Osallistava kehittäminen työelämän ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä

Työelämän tutkimuspäivät 5. 6.11.2015 Työryhmä: Osallisuus ja yhteisöllisyys monimuotoisissa työyhteisöissä uudistavien, dialogisten tutkimus- ja kehittämismenetelmien mahdollisuudet ja haasteet Elsa Keskitalo elsa.keskitalo@diak.fi Ikali Karvinen ikali.karvinen@diak.fi Päivi Vuokila-Oikkonen paivi.vuokila-oikkonen@diak.fi Pekka Launonen pekka.launonen@diak.fi Osallistava kehittäminen työelämän ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä Avainsanat: osallistava tutkimus, työelämä, kehittäminen Työelämän murros, muutokset ammattikorkeakoulukentässä ja lainsäädännössä sekä koulutusohjelmien pedagogiikan muutokset haastavat tarkastelemaan ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja uudella, aikaisempaa työelämälähtöisemmällä tavalla. ssa tarjotaan ylempiä koulutuksia sosiaali-, terveys- ja kirkon alalla. Koulutuksia on uudistettu viimeisimpinä vuosina siten, että ne vastaavat entistä paremmin työelämän tarpeita ja mahdollistavat opiskelijoille sujuvat oppimispolut. Parhaimmillaan kehittämisestä hyötyvät kaikki osapuolet työelämä kehittyy ja ammattikorkeakoulu toteuttaa perustehtäväänsä. Esityksessä kuvataan n ja työelämän yhteiskehittämisen tuloksena syntynyttä osallistuvan kehittämisen mallia sekä prosessia, joka tuloksena malli kehitettiin. Tehtävänä oli kehittää osallistavan opinnäytetyön toimintamalli, joka tuottaa ratkaisuja ajankohtaisiin työelämän haasteisiin. Mallia pilotoidaan ja arvioidaan syksyn 2015 aikana. Prosessi käynnistyi osana laajempaa OKM:n vuosina 2014 2015 rahoittamaa kehittämishanketta, jossa pyrittiin vahvistamaan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen asemaa työelämävaikuttajana. Kuvattavan mallin taustalla on osallistavan tutkimuksen viitekehys. Tutkimuskirjallisuudessa osallistava tutkimus (participatory research) viittaa siihen, että tutkimuksen kohteet, työyhteisöt, kansalaiset ja palvelunkäyttäjät, osallistuvat aktiivisesti tutkimuksen toteutukseen sen eri vaiheissa. Kun tavoitteena on muuttaa käytäntöjä, kyse on toimintatutkimuksen eri lähestymistavoista. 1. Osallistavan tutkimuksen ja kehittämisen menetelmällinen viitekehys Osallistavalla metodologialla tarkoitetaan tutkimustapaa, tutkimuksen orientaatiota, ei niinkään konkreettisia tutkimusmenetelmiä. Osallistava tutkimus- ja kehittämistoiminta liitetään usein toimintatutkimuksellisiin (action research) traditioihin (Reason & Bradbury 2008; Kemmis & Mc Taggart 2005; Bergold & Thomas 2012; Heikkinen 2010). Toimintatutkimus suuntautuu todellisuuden kehittämiseen ja muuttamiseen. Osallistava tutkimus (participatory research) viittaa siihen, että tutkimuksen kohteet, työyhteisöt, kansalaiset ja palvelunkäyttäjät, osallistuvat aktiivisesti tutkimuksen toteutukseen sen eri vaiheissa: suunnittelussa, aineiston keruussa, aineiston analyysissä ja tutkinnassa sekä tulosten levittämisessä. (Reason & Bradbury 2008.) Osallistavassa tutkimuksessa tutkijat ja kohdeyhteisön jäsenet toimivat kumppaneina, ja siinä on useita erilaisia perinteitä, lähestymistapoja ja suuntauksia, muun muassa osallistava tutkimus, osallistava toimintatutkimus, toimintatutkimus, kriittinen osallistava 1

tutkimus, yhteisötutkimus, yhteisölähtöinen osallistava tutkimus, käytäntötutkimus, kokemustutkimus, emansipatorinen tutkimus ja niin edelleen. Osallistumisen aste vaihtelee osallistavan/osallistuvan tutkimuksen eri suuntauksissa. (Reason & Bradbury 2008; Marthinsen & Julkunen 2012; Hacker 2013; Hyväri & Laine 2012). Osallistavat menetelmät eivät ole yksi yhtenäinen orientaatio, vaan ne koostuvat erilaisista traditioista ja lähestymistavoista. Osallistava tutkimus ja kehittäminen paikantuvat kahteen päätraditioon. Toinen on Kurt Lewinin (1946) 1940-luvulla kehittämä organisaatioiden tutkimus, josta on kehittynyt toimintatutkimus (action research). Toimintatutkimuksessa