Sosiaalimaantiede Social Geography Johdatus systemaattiseen kulttuurimaantieteeseen Juha Ridanpää Oulun yliopisto Maantieteen tutkimusyksikkö Kuva: Frank Thiel, Nimetön, valokuva, 1999 (Helga de Alvearin kokoelma).
sosiaalimaantiede tarkastelee sosiaalisten ilmiöiden spatiaalisia suhteita ja näihin suhteisiin vaikuttavia spatiaalisia rakenteita varhemmin ja vielä 1970-80 luvuilla sosiaalimaantiede miellettiin usein kulttuurimaantieteen (human geography) synonyymiksi; saksalaisessa maantieteessä Sozial Geographie oli maantieteen systemaattisten alojen (väestö, talous ) synteesi maantieteen kulttuurisen käänteen jälkeen (1980-90-l.) sosiaalimaantiede on profiloitunut uudelleen, joskin luonnollisesti sillä on läheiset yhteydet moniin muihin maantieteen aloihin
Juuria 1800 lopulla ja 1900-luvun alussa raskalaisen maantieteen traditio: la géographie humaine Paul Vidal de Blache [1845-1918] (vidalilainen maantiede) paysage humanisè ihmistoiminnan synnyttämä inhimillinen maisema ihminen sosiaalisissa yhteisöissä genre de vie (elämäntapa)
Sitten 1970-luvulta alkaen hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden maantieteellinen tutkimus Esim. David Smith, Human Geography: A Welfare Approach, 1977 David Harvey, Social Justice and the City, 1973 radikaalimaantieteen synty: lähinnä marxilaisen yhteiskuntatieteen (= historiallinen materialismi) läpi luettu maantieteellinen tulkinta; erityisesti alueellisen epätasa-arvon ilmentymät kapitalistisen talouden seuraamuksina
Nyt sosiaalimaantiede kartoittaa (mapping) ja tulkitsee (interpretation) sosiaalisia kysymyksiä niiden spatiaalisen konstituution suunnasta tutkimus ei ole spatiaalisten rakennemallien kehittelyä sinänsä, vaan spatiaalisten ( tilallisten ) ja sosiaalisten prosessien yhteen kietoutumisen tulkintaa tutkimuskohteina esim. rikollisuus, rasismi ja genderkysymykset, pelon maantiede nykyinen sosiaalimaantiede on yhteiskuntatieteellisesti tiedostavaa; myös kulttuurintutkimuksen (cultural studies) laaja kenttä tarjoaa teoreettisia ja käsitteellisiä välineitä kehittää sosiaalimaantieteellistä tutkimusta
Sosiaalimaantieteen keskeisimmät teoriat (Vincent J. Del Casino Jr) Ympäristödeterminismi Possibilismi Anarkismi Positivismi Kriittinen rationalismi Strukturalismi Marxismi Feminismi Postkolonialismi Queer-teoria Postmodernismi Poststrukturalismi
Ympäristödeterminismi Filosofia, jonka mukaan yhteisöjen kehittyminen on luonnon olosuhteiden ohjaamaa. Hävisi käytöstä 1900-luvun alussa.
Possibilismi Teoria, joka pohjautuu ranskalaisen 1900- luvun alun kulttuurisen maantieteen tutkimukseen. Ympäristö asettaa viitekehykset sosiaaliselle toiminnalle, mutta ihminen itse pystyy muovaamaan ympäristöä omia tarpeitaan varten.
Anarkismi Edustaa sekä tiedefilosofiaa että poliittista kannanottoa. Teoriassa painotetaan, että yhteiskunnan tulisi olla yhteisönsä omistuksessa ja että hallinnolliset tekijät tulisi vapaaehtoistoiminnan avulla eliminoida tai minimoida yksilönvapauden saavuttamiseksi. Nousi ensimmäistä kertaa esiin 1900-luvun alussa ja uudelleen 1970-luvulla osana tieteenalan sisällä tapahtunutta yhteiskunnallista heräämistä. Edelleen käytössä, mutta rooli tutkimuskentällä erittäin pieni.
