kaikkein edullisimmille alueille saa rakentaa 60 % enemmän kuin kaikkein epäedullisimmille. 3. TAVOITTEET Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa korostetaan taajamien eheyttämistä, palvelujen ja työpaikkojen saavutettavuutta, liikennetarpeen vähentämistä ja joukkoliikenteen edellytysten turvaamista. Kaupungin lievealueille yksityisautoilun varaan levittäytyvä omakotiasutus on haaste näille pyrkimyksille. Tiivis yhdyskuntarakenne säästää niin yhdyskuntataloudellisia kustannuksia kuin luonnonvarojakin ja vähentää ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta. Merkittävän osan hajautumisen lisäkustannuksista maksavat asukkaat itse. Mutta osa lankeaa myös kaupungin maksettavaksi. Mm. koulujen, vanhusten huollon, liikennejärjestelyjen ja -turvallisuuden kustannuksia asutuksen hajautuminen lisää. Kuopiolle on ollut vahvuus mahdollisuus tarjota asumiselle vaihtoehto maaseudulta kaupungin tuntumasta. Kaupunki on edistänyt monin tavoin lähikylien rakentamista. Kylien tarjoama asumisvaihtoehto mahdollistaa monelle omien asumishaaveiden toteuttamisen ja lisää kaupungin vetovoimaisuutta asuinkuntana. Haja-asutus vaikeuttaa taajaman leviämistä monella tavalla. Hajarakentamisen mahdollistaminen pyrkii nostamaan raakamaan hintaa, jos kaupungille myymisen vaihtoehto on tontteina myyminen. Lievealueille muuttaneet ovat hakeneet väljyyttä ja taajaman levitessä ja vapaa-alueiden vähetessä he saattavat ryhtyä kaavoitusta hidastavaan muutosvastarintaan. Lisäksi rakennetut tontit rajoittavat kaavaratkaisuja. Taajaman tulevilla laajentumisalueilla hajarakentamiseen on siten perusteltua suhtautua kriittisemmin kuin kauempana maaseutualueilla. Rakentamisen ohjausjärjestelmän tulee perustua maanomistajien tasapuoliseen kohteluun. Mikä on sallittua yhdelle, sen tulee olla sallittua myös toiselle vertailukelpoisessa asemassa olevalle. Tasapuolisuus ei merkitse sitä, että kaikkialle saisi rakentaa yhtä paljon. Se merkitsee sitä, että ratkaisujen tulee perustua selkeisiin poliittisessa prosessissa hyväksyttyihin ja johdonmukaisesti perusteltuihin periaatteisiin. Maaseuturakentamisen ohjausjärjestelmän tavoitteiksi voidaan määritellä: Monipuolisten asumisvaihtoehtojen mahdollistaminen. Kylien elinvoiman ja palvelujen tukeminen. Yhdyskuntarakenteen pitäminen toimivana ja kustannuksiltaan edullisena ohjaamalla rakentamista mahdollisuuksien mukaan edullisimmille kyläalueille. Varautuminen asemakaavoitetun alueen laajentumiseen. Maanomistajien kohtelun tasapuolisuus. Lupajärjestelmän selkeys. 3
