Asuinrakennukset Tampereen seutukunnassa

Asuinrakennukset Tampereen seutukunnassa Pitkän aikavälin tarve Erkki Lehtinen Eero Nippala Liisa Jaakkonen Harri Nuuttila VTT RAKENNUS- JA YHDYSKUNTATEKNIIKKA TAMPERE 25

Asuinrakennukset Tampereen seutukunnassa Pitkän aikavälin tarve Erkki Lehtinen, Eero Nippala, Liisa Jaakkonen, Harri Nuuttila ISBN 952 54 61 9 Copyright VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 25 Lehtinen, E., Nippala, E., Jaakkonen, L. & Nuuttila, H. Asuinrakennukset Tampereen seutukunnassa. Pitkän aikavälin tarve. Tampere 25. VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. 27 s + liitt. 18 s.

ALKUSANAT Voimakas muuttoliike on leimannut Suomen alueellista kehitystä viime vuosina. Muuttoliike ja väestönkasvu kohdistuu kasvukeskuksiin ja suuri osa maata kärsii muuttotappiosta. Kasvukeskuksissa on uusien asuntojen tarvetta ja väestökatoalueilla kärsitään tyhjistä asunnoista. Tampereen seutukunta kuuluu maan voimakkaimmin kasvaviin alueisiin. Asuntopolitiikka onkin suurten haasteiden edessä. Asuntopoliittisten toimien suuntaamiseksi tarvitaan luotettavaa tietoa asuntojen uudistuotanto- ja perusparannustarpeesta alueittain. Tämä raportti on Tampereen seutukuntaa koskeva tulos Ympäristöministeriön ympäristöklusteriohjelman projektista "Asuntotuotanto- ja perusparannustarve Suomessa vuoteen 225". Projektin pääraportissa esitetään tulokset maakunnissa, asuntotuotannon tarve myös niiden keskuskaupungissa ja tätä ympäröivässä seutukunnassa. Seutukunnan kunnat ovat Tampere, Kangasala (sis. ent. Sahalahti), Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi. Projektissa seutukunta toimi pilottina. Seutukunnassa tehtiin asuntojen tuotantotarpeen ja asuinrakennusten perusparannustarpeen erillislaskelmat jokaiselle kunnalle. Laskelmien lähtökohdat ja alustavat tulokset käytiin läpi kuntien edustajien kanssa. Asuntotuotannon tarve laskettiin jo pitkään käytössä olleella väestömuutoksiin perustuvalla tarvemallilla, jonka tutkija Markku Lankinen on nykyiseen muotoonsa kehittänyt. Mallista käytetään tässä nimitystä ASLA-malli. Projektissa uudistettiin mallin lähtötietoja, mm. otettiin käyttöön Tilastokeskuksen vuoden 24 lopulla julkaisemat uudet kunnittaiset väestöennusteet. Seutukunnan kuntien tarvelaskelmien päävaihtoehto tehtiin kuntien omilla väestöennusteilla. Asuinrakennusten perusparannustarpeen laskelmat tehtiin VTT:ssä kehitetyllä mallilla, josta käytetään nimitystä ASPE-malli. Malli perustuu olettamukseen, että eri ikäisillä ja tyyppisillä asuinrakennuksilla olisi samankaltaiseen ryhmään kuuluessaan samanlaiset korjaustarpeet ja korjauskustannukset. Nyt uusitussa laskentamallissa lähtötietona on käytetty vuoden 25 tasolle muokattua kunnittaista rakennus- ja asuntokantaa. Raportin tekstiosassa käydään läpi lähtökohdat ja tulokset koko seutukuntaa koskien. Loppuun on koottu kunnittaiset tulokset yhtenäisiksi kuvasivuiksi, aukeama jokaisesta kunnasta. Samaan muotoon on koottu myös seutukuntaa koskevat tulokset. Tutkimuksen pääasiallinen julkaisukanava on internet. Raportit löytyvät pdf-tiedostoina osoitteesta: www.vtt.fi/rte/dms/pdf/25/. Klusteriohjelman projektin ovat rahoittaneet Ympäristöministeriö, Tampereen seutukunnan asuntoyhteistyöryhmä, Tampereen kaupunkiseudun aluekeskusohjelma ja VTT. Tutkimus on tehty VTT:n Rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa Tampereella. Tutkimusryhmän muodostivat johtava tutkija Erkki Lehtinen, erikoistutkija Eero Nippala, atk-suunnittelija Liisa Jaakkonen, vanhempi suunnittelija Harri Nuuttila VTT:stä ja Markku Lankinen Proguru Oy:stä. Grafiikan on viimeistellyt suunnittelupiirtäjä Sisko Mäensivu VTT:stä. Tampere 31.5.25 Erkki Lehtinen 3

