HELSINGIN KAUPUNGIN TIETOKESKUS Tutkimuksia 2008 5 MARKKU LANKINEN Asuminen, tulot ja varallisuus Edeltävä asunto Nykyinen asunto Asumistavoitteen saavuttaminen Suunniteltu asunnonvaihto Tavoitteena oleva asunto ISSN 1796-7228 ISBN 978-952-223-195-6 LISÄTIETOJA Markku Lankinen, p. (09) 310 36365 etunimi.sukunimi@hel.fi
SISÄLLYS Esipuhe 1 1. Johdanto 2 2 Asuntokuntien varallisuus ja tulot 3 2.1 Varallisuuden määrä ja koostumus 3 2.2 Tulojen määrä ja koostumus 6 3. Tulot, varallisuus ja toteutuneet asumisvalinnat 13 3.1 Nykyinen asunto 13 3.2 Nykyistä edeltänyt asunto 14 3.3 Toteutuneet asumisvalinnat tulojen ja varallisuuden mukaan 15 4. Asumistyytyväisyys ja vaihtoaikeet 19 4.1 Tyytyväisyys nykyiseen asuntoon 19 4.2 Tyytyväisyys asuinalueeseen 23 4.3 Asumistavoitteen saavuttaminen 23 4.4 Suunniteltu asunnonvaihto 26 5. Asunnonvaihdon syyt ja taustat 27 5.1 Nykyisen asunnon valitsemisen tärkeimmät syyt 27 5.3 Pyrkimykset asunnonvaihtoon 28 6. Nykyhetkestä kohti suunnitelmia ja toiveita 31 6.1 Tavoiteltu asunto ja sen ominaisuudet 31 6.2 Toiveasumisen taustat 33 6.2.1 Näkökohdat omistusasumisen puolesta 33 6.2.2 Tyytyväisyystekijät ja koetut riskit vuokralla asumisessa 34 6.2.3 Tulotason ja varallisuuden vaikutus toteutuneeseen asumistasoon sekä asumistoiveisiin 36 7. Asumistavoitteet ja työmatka 43 8. Velanotto ja asuminen 46 8.1 Velanotto eri tarkoituksiin 46 8.2 Asuntovelallisuuden yleisyys 48 8.3 Asunto- ja muiden velkojen rasittavuus 50 8.4 Koronnousun riskinsieto 50 8.5 Asumismenojen määrä ja koostumus 51 9. Asumisessa koettuja ongelmia 54 10. Keskustelua 55
1 Esipuhe Tämä tutkimus perustuu Tilastokeskuksen keräämään vuoden 2004 varallisuustutkimuksen aineistoon, johon on ensimmäistä kertaa liitetty myös asumista koskevia kysymyksiä. Aineistosta on tähän mennessä julkaistu Anneli Junton tutkimus "Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet". Käsillä olevassa tutkimusraportissa kotitalouksien varallisuutta ja asumista tarkastellaan ensi kertaa Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Helsinki on kerrostalovaltainen kaupunki. Kiinnostavaa on, että helsinkiläisten asumispreferenssit ja asumisvalinnat poikkeavat muuhun pääkaupunkiseutuun ja koko maahan nähden selvästi. Kerrostaloasuminen nähdään täällä vahvempana vaihtoehtona. Helsingin ero muuhun maahan näkyy erityisesti tulodesiilien ala- ja yläpäässä. Tutkimuksesta selviää myös, ehkä hieman yllättävästi, että pientaloon muuttamisen innokkuus on Helsingissä vähentynyt vuosien varrella. Helsingissä, joulukuussa 2008 Markus Laine vs. tutkimusprofessori
2 1. Johdanto Esittelen seuraavassa tuloksia ja pohdintoja tutkimuksesta, joka käsittelee kotitalouksien tulojen ja varallisuuden suhdetta nykyiseen asumistasoon ja asumispreferensseihin pääkaupunkiseudulla. Vertailualueena pääkaupunkiseudun kunnille on käytetty muuta Suomea. Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen keräämään vuoden 2004 varallisuustutkimuksen aineistoon, johon on ensimmäistä kertaa liitetty myös asumista koskevia kysymyksiä. Asumis- ja varallisuustutkimus 2004 aineistosta on tähän mennessä julkaistu Anneli Junton Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet (Tilastokeskus 2007). Varallisuudesta Tilastokeskus on julkaissut oman raporttinsa (Säylä 2006, 2007). Lisäksi Kuopion yliopistossa on aineiston avulla tutkittu mm. vanhusten asumista. Tässä tutkimusraportissa kotitalouksien taloudellisia resursseja ja asumista tarkastellaan ensi kertaa kuntatasolla. Kuntien välisen vertailun edustavuuden parantamiseksi pääkaupunkiseudun kunnista kerättiin n. 400 kotitalouden lisäotos, jonka kustannuksiin osallistuivat Ympäristöministeriö, YTV sekä Espoon, Vantaan ja Helsingin kaupungit. Tämän tutkimuksen tavoitteena on asumisen ja asumistoiveiden välisen yhteyden selvittäminen perhevaiheen, tulojen ja varallisuuden muodostamassa kontekstissa, sekä mahdollisten Helsinkiä ja muuta pääkaupunkiseutua kuvaavia ominaispiirteiden löytäminen. Koska kotitalous tai asuntokunta on perusyksikkö asuntoa ostettaessa tai vuokrattaessa, myös kaikki tiedot ovat kotitalouskohtaisia. Luokittelu esimerkiksi iän suhteen on tehty