UUDISTUVA AIKUISKOULUTUS

Soile Laitinen (toim.) UUDISTUVA AIKUISKOULUTUS Eurooppalaisia kokemuksia ja suomalaisia mahdollisuuksia Mikkelin ammattikorkeakoulu A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports 49 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU Mikkeli 2010

MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports PL 181, 50101 Mikkeli Puhelin 0153 5561 Toimituskunta: Soile Laitinen Matti Malinen Eeva Hallivuori Tekijä ja Mikkelin ammattikorkeakoulu Kannen ja kirjoittajien kuvat: Suvi Lehtinen ISBN 978-951-588-275-2 (nid.) ISBN 978-951-588-276-9 (pdf) ISSN 1795-9438 Ulkoasu: Mainostoimisto ILME Ky Kannen ja sisällön painatus: Kopijyvä Oy - Mikkeli

ESIPUHE Tässä julkaisussa tarkastellaan aikuiskoulutusta hyvin laajasta näkökulmasta. Julkaisussa on haluttu olla avoimia elinikäiselle oppimiselle, joka ei rajaa oppilaitoksia tai oppilaitosasteita vain tietyn ikäisille ja tietyssä elämänvaiheessa oleville henkilöille. Suurin osa julkaisun artikkeleista pohjautuu Aikuiskoulutuksen eurooppalaiset parhaat käytännöt -projektin Eurooppaan suuntautuneisiin tutustumismatkoihin, joiden antina saatuja hyviä toimintamalleja ja kehittämisideoita teksteissä esitellään. Muut artikkelit laajentavat julkaisun näkökulmaa aikuiskoulutuksen ajankohtaisiin haasteisiin ja kehittämistyöhön. Euroopassa aikuiskoulutusta järjestetään hyvin monin tavoin. Bolognan prosessi on vienyt eteenpäin korkeakoulujen välistä yhteistyötä, jonka perusteella esimerkiksi siirtymät ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä ovat tulleet joustavammiksi. Projektin aikana huomattiin, että Suomessa ollaan tässä suhteessa vielä jäljessä. Julkaisu jakaantuu kolmeen temaattiseen osaan, joista ensimmäinen osio, Minkä iloitta oppii, sen surutta unohtaa, avaa keskustelua elinikäisestä oppimisesta. Osion neljässä artikkelissa tarkastellaan oppimisprosessia käytännön esimerkkien kautta. Osion teemoina ovat yrittäjyyskasvatus ja työelämäyhteistyö. Projektin aikana törmättiin voimakkaaseen opetusmenetelmien uudistamisen tarpeeseen. Perinteisten menetelmien tehottomuus on noussut monin paikoin esiin ja ainakin Iso-Britanniassa tuntuu olevan käynnissä kova työ yrittäjämäisten yliopistojen luomiseksi ja luovien opetusmenetelmien omaksumiseksi. Aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen liittyy myös työelämäyhteistyöhön ja tarpeisiin vastaamiseen. Ongelmia on erityisesti siinä, kuinka oppilaitoksissa huomioidaan ja tunnustetaan työelämässä ja muualla koulutuksen ulkopuolella hankitun osaamisen arvo. Esimerkiksi Hollannissa on lähdetty valtakunnallisen järjestelmän tielle, jossa oman osaamisen tun-

