Ravitsemuksen merkitys sairaalapotilaalle Jan Sundell dosentti, ylilääkäri, erikoislääkäri TYKS, YSIS
Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus on yleinen ongelma, joka jää usein diagnosoimatta Kehittyneissä maissa sairaalapotilailla vajaaravitsemuksen yleisyys on 20-60 %. Vajaaravitsemus hidastaa sairauksista ja leikkauksista toipumista sekä lisää komplikaatioita ja kuolleisuutta. Euroopassa vajaaravitsemus aiheuttaa ylipainoon verrattuna kaksinkertaiset terveydenhuollon kustannukset.
Potilaan hyvä kliininen ravitsemushoito edellyttää, että ne potilaat, joilla on vajaaravitsemustila tai sen riski, tunnistetaan mahdollisimman nopeasti. Noin joka kolmas sairaalapotilas on riskipotilas.
Tavoitteena on, että näiden potilaiden kliininen ravitsemushoito aloitetaan mahdollisimman varhain. Hyvä ravitsemushoito ja vajaaravitsemuksen tunnistaminen ovat osa potilasturvallisuutta ja hyviä hoitokäytäntöjä.
Tulevaisuudessa voi vaikuttaa siihen, mihin sairaalaan potilaat hakeutuvat. Sairaala, jossa potilaita ei pidetä nälässä, jossa potilaita ei paastoteta useita päiviä leikkausta edeltävästi, jossa hallitaan enteraalinen, parenteraalinen ja perioperatiivinen ravitsemushoito ja jossa hoitotulokset ovat hyviä, on tulevaisuudessa potilaiden ykkösvalinta.
Vajaaravitsemuksen tunnistaminen Vajaaravitsemusriskin seulonta on tarpeen heti hoidon alussa ja myöhemmin sovitusti. Sen perusteella potilaalle suunnitellaan tarkoituksenmukainen ja oikeaaikainen ravitsemushoito. NRS 2002 -menetelmää (Nutritional Risk Screening) suositellaan käytettäväksi aikuisten ravitsemusriskin seulonnassa sairaaloissa, terveyskeskusten vuodeosastoilla ja hoitolaitoksissa. Se huomioi potilaan iän, ravitsemustilan ja sairauden oletetun vaikutuksen ravitsemustilanteeseen.
RAVITSEMUS SAIRAALAPOTILAILLA KÄYTÄNNÖSSÄ Proteiinien n. 1,2-1,5 (-2 hyvin hoikille) g/kg, kaloreiden n. 30 (hoikille reilu 30) kcal/kg ja nesteiden (reilu 30 ml/kg) saantiin tulee erityisesti kiinnittää huomiota.
Katso että ateriatiheys on noin 3-4 h välein. Joka aterialla on oltava jokin proteiinilähde (ks taulukko 1). Aterioilla pitää olla myös hiilihydraatteja (sokeri, leivät (kuitua), puurot, perunat, riisit, pastat) ja rasvaa, varsinkin hyvää (kasviöljyä ruokiin, rasvasta kalaa 2x/vk) määrä. Ravinnossa pitää olla myös suojaravinteita (hedelmät, kasvikset = värikästä ruokaa). Rasva lisää ruokavalion energiatiheyttä, jota voidaan lisätä laihoilla vanhuksilla välttämällä kevyttuotteita (täysmaito, voi) ja lisäämällä kasviöljyjä ruokiin. Sairaalassa oma tehostettu ruokavalio (pienessä määrässä runsaasti energiaa) ja ravintolisät kuten Nutridrink ja Calogen (pitkäketjuisia rasvahappoja, 30 ml x 3 = 400 Kcal)
Laadukkaita proteiininlähteitä, joissa pitää suosia vähärasvaisia ja rasvattomia vaihtoehtoja. Lähde Annos Proteiinia Punainen liha 100g 27g Naudan jauheliha 100g 20g Broilerin file 100g 23g Tonni-, valkoinen kala 100g 23g Lohi 100g 18g Kananmuna 1 kpl 6g Papu 100g 22g Raejuustoa 100g 13g Maitorahka 100g 11g Maito 1 lasi 7g Jogurtti 2dl 7g Juusto 3 siivua 9g Kaurahiutale 100 g 14g Heraproteiini-isolaatti 20g 19g
Muut tarvittavat ravintolisät, D-vitamiini (20 µg) Tarvittaessa vähän tai yksipuolisesti syöville monivitamiinihivenainetabletti (esim. Multitabs) on tarpeen. Jos potilas ei käytä säännöllisesti maitotuotteita, on syytä käyttää kalsium-valmisteita. Laktobasilli-maitohappobakteeri / Precosa antibioottikuurin aikana.