4. VUOROVAIKUTUS MITOITUSPERIAATTEITA LAADITTAESSA Mitoitusperiaatteet ovat olleet nähtävillä ja lausuntokierroksella rakennusjärjestyksen uudistamisen luonnoksen rinnalla kesällä 2007. Asiasta on järjestetty yksi esittely- ja keskustelutilaisuus yleisölle. Uusista mitoitusperiaatteista varsin myönteiset lausunnon ovat antaneet Pohjois-Savon ympäristökeskus, Pohjois-Savon liitto ja Tiehallinto. Maaningan kunnalla ei ole huomauttamista. Lausunnoissa on pariin kohtaan esitetty harkittavaksi pieniä muutoksia edullisuusvyöhykkeiden karttarajauksiin. Muut tahot eivät ole antaneet lausuntoa. Mitoitusperiaatteista on jätetty vain yksi mielipide. Sen on jättänyt Hiltulanlahden Kyläyhdistys ry. Siinä otetaan kantaa Hiltulanlahden kaavoitukseen, jota mitoitusperiaatteet eivät koske. 5. SISÄMAAN RAKENTAMISEN MITOITUSPERIAATTEET 5.1 Edullisuusvyöhykkeet Kuopion maaseutualueet jaetaan edullisuusvyöhykkeiksi, joiden avulla rakentamista pyritään ohjaamaan edullisimmille alueille. Tilakohtainen rakennuspaikkojen määrän mitoitus sidotaan edullisuusvyöhykkeisiin siten, että kylille hyväksytään enemmän rakentamista kuin syrjäisille alueille. Maaseutualueet jaetaan viiteen vyöhykkeeseen (I-V). Vyöhykejako perustuu: sijaintiin yhdyskuntarakenteessa (etäisyydet, palvelut, oleva asutus, tiestö, verkostot jne), yleiskaavamerkintään, vakinaisen asutuksen määrään alueella, taajaman kasvusuuntiin. Vyöhykkeet ovat (rajaukset liitekartalla): I V Vahvat kyläkeskukset, joissa ei ole tarpeen varautua asemakaavoitukseen. (Koulujen lähiseudut n. 3 km). Muut sijainniltaan ja liikenneyhteyksiltään edulliset kyläalueet sekä ne kyläkeskukset, joissa on syytä varautua asemakaavoitukseen. Loput yleiskaavassa MA-alueiksi rajatut alueet sekä alueet, joilla on ennestään melko runsaasti ympärivuotista asutusta ja mahdollisesti vesiosuuskuntia sekä julkisen liikenteen kannalta potentiaaliset käytävät. Syrjäisemmät alueet sekä alueet, jotka ovat mahdollisia taajaman laajenemissuuntia. Tulevien taajamavarausten alueet. Eniten rakentamista mahdollistavaan I-vyöhykkeeseen sisällytetään Länsirannan kylien Hirvilahden, Kaislastenlahden ja Rytkyn ydinalueet. Kaikilla kolmella kylällä on toimivat koulut. Niillä on selkeä kylärakenne ja ne sijaitsevat kohtuullisella työssäkäyntietäisyydellä kaupungin keskustasta. 4
Sijainti yhdyskuntarakenteessa on kuitenkin sen verran syrjäinen, ettei ole tarpeen varautua tiiviimmän asemakaavoitetun pientaloasutuksen levittäytymiseen sinne asti. Toiseksi eniten rakentamista sallivaan -vyöhykkeeseen on rajattu Kurkimäen ja Vehmasmäen kylien ydinalueet, Hirvimäen ja Puutossalmen teiden varret sekä muita edullisimpia alueita länsirannalla sekä Melalahden ja Vehmersalmen kirkonkylien tuntumassa. Etelässä moottoritien tuntumassa saattaa lähivuosikymmeninä tulla kysymykseen yhtenäisemmän asemakaavoitetun pientaloasutuksen leviäminen, johon varautumisen vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista mitoittaa rakentamista yhtä tiiviiksi kuin I-vyöhykkeellä. Lisäksi ao. suunnan rakentamispaine on niin suuri, että palvelurakenteet eivät nykyisellään puolla rakentamisen erityistä suosimista. -vyöhykkeeseen on rajattu länsirannan ja Etelä-Kuopion kylien lievealueita sekä Riistaveden ja Vehmersalmen suunnan kylä- ja tienvarsialueita. -vyöhykkeeseen on rajattu harvemmin asuttuja tai syrjäisempiä maaseutualueita, joille runsaan rakentamisen sijoittuminen ei olisi yhdyskuntarakenteen