ARKISTOT APPALE M19/3232/-70/1 10 Koskee : 3232 3231 Juva-Virtasalmi Lauri Hyvärinen 1.7.1970 ti SELOSTUS JUVAN-VIRTASALMEN ALUEEN MALMITUTKI- MUKSISTA vv. 1964-1970 I X = 6880.0 pohjoispuoli
SISÄLLYSLUETTELO Johdanto Alueen kallioperästä, 1 4 Lohkare- ja geokemialliset tutkimukset 5 Geofysikaaliset tutkimukset 14 Syväkairaus 16 Malmiesiintymät ja -mineralisaatiot 18 I Karsivyöhykkeisiin liittyvät malmiesiintymät ja -mineralisaatiot 19 II Emäksisiin kivilajeihin liittyvät malmiesiintymät ja -mineralisaatiot 22 Teollisuusmineraalit ja -kivet 39 Karbonaattivyöhykkeet 40 Liiteluettelo 41
JOHDANTO Juvan-Virtasalmen alue valittiin v. 1963 systemaattisten tutkimusten kohteeksi lähinnä siksi, että Narilasta ja sen kaakkoispuolelta tunnettiin useita malmilohkareita, jotka mineralogisten ominaisuuksiensa sekä jään kulkusuunnan ja moreenin geokemiallisten anomalioitten perusteella saattoivat olla lähtöisin samasta esiintymästä tai samanlaisissa geologisissa olosuhteissa syntyneistä esiintymistä (Hyvärinen 1962, 1966 ja 1969). Esillä olevassa selostuksessa esitetään geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston suorittamat, lähinnä geologiset tutkimukset karttalehtien 3232-04, -05, -07, -08 ja -10 sekä 3231-09 ja -12 alueilla vv. 1964-1970. Ennen v. 1964 tehtyjä tutkimuksia (Pääkkönen 1953 ja Hyvärinen 1962) ei tässä yhteydessä enää käsitellä, vaikkakin ne ovat olleet eräänä perusteena kyseisen tutkimusalueen valinnassa. N. 350 km 2 laajuisella yhtenäisellä tutkimusalueella on tehty geofysikaalisia mittauksia, geokemiallisia tutkimuksia, kallioperäkartoitusta, lohkare -etsintöjä ja syväkairausta. Mittaus- ja tutkimusalueitten rajat ovat nähtävissä liitteinä olevissa yhdistelmäkartois sa M11.9/3232/-70/1 ja Ml 1. 9/3231/-70/l. Tutkimusten yleisjohdosta on vastannut malmiosaston osastonjohtaja prof. A. Kahma. Paikallisena geologina on toiminut tri L. Hyvärinen apunaan maisterit J. Pekkarinen ja E. Lyytikäinen (+) sekä tutkim. a s. E. Lindberg. Geofysikaaliset mittaukset on suoritettu tri T. Siikarlan ja geokemialliset maist. A. Nurmen johdolla. Prof. E. Aurola apulaisineen (Maisterit M. Virkkunen ja Y. Pekkala) on suorittanut tavattujen karbonaattikivien tutkimuksia. Jokaisena tutkimuskesänä alueella on työskennellyt myös lukuisia geologiaa pääaineenaan lukevia kesäharjoittelijoita sekä tutkimuslaitoksen vakituisessa palveluksessa olevia lohkareetsijöitä.
2 Tri T. Siikarla esittää selostuksen alueen geofysikaalisista tutkimuksista raportissaan M19132321-7013 ja maist. A. Nurmi alueen pedogeokemiallisista tutkimuksista raportissaan Ml9/3232/-7016. Geokemiallisten anomalioitten, malmipitoisten lohkareiden ja kallioperän keskinäisiä suhteita sekä geokemiallisten anomalioitten merkitystä kairauksen ohjauksessa käsitellään kuitenkin tämän esityksen puitteissa. Lisäksi maist. B. Saltikoff on tutkinut alueen emäksisten kivilajien syntyä sekä niiden Ni, Co ja Cu suhteita (M19/3231/-70/4) ja maist. Y. Pekkala alueen karbonaatteja (M19/3231/-70/5). Alueen tutkimuksista on ennen v. 1970 laadittu seuraavat julkaisut ja raportit : Aurola, E. 1966. Karsikummun kalkkikiviesiintymä Virtasalmella. Gt :n arkisto. Eskola, L. 1966. Selostus omapotentiaalimittauksesta Virtasalmella elo-syyskuussa 1966. Gt :n arkisto. Hyvärinen, L. 1962. Raportti Sulkavan, Juvan ja Virtasalmen pitäjistä löydettyjen malmipitoisten lohkareiden keskinäisestä vertailusta lähinnä lohkareiden mineralogisten ominaisuuksien perusteella. Gt :n arkisto. 11-1965. Selostus lohkare-etsintöjä koskevasta tutkimuksesta, jossa vertaillaan lohkare -etsintöihin koulutetun koiran sekä kokeneen lohkare-etsijän keskinäisiä työsuorituksia. Gt :n arkisto. 1966. Karsikummun kupariesiintymän geologiasta. Gt :n arkisto. 1969. On the geology of the copper ore field in the Virtasalmi area, eastern Finland. Bull. Comm. geol. Finlande No 240. Kahma, A. 1965. Väliraportti geologisen tutkimuslaitoksen suorittamista tutkimuksista Karsikummun kupariesiintymällä Virtasalmen Hällinmäessä. Gt :n arkisto. Kontio, M. 1969. Virtasalmen alueen drumliineista ja moreenialueen kulkeutumisesta. Pro gradu tutkielma. Helsingin Yliopiston geologian ja paleontologian laitoksen arkisto. Pääkkönen, V. 1953. Malmitutkimukset Virtasalmella kesällä 1953. Gt :n arkisto. Siikarla, T. 1966. Selostus geofysikaalisista tutkimuksista Karsikummussa Virtasalmen pitäjässä. Gt :n arkisto. - 1966. Selostus geodeettisista mittauksista Karsikummun alueella Virtasalmella. Gt :n arkisto.
3 Siikarla, T. 1967. On the geophysical investigation in the Virtasalmi area. Bull. Comm. geol. Finlande No 233. Virkkunen, M. 1967. Virtasalmen Hällinmäen kalkkikiviesiintymän mineralogiasta. Gt :n arkisto. Kenttähavainnot ovat seuraavien tutkijoiden päiväkirjoissa : Hyvärinen, 1962, 1963, 1964, 1965, 1966, 1967, 1968 Pekkarinen 1964, 1965, 1966 Lyytikäinen 1953, 1960, 1964, 1965, 1966 Määttä 1953 Lindberg 1964, 1965, 1966, 1967, 1968, 1969 Pääkkönen 1949, 1950, 1951, 1953 Appelgvist 1964, 1965, 1967, 1968 Kontio 1968 Äyräs 1960 Lampela 1962, 1963, 1964 Saltikoff 1963, 1964, 1965 Helppi 1962, 1964, 1965, 1966, 1967, 1968, 1969 Kellokanga s 1967, 1968 Kemppainen 1967, 1968, 1969 Hänninen 1967 Vuotove si 1966 Teivas 1951 Rosblom 1951 Suila 1950 E rvamaa 1949 Laanio 1962 Arvonen 1968 Tutkimusalue ulottuu raavia lyhennyksiä : Joroinen Juva Pieksämäki Virtasalmi useamman pitäjän alueille, joista on käytetty seu- = Jr = Jv = PM = Vrs
4 ALUEEN KALLIOPERÄSTÄ Karttalehtien 3231-09, -08, -11 ja -12 (kolmen viimeksi mainitun kohdalta kuitenkin vain osittain) alueilta on jo julkaistu yksityiskohtainen geologinen kartta 1 :50 000 sekä kivilajien petrografinen kuvaus (Hyvärinen, 1969). Loppuosa lehteä 3231 on saatu myös suurimmalta osaltaan geologisesti kartoitettua ja parin kolmen vuoden kuluttua julkaistaankin se mittakaavassa 1 :100 000. Tri A. Vorma on tehnyt jo karttalehden 3232 kenttätyöt ja uusien peruskarttojen valmistuttua julkaistaan se mittakaavassa 1 :100 000. Tämä tapahtunee 1-2 vuoden kuluessa. Malmigeologisesti tärkeimmiksi kivilajeiksi ovat osoittautuneet diopsidi-amfiboliittivyöhykkeet niissä olevine granaattikarsivälikerroksineen. Ne sijaitsevat pääasiassa lehden 3231 itäosassa ja lehden 3232 keskellä. Vyöhykkeiden keskeinen osa on nähtävissä Hyvärisen (1969) julkaisemassa geologisessa kartassa 1 :50 000. Pohjoiseen j a kaakkoon suuntautuvien j atkeiden sijainti j a suhde muihin alueella esiintyviin kivilajeihin tulee esille myöhemmin julkaistavissa kallioperäkartoissa. Karbonaattivyöhyke, joka todennäköisesti ulottuu Narilasta Ankeleen kylään, on myös kiintoisa. Vyöhykkeen rajat on määrätty pääasiassa geofysikaalisten karttojen avulla, jolloin indikaatioiden tulkintaa ovat olleet helpottamassa porareiät 1, 2, 104, 105, 169, 180 ja 185/Vrs sekä 5/Jv. Vyöhykkeen mineralogiaa on tutkinut lähemmin maist. Y. Pekkala (1970). Hällinmäen kuparimalmion vieressä on erittäin puhdasta kalsiittia sisältävä vyöhyke, jonka geologiaa ja mineralogiaa ovat tutkineet Aurola (1966) ja Virkkunen (1967).
