2010 YRITYSVEROTUS Kilpailukykyä ja kasvua
YRITYSVEROTUS - Kilpailukykyä ja kasvua SELVITYS Keskuskauppakamari Aleksanterinkatu 17, PL 1000, 00101 Helsinki Puh. 09 4242 6200, faksi 09 650 303 www.keskuskauppakamari.fi
Kansi: Minna Ruusinen, Miks ei! Oy ISBN 978-952-5620-45-0 Edita Prima Oy Helsinki, kesäkuu 2010
Selvityksen tavoite Yritysten toimintaympäristö on viime vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Yritysverotusta koskeva lainsäädäntö ei monilta osin ole pysynyt kehityksessä mukana. Tämän selvityksen tavoitteena on kuvata yritysten toimintaympäristön keskeisimmät muutokset ja niiden aiheuttamat muutostarpeet yritysverotukseen. Tarve selvitykselle on ilmeinen. Edellisestä kokonaisvaltaisemmasta yritysverotuksen muutostarpeita koskevasta selvityksestä on kulunut pian vuosikymmen. Vuosiksi 2008-2010 asetetun alivaltiosihteeri Martti Hetemäen vetämän työryhmän tehtävänä on pohtia verotuksen kokonaisrakenteen uudistusta. Työn laajuus huomioon ottaen työryhmän tarkoituksena on käsitellä yritysverotusta suurella pensselillä keskittyen lähinnä yritysverokannan tasoon. Tämän selvityksen tavoitteena on tarkastella yksityiskohtaisemmin yritysverotuksen muutostarpeita. On useita muitakin veromuotoja, joilla on keskeinen merkitys yrityksille ja joita ei tässä selvityksessä tarkemmin käsitellä. Monille teollisuusyrityksille energiaverot ovat kilpailukyvyn kannalta jopa tärkeämpi tekijä kuin yritysverotus. Vastaavasti palvelualan yrityksille arvonlisäverotuksen muutoksilla voi olla keskeinen vaikutus palveluiden kysyntään. Ansiotuloverotuksella puolestaan voi olla ratkaiseva merkitys sille, syntyvätkö uudet työpaikat Suomeen vai ulkomaille. Vuonna 2011 järjestettävien eduskuntavaalien yksi merkittävimmistä teemoista on verotus. Seuraavan hallituksen olisikin mahdollista ottaa kunnianhimoiseksi tavoitteekseen Suomen yritysverotuksen kehittäminen kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja moderniksi lainsäädännöksi. Tässä selvityksessä esitettyjen muutostarpeiden toteuttaminen antaisi mielestämme hyvän lähtökohdan tavoitteen täyttymiselle. Selvityksen ovat laatineet Keskuskauppakamarin asiantuntijat KTT Tomi Viitala, OTT Pauli K Mattila ja FT Maarit Lindström. Helsinki 7.6.2010
SISÄLLYS 1 yritysverotuksen merkitys... 5 1.1 Verotuksen merkitys yrityksille... 5 1.2 Yritysten merkitys verotuksessa... 8 2 yritysten toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset... 9 2.1 Tuotantorakenteen muutos... 9 2.2 Yritystoiminnan kansainvälistyminen... 12 2.3 Verokilpailu... 17 2.4 Konsernirakenteiden ja liiketoimintamallien merkitys... 19 2.5 Taustalainsäädännön muutokset... 21 2.6 Rahoitusinstrumenttien kehittyminen... 22 3 nykyisen yritysverolainsäädännön tausta... 23 4 YRITYSVEROTUKSEN MUUTOSTARPEET... 27 4.1 Yhteisöverokannan taso ja yritysveropohja... 27 4.2 Poistojärjestelmän muutokset... 30 4.3 Konserniverotus... 31 4.4 Konsernin sisäiset rakennejärjestelyt... 35 4.5 Yritysjärjestelyt... 37 4.6 Tappiontasaus... 39 4.7 Tulolähdejako... 41 4.8 Varojenjaon verotus... 42 4.9 Rahoitusjärjestelyjen verotus... 44 4.10 Innovaatiotoiminnan (T&K) verokannustin... 47 4.11 Kansainvälisen toiminnan verotus... 50 5 YHTEENVETO... 56 TURBOA YRITYSVEROTUKSEN KEHITTÄMIS- PROSESSIIN... 58
1 Yritysverotuksen merkitys 1.1 Verotuksen merkitys yrityksille Yrityksiin kohdistuvan verotuksen on osoitettu vaikuttavan kielteisesti talouskasvuun. Tutkimusten mukaan esimerkiksi 10 prosenttiyksikön nousu efektiivisessä yhteisöveroasteessa vähentää investointeja suhteessa bruttokansantuotteeseen kaksi prosenttiyksikköä ja vähentää uutta yritystoimintaa noin yhden prosenttiyksikön verran. 