Keiteleen itäpuolen rantayleiskaava

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A VIITASAAREN KUNTA Keiteleen itäpuolen rantayleiskaava Natura-arviointi FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20874P001

Natura-arviointi 1 (19) Pihlaja Tuomo Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät... 2 2.1 Lainsäädäntö... 2 2.2 Natura -arviointi... 2 2.3 Arvioinnin kriteerit... 3 2.4 Aineisto... 5 3 Keiteleen itäpuolen rantayleiskaava... 5 4 Vaikutusalue ja vaikutusmekanismit... 8 4.1 Luontotyypin häviäminen... 8 4.2 Häirintä... 8 4.3 Elinympäristön heikentyminen... 8 5 Natura-alueiden luontoarvot... 9 5.1 Kolima-Keitele koskireitti (FI0900070)... 9 5.1.1 Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen... 9 5.1.2 Luontodirektiivin luontotyypit... 9 5.1.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit... 10 5.1.4 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut... 10 5.2 Palokankaan lammet (FI0900067)... 10 5.2.1 Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen... 10 5.2.2 Luontodirektiivin luontotyypit... 11 5.2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit... 11 5.2.4 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut... 11 5.3 Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI0900046)... 11 6 Vaikutukset luontoarvoihin... 12 6.1 Kolima-Keitele koskireitti (FI0900070)... 12 6.1.1 Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit... 13 6.1.2 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut... 13 6.1.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen... 13 6.2 Palokankaan lammet (FI0900067)... 14 6.2.1 Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit... 14 6.2.2 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut... 14 6.2.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen... 15 6.3 Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI0900046)... 15 6.3.1 Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit... 15 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

Natura-arviointi 2 (19) Pihlaja Tuomo 6.3.2 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut... 16 6.3.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen... 16 6.4 Epävarmuustekijät... 16 7 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa... 16 8 Vaikutusten lieventämiskeinot... 16 9 Johtopäätökset... 16 Lähteet... 17 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 1 (19) 1 JOHDANTO Keiteleen itäpuolen rantayleiskaava-alue käsittää useiden pienten ja keskisuurten järvien ja lampien muodostaman kokonaisuuden pääosin Keiteleen itäpuolisella alueella (Kuva 1.) Kaava-alueelle sijoittuu kolme Natura aluetta. Nämä ovat Kolima-Keitele koskireitti (FI0900070), Palokankaan lammet (FI0900067) ja Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI0900046). Kaikki alueet on suojeltu sekä luontodirektiivin mukaisina SCI -alueina että lintudirektiivin mukaisina SPA -alueina. Kaava-alue käsittää kokonaan kohteen Palokankaan lammen ja osia kohteista Kolima-Keitele koskireitti ja Heinä-Suvanto Hetejärvi. Kuva 1. Kolima-Keiteleen, Palokankaan lampien ja Heinä-Suvanto-Hetejärven Natura-alueet (vihreä rasteri) ja rantayleiskaava-alue (punainen piste-katkoviiva). Osana kaavoitusta tässä työssä arvioidaan rantayleiskaavan vaikutuksia kaava-alueen Natura-alueisiin. Arviointi perustuu 7.11.2013 päivitettyyn kaavaluonnosselostukseen. Natura-arvioinnista ovat vastanneet FM biologi Jari Kärkkäinen, FM biologi Tuomo Pihlaja ja FT biologi Marjo Pihlaja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 2 (19) 2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT 2.1 Lainsäädäntö Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalue on käytännössä heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuna ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 2.2 Natura -arviointi Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai SCI alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura 2000-verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen, millä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Heikenty-