5 LOHKARE- JA GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET Alue, jolla on suoritettu lohkare-etsintöjä ja geokemiallisia tutkimuksia on esitetty yhdistelmäkartoissa (1 :100 000) M11.9/3231/-7011 ja 2 sekä M11.9/3232/-70/1 ja 2. Löydetyt lohkareet on merkitty karttoihin (1 :20000) Mll.4/3232-04/-70 1, -05/-70/1, -07/-70/1, -08/-70/1, ja 10/-70/1 sekä M11.4/3231-09/-70/1 ja -012/-70/1. Kutakin karttalehteä vastaa vielä liite (1-7), joissa on tarkat tiedot kustakin lohkareesta. Juvan-Virtasalmen alueella käytettiin jo v. 1964 lohkare-etsinnässä sulfidipitoisten lohkareiden etsintään koulutettua koiraa. Tämän tapainen lohkare-etsintä oli aluksi tietenkin kokeiluluonteista. Tulokset osoittautuivat kuitenkin jo varsin pian erinomaisiksi (Hyvärinen 1965) ja mainitunlainen menetelmä onkin kuulunut siitä lähtien malmiosaston rutiininomaisiin malminetsintämenetelmiin. Koiran avulla tutkitut alueet on merkitty yhdistelmäkarttoihin M11.9/3231/-70/1 ja M11.9/3232/-70/2. Kyseiset alueet käsittävät pääasiassa metsiä tai soita. Pellot pientareineen, metsäojien reunat, tien vierustat jne. ovat taas puolestaan lohkare-etsijöiden tutkimat. Pedogeokemiallisilla tutkimuksilla on Juvan-Virtasalmen alueella ollut jo alusta alkaen suuri merkitys, sillä Narilan lähistössä v. 1964 havaitut Cu-anomaliat olivat eräs perusta alueen tutkimuskohteeksi valinnassa. Jo alusta alkaen päätettiin peittää koko tutkittava alue tiheällä näytteenottoverkolla ja tätä periaatetta onkin noudatettu koko ajan. Geokemiallinen tutkimus on ollut lähes yksinomaan moreenin Cu, Ni, ja Zn pitoisuuksien vaihtelujen selvittämistä. Lohkare-etsintöjen yhteydessä ei ole löytynyt kuin Cu- tai Cu+Ni-pitoisia lohkareita, joten muiden metallien, kuten esim. Pb, analysointia ei ole suoritettu kuin pistokoemaisesti. Kuten yhdistelmäkartoista M11.9/3231/-70/2 ja M11.9/3232/-70/2 huo-
6 mataan, malmipitoiset lohkareet ovat pääasiassa asettuneet Virmasjärven rantamille tai sen suojapuolelle sekä Längelmäen järven itärannalle. Lisäksi on vielä joitakin lohkareita Ruokojärven kaakkoispuolella sekä Herajärven ja Mustalammen ympäristössä. Pääosa lohkareista on kuparikiisu- tai magnetiittipitoisia karsilohkareita. Myös on tavattu melko runsaasti kupari- ja nikkelipitoisia gabro- tai peridotiittilohkareita. Moreenin kuparianomaliat asettuvat yleensä samoille paikoille kuin pääosa malmipitoisista lohkareista. Poikkeuksena ovat Narilan luoteispuolella ja Ankeleen järven E -puolella olevat kuparianomaliat, sillä niihin ei liity malmilohkareita. Tutkimalla lähemmin mainittujen alueiden moreenin Cu, Ni ja Zn suhteita, on mahdollista, että niiden anomalisen korkeat Cu-, Ni- ja Zn-pitoisuudet aiheutuvat mustaliuskeista. Saatua käsitystä ovat tukemassa vielä Narilan NW puolella kairatuista rei'istä 8, 11 ja 12/Jv sekä Ankeleenjärven itäpuolelle kairatuista rei'istä 200-202/Vrs tavatut grafiitti- ja kiisupitoiset gneissivyöhykkeet. Tutkimusalueella on erittäin kaunismuotoinen lohkareviuhka. Se alkaa Ruokojärven kaakkoisosasta (3232-05) ja ulottuu n. 3 km :ä Virtasalmen kk :lta NE, joten sillä on pituutta lähes 15 km :ä. Viuhkassa on 19 magneetti- ja kuparikiisupitoista gabro- tai peridotiittilohkaretta (3-4 ja 11-14/VH/67 ; 31-34, 39, 44, 45, 49-51 ja 54-55/VMH/67 sekä 13-16/VK/67), jotka ovat asettuneet melkein samalle suoralle. Näille lohkareille on ominaista Pd+Pt ; tosin Pd+Pt-arvot ovat pieniä (suurin analysoitu Pd+Pt lg/t), mutta muista Juvan-Virtasalmen alueen emäksisistä lohkareista ei ole löydetty juuri ollenkaan platinametalleja. Useat tämän viuhkan lohkareista ovat magneettisia ja niiden tiheys on keskimäärin 3.0 g/cm 3. Geofysikaalisten mittausten (lähinnä gravimetristen) mukaan Ruokojärven S-rannalle tai järven alle ei kuitenkaan näytä liittyvän laajempia kiisupitoisia emäksisiä massiiveja. Myös heikot geokemialliset anomaliat Ruokojärven SE-puolella viitannevat
7 samaan suuntaan. Asian varmistamiseksi voisi Ruokojärven alla oleviin sähköisiin ja magneettisiin anomalioihin kairata kuitenkin vielä 2-3 reikää. Herajärven (3231-09) ja Mustalammen (3232-04) SE-puolella on voimakas Cu-anomalia moreenissa. Häiriölle ei aluksi ollut mitään selitystä, koska lohkare-etsijät eivät löytäneet alueelta yhtään kuparipitoista lohkaretta. Paikalle lähetettiin malmipitoisten lohkareiden etsintään koulutettu koira, joka löysikin nopeasti useita heikosti kuparikiisua sisältäviä lohkareita. Mustalammen SE-kärjessä josta löytyi kuparikiisupitoisia kiillegneis si- ja kvartsi-dioriittilohkareita, kairattiin asian varmistamiseksi reiät 160, 161 ja 186/Vrs. Tällöin todettiin heikkoa kuparikiisupirotetta kvartsidioriitin ja kiillegneissin kontaktissa useamman kymmenen m :n matkalla, esim. reiässä 161/Vrs on välillä 18.60-62.60 m 0.06 % Cu. Herajärven SE-päästä löytyneet kuparikiisupitoiset lohkareet olivat pääasiassa amfiboliittia. Mineralisaatio on molemmissa lohkaretyypeissä sama, joten kysymyksessä lienee usean kilometrin pituudelta kiisuuntunut kvartsidioriitin kontakti. Kiisuuntuminen on kuitenkin niin heikkoa, ettei se tule geofysikaalisissa kartoissa esille. Mustalammen koillis- ja Pölkänjärven kaakkoispuolille on moreenissa Cu-anomalioita. Kun tältä alueelta on tavattu gabroja ja amfiboliitteja, on Cu-mineralisaatioiden esiintyminen kallioperässä hyvinkin mahdollista. Kairausten suunnittelu sähköisten indikaattioiden puuttuessa on kuitenkin melko epävarmaa. Ehkä korkeajakso- (14000 Hz) ja IP-mittauksista saattaisi olla apua jatkotutkimuksia suunniteltaessa. 3232-04 lehdellä on vielä Ni- ja Cu-pitoiset peridotiittilohkareet K/ 4947, 17/VH/62 ja 16/VH/67. Muita samantapaisia lohkareita ei ole löytynyt eikä geokemiastakaan ole ollut apua niiden alkuperää selvitettäessä. Lohkareiden pohjoispuolella oleva geofysikaalisesti mitattu