1 OECD:n laajan talouskasvuprojektin loppuraportin mukaan verotuksen painopisteen siirtäminen yritys- ja tuloverotuksesta kohti kulutusveroja ja varallisuusveroja nostaa bruttokansantuotetta. Suurin kasvuvaikutus on muutoksella, joka vähentää yritysverojen osuutta ja lisää kiinteään varallisuuteen liittyvän veron osuutta. Yritysverotus vaikuttaa siihen, miten paljon yritys tekee investointeja, millaisia investointeja tehdään ja mihin valtioon investoinnit tehdään. Yritysrakennetta mietittäessä keskeinen kysymys on, missä valtiossa konsernin tai alakonsernin emoyhtiö sijaitsee tai mihin eri konserniyksikköjä sijoitetaan. Konsernin sisällä verotuksella voi olla vaikutusta siihen, millaisella liiketoimintamallilla konserni toimii tai mihin valtioon konsernin immateriaalioikeudet sijoitetaan. Verotuksella voidaan tietoisesti tavoitella yritystason käyttäytymisvaikutuksia, jolloin puhutaan verotuksen ohjausvaikutuksesta. Verotuksella voidaan joko kannustaa yrityksiä toimimaan tietyllä tavalla tai olla toimimatta. Suomessa yritysveropolitiikassa on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana korostettu verotuksen neutraalisuutta, jolloin tavoitteena on, ettei verotus vaikuta yritysten valintoihin. Kansainvälisesti on edelleen yleistä, että yritysverojärjestelmällä tavoitellaan myös ohjausvaikutusta. Hyvä verojärjestelmä on keskeinen tekijä arvioitaessa yritysten liiketoimintaympäristöä. Hyvän verojärjestelmän ominaisuuksina on usein pidetty muun muassa neutraalisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yksinkertaisuutta. Monet hyvän verojärjestelmän ominaisuudet voivat olla ristiriidassa keskenään ja niiden kesken joudutaan tekemään valintoja ja kompromisseja. Taulukkoon 1 on koottu ominaisuuksia, joita yritykset usein edellyttävät hyvältä verojärjestelmältä. 1 Djankov, S., Ganser, T., McLeish, c., Ramalhi R., Shleifer A., (2009) The Effect of corporate taxes on investment and entrepreneurship NBER WP No. 13756. 5
Taulukko 1. Hyvän verojärjestelmän piirteitä Tehokas ja läpinäkyvä Vakaa ja pitkäjänteinen Kasvua tukeva Hyvinvointia tukeva minimoi hallinnolliset kustannukset ja raportoijien taakan selkeä ja yksinkertainen mahdollisimman yhdenmukainen kansainvälisten käytäntöjen kanssa perustuu lakiin pikemminkin kuin veroviranomaisten tulkintaan ja käytäntöihin mahdollistaa pitkäjänteisen liiketoiminnan suunnittelun veromuutokset hyvin perusteltuja ja valmisteltuja kannustaa kasvuun, yrittäjyyteen ja työllistämiseen kannustaa innovaatioihin ja lisäarvon tuottamiseen kannustaa kansainväliseen toimintaan verojen keruu julkisten menojen kattamiseen (fiskaaliset tavoitteet) julkisen talouden kestävyys (fiskaaliset tavoitteet) hyvinvointia turvaavat tavoitteet (esim. sosiaaliset ja ympäristölliset tavoitteet) Liiketoimintaympäristön kansainvälistä kilpailukykyä arvioidaan useilla eri indikaattoreilla. Yksi käytetyimmistä on Maailmanpankin ylläpitämä Doing Business -tietokanta, jonka pohjalta arvioidaan eri maiden liiketoimintaympäristöä sen mukaan, kuinka helppoa liiketoiminnan harjoittaminen on hallinnollisesti. Tuorein arvio (2010) sijoittaa Suomen 16. sijalle 183 maan joukossa (taulukko 2). Suomi sijoittuu hyvin monella osaalueella. Sen sijaan veroasioiden hoitamiseen käytetty aika ylittää selvästi OECD-maiden keskiarvon. Suomi sijoittuu 183 vertailumaan joukossa vasta sijalle 71. Myös maakohtaiset kilpailukykyindikaattorit, kuten WEF:n ja IMD:n vuosittain julkaisemat, joissa Suomi pääsääntöisesti on sijoittunut korkealle, sisältävät verotusta koskevia arvioita. Niiden mukaan korkea kokonaisveroaste on Suomessa merkittävä liiketoimintaympäristöä heikentävä tekijä, samoin kuin hankala ja aikaa vievä verolainsäädäntö. Tutkimuksissa verotusta on kuitenkin käsitelty kokonaisuudessaan, Taulukko 2. Liiketoiminnan helppous Liiketoiminnan Liiketoiminnan Kv. kauppa Kv. Kauppa Verojen maksu Sijoitus aloittaminen (D) lopettaminen (Y) vienti (D) tuonti (D) (H) Suomi 16 14,0 0,9 8,0 8,0 243 Ruotsi 18 15,0 2,0 8,0 6,0 122 Tanska 6 6,0 1,1 5,0 5,0 135 Norja 10 7,0 0,9 7,0 7,0 87 OECD (average) 13,0 1,7 10,5 11,0 194 Ranska 31 7,0 1,9 9,0 11,0 132 Saksa 25 18,0 1,2 7,0 7,0 196 Iso-Britannia 5 13,0 1,0 9,0 8,0 110 Lähde: Maailman Pankki, Doing Business Data Base; http://www.doingbusiness.org (aika D=päivä, Y=vuosi ja H=tunti) 6