Asuinrakennukset Tampereen seutukunnassa. Pitkän aikavälin tarve. SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 5 1.1 Tausta... 5 1.2 Tavoite... 5 2. LASKENTAMALLIT... 6 2.1 Asuntotuotannon tarve, laskennan periaatekaavio... 6 2.2 Asuinrakennusten perusparannustarve, laskennan periaatekaavio... 6 3. LÄHTÖTIEDOT... 8 3.1 Väestö... 8 3.1.1 Väestöennuste 24... 8 3.1.2 Väestörakenteen muutos, asuntokunnat ja perheasema... 8 3.1.3 Asuntovajaus ja sen purkautuminen, itsenäistyminen... 1 3.2 Asunnot... 11 3.2.1 Rakennuskanta kunnittain... 11 3.2.2 Asuntojen uudistuotanto... 11 3.2.3 Poistuma ja varauma... 12 3.3 Korjauskustannukset... 14 3.4 Perusparannustarpeessa olevien rakennusten määrä... 14 4. TULOKSET... 16 4.1 Uudistuotantotarve... 16 4.2 Perusparannustarve... 19 5. YHTEENVETO... 21 5.1 Tiivistelmä... 21 5.2 Tulosten tarkastelu... 22 5.3 Jatkosuositukset... 24 KIRJALLISUUTTA... 25 KÄSITTEET... 25 Liite 1. Asuntojen tuotantotarve ja asuinrakennusten perusparannustarve Tampereen seutukunnassa ja sen kunnissa, kuvasivut (18 s.) 4

1. JOHDANTO 1.1 Tausta Tutkimuksessa käytetään asuntotuotannon sekä asuinrakennusten perusparantamisen tarpeen ennakointiin kahta aiemmin kehitettyä laskentamallia, jotka on nimetty ASLA-malliksi ja ASPE-malliksi Tuotantotarpeen laskentamalli perustuu tarkastelualueen väestöön (määrä, sukupuoli- ja ikäjakauma), eri perheasemassa olevien määrään, asuntokuntien määrään ja kokoon, olemassa olevaan asuntokantaan (määrä, huoneistotyypit, poistuma, varauma) ja niiden muutosennusteisiin. Malli laskee asuntokuntien muodostumisen viiden vuoden jaksoissa ja vertaamalla asuntokuntien kokonaismäärää asuntokannassa tapahtuviin muutoksiin (poistuma, varauman muutos) se laskee määrällisen tuotantotarpeen vastaavina ajanjaksoina. Perusparannustarpeen laskentamalli perustuu olettamukseen, että eri ikäisillä rakennuksilla on ko. ikäluokalle tyypillinen korjaustoimenpiteiden tarve. Asuinrakennuskanta on tarkastelussa jaettu 22 osaan (käytetään nimitystä tyyppitalo), joiden perusparannustarve lasketaan erikseen. Tutkimuksessa on selvitetty talotyypeittäin ja ikäluokittain toteutettuja korjauksia ja muodostettu ns. tyyppikorjaukset, joille määriteltiin korjauskustannukset. 1.2 Tavoite Seutukunnan osaprojektin tavoitteena oli laskea kunnittaiset asuntotuotannon ja asuinrakennusten perusparantamisen määrälliset tarpeet vuoteen 225 kunnittain tarkistetuilla lähtökohdilla. Näitä ovat tilastotiedot asuinrakennuskannasta ja väestöstä sekä ennusteet väestön määrän ja rakenteen kehittymisestä sekä asuntojen poistumasta ja varaumasta. Koko tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa asuinrakennusten uudistuotanto- ja perusparannustarpeesta alueittain em. laskentamalleihin perustuen. Osatavoitteet olivat: - kehittää mallien toimintaa, päivittää lähtötietoja, yhdenmukaistaa laskentojen lähtöolettamuksia sekä tehostaa mallien hyväksikäyttöä ja tulosten hyödynnettävyyttä asuntopoliittisissa suunnittelutehtävissä, - laskea asuntojen uudistuotantotarve ja sen huoneistojakauma vuoteen 225 koko maassa, maakunnissa ja niiden keskusalueilla ja - laskea asuinrakennusten perusparannustarve 26-215 ja 216-225 koko maassa, maakunnissa ja kunnissa sekä aravakiinteistöjen osalta koko maassa. 5