8 alue sisältää erittäin runsaasti sähköisiä ja magneettisia anomalioita. Ne ovat muodoltaan pitkiä ja kapeita kuvaten todennäköisesti liuskejaksoja. Gravimetrisenkaan kartan perusteella ei ole odotettavissa suurempia peridotiittimassiiveja. Lohkareet lienevät täten pitkämatkaisia tai ovat lähtöisin pienistä massiiveista. Niiden emäkallion tai kallioiden "jäljittäminen" saattaa osottautua vaikeaksi. Karttalehdellä 3232-07 on lukuisia kuparikiisupitoisia diopsidiamfiboliitti- tai granaattikarsilohkareita. Eniten niitä on Hakuniemen etelärannalla ja sen suojapuolella ; lohkareet 9-21/VMH/67 ja 7/VK/67. Lohkareet ovat todennäköisesti lähtöisin Hakuniemestä tai sen läheisyydestä järven alta, sillä R 4/Pm todettiin välillä 200.60-204.60 m 1.00 % Cu ja R 5/Pm välillä 233.00-235.10 m 0.56 % Cu. Malmiutuneet vyöhykkeet (tai vyöhyke) ovat järven alla ja melko kapeita, joten niitä ei ole tutkittu tarkemmin. Kuten jo esim, yhdistelmä kartasta M11.9/3232/-70/2 huomataan on moreenissa Cu-anomalioita sekä Hakuniemen SE-puolella että itse Hakuniemessä. Tämä merkinnee sitä, että kuparikiisupitoisia vyöhykkeitä on tavattuja vyöhykkeitä pohjoisempanakin. Varsinkin magneettinen anomalia, jonka x=6900.5 ja y=524.0, olisi syytä ehkä vielä kairata, koska sen suojapuolella on voimakas Cu-anomalia moreenissa. Tässä yhteydessä lienee syytä korostaa magneettisten anomalioitten merkitystä Juvan-Virtasalmen alueen kuparipitoisten karsilohkareiden alkuperän selvittelyssä : useimmista kupariesiintymistä (ja lohkareistakin) on tavattu magnetiittia. Kun kuparikiisu (monasti ainoa sulfidi) esiintyy pirotteena, on tällaisten esiintymien etsiminen slingrammenetalmällä (3600 Hz) lähes toivotonta. Hällinmäen kuparimalmiin tosin liittyvät heikot sähköiset anomaliat, mutta häiriöiden kohdilla oli maa - peitteen paksuus vain 1-2 m :ä. Milloin moreeni verhosi malmia yli 4 m :n vahvuudelta, ei sähköisiä anomalioita ollut havaittavissa.
9 Virtasalmen kirkonkylän pohjoispuolella ja Hakuniemen eteläpuolella on Längelmäenjärven E-rannalla moreenissa runsaasti kuparia (Nurmi 1970, kts. myös yhdistelmäkartta M11.9/3232/-70/2). Moreenin ku,parianomalioitten läheisyydessä on myös muutama kuparipitoinen karsilohkare ; lohkareet 2/VH/67, 10/VH/67 ja 47-50/VH/66. Edellä mainitulla välillä on kallioperässä tavattu useassa kohden kuparikiisupitoisia granaattikarsipesäkkeitä tai -vyöhykkeitä, malmiesiintymäkartta M11.4/3232-07/'0/1 sekä liite. Sekä kairausten (porareiät 134-139, 148-156, 158-159 ja 166-168) että geofysikaalisten karttojen (Siikarla 1970) ja kenttähavaintojen mukaan näyttää ilmeiseltä, että kuparikiisu esiintyy pe säkemäise sti eikä suurempina yhtenäisinä e siintyminä. Edellä mainitut lohkareet lienevät peräisin tällaisista pesäkkeistä. Karttalehdellä 3232-07 sijaitsevat Ni- ja Cu-pitoiset lohkareet kuuluvat edellämainittuun Ruokojärven lohkareviuhkaan. Karttalehdellä 3232-10 on lukuisia gabro- ja peridotiittilohkareita (1-6, 8-9 ja 16/VH/69). Niiden arvometallipitoisuudet ovat kuitenkin niin heikot, että jatkotutkimukset niiden osalta lienevät tarpeettomat. Löydetyistä amfiboliittilohkareista (12-13 ja 17/VH/69 sisältää 13/VH/ 69 niin paljon kuparia (0.95 %) että se ansaitsee hiukan muita enemmän huomiota : lähiympäristöstä ei ole kuitenkaan saatu pedogeokemiallisia kuparianomalioita (Nurmi 1970) eikä geofysikaalisesti mitatulla alueella ole sähköisiä häiriöitä (Siikarla 1970). Lohkareen lähiympäristössä että myös siitä 5.5 km NNW olevat amfiboliittikalliot olisi ehkä syytä mitata vielä kerran korkeajakso-slingrammittauksella tai IP-menetelmällä. Karttalehdellä 3232-08 tavatut huomion arvoiset lohkareet kuuluvat jo mainittuun Ruokojärven viuhkaan.
Karttalehdellä 3231-09 ei juuri ole malmipitoisia emäksisiä lohkareita. Paras tavattu lohkare 2/VK/Lari/64 sisältää Cu=0.31 % ja Ni=0.40 %. Lohkare saattaisi hyvinkin olla lähtöisin Litmasen luoteispuolella tavatuista gabromassiiveista, samoinkuin hiukan kiisuja sisältävät gabrolohkareet 60/VH/65 ja 58/VH/65. Näistä massiiveista tarkemmin seuraavissa luvuissa. Litmasen ympäristöstä ja varsinkin sen luoteispuolelta tunnetaan lukuisia kuparikiisupitoisia granaattikarsi- ja amfiboliittilohkareita (Hyvärinen 1965). Kuparikiisu on niissä kuitenkin joko heikkona pirotteena tai sitten se on niin epätasaisesti jakaantuneena, ettei niiden analysoimista ole pidetty tarpeellisena. Lohkareiden lähtökohtina voidaan pitää kallioperästä löytyneitä lukuisia kuparikiisupesäkkeitä. Pedogeokemiallisten tutkimusten mukaan moreenin Cu-anomaliat loppuvat pohjoisimpina havaittujen kuparikiisupitoisten kallioiden luona, joten lohkareet tämänkin mukaan lienevät lyhytmatkaisia. Geokemiallisia Cu-anomalioita on myös Litmasen kaakkois puolella. Näiden samoin kuin siellä olevien geofysikaalisten anomalioiden selvittämiseksi on kairattu reiät 100-103, 107-110, 187-190 ja 194 195/Vrs. Alueelta ei ole tavattu yhtään kuparipitoista granaattikarsitai diopsidiamfiboliittilohkaretta. Geofysikaalisten anomalioitten muoto, porasydämistä havaitut kivilajit sekä nikkelin puuttuminen pedogeokemiallisista kartoista merkinnee, että emäksiset Ni- ja Cu-pitoiset kivilajit, esim. lohkare 2/VK/Lari-tyyppiset, eivät ole aiheuttaneet Cu-anomalioita moreenissa. Porarei'issä 108, 110 ja 195/Vrs on kuitenkin tavattu hieman kuparikiisupirotetta, joten 108- ja 110 suojapuolella olevat häiriöt saattavat olla tämän tapaisista kiisuuntumista lähtöisin. Pedogeokemiallisten häiriöiden voimakkuus voisi johtua mineralisoituneiden vyöhykkeiden ja jään kulkusuunnan samansuuntaisuude sta.