ja pelkästään yritysverotuksen osalta tulokset olisivat todennäköisesti Suomelle huomattavasti edullisemmat. Verotusta käytetään myös finanssipolitiikan välineenä suhdannevaihteluiden tasaamiseen, millä on vaikutusta yritysten toimintaan. Myös tuoreimmassa globaalissa talouskriisissä verotusta päätettiin käyttää osana Suomessa toteutettavaa elvytyspakettia. Kuvioon 1 on koottu vuoden 2009 verotusta koskevat toimenpiteet. Ne voidaan jakaa rakenteellisiin ja suhdannepoliittisiin, vaikka jako ei ole täysin yksiselitteinen. Useimmat veromuutoksista olivat rakenteellisia, joiden ajoitusta kuitenkin perusteltiin suhdanneperustein. Tällaisia olivat työnantajien Kela-maksun poisto, elintarvikkeiden alv:n alennus ja ansiotuloveron kevennys, jotka käytännössä muodostivat merkittävimmän osan veroelvytyksestä. Varsinaisia väliaikaisia suhdannepoliittisia toimenpiteitä olivat lähinnä yrityksille suunnatut tuotannollisten investointien korotetut poistot, joiden soveltamisaika rajoittuu vuosiin 2009-2010. Kuvio 1. Veroelvytys vuonna 2009, milj., % Muut; 139; 6 % Elintarvikkeiden alv:n alennus; 40; 2 % Kela-maksun poisto; 361; 16 % Perintö- ja lahjaveron kevennys; 155; 7 % Eläketulon veronkevennys; 225; 10 % Ansiotulon veronkevennys; 1360; 59 % 7
Lähtökohtaisesti verojärjestelmää on syytä tarkastella rakenteellisesta ja talouspolitiikan pitkän aikavälin näkökulmasta. Suhdannepoliittiset veroratkaisut voivat kuitenkin olla perusteltuja ja tehokkaita kuten tämän talouskriisin aikana tehdyt toimenpiteet ovat osoittaneet. 2 Jos toimet ovat tilapäisiä ja niistä luovutaan seuraavan suhdannekäänteen jälkeen, talouteen ei synny rakennevaikutuksia. Käytännössä syntyy kuitenkin usein poliittisia paineita muutosten jättämiseksi pysyviksi. Neutraalin yritysverojärjestelmämme kääntöpuolena on, että yritysten mahdollisuudet reagoida talouden suhdannemuutoksiin ovat merkittävästi heikentyneet. Verojärjestelmämme on muuttunut yhä suhdanneherkemmäksi. Koska Suomi on pienenä avotaloutena erityisen herkkä voimakkaille suhdannevaihteluille, on perusteltua pohtia tarkemmin yritysverotuksen mahdollisuuksia huomioida jyrkät suhdannemuutokset esimerkiksi nykyistä laajemmilla tuloksenjärjestely- tai tappiontasausmahdollisuuksilla. 1.2 Yritysten merkitys verotuksessa Vuonna 2008 Suomessa toimi yli 300 000 yritystä, jotka työllistivät yhteensä 1,5 miljoona ihmistä (taulukko 3). Yritykset ovat merkittäviä veronmaksajia. Lisäksi niiden välillinen vaikutus verotuloihin on huomattava esimerkiksi työntekijöiden ansiotuloverojen ja omistajien pääomatuloverojen kautta. Taulukko 3. Yritykset kokoluokittain Koko Yrityksiä %-osuus Henkilöstö %-osuus Liikevaihto (milj. euroa) %-osuus PK-yritykset 320296 99,8 942831 62,8 193148 48,7 pienyritykset 317855 99,0 696944 46,4 129195 32,6 keskisuuret 2441 0,8 245887 16,4 63953 16,1 Suuret yritykset 656 0,2 559382 37,2 203444 51,3 Lähde: Tilastokeskus Osakeyhtiöt ovat Suomessa tärkein yritystoiminnan harjoittamisen muoto. Kansainvälisestikin tarkastellen osakeyhtiöillä on Suomessa poikkeuksellisen suuri merkitys verrattuna muihin yritysmuotoihin. 2 Baldacci E, Gupta S and C. Mulas-Granados (2009) How Effective is Fiscal Policy Response in Systemic Banking Crises? IMF Working Paper 09/160 (Washington: International Monetary Fund). 8
Kuvio 2. Yritykset oikeudellisen muodon mukaan 1 % 6 % 5 % 13 % Avoin yhtiö Kommandiittiyhtiö Osakeyhtiö Osuuskunta 75 % Muut oikeudelliset muodot Lähde: Tilastokeskus Erityisesti osakeyhtiöt ovat keskeisessä asemassa veronmaksajina. Vuonna 2008 yhteisöveron tuotto oli lähes 5,5 miljardia euroa. Yhteisövero on kuitenkin erittäin suhdanneherkkä vero. Kun huippuvuonna 2007 yhteisöveron tuotto vielä ylitti 7 miljardia euroa, arvioidaan sen vuonna 2009 jääneen noin 3 miljardiin. Kansainvälisesti tarkastellen yhteisöverojen osuus kokonaisverotuloista (n. 8 % vuonna 2008) ja suhteutettuna bruttokansantuotteeseen (3,5 % vuonna 2008) ovat Suomessa korkealla tasolla. Paitsi veronmaksajan roolissa, yrityksille on asetettu monia verohallinnon työtä helpottavia tai edistäviä tehtäviä. Yritykset huolehtivat muun muassa arvonlisäverotuksen tilityksistä ja ansiotuloverojen ja osinkojen ennakonpidätyksistä tai lähdeveroista. Yritykset ovat myös merkittäviä verotuksessa tarvittavien tietojen kerääjiä ja välittäjiä. 2 Yritysten toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset 2.1 Tuotantorakenteen muutos Suomen talouden rakenne on viime vuosikymmeninä muuttunut voimakkaasti. Kansainvälisen työnjaon syveneminen, teknologian ja kulu- 9