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 3 (19) minen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön fyysistä rappeutumista tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta tai yksilöiden menetyksiä. Merkittävyyden arvioinnissa keskitytään mahdollisen muutoksen laajuuteen, joka suhteutetaan alueen kokoon sekä luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Todennäköisyyttä harkittaessa arviointiin on ryhdyttävä, mikäli merkittävät heikentävät vaikutukset ovat todennäköisiä. Arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita, luontodirektiivin mukaisiksi SCIalueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita sekä Natura 2000-verkostoon jo sisällytettyjä alueita. Arvioinnin piiriin kuuluvat myös sellaiset alueet, joista komissio ilmoittaa käynnistävänsä neuvottelut alueen liittämisestä Natura-2000 verkostoon (LsL 67 ). Arviointivelvollisuus kohdistuu vain alueen suojeluperusteissa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajistoon. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SCI-alueilla ei arvioida vaikutuksia lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen eheyden kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. 2.3 Arvioinnin kriteerit Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos: Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Vaikutusten suuruutta on arvioitu luontotyypin heikentyvän tai häviävän pinta-alan osuuden tai lajin heikentyvän tai häviävän yksilömäärän suhteessa Natura-alueen luontotyypin pinta-alaan tai lajimäärään sekä vaikutuksiin luontotyypin tai lajin populaation toimintaan ja elinvoimaisuuteen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 4 (19) Vaikutusten todennäköisyyttä on arvioitu seuraavan luokituksen mukaisesti: varma, erittäin todennäköinen, todennäköinen, odotettavissa, ennakoitavissa ja epätodennäköinen sekä erittäin epätodennäköinen. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty myös apuna vaikutusten merkittävyyden luokitusta ja arviointia alueen luontoarvoille soveltuviin kriteereihin (Taulukko 1). Vaikutusten merkittävyydestä voidaan todeta, että mikäli suunnitelma tai hanke tuottaa suuren merkittävän vaikutuksen luontotyypille tai lajille, niin vaikutukset ovat merkittävästi suojeluperusteita heikentäviä. Tällöin suunnitelma tai hanke heikentää luontotyyppiä tai lajia siten, että luontotyyppi tai laji häviää pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen (koskemattomuus). Alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin, eikä se siten tarkoita koskemattomuutta sanan kirjaimellisessa tai fyysisessä merkityksessä. Taulukko 1. Vaikutusten merkittävyyden luokitus ja käytetty kriteeristö (Söderman 2003). Vaikutuksen merkittävyys Suuri merkittävyys Kohtalainen merkittävyys Vähäinen merkittävyys Merkityksetön Kriteerit Hanke heikentää suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin /lajin katoamiseen lyhyellä aikavälillä. Hanke heikentää kohtalaisesti suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin/lajin katoamiseen pitkällä aikavälillä Hankkeella on vähäisiä vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin eikä hanke uhkaa luontotyypin/lajin säilymistä alueella. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin. Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväksyä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se "ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Komission tulkintaohjeessa todetaan että koskemattomuus tarkoittaa "ehjänä olemista". Tällöin on kyse siitä, että voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Tämä korostaa, että hanke tai suunnitelma ei saa uhata alueen koskemattomuutta eli koko Natura alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena. Myös niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Eheyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm.: elinpiirit ruokailu- ja pesimäalueet ravinne- ja hydrologiset suhteet ekologiset prosessit populaatiot Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperus-