Virmasjärven länsirannalla on runsaasti kuparikiisupitoisia amfiboliitti- tai granaattikarsilohkareita (1/ER/Lari/64 ; 11, 22, 39 ja 40/VH/66 ; 21 ja 25/PL/64 ; L51/JP/64 ; 6/TV/66 ; 4, 5 ja 8/Lari/ 66). Pohjoisimmat näistä lohkareista ulottuvat karttalehden 3231 pohjoisreunaan. Geokemialliset anomaliat sattuvat pohjoisimpien lohkareiden kohdalle ja jatkuvat seuraavalla karttalehdellä (3232-07), tosin heikentyen, Virtasalmen kirkon kylään saakka. Sähköisissä kartoissa, slingram 3600Hz, ei alueella ole kuin yksi anomalia, joka sekin saattaa johtua vesijohdoista tms., koska häiriö sijaitsee pihalla. Korkeajaksomittaus, slingram 14000 Hz, tai IP-mittaus saattaisivat tuoda niin paljon lisäinformaatiota, että kairaus alueella tulisi mielekkääksi. Todennäköistä on kuitenkin, että lohkareet ovat lähtöisin useista pienistä kuparikiisua sisältävistä granaattikarsipesäkkeistä tai -linsseistä. Tällainen on mm. tavattu Virmasjärven kirkonkylän eteläpuolella sijaitsevan lammen pohjoispäästä. Karttalehdeltä 3231-12 ovat lohkareet K/4471, K/4514 ja 33/VH/64 todennäköisesti Hällinmäestä lähtöisin. Lohkareet 134 ja 135/VH/64 ovat peräisin joko Karhuniemen kupariesiintymästä (Hyvärinen 1969) tai sitten ne liittyvät kuten 3/PL/64, 103/VH/64 ja 67/EL/53 siihen lohkareikkoon, joka on lähtöisin Narilasta NW suuntaan ulottuvan diopsidiamfiboliittivyöhykkeen itälaidalta (Hyvärinen 1969), Etelä- Virmasjärven kaakkoispäässä on moreenissa Cu-anomalia ; (Lohkareet 3/PL/64, 103/VH/64 ja 67/EL/53 ovat sen sisällä), sen aiheuttaja saattaa hyvinkin olla järven alla, sillä Karhuniemen esiintymästä lienee sinne liian pitkä matka ( 3 km), jotta näin voimakas häiriö saattaisi muodostua. Tämän johdosta pitäisin tarpeellisena pedogeokemiallisten tutkimusten ulottamista Etelä-Virmasjärven alle, samalla tapaa kuin Nurmi (1970) on tutkinut Särsälänniemen pohjoispuolen. Saatujen tulosten perusteella olisi harkittava sitten jatkotoimenpiteet. Särsälänniemessä ja sen pohjoispuolella on voimakas Cu-anomalia
moreenissa. Mainitusta niemestä on löytynyt muutama heikosti kuparikiisua sisältävä (pirotemaisesti tai pesäkemäisesti) granaattikarsilohkare. Erikoisesti on mainittava kuitenkin Särsälänniemen suojapuolella (n. 7 km :n päässä) sijaitseva lohkare 70/VH/64, jossa on Cu=4.61 %. Sen sivukivi on granaattia ja siinä on runsaasti magnetiittia. Mikäli lohkare olisi lähtöisin suuresta esiintymästä geofysikaalisissa kartoissa olisi tällöin havaittavissa voimakkaat gravimetriset, magneettiset ja sähköiset anomaliat. Lohkareen 70/VH/64 lähiympäristössä ei ole selvää kuparianomaliaa moreenissa, vaikkakin sen NW-puolella on lukuisasti anomaalisia Cu-arvoja (Nurmi 1970). Lohkareen alkuperää lähdettiin selvittämään kairaamalla systemaattisesti sen luoteispuolella olevia geofysikaalisia anomalioita ; kaikkiaan kairattiin 22 reikää eli reiät 1-8/Jr ja 120-179, 181-184/Vrs. Särsälänniemen ja lohkareen 70/VH/64 väliin kairatuissa porarei'issä ei ole tavattu lohkareen esittämää kuparimalmia. Särsälänniemessä oleva pedogeokemiallinen anomalia laajentui luoteiseen kun otettiin moreeninäytteitä järven pohjasta. Virmasjärven pohjasta oli entuudestaan tunnettu magneettinen, poimun muotoinen anomalia. Tämä lävistettiin porarei'illä 191, 192/Vrs ja 306-309. Virmasjärven pohjaan kairattujen porareikien perusteella voidaan selittää Särsälänniemessä tavatut pedogeokemialliset Cu-anomaliat : mainitun magneettisen "poimun" reunoilla on tavattu kuparikiisupitoisia granaattikarsivyöhykkeitä. Ne ovat lähes jäänkuljetussuunnan mukaiset, joten moreenin suuri kuparipitoisuus olisi täten helposti ymmärrettävissä. Lohkare 70/VH/64 saattaa olla peräisin joko näistä vyöhykkeistä tai sitten se on mahdollisesti kulkeutunut Längelmäen järven itärannalla tavattavista kuparikiisupitoisista granaattikarsipesäkkeistä tai -vyöh.ykkeistä. Karttalehdellä 3231-12 on lohkareessa 4/AA/VH/68 Cu=0.95 %. Vrt.
karttalehdellä 3232-10 lohkare 17/VH/69. Molemmat lohkareet saattaisivat olla peräisin Hakuniemestä (3232-07). Karttalehdeltä 3231-12 löydetyillä gabrolohkareilla (l/vh/68, 20/VH/ 68, 67/VH/64 ja 20/TK/69) ei liene suurempaa malminetsinnällistä mielenkiintoa. Yhteenvetona lohkare- ja pedogeokemiallisista tutkimuksista voidaan sanoa, että ne ovat tuoneet esille mineralisoituneet vyöhykkeet paremmin kuin yksittäiset esiintymät ja että molemmat menetelmät ovat täydentäneet toisiaan. Geokemiall.isten anomalioitten tulkinnassa on kuitenkin muistettava, ettei lohkareiden tai moreenin raskasmetallianomalioitten puute merkitse, etteikö geo'kemia._ saattaisi indikoida malmeja. Hyvänä esimerkkinä pitäisin Ankeleen jaksolla tavattuja noriittimassiiveja, joissa on havaittu huomionarvoisia Ni- ja Cu-pitoisuuksia, vaikka nämä eivät näy ollenkaan niiden suojapuolella esiintyvissä paksuissa moreenipatjoissa. Juvan-Virtasalmen alueen malmilohkareet ovat toistaiseksi arkistoitu Loukeen kansakoulussa (Mikkelin mlk).