nustaminen on pyritty tekemään ihmisille mahdollisimman helposti ostettavaksi palveluksi. Toisessa temaattisessa osiossa, Esteet katoavat etevän tieltä, käsitellään kehittämisideoita oppisopimuskoulutukseen. Projektissa löydettiin suuria eroja käytännöistä, kuinka ammatillista koulutusta järjestetään Euroopassa. Keskeisin ero on siinä, painottuuko opinnoissa oppilaitoksessa vai työelämässä tapahtuva opiskelu. Missään Euroopan maassa ei oikeastaan voida puhua kovin selkeästä aikuiskoulutusjärjestelmästä. Koulutusta järjestetään paljon työpaikoilla ja markkinoilla on erilaisia yksityisiä kouluttajia. Kansalaisopistojen asema koulutuksen järjestäjänä on ominaista erityisesti Pohjoismaille. Myös työmarkkinajärjestöillä on oma roolinsa aikuiskoulutuksessa, joko järjestävänä tahona tai koulutuksen suunnittelijana. Koulutussektorin ja yritysmaailman välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen on suuria paineita. Voimmeko ottaa mallia esimerkiksi Saksasta, jossa yritysmaailma kauppakamarin välityksellä osallistuu aktiivisesti ammatillisen koulutuksen toteutukseen ja kehittämiseen? Korkeakoulusektorin aikuiskoulutusta on myös kehitetty tuomalla oppisopimustyyppistä koulutusmallia korkeakoulutetuille. Oppisopimuskoulutus on ollut tuttua tähän mennessä ammatillisen koulutuksen puolelta ja korkeakoulut ovatkin tiivistäneet keskusteluyhteyttään ammatillisten oppilaitosten kesken koulutuksen kehittämiseksi. Tällainen vuoropuhelu on tervetullutta ja voi osaltaan vahvistaa koulutusväylien kehittämistä eri koulutustasojen välillä. Aikuiskoulutuksen murros näkyy myös koulutuksen tarpeessa. Talouselämän nopeat muutokset ja niiden heijastuminen työelämän tarpeisiin aiheuttavat painetta koulutuksen tarjoajille reagoida mahdollisimman nopeasti. Lisäksi haasteina on mm. kuinka suunnitella koulutusaloja, niiden mitoituksia, tarjontaa ja kuinka varmistaa koulutuksen sisällön vastaamaan tarvetta. Näihin kysymyksiin ottaa kantaa kolmas temaattinen osio Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Osion lopuksi tarkastellaan tulevaisuuden suunnittelun mahdollisuuksia koulutuksen kentässä.

Koulutusjärjestelmä käy tällä hetkellä suurta rakennemuutosta erityisesti korkeakoulusektorin osalta. Yliopistojen osalta muutos on tarkoittanut suurempaa autonomiaa ja uusien yliopistojen syntymistä. Ammattikorkeakoulut ovat monin paikoin yhdistymässä suuremmiksi oppilaitoksiksi ja tarpeenmukaista opiskelija- ja koulutusalamäärää hiotaan koko ajan. Tämä julkaisu on syntynyt Euroopan Sosiaalirahaston ja Etelä-Savon ELYkeskuksen rahoittamassa Aikuiskoulutuksen eurooppalaiset parhaat käytännöt projektissa, joka toteutettiin vuosina 2008 2010. Usean eri koulutusalan ja koulutusasteen toimijan yhdessä toteuttaman projektin päällimmäisenä tuloksena on ollut mielenkiintoisten kehittämisideoiden löytäminen muista Euroopan maista. Projekti on antanut koulutusorganisaatioille hyvän mahdollisuuden miettiä omaa toimintaansa ja jakaa ajatuksia eri koulutusasteiden välillä. Kiitämme kaikkia projektiin osallistuneita organisaatioita, henkilöitä ja erityisesti tämän teoksen kirjoittajia hyvästä yhteistyöstä ja -hengestä. Mikkelissä 23.2.2010 Marjaana Kivelä projektipäällikkö Mikkelin ammattikorkeakoulu Matti Malinen pääsihteeri Mikkelin yliopistokeskus projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Soile Laitinen projektiasiantuntija Mikkelin ammattikorkeakoulu

PREFACE This publication examines adult education from a very wide perspective. The authors intention has been to openly approach the type of lifelong learning that does not categorise educational institutions or levels of education by the students age or their stage of life. Most of the publication's articles are based on field trips made to various European countries during a project titled the European Best Practices of Adult Education and Training. The texts demonstrate a number of good operating models from the development ideas received. The other articles extend the publication s perspective into current challenges of adult education and training, including the required development work. European countries provide adult education and training in a variety of ways. The Bologna process has promoted co-operation between higher education institutions, which has also increased the flexibility of transfer between universities and universities of applied sciences, for example. It was observed during the project that Finland is lagging behind in this respect. The publication is divided into three thematic sections, the first of which titled What you learn without joy, you forget without regrets opens the discussion on lifelong learning. The section s four articles examine the learning process with the aid of practical examples. The themes of this section are entrepreneurship training and worklife co-operation. A burning need to reform the existing teaching methods was encountered during the project. The efficiency of conventional teaching and learning methods has become apparent in many countries. The UK, at least, appears to be working intensively towards the establishment of entrepreneurial universities and the adoption of creative teaching methods. Identifying and recognising previous competence is also included in the on-going efforts to meet the requirements of worklife co-operation, among others. Particular problems are seen in the way educational institutions observe and recognise the value of the knowledge and skills people have acquired in working life and outside the existing systems of education and training. In the Netherlands, for example, a national system has been chosen to offer people an easily purchased service to identify their own competence.