tavoitteena on ratkaista käytännön ongelmia soveltamalla tutkimussykliä, joka koostuu suunnittelusta, toiminnasta ja toiminnan tulosten tutkimisesta. Toimintatutkimus yhdistää teorian kehittelyn ja käytännöllisen päättelyn. Lewinin mukaan ei ole mitään niin käytännöllistä kuin hyvä teoria (Lewin 1951). Organisaation kehittämiseen perustuva toimintatutkimuksen perinne on jatkunut muun muassa brittiläisessä Tavistock- instituutissa (Kemmis & McTaggart 2005). Toinen päätraditio on Paulo Freiren 1970-luvulla kehittämä emansipatorinen tutkimus (emansipatory research), ns. sorrettujen pedagogiikka (Freire 2004), joka on useiden yhteisölähtöisten tutkimus- ja kehittämistoiminnan lähestymistapojen taustalla. (Reason & Bradbury 2008; Heikkinen 2010.) Freiren kehittämä emansipatorinen toimintatutkimus perustuu ajatukseen, jossa yhteisön jäsenten osallistuminen tutkimukseen vahvistaa heidän oppimistaan. Prosessissa tutkija on fasilitaattori. Emansipatorista osallistavaa toimintatutkimusta on käytännössä kehitetty ja viety eteenpäin globaalin etelän kehitysprojekteissa ja yhteisökehittämisessä (community development) esimerkiksi Tansaniassa (Swantz 2008). Osallistavan tutkimuksen taustalla on myös ihmisoikeusliikkeitä, sosiaalisia liikkeitä, vammaisliikkeitä, asiakas- ja käyttäjäliikkeitä ja niin edelleen (Rahman 2008; Gustavsen, Hansson & Qvale, 2008). Osallistava tutkimus haluaa madaltaa kuilua tutkijoiden ja tutkittavien välillä. Koska tieto rakentuu paikallisessa kontekstissa, keskeistä on yhteistoiminta tutkimuksen kohteena olevien yhteisöjen kanssa, ammatillisen tiedon ja paikallisen tiedon välillä (Greenwood & Levin 2005). Osallistavan tutkimusorientaation kautta pyritään tuottamaan tietoa, mutta usein myös uudentyyppisen tiedontuotannon ja yhteistoiminnallisen prosessin kautta kehittämään ja muuttamaan tutkittavaa toimintaa. Tavoitteena ovat käytännöllinen tieto ja käytännölliset ratkaisut. Kuitenkin vasta 1990-luvun alusta alkaen toiminta, osallistuminen ja toimijalähtöisyys ovat saaneet jalansijaa tutkimuksessa (Denzin & Lincoln 2005). Osallistavan tutkimusorientaation yleistymisen taustalla on muun muassa laadullisten tutkimusmenetelmien ja konstruktivistisen tieteenfilosofian kasvanut merkitys tutkimuksen kentässä (Gergen & Gergen 2008). Pragmatismi mainitaan usein yhtenä keskeisenä osallistavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tieteenfilosofisena perustana (Pihlström 2007; Dewey 2006). Pragmatismia on pidetty jopa ammattikorkeakoulujen kehittämistoiminnan taustafilosofiana, koska ammattikorkeakouluissa työelämälähtöisyys ja TKI-toiminta kehittämistoimintana ovat toiminnan keskeisiä lähtökohtia. Ammattikorkeakouluissa kehittämistoiminta nähdään oppimisympäristönä. Autenttinen, työelämään sijoittuva tutkimus- ja kehittämishanke muodostaa oppimisympäristön, jossa työelämän edustajat, opettajat ja opiskelijat toimivat yhteistyössä. Tavoitteena on nopeasti muuttuvassa työelämässä käyttökelpoinen kehittämisosaaminen, joka kehittyy käytännön toiminnassa opintojen aikana. (Taatila & Raij 2012.) Toisaalta myös yliopiston piirissä kehitetty käytäntötutkimus (practice research) perustuu pragmatismille (Saurama & Julkunen 2012). 2

2. Opinnäytetyöprosessin osallistavan kehittämisen malli Mallin rakentaminen tapahtui yhteistoiminnallisena prosessina, jossa oli toimintatutkimuksellisia elementtejä. Prosessia voidaan kuvata kolmena syklinä. Ensimmäisessä syklissä syksyllä 2014 kartoitettiin kyselyn avulla opinnäytetyön prosessin nykytilaa ja muutosehdotuksia. Kyselyyn osallistui opettajia ja opiskelijoita. Toinen vaihe niin ikään syksyllä 2014 oli kehittämispäivä, jossa rakennettiin yhteistä ymmärrystä työelämän kehittämiseen ammattikorkeakoulun opettajien ja opiskelijoiden sekä työelämän edustajien kesken. Menetelmänä oli Learning Cafe, jossa keskustelun virittäjänä olivat kyselyssä esiin tulleet kehittämishaasteet. Syntynyt