tustottumusten muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että taloutemme on muuttunut aiempaa aineettomammaksi. Muun muassa palvelutoimialojen osuus kansantalouden arvonlisäyksestä on kasvanut ja jalostuksen osuus supistunut (kuvio 3). Kuvio 3. Päätoimialojen arvonlisäykset neljännesvuosittain 1990-2009 viitevuoden 2000 hintoihin, kausitasoitettu Milj. euroa 24000 22000 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito Alkutuotanto Jalostus Palvelut Palveluiden osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut 50 %:sta vuonna 1975 aina 65 %:iin vuonna 2008. Samaan aikaan teollisuuden osuus on laskenut 39 %:sta vajaaseen 32 %:iin. Alkutuotannon osuus on vastaavasti supistunut 11 %:sta aina 3 %:iin (kuvio 4). Liiketoiminnan palveluvaltaistuminen on merkinnyt myös sitä, että aineellisen pääoman erien (koneet, laitteet ja rakennukset) ohella aineettomat investoinnit ovat tulleet yhä tärkeämmiksi yrityksille. Yritykset investoivat aikaisempaa aktiivisemmin osaavaan henkilökuntaan, tutkimukseen ja kehitykseen (T&K), ohjelmistoihin, liiketoimintamalleihin, tavaramerkkeihin ja brändeihin, joiden merkitys on kasvanut. Laskelmat Suomen yrityssektorin aineettomista investoinneista viittaavat siihen, että aineettomien investointien määrä ylittää jo fyysisten, aineellisten investointien 3 Jalava, J., Aulin-Ahmavaara, P. ja Alanen A. (2007). Intangible Capital in the Finnish Business Sector, PTT,Working Papers No. 100 ja Maliranta, M. ja Rouvinen, P. (2007). Aineettomat investoinnit Suomen yrityksissä vuonna 2004:Kokeilu yritysaineistoilla. PTT, Working Papers, No. 104. 10
Kuvio 4. Päätoimialojen osuudet kansantalouden arvonlisäyksestä 1975-2008, % 100 % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito Alkutuotanto Jalostus Palvelut määrän. 3 Aineettomilla investoinneilla onkin ollut huomattava vaikutus tuotannon ja tuottavuuden kasvuun Suomessa viime vuosikymmeninä. Suurin yksittäinen aineettoman pääoman erä on T&K-pääoma. Se muodostaa noin kolmasosan yrityssektorin kaikista aineettomista investoinneista. Tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät investointiluonteiset ohjelmistohankinnat ja sisäinen kehitystyö ovat lähes yhtä suuri erä. T&K- investoinnit korreloivat kuitenkin positiivisesti muiden aineettoman pääoman erien kanssa. Tuottavuus näyttää kasvavan nopeimmin juuri sellaisissa yrityksissä, joissa on investoitu tutkimus- ja kehitystoiminnan ohella henkilöstökoulutukseen. Informaatioteknologian käyttö lisää tuottavuutta erityisesti sellaisissa yrityksissä, joissa on toteutettu uusia työn ja tuotannon organisointitapoja. T&K-panostuksen ja muiden aineettomien investointien vaikutusviiveet tuottavuuteen ja talouskasvuun ovat kuitenkin varsin pitkiä, useita vuosia. Suomessa talouskasvuun ja tuottavuuden edistämiseen tähtäävä talouspolitiikka pyrkii huomioimaan elinkeinorakenteessa tapahtuneen muutoksen. Tutkimus- ja tuotekehitys, innovaatiot ja tuottavuuden edistäminen ovat nousseet keskeiseen asemaan talouspoliittisessa kasvustrategiassa. T&K-toimintaan panostetaan paljon sekä yritysten että julkisen sek- 11