Positivismi Filosofia, jonka mukaan tutkimustulosten tulee pohjautua sellaisiin testattavissa ja toistettavissa oleviin empiirisiin havaintoihin, joiden pohjalta voidaan laatia tieteellisiä lakeja. Tieteellisten metodien avulla positivistit luovat yhteiskunnan sosiaalista ja spatiaalista rakennetta selittäviä malleja. Kultakausi 1960- ja 70-luvuilla. Kriittinen rationalismi muokkasi lähestymistapaa 1970- luvulla.
Kriittinen rationalismi Karl Popper esitti 1960-luvulla ajatuksen, minkä mukaan teoriat eivät heijasta todellista maailmaa. Totuutta ei voida määritellä; on ainoastaan mahdollista todeta, onko hypoteesi väärä. Teoriaa rakennettaessa kriittiset trationalistit kehittävät useita hypoteeseja analysoidakseen, onko esitetty alkuoletus väärä. Useat kvantitatiivisia metodeja käyttävät sosiaalimaantieteilijät tukeutuvat kriittiseen rationalismiin, testaten hypoteeseja määrittääkseen niiden paikkansa pitävyyden.
Strukturalismi Kieliteorioihin ja kulttuuriantropologiaan pohjautuva teoreettinen viitekehys, minkä mukaan kielelliset käytännöt (merkitsijä) representoivat niitä sosiokulttuurisia ja poliittis-ekonomisia prosesseja, in which they are produced. Strukturalistinen kieliteoria siirtyi osaksi sosiaalimaantieteellistä tutkimusta 1970-luvulla marxistien, feministien ja muut radikaalimaantieteilijöiden toimesta.
Marxismi Marxistisessa teoriassa oletetaan, että kapitalismin toimivuus edellyttää maantieteellistä eriarvoisuutta, joka estää työväestön pääsemisen osaksi resurssien vapaata hyödyntämistä. Kaikki sosiaaliset ja tilalliset suhteet ovat kapitalismin rakentamaa. Tutkimustraditio syntyi 1970-luvulla ns. radikaalimaantieteilijöiden syntymisen myötä ja suuntaus on edelleen kiinteä osa tämän päivän sosiaali- ja kulttuurimaantieteellisessä tutkimusta. Marxistisella teorialla on merkittävä poliittinen asema niille tutkijoille, jotka pyrkivät haastamaan luokkaeroihin perustuvaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa.
Feminismi Sekä teoreettinen positio (patriarkaatin kriittinen tutkimus) että poliittinen positio ( naisten tasa-arvon puolesta puhuminen, emansipaatio). Tuli osaksi maantiedettä 1970-luvulla ja nähtiin alussa lähinnä tieteenalalla vallinnutta maskulinistista kerrontaa kritisoivana argumenttina. Aluksi feministisen tutkimuksen tehtävä oli lisätä naisten ja naisnäkökulman osuutta tutkimuskentällä. Myöhemmin huomio kääntyi sukupuolen, toiseuden ja epätasa-arvon teoretisointiin.
Postkolonialismi Teoreettinen lähestymistapa, joka kehittyi 1970-luvulla ja tuli osaksi maantiedettä 1980- ja -90 luvuilla. Pohjautuen kolonialismin ja neokolonialismin kritiikkiin, kriittinen analyysi kohdistuu pois keskuksesta kohti marginaalia. Keskeisenä ideana toiseuden tutkimus ( subaltern studies ).
Queer-teoria Sekä teoreettinen positio (heteronormatiivisuuden kriittinen analyysi), että poliittinen positio (antaa äänen seksuaalisille vähemmistöille). Toimii sitä alkuoletusta vastaan, että tila olisi perusluonteeltaan heteroseksuaalinen. Tutkimuskohteena eroamisen tilat ( spaces of difference ). Samoin kuin feministimaantieteilijät, queer maantieteilijöiden argumenttina on, että yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen (erityisesti seksuaalisen normatiivisuuden problematiikkaan) tulisi maantieteellisessä tutkimuksessa kiinnittää enemmän huomiota.