viitehenkilön iän mukaan. Viitehenkilönä on puolestaan käytetty kotitalouden suurituloisinta henkilöä. Kotitalouksien varallisuutta on selvitetty aiemminkin, ensimmäistä kertaa vuonna 1987 ja viimeksi vuonna 1998. Erillisselvityksiin on turvauduttu, koska tietoa kotitalouksien varallisuudesta ei ole ollut juurikaan käytettävissä. Varallisuustietoja rekisteröitiin vuoteen 2005 asti, ainoastaan mikäli varallisuuden määrä ylitti varallisuusveron alarajan eli 250 000 euroa. Vuoden 2006 alusta lähtien varallisuusverosta ja sen seurauksena myös rekisteröinnistä luovuttiin kokonaan. Vuoden 2004 asumis- ja varallisuustutkimuksen aineisto on laaja. Aineisto kerättiin haastattelumenetelmällä koko Suomesta keväällä 2005. Aivan kaikkea ei tarvinnut kysyä, sillä tuloja ja tulonsiirtoja koskevat tiedot poimittiin vuoden 2004 tulonjakorekisteristä. Kysymyksiä oli siitä huolimatta paljon. Käytetyssä aineistossa on kaikkiaan 381 muuttujaa. Haastatteluja oli yhteensä 3 455 kpl. Ne on pyritty saamaan edustamaan kaikkia Suomen asuntokuntia korotuskertoimilla, jotka kalibroitiin lukuisten demografisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien suunnassa. Kertoimet vaihtelevat 15-5500 asuntokunnan välillä. Tilastokeskuksen antamien toimitusehtojen mukaan aineistoa ei saa raportoida ilman korotuskertoimia. Kaikki raportissa esitetyt laskelmat ja tulostukset on laadittu näitä korotuskertoimia käyttäen. Aluejako muodostuu Helsingistä, muusta pääkaupunkiseudusta ja muusta maasta. Pääkaupunkiseudun kehämäinen jako on perusteltua, koska asumisen hintataso on, niin vapaarahoitteisissa kuin tuetuissa arava-asunnoissa ja aravavuokra-asunnoissa, korkein Helsingissä. Todettakoon vielä, että muuta Helsingin seutua aineistosta ei saada erotettua.
3 Tämän raportin sisältö jakautuu seuraavasti. Aluksi kuvataan asuntokuntien varallisuuden ja tulojen suhdetta nykyiseen asumiseen, asumistyytyväisyyteen, asunnon vaihtoaikeisiin ja asumistoiveisiin. Asumisen osalta huomio keskittyy asunnon koon, hallintasuhteen ja talotyypin muodostamaan kokonaisuuteen. Varallisuuden osalta muuttujana on kotitalouden sijoittuminen nettovarallisuuden mukaisiin desiileihin. Tulojen mittarina on kulutusyksikköä kohden laskettu käytettävissä olevan tulon desiiliryhmä OECD:n modifioidun skaalauksen mukaan. Asumistavoitteita tarkastellaan myös erikseen suhteessa työmatkan kestoon. Seuraavaksi käydään läpi asuntovelallisuutta, koronnousun riskinsietokykyä sekä asumismenojen määrää ja koostumusta. Lopuksi esitellään asumisessa koettuja yleisimpiä ongelmia. 2 Asuntokuntien varallisuus ja tulot Palkkatulot ovat pääsääntöisin lähde varallisuuden kertymiselle. Kotitalouksien varallisuus muodostuu vakituisen asunnon lisäksi, vapaa-ajan asunnosta ja rahoitusvarallisuudesta, lähinnä talletuksista ja arvopapereista. Varallisuus voi kulutuksen seurauksena ilmetä myös esimerkiksi kulkuneuvojen ja kestotavaroiden omistamisena. Eräs tulosaantimuoto ovat myös perinnöt, jotka toteutuvat varallisuuden siirtoina. Seuraavassa on asumistarkastelun taustaksi kuvattu tutkimuksessa mukana olleiden kotitalouksien varallisuutta, velkoja ja käytettävissä olevia tuloja. 2.1 Varallisuuden määrä ja koostumus Tarkastelu aloitetaan varallisuuden muodostuksesta ja määrästä. Varallisuus jakautuu käsitteellisesti brutto- ja nettovarallisuuteen. Bruttovarallisuudesta on tutkimuksessa käytössä kolme määritelmää. Niistä vaihtoehto A on sama kuin vuoden 1987 varallisuustutkimuksessa käytetty. Se on selvästi rajaukseltaan suppeampi kuin seuraavat käsitteet. Vaihtoehto B sisältää muiden varallisuuserien lisäksi kestotavarat ja metsät, joten se on arvoltaan suurin. Metsäomaisuus on ilmeisin tekijä, joka nostaa muun Suomen varallisuuden määrän lähemmäksi pääkaupunkiseudulla esiintyvän varallisuuden määrää (taulukko 1). Vaihtoehdosta C kestotavarat ja metsät puuttuvat. Nettovarallisuus lasketaan vähentämällä bruttovarallisuudesta C yksityisvelkojen määrä. Taulukko 1: Varallisuus kotitaloutta kohden eri käsiteillä, Helsinki Espoo Vantaa Muu Suomi Bruttovarallisuus A 135 226 163 357 132 557 28 762 Bruttovarallisuus B 158 163 182 358 145 188 152 296 Bruttovarallisuus C 154 656 177 956 141 522 145 266 Nettovarallisuus 138 587 156 910 122 260 125 064 Nettovarallisuus C:stä 89,6 88,2 86,4 86,1