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 5 (19) teina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta on esitetty taulukossa 3. Taulukko 2. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions, mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. 2.4 Aineisto Arvioinnin lähtökohtana ovat Natura-tietolomakkeessa esitetyt tiedot. Naturalomakkeet on vuodelta 1996 ja päivitetty 2004. Lisäksi tärkeimpiä lähteitä ovat Natura-alueelta tehdyt hoito- ja käyttösuunnitelmat. Työhön ei ole liittynyt maastotöitä. Arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia ohjeistuksia, aineistoja ja selvityksiä: Natura 2000 -luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2001 2006 (Ympäristöministeriö 2011) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2009) OIVA -ympäristö ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille (2013) Euroopan komissio (2000). Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. 3 KEITELEEN ITÄPUOLEN RANTAYLEISKAAVA Suunnittelualueeseen sisältyy Viitasaaren puolella osittain tai kokonaan yli kahden (2 ha) hehtaarin järvet ja lammet ranta-alueineen. Kaava-alue rajoittuu idässä kunnan rajaan, lännessä Keski-Keiteleen rantayleiskaavaan ja pohjoisessa Löytänä - Kolkkualueen rantayleiskaavaan. (Keiteleentie - nelostie - Kokkolantie). Suunnittelualueeseen kuuluu noin 230 km rantaviivaa, 150-200 metrin rantavyöhykkeenä. Kaavan keskeisiä tavoitteita ovat seuraavat: turvataan ranta-alueiden monipuolinen käyttö; asutus, maa- ja metsätalous sekä muu elinkeino, yleinen virkistys ja suojelu huomioidaan rantojen ja vesistöjen sietokyky; luonnonolosuhteet, maisema, vesistöjen kuormitus turvataan maanomistajien tasapuolinen kohtelu

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 6 (19) yksinkertaistetaan, nopeutetaan ja yhdenmukaistetaan rakennus- ja poikkeuslupien käsittelyä Kaavassa on seuraavat aluevaraukset ja kaavamääräykset: AO, asuntoalue Asuntoalue on tarkoitettu ympärivuotisten erillispientalojen ja niihin liittyvien ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien työtilojen rakentamiseen. Numero osoittaa alueella sijaitsevien rakennuspaikkojen enimmäismäärän. Alueiden rakennusoikeus on tutkittu tilakohtaisesti. RA, loma-asuntoalue Alue on tarkoitettu loma-asuntojen rakentamiseen. Rakennuspaikalle saa rakentaa enintään yhden yksiasuntoisen loma-asunnon sekä enintään kolme erillistä talousrakennusta. Rakennusten yhteen laskettu kerrosala ei saa ylittää 300 k-m². Numero osoittaa alueen rakennuspaikkojen enimmäismäärän. Alueiden rakennusoikeudet on tutkittu tilakohtaisesti. RA Korvattava lomarakennuspaikka - 3 Luonnonsuojelu- ja Natura alueilla sijaitsevat laskennalliset rakennuspaikat, joita ei voida sijoittaa maanomistajien muille kiinteistöille, on merkattu korvattavaksi. Tilalla sijaitseva laskennallinen rakennuspaikka, joka on tarkoitettu valtion hankintatai korvauspäätöksen perustaksi. Numero osoittaa korvattavien rakennuspaikkojen enimmäismäärän. RA-1, loma-asuntoalue Merkinnällä varustettu rakennuspaikka on sijoitettu alueelle, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Alueen rakentamisessa on otettava huomioon alueen erityiset ympäristöarvot. Maisemaa muuttavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maisematyölupaa. Pengerretyn laiturin rakentamista ei sallita. Rakennusten sijoittamisessa on erityisesti otettava huomioon alueen maisemalliset ominaispiirteet. Rakennusluvan myöntämisen yhteydessä rakennustarkastusviranomainen tarkastelee kukin rakennuspaikka erikseen. RV, loma- ja matkailualue Alue on tarkoitettu retkeily-, vapaa-ajanvietto- ja matkailupalvelurakennusten rakentamiseen. Alueelle saa sijoittaa majoitukseen, vapaa-ajanviettoon ja tekniseen huoltoon liittyviä rakennuksia. Merkinnällä on osoitettu Mäntylän vanha koulu. M, maa- ja metsätalousvaltainen alue Alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Alueelle sallitaan ainoastaan maatalouteen liittyvä rakentaminen. Haja-asutusmainen rakentaminen sallitaan MRL 72 :n mukaisen ranta-alueen ulkopuolella.