torin toimesta myös kansainvälisesti vertaillen. T&K-toiminta on kuitenkin varsin keskittynyttä Suomessa. 4 Aineettoman pääoman kasvu on 2000-luvulla hidastunut. Kasvavaa huolta on esitetty myös siitä, että T&K- ja muut aineettomat investoinnit eivät voi kompensoida muiden tekijöiden, kuten kotimaisten tai ulkomaisten fyysisten investointien menetyksiä. 5 Uudet keksinnöt ja niiden onnistunut käyttöönotto yrityksissä ei ole myöskään yksinään tae tuottavuuden kasvulle, vaan markkinoiden toiminnalla on tässä keskeinen merkitys. Markkinoille pääsyn esteitä voivat olla esimerkiksi hallinnolliset rajoitukset. Myös heikosti toimivat markkinat vähentävät tuottavuushyötyjä. Verojärjestelmämme rakenne perustuu edelleen pääosin aineellisten investointien huomioon ottamiseen. Tuotantorakenteen muuttumista aikaisempaa voimakkaammin aineettomien investointien hyödyntämiseen ei ole varsinaisesti otettu huomioon verojärjestelmän rakenteissa. Jatkossa tulisikin selvittää, pitäisikö tämä muutos ottaa jollain erityisellä tavalla huomioon yritysverojärjestelmän uusissa rakenteissa. Tällöin ei kuitenkaan pidä heikentää yritysten edellytyksiä aineellisiin investointeihin. 2.2 Yritystoiminnan kansainvälistyminen Ulkomaankauppa Suomessa ulkomaankaupan merkitys on jatkuvasti kasvanut. Viennin suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi runsaasta 20 %:sta aina 47 %:iin vuodesta 1991 vuoteen 2008. Vastaavana aikana tuonti nousi 20 %:sta 43 %:iin (kuvio 5). Suomen vienti on keskittynyt verrattain pieneen joukkoon suuria yrityksiä. Kahdenkymmenen suurimman yrityksen osuus kokonaisviennistä on noin puolet. Sadan suurimman viejän osuus kokonaisviennistä on 70 %, kun taas sadan suurimman tuojan osuus on 54 %. Tavaroiden vienti on myös alueittain tarkastellen hyvin keskittynyttä. Lähes 60 % viennistä 4 Suomen tutkimus- ja kehittämismenojen osuus bruttokansantuotteesta nousi 3,7 % vuonna 2008 ja lähes 4 % vuonna 2009. Yritysten osuus T&K-toiminnan menoista oli 74 %. Toimialoittain tarkastellen T&K-toiminta on kuitenkin hyvin keskittynyttä. Teollisuuden osuus T&K-menoista on 80 %. Teollisuuden aloista elektroniikkateollisuus vastaa 60 %:sta koko teollisuuden T&K-menoista. 5 Berghäll, E (2009) R&D, investment and structural change in Finland: Is low investment a problem? Government Institute for Economic Research, Working Papers 6. 12
muodostuu neljässä maakunnassa: Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Toimialoittain tarkastellen vienti on edelleen vahvasti painottunut teollisuuteen. Teollisuuden osuus tavaraviennistä oli yli 80 % vuonna 2009. Suurimmat vientituoteryhmät olivat metalli- kone- ja kulkuneuvoteollisuuden tuotteet (32 %), sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteet (20 %), metsäteollisuuden tuotteet (19 %) ja kemianteollisuuden tuotteet (17 %). Eri tuoteryhmien suhteellinen osuus on muuttunut viime vuosikymmeninä, muun muassa siten, että metsäteollisuuden osuus on laskenut. Suurimmat vientituoteryhmät ja sektorit eivät ole muuttuneet. Kuvio 5. Tavaroiden ja palvelujen vienti ja tuonti 1990-2008 % BKT:sta 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1990199119921993199419951996199719981999200020012002200320042005200620072008 Tavaroiden ja palvelujen vienti Tavaroiden ja palvelujen tuonti Lähde: Tilastokeskus Suomen tulevaisuuden kannalta ja Suomen elinkeinorakenteen näköpiirissä olevan muutoksen kannalta olisi tärkeää, että palvelualojen yritysten sekä erilaisten palveluja ja tuotteita yhdistävien yritysten vientimenestys kasvaisi. Palvelualojen osuus Suomen elinkeinorakenteessa tulee kasvamaan ja teollisuuden suhteellinen osuus laskee. Tämän tulisi heijastua myös vientiin palveluiden suhteellisen osuuden kasvuna. Toistaiseksi palveluiden osuus Suomen viennistä on ollut varsin vähäistä, mutta kasvanut selvästi 2000-luvulla. Vuonna 2002 palveluiden viennin osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 5 %, mutta vuonna 2008 jo 10 %. Vuonna 2009, jolloin tavaravienti romahti taantuman vuoksi rajusti, palveluiden suhteellinen osuus kokonaisviennistä nousi 27 %:iin. Vuotta 13