kannalta toivottavaa. Lisäksi vyöhykkeeseen on sisällytetty Ranta-Toivala ja Vaajasalo alueina, joille asemakaavoitetun pientaloasutuksen leviäminen on mahdollista muutaman vuosikymmenen sisällä. V-alueeksi on rajattu asemakaavoituksen lähivuosikymmenen laajenemisalueet Vanuvuoren taustalla, Hiltulanlahdessa ja Heinjoella. Tälle alueelle saa emätilaa kohden vain 2 uutta rakennuspaikkaa. Kysymykseen tulee myös varsinaisen rakennuskiellon asettaminen, mikäli vyöhykejako ei riitä rakennuspaineiden hillitsemiseen. 5.2 Mitoitus Sisämaa-alueilla rakennuspaikkojen lukumäärän määrittelevä mitoitus sidotaan edullisuusvyöhykkeisiin siten, että edullisimmille alueille voi muodostaa enemmän rakennuspaikkoja kuin vähemmän edullisille alueille. Rakennuspaikkojen lukumäärä lasketaan mitoitusvyöhykekohtaisesta mitoitusluvusta, joka ilmaisee kutakin rakennuspaikkaa varten tarvittavan tilan pinta-alan hehtaarimäärän. Mitoitusluku on porrastettu siten, että tilan 2 ensimmäistä uutta paikkaa edellyttävät vähemmän maapinta-alaa paikkaa kohden kuin 4 seuraavaa. Seitsemännestä paikasta alkaen edellytetään vielä suurempaa pinta-alaa. Tämän kaltainen porrastus on sisämaan mitoituksessa yleinen käytäntö Suomessa. Sen tarkoituksena on turvata pienehköjen tilojen rakennusmahdollisuuksien joustava toteuttaminen ja jarruttaa kyläalueiden ulkopuolella suurempien tilakohtaisten tonttimäärien tuottamista ilman tarkempaa kaavoitusta. Edullisimmille alueilla mitoitusluku esitetään liukumana. Liukuman keskiarvoa käytetään silloin, kun yleiskaavamerkintä on kyläalue (MA) ja alueella ei ole viemäverkkoa. Alinta arvoa (=korkein mitoitus) voidaan käyttää, kun lisäksi alueella on viemäriverkko. Ylintä arvoa (pienin mitoitus) käytetään, kun yleiskaavassa aluetta ei ole osoitettu rakentamiseen suositeltavaksi alueeksi (muut kuin MA-alueet). Yleisesti määriteltyjen mitoitusperusteiden lisäksi tulee ottaa huomioon myös yksittäistapauksessa vaikuttavia tekijöitä, kuten maaston rakentamiskelpoisuus ja rakentamiseen sopimattomien peltojen laajuus. 5
Vyöhykekohtaiset uusien rakennuspaikkojen mitoitusluvut ovat: Emätilan järjestyksessä seuraavat uudet rakennuspaikat Vyöhyke (ha/paikka) 1 2 3 6 7 - I 1,5 (1-2) 2,5 (2-3) 3,5 (3-4) 2,5 (2-3) 3,5 (3-4) 5 3,5 (3-4) 7 10 4 10 15 V 4 - - Mitoitus tarkastellaan ns. emätilaperiaatteella. Sen mukaan kullakin mitoitusperusteiltaan samanlaisella tilalla on pinta-alaan nähden samoin perustein laskettava määrä oikeuksia muodostaa rakennuspaikkoja. Emätilatarkastelussa poikkileikkausvuodeksi määritellään vuosi 1959 rakennuslain voimaan tulon mukaisesti. Jos sitä ennen on tilasta palstoitettu merkittävä määrä tontteja, voidaan tämä tapauskohtaisessa harkinnassa ottaa huomioon. Pääsääntöisesti kuitenkin vain vuodesta 1959 lähtien muodostetut rakennuspaikat vähentävät emätilan rakennusmahdollisuuksia. Emätilan jakautuessa pienempiin osiin jaetaan jäljellä olevien rakennuspaikkojen määrä pinta-alan suhteessa. Korkeintaan kaksi paikkaa