Työpajapäivät Levillä 27-28.4.201 Tomi Kiilakoski & Kati Pääkkönen

Työpajapäivät Levillä 27-28.4.201 Tomi Kiilakoski & Kati Pääkkönen

Minä ilahdun noustuani aamulla astun ovesta, huomaan kukan, joka ei vielä eilen kukkinut. Akemi, suom. Arto Lappi

Oppimisen myötä ihmiset saavat uusia taitoja, tietoja, valmiuksia ja kykyjä. Oppimisen käynnistää jonkun puutteen tai epäsuhdan huomaaminen: tajuan, etteivät nykyiset tapani suhtautua asioihin ole päteviä. Voi synnyttää torjunnan tai tarpeen kokea miettiä uutta. Uuteen asiaan voi reagoida tekemällä, ajattelemalla tai tunteilla. -> Tämän jälkeen on opittu uusia taitoja, saatu uusia merkityksiä, muututtu ja ratkaistu epäsuhta tai opittu elämään sen kanssa. -> Ihmisen ja maailman suhde on uudenlainen. Viime kädessä oppimisessa on kyse kyvystä muuttua ja kyvystä hallita ympäristöni muutoksia.

Huomion kiinnittäminen instituutioiden sijaan yksilöön oppijana. Oppiminen nähdään jatkuvana ratana tai prosessina, jossa pistäytyminen yhden oppimisympäristön parissa sijoittuu laajaan joukkoon muita vierailuja. Yhteiskunnallisena tavoitteena tuottaa yksilöille kykyä oppia oppimaan eli suunnata hallita omaa oppimistaan ja ohjata prosessia. Oppijoiden erilaisuuden tunnistaminen: jokaisella on omat tapansa oppia. Eri ympäristöt tukevat eri tavoin meitä jokaista. Huomiota ei kiinnitetä siihen, miten on tapana toimia, vaan miten tämä toiminto auttaa yksilöä oppimaan.

Näkökulma 1. Työpajat ovat työelämän ja muodollisen koulutuksen välimaastoon sijoittuva toimintamuoto. Ne muodostavat oman oppimisen alueensa = työpaja osana oppimisen verkostoa. Näkökulma 2. Työpajat ovat ympäristö, jossa asiakkailla ja työntekijöillä on mahdollista oppia itsestään, yhteiskunnasta ja näiden asian välisestä suhteesta. Työpajat ovat kontrolloitu kasvun ympäristö (ja kasvuyhteisö) = työpajat pedagogisena ympäristönä. Näkökulma 3. Työpajat muodostavat ympäristön, jossa yksilö kohtaa uusia asioita. Työpajat ovat paikka, jossa kohdataan uutta = työpajat koettuna ympäristönä. On siis tarkasteltava työpajaa suhteessa 1) työelämään ja koulutukseen, 2) työpajaa ympäristönä, joka vastaa pedagogiseen tarkoitukseen sekä 3) sitä, miten nuori kohtaa työpajan.

Työttömyys iän mukaan: http://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/2010/tyti _2010_2011-02-15_tau_024_fi.html Työttömyys koulutustason mukaan: http://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/2010/tyti _2010_2011-02-15_tau_027_fi.html

Aiempi yhteiskuntasopimus: käy koulua. Aherrus palkitaan siistin sisähomman muodossa. Ja jos et itse käy, lapsesi voivat käydä sitä. Yhteiskuntasopimuksen murros: Sinulla on kohtuullinen riski joutua työttömäksi. Käy kouluja, niin voit alentaa riskiä. Emme kuitenkaan takaa, että saisit töitä. Valtion sijaan riski on yksilöllä.

Muodollinen koulutus (formaali) Kasvatusjärjestelmän eri toimijat esikoulusta korkeakouluihin Hierarkisesti järjestäytynyttä Koulutuksella on määritelty aika ja paikka. Saavutettu oppi tunnustetaan virallisilla todistuksilla.