4 Tämä käsitteiden moninaisuus johtuu sitä, että varallisuustutkimusten eri vaiheissa on päädytty toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin. Vuosien 1987 1988 Säästämis- ja velkaantumistutkimuksessa varallisuus koostui omasta vakituisesta asunnosta, vapaa-ajan asunnosta, kulkuvälineistä. Vuoden 1994 tutkimuksessa varallisuuskäsite laajeni sijoitusasunnoilla, kakkosmökeillä ja yksilöllisillä vapaaehtoisilla eläkevakuutuksilla. Vuoden 1998 tutkimuksessa varallisuuteen lisättiin metsäkiinteistöt. Vuoden 2004 tutkimuksessa oli käytössä muutoin sama määrittely, mutta lisäyksenä tähän olivat vielä lomaosakkeet (Säylä 2007,12-13). Nettovarallisuuden osuus bruttovarallisuudesta vaihtelee 86 90 prosentin tasolla eri alueilla, joten niiden välillä ei ole kovin suuria eroja tässä suhteessa. Kotitalouksien bruttovarallisuus oli koko maassa keskimäärin 154 000 euroa. Tästä 63 koostuu yhden tai useamman asunnon omistamisesta. Asuntovarallisuus koostuu kotitalouden käytössä olevien ja vuokralle annettujen yms. sijoitusasuntojen käyvästä arvosta vuoden 2004 lopussa. Asunnon arvo on saatu pääasiassa kysymällä, mutta jos tämä ei ole tuottanut tulosta, on se arvioitu laskentamallin avulla käyttäen huoneiston pinta-alaa ja kunnittaista asuntojen hintatilastoa. Näitä tapauksia oli 8 asuntonsa omistaneiden ryhmästä. Asuntojen pienempi keskikoko Helsingissä tuottaa korkeamman hintatason myötä suunnilleen saman tuloksen kuin alempi hinta ja suuremmat asunnot muualla Suomessa. Myös vuokralla asuvien suurempi osuus Helsingissä vaikuttaa alentavasti keskiarvon muodostukseen. Oheisesta vertailusta havaitaan, että kotitalouksien alueittaiset erot muun kuin asuntovarallisuuden suhteen ovat melko vähäisiä. Taulukko 2: Brutto- ja asuntovarallisuus (1 000 ) sekä asuntonsa omistavien osuus alueittain Brutto varallisuus, 1 000 Asuntovarallisuus, 1 000 Asuntovarallisuus, Ei omista asuntoa, Yhteensä, N HELSINKI 158,2 103,6 65,5 46,6 518 ESPOO 182,4 120,5 66,1 35,6 184 VANTAA 145,2 102,2 70,4 39,9 154 MUU MAA 152,3 95,2 62,5 19,2 2 599 SUOMI 154,0 97,5 63,3 23,9 3 455 Varallisuus koostuu useasti eri lajista. Varsinaisen asunnon ohella merkittäviä tekijöitä ovat muut asunnot, vapaa-ajan asunnot sekä talletukset ja arvopaperit. Seuraavassa näitä koskeva erittely.
5 Taulukko 3: Varallisuuden koostuminen eri osatekijöistä alueittain 1 000 HELSINKI ESPOO VANTAA MUU MAA SUOMI Bruttovarallisuus 158,2 182,4 145,2 152,3 154,0 Varsinainen asunto 86,2 109,1 94,5 81,6 83,7 Muut asunnot 17,4 11,4 7,7 13,6 13,7 Vapaa-ajan asunnot 14,2 20,2 11,9 13,7 14,0 Kulkuneuvot 6,0 8,3 6,8 11,6 10,6 Talletukset 12,7 10,5 8,9 11,1 11,2 Arvopaperit 14,5 14,8 8,5 9,9 10,6 Muu rahoitusvarallisuus 1,7 1,3 1,0 1,6 1,6 Kestotavarat 0,5 0,7 0,6 0,5 0,5 Perinnöt 2000-2004 6,7 6,8 7,0 5,0 5,3 HELSINKI ESPOO VANTAA MUU MAA SUOMI Bruttovarallisuus 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Varsinainen asunto 56,3 61,8 67,6 56,8 57,3 Muut asunnot 11,4 6,5 5,5 9,4 9,4 Vapaa-ajan asunnot 9,3 11,5 8,5 9,5 9,6 Kulkuneuvot 3,9 4,8 4,9 8,1 7,3 Talletukset 8,3 6,0 6,3 7,7 7,7 Arvopaperit 9,4 8,4 6,0 6,9 7,3 Muu rahoitusvarallisuus 1,1 0,7 0,7 1,1 1,1 Kestotavarat 0,3 0,4 0,4 0,4 0,4 Varsinaisen asunnon arvo ei nouse Helsingissä yhtä korkealle kuin Espoossa ja Vantaalla. Asuntojen hintaero neliötä kohden menee kuitenkin toiseen suuntaan. Keskiluvut on laskettu kaikista asuntokunnista, joten vuokralla asuvien suurempi osuus painaa tulosta. Myös asuntojen keskikokojen erolla on vaikutusta tähän. Hintasuhteet muuttuivat keskikoon vakioinnin jälkeen siten että Espoo ja Helsinki menevät tasoihin ja Vantaa jää niistä 8 alapuolelle. Varallisuus ei tunnetusti jakaudu tasaisesti eri kotitalouksien kesken. Seuraavassa ryhmitellään kotitaloudet varallisuusdesiileihin, jotka on muodostettu rahoitusvarallisuuden mukaan. Tämän käsitteen voi katsoa edustavan likvideintä osaa kokonaisvarallisuudesta. Perinnöt on jätetty prosenttilaskusta pois, koska ne ilmenevät muiden varallisuuserien muodossa.