2. LASKENTAMALLIT 2.1 Asuntotuotannon tarve, laskennan periaatekaavio ASLA-mallin rakenne, sen kehitystyö ja aikaisemmat tulokset on kuvattu Markku Lankisen kirjoittamissa asuntohallituksen ja ympäristöministeriön julkaisuissa (Lankinen 1993, 1996 ja 23). Tavoitteen mukaan keskityttiin asuntotuotannon määrän ja sen huoneistojakauman tarkasteluun. Oheinen kaavio (kuva 1) kuvaa karkeasti mallin toimintaa näiltä osin. Kuva 1. ASLA-mallin toimintakaavio asuntotuotannon määrällisen tarpeen ja huoneistotyyppijakauman laskemiseksi. 2.2 Asuinrakennusten perusparannustarve, laskennan periaatekaavio Laskentamallin (kuva 2) teoreettinen kuvaus ja aiempien laskelmien tuloksia on esitetty VTT Rakennustekniikan ja asuntohallituksen raporteissa (Nippala 1989, 1991 ja 1993). Tässä raportissa on esitetty laskelma asuinrakennuskannan perusparannustarpeesta seutukunnan kunnissa. Laskelmissa lähtökohtana on se, että rakennuksia pidetään kunnossa tavanomaisin vuosikorjauksin, joita tehdään 1-3 vuoden välein kaikissa rakennuksissa. Nämä korjaustoimenpiteet ja kustannukset eivät sisälly ASPE-mallin laskelmien kustannuksiin eivätkä korjaustarpeessa olevien rakennusten ja niissä olevien asuntojen lukumääriin. Vaikka ASPE-malli käsittelee vain perusparannusta, käytännössä suuri osa ns. peruskorjauksista lukeutuu mukaan ASPE-mallin laskelmiin. Laskelma kuvaa rakennuksissa tarkasteluajanjaksoilla (26-215 ja 216-225) tarvittavien perusparannusten kokonaisuutta (koko 1-vuotisjaksolla tarvittavat korjaustoimenpiteet). Korjausaikaväli kuvaa sitä, kuinka usein mallissa kuvattu korjaustoimenpiteiden kokonaisuus olisi tarve toteuttaa ko. ikäluokan rakennuksissa. 6