aineisto koottiin ja analysoitiin. Kolmannessa vaiheessa keväällä 2015 analyysin pohjalta rakennettiin alustava malli työelämän osallistuvasta kehittämisestä. Samaan aikaan neuvoteltiin ja sovittiin työelämäkumppaneiden kanssa TKI-toimintaympäristöistä ja yhteistyön teemoista. Mallia pilotoitiin syksyllä 2015 alkaneissa ylemmissä tutkinnoissa. Lähtökohtana on, että opinnäytetyön ideointi, aihealueen kartoitus ja suunnittelu tapahtuvat Diakin opettajien ja opiskelijoiden sekä työyhteisöjen ja palvelun käyttäjien kanssa yhteistoiminnallisesti. Edelleen vaihtoehtona on tehdä opinnäytetyö omalle työpaikalle, kuitenkin niin, että aiheet rakentuvat siten, että niistä muodostuu laajempia temaattisia kokonaisuuksia. Ryhmät ovat lähtökohtaisesti eri koulutusohjelmien opiskelijoiden monialaisia ryhmiä. Opinnäytetyön ohjaus tapahtuu Diakin opettajien ohjaamissa opinnäytetyöryhmissä, jotka kokoontuvat sovituissa työyhteisöissä ja Diakissa. TKI-menetelmien oppiminen yhdistyy opinnäytetyöhön aikaisempaa selkeämmin. Tutkimus- kehittämis- ja innovaatiomenetelmien (TKI) oppiminen antaa menetelmällisiä valmiuksia, joita sovelletaan opinnäytetyössä. Menetelmäoppiminen on liitetty sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti tukemaan opinnäytetyöprosessin etenemistä. Menetelmät painottuvat nykyistä enemmän osallistaviin menetelmiin: osallistava tutkimus, toimintatutkimus, osallistava toimintatutkimus ja yhteisölähtöinen (osallistava) toimintatutkimus. Menetelmäopinnot aikana on metodioppimistyöpajoja, joihin myös työpaikoilta voidaan osallistua. Myös muut ylemmän amk-tutkinnon opintojaksot toteutetaan niin, että ne mahdollisimman hyvin linkittyvät opinnäytetyöprosessiin ja työyhteisöjen kehittämiseen. Osallistava opinnäytetyö jakaantuu idea- ja suunnitelmavaiheeseen (1. lukukausi), aineiston keruu ja toimintavaiheeseen (2. lukukausi) ja raportointiin (3. lukukausi). 3. Lopuksi Yhteenvetona voidaan todeta, että osallistavan TKI-toiminnan malli on tuottanut yhdessä oppimista ja seuraavia muutoksia ylempien koulutusten toteuttamisessa Diakissa: - Opittiin yhdessä tekemistä opiskelijoiden, työelämän ja opettajien kanssa. Kehittäminen on tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä työelämän ja ammattikorkeakoulun välillä. - Työelämän osallistuminen koulutuksen kehittämiseen vie koulutusta ja oppimista lähemmäs työelämän tarpeita ja oppimisesta tulee vastavuoroista. - Opittiin monialaista ja ammatillista yhteistyötä konkreettisissa tilanteissa - Opittiin yhdessä työelämän kehittämisen menetelmiä. - Kehittämisen kohteet valitaan yhdessä työelämän/yhteiskunnan tarpeista ja niissä on jatkuvuus. Syntyy jatkuvaa yhteistyötä, jolla mahdollistuu syvempi ja laajempi työelämän yhteinen kehittäminen. - Kehittämisen kohteena ovat aidot ja autenttiset ongelmat työelämässä. - Opettajan rooli muuttui yhdessä tekemiseen ja valmentavaan ohjaukseen. 3

- Kehittämistyön tulosten uudenlainen tapa julkaista tulee pohdittavaksi, siten että julkaiseminen palvelee työelämän tarpeita. Työelämä on mukana tulosten tuottamisessa ja viemisessä niitä käytäntöön. Asiantuntijapäivillä toimivien käytäntöjen levittäminen mahdollistuu. Kirjallisuus Bergold, J. & Thomas, S. (2012) Participatory Research Methods. A Methodological Approach in Motion. Forum: Qualitative Social research 13 (1), 1 20. Chevalier, J. & Buckles, D.J. (2013) Participatory action research. Theory and methods for engaged inquiry. Abingdon, New Youk: Routledge. Dewey, J. (2006) Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Tampere: Vastapaino. Freire, P. (2004) Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. Gergen, K. J. & Gergen, M. M. (2008) Social Construction and Research as Action. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (eds.) (2008) The Sage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, 159 171. Goodson, L. & Phillimore, J. (2012) Community research: opportunities and challenges. Teoksessa L. Goodson & J. Phillimore (eds.) Community research for participation. From theory to method. Bristol: The Policy Press, 3 20. Greenwood, D.J. & Levin, M. (2005) Reform of the Social Sciences and of Universities Through Action Research. Teoksessa N.K. Denzin & Y.S. Lincoln (eds.) The Sage Handbook of Qualitative Research. London: Sage, 43 64. Gustavsen, B., Hansson, A. & Qvale, T. U. (2008) Action Research and the Challenge of Scope. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (eds.) (2008) The Sage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, 63 76. Hacker, K. (2013) Community-based participatory research. London: Sage. Heikkinen, H. L. T. (2010) Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Teoksessa H. L. T. Heikkinen, E. Rovio & L. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Helsinki: Kansanvalistusseura, 16 38. Hyväri, S. & Laine, T. (2012) Osallistavan kehittämisen perusteita. Teoksessa H. Kotila & A. Mutanen (toim.) Käytäntöä tutkimassa. Haaga-Helian julkaisusarja. Puheenvuoroja 2/2012. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 48 62. Kemmis, S. (2008) Critical Theory and Participatory Action Research. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (eds.) 2008. The Sage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, 121 138. Kemmis, S. & McTaggart, R. (2005) Participatory Action Research: Communicative Action and the Public Sphere. Teoksessa N. K. Denzin & Y. S. Lincoln (eds.) The Sage Handbook of Qualitative Research. London: Sage, 559 603. Keskitalo, E. (2015) Osallistava tutkimus ja kehittäminen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen TKI - toiminnan viitekehyksenä. Teoksessa Gothoni, R., Hyväri, S. & P Vuokila-Oikkonen (toim.) Osallisuutta, oppimista ja arviointia. n TKI-toiminnan vuosikirja. Helsinki: Diakoniaammattikorkeakoulu, B Raportteja 60, 191 206. Kildedal, K. (2012) Action research in local authority practice: A path to learning and professional development for work with at-risk families. Teoksessa E. Marthinsen & I. Julkunen (eds.) Practice research in Nordic social work: Knowledge production in transition. London: Whiting & Birch MMXII, 149 170. Lewin, K. (1946) Action research and minority problems. Journal of Social Issues 2, 3646. Uudelleen julkaistu teoksessa S. Kemmis & R. McTaggart (eds.) 1990. Action Research Reader. Victoria: Deakin University Press, 67 73. Lewin, K. (1951). Field theory in Social science. New York: Harper. Marthinsen, E. & Julkunen, I. (eds.) (2012) Practice Research in Nordic social work: Knowledge production in transition. London: Whiting & Birch MMXII. 4

Pihlström, S. (2007) Pragmatismin näkökulma taitoon. Teoksessa H. Kotila, A. Mutanen & Volanen, M.V. (toim.) Taidon Tieto. Helsinki: Edita, 149 163. Rahman, Md. A. (2008) Some Trends in the Praxis of Participatory Research. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (eds.) The Sage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, 49 62. Reason, P. & Bradbury, H. (2008) Introduction. Teoksessa P. Reason & H. Bradbury (eds.) TheSage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, 1 10. Saurama, E. & Julkunen, I. (2012) Approaching practice research in practice and theory. Teoksessa E. Marthinsen & I. Julkunen (eds.) Practice research in Nordic social work: Knowledge production in transition. London: Whiting & Birch, MMXII, 171 191. Swantz, M.-L. (2008) Participatory Action Research in Practice. Teoksessa Peter Reason & Hilary Bradbury (toim.) The Sage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, 31 48. Taatila, V. & Raij, K. (2012) Pragmatismi ammattikorkeakoulutuksen kasvatusfilosofisena valintana Case LbD. Teoksessa H. Kotila & A. Mutanen (toim.) 2012. Käytäntöä tutkimassa. Haaga-Helian julkaisusarja Puheenvuoroja 2/2012. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 96 115. 5