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 7 (19) Kaavanvahvistusrajaus noudattaa pääsääntöisesti rantavyöhykkeen rajausta. Rakennuslupa hakemuksessa on osoitettava, että käyttövettä on riittävästi saatavilla ja että vesi-, jätevesi- ja jätehuolto hoidetaan siten, ettei vesistöä eikä pohjavettä saastuteta. Alueen metsänkäsittelyssä on noudatettava kulloinkin voimassa olevia rantaalueita koskevia metsänhoitosuosituksia. Ranta-alueen mahdollinen rakennusoikeus on maanomistajakohtaisesti siirretty rakentamisen sallivalle alueelle. MY, maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja Alue, jolla on vesimaiseman, luonnonympäristön tai kulttuuriympäristön erityisiä arvoja tai ulkoilun ohjaamistarvetta. Alueen pellot tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää avoimina. Alueen metsänkäsittelyssä on noudatettava kulloinkin voimassa olevia ranta-alueita ja metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä koskevia metsänhoitosuosituksia. Maisemaa olennaisesti muuttavat metsänkäsittelytoimet on kielletty ranta-alueella, pääsääntöisesti 200 metrin etäisyydellä. Alueella sallitaan rakentaminen vain maa- ja metsätaloutta varten. Alueen mahdollinen rakennusoikeus pyritään siirtämään rakentamisen sallivalle alueelle. SL, luonnonsuojelualue Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu tai rauhoitettavaksi tarkoitettu, valtion toimesta toteutettava alue. Alueella on kielletty rakentaminen, maaperän kaivaminen ja muokkaaminen, turvemaiden ottaminen sekä muut alueen luonnontilaa muuttavat toimenpiteet, kunnes alueesta on muodostettu luonnonsuojelualue. Ranta-alueen mahdollinen rakennusoikeus on maanomistajakohtaisesti siirretty rakentamisen sallivalle alueelle. SM, muinaismuistoalue Alue, jolla sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. EO, maa-ainesten ottoalue Merkinnällä osoitetaan soran, turpeen tai muiden maankamaran ainestenottoon varattualue. Merkinnällä on osoitettu Valkeislammen rannalla oleva soranottoalue. ET, yhdyskuntateknisen huollon alue Merkinnällä osoitetaan yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevia alueita. Merkinnällä on osoitettu Suovanlahti Vesijärvi vesiosuuskunnan vedenottamo. T-1, teollisuus- ja varastoalue Merkinnällä osoitetaan teollisuus- ja varastoalue, joka on tarkoitettu kalanjalostukseen liittyvien toimintojen rakentamiseen. Alueelle voidaan sijoittaa yksiasuntoinen pientalo ja kalanjalostustoimintaan liittyviä sosiaali- ja palvelutiloja. Merkinnällä on osoitettu Korpilohen kalanviljelylaitos.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 8 (19) W, vesialue Merkinnällä osoitetaan sellaiset alueet, jotka on tarkoitettu säilytettäväksi vesialueena. Lisäksi rantayleiskaavakarttaan on osoitettu aluerajaus tai kohdemerkinnöin, - rantakaavat (ran) - pohjavesialueet (pv) - Natura-alueet (nat) - arvokkaat kulttuuri maisemat (kma) - arvokkaat luonnonmaisemat (lma) - luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet (luo) - suojeltavat muinaismuistot (sm) - uimaranta-alueet (vv) - venevalkama-alueet (lv) - valtatien kaavamerkintä on viivamerkintä 4 VAIKUTUSALUE JA VAIKUTUSMEKANISMIT 4.1 Luontotyypin häviäminen 4.2 Häirintä Kaavoitettaessa rantatontteja Natura-alueelle aiheutuu tonttien alueelle sekä niille johtaville tie- ja kunnallistekniikan linjauksille luontotyypin häviäminen ja /tai muuttuminen kulttuuriympäristöksi. Rakennuspaikkojen käyttöönotto aiheuttaa rakentamisaikaista häiriötä melun ja tärinän sekä mahdollisen veden samentumisen myötä rakennusalueiden läheisyydessä. Vesistöä pitkin meluhäiriöalue voi ulottua jopa kilometrin päähän rakennuspaikasta. Häiriö kohdistuu luontotyyppien ominaislajistoon sekä suojeluperusteena olevaan muuttoaikana levähtävään ja alueella pesivään linnustoon. Mahdollinen veden samentuminen aiheuttaa haittaa vedessä ruokaileville ja vesiympäristössä erityisesti rantavyöhykkeessä elävälle lajistolle. Rakentamisaikainen häiriö on ohimenevää. Käytön aikainen häiriö kohdistuu erityisesti pesivään linnustoon sekä jossain määrin levähtävään lajistoon. Kesä aikaan levähtävä lajisto on jo pääasiassa poistunut alueelta, mutta pesivällä lajistolla on haudonta ja poikasten hoito vielä käynnissä. Häiriö pesimäalueilla voi aiheuttaa pesintöjen epäonnistumisen. Häiriötä aiheutuu erityisesti liikkumisesta ranta-alueilla ja veneilystä. Pääasiallinen häiriövyöhyke on rakennuspaikkojen lähiympäristössä, mutta häiriötä kohdistuu myös sellaisille alueille, joiden kautta ja joihin kohdistuu virkistysliikkumista rakennuspaikoilta. Häiriöetäisyys vaihtelee lajeittain ja ympäristöstä sekä lähestymistavasta riippuen alle sadasta metristä useihin satoihin metreihin (Erwin 1989, Mikkola-Roos & Hirvonen 1996, Rodgers & Schwikert 2002, Chace ja Walsh 2006, Benitez-Lopez ym. 2010). 