Kuva 2. Tulosten laskennan vuokaavio ajanjaksolle 26-215. 7

3. LÄHTÖTIEDOT 3.1 Väestö 3.1.1 Väestöennuste 24 Mallin valtakunnan tason peruslaskennassa käytettävä väestöennuste päivitettiin Tilastokeskuksen syyskuussa 24 julkaisemaan uuteen ennusteeseen. Ennusteen mukaan Suomen väkiluku kasvaa koko tarkastelujakson vuoteen 225, jolloin se on 5,44 miljoonaan asukasta. Kaupunkimaisissa kunnissa väkiluku kasvaa, taajaan asutuissa kunnissa pysyy jokseenkin ennallaan, mutta pienenee maaseutumaisissa kunnissa. Tampereen seutukunnan kunnat ovat tehneet myös omat väestöennusteensa vuoteen 22 (kuva 3 ja liitteet). Asuntotuotannon tarve laskettiin sekä Tilastokeskuksen että kuntien omilla väestöennusteilla (jos ne poikkesivat toisistaan). Väestöennuste sisältää luonnollisen väestönkasvun lisäksi maan sisäisen ja Suomen ja ulkomaiden välillä tapahtuvan muuttoliikkeen. Kuva 3. Väestöennuste Tampereen seutukunnassa. Lähde: Seutukunnan kunnat. 3.1.2 Väestörakenteen muutos, asuntokunnat ja perheasema Asuntotuotannon tarpeen laskennassa lähtökohtana on vuoden 2 asuntokuntien ja asuntokannan määrää kunnittain. Vuonna 2 seutukunnassa oli 137 4 asuntokuntaa, asuntokannan kokonaismäärä oli 142 asuntoa. Asuntokuntien keskikoko oli 2,14 henkilöä (koko maa 2,22) ja asumisväljyys 34,6 m 2 /henkilö (koko maa 35,2). Yhden hengen asuntokuntien osuus oli noin 39 % (koko maa 37 %). Myös väestön kunnittaisen perheaseman lähtökohtana on vuosi 2. Olettamuksena on perheaseman säilyminen muilta osin vakaana, itsenäistyminen pienentää vanhempiensa kanssa asuvien nuorten ja muiden asuntovajauksessa olevien osuutta väestöstä. Vaikka eri-ikäisten perheasema säilyy vakiona (%-osuus ikäluokasta), väestörakenne muuttuu, koska väestön ikärakenne muuttuu. Tällöin väestön määrä eri perheasemissa muuttuu. Laskelmien perustana on jatkollekin, että yksin asuva tai yksinhuoltaja tarvitsee yhden asunnon, samoin avio- tai avopari. Em. asuntovajaus purkautuu useampaan perheaseman tyyppiin. Huomattavaa on, että vanhempiin ikäluokkiin siirryttäessä etenkin yksinasuvien naisten osuus ikäluokan kaikista naisista lisääntyy selvästi iän myötä (kuva 4). Perussyy tähän on miesten lyhyempi elinikä. Miesten eliniän kasvaessa tämä yksinasuvien iäkkäämpien naisten osuus on hieman pienenemässä. 8

Kuva 4. Miesten ja naisten perheasema vuonna 23. Laskennassa malli käyttää kunnittaisia tilastoja. Lähde: Tilastokeskus. Tuotannon huoneistojakauman laskemisessa malli käyttää lähtökohtana laskemaansa tuotannon kokonaismäärää ja laadittuja tavoitteellisia asumistasosarjoja. Asumistasosarjat kuvaavat, minkä kokoisissa asunnoissa (huoneiden lukumäärä) eri kokoisten asuntokuntien arvioidaan tulevaisuudessa asuvan (kuva 5). Asumistasosarjojen historia saadaan kunnittain tilastoista, tulevaisuuden kehitys on arvioitava. Sarjat ja arviot on erikseen laadittu kaupunkimaisille, taajaan asutuille ja maaseutumaisille kunnille. Yksittäisten kuntien tapauksessa malli ottaa huomioon kunnassa tapahtuneen kehityksen poikkeamisen yleisestä linjasta. Kuva 5. Esimerkki yhden ja kahden hengen asuntokuntien asumistasosarjoista kaupunkimaisissa kunnissa. Huoneiden lukumäärässä on keittiö (ei keittokomero) huoneeksi luettuna. Esimerkiksi vuonna 215 asuu yhden hengen asuntokunnista kuvan mukaan 2 % yhden huoneen asunnossa ja 3 % kahden huoneen asunnossa. 9