The second thematic section is titled Clever people overcome all obstacles and deals with development ideas for apprenticeship training. The project found significant differences between various European countries in their practice of vocational education and training. The main difference is seen in the type of study whether the emphasis is on educational institutions or on working life. None of the European countries actually have a clearly adultoriented system of vocational education and training. To a great extent, training courses are conducted at workplaces, with a variety of private educators operating in the market. The role of municipal adult education centres as education providers is a typical feature of the Nordic countries. In addition, labour market organisations have a specific role in adult education and training as its providers or planners. There are great pressures towards improving interaction between the education sector and business life. Could we adopt the German model, for example, where business life is actively involved in the implementation and development of vocational education and training through local chambers of commerce? The higher education sector has also developed adult education by introducing models of the apprenticeship training type for people with higher education. Up until now, apprenticeship training has been a familiar phenomenon outside our system of vocational education and training. Consequently, higher education institutions have intensified their dialogue with vocational institutions for educational development. Dialogue of this type is most welcome and strengthens the development of versatile educational channels between the various levels of education. The on-going change in adult education and training is also seen in educational requirements. Rapid transitions in economic life are reflected in worklife needs and requirements creating pressure on education providers to react as quickly as possible. Additional challenges include the following questions: how to plan the design of new fields of education and training, how to dimension their scope and course provision, and how to ensure that their educational content is compliant with the actual needs for education? These questions are responded to in the third thematic section titled There s more to the world than you see

from your window". This section ends with an analysis of the future planning opportunities in the field of education. Our education system is currently undergoing a comprehensive structural change, especially in the sector of higher education. With regards to universities, this has meant more extensive autonomy and the birth of new universities. In several geographic areas, universities of applied sciences are joining forces and combining into larger educational institutions, while adjusting their number of study places and fields of vocational education and training on a continual basis. This publication has been produced by the European Best Practices of Adult Education and Training a project that was financed by the European Social Fund and the South Savo Centre for Economic Development, Transport and the Environment. The project took place during the years 2008 2010. The foremost result of this project, which was jointly implemented by players from several fields and levels of vocational education and training, was to find interesting development ideas from other European countries. The project has given education organisations an excellent opportunity to weigh up their own activities and share their thoughts on the various levels of education and training. We extend our thanks to all the organisations and people who participated in our project, and to the authors of this publication in particular for their excellent co-operation and team spirit. Mikkeli, Finland, 23rd February 2010 Marjaana Kivelä Project Manager Mikkeli University of Applied Sciences Matti Malinen Secretary General Mikkeli University Consortium Chairman of the Project Steering Group Soile Laitinen Project Specialist Mikkeli University of Applied Sciences

SISÄLTÖ LUKIJALLE PREFACE OSIO 1 Minkä iloitta oppii, sen surutta unohtaa ELINIKÄINEN OPPIMINEN JA OPETTAJUUS OPPIMISSUKUPOLVIEN KEHYKSESSÄ... 2 Tuija Vänttinen YRITTÄJYYSKASVATUKSELLA JA YRITTÄJYYDELLÄ KOHTI HUOMISEN MAHDOLLISUUKSIA... 12 Maisa Kantanen & Marjaana Kivelä TAVOITTEENA KÄYTTÄJÄLÄHTÖINEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖ... 26 Päivi Niiranen-Linkama TEKNOLOGIA MIELEKKÄÄN OPISKELUN JA OPPIMISEN TUKENA: YHTEISÖPEDAGOGI- JA SOSIONOMIOPISKELIJAT AVOIMIA ONGELMIA RATKOMASSA... 35 Kati Vapalahti & Päivi Hakkarainen OSIO 2 Esteet katoavat etevän tieltä SAKSAN DUAALIJÄRJESTELMÄSTÄ SUOMEN OPPISOPIMUKSEEN... 52 Tapani Rytkönen OPPISOPIMUSKOULUTUS MITEN JA MIKSI? KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSIN... 62 Markku Kakriainen IDEOITA OPPISOPIMUSKOULUTUKSEEN SAKSASTA... 71 Ritva Mynttinen & Sirkku Piispanen