6 Taulukko 4: Varallisuuden määrä ja jakautuminen osatekijöihin varallisuusdesiileittäin, 1 000 Rahoitusvarallisuusdesiili, 1 000 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Bruttovarallisuus 52,6 83,9 104,0 107,3 120,2 139,7 159,2 197,4 256,7 613,8 Varsinainen asunto 37,0 62,9 73,1 80,6 77,2 89,8 103,9 110,2 117,3 187,3 Muut asunnot 3,8 2,3 4,5 3,0 15,6 13,9 8,8 19,7 29,1 66,7 Vapaa-ajan asunnot 4,9 7,5 10,5 5,3 8,8 10,2 14,6 19,7 24,7 59,8 Kulkuneuvot 4,0 5,8 8,1 10,1 8,5 11,0 11,7 13,9 16,4 34,7 Talletukset 0,2 1,1 1,9 2,7 3,5 5,8 9,7 16,8 32,3 67,7 Arvopaperit 0,0 0,1 0,3 0,3 0,8 1,1 2,3 5,7 15,5 144,1 Muu rahoitusvarallisuus 0,0 0,0 0,1 0,1 0,2 0,3 1,0 1,2 3,3 16,8 Kestotavarat 0,4 0,5 0,4 0,5 0,5 0,9 0,5 0,6 0,6 1,0 Perinnöt 2000-2004 2,1 2,6 1,2 2,3 5,0 2,2 4,8 7,8 11,9 22,3 Rahoitusvarallisuusdesiili, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Bruttovarallisuus 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Varsinainen asunto 73,6 78,4 73,9 78,6 67,1 67,5 68,1 58,7 49,0 32,4 Muut asunnot 7,6 2,9 4,6 2,9 13,6 10,5 5,8 10,5 12,2 11,5 Vapaa-ajan asunnot 9,7 9,4 10,6 5,2 7,6 7,7 9,6 10,5 10,3 10,3 Kulkuneuvot 8,0 7,2 8,2 9,8 7,4 8,3 7,7 7,4 6,9 6,0 Talletukset 0,4 1,4 1,9 2,6 3,0 4,4 6,4 8,9 13,5 11,7 Arvopaperit 0,0 0,1 0,3 0,3 0,7 0,8 1,5 3,0 6,5 24,9 Muu rahoitusvarallisuus 0,0 0,0 0,1 0,1 0,2 0,2 0,7 0,6 1,4 2,9 Kestotavarat 0,8 0,6 0,4 0,5 0,4 0,7 0,3 0,3 0,3 0,2 Ylin eli kymmenes desiili erottuu selvästi muista desiiliryhmistä mitattaessa varallisuutta euromääräisesti. Huomiota herättävin ero on arvopapereiden omistuksen kohdalla. Varsinaisen asunnon arvo nousee edettäessä alemmista ylempiin desiileihin. Sen suhteellinen osuus kuitenkin laskee ylemmissä kymmenyksissä muiden varallisuuserien arvon lisääntyessä nopeammin. Alemmissa desiileissä on suhteellisesti enemmän vuokralla asuvia, mikä vaikuttaa tässäkin yhteydessä keskiarvoina esitettyihin lukuihin alentavasti. Euromääräiseen taulukkoon on merkitty myös vuosina 2000 2004 saatujen perintöjen määrä. Varallisuuden siirtyminen suvussa näkyy kahden ylimmän desiilin poikkeamana muista. Perinnöt eivät ole vastaavalla tavalla varallisuuseriä kuin muut luettelossa mainitut, vaan pikemminkin väylä varallisuuden eri muotojen kasaantumiseen. 2.2 Tulojen määrä ja koostumus Seuraavaksi kuvataan vastaavalla tavalla kotitalouksien tulojen muodostusta. Tulot jakautuvat tuotannontekijätuloihin ja tulonsiirtoihin. Tuotannontekijätuloja ovat kotitalouksien tuotantotoimintaan osallistumisesta palkkoina, yrittäjätuloina ja omaisuustuloina saamat rahamääräiset korvaukset. Tulonsiirrot puolestaan koostuvat pääosin saaduista eläkkeistä, päivärahoista ja muista avustuksista.
7 Taulukko 5: Tulojen määrä ja koostuminen eri osatekijöistä alueittain 1 000 HELSINKI ESPOO VANTAA MUU MAA KOKO MAA Bruttotulot 37,2 47,3 37,2 39,9 39,8 Palkkatulot 23,4 31,5 25,1 23,8 24,1 Yrittäjätulot 1,4 1,6 2,3 2,3 2,2 Omaisuustulot 2,9 5,2 2,6 4,0 3,8 Tulonsiirrot 9,5 9,1 7,2 9,9 9,7 HELSINKI ESPOO VANTAA MUU MAA KOKO MAA Bruttotulot 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Palkkatulot 62,9 66,6 67,3 59,5 60,5 Yrittäjätulot 3,7 3,3 6,2 5,9 5,5 Omaisuustulot 7,9 10,9 7,0 9,9 9,6 Tulonsiirrot 25,5 19,2 19,4 24,7 24,4 Asuntokunnan koko 1,87 2,28 2,19 2,17 2,14 Lähde: (Altika) Asuntokuntien koon erot alueiden välillä vaikuttavat merkittävästi tuloerojen suuruuteen alueiden välillä. Asuntokuntarakenteen merkitystä keskitulon muodostuksessa valaisee seuraava aikasarja, jossa tulotasoa mitataan tulonsaajaa eikä asuntokuntaa kohden. Tässä vertailussa Espoo asettuu 45, Helsinki 35 ja Vantaa vastaavasti 20 muun Suomen tulotasoa korkeammalle. Kuvio 1: Valtionveron alaiset tulot 1977-2005 tulosaajaa kohden, kun PKS = 100 ja koko maa = 100 Indeksi 170 160 150 140 130 Espoo Helsinki Vantaa PKS=100 PKS = 100 Kehyskunnat Koko maa = 100 Muu Suomi Koko maa= 100 120 110 100 90 80 77 80 85 90 95 00 05 77 80 85 90 95 00 05 (Altika 1210) Tämän vuoksi tutkimusaineiston muodostukseen on lisätty erilaisia kulutusyksikkötasoituksia. Tarjolla olevista vaihtoehdoista otettiin pääasiallisesti käyttöön kulutusyksikköä kohden laskettu käytettävissä oleva tulo. Tätä voi pitää kattavimpana tulotiedon lähteenä, koska rahatulot on poimittu tulonjaon kokonaisaineistosta.