4.3 Elinympäristön heikentyminen Rakennuspaikkojen ja uusien teiden ympärille muodostuu ns. reunavaikutusalue. Metsäympäristössä reunavaikutus ulottuu vähintään noin 50 m metsän puolelle jo ilmallostillesten tekijöiden seurauksena, lajiston aiheuttamat muutokset voivat ulottua selvästi kauemmas (Matlack 1994, Chen ym. 1995, suomeksi kootusti Lilja-Rothsten ym. 2013). Mitä enemmän rakennettua ympäristöä on suhteessa luonnonympäristöön sitä moninaisemmat ja laajemmalle ulottuvat reunavaikutukset ovat (mm. Hockin ym.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 9 (19) 1992, Chace ja Walsh 2006, Le Viol ym. 2012). Reunavaikutus muodostuu eri ympäristöjen vaihettumisvyöhykkeeseen ilmastollisista tekijöistä, ravinteisuuden muutoksista ja lajiston vuorovaikutussuhteiden muuttumisesta. reunavyöhykkeen muodostuminen voi heikentää alkuperäisen elinympäristön kykyä ylläpitää ominaislajistoa tai suojeluperusteena olevan lajiston kykyä säilyä alueella vähintään nykyisellään. Vaikutusaluetta ovat sekä maa-alueella rakennuspaikkojen lähiympäristössä olevat luontotyypit ja niiden lajisto sekä rantavyöhykkeen elinympäristöt. 5 NATURA-ALUEIDEN LUONTOARVOT 5.1 Kolima-Keitele koskireitti (FI0900070) 5.1.1 Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen Kolima-Keitele koskireitti on liitetty verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI ja SPA). Sen pinta-ala 471 ha. Kolima-Keitele koskireitti on valtakunnallisesti merkittävä Kärnän ja Kymönjärven välinen noin 8,5 km pitkä koskireitti. Alueen kokonaispinta-ala on 471ha. Reitin pudotuskorkeus on lähes 12 m. Reitti koostuu useista koskista ja niva-alueista, sekä näitä yhdistävistä suvannoista ja järvialtaista. Kosket sijoittuvat kuuteen selvästi järvialtaiden toisistaan erottavaan koskialueeseen. Rannat ovat monin paikoin karuja kalliorantoja, joilla kasvaa vanhoja järeitä kilpikaarnamäntyjä. Siellä täällä esiintyy pieniä avokallioita. Pohjoisosalle on luonteenomaista ympäristön luonnontilaisuus. Kaava-alue leikkaa alueen eteläosaa Kymönjärven alueella. Kalliopaljastumia on etenkin koskireitin itäpuolella (mm. Kärnänvuori) ja Kymönjärven ympäristössä. Kärnänvuori on kalliomäki, jonka lounaisrinteellä on massiivinen, paljolti peitteinen jyrkänne, jonka alaosassa on lohkareita ja tyvionkaloita. Lakiosa on topografialtaan monipuolinen siirtolohkareineen, pienine kuruineen ja silokalliorinteineen. Kärnänvuorella on osin vanhaa kalliomännikköä, ja paikoin esiintyy myös lahoja haapoja ja koivuja. Kymönjärven Etelälahden rannalla Itävuoren länsirinteellä on erittäin jyrkkä, porrasmaisesti kohoava kallioseinämä, Karoliinan portaat - Lösötyinen, jonka rinteillä kasvaa koskematonta kalliomännikköä. Alueella esiintyy useita harvinaisia ja uhanalaisia mesotrofista ja jopa muutamia eutrofista alustaa vaativia kalliosammallajeja. Alueella kiertää luontopolku. Koskireitin suurin merkitys linnustolle on toimia ruokailu ja levähdyspaikkana muuttomatkoilla. Koskireitti on merkittävä koskikarojen talvehtimisalue. Maisemallisesti reitti on erittäin arvokas ja sillä on huomattavaa merkitystä virkistyskalastus-, melonta- ja luontoretkeilykohteena. Suojelun toteutuskeinoiksi on merkitty koskireitin ja vesialueiden osalta koskiensuojelulaki ja vesilaki, seutukaavan ja yleiskaavan SL varausten osalta luonnonsuojelulaki ja muun alueen osalta rakennuslaki (kaavamääräykset MU ja V) ja metsälaki. 5.1.2 Luontodirektiivin luontotyypit Natura-tietolomakkeen mukaan suojelu kohdistuu seitsemään luontotyyppiin (tauluko 5).

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 10 (19) Taulukko 3. Natura-alueella esiintyvät luontotyypit ja niiden pinta-alaosuudet Naturatietolomakkeen mukaan. * = priorisoitu luontotyyppi Luontotyyppi Koodi Pinta-ala osuus (%) Keidassuot* 7110 Harjumetsät 9060 Pikkujoet ja purot 3260 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 3210 Kallioiden pioneerikasvillisuus 8230 Luonnonmetsät* 9010 Silikaattikalliot 8220 5.1.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Alueella elää suojeltava saukko, jonka kanta on arvioitu olevan alueella 6-10 yksilöä. 