Enteraalisella ravitsemus Enteraalinen eli maha-suolikanavaan suun tai letkun kautta viety ravitsemus on useimmiten ensisijainen ravitsemusreitti. Potilaan ravinnonsaantia voidaan parantaa tavanomaista ruokavaliota tehostamalla ja kliinisillä täydennysravintovalmisteilla. Letkuravitsemus on fysiologinen keino lisätä ravinnonsaantia potilaalla, joka ei pysty syömään riittävästi (esim. Nutrison). Joskus tarvitaan lisäksi parenteraalista täydennysravitsemusta. Tavallisimpia letkuravitsemuksen aiheita ovat joko neurologisen tai mekaanisen syyn aiheuttama nielemisvaikeus. Vasta-aiheita mahasuolikanavan akuutit ongelmat kuten suolitukos.
1. Nasogastrinen letku: Nenä-mahaletkun kautta mahalaukkuun annettu ravitsemus on mahdollinen, jos potilaan mahalaukku ei ole lamassa ja pohjukaissuoli toimii. Osittaisessa mahalaukun lamassa, gastropareesissa, ravitsemus toteutuu paremmin ohjaamalla ravinto letkun avulla suoraan ohutsuoleen (nasojejunaalinen). 2. Pitkäaikaisempi letkuruokinta voidaan toteuttaa suoraan vatsanpeiteiden läpi maha-suolikanavaan endoskooppisesti viedyn letkun avulla (PEG, perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia).
Parenteraalisen ravitsemus eli suoraan verenkiertoon annettavan ravitsemuksen aihe on riittämätön ravintoaineiden saanti ruoansulatuskanavan kautta (esim. Kabiven lisineen). Sitä suositellaan aloitettavaksi noin viikon kuluttua potilaan aiempi ravitsemustila sekä sairauden luonne huomioiden, jos enteraalinen ravitsemus ei onnistu tai ravinnonsaanti jää tätä kautta alle 60 % tavoitteesta
Lopuksi Vajaaravitsemus lisää sairastuvuutta, kustannuksia ja heikentää potilaiden elämänlaatua. Siitä kärsivä potilas voi päätyä mille sairaalaosastolle tahansa, minkä vuoksi yksikössä tulisi olla valmiudet asianmukaisen enteraalisen mutta tarvittaessa myös parenteraalisen ravitsemuksen toteuttamiseen. Hoito on suunniteltava huolellisesti potilaan tarpeet ja sairauden luonne huomioiden. Jokaisen lääkärin on tunnettava ravitsemuksen ja sen mahdollisten haittojen periaatteet. Yhteiset moniammatilliset hoitokokoukset luovat parhaat edellytykset hoidon optimaaliselle toteuttamiselle.
Lähteet: Parenteraalinen ravitsemus - lyhytaikainen ja pysyvä hoito Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2014;130(21):2265-70 Minna Bäcklund ja Heikki Mäkisalo Enteraalisen ravitsemuksen aiheet ja toteuttaminen Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2014;130(21):2239-44 Juha Saarnio, Anne Pohju ja Heikki Ahtola Sairaalapotilaan vajaaravitsemuksen havaitseminen ja hoito Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2014;130(21):2231-8 Helena Orell-Kotikangas, Anne Antikainen ja Jussi Pihlajamäki
KIITOS!