Epämuodollinen koulutus (non-formaali) Organisoidut kasvatuksen toiminnot, jotka tapahtuvat muodollisen koulutuksen ulkopuolella: työpaikka, vapaa sivistystyö Erilaisten instituutioiden järjestämä koulutus Vaihtelee kestoltaan ja on usein muodollista koulutusta lyhytkestoisempaa Voi olla suunniteltua tai suunnittelematonta Keskittyy usein formaalia enemmän taitoihin

Piilevä oppiminen (informaali) Tapahtuu yleensä muun toiminnan tuotteena Kokemuksellinen tai yrityksestä ja erehdyksestä oppiminen Oppiminen ei ole oppimistapahtuman tärkein funktio, vaan se tapahtuu, jos on tapahtuakseen, vahingossa tai suunnittelematta.

Tavoitteena on tehdä näkyväksi yksilön tiedon ja kokemuksen koko ala, riippumatta siitä, missä oppiminen alun perin tapahtui. Työnantajalla kyse on inhimillisten resurssien johtamisesta, yksilölle kyse on siitä, että hänen kaikkia taitojaan ja kykyjään arvostetaan. Yhteiskunnalle kyse on täyden hyödyn saamista olemassaolevasta tiedosta ja kokemuksesta. Näin vältetään tuhlausta ja päällekkäisyyttä. Colardyn & Bjornevold 2004.

Työpaikalla aidossa työympäristössä ja työtilanteissa tapahtuva oppiminen on keskeinen osa ammattitaidon oppimista, varmistamista ja kehittämistä. Koulutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa tarvitaan laajaa ja monipuolista yhteistyötä koulutuksen ja opetuksen järjestäjien, korkeakoulujen ja työyhteisöjen kanssa sekä yhteistyötä kaikilla hallinnon tasoilla. Suunnitelmallinen ja tavoitteellinen työpaikalla tapahtuva oppiminen edellyttää koulutuksen tavoitteiden kuvaamista osaamisperusteisesti, tavoitteiden huomioon ottamista harjoittelun sisällöissä ja työuran kattavaa opinto-ohjausta. (http://www.minedu.fi/opm/koulutus/liitteet/suositus.pdf)

Työpajat tarjoavat mahdollisuuden päästä kiinni työelämään (työvalmennuksen) sekä mahdollisesti toisen asteen opintoihin ( työvalmennus, yksilövalmennus ja koulutuksenjärjestäjän kanssa tehtävä yhteistyö) Työpajat toimivat nonformaaleina oppimisympäristöinä Oppimista tapahtuu muuallakin kuin perinteisessä oppilaitosympäristössä. Oppiminen on jatkuva prosessi, johon voidaan vaikuttaa ohjauksella ja mentoroinnilla.

Tutkintojen suorittaminen Tutkinnon osien suorittaminen Lisäosaamisen hankkiminen Osaamisen päivittäminen Korttikoulutukset ( EA, tulityö, työturvallisuus, hygieniapassi..) kaikki eivät suorita tutkinnon osia valmentautumisjaksolla, kuinka tunnistamme ne, joilla olisi mahdollista suorittaa tutkinto/tutkinnon osa?

Työpajat ja koulutus lähentyvät toisiaan. Työpajat joutuvat muuttaman toimintaansa. Miten koulutuksen (järjestäjien) pitäisi muuttaa toimintaansa, että yhdessätekeminen olisi sujuvampaa?

Tärkeimmät asiat joita nuorten tulee nykyään oppia on ohjata itseään, tehdä valintoja joihin voivat vastata, pysyä ajan tasalla, olla haaskaamatta elämäänsä vääriin asioihin ja oppia kieltäytymään monissa tilanteissa joissa on pakko valita. (Knud Illeris. Lifelong learning as psychological process.) Oppimisessa on kysymys henkilökohtaisesta elämänhallinnasta, mahdollisuuksista löytää oma tiensä ja kyvystä suunnistaa ympäristössä. Missä näitä taitoja oikeastaan opitaan?