3.1.3 Asuntovajaus ja sen purkautuminen, itsenäistyminen Asuntovajauksessa oleva väestö jakautuu vanhempiensa kanssa samassa asuntokunnassa (ns. lapsen asemassa perheessä) asuviin sekä muihin vähemmän tyypillisen asumisen muotoihin, joissa tämä piirre ainakin osittain johtuu asuntojen puutteesta. Vajauksen täyttymistä nimitetään tässä itsenäistymiseksi. Näiden ryhmien osuus väestöstä on pitkään ollut aleneva ja suuntaus näyttää edelleen jatkuvan. Itsenäistymiselle on asetettu tavoitetaso, joka saavutetaan lineaarisesti tarkastelukauden loppuun vuoteen 225 mennessä. Koska vajauksessa olevien osuudet ja itsenäistymisen voimakkuus ovat miehillä ja naisilla erilaiset, näille on asetettu myös erisuuruiset tavoitetasot. Samoin tavoitetasot ovat kuntatyypin mukaan erilaiset, kaupunkimaisissa kunnissa korkeimmat, maaseutumaisissa kunnissa pienimmät. Valitun tavoitetason mukaan vuonna 225 esimerkiksi vanhempiensa kanssa (ns. lapsen asemassa perheessä) asuu 2-24- vuotiaita naisia noin puolet vähemmän kuin nykyisin (kuva 6). Osuuden lasketaan pienenevän eniten ikäryhmässä 2-24-vuotiaat, sitä nuorempien itsenäistyminen on edelleen melko pientä ja vanhempiin ikäluokkiin siirryttäessä osuuden pieneneminen hidastuu. Koska vajauksessa olevien määrä on nuorissa ikäluokissa suurin, ovat näille valitut tavoitetasot merkittävimpiä uusien asuntokuntien laskennalliselle muodostumiselle ja siten myös uusien asuntojen tuotantotarpeelle. Asuntovajauksessa olevan väestön määrän (itsenäistymispotentiaali) lasketaan Tampereen seutukunnassa olevan nykyisin noin 24 henkilöä, 16 5 lapsen asemassa perheessä ja noin 7 5 muita. Itsenäistyviksi lasketaan vuoteen 225 mennessä tavoitetason mukaan noin 9 henkilöä, 5 5 edellisessä, 3 5 jälkimmäisessä ryhmässä. Kuva 6. Itsenäistymiselle asetetut tavoitetasot ja nykyisen vajauspotentiaalin määrä ikäluokittain koko Suomessa. Vanhempiensa kanssa samassa asuntokunnassa asuvat. 1

3.2 Asunnot 3.2.1 Rakennuskanta kunnittain Uudistuotannon tarpeen laskennassa ASLA-mallin sisäisenä lähtötietona on vuoden 2 kunnittainen asuntokanta huoneistotyypeittäin. Perusparannustarpeen laskennassa ASPE-mallia varten on muodostettu kunnittainen rakennusten ja asuntojen määrä vuoden 25 tasolle asuntokannan osasektoreittain (ns. tyyppitalot). Muodostaminen perustuu tilastokeskuksen vuoden 22 mukaiseen tietoon rakennus- ja asuntokannasta sekä uudistuotannon, poistuman ja varauman muutoksen arvioihin vuosina 23-25. Tyyppitalo kuvaa tässä yhteydessä saman aikakauden taloja. Tyyppitaloryhmiä on 22 ja ne käyvät ilmi taulukosta 1. 3.2.2 Asuntojen uudistuotanto Sotien jälkeen Suomen asuntotuotanto lisääntyi aina 197-luvun alkupuolelle saakka. Sen jälkeen tuotanto väheni 198-luvun lopun korkeasuhdanteen piikkiä lukuun ottamatta nykyiselle noin 3 asunnon vuositasolle. Tampereen seutukunnassa asuntotuotannon taso oli 199-luvun laman aikaan noin 17 asuntoa vuodessa. Laman väistyttyä tuotanto lisääntyi saavuttaen lamaa edeltäneen tason vuosina 21 ja 22. Kuluvan vuosikymmenen alkuvuosina seutukunnassa on keskimäärin valmistunut reilut 3 asuntoa vuodessa (kuva 7). Kuva 7. Asuntotuotanto Tampereen seutukunnassa vuodesta 1981. Lähde: Tilastokeskus. 11