aiemmin osuus oli 20 %. Merkittävimmät eritellyt palvelujen vientitulojen lähteet ovat tietotekniikkapalvelut, rojaltit ja lisenssimaksut, rakennuspalvelut sekä tekniset palvelut. Palvelujen tuonnissa merkittävin erä on tutkimus- ja kehityspalvelut. T&K-panosten kääntyminen kaupallisesti menestyviksi tuotteiksi ja palveluiksi on Suomen menestyksen avainkysymyksiä. Nyt kaupallinen menestys näkyy muun muassa rojalti- ja lisenssituloina. Myös korkean teknologian vientiosuus on Suomessa ollut viime vuosiin asti suuri, joskin hieman laskevalla uralla. Yritystoiminta ulkomailla Suomi on pieni ja avoin talous, jonka yritykset ovat kansainvälistyneet verrattain myöhään mutta nopeasti. Investoinnit ulkomaille näkyvät erityisen hyvin suomalaisten yritysten ulkomailla toimivan henkilökunnan määrässä (kuvio 6). Kuvio 6. Suomalaisten teollisuusyritysten henkilökunta kotimaassa ja ulkomailla 2003-2009 500000 450000 400000 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: EK, Investointitiedustelut Kotimaa Ulkomaat Suomalaiset teollisuusyritykset työllistivät vuonna 2009 ulkomailla 438 000 työntekijää eli noin 55 % koko henkilöstöstä, joista suurin osa työskentelee Euroopassa tai Aasiassa. 6 14
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminen ei rajoitu enää yksinomaan tuotannolliseen toimintaan. Lähes kaikki yritystoiminnot ovat kansainvälistyneet. Tästä hyvä esimerkki on suomalaisyritysten T&K-toiminta. Arviot T&K-toiminnan tulevaisuudesta Suomessa viittaavat siihen, että rutiiniluontoinen toiminta siirtyy ja on jo osittain siirtynyt edullisempien tuotantokustannusten maihin. Nykyisin suomalaisilla yrityksillä on ulkomailla T&K-tehtävissä kaikkiaan noin 17 000-18 000 työntekijää, kun kotimaassa vastaava luku on 41 000. Suuret kehittyvät taloudet kuten Kiina ja Intia käyttävät suoria tukia ja veroetuja edistämään innovaatiotoimintaa. Toistaiseksi suomalaiset yritykset eivät kuitenkaan ole siirtäneet T&K-toimintaa ulkomaille, vaan uudet T&K-toiminnot on käynnistetty suoraan ulkomailla. Suomessa tehtävä työ keskittyy pitkäjänteiseen teknologian kehitykseen, kun taas kehittyvissä maissa korostuu paikallisten tuotantosovellusten tukeminen. 7 T&K-toiminnan kansainvälistyminen kuitenkin jatkuu ja mielenkiintoista on huomata, että sitä ajavat kehittyvissä talouksissa pitkälti samat tekijät kuin tuotannollistakin kansainvälistymistä: kasvavat markkinat, edullinen kustannustaso ja osaava henkilöstö. Suomalaisten yritysten suorien sijoitusten kanta Suomesta ulkomaille on ylittänyt Suomen Pankin tilastojen mukaan ulkomaalaisten yritysten suorat sijoitukset Suomeen jatkuvasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana (kuvio 7). Ulkomaisten suorien sijoitusten kasvun taustalla on useita syitä. Talouspoliittisista päätöksistä tärkeimmät olivat 1990-luvulla ulkomaisten yritysten investointirajoitusten vapauttaminen, useiden aiemmin suljettujen toimialojen vapautuminen kilpailulle (esim. lääketeollisuus, televiestintä ja rahoitus) ja Suomen EU- ja EMU-jäsenyys. Myös suuryritysten pyrkimys vahvistaa ydintoimintojaan ja luopua niihin kuulumattomista liiketoiminnoista edesauttoi ulkomaisten sijoitusten kasvua Suomessa. 1990-luvun alun laman aikana monet suomalaiset suuryritykset myivät ydintoimintoihin kuulumattomia liiketoimintojaan ja usein ostaja löytyi ulkomailta. Tätä kautta ulkomaiseen omistukseen siirtyi erityisesti perusteollisuuden yrityksiä. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa puolestaan Suomen maine korkean teknologian maana kasvoi ja ulkomaiset yritykset kiinnostuivat Suomen osaamisesta erityisesti tieto- ja 6 Suomessa toimivilla yrityksillä oli ulkomailla 6 616 tytäryritystä vuonna 2008. Näistä 5 502 oli suomalaisomisteisten konsernien ulkomailla toimivia tyttäriä ja 1 142 oli ulkomaalaisomisteisten suomalaisten yritysten ulkomailla toimivia tyttäriä. 7 Ali-Yrkkö, J. (toim.) (2009) Yritysten tutkimustoiminta kansainvälistyy Mitä jää Suomeen? ETLA B 235. 15