5.1.4 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Lintudirektiiviin kuuluvilla lajeilla tarkoitetaan direktiivin liitteessä I luetellut lajit sekä Suomessa säännöllisesti esiintyvät tai läpimuuttavat muuttolinnut, jotka huomioidaan kuten lintudirektiivin liitteen I lajit. Taulukko 4. Alueella pesivät ja levähtävät lintudirektiiviin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Laji Pesimä Levähtävä Laulujoutsen Cygnus cygnus 11-50 Uivelo Mergus albellus 6-10 Pyy Bonasa bonasia 6-10 Metso Tetrao urogallus 1-5 Kaakkuri Gavia stellata 6-10 Kuikka Gavia arctica 1-5 Mehiläishaukka Pernis apivorus 1 Suokukko Philomachus pugnax 11-50 Kalatiira Sterna hirundo 1-5 Viirupöllö Strix uralensis 2-4 Palokärki Dryocopus martius 1-5 Taulukko 5. Alueella esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Laji Pesimä Levähtävä Jouhisorsa Anas acuta 6-10 Mustalintu Melanitta nigra 1-100 Pilkkasiipi Melanitta fusca 1-100 Pikkulokki Larus minutus 11-50 Koskikara Cinclus cinclus 90 5.2 Palokankaan lammet (FI0900067) 5.2.1 Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen Palokankaan lammet on liitetty verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI ja SPA). Sen pinta-ala 81 ha.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 11 (19) Palokankaan lammet on Keiteleen itäpuolisella arvokkaalla laajalla kallioalueella sijaitseva 10 lammen keskittymä. Lammet ovat pienialaisia, keskimäärin muutamien hehtaarien kokoisia suo- ja metsärantaisia, humuspitoisia lampia. Lampiryhmän arvo perustuu erämaisuuteen ja suhteellisen hyvään luonnontilaan ja etenkin linnustolliseen arvoon. Lammilla on suuri merkitys uhanalaisen kaakkurin pesimälampina. Alue edustaa nykyään hyvin harvinaisia kaakkurilampikeskittymiä. Suojelun toteuttamiskeinoksi kohteella on merkitty luonnonsuojelulaki ja lammille on perustettu luonnonsuojelualueet. Alueella on perustettu Haapaniemen luonnonsuojelualue (YSA200313). 5.2.2 Luontodirektiivin luontotyypit Taulukossa 9 on esitetty tavatut luontotyypit ja niiden pinta-alatiedot ja % -osuus koko Natura-alueen pinta-alasta. Taulukko 6. Natura-alueella esiintyvät luontotyypit, koodit ja niiden pinta-alaosuudet Naturatietolomakkeen mukaan. * = priorisoitu luontotyyppi. Luontotyyppi Koodi Pinta-alaosuus (%) Puustoiset suot* 91D0 13 Vaihettumissuot ja rantasuot 7140 5 Kallioiden pioneerikasvillisuus 8230 2 Humuspitoiset järvet ja lammet 3160 80 5.2.3 Luontodirektiivin liitteen II lajit Lomakkeella ei ole ilmoitettu luontodirektiivin liitteen Ii lajeja. 5.2.4 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Taulukko 7. Alueella pesivät ja levähtävät lintudirektiiviin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Laji Pesimä Levähtävä Laulujoutsen Cygnus cygnus 1 Metso Tetrao urogallus 1 Kaakkuri Gavia stellata 5 Kuikka Gavia arctica 1 Palokärki Dryocopus martius 1 5.3 Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI0900046) Heinä-Suvanto Hetejärvi on liitetty verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI ja SPA). Sen pinta-ala 1224 ha. Natura-alue koostuu Keski-Suomen läänin puolella sijaitsevasta Heinäsuvannon lintuvesikohteesta ja Kuopion läänissä sijaitsevasta Hetejärven lintuvesikohteesta sekä näiden väliin jäävästä läänin rajalla olevasta Suvantojärvestä. Kohde on kokonaisuutena linnustoltaan kansainvälisesti arvokas. Kaava kohdistuu Natura-alueen osista Suvannonjärven länsirannalle. Suvannonjärven osalta alueen suojelun toteuttamiskeinoksi on merkitty vesilaki. Kaavan vaikutusalueella Suvannonjärven ranta-alueella on jo olemassa oleva luonnonsuojelualue ja kaavamerkintänä on SL. Alueelle ei ole merkitty rakennuspaikkoja. Kaavalla ei ole Naturaalueen osalta haitallisia vaikutuksia ja kohteen osalta ei tehdä tarkempaa tarkastelua.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 12 (19) 6 VAIKUTUKSET LUONTOARVOIHIN 6.1 Kolima-Keitele koskireitti (FI0900070) Rantayleiskaavaluonnoksessa Natura-alueelle osoitettu rakennuspaikat on osoitettu korvattavaksi (kuva 2). Natura-alueeseen rajautuu viisi uutta lomaasuntorakennuspaikkaa. Kuva 2. Uudet loma-asuntorakennuspaikat (RA) on kuvassa osoitettu violetti rasterilla. Naturaalueella olevat rakennuspaikat on osoitettu korvattavaksi. Natura-alueen rajaus on pisteviivalla ja pisterasterilla. Vihreärajaus on Saunamäen-Säynäisvuoren kalliomaasto MY/ma-1-alue.