8 Taulukko 6:Tulojen määrä ja koostuminen tulodesiileittäin, koko maa Tulodesiili, 1 000 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Bruttotulot 7,8 12,4 16,4 22,1 27,4 33,9 43,1 53,0 64,8 117,3 Palkkatulot 1,7 2,0 6,0 11,2 14,5 17,9 29,1 38,8 50,9 68,8 Yrittäjätulot 0,1 0,3 0,4 0,7 0,8 1,3 2,4 3,0 2,9 10,1 Omaisuustulot 0,1 0,2 0,2 0,5 0,6 1,8 0,8 1,5 2,7 29,9 Tulonsiirrot 5,9 9,9 9,7 9,8 11,4 12,9 10,8 9,7 8,3 8,5 Tulodesiili, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Bruttotulot 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Palkkatulot 21,5 16,0 36,7 50,6 53,1 52,7 67,4 73,2 78,5 58,7 Yrittäjätulot 1,5 2,4 2,6 3,0 3,0 3,7 5,6 5,6 4,5 8,6 Omaisuustulot 1,0 1,7 1,1 2,0 2,1 5,4 1,9 2,9 4,1 25,5 Tulonsiirrot 76,0 80,0 59,6 44,3 41,8 38,1 25,1 18,3 12,9 7,3 Tulojen suuruus on riippuvainen kotitalouden elinvaiheesta. Tulot ovat suurimmillaan 45-55 vuoden iässä, jonka jälkeen eläkkeelle siirtyminen alentaa tulotasoa. Suuri osa alle 25- vuotiaista on vielä opiskelijoita, mikä selittää tulojen mataluuden tässä ryhmässä. Myös yksinhuoltajatalouksien tulotaso jää matalaksi. Se ei kuitenkaan merkittävästi poikkea muiden yksin asuvien keskitulosta. Vantaan tulosta tässä kohdin voi pitää satunnaisena. Monissa muissakin kohdissa tuloksia voi pitää suuntaa antavina. Taulukko 7: Kotitalouden bruttotulojen määrä elinvaiheen ja viitehenkilön iän mukaan vuonna 2004 Elinvaihe Helsinki Espoo Vantaa Muu Suomi Yksin <25 9 251 10 574 10 265 9 704 25-34 26 338 19 850 29 034 22 347 35-44 33 078 25 955 20 235 22 339 45-54 30 672 27 853 27 541 21 450 55-64 22 738 21 647 30 796 24 874 >65 16 446 18 403 18 164 14 896 Yksinhuoltaja 30 791 25 846 18 754 26 209 Pariskunta <25 2 3431 25 476 16 252 23 602 25-34 47 319 66 573 54 781 42 798 35-44 62 110 67 820 60 148 59 589 45-54 76 774 82 095 72 936 57 827 55-64 53 228 94 450 81 824 68 687 >65 44 018 64 534 26 801 31 801 Lapsiperheet lasten iän mukaan <7 62 600 56 139 45 655 47 198 <7> 62 772 59 303 56 477 56 426 Nuorin 7-12 97 620 164 110 83 771 65 354 13-17 63 553 63 292 70 724 66 496 Kaikki >18 75 537 157 369 50 438 60 998 Lapset <18> 72 438 61 432 74 617 62 505 Muu tyyppi 33 433 82 459 26 476 56 528 Eri desiiliryhmien välillä on suuria eroja sekä varallisuuden että tulojen mukaan. Kumman suhteen ovat erot suuremmat?
9 Vertailukohdan muodostavat seuraavassa viidennen desiilin tulot ja varat, joita on merkitty tässä luvulla 100. Havaitaan, että varallisuus jakautuu yhdeksänteen desiiliin asti tasaisemmin kuin tulot. Vasta ylin, 10. desiili nousee varallisuudessa korkeammalle kuin vastaava tulodesiili. Kuvio 2: Varallisuuden ja tulojakauman vertailu desiiliaineistosta, koko maa, 5. desiili = 100, Indeksi 550 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Tulot Varat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Vaikuttaa ilmeiseltä, että juuri asunnon omistaminen tasoittaa varallisuuseroja enemmän kuin tuloeroja kymmenettä alemmissa desiiliryhmissä. Kiinnostava kysymys on, missä määrin samat kotitaloudet sijoittuvat samoihin asemiin varallisuus- ja tulodesiiliasteikoilla. Seuraavassa on tarkasteltu varallisuuden jakauma eri tulodesiileissä. Varallisuus esitetään ensin bruttovarallisuutena, jossa ovat mukana omistetut asunnot, kiinteistöt, kulkuvälineet ja rahoitusvarallisuus. Toisena esitetään ryhmittely pelkän rahoitusvarallisuuden mukaan. Rahoitusvarallisuus koostuu tässä talletuksista, arvopapereista, käteisvaroista ja muista rahoitusvaroista (säästö- tai eläkevakuutus). Tulotasoa koskevana muuttujana on kulutusyksikköä kohden lasketun käytettävissä olevan tulon desiili. Taulukoimalla nämä ristiin voidaan todeta, että tulot ja varallisuus eivät korreloi kovin vahvasti keskenään. Suurituloisimmasta desiilistä ylimpään bruttovarallisuusdesilliin kuuluu 55 ja ylimpään rahoitusvarallisuusdesiliin 32. Sen sijaan muissa tulodesiileissä ylimpään bruttovarallisuusdesiliin kuuluu keskimäärin vain noin 10, myös pienituloisimmassa desillissä. Tulosta voidaan pitää aika yllättävänä. Bruttovarallisuuden voisi olettaa pyrkivän palkkatulojen tapaan karttumaan edettäessä nuoruudesta vanhempiin elinvaiheisiin.