- 14 - GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET Juvan-Virtasalmen alueella geofysiikan antamaa informaatiota on luonnollisesti käytetty hyväksi myös määrättäessä kivilajien rajoja ja kallioperän rakennetta. Kivilajien fysikaalisista ominaisuuksista sekä geofysikaalisten karttojen tulkinnasta Siikarla (1967) on esittänyt yksityiskohtaisen selostuksen. Viitteet mahdollisista malmeista Juvan-Virtasalmen alueella on saatu joko kiisupitoisista kallioista, malmimineraaleja sisältävistä lohkareis ta, Cu, Ni- ja Zn-anomalioista moreenissa tai geofysikaalisista indikaatioista. Näin ollen malmipitoisten lohkareiden ja eri kivilajien fysikaalisten ominaisuuksien tunteminen ja tämän perusteella tapahtuva vertailu ovat luoneet pohjan lohkareiden emäkallion selvittelyssä. Juvan-Virtasalmen alueen kuparikiisupitoisille karsilohkareille on ominaista, että ne sisältävät usein magnetiittia. Koska magnetiitti kuuluu karsivyöhykkeiden tyypillisiin mineraaleihin, magneettisten karttojen merkitys on ollut huomattava tutkimusten eri vaiheissa. Kuitenkin tunnetaan lukuisia lohkareita, joissa ei ole oikeastaan muuta malmimineraaleja kuin kuparikiisua, joka sekin saattaa esiintyä pirotteisena. Slingram (3600 Hz) ja magneettisista mittauksista ei tämän tyyppisten lohkareiden alkuperän selvittelyssä liene paljoakaan apua. Korkeafrekvenssi- (14 000 Hz) ja IP-mittaukset saattaisivat tällöin olla tehokkaita tutkimusmenetelmiä. Niitä onkin paikka paikoin käytetty (Siikarla 1970), joskin tällä tavoin mitattujen alueen pintaalat voisivat olla suuremmatkin. Malmipitoisilla lohkareilla on yleensä melko suuri tiheys, sillä niiden sivukivi on diopsidiamfiboliittia, granaattikartta, gabroa tai peridotiittia. Täten myös gravimetriset kartat yhdessä magneettisten sekä sähköistenkin kanssa ovat olleet prospektauksen pohjana. Ankeleen järven itäpuolella on useita gabromassiiveja, joista osalla
ei ole yhtään paljastumaa. Nämä massiivit löydettiin geofysikaalisten mittausten perusteella sellaisista gravimetrisista maximeista, joihin ei liity magneettisia anomalioita. Milloin gravimetrisiin maximianomalioihin on liittynyt magneettisia ja/tai sähköisiä häiriöitä ne on yleensä lävistetty kairaamalla. Kuitenkaan toista paikkaa, jossa gravimetrinen, sähköinen sekä magneettinen anomalia olisivat niin kauniisti päällekkäin kuin Hällinmäen kuparimalmissa, ei ole löydetty. Yleensä sähköiset tai magneettiset sattuvat gravimetristen maximianomalioitten reunoille, tai kiertävät niitä.
SY VAKAIRAUS Teknillisesti kairaus on yleensä ollut suhteellisen helppoa. Poikkeuksena voidaan kuitenkin mainita Narilasta Ankeleelle ulottuvan karbonaattijakson kairaus : se oli erittäin vaikeaa eikä aivan täysin onnistunuttakaan lukuisten ruhje- ja rapautumisvyöhykkeiden takia. Runsaasti ruhjeisuutta ja rapautumista on havaittavissa myös Virmasjärven pohjassa. (porareiät 191, 192, 308 ja 309). Porareikien sijainti on merkitty liitteenä oleviin karttoihin M52.11/ 3231-06/-70/1, M52.4/3Z31-09/-70/1, M52.4/3231-12/-70/1, M52.4/ 3232-04/~70/1, M52.4/3232-05/-70/1 ja M52.4/3232-07/-70/l. Liitteenä seuraavat edelleen yksittäisten porareikien raportit ja profiilit (1 :500) lukuunottamatta Hällinmäen porareikien raportteja ja profiileja. Raporteissa on kunkin porareiän koordinaatit, kivilajit, analyysit ym. tiedot. V. 1970 alusta muuttui geologisen tutkimuslaitoksen arkistointi karttalehtijaon pohjalle aikaisemman pitäjäjakoisen sijasta. Tutkimusalueella on kairattu seuraavat porareiät (esitys vanhan arkistoinnin mukaan) Juva Karttalehdellä 3231-09 porareiät 2-7/Jv Karttalehdellä 3231-12 porareikä 17/Jv Joroinen Karttalehdellä 3231-12 porareiät 1-14/Jr Pieksämäki Karttalehdellä 3232-07 porareiät 3-5/Pm Virtasalmi Karttalehdellä 3231-06 porareikä 147/Vrs Karttalehdellä 3231-09 porareiät 1, 2, 100-110, 120-129, 143-146, 169, 180, 185, 187-192 ja 194-215/Vrs (Hällinmäellä on kairattu reiät 3-89/Vrs). Karttalehdellä 3231-12 porareiät 90-99, 130-133, 140-142, 170-179, 181-184 ja 193/Vrs
Karttalehdellä 3232-04 porareiät 160, 161, 163, 164, ja 186/Vrs -Karttalehdellä 3232-07 porareiät 134-139, 148-159, 162, 165-168/Vrs Numeroita 111-119/Vrs ei ole käytetty. Uuden arkistointinumeroinnin mukaan ; joka alkaa 301 :sta, on kairattu : 3231 Karttalehdellä 3231-09 porareiät 301-309 3232 Karttalehdellä 3232-04 porareikä 303-304 Karttalehdellä 3232-05 porareiät 301-302 Hällinmäen porareikiä lukuunottamatta kaikkien edellä mainittujen porareikien sydämet ovat toistaiseksi varastoituna Virtasalmella mv. Aapo Kurjen navetassa.
MALMIESIINTYMÄT JA -MINERALISAATIOT Juvan-Virtasalmen alueelta on tavattu granaattikarsivyöhykkeisiin (+niiden lähiympäristöön), kvartsidioriittimassiivien reunaosiin (+viereiseen kiillegneissiin ja diopsidiamfiboliittiin) sekä noriitteihin liittyviä kuparikiisumineralisaatioita. Noriitteihin liittyy myös nikkeliä. Alueelta tavatut kiisupitoiset kalliot on merkitty malmiesiintymäkarttoihin (1 :20 000) Ml1.4/3231-09/-70 1, Ml1.14/3231-12/-70 1, M11.14/3232-04/-70 1, M11.14/3232-07/1, M11.14/ 3Z32-08/1 ja M1l.14/3232-10/-70 1. Tarkemmat tiedot kustakin esiin ymasta on viela iitteiss 8-13. Kuhunkin kohteeseen kairat tujen reikien numerot ja lukumäärän näkee porareikien sijaintikartoista, joista ilmenee myös kairauskohteille annetut nimet.
I KARSIVYÖHYKKEISIIN LIITTYVÄT MALMIESIINTYMÄT JA -MINERALISAATIOT 3231-09 1. Hällinmäki Ainoa tähän asti löytynyt taloudellisesti kannattava malmiesiintymä. Kts. Hyvärinen 1966 ja 1969, Kahma 1965 ja Siikarla 1966 ja 1967. 2. Karhuniemi (pääasiassa 3231-12-puolella) Epätasaisesti jakautunut kuparikiisumineralisatio, joka liittyy kaaren muotoiseen granaattikarsivyöhykkeeseen, on osittain järven ja osittain suomaisen matalan rannan alla. Kts. Hyvärinen 1969. 3. Larin kallio 4. Pitkäselkä Larin kallio sijaitsee Litmasen kairausalueella. Kiisupesäke on lävistetty porarei'illä 125-127 ja 210 Vrs. Kts. Hyvärinen 1969. Tämän esiintymän pohjoispuolella on kallioista useissa kohden tavattu kuparikiisua granaattikarressa. Geofysiikan, kairausten ja kaivantojen perusteella ovat kaikki esiintymät pieniä ja hajanaisia. Heikkoa ja satunnaista kuparikiisupirotetta granaattikarressa ja diopsidiamfiboliitissa (R 108, 110 ja 195/Vrs). Geofysiikan mukaan ei ole odotettavissa suuria kiisue siintymiä. 5. Virmasjärvi Heikkoa kuparikiisupirotetta granaattikarsikerroksissa. Virmasjärven alla sijaitsevaan magneettiseen anomaliaan, joka johtunee isokliinisesti poimuttuneista diopsidiamfiboliittikerroksista, saattaa kuitenkin
- 20 - liittyä tähän astisia arvokkaampia kuparimineralisaatioita. 3231-12 1. Karhuniemi Kts. 3231-09. Karhuniemestä n. 1 km E on kaksi luotoa (x=6884.00 ja y=531.05) joissa on kuparikiisua granaattikarressa. Paljastumat sattuvat Etelä-Virmasjärveä halkovan magneettisen vyöhykkeen reunaan. Etelä-Virmasjärven saarissa ja järven kaakkoispuolella on moreenissa kuparia ja kuparikiisua sisältäviä lohkareita. Ne saattavat olla peräisin myös järven alla olevista tuntemattomista kupariesiintymistä. 2. Pihlas- ja Virmasjärvet Mainittujen järvien kaakkois puolella tavatut kiisupitoiset kalliot ja moreeni sisältävät kuparia erittäin vähän, mistä syystä alue vaikuttaa malminetsinnällisesti vähemmän kiintoiselta. 3232-07 1. Längelmäenjärven E-ranta Längelmäenjärven E-rannalla on aina Virtasalmen kk :n eteläpuolelta Hakuniemeen saakka lukuisia kalliopaljastumia, joissa on tavattu kuparikiisua granaattikarressa tai diopsidiamfiboliitissa. Lisäksi kuparikiisua on tavattu lukuisissa porarei'issä, joista osa on kairattu ko kallioiden alle ja osa lävistää alueelta saatuja geofysikaalisia indikaattioita. Toistaiseksi kuparikiisua on tavattu vain pieninä linsseinä tai pes äkke inä.