3.2.3 Poistuma ja varauma Asuntojen poistuma on niiden siirtymistä kokonaan pois asumiskäytöstä (kuva 8). Tämä voi tapahtua esimerkiksi tuhoutumisen, purkamisen, käyttötarkoituksen muutoksen, asuntojen yhdistämisen, autioitumisen, ränsistymisen, huonon kunnon, sijainnin tai varusteiden puuttumisen vuoksi. Poistuman arviointi perustuu kunnan asuinrakennusten talotyypeittäiselle ja ikäluokittaiselle tarkastelulle. Asuntojen tuotantotarvetta laskettaessa poistuva määrä asuntoja on lisättävä tuotantotarpeeseen. Perusparannustarvetta laskettaessa tyyppitaloittaisesta rakennuskannasta vähennetään poistuma, niitähän ei tietenkään perusparanneta asuntoina (taulukko 1). Kuva 8. Poistuma ja varauman lisäys Tampereen seutukunnassa. Asuntovarauman muodostavat vailla vakituisia asukkaita (tyhjillään tai tilapäisesti asuttuna) olevat asunnot, jotka sinällään ovat asuttaviksi kelpaavia. Asunnot ovat tyhjinä esimerkiksi muuton takia tai asuntoa käytetään ns. kakkosasuntona. Asunto voi olla myös pitkäaikaisesti tyhjä. Uudistuotannon kannalta merkityksellistä on asuntovarauman muutos tulevaisuudessa. Varauman muutoksen ennakoiminen on ongelmallista ja jo varauman tilastotiedot puutteellisia ja epämääräisiä. Mallissa muutoksen arvioiminen on kuitenkin välttämätöntä. On huomattava, että itse asiassa poistuman ja varauman muutoksen yhteissumma on tulosten kannalta merkittävä. Perusparannustarpeen kannalta oleellista on varauman määrä ja sen jakautuminen pitkäaikaisvaraumaan (passiivinen) ja aktiivivaraumaan. Aktiivivarauma tarkoittaa sellaisia asuntoja jotka ovat väliaikaisesti tyhjiä esim. myynti- tai vuokratarkoituksessa. Tähän ryhmään kuuluvat myös ns. kakkosasunnot. Pitkäaikaisvaraumaan kuuluvat tyhjät asunnot, jotka eivät käy kaupaksi tai vuokralle tai ovat jäämässä kokonaan käyttämättä vakituisena asuntona (lähellä poistumaa). Laskennassa pitkäaikaisvarauman osuuden ei arvioida kasvattavan perusparannustarvetta. 12

Taulukko 1. Poistuma ASPE-mallin tyyppitaloissa Tampereen seutukunnassa kausilla 26-215 ja 216-125, asuntojen lukumäärä ja osuus rakennuskannasta. 13