OSIO 3 Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy VERKKO-OPETUKSESTA TULEVAISUUDEN MAHDOLLISUUS? NÄKÖKULMIA KORKEAKOULUJEN VERKKO-OPETUKSEEN ETELÄ-SAVOSSA... 82 Keijo Piirainen, Joni Hokkanen & Pekka Hytinkoski OPPIMISKOKEMUKSIA OSUUSTOIMINNAN JA YHTEISÖTALOUDEN YLIOPISTO-OPETUSVERKOSTON KURSSEILLA... 93 Eliisa Troberg & Pekka Hytinkoski DELFOI SILTAA RAJANYLITYKSIÄ... 108 Jenni Linturi, Hannu Linturi & Anita Rubin KIRJOITTAJAT... 129 TIIVISTELMÄT... 135 ENGLISH SUMMARIES... 141

MINKÄ ILOITTA OPPII, SEN SURUTTA UNOHTAA

2 ELINIKÄINEN OPPIMINEN JA OPETTAJUUS OPPIMISSUKUPOL- VIEN KEHYKSESSÄ Tuija Vänttinen Johdanto Keskustelua elinikäisestä oppimisesta on viime aikoina värittänyt erityisesti taloudelliset arvot ja länsimaissa nähtävissä oleva työvoimapula, ei niinkään 1970-lukulainen humanistinen arvomaailma tai muutokset oppimista koskevassa ajattelussa ja teoreettisissa jäsennyksissä. Tässä artikkelissa käsitellään lyhyesti elinikäisen oppimisen yleistä kehityskaarta. Erityisenä tavoitteena on pureutua oppimiseen ja erityisesti elinikäiseen oppimiseen oppimissukupolvien kehyksessä. Tavoitteena on löytää uusia ajatuksia elinikäisen oppimisen ja opettajuuden haasteiden vuoropuheluun. Artikkeli sisältää myös lyhyen katsauksen oppimista koskevaan ajatteluun. Oppimissukupolvia tarkastellaan amerikkalaisten tutkijoiden kehikon avulla sekä oppimista elämän eri vaiheissa kuvataan ikäkausien ja elämäntilanteen näkökulmista. Elinikäinen oppiminen Elinikäinen oppiminen ei ole uusi asia. Suomalainen sananlasku Oppia ikä kaikki on Antikaisen (2000) mukaan peräisin jo 1600-luvulta. Elinikäinen oppiminen on määritelty 2000-luvulla erityisesti eurooppalaisena koulutuspoliittisena tavoitteena (Mäkinen ym. 2006) ja se liitetään vahvasti aikuiskoulutuskontekstiin (ks. Rinne ym. 2006). Suomessa opetusministeriö muutti 2000-luvun puolivälissä omaa käsitteistöään aikuiskoulutusstrategioista elinikäisen oppimisen strategioihin ja määritteli sen yhdeksi koulutuspolitiikkaa ja muita oppimiseen liittyviä politiikan lohkoja suuntaavaksi näkökulmaksi. Tavoitteena oli, että korkea koulutustaso ja hyvät oppimistaidot luovat ihmisille edellytykset oppia jatkuvasti uutta eri tarkoituksissa, ja että ihmisillä on kaikkina ikäkausina ja eri ympäristöjä hyödyntäen mahdollisuuksia ylläpitää ja kehittää osaamistaan. (OPM 2005). EU:n komission (2008, 6) määritelmän mukaan elinikäisen oppimisen piiriin kuuluu oppiminen kaikkina ikäkausi-