10 Kuvio 3: Varallisuusdesiileihin kuuluminen käytettävissä olevan tulon desiilin mukaan, koko maa Bruttovarallisuusdesiili 100 100 90 90 80 80 70 70 60 60 50 50 40 40 Rahoitusvarallisuusdesiili 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 30 30 20 20 10 10 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Tulodesiili 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Tulodesiili Tiettyä ongelmaa aiheutuu siitä, että suurelle osalle kansaa omistusasunto on tärkein osa omaisuutta. Tämä osuus on korkeimmillaan varallisuusjakauman keskivaiheilla. Siinä kohden on myös eniten velkaa, jota asunto- ja nettovarallisuuden erotus ilmentää. Varallisuusjakauman kärjessä on suhteellisesti vähiten velkaa ja muutakin kuin asunto-omaisuutta on. Kuvio 4: Nettovarallisuuden ja asuntovarallisuuden osuus kokonaisvarallisuudesta bruttovarallisuusdesiilin mukaan 100 80 60 40 20 Omistusasunto 0-20 -40-60 Nettovarallisuus 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Varallisuusdesiili Omistusasuminen yleistyy iän karttuessa, mikä lisää varallisuuseroja eri ikäluokkien välillä. Tämä käy ilmi seuraavasta.
11 Kuvio 5: Asuntonsa omistavien osuus iän mukaan Helsingissä 1990, 1995 ja 2004 100 80 60 40 20 Helsinki 1990 Helsinki 1995 Helsinki 2004 Koko maa 2004 0-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65+ Viitehenkilön ikä (Tilastokeskus, väestölaskennat 1990 ja 1995, asumis- ja varallisuustutkimus 2004) Omistusasumisen osuus laski selvästi laman aikana etenkin nuoremmissa ikäryhmissä. Varallisuustutkimusaineiston avulla estimoitu tilanne Helsingin osalta ei tavoittanut alle 35- vuotiaita asunnon omistajia. Muiden ikäryhmien osalta laskentatulokset tuskin ovat aivan tarkkoja. Vertailukohtana on muu maa, jossa omistusasumisen osuus nousee korkealle lukuun ottamatta nuorinta ikäryhmää. Myös kotitalouden elinvaiheella ja alueella on merkitystä varallisuuserojen muodostuksessa. Varallisuuden määrä karttuu melko systemaattisesti iän myötä sekä yksinäisten että lapsettomien ryhmissä. Sama koskee myös lapsiperheitä. Varoja on eniten perheillä, joissa nuorin lapsi on iältään 7-12 vuotta tai tätä vanhempi. Luokituksen yksityiskohtaisuus saattaa pienen havaintomäärän vuoksi tuottaa satunnaisia tuloksia.
12 Taulukko 8: Bruttovarallisuuden määrä elinvaiheen ja alueen mukaan Elinvaihe Helsinki Espoo Vantaa Muu Suomi Yksin <25 12 416 8 768 4 523 16 856 25-34 66 191 39 653 60 504 37 375 35-44 186 476 61 210 10 347 66 716 45-54 119 884 100 780 90 829 75 090 55-64 130 606 123 583 119 769 142 804 >65 133 786 122 745 217 576 85 655 Yksinhuoltaja 53 253 10 478 15 405 77 659 Pariskunta <25 71 532 12 340 3 140 30 289 25-34 105 110 158 423 131 381 103 959 35-44 125 468 201 230 171 721 162 289 45-54 334 221 334 396 269 363 234 918 55-64 360 331 435 607 390 364 287 845 >65 307 854 471 302 229 634 185 484 Lapsiperheet lasten iän mukaan <7 170 346 144 946 111 211 164 585 <7> 182 940 263 249 138 114 165 425 Nuorin 7-12 238 859 500 307 338 779 235 803 13-17 159 972 307 602 172 482 228 006 Kaikki >18 380 525 433 041 365 942 229 145 Lapset <18> 311 433 386 027 260 846 206 177 Muu tyyppi 104 909 131 757 8 500 159 658 Monissa muissakin kohdin voidaan todeta, että alueiden välille muodostuvat erot eri perhevaiheiden kohdalla johtuvat enimmäkseen satunnaisista syistä. Rahoitusvarallisuus näyttäisi erottelevan bruttovarallisuutta enemmän mahdollisuutta toimia asuntomarkkinoilla.
13 3. Tulot, varallisuus ja toteutuneet asumisvalinnat Tutkimuksessa tarkastellaan monipuolisesti toteutuneita ja ajateltuja asumisvalintoja. Seuraava kaavio pyrkii valaisemaan tätä asetelmaa. Kuvio 6: Asunto-osion päävaiheet Edeltävä asunto Nykyinen asunto Asumistavoitteen saavuttaminen Suunniteltu asunnonvaihto Tavoitteena oleva asunto Näihin eri vaiheisiin liittyy erilaisia arvioita asunnoista ja asunnonvaihdon syistä. 3.1 Nykyinen asunto Asunnoilla on kolme keskeistä pääominaisuutta talotyyppi hallintasuhde koko huonelukuna ja pinta-alana Nämä muodostavat ominaisuuksien kuution, koska jokainen asunto on samanaikaisesti näiden ominaisuuksien kantaja. Joissakin tapauksissa ominaisuudet yhtyvät. Esimerkiksi omakotitalo tarkoittaa omistusasuntoa pientalossa, jossa on vain yksi huoneisto ja sekin kooltaan pääsääntöisesti kohtalaisen suuri. Seuraava asumisen nykytilannetta ja sitä koskevia toiveita koskeva analyysi etenee näiden ulottuvuuksien suunnassa. Analyysin lähtökohtana on asumistaso haastatteluhetkellä. Sen yhtenä ulkoisena määrittelijänä on rakennuksen talotyyppi. Taulukko 9: Nykyasunnon talotyyppi otoksessa Pientalo 1 asunto 2 asuntoa Rivitalo Kerrostalo Muu Yhteensä, Helsinki 1,2 1,1 6,9 90,0 0,7 100,0 Espoo 0,5 3,8 14,4 77,1 0,2 100,0 Vantaa 6,9 1,3 16,4 73,9 1,4 100,0 Muu maa 21,0 3,3 22,2 51,7 1,9 100,0