viestintäteknologian aloilla. Sittemmin ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kohdistuneet pääosin palvelusektorille. Kuvio 7. Ulkomaiset suorat sijoitukset, kanta Mrd 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Suorat sijoitukset ulkomailta Suomeen, mrd euroa Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille, mrd euroa Lähde: Suomen Pankki Ulkomaalaisomistus Suomessa toimivista yrityksistä suurin osa eli 99 % on kotimaisessa omistuksessa. Vain 1 % yrityksistä on kansainvälisessä omistuksessa, mutta niiden osuus kaikkien yritysten henkilöstöstä on yli 15 %. Ulkomaalaiset yritykset ovat kuitenkin selvästi suurempia kuin kotimaiset keskimäärin. Ne työllistivät keskimäärin 72 henkilöä, kun kotimainen työllisti vastaavasti neljä. Henkilöstömäärällä mitattuna ulkomaisten yritysten merkitys oli huomattavin rahoitus- ja vakuutustoiminnassa, informaation ja viestinnän toimialoilla, hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa sekä kaivostoiminnassa ja louhinnassa. Ulkomaalaisten yritysten osuus on erityisen suuri konserneissa. Tilastokeskuksen yritysrekisterissä on tiedot vajaasta 6 000 konsernista. Niistä noin 60 % on kansainvälisessä ja 40 % kotimaisessa omistuksessa. Kotimaisista konserneista suurimmalla osalla, yli 70 %:lla, on tytäryhtiöitä vain Suomessa. Suomeen tulon motiivit eivät perustu markkinoiden nopeaan kasvuun vaan muihin syihin. Etlassa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan Suomes- 16
sa sijaitsevat ulkomaiset tytäryritykset pitävät Suomen vahvuuksina sijaintipaikkana ihmisten rehellisyyttä ja luotettavuutta, toimivaa infrastruktuuria, yritysten teknologista osaamista, yhteiskunnallista vakautta ja toimivuutta sekä korkeaa koulutustasoa. Heikkouksina pidettiin korkeaa verotusta ja työvoimakustannuksia. Henkilöverotuksen tasoa pidetään suurempana haittana kuin yritysverotuksen tasoa. 8 Suomessa ulkomaalaisomistus on listatuissa pörssiyrityksissä merkittävä. Se kasvoi 1990-luvun puolivälin 20 %:sta vuoteen 2002 mennessä korkeimmillaan 80 %:iin pörssin markkina-arvosta. Viime vuosina pörssin ulkomaalaisomistus on kuitenkin laskenut ja oli vuoden 2009 joulukuussa alle 50 %. Yhteenveto kansainvälistymisestä Suomalaiset yritykset ovat viime vuosikymmeninä kansainvälistyneet voimakkaasti, mitattiinpa tätä ulkomaankaupalla, investoinneilla ulkomaille tai ulkomaalaisomistuksella. Yritystoiminnan kansainvälistyminen tulee ottaa yritysverolainsäädännössä aiempaa paremmin huomioon. Tavoitteena tulee olla yritysverolainsäädäntö, joka ei aseta tarpeettomia esteitä yritysten kansainvälistymiselle. Suomen tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyinen yritysten sijainti- ja toimintavaltio ja houkutteleva sijoituskohde kansainvälisille toimijoille. 2.3 Verokilpailu Verokilpailu ei ole uusi ilmiö, mutta sen merkitys kansallisiin veroratkaisuihin on vuosien mittaan kasvanut. Tällä hetkellä ei myöskään näytä siltä, että kansainvälinen kilpailu vetovoimaisista verotusympäristöistä olisi hiipumassa. Maailmanlaajuinen taantuma ja julkistalouksien voimakas velkaantuminen ovat kuitenkin rajoittaneet valtioiden mahdollisuuksia uusiin merkittäviin kilpavarustelutoimiin. Kansainvälinen verokilpailu on usein jaettu kahteen osaan; terveeseen ja epäterveeseen kilpailuun. Viimeksi mainittua on pyritty kansainvälisen yhteistyön avulla rajoittamaan. Tuloksiakin on saatu aikaan esimerkiksi EU:n piirissä syntyneen ns. code of conduct -arvioinnin (yritysverotuksen 8 Lindström, M. (2004): Ulkomaiset yritykset Suomessa: investointimotiivit ja näkemykset toimintaympäristöstä, Keskusteluaiheita No 917, Etla. 17
käytännesäännöt) muodossa. Työtä on tehty myös OECD:n ja YK:n johdolla. Merkittävimmät esteet epäterveelle verokilpailulle ovat todennäköisesti syntyneet EU:n piirissä sisämarkkinoiden toiminnan turvaamisen yhteydessä omaksutuista periaatteista. Erilaiset kohdennetut verotukimuodot on herkästi katsottu kielletyiksi valtiontukimuodoiksi tai muutoin yhtenäismarkkinoille sopimattomiksi. Verokilpailua on EU:ssa pyritty rajoittamaan myös verolainsäädäntöjen harmonisoinnilla. Pisimmälle on päästy välillisen verotuksen puolella (esim. arvonlisäverotus ja valmisteverot). Tuloverotuksessa edistyminen on ollut heikkoa. Esimerkiksi hyvin