Postmodernismi Viittaa moninaisiin filosofisiin näkökulmiin. Maantieteessä postmodernit filosofiat kehittyivät 1980- luvulla kritiikkinä strukturalistisille lähestymistavoille. Postmodernistista filosofiaa on käytetty mm. urbaanin tilan sekä sosiaalisten ja spatiaalisten identiteettien välisten suhteiden teoretisoinnissa. Keskeisin huomio sosiaalisten erojen ymmärtämisessä ja tutkimuksessa.
Poststrukturalismi Teoreettinen viitekehys, joka syntyi strukturalismin kritiikkinä, väittäen että kielellisillä käytännöillä, diskursseilla ja teksteillä ei ole varsinaista merkitystä, vaan ne ovat muotoutuneet väliaikaisesti vallankäytön myötä. Maantieteessä poststrukturalistista teoriaa sovelletaan representaatioiden, identiteetin, subjektiviteetin ja niiden poliittisuuden tutkimuksessa. Poststrukturalismi tulee ymmärtää eri filosofioihin, kuten dekonstruktionismiin ja psykoanalyysiin, pohjautuvien teorioiden laajana joukkona, kuin yhtenä teoreettisena tai metodologisena lähestymistapana.
2001
Gill Valentinen kirjasta keho, ruumis (body) koti (home) yhteisö (community) instituutiot (institutions) katu (street) kaupunki (town, city, the urban) maaseutu (countryside, the rural) kansakunta (nation state)
Body Body Politics
Home
Community
Institution
Street
Town, city, the urban
Countryside, the rural
Nation state
Banaali nationalismi Billig Michael: Banal Nationalism (1995) Valtio ei ole jossakin tuolla ( out there ), vaan osa päivittäisiä toimintojamme. Kielen tasolla tehdään jatkuvasti esim. mediassa retorista erottelua meidän (Suomi) ja heidän (Ruotsi/USA/Venäjä/EU/Kreikka ) välillä. Käsite banaali on hieman harhaanjohtava.
Banaali nationalismi Ajatus joukkoon kuulumisesta (me suomalaiset) pidetään yllä arkisten toimintojen kautta. Nationalismin ylläpitäminen on tietyssä mielessä piilotettua. Eräänlainen vastakohta patrioottis-isänmaalliselle ( hot ) nationalismille. Banaali nationalismi on kokijalleen ja tekijälleen itsestään selvää, tiedostamatonta.
Banaali nationalismi Keskeisiä tutkimusteemoja: 1) raha, postimerkit ja muut valtiolliset symbolit (haastaa asetelman banaali vs. virallinen ), 2) nationalismiin liittyvät arkiset ja keholliset käytännöt, 3) media 4) nationalismi maisemassa
Banaaali nationalismi esimerkki: Walesilainen poliittinen antinationalismi maisemassa (Jones & Merriman 2009) Cymdeithas yr Iaith Gymraeg (Welsh Language Society) perustettiin 1962. Kielen marginalisaation vastustaminen: vuonna 1967 käynnistettiin kampanja kaksikielisten tienviittojen puolesta. Muuttui pian virallisesta aloitteesta kriminaaliksi käyttäytymiseksi. 1969 kampanjaan liitettiin viralliset ohjeet, kuinka tienviittoja pitää sotkea. Arjen politiikka The nationalist heat generated by monolingual road signs: protestors smash and English-language road sign during a weekend rally by Cymdeithas yr Iaith.
2009 1. Turvallisuuden paradoksit 2. Turvayhteiskunnan synty 3. Pelon ontologia 4. Pelon arki 5. Pelon arkkitehtuuri 6. Pelon politiikka 7. Pelon talous 8. Kohti toleranssin kulttuuria
Panoptikon kaikkialle ulottuva tarkkailu!
Panoptikon. Jeremy Bentham 1791
Lopuksi Tilan ja vallan problematiikka, toiseuden problematiikka