2. Längelmänjärven W -ranta Längelmäen W -rannalta on löydetty kahdesta kohdasta (R 157 ja 11 /VK/67) kuparikiisua ja kuparihohdetta (heikkoa satunnaista pirotetta) diopsidiamfiboliitista. Lisäksi on kuparihohdetta tavattu joku Nippu R 157/Vrs pohjoispuolella olevasta saaresta. 3. Hakuniemi Hakuniemen kupariesiintymä lienee Hällinmäen jälkeen mielenkiintoisin granaattikarsivyöhykkeisiin liittyvä minerailsaatio Juvan-Virtasalmen tutkimusalueella. Valitettavasti esiintymä sijaitsee Längelmäen järven ja Maaveden välisen virtaavan salmen alla. Kairaukset ovat kuitenkin vielä kesken. 1. Hakuniemi 3232-08 Paitsi kairauksin tavattua kuparikiisupitoista vyöhykettä Hakuniemen S-kärjessä (3232-07) kuparikiisumineralisaatio jatkunee pohjoisemmaksikin Hakuniemessä kuten geokemialliset indikaattiot ja kalliosta tavattu kuparikiisupitoinen pesäke (6/VMH/67) osoittaa. Asian selvittely vaatinee vielä muutaman porareiän.
- 22 - II EMÄKSISIIN KIVILAJEIHIN LIITTYVÄT MALMIESIINTYMÄT Kirj. Jouni Pekkarinen 3231-09 talehden 3231 09 alueella on tavattu gneisseihin ja kvartsidioriitteihin rajoittuvia pienehköjä gabrointruusioita (kartta~ liite M 11.1/32311-7011). Paljastumia on tavattu vain kahdessa intruusiossa (Piilukka ja Ankele II). Gabromassojen sijainti on kuitenkin voitu ennustaa geofysikaalisten karttojen avulla (Siikarla 1967, Hyvärinen 1969). Gravimetrisellä kartalla ne näkyvät selvinä maksimeina, kun taas magneettisella kartalla yleensä minimeinä. Gabromassojen suojapuolella ei ole todettu geokemiallisia anomalioita moreenissa. Kairauksella on todettu gabrojen sisältävän paikoitellen kiisupirotetta. Piroteluonteesta johtuen kiisuuntuneet kohdat eivät anna selviä sähköisiä indikaatioita, joskin pieniä anomalioita on tavattu. Mahdollisesti osa anomalioista johtuu gabron ruhjeista. Piilukan gabroon liittyy kuitenkin pieni sähköinen ja magneettinen anomalia sen sisältämästä kiisumäärästä johtuen. Neljä gabrointruusiota on lävistetty kairaamalla. Niistä on saatu seuraavia tuloksia. 1. Piilukka Geofysikaalisten mittausten ja syväkairausten avulla (kuva 1) on päätelty, että Piilukan gabro muodostaa jonkinlaisen epäsäännöllisen altaanmuotoisen massan. Se lepää pääosaltaan kvartsidioriitin
P!!!D KA W N A! R AH~ A NU~~~N ~~~~~~~~~!~i~n ~~!!A!KJT!~~~~TT~....... `.`^_..,.^_ +~~//".//`r~/x/ /,~ ~ 1 :1000 Pohjana gravimetrinen k or t1o. Go b ronno s5on todennäköinen rajo on merkitty karttaan. SELITYS ~^ sama -o[vo käyr i en väli 0,1 rngal ` ~ ~ gabron raja po Lj o sturno pnronrei k ö ~~ ~~ ~~
24 päällä (kuva 2 a-d). Itälaidalla se kuitenkin rajoittunee kiillegneisseihin, koska pieniä kiillegneissimurskaleita on tavattu gabrossa. Pääosa gabrosta on noriittia. Paikoitellen hypersteenin tilalla on kummingtoniittia. Joissakin hieissä on tavattu augiittia. Sarvivälkettä on vähän. Biotiittia on yleisesti, mutta. pienin määrin. Kiisuja on runsaimmin allasmaisen massan alaosassa (kuvat 2 a-d ja 3). Massan keskiosassa on heikkoa kilsupirotetta. Tärkeimmät sulfidiset malmimineraalit ovat magneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitti. Pentlandiitin ohella on paikoitellen tavattu gersdorfiittia ja nikkoliittia. Ilmeniittiä esiintyy yleisesti, samoin grafi ttia. Syväkairausnäytteistä on analysoitu Ni, Cu, Co ja muutamista myös Pt ja Pd. Huomattavimmat Ni- ja Cu-pitoisuudet on esitetty taulukossa 1. TAULUKKO 1 Yhdistelmä syväkairausnäytteiden analyyseistä lasketuista Ni-Cukeskipitoisuuksista. Alarajana on pidetty pitoisuutta 0.2 % Ni. Sulkumerkeissä analyysivälit, joissa alarajana on ::~ 0.4 % Ni. Reikä Analyysiväli Pituus m Keskipit. Ni% Keskipit. Cu% R 204 17.55-18.55 1.00 0.80 0.05 R 205 10.80-17.80 7.00 0.27 0.20 ( " ) (14.80-17.80) (3.00) (0.46) (0.20) '' 54.00-56.00 2.00 1.15 0.13 R 206 10.60-13.60 3.00 0.50 0.25 R 303 8.70-38.00 29.30 0.27 0.12 " ) (25.50-38.00) (12.50) (0.41) (0.20) R 304 5.60-23.45 17.85 0_.30 0.09 " ) (11.90-19.90) (8.00) (0.39) (0.12) x)r 305 58.45-59.45 1.00 0.44 0.38 x) kiisupirote on kiillegneississä
PIILUKKA LEIKKAUS L=62.375 o K =148. 400 R206 R205 ' 203 R 204 K=148. 500 p + +.,`,.' + I t + + 1 0 0 o a. z, ~;.;.;.;. + 2 3 + + 7 + + + r. + + + + t }- + + + + PIILUKKA LEIKKAUS L=62 350 C. - 0 00 0 C O O a O o 0 O 0.~ D _ ~t :i + + + + + + LU M N u] J + + u' M N + ld J '~ 1, ~' J J rl + t t 0 u,1 en N td II PIILUKKA PI ILUKKA PITKITTÄISLEIKKAUS K=148.390 PITKITTÄISLEIKKAUS K=148.410 Kuva 2. Piilukan gabro. a-b poikkileikkauksia (1 :1000). c-d pitkittäisleikkauksia (1 :1000). 1 = maapeite, 2 = gabro, 3 = dioriitti ja kv-dioriitti, 4 = pegmatiitti, 5 = kiisupitoisuus Ni > 0.4 % (rajana katkoviiva), 6 = kiisupitoisuus Ni > 0.2 % (rajana pistevilva).