14 Voidaan todeta, että tässä otoksessa kerrostalojen osuus on korkeampi kuin koko asuntokannassa. Esimerkiksi Helsingissä kerrostalojen osuus kannasta on 85, Espoossa 56 ja Vantaalla 62 (Aluesarjat: Asuntokanta talotyypin mukaan vuonna 2004). 3.2 Nykyistä edeltänyt asunto Edeltävästä asunnosta tiedusteltiin sen hallintasuhdetta ja tärkeintä syytä asunnonvaihtoon. Verrattuna nykyisen asunnon hallintasuhteeseen havaitaan paikoin tietyn polkuriippuvuuden esiintymistä. Helsingissä nykyisin vuokralla asuvista noin 69 asui myös edeltävässä asunnossa vuokralla. Muulla pääkaupunkiseudulla tämä osuus jää 65 :iin ja muualla maassa 55 :iin. Osakeasuntojen ollessa kyseessä ovat polkuriippuvuutta kuvaavat prosenttiosuudet vieläkin korkeampia. Helsingin asuntomarkkinoita voi tällä perusteella pitää aluevertailussa eniten segmentoituneina. Taulukko 10: Nykyisen ja edeltävän asunnon hallintasuhde Edellisen asunnon hallintasuhde Nykyinen asunto Oma talo Osake/ Osake/ Vuokraasunto Muu Yhteensä kerrostalo rivitalo HELSINKI Oma talo 8,8 0,9 12,1 0,6 0,0 1,3 Osakeasunto 66,9 79,9 77,6 25,6 33,4 38,8 Vuokra-asunto 24,3 11,4 10,3 69,2 40,5 54,4 ASO tai osaomistus 0,0 0,0 0,0 2,3 12,4 2,0 Palvelutalo 0,0 7,8 0,0 2,3 13,7 3,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 MUU PKS Oma talo 23,1 4,5 11,7 7,6 3,0 8,4 Osakeasunto 34,5 67,8 58,2 22,9 13,9 34,6 Vuokra-asunto 42,4 26,6 30,1 65,5 64,9 53,6 ASO tai osaomistus 0,0 1,1 0,0 3,9 18,2 3,4 Palvelutalo 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 MUU MAA Oma talo 40,1 22,3 29,0 24,7 49,1 28,5 Osakeasunto 23,5 68,2 56,9 18,5 15,7 28,3 Vuokra-asunto 30,6 6,4 10,2 54,9 29,9 40,1 ASO tai osaomistus 1,4 0,9 1,3 1,5 5,2 1,6 Palvelutalo 4,4 2,2 2,5 0,5 0,0 1,5 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Omasta talosta siirtyneet ovat menneet useimmiten kerrostaloon, joko asunnon omistajaksi tai vuokralle..näihin tapauksiin kuuluu myös vanhempiensa kodista maailmalle lähteneitä. Kaksi tärkeintä asunnonvaihdon syytä liittyvät itse asuntoon, asunto oli liian pieni, suuri tai muuten epäsopiva, tai perheeseen, perheitä perustetaan tai perhetilanne muuttuu muulla tavalla, lasten lukumäärän kasvaa, seuraa avioero tai muu perhesyy. Perhetilanteen muutos, johon yhdistyy usein asuntoon liittyviä syitä, on asuntomarkkinoiden kysyntää jatkuvasti ylläpitävä tekijä. Yhdessä ne selittävät keskimäärin joka toista asunnonvaihtoa. Kolmanneksi yleisimmäksi asunnonvaihdon syyksi mainitaan jokin muu tarkemmin erittelemätön syy.. Alueeseen liittyvät seikat ovat olleet muuttopäätösten taustalla melko usein muualla maassa ja Helsingissä. Niitä korostetaan erityisesti omistusasumisen piirissä. Asumiskustannukset johtivat asunnonvaihtoon joka kymmenennellä vuokra-asukkaalla, riippumatta siitä missä päin Suomea hän asui.
15 Kuvio 7: Muuttosyiden jakauma edeltävän asunnon hallintasuhteen mukaan Helsinki Oma talo Osake/kerrostalo Osake/rivitalo Vuokra-asunto Muu Muu PKS Oma talo Osake/kerrostalo Osake/rivitalo Vuokra-asunto Muu Muu maa Oma talo Osake/kerrostalo Osake/rivitalo Vuokra-asunto Muu Asuntoon liittyvää Muu perhemuutos Alueeseen liittyvää Muu syy Omaan asuntoon Asumiskustannukset Työ Perheen perustaminen Asunut aina asunnossa 0 20 40 60 80 100 3.3 Toteutuneet asumisvalinnat tulojen ja varallisuuden mukaan Kuvio 8: Nykyisen asunnon talotyyppi rahoitusvarallisuuden desiilin mukaan 100 Helsinki Muu PKS Muu maa 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Nettovarallisuusdesiili Nettovarallisuusdesiili Nettovarallisuusdesiili Muu Kerrostalo Rivitalo Paritalo Tulojen sekä varallisuuden vaikutus toteutuneeseen asumismuotoon otetaan seuraavassa tarkastelun kohteeksi. Varallisuutta kuvataan siten, että kotitaloudet on ryhmitelty rahoitusvarallisuuden mukaisiin desiiliryhmiin. Tällöin asunnon osuus ei ole mukana laskennassa. Rahoitusvarallisuuden desiilijako on suoritettu jälkikäteen koko maan käsittävästä aineistosta. Omakotitalo Eri alueiden väliset erot johtuvat paljolti asutuksen yleisestä luonteesta. Helsingissä kerrostaloasuminen on yleistä kaikissa varallisuusdesiileissä, joskin ylin desiili erottautuu muista väestöryhmistä pientaloasumisen suuremman osuuden perusteella. Kerrostaloasutus jakautuu kuitenkin eri tyyppeihin, joista Helsingissä eräänlaisia ääripäitä edustavat yhtäällä Jugend-Helsinki ja toisaalla lähiöasutus 1960- ja 1970-luvulta. Ympäristöministeriön julkaisemien hintatietojen mukaan edellisessä tyypissä kaksioiden keskihinta oli 5 200 /m² (Ullanlinna) ja jälkimmäisessä vastaava keskihinta Kontulassa oli 2 090 /m² ( http://asuntojen.hintatiedot.fi/haku). Varallisuuden tason ja pientaloasumisen yhteys nou