3.3 Korjauskustannukset Korjauskustannukset tyyppitaloissa perustuvat rakennusosakokonaisuuksien korjauskustannuksista muodostettuihin summiin. Kustannuslaskennan taustalla on asuntohallituksessa kehitetty rakennusosakokonaisuuksien luettelo. Kustannukset on päivitetty vuoden 24 tammikuun hintatasoon (taulukko 2). Taulukko 2. ASPE-mallin tyyppitaloittaiset korjauskustannukset. 3.4 Perusparannustarpeessa olevien rakennusten määrä Perusparannustarpeessa olevien rakennusten määrä saadaan, kun kannasta vähennetään tyyppitaloittain poistuman osuus, äskettäin perusparannettujen osuus sekä ns. pitkäaikaisvarauman arvioitu osuus ja jäännös kerrotaan perusparannettavien määräkertoimella (kuva 9 ja taulukko 3). Kerroin osoittaa ko. kymmenvuotiskaudella perusparannettavaksi tulevien rakennusten määrän tyyppitaloittain. Kerroin on määritelty siten, että omakotitalot ja rivitalot korjataan mallin tyypillisillä korjauskokonaisuuksilla keskimäärin 25 vuoden välein (käytännössä 1...4 vuotta) ja asuinkerrostalot keskimäärin 3 vuoden välein (käytännössä 15...45 vuotta). Laskentamalli mahdollistaa eri kuntien vertailun tasavertaisin lähtöolettamuksin kunkin kunnan oma rakennuskanta lähtökohtana. 14

Kuva 9. Asuntokannan osittelu eri ryhmiin perusparannustarpeen määrittelyä varten. Taulukko 3. Perusparannustarpeessa olevien rakennusten määräkertoimet. 15

4. TULOKSET Jokaisen kunnan ja seutukunnan yhteiset tulokset on liitteeseen koottu havainnollisiksi kuvasivuiksi. Jokaiselle kunnalle on oma aukeama, 12 kuvaa. Alkuun on tehty lyhyet kuvien sisältöä kuvaavat selitystekstit. 4.1 Uudistuotantotarve Asuntojen uudistuotannon tarve esitetään viisivuotiskausittain keskimääräisenä vuosituotantona. Seutukunnan asuntotuotannon tarve on mallin tulosten mukaan keskimäärin reilut 3 asuntoa vuodessa päättymässä olevalla viisivuotiskaudella 21-25. Vuoden 24 lopulle ulottuvien tilastojen perusteella arvioituna todellinen tuotanto tulee olemaan jokseenkin tarvelaskelman mukainen. Tuotantotarve vähenee jokseenkin suoraviivaisesti koko tarkasteluajan vuoteen 225 ja on noin 2 6 asuntoa vuodessa viimeisellä jaksolla 221-225. Väkiluku kasvaa koko tarkasteluajan, mutta väestönkasvu hidastuu. Tästä aiheutuu pienenevä komponentti asuntotarpeeseen. Myös väestörakenteen muutoksen aiheuttama asuntojen tarve pienenee, mutta varsin vähän. Poistuman korvaaminen on jatkossa tarvetta selvästi lisäävä osatekijä. Väestönkasvu selittää Tampereen seutukunnan nykyisestä tuotantotarpeesta yli puolet, väestörakenteen muutos vajaan viidenneksen (kuva 1). Tuotantotarve jakautuu eri osiin seuraavasti (asuntoa vuodessa): 21-25 221-225 - poistuma ja varauman lisäys................... 55 73 asuntoa - itsenäistyminen.............................. 26 32 asuntoa - väestörakenteen muutos........................ 52 45 asuntoa - väestönkasvu............................... 1 72 1 1 asuntoa - yhteensä................................... 3 5 2 6 asuntoa - Kuva 1. Asuntotuotannon tarve Tampereen seutukunnassa perusvaihtoehdon mukaan eriteltynä tarpeen aiheuttajiin. Itsenäistyminen tarkoittaa vanhempiensa kanssa samassa asuntokunnassa asuvien sekä epätyypillisissä asumismuodoissa asuvien siirtymistä itsenäisiksi asuntokunniksi. Väestörakenteen muutos aiheuttaa asuntojen tarvetta eri perheasemassa olevan väestön määrän muuttuessa väestön ikärakenteen vanhentumisen myötä. 16