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 13 (19) 6.1.1 Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Natura-alueella olevat rakennuspaikat merkitään korvattaviksi, joten niiden osalta ei aiheudu vaikutuksia. Olemassa olevien rakennuspaikkojen läheisyyteen sijoittuvat rakennuspaikat rajautuvat Natura-alueeseen rantaviivassa. Vesialueeseen ei kuulu suojeltavia luototyyppejä. Suojeluperusteena olevan saukon kannalta vapaan rantaosuuden määrä vähenee. Pesäpaikat ovat kuitenkin yleensä joen rantatörmässä, joten todennäköisesti pesäpaikkoja ei vaaranneta. Muutoin saukko ei ole kovin ihmisarka ja uusien rakennuspaikkojen myötä lisääntyvä liikkuminen ei todennäköisesti aiheuta juurikaan haittaa lajille. Vedenlaadun turvaamisen ja häiriön vähentämisen lieventämiskeinona on syytä Natura-alueeseen rajautuvien tonttien osalta edellyttää rantaviivan säilyttäminen luonnontilaisena ja rantapuuston säilyttäminen. 6.1.2 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Natura-alueelle laskennallisesti sijoitetut rakennuspaikat merkitään korvattaviksi ja muut rakennuspaikat sijaitsevat lähellä olemassa olevia rakennuspaikkoja. Olemassa olevista rakennuspaikoista johtuen suojeluperusteena olevien alueella mahdollisesti pesivien laulujoutsenen ja kuikan kannalta soveliaiden pesimäpaikkojen suhteen ei merkittävää muutosta tapahdu. Uudet rakennuspaikat ovat jo nykyisellään häiriövyöhykkeessä. 6.1.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen On todennäköistä ettei kaavasta aiheudu merkittävää haittaa Natura-alueen eheydelle eikä sen ekoloinen toiminta ja suojeluperusteena oleva lajisto vaarannu pitkällä aikavälillä, kun Natura-alueella olevat laskennalliset rakennuspaikat merkitään korvattaviksi ja jos lieventämiskeinona Natura-alueeseen rajautuvien tonttien kaavamerkinnällä edellytetään rantavyöhykkeen luonnontilan säilyttäminen.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 14 (19) 6.2 Palokankaan lammet (FI0900067) Rantayleiskaavaluonnoksessa Palokankaan lammet Natura-alue on osoitettu luonnonsuojelu- (SL) maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M) ja vesialueeksi (W) (kuva 3). Rakennuspaikat on osoitettu korvattavaksi. Kuva 3. Palokankaan lammet Natura-alue on osoitettu rantayleiskaavassa luonnonsuojelu- (SL) maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M) ja vesialueeksi (W). Rakennuspaikat on osoitettu korvattavaksi. Natura-alueen rajaus on pisteviivalla ja pisterasterilla. Vihreärajaus on Saunamäen-Säynäisvuoren kalliomaasto MY/ma-1 -alue. 6.2.1 Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Natura-alueella sijaitsevat rakennuspaikat merkitään korvattaviksi. Luontotyyppeihin ja suojeltaviin lajeihin ei kohdistu vaikutuksia. Läheisille järville sijoittuu vain vähän uusia rakennuspaikkoja, joten epäsuorat mm. maaston kulumisesta johtuvat haitalliset vaikutukset ovat epätodennäköisiä tai lieviä. 6.2.2 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Alue on tärkeä nimenomaisesti kaakkurin pesimälampiverkostona. Rakennuspaikat suojelluilla lammilla merkitään korvattaviksi. Samaan verkostoon kuuluvilla muilla lammilla ei entuudestaan ole ollut rakennuspaikkoja ja alue on ollut hyvin erämainen. Läheisistä lammista myös Pieni Salmijärvi on kaakkurin pesimälammeksi soveltuva ja lajin suotuisan kannankehityksen turvaamiseksi myös Pienen Salmijärven rannalla oleva rakennuspaikka olisi syytä merkitä korvattavaksi. Lieviä tai kohtalaisia haittoja lisääntyneen häiriön vuoksi voi kohdistua Natura-alueen läheisten rakennuspaikkojen

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 15 (19) seurauksena riippuen ihmisten liikkumisinnosta pesimälampien läheisyydessä. Laji on hyvin häiriöherkkä ja pesintä epäonnistuu helposti häiriön seurauksena. Muiden suojeluperusteena olevien lintujen osalta vaikutukset ovat todennäköisesti hyvin lieviä Natura-alueen läheisten vähäisten rakennuspaikkojen vuoksi. 6.2.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Rakennuspaikoilla nykytilassa rakentamattomilla lammilla ja järvillä Natura-alueen läheisyydessä voi olla kohtalaisia tai lieviä vaikutuksia Natura-alueen eheyteen. 