16 see selvimmin näkyville muun Suomen kohdalla. Kysymys on tällöin nimenomaan omakotiasumisen suosion kasvusta. Muulla pääkaupunkiseudulla kytkettyjen pientaloratkaisujen suosio ylemmissä varallisuusdesiileissä on selvemmin näkyvillä. Talotyyppivalintoihin verrattuna rahoitusvarallisuuden määrä korreloi jonkin verran selvemmin hallintasuhdejakauman kanssa. Omistusasuminen yleistyy varallisuuden kasvaessa, alueesta riippumatta. Omistusasukkaiden osuus nousee muualla maassa kolmannekseen myös kahdessa alimmassa varallisuusdesiilissä, kun taas Helsingissä ja muulla pääkaupunkiseudulla jäädään tässä kohdin selvästi alemmalle tasolle. Ylimpään varallisuusdesiiliin kuuluvat asuvat hyvin harvoin vuokralla. Kuvio 9: Nykyisen asunnon hallintasuhde rahoitusvarallisuuden desiilin mukaan 100 Helsinki Muu PKS Muu maa 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Rahoitusvarallisuusdesiili Rahoitusvarallisuusdesiili Rahoitusvarallisuusdesiili Vuokralla Osake Omakoti Vastaavasti nykyisen asunnon talotyyppijakauman ja tulotason välinen suhde osoittaa tietyn korrelaation esiintyvän pientalojen osuuden ja tulotason välillä. Talotyyppivalinnan yhteys tulotasoon on heikoin Helsingissä ja selvimmin muualla Suomessa. Alueiden välillä olevat erot heijastavat asutuksen yleisiä rakenne-eroja. Muulla pääkaupunkiseudulla vahvistuu tulotason myötä niin kytketyissä asuntoratkaisuissa kuin omakotitaloissa asumisen valinta. Tulotasoa mitataan tässäkin käsitteellä käytettävissä olevista tuloista laskettu tulodesiili.
17 Kuvio 10: Nykyisen asunnon talotyyppi tulodesiilin mukaan 100 Helsinki Muu PKS Muu maa 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Rahoitusvarallisuus Rahoitusvarallisuus Rahoitusvarallisuus Kerrostalo Rivitalo Paritalo Omakotitalo Helsingissä kerrostaloasumisen suosio kääntyy uudelleen kasvuun 4. ja 7. tulodesiilin välillä. Tämä saattaa liittyä kantakaupungin uuteen nousuun suosittuna asuinpaikkana, mitä asuntojen alueittaisten hintaerojen kasvu myös seudun kärkialueiden välillä selvästi ilmentää. Espoon ja Vantaan arvokkaimmat kerrostaloalueet ovat painuneet hinnoissa alaspäin Helsingin ykkös- ja kakkosvyöhykkeen jatkaessa nousuaan. Kuvio 11: Vanhojen kerrostaloasuntojen keskihinnat eräillä hintavyöhykkeillä 2001 2007, kun PKS=100 160 150 Helsinki 1 140 130 120 110 100 90 80 70 PKS Helsinki 2 Espoo 1 Vantaa 1 01 02 03 04 05 06 07 (Tilastokeskus Altika: Asuminen/Asuntojen hinnat) Omistusasumisen rooli asumisvaihtoehtona nousee vahvasti tulotason myötä. Yhteys ei kuitenkaan ole pääkaupunkiseudulla yhtä selväpiirteinen kuin muualla Suomessa.
18 Kuvio 12: Nykyisen asunnon hallintasuhde tulodesiilin mukaan alueittain Helsinki Muu PKS Muu maa 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Tulodesiili Tulodesiili Tulodesiili Vuokralla Osake Omakotitalo Minkälaiseksi ero muodostuu, kun verrataan tulojen ja toisaalta rahoitusvarallisuuden määräävyyttä asunnon talotypin valinnassa? Jakaumien erotusten vertailusta todetaan ensinnäkin, että ero näiden kahden taloudellisia resursseja kuvaavan muuttujan vaikutuksen välillä on pienin Helsingissä ja suurin muulla pääkaupunkiseudulla. Vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi on tulojen mittauksessa käytetty kotitalouden käytettävissä olevan tulon desiilliryhmää. Varallisuutta on mitattu nettovarallisuuden käsitteen avulla. Kummassakaan käsitteessä ei ole nyt mukana kulutusyksikkötasoitusta, mikä lisää tässä yhteydessä vertailukelpoisuutta. Kuvio 13: Kerrostalossa sekä vuokralla asumisen osuuksien erotus tulo- ja varallisuusdesiilien välillä Kerrostaloasuminen -yksikköä 60 Vuokralla asuminen 40 20 0-20 -40-60 Helsinki Muu PKS Muu Suomi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Negatiivinen lukuarvo tarkoittaa, että tulojen mukaan muodostetulla jakaumalla on vähemmän edustusta kyseisessä ilmiössä kuin vastaavalla kohdalla olevalla varallisuusdesiilillä. Ylin desiili näyttäisi olevan lähinnä neutraalissa tilassa talotyyppivalintojensa suhteen, tarkasteltiinpa sitä sitten tulojen tai varallisuuden suhteen.