on vähäistä rakentamista. Usein on kysymys tilan omistajien omaan tarpeeseen tapahtuvasta rakentamisesta. Näin määriteltynä uudet mitoitusperiaatteet eivät millään vyöhykkeellä vähennä vanhaan laskentatapaan verrattuna mahdollisuuksia näiden kahden ensimmäisen rakennuspaikan muodostamiseen. Edullisimmilla I - vyöhykkeillä saisi rakentaa entistä enemmän. Kun tontteja tulee 3-6, mahdollistuu jo useamman tontin myynti, jolloin kyläalueiden ulkopuolella on syytä edellyttää suurempaa mitoituspinta-alaa. Yli seitsemän tontin muodostaminen on jo melko ammattimaista tonttien myymistä, jonka sijoittuminen edullisimpien vyöhykkeiden ulkopuolelle ei ole toivottavaa. Vyöhykkeelle V ei saa muodostaa kahta enempää uusia paikkoja. Sitä suuremman tonttimäärän muodostaminen alkaisi jo merkittävästi vaikeuttaa tulevaa kaavoitusta. Alueet ovat enimmäkseen määritelty suunnittelutarvealueiksi. Seuraavan 10 20 vuoden aikana asemakaavoitettavilla alueilla tulee kysymykseen myös rakennuskiellon asettaminen. Ennen näiden mitoitusperusteiden hyväksymistä muodostettujen rakennuspaikkojen lasketaan kuluttavan emätilan rakennusmahdollisuuksiin vaikuttavaa pinta-alaa 2,5-4 hehtaaria riippuen siitä, mitä mitoituslukua alueella on aikaisemmin käytetty. Tällä turvataan se, ettei jälkikäteen muuteta rakennuspaikan vaikutusta muodostamishetken tilanteesta. Esimerkkilaskelmalla voidaan havainnollistaa taulukkoa: Vyöhykkeellä olevan 42 ha:n emätilan, jolla on jo 3 rakennuspaikkaa, rakentamismahdollisuudeksi tulee 5 uutta paikkaa. Tämä saadaan vähentämällä 42 ha:sta ensin vanhojen vaikutus 3*4=12ha, jää 30 ha. Seuraavat 2 uutta paikkaa syövät mitoituspinta-alaa 2*3,5 ha (MA-aluetta)=7 ha, jolloin jää 23 ha, joka oikeuttaa vielä kolmeen uuteen paikkaan mitoitusluvun ollessa 7 ha (3*7=21 ha). Joissakin tapauksissa voi tila- ja omistushistoria olla sellainen, että emätilatarkastelu johtaa kansalaisten tasavertaisen kohtelun kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen. Tällöin on laskentaperusteista oltava mahdollisuus poiketa. Poikkeaminen on aina perusteltava. 6
Yleisin esimerkki on emätilasta toisen omistukseen myyty rakennuspaikan ehdot täyttävä, mutta rakentamattomana pysynyt lohkotila, jolle pääsääntöisesti tulee kuulua rakentamismahdollisuus, jos emätila tai siitä myöhemmin myyty lohkotila ovat em. tilan myynnin jälkeen saaneet uusia rakennuspaikkoja. Rakennuspaikan sisäinen rakennusoikeus määritellään erikseen rakennusjärjestyksen tai kaavan mukaisesti, eikä se liity tähän mitoitustarkasteluun. Mitoitustarkastelussa ei sisämaassa oteta myöskään kantaa siihen, onko kysymyksessä ympärivuotinen paikka vai lomarakennuspaikka. 5.3. Seuranta Sisämaan emätilakohtaista mitoitusta on syytä seurata tekemällä mitoituslaskelma jokaisen haja-asutusalueen luparatkaisun tai rakennusoikeustiedustelun yhteydessä. Laskelmista kootaan taulukko, josta jatkossa suoraan näkee ajan tasalla pidetyn tilanteen. Mikäli yleiskaavoja uudistettaessa rakentaminen mitoitetaan yleiskaavassa, tehdään yleiskaavaselostukseen liittyen koko mitoitetun alueen kattava mitoitustaulukko. 6. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 6.1. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja rakennettuun ympäristöön Uudet mitoitusperiaatteet keskittävät rakentamista edullisimmille kyläalueille ja vähentävät syrjäisemmiltä alueilta. Maaseuturakentamisen ja taajamarakentamisen väliseen suhteeseen mitoitusperiaatteet eivät vaikuta. Uudella mitoituksella on siten lievä yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaisuutta parantava vaikutus. Maaseuturakentamisen yhdyskuntarakennetta hajoittavaa vaikutusta mitoitusperiaatteilla ei sinällään voida merkittävästi jarruttaa. Ekologisesti ja taloudellisesti tehokkaampi yhdyskuntarakenne edellyttäisi asemakaava-alueiden vetovoimaisuuden oleellista parantamista. Mitoitusperiaatteilla ei ole merkityksellistä vaikutusta rakennetun ympäristön arvoihin. 6.2. Vaikutukset luonnonoloihin ja maisemaan Mitoitusperiaatteet ohjaavat rakentamista ennestään rakennetuille alueille. Luonnontilaisemmille alueille voi siten sijoittua hieman vähemmän rakentamista. Oleellista vaikutusta luonnonoloihin tai maisemaan mitoitusperiaatteilla ei suoraan ole. 6.3 Sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset Rakentamisen keskittäminen enemmän kylille parantaa yhteisön sosiaalista toimivuutta. Autottomien, kuten vanhusten ja lasten eristäytyminen voi vähentyä verrattuna enemmän hajalleen sijoittuvaan rakentamiseen. Terveydellisiä vaikutuksia ei merkittävässä määrin ole. 7
6.4. Taloudelliset vaikutukset Asukkaiden omia kustannuksia rakentamisen keskittäminen voi hieman alentaa. Kimppakyytien ja julkisen liikenteen käytön mahdollisuudet paranevat. Teknisen huollon, kuten tieverkon ja vesihuollon kustannukset voivat olla pienemmät. Vaikutus lienee varsin pieni. Keskittämisen edut voivat tulevaisuudessa lisääntyä, mikäli esim. henkilöautoilun kustannukset selvästi kohoavat (mm. ilmastopolitiikka). Kaupungin palvelutuotannon kustannuksia hajalleen rakentaminen lisää. Merkittävimmin kustannuksia muodostuu koulukuljetuksista ja vanhusten huollosta. Yksittäinen syrjässä sijaitseva kuljetettava lapsi tai päivittäistä kotiapua tarvitseva vanhus saattavat aiheuttaa varsin huomattavat sijainnista johtuvat lisäkustannukset. Sijainnin edullisuuteen perustuva rakentamismäärän mitoitus vähentää siten palvelutuotannon kustannuksia. 6.5. Vaikutukset maanomistajien asemaan Mitoitusperiaatteiden muuttaminen enemmän sijainnista riippuviksi parantaa maanomistajien taloudellista asemaa edullisilla alueilla ja heikentää syrjäisemmillä alueilla. Mitoitusperusteiden varsin tarkan määrittelyn taustalla on pyrkimys huolehtia maanomistajien kohtelun tasapuolisuudesta. Ratkaisut tehdään alueiden ominaisuuksiin perustuen ja kaikille maanomistajille samoilla perusteilla. 8
I I I V U:\maankayt\yktsto\maaseutualue rak. periaatteet\kartat\mitoitusvyöhykkeet150507.dwg 14.5.2007 MITOITUSVYÖHYKKEET