6.3 Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI0900046) Rantayleiskaavassa Heinä-Suvanto Hetejärvi Natura-alueen Suvantojärven osa on osoitettu luonnonsuojelu- (SL) maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M) ja vesialueeksi (W) (kuva 4.). Kuva 4. Rantayleiskaavassa Heinä-Suvanto Hetejärvi Natura-alueen Suvantojärven osa on osoitettu luonnonsuojelu- (SL) maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M) ja vesialueeksi (W). 6.3.1 Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Ei vaikutuksia. Natura-alueelle tai sen lähelle ei sijoitu uusia rakennuspaikkoja.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 16 (19) 6.3.2 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Ei vaikutuksia. Natura-alueelle tai sen lähelle ei sijoitu uusia rakennuspaikkoja. 6.3.3 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Ei vaikutuksia. Natura-alueelle tai sen lähelle ei sijoitu uusia rakennuspaikkoja 6.4 Epävarmuustekijät Palokankaan lampien osalta epävarmuustekijä on Natura-alueen läheisten vesistöjen rakennuspaikkojen toteutumisen myötä ympäristössä lisääntyvän liikkumisen merkitys rauhoitetuilla lammilla pesiville kaakkureille ja pesintöjen onnistumiselle jatkossa. Mikäli lammilla liikutaan pesimäaikaan alkukesällä, voi lisääntymismenestys heikentyä merkittävästi. Nykyisellään alue on erämaista. 7 YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA Ei ole tiedossa olevia hankkeita, joilla voisi olla yhteisvaikutuksia kyseessä olevan kaavoitushankkeen kanssa. 8 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISKEINOT Natura-alueelle sijoittuvat rakennuspaikat merkitään korvattavina ja Natura-alueeseen rajautuvien tonttien osalta kaavamerkinnällä edellytetään ranta-alueen säilyttäminen luonnontilaisena. 9 JOHTOPÄÄTÖKSET Kolima-Keiteleen koskireitin (FI0900070) ja Heinäsuvanto-Hetejärven (FI0900046) osalta ei ole todennäköistä, että suojeluperusteena oleville lajeille tai luontotyypeille aiheutuisi merkittävää haittaa mikäli lievennystoimet toteutetaan Kymönjärven rakennuspaikkojen osalta. Natura-alueiden eheys ei tuolloin vaarannu. Palokankaan lammet Natura-alueen (FI0900067) suojeluperusteena olevalle kaakkurille voi aiheutua lievää tai kohtalaista haittaa läheisten vesistöjen rannoille sijoittuvien rakennuspaikkojen toteutumisesta mahdollisesti lisääntyvän häiriön vuoksi. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi 17 (19) LÄHTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC. European Comission (2001). http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/docs/art6/natura_2000_assess_en.pdf. Benitez-Lopez, A., Alkemade, R. & Verweij, P. A. 2010: The impacts of roads and other infrastructure on mammal and bird populations: A meta-analysis, Biological Conservation 143 (6):1307-1316. Chace, J.F. and Walsh: J.J. 2006: Urban effects on native avifauna: a review. Landscape and urban planning 74: 46-69. Chen, J., Franklin, J. F. & Spies, T.A. 1995: Growing-season microclimatic gradients from clearcut edges into old-growth douglas-fir forests. -Ecol. Appl. 5(1):74-86. Lilja-Rothsten, S., Kotiharju, S., Lindén, M. ja saaristo, L. 2013: Reuna- ja vaihettumisvyöhykkeet. Kooste tutkimustuloksista ja luonnonhoidon ohjeistuksesta. Riistaa reunoilta hanke, Metskeskus TAPIO, METSO, Metsien monimuotoisuus hanke. Matlack, G.R. 1994: Vegetation dynamics of the forest edge - trends in space and successional time. J. Ecol. 82:113-123. Mikkola-Roos, M. & Hirvonen, H. 1996: Toukolanranta. Rakentamisen ympäristövaikutukset. Ekologinen näkökulma II. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1996:20. Rassi, P., E. Hyvärinen, A. Juslén & I. Mannerkoski (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010 punainen kirja. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rodgers Jr., J. A. & Schwikert, S. T. 2002: Buffer-Zone Distances to Protect Foraging and Loafing Waterbirds from Disturbance by Personal Watercraft and Outboard-Powered Boats. DOI: 10.1046/j.1523-1739.2002.00316.x Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA - menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Söderman, T. 2007: Luonnonsuojelulain mukaisten Natura-arviointien ja lausuntojen laatu 2001-2005. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2007. Suomen ympäristökeskus.