3 na esikouluiästä eläkeikään ja kaikissa konteksteissa; virallisen koulutuksen lisäksi epävirallinen ja arkioppiminen. Elinikäinen oppiminen on ikivanhaa perua, mutta koulutusta koskevana keskusteluna vielä retoriikkaa. Dehmel (2006) varoittaakin käyttämästä käsitettä pelkästään iskulauseena, jolla perustellaan erilaisia poliittisia tavoitteita. Hän toteaa, että kyse on kasvatusta ja koulutusta koskevan strategisen ajattelutavan muutoksesta. Oppiminen koko elämän ajan jatkuvana on ollut välttämätöntä koko ihmiskunnan historian. Kuitenkin vasta 1970-luvulla elinikäinen oppiminen tuli vahvemmin kansainväliseen koulutuspoliittiseen keskusteluun. 1900-luvun loppuvuosikymmenillä onkin tunnistettavissa kaksi elinikäisen oppimisen aaltoa, 1970- sekä 1990-luvun alkuvuodet. Ensimmäisen aallon taustalla 1970- luvulla oli vahvasti humanistinen idealismi, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa kaikille kasvu omiin mittoihin sekä koulutus koko elämän ajan. Tuolloin esitettiin myös ajatus koulutusinstituutioiden ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta. Öljykriisin siivittämänä keskustelu elinikäisestä oppimisesta vaimeni noin 15 vuodeksi. Toisen aallon heräämiseen Euroopassa myötävaikutti erityisesti talouden globalisaatio sekä informaatioteknologian kehitys. Myös Euroopan Unioni ja OECD julkaisivat 1990-luvulla useita elinikäistä oppimista koskevaa asiakirjaa. (Tuomisto 2002, Dehmel 2006.) Elinikäistä oppimista voidaan tarkastella ainakin työelämän osaamisen uudistamisen kuin yksilön kasvun ja kehityksen näkökulmista. EU:n ammatillisen koulutuksen keskuksen Cedefopin mukaan (2008) kaikkien EU-maiden kansalaiset pitävät elinikäistä oppimista tärkeänä taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Internetin ja tietokoneen käyttötaidot sekä kulttuuri- ja vieraiden kielten osaaminen korostuivat em. kyselyssä. Pääosa kansalaisista (88 %) pitää informaalia oppimista parhaana tapana hankkia uutta tietoa. Nuoret ja hyvin koulutetut ovat poikkeus. Heistä formaali koulujärjestelmä tuottaa parasta osaamista. (Cedefop 2008.) Suomessa lasten ja nuorten koulutus on tuottanut hyviä tuloksia, mutta aikuisten koulutus on edelleen kansainvälisessä vertailussa eriarvoisempaa kuin useissa vertailumaissa (Mäkinen ym. 2005).

Koulutusaste on merkittävin yksittäinen selittäjä aikuisten koulutukseen osallistumiseen. Tämä osoittaa sen, että koulutus kasaantuu. (Antikainen 2008.) 4 Kirjallisuudessa elinikäistä oppimista on tarkasteltu koulutusjärjestelmän osana (Aalto ym. 2008, 34). Eurooppalainen koulutusta koskeva viitekehys (EQF, European Qualification Framework) edistää laajempia elinikäisen oppimisen tavoitteita (OPM 2009, 13). Jatkuva opiskelu voidaan nähdä yksilön elämän ja uran pontimena. Oppiminen ja opiskelu muokkaavat identiteettiä ja edistävät uraa. Koulutus ja opiskelu voivat myös tukea työurien pidentämistä ikääntyvässä Suomessa. Tutkimusten mukaan korkeammin koulutetut jäävät eläkkeelle 2-4 vuotta myöhemmin kuin muut ja ovat terveempiä ja kouluttautuvat työvoimasta eniten (Mäkinen ym. 2006, 69). Oblingerin ja Oblingerin (2005) mukaan oppiminen on myös sukupolvikysymys. Oman lisänsä keskusteluun tuo tiedon- ja oppimiskäsityksen ja oppimismenetelmien muutos viime vuosikymmenien aikana. 1980-luvulla puhuttiin vahvasti teoreettisesti hallitusta työstä ja kokemuksen tärkeydestä, 1990-luvulla keskiössä oli situaatio sekä sosiaalinen konstruktio, ja 2000-luvulla voimistui keskustelu oppimisympäristöistä (mm. virtuaaliympäristöt, blended learning, Salakari 2009). Muutos näyttäytyy myös niin, että työ on oppimista ja oppiminen työtä. Elinikäisen oppimisen diskurssia on viime aikoina värittänyt erityisesti taloudelliset arvot ja länsimaissa nähtävissä oleva työvoimapula, ei niinkään 1970-lukulainen humanistinen arvomaailma tai muutokset oppimisen jäsennyksissä. Oppimisen kehityskaari Sokrates (470 eaa-399 eaa) kysyi: poikani olet oikealla kysyt oikeita kysymyksiä. Oppimisen ja opetuksen muutos voidaan nähdä evolutionaarisena prosessina, jossa uusi paragidma haastaa aiemmat muuttumaan ja löytämään uudet kuhunkin historialliseen hetkeen istuvat sovellukset. Klassikoiden, Pavlov ja Skinner, ajatuksiin perustuva behaviorismi näyttäytyy 2010-luvulla