26 - I MANGNEETTINEN JA SÄHKÖINEN PROFII LI KARTTA ' VIRTASALMI Piilukka eaooy - Leikkaus L= 62.375 11000 Sähk. 14000 Hz a= 40m kohtalaista kiisupirotetta heikkoa kiisupirotetta 4000 -
- 27 - Co-pitoisuudet ovat varsin pieniä. Pitoisuudet vaihtelevat Nirikkaamman kiisuuntuman kohdalla 0.01-0.0 C ja Co-pitoisuus nousee Ni-pitoisuuden lisääntyessä. Platinametallipitoisuudet ovat erittäin pieniä. Pt ja Pd on analysoitu reikien R 203, R 204, R 205 ja R 206 näytteistä. Pt-pitoisuus on ollut na < 0.01 g/t. Pd-pitoisuus vaihtelee 0.01-0.07 g/t. Runsaimmi sitä on Ni-rikkaissa osissa. Karkeasti voidaan arvioida, että Piilukan gabro s sältää noin 10 000 m3 "malmia", jonka keskipitoisuus on likimäärin 0.3 % N1 vastaava Cu-pitoisuus on noin puolet siitä. Jos käytetään likimääräisen tiheytenä p - 3 saadaan esiintymän sisällöksi n. 30 000 tonnia "malmia". Anke Pieni gabrointruusio on lävistetty kahdella syväkairausreiällä (kuva 4). Intruusio sijaitsee gneissiympäristössä. Sen leveys on hieman yli 50 m. Gabromassan pohjoislaita on noriittia. Muu osa massiivista on gabroa, jossa tummina mineraaleina on augiittia, sarvivälkettä ja biotiittia sekä joskus myös kummingtoniittia. Gabron kontaktien läheisyydessä onn tavattu heikkoa kiisupirotetta. Tavallisimmat malmimineraalit ovat ilmeniitti, magneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitti. Korkein Ni-pitoisuus on R 2ll :ssa analyysivälillä 114.40-113.40 m (2.00 m), 0.32 % Ni (0.12 % Cu). Yleensä Ni-pitoisuus vaihtelee kiisukohdissa 0.03-0.07 % Ni. Vastaava Cu-pitoisuus on hieman pienempi. Platinametallipitoisuudet ovat erittäin pieniä.
0 0 0 0 0 0 II 0 0Oo 0 0 Il 2 1 1 0 50 loom I I Ikka.us gabroin ruusi maa.peite, 2 = gabro kiii1er;nei., 5 = kv kilsupirotetta
29 3. Ankele II Tämä gabrointruusio on n. 200 m leveä. Intruusio on lävistetty kahdessa profiilissa (kuvat 5-6). Myös muutamia paljastumia on löydetty. Gabron tummina mineraaleina esiintyvät pyrokseenit, oliviini, kummingtoniitti, biotiitti ja sarvivälke. On tavattu myös noriittisia osia. Kiisupitoisuutta on massan keski- ja pohjoisosassa. Malmimineraaleina esiintyvät ilmeniitti, magneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitti. Ni- ja Cu-pitoisuudet eivät ole suuria. Yleensä Nipitoisuus on kiisuuntuneissa kohdissa 0.05-0.15 % Ni. Cu-pitoisuus on noin puolet Ni-pitoisuudesta. Muutamien metrien matkalla on kuitenkin tavattu hieman korkeampia arvoja. Huomattavin on R 198 :ssa analyysiväli 160.60-172.60 m (12 m), keskipitoisuudet 0.29 % Ni ja 0.17 % Cu. Suurimmat Ni-Cupitoisuudet näyttävät olevan gabrointruusion keskiosassa. Co-pitoisuudet kuten myös Pt-Pd-pitoisuudet ovat vähäisiä. 4. Ankele III Gabrointruusio on lävistetty kahdessa profiilissa (kuvat 7-8). Intruusio on n. 250-300 m leveä, muodoltaan kylläkin pyöreähkö. Gabrossa on tavattu gneissimurskaleita. Gabrotyyppi on samankaltainen kuin Ankele Il :ssa. Myös malmimineraalit ovat samat. Grafiittia on melko yleisesti. Kiisujen määrä on kuitenkin hyvin vähäinen verrattuna edelliseen intruusioon. Kiisuuntuneissa kohdissa Ni-pitoisuus on ollut vain 0.03-0.05 % Ni ja Cu-pitoisuus 0.01-0.04 % Cu. Runsaimmin kiisupirotetta on gabron pohjoiskontaktin lähellä.
30 Kuva 5. Poikkileikkaus 1 gabrointruusiosta Ankele II (1 :2000). Kivilajitunnukset samat kuin kuvassa 4.
X=85.100 5 ANKELE IT LEIKKAUS Y=524 500 4 7 9 Kuva 6. Poikkileikkaus 2 gabrointruusiosta Ankele II (l :2000). Kivilajitunnukset samat kuin kuvassa 4
- 32 L = 59.100 200 300 R 302 ANKELE -lli LEIKKAUS K=151.200 50 loom 1 2 '01,. ~ j% mo a, 3 5 6 EV 8 9 ^^111, --\ Kuva 7. Poikkileikkaus 1 gabrointruusiosta Ankele III (l :2000). 1 = maapeite, 2 = gabro, 3 = dioriitti ja kv-dioriitti, 4 = kiilligneissi, 5 = pegmatiitti, 6 = kiisupirotetta, 8 z poranreikä, 9 = ruhje.
I I Kuva ie kk 0 uu losta kuvass 7,
- 3 4-3231 - 12 1. Hulkkonen Hulkkosen kairausalueella on kaksi pientä peridotiittipahkua (kuva 9). Pohjoiseen pahkuun liittyy sarvivälkegabroa. Ympäristön kivilajit ovat kummingtoniittipitoisia gneissejä ja amfiboliitteja. Hulkkosen alueen raskaat kivet, peridotiitit, gabrot ja amfiboliitit näkyvät gravimetrisellä kartalla yhteensulautuneena laajempana maksimina. Näiden kivilajien kohdalla on myös magneettinen anomalia. Syväkairauksella on lävistetty gravimetrisen maksimin laitaosiin liittyvät sähköiset anomaliat (slingram). Tähän on antanut lisäaihetta pohjoisen peridotiittipahkun paljastumista tavattu heikko magneettikiisu- ja kuparikiisupirote. Kairauksella todettiin, että sähköiset anomaliat johtuvat pääasiassa ruhjeista. Varsinkin kivilajien kontaktien lähellä on ruhjevyöhykkeitä. Gabroissa ja peridotiiteissa tavatut kiisumäärät sen sijaan ovat olleet niin pieniä, että ne tuskin pystyvät antamaan siingramindikaatioita. Pohjoinen peridotiitti on sarvivälke-pyrokseeniperidotiittia ja hornblendiittiä, joka reunoja kohden näyttää vaihettuvan tummaksi gabroksi. Pohjoispää on lävistetty kairausreiällä. Gabron sisältämä kiisumäärä oli vähäinen. Eteläiseen peridotiittipahkuun on kairattu kolme reikää. Yksi niistä, R 132 on jouduttu lopettamaan kesken voimakkaan ruhjeen takia. Tämä ruhje selittänee sähköisen (slingram)anomalian.
- 3 5 - so 8 R14./ x x 61, Kuva 9. Hulkkosen alueen geologinen kartta (1 :10 000). 1 = peridotlitti, 2 = gabro, 3 = kummingtoniittigneissejä ja -amfibollitteja, 4 kulku kaade ja venymä, 5 = poranreikä.