1. Nuorisotyötä varten suunnittellut sisätilat Nuorisotilat, tiedotuspisteet, leirikeskukset, työpajat Tuovat välineistöllä ja esineistöllä esiin nuorisotyön traditiota 2. Sisätilat, joita ei ole suunniteltu nuorisotyötä varten Esimerkiksi koulu, ostoskeskukset, vankila tms. Näissä tiloissa nuorisotyö joutuu sopeuttamaan oman toimintansa olemassaolevaan toimintakulttuuriin 3. Julkiset ulkotilat Puistot, parkkipaikat, penkit; luonto Erityisesti urbaaneissa tiloissa nuorisotyöntekijä hakeutuu nuorisokulttuuriseen tilaan 4. Virtuaaliset tilat Virtuaalisissa tiloissa toimintaa on ohjannut nuorisotyön perinne : nettiin rakennetaan nuorisotila tai tiedotuspiste

Fyysinen ympäristö: millainen tila on, mitä härveleitä siellä on? Sosiaalinen ympäristö: keitä tilassa on, millaiset suhteet ihmisillä on keskenään? Yhteydet muihin ympäristöihin: millä tavalla ympäristö linkittyy muihin ympäristöihin? Pedagoginen ympäristö: millä tavalla ihmisille pyritään luomaan tilaisuus oppimiseen?

Tarvittavan ammattitaidon hankkiminen Valmistava koulutus Henkilökohtaistamisen dokumentointi - henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa tulee näkyä Oppimisen tavoitteet Aikataulut Arviointi Mahdolliset tukitoimenpiteet Vastuukouluttaja(t), työpaikkakouluttajat, oppisopimuksen vastuuhenkilö jne.

Laki 1013/2005 8 (pykälä), OPH:n määräys 43/011/2006 koulutuksen järjestäjä huolehtii tutkintoon hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta Henkilökohtaistamisen laativat koulutuksen järjestäjä, opiskelija sekä työnantaja ( työvalmentaja)

Hakeutumisvaiheen henkilökohtaistaminen Selvitetään tutkinto/tutkinnon osa sekä koulutustarpeet ja tavoitteet ( yhteinen näkemys tärkeää) Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen (osaan.fi) Yksilöllisten oppimispolkujen suunnitteleminen valmennusjaksolle

Näyttötutkinnon suorittaminen Näyttöympäristön valinta. Suunnitellaan etukäteen tutkinnon osan suorittajan kanssa Mahdolliset erityistarpeet huomioidaan etukäteen

Mitä tutkinnon osia kyseisellä pajalla voi suorittaa? Seinättömän pajan mahdollisuudet? työvalmennuksen jalkautuminen

Motivoituneen valmentautujan jolla valmiudet opiskella Työpaikkakouluttajan/työvalmentajan Työpaikalle nimetään vastuullinen työpaikkakouluttaja, joka ohjaa ja arvioi opiskelijan työssä oppimista Työpaikkakouluttaja toimii yhteyshenkilönä koulutuksen järjestäjän ja työpaikan välillä ja vastaa työtehtävien opettamisesta sekä perehdytyksestä Työssäoppimiselle tulee asettaa selkeät tavoitteet ( työssäoppimisen suunnitelma), johon kirjataan ne työtehtävät joita tekemällä osaaminen saavutetaan työvalmentajan tärkein työväline Koulutuksen järjestäjän kanssa tehtävä yhteistyö

Mahdollisuus päivittää/ lisätä omaa osaamista Tutkinnot/osatutkinnot, räätälöidyt lisäkoulutukset Muutamia esimerkkejä Lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto Päihdetyön ammattitutkinto Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto Valmennuksen erikoisammattitutkinto

Yhteistyö koulutuksen järjestäjän kanssa Tutkintoihin tutustuminen www.oph.fi www.osaan.fi

Työpaikkakouluttaja koulutukset Arviointi Ohjausmenetelmiä Työvaiheiden pilkkominen Arvioijakoulutukset Arviointikriteerit (tutkinnon osittain) Arviointiasteikko Tutkintojärjestelmä

Yksilövalmentajien ja työvalmentajien välinen yhteispeli: pitäisikö tehdä nykyistä enemmän yhdessä (myös koulutuksen näkökulmasta)?

Auttaa kysymään, miksi työpaja toimii niinkuin se toimii: huomion kiinnittyminen siihen, mitä siellä on mahdollista oppia? Kääntää tarkastelun pedagogiseksi kehottaa tarkastelemaan toiminnan mieltä eikä niinkään sitä, mitä asioita on. Johdattaa kysymään eri tason kysymyksiä: Mitä yksilö oppii itsestään? Mitä yksilö oppii suhteestaan ulkomaailmaan? Mitä yksilö oppii ryhmänä jäsenenä? Miten ryhmä toimii? Mitä työtaitoja opitaan?