5 esimerkiksi niin, että ositettujen työprosessien harjoittelu voidaan liittää mie- lekkääseen kokonaistoimintaan (ks. kuva 1). Lisääntynyt ymmärrys kognitii- visista prosesseista, situaatiosta ja mahdollisuudet tiedon sekä osaamisen yhsiihen, että oppijakeskeisyys, autenttisuus, yhteisön ja tiedon lähteiden merkitys ovat teisölliseen rakentamiseen virtuaaliympäristöissä ovat vaikuttaneet korostuneet. Illerisin (2004) mukaan oppiminen 2010-luvulle siirryttäessä edelleen liberalisoituu, yksilöllistyy ja yksilön oma vastuu kasvaa elämän edetessä. Taustalla tässä kehityksessä on muutos käsityksessämme tiedosta, opettajan ja oppijan roolissa, yhteisöstä sekä tietotekniikann mahdollistavista uudenlaisista oppimisympäristöistä. KUVA 1. Oppimiseen vaikuttavien näkemysten muutos

6 Sukupolvet elinikäisen oppimisen jäsentäjänä Sukupolvi käsitetään yleisemmin ketjuna, jossa eri-ikäiset, nuoret ja vanhemmat, liittyvät monin tavoin toinen toistensa elämänkulkuun. Sukupolvi muodostuu tiettynä ajanjaksona syntyneistä ihmisistä, jotka jakavat samankaltaiset elämänkokemukset ja yhtenäisen kulttuurisen ja koulutuksellisen historian. Sukupolvitutkimuksen uranuurtajana pidetään Karl Mannheimia, joka määritteli 1950-luvun alussa sukupolven kerrokselliseksi ilmiöksi, joka rakentuu alhaalta ylöspäin. Siinä on kolme erilaista kerrosta; biologinen ikäpolvi (samaan aikaan syntyneet), kokemuksellinen sukupolvi (samat historialliset ja yhteiskunnalliset tapahtumat) ja aktualisoitunut sukupolvi (yhteiset tavoitteet, arvot, elämäntapa). (Rinne & Jauhiainen 2006). Sukupolvitutkimus tuli suomalaiseen aikuiskasvatusta käsittelevään tutkimukseen 1990-luvulla samanaikaisesti elämänkaari- ja oppimiskokemustutkimuksen kanssa (Rinne & Jauhiainen 2006). Taulukossa 1 kuvataan sukupolvia kahden eri tutkijan ja kulttuurin kautta. Rinne & Jauhiainen (2006) viittaavat J. P. Roosin uraauurtavaan suomalaisia koskevaan sukupolvitutkimukseen. Oblingerin & Oblingerin (2005) luokittelu on vahvasti sidoksissa yhdysvaltalaiseen sukupolvi- ja oppimista koskevaan tutkimukseen.