kunnianhimoinen hanke yhtenäisestä eurooppalaisesta yhteisöveropohjasta on tällä hetkellä pysähdyksissä. EU:n päätöksenteko veroasioissa edellyttää kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä, minkä vuoksi veroharmonisointi tuskin etenee lähivuosinakaan. Tilaa kansainvälisen verokilpailun vahvistumiseen on antanut globalisaatio. Maiden väliset rajat ovat taloudellisessa toiminnassa madaltuneet. Kaikki yritystoiminnassa tarvittavat tuotannontekijät voivat etsiä lähes vapaasti otollisimman sijoittautumispaikan. Suomen jäsenyys EU:ssa vuonna 1995 oli tässä suhteessa merkittävä askel. Tuotantorakenteen muutos teollisesta toiminnasta kohti palvelutoimintaa lisää omalta osaltaan verokilpailun merkitystä. Informaatiotekniikan kehitys ja leviäminen ympäri maailmaa liittyneenä osaamispääoman kasvuun uusilla markkinoilla merkitsevät verokilpailun kiristymistä palvelusektorilla. Kireintä kilpailu on yrityksistä, investoinneista, pääomasta, työvoimasta ja osaamisesta. Osaamista on mahdollista hankkia rajojen yli esimerkiksi yrityskaupoilla, työvoiman hankinnalla ja teknologian siirtämistä koskevilla sopimuksilla. Kansainvälinen verokilpailu kohtaa eri veromuotoja eri tavoin. Yrityksiä houkutellaan edullisilla yritysverotusta koskevilla säännöksillä. Tärkein näistä on yhteisöverokanta. Kilpailua esiintyy myös veropohjilla niin tulojen veronalaisuuden kuin menojen vähennyskelpoisuuden suhteen. Selvitysten mukaan merkitystä on myös verojärjestelmän ennakoitavuudella, oikeussuojalla ja hyvällä verohallinnolla. Oma merkityksensä on myös kunkin maan verosopimusverkoston laajuudella ja verosopimusten sisällöllä. Pääomia ja investointeja houkutellaan pääosin näillä samoilla keinoilla, ja merkitystä on luonnollisesti pääomatuloihin kohdistuvalla verotuksella. Korkeasti koulutetun ulkomaisen työvoiman verohoukuttimena on käytetty esimerkiksi edullisempaa ansiotulojen verotusta. 18
Arvonlisäverotus ja muut välilliset verot eivät ole herkkiä verokilpailulle. Sama koskee perintö- ja lahjaverotusta sekä kiinteistöverotusta. Ympäristöverot, jotka ovat pääosin energiaveroja, voivat vaikuttaa energiaintensiivisten yritysten sijoittautumispäätöksiin. Suomen pärjääminen kansainvälisessä verokilpailussa ei ole tärkein yritysten sijoittautumista tänne ohjaava tekijä, mutta se voi usein olla ratkaiseva tekijä muiden sijoittautumista ohjaavien tekijöiden ollessa tasavahvoja. Verokilpailutekijän tärkeyttä lisää se, että verotuksesta voidaan tehdä nopeita kansallisia päätöksiä, kun moneen muuhun tärkeään tekijään ei voida omin toimin vaikuttaa lainkaan (esim. syrjäinen sijainti markkinoihin nähden) tai vaikutus on hidasta (esim. koulutuksen parantaminen). Verokilpailun merkitys on otettava kansallisessa verolainsäädännössä huomioon pitkälti sen mukaan, miten liikkuvasta vero-objektista on kysymys. Herkästi liikkuvien kohteiden verotuksessa verokilpailutekijä on huomattavasti painavampi kuin huonosti tai ei lainkaan liikkuvissa kohteissa. Herkkiä liikkumaan ovat finanssipääoma, investoinnit ja nyt myös yritykset. Osa työvoimasta on liikkuvaa ja osa ei. Oleellisempaa kuin työvoiman liikkuvuus sinänsä on se, että työvoiman ankara verotus vaikuttaa osaltaan siihen, minne kansainväliset yritykset synnyttävät uudet työpaikkansa. 2.4 Konsernirakenteiden ja liiketoimintamallien merkitys Konserni on kasvavien ja suurten yritysten liiketoiminnan tärkein organisoitumismuoto. Kansainvälisille yrityksille konsernimuodossa toimiminen on jo pitkään ollut itsestäänselvyys. Valtioiden väliset lainsäädännölliset, kielelliset ja muut sellaiset erot edellyttävät usein erillisten yhtiöiden tai maa- ja aluekohtaisten alakonsernien muodostamista. Kansainvälisten yritysten lisäksi myös kotimaisesti toimivat pk-yritykset toimivat yhä useammin konsernimuodossa. Yrityksen maantieteellisestä toiminta-alueesta riippumatta on useita liiketaloudellisia syitä, miksi yrityksen toimintoja harjoitetaan yhden yhtiön sijasta useiden yhtiöiden muodostamassa konsernissa: 19