Oppimisympäristö kiinnittää huomiota jokaisen erityislaatuisuuteen: kukin oppii tavallaan. Sosiaalinen vahvistaminen, työelämätaitojen oppiminen ja yksilön yhteiskuntaan kiinnittyminen ovat riippuvaisia siitä, miten yksilö asiat kokee. Lopullinen merkitys oppimisympäristöstä syntyy, kun yksilö kohtaa työpajan. Oppimisessa on kyse paitsi tiedosta ja taidosta, myös tunteista ja asenteista. Oppiminen saattaa synnyttää halua vetäytyä ja ottaa askelia taaksepäin.

Työssäoppiminen nähdään yhteistoimintana, joka sijoittuu johonkin tiettyyn ympäristöön. Oppiminen hankkimisena korvautuu Oppiminen osallistumisella. Oppimiseen liittyviä komponentteja ovat: (1) yhteisö ( oppiminen kuulumisena ) (2) käytäntö ( oppiminen tekemisenä ); (3) minäkuva ( oppiminen tulemisena joksikin ); ja (4) merkitys ( oppiminen kokemuksena ) (Wenger, 1998, 5). Oppimisessa on kysymys liittymisestä eri kokonaisuuksiin, asioiden tekemisestä sekä oman itsen muuttumisesta.

Valmennusjakso tuottaa myös sellaista osaamista mitä ei välttämättä dokumentoida koulutuksen näkökulmasta Vuorovaikutustaidot työelämätaidot Arjen/elämänhallinta Yhteistyötaidot Vastuunotto Viestintä Ammatilliseen kasvu

Edellä kuvattiin positiivisia asioita, joita piilo-opitaan. Mitä negatiivisia asioita mielestänne pajoilla piilo-opitaan?

Kun opitaan taitoja, saadaan henkilökohtaisia kokemuksia siitä, miten maailmaan törmätään. Taitoja oppiva ihminen tutustuu konkreettisesti maailmaan: taitojen oppimisen perinteinen perustelu nojaa siihen, että oppiessaan taitoja ihminen oppii itsestään. Mitä minä osaan tehdä on lähellä huomiota Minä olen sellainen ihminen, joka... Minä osaan soittaa kitaraa vrt. Minä olen sellainen ihminen, joka soittaa kitaraa.

Se unohtaa, että oppimisessa on kyse aina moraalisesta ja poliittisesta sitoutumisesta. Pelkkä oppimaan oppiminen on vain taipuisuutta mihin tahansa ulkoa tulevaan. Ihminen, jolla on moraalinen selkäranka, ei voi oppia mitä tahansa. Sille ei ole vastakohtaa: ei ole olemassa ympäristöä, jossa ei opittaisi jotakin. Ja toisaalta yksilöt voivat olla oppimatta, jos näin haluavat. Se saattaa johtaa mitattavien seikkojen korostamiseen ja näin jähmettää vapaata vuorovaikutusta.

Auttaa huomaamaan, että ympäristöjen rakentaminen tekee joitakin toimintoja ja helpommaksi ja sulkee toisia. Pakottaa perustelemaan omalle ammattikunnalle ja ulospäin, miksi toimintaa tehdään ja millä lailla se on suunnitelmallista. Nostaa keskiöön yksilöiden ja ryhmän oppimisen ja sysää syrjään kasvattajan roolia: asiakas nousee keskiöön, ja niinhän asian tulisikin olla. On oikein käytettynä työkalu, jolla omaa työtä voi kehittää.

Avoimuuden säilyttäminen ja kohtaamisten mahdollistamisen yhdistettynä yritykseen avittaa yksilön oppimista voi auttaa luomaan parempia käytäntöjä. Meillä on tietoa, joka antaa kompassin sille, joka haluaa purjehtia tuntemattomille vesille, mutta vain pölkkypäinen epärehellisyys väittää, että kompassi on kartta. (Dewey 1922, 5.)