7 TAULUKKO 1. Sukupolvet oppimisen kontekstissa J. P. Roos (Rinne & Jauhiainen 2006) Sodan, pulan ja kouluttamattomuuden sukupolvi (synt. 1900 1925) koulutus ihanne Pulan, sodan sekä jälleenrakentamisen ja niukkojen koulutusmahdollisuuksien sukupolvi (synt. 1926 1939) Oblinger & Oblinger 2005 Kypsät (synt. 1900 1946) kontrolli ja käskyt, itsensä uhraaminen, auktoriteettien kunnioitus, perhe, yhteisöllisyys, tuhlaus ja teknologia vierasta Oppimiskäsitysten kehityskaari behaviorismi vallitseva: oppijan toivottavan reaktion palkitseminen, opettaja aktiivinen, oppija passiivinen tekemällä oppiminen (Dewey) Oppimishaasteet 2010 luvulla (mukaellen Oblinger & Oblinger 2005, Rinne ym. 2006, Vejar 2008) koulutustaso yleisesti alhaisempi, digitaalinen kuilu, motivaatio ja valmius opiskeluun heikkenee koulutus väline Suuren murroksen ja kasvavien koulutusmahdollisuuksien sukupolvi (synt. 1940 l) koulutus hyödyke Lähiöiden ja koulutuksen sukupolvi (synt. 1950 1960 l.alku) koulutus itsestäänselvyys Rock sukupolvi (synt. 1960 l pv jälkeen) koulutus itsestäänselvyys Suuri ikäluokka Baby boomers (synt. 1946 1964) optimismi, työ tärkeää, vastuullisuus ja korkea työetiikka, kaikki mahdollista, laiskuus ja ikääntyminen epämiellyttävää X sukupolvi (synt. 1965 1982) avainsukupolvi, itsenäisyys, skeptisyys, vapaus, kiinnostus moneen, työn ja elämän tasapaino, red tape, hype vierasta Verkko Y sukupolvi (synt. 1982 1991) toiveikkuus, päättäväisyys, julkinen aktiivisuus, viimeisin teknologia, vanhemmat, hitaus ja negatiivisuus vastenmielistä kognitivismi: oppija informaation prosessoija kokemuksellinen oppiminen; oppija konkreettisen kokemuksen reflektoijana konstruktionismi; situaatio, oppijan aikaisempi tieto ja kokemukset merkityksellisiä blended learning (Salakari 2009) yksi ura ei riitä, kokemus väheksynnästä, ulkonäköpaineet oppimisvalmiudet heikot työn epävarmuus, sitoutumattomuus työhön, parempi palkka, valmius opiskeluun suuri Muutos suhtautumisessa koulutukseen, työhön, teknologiaan ja elämään yleensä on ollut merkittävä 1900-luvun aikana. Myös näkemys oppimisesta ja oppijan roolista on rikastunut, voidaan puhua oppimisparadigman muutoksesta. Oppimista sekä koulutusta ajatellen sukupolven käsite ja sukupolvien väliset erot voidaan ymmärtää useammasta näkökulmasta. Y-sukupolven edustajat ovat tällä hetkellä joko siirtyneet tai siirtymässä toiselta asteelta korkeakouluihin tai työelämään. Työelämässä ja korkeakoulussa henkilöstö edustaa vielä suurta ikäluokkaa tai lähiöiden ja koulutuksen sukupolvea. Oppijat ja opettajat omaavat kokemuksellisesti hyvin erilaisen orientaation

8 yhteisestä kohteestaan. Erityisesti oppimisteknologian kehitys luo eriytyneen lähtökohdan oppimiseen ja opetustoimintaan. Sukupolvien välinen ero voi olla 1-2 sukupolven mittainen. Oppijat voivat olla verkkosukupolven edusta- edus- jia ja opettaja suuria ikäluokkia tai opettaja voi olla verkkosukupolven taja ja oppijat suurta ikäluokkaa. Edellä kuvattiin elinikäistä oppimista sukupolviajattelun kautta. Seuraavassa hahmotellaan mallia oppimista elämänkulun eri vaiheissa (kuva 2). Oppi- maan oppimista voidaan pitää ihmisen myötäsyntyisenä ominaisuutena, joka on edellytyksenä koko elämän tapatuvalle oppimiselle. Metakognitiivisten taitojen kehittäminen koko elämän ajan on haaste yksilölle sekä koulutuksen järjestäjille. KUVA 2. Oppimisen ominaispiirteitä elämänkulun eri vaiheissa Kouluoppiminen on perustunut pitkälti formaalin oppimisen varaan. Kor- ja mo- keakouluissa kehityssuuntana on kuitenkin ollut pyrkimys itsenäiseen nenlaisia opiskelumenetelmiä ja tilanteita yhdistelevään opiskeluun (mm. Hämäläinen & Kantola 2002). 2000-luvun lopulla eurooppalaisen korkeakou- lualueen vahvistumisen sekä korkeakoulujen pedagogisten kehityshankkei- den myötä oppimista ja oppimisympäristöjä koskeva keskustelu on laajentu-