- 3 6 - Peridotiitissa on sarvivälkkeen ohella oliviinia, ortopyrokseenia ja serpentiiniä. Niiden keskinäiset määrät vaihtelevat. Päämalmimineraalit ovat magneettikiisu, kuparikiisu, ilmeniitti ja pentlandiitti. Yleensä analysoidut Cu- ja Ni-pitoisuudet ovat olleet pieniä (< 0.2 % Ni). Reiässä R 133 on todettu peridotiitissa runsaammin kiisupitoisia osia. Korkein todettu Ni-pitoisuus on analyysivälillä 98.70-99.70 m (1.00 m) 0.58 % Ni ja 0.07 % Cu. Co-pitoisuudet ovat pieniä. Ni-rikkaammissa näytteissä on hieman platinametalleja. Korkeimmat analysoidut arvot Pt _ 0.06 g/t ja Pd 0.05 g/t. Kokonaisuutena ottaen myös e aisen peridotiitin kiisumäärä on vähäinen. 2. Kattainen Kaitaisten kairausalueella Virmaan länsirannalla on tavattu gneissiympäristössä muutamia gabro- ja peridotiittipaljastumia. Niissä on hiukan magneetti- ja kuparikiisua. Sähköisissä mittauksissa (slingram) on vähän kauemmaksi rannasta saatu sähköisiä anomalioita. Niiden syitä on selvitetty syväkairauksella. Tälle alueelle on kairattu neljä reikää, R 9, R 10, R 11 ja R 12. Kairauksella on todettu, että gneisseissä on muutaman kymmenen metrin levyisiä gabro- ja peridotiittipahkuja. Sähköiset anomaliat johtuvat ilmeisesti gneissien grafiitti- ja kiisupitoisista kerroksista eikä emäksisten kivien vähäisestä kiisupirotteesta. Kiisuuntuneiden peridotiittiosien Ni-Cu-pitoisuudet ovat pieniä (yleensä Ni < 0.1 %).
- 3 7 -- Suurimmat analysoidut Ni- ja Cu-pitoisuudet ovat reiässä R 11 analyysivälillä 157.56-160.59 m (3.03 m), 0.26 % Ni ja 0.08 % Cu. Eri poranrevissä tavatut kiisuuntuneet osat eivät kuitenkaan muodosta mitään selviä toisiinsa liittyviä vyöhykkeitä. Näin ollen esiintymällä ei liene taloudellista merkitystä. 3232-04 1. P61kinjdrvi Pölkänjärven lounaispuolella olevaan gabromassiiviin liittyy, alueen muihin gabroihin nähden yleensä poikkeuksellisesti, magneettinen häiriö. Sen on kairauksissa (R 304) todettu johtuvan magnetiittipirotteesta. 3232-10. Harj arvi Pieksämäen karttalehden 3232 kallioperäkartoituksessa (A. Vorma) on Harjärven länsipuolella löydetty pyöreä kvartsidioriittien ympäröimä noriitti-intruusio. Alueella suoritetuissa lohkare-etsinnöissä on löydetty noriitista kaksi kiisupitoista paljastumaa, 14/VH-69 (x = 6892.92, y = 532.26) ja 15/VH/69 (x = 6893.20, y = 532.26). Jälkimmäisessä paljastumassa on Cuk- ja Fek-pesäkkeitä. Kiisujen kokonaismäärä on kuitenkin vähäinen. Alue kuuluu geofysikaalisen mittausalueen piiriin. Magneettisella kartalla noriittia ympäröi magneettisten kvartsidioriittien (magnetiitti) muodostama kehä. Itse noriitti
- 3 8 - ei ole magneettista. Sähköisiä anomalioita (siingram) ei gabroon liity. Suurempia kiisuesiintymiä gabroon ei ilmeisesti liity, mutta piroteluonteiset kiisuuntumat ovat mahdollisia.
- 3 9 - TEOLLISUUSMINERAALIT JA -KIVET Karbonaatit (kalsiitti ja mahdollisesti myös dolomiitti) ovat tähän asti tavatuista teollisuusmineraaleista ainoat merkittävät. Muut karbonaattivyöhykkeisiin liittyvät teollisuusmineraalit (kuten esim. wollastoniitti) esiintyvät niin pienissä määrin, että niillä tuskin lienee käytännöllistä merkitystä. Teollisessa mielessä kiinnostavia pegmatiitteja ei ole tavattu. Pegmatiitteja on yleensäkin Juvan-Virtasalmen alueella vähäxi. Kiviteollisuuden käyttöön sopivaa raaka-ainetta tutkimusalueelta tuskin myöskään löytyy, sillä esim. kvartsidioriitti on lähes poikkeuksetta voimakkaasti suuntautunutta ja lukuisasti sulkeumia sisältävää. Gabrot ja muut emäksiset syväkivilajit sisältävät yleensä aina jonkin verran kiisuja, joka estänee niiden teollisen käytön.
140 KARBONAATTIVYOHYKKEET 1. Narilasta Ankeleelle ulottuva karbonaattimuodostuma Tutkimukset aivan alussa. Kairaus tulee tuottamaan suuria vaikeuksia. Y. Pekkala on tutkinut vyöhykkeen mineralogiaa käytettävissä olevan materiaalin perusteella (kts. raportti M19/3231/ -70/5). 2. Hällinmäen kalsiittivyöhyke I Vyöhyke esiintyy Hällinmäen kuparimalmin vieressä. Sisältää korkealaatuista kalsiittia. Kts. Aurola 1966. 3. Muut vyöhykkeet Kairauksen yhteydessä on tavattu lukuisia karbonaattivyöhykkeitä. Stratigrafisessa tarkastelussa todetaan niiden asettuvan diopsidiamfiboliittiin ja sen alla olevan kiillegneissin kontaktivyöhykkeeseen. Tähän liittyy säännöllisesti myös kvartsi-maasälpägneissejä. Tästä kontaktivyöhykkeestä saattaa löytyä vielä uusia, huomattaviakin mittasuhteita omaavia karbonaattimuodostumia, sillä varsinaista karbonaattikivien prospektausta alueella ei ole suoritettu. Otaniemessä 1 päivänä heinäkuuta 1970 Geologi Lauri H värinen
LIITELUETTELO Kartat Yhdistelmäkartta Juvan-Virtasalmen tutkimusalueelta 1 :100 000. M11.9/3231/70/1 ja M11.9/3232/70/1 Yhdistelmäkartta Juvan-Virtasalmen alueen malmipitoisista lohkareista ja moreenin Cu-anomalioista 1 :100 000. Ml i. 9 3231 /70/2 ja Ml l. 9/3232/70/2 Lohkarekartta Juvan-Virtasalmen tutkimusalueelta 1 :20 000 M11. 4/3231-09/70/1 Ml 1. 4/3231-12/70/1 Ml 1. 4/3232-04/70/1 Ml 1. 4/3232-05/70/1 Ml 1. 4/3232-07/70/1 Ml 1. 4/3232-08/70/1 Ml1.4/3232-10/70/1 Malmiesiintymäkartta Juvan-Virtasalmen tutkimusalueelta 1 :20 000 Ml 1. 14/3231-09/70/1 Ml 1. 14/3231-12/70/1 Ml 1. 14/3232-04/70/1 M11. 14/3232-07/70/1 Ml 1. 14/3232-08/70/1 M11. 14/3232-10/70/1 Porareikien sijaintikartta Juvan-Virtasalmen tutkimusalueelta 1 :20 000 M52.4/3231-06/70/1 M52. 4/3231-09/70/1 M52.4/3Z31-12/70/1 M52.4/3232-04/70/1 M52.4/3232-05/70/1 M52.4/3232-07/70/1 Ankeleen alueen emäksiset intruusiot 1 :20 000 M11. 1/3231/70/1 Lohkareluettelot Liite 1 3231-09 2 3231-12 3 3232-04
- 42 - Liite 4 3232-05 " 5 3232-07 " 6 3232-08 " 7 3232-10 Malmiesiintymä- ja mineralisaatioluettelot Liite 8 3231-09 " 9 3231-12 " 10 3232-04 " 11 3232-07 " 12 3232-08 " 13 3232-10 Syväkairaus profiilit Syväkairaus raportit Virtasalmi R1-2, R90-110, R120-215 Joroinen R 1-14 Juva R2-7, R17 Pieksämäki R3-5 3231 R301-309 3232 R301-304 Virtasalmi R1-2, R90-110, R120-215 Joroinen R1-14 Juva R2-7, R17 Pieksämäki R3-5 3231 R301-309 3232 R301-304