9 nut kaikkia ihmisen elämänvaiheita ja elämänympäristöjä koskevaksi (ks. kuva 2). Eri sukupolvien elämän kestävä oppiminen opettajuuden haasteena elämänohjaustako? Opettajuutta ja kasvattajuutta on tutkittu muun muassa elämänkaareen (lapset, nuoret, aikuiset) tai koulutusjärjestelmään liittyvänä (perus-, II-, korkeaaste) tai sitten opettajuuteen kasvun kautta. Tässä artikkelissa on pohdittu opettajuuteen vaikuttavia tekijöitä oppimisen, sukupolviajattelun sekä elämän eri maailmojen kautta. Näistä näkökulmista tarkasteltuna elinikäisen opettajuuden keskiöön sijoittuu oppija ja hänen koko elämänkulkunsa. Opettajuudessa ohjauksen merkitys kasvaa entisestään. Ohjaus korkeakouluissa on painottunut erityisesti siten, miten korkeakoulut ovat järjestäneet opintojen ohjauspalvelut, miten ne vastaavat opiskelijoiden tarpeita ja ovatko ne kattavia. Ohjauksen tehostamisen tavoitteena on ollut viime vuosina erityisesti vähentää opintojen venymistä ja keskeyttämistä. Euroopan Unionin komission lokakuussa 2000 julkaisemassa elinikäistä oppimista koskevassa muistiossa painotetaan laadukkaiden ja asiakaslähtöisten ohjauspalvelujen saatavuutta kaikissa eri elämänvaiheissa. Palvelujen suunnittelussa korostetaan asiakaslähtöisyyttä. Ohjaus tulisi kytkeytyä opintoihin, urasuunnitteluun sekä henkilökohtaiseen, persoonalliseen ja ammatilliseen kasvuun. (Moitus ym. 2001). Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi ihmisen koko elämän kestävää oppimista ajatellen yhä henkilökohtaisempi ote ohjauksessa on tarpeen niin, että opettajan, ohjaajan on päästävä lähelle oppijan oppimishistoriaa, hänen elämäänsä vahvasti vaikuttaneita kokemuksia. Tarpeen on myös, että opettaja, ohjaaja tunnistaa oman oppimishistoriansa ja opettajuuteensa vahvasti vaikuttaneita tekijöitä.

10 Lähteet Antikainen, A. (2000): Onko elinikäinen oppiminen toteutumassa? Futura, 2/2000, 57 71. Cedefop. (2008): Citizens views on lifelong learning in the 10 new Member States. Report based on the special Eurobarometer 231. Cedefop Panorama series; 150. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. Dehmel, A. (2006): Making European Area of Lifelong Learning Reality? Some Critical Reflections on the European Union s Lifelong Learning Policies. Comparative Education, 42;1, 49 62. EU:n komissio. (2008): Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. Ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle. Bryssel 16.12.2008. Hämäläinen K., Kantola, I. (2002): Mitä arvioinnit kertovat ammattikorkeakouluista. Teoksessa: Liljander, J. P. (2002). Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulujen kymmenen vuotta. Arene. Edita Publishing, Helsinki. Illeris, K. (2004): The Three Dimensions of Learning. Contemporary Learning Theory in the Tension Field Between the Cognitive, the Emotional and the Social. Roskilde University Press. Korhonen, M. (2009): Aikuisten ylemmyydestä lasten huomioonottamiseen -näkökulmia kasvatuskulttuurin muutokseen. Joensuun yliopisto. Psykologian laitos. Saatavissa wwwmuodossa: <URL:http://www.sosiaalitaito.fi/ep/ tiedostot/aikuisen_ ylemmyydesta_lasten_huomioon_ottamiseen.pdf.> Luettu 28.12.2009. Laukkanen, H. (2006): Ammattitutkinto aikuisiällä Noste-koulutukseen hakeutuminen osana aikuisten elämänkulkua. Saatavissa www-muodossa: <URL:http://www.nosteohjelma.fi/fin/bitmap.asp?R=709.> Luettu 28.12.2009. Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E., Vuorinen, R. (2001): Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13:2001. Edita Oyj, Helsinki 2001. Oblinger, D. G., Oblinger, J. L. (edit.) ( 2005): Educating the Net Generation. EDUCATE. Saatavissa www-muodossa: <URL: www.educause.edu /educatingthenetgen/> OPM. (2005): Elinikäinen oppiminen yliopistoissa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:38 OPM. (2009): Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24. Yliopistopaino. Rinne, R. & Jauhiainen, A. (2006): Ikääntyneet sukupolvet, koulutuksen merkitys ja tietoyhteiskunta. Teoksessa: Mäkinen, J., Olkinuora, E., Rinne, R., Suikkanen, A. toim.( 2006). Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen. PS-kustannus. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu. Rinne R., Mäkinen, J., Olkinuora, E., & Suikkanen, A. (2006):. Linda ja elinikäisen koulutuksen muuttuvat muodot. Teoksessa: Mäkinen, J., Olkinuora, E., Rinne, R., Suikkanen, A. toim. (2006). Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen. PS-kustannus. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu. Tuomisto, J. (2002): Kansansivistäjien kasvattamisesti konsulttien kouluttamiseen? Aikuiskasvatuksen kehitys yliopistollisena oppiaineena. Aikuiskasvatus 4, 260 273.