Seutukunnan asumisväljyys kasvaa nykyisestä 34,6 m 2 :stä asukasta kohti vuoden 225 41,3 m 2 :iin (kuva 11). Asuntokuntien keskikoko pienenee vuoden 25:stä 2,14:sta vuoden 225 1,93:een (kuva 12). Kuva 11. Asumisväljyys 1985-225. Kuva 12. Asuntokuntien keskikoko. Vuoteen 225 mennessä yhden hengen asuntokuntien osuus asuntokunnista kasvaa nykyisestä 39 %:sta noin 45 %:iin (kuva 13). Myös kahden hengen asuntokuntien osuus kasvaa hieman, nykyisestä 32 %:sta vuoden 225 35 %:iin. Tätä suurempien asuntokuntien osuus vähenee. Kuva 13. Asuntokuntien jakauma henkilöluvun mukaan 1985-225. 17

Tulosten mukaan huoneistotyypeistä pienimpien (1h+kk, 1h+k, 2h+kk) tarve näyttäisi supistuvan voimakkaasti, yksiöiden jopa loppuvan. Neljän (3h+k) ja viiden huoneen (4h+k) asuntojen osuutta tuotannossa tulisi selvästi lisätä (kuva14). Tarve suurempiin asuntoihin tukee yleisestikin meneillään olevaa kehitystä talotyyppirakenteen muuttumisesta omakotitalojen suuntaan. Asuntotuotannon huoneistojakauma on erittäin herkkä asumistasosarjoille (kuva 5). Ne vaikuttavat koko kantaan ja kannan muutosten kautta uudistuotantoon. Myöskään tilastojen kunnittaisten historiatietojen paikkansapitävyydestä ei voida olla varmoja. Tämän vuoksi tuloksia on pidettävä vain suuntaa antavina. Kuva 14. Asuntotuotannon huoneistojakauma 1985-225. Käytännössä muutokset kausien välillä ovat mallin laskelmia pienemmät. Kuvassa kannattaa kiinnittää huomio muutostrendeihin. 18

4.2 Perusparannustarve Asuinrakennusten perusparannustarve on Tampereen seutukunnassa vuosina 26-215 ASPE - peruslaskelman mukaan (kuvat 15 ja 16) yhteensä noin 95 milj. euroa kymmenessä vuodessa, perusparannustarpeessa olevissa rakennuksissa on noin 36 5 asuntoa. Vuosittain tämä on: - yhteensä 95 milj. euroa, 3 65 asuntoa, - omakotitaloissa n. 3 milj. euroa, 1 1 asuntoa, osuus 3 % koko perusparannustarpeesta, - rivitaloissa n. 1 milj. euroa, n. 5 asuntoa, osuus 12 %, - asuinkerrostaloissa hieman yli n. 55 milj. euroa, n. 2 asuntoa, osuus 58 %. - HUOM! Perusparannettavien asuntojen määrä on vain on viitteellinen perusparannustarpeessa olevissa rakennuksissa olevien asuntojen lukumäärä. Perusparannukset lasketaan ASPE mallissa rakennuskohtaisesti. Kuva 15. Perusparannustarve 1996-225. Aikajaksolla 26-215 asuinkerrostalojen perusparannustarve kasvaa voimakkaasti. 216-225 tarpeen kasvu sen sijaan alkaa supistua erityisesti kerrostaloissa. Syynä tähän on kerrostalojen uudistuotannon huipun osuminen 197-luvun alkuun. Vuosina 216-225 lasketaan perusparannustarvetta olevan yhteensä 1 5 milj. euroa kymmenessä vuodessa, perusparannustarpeessa olevissa rakennuksissa on noin 44 asuntoa. Vuosittain tämä merkitsee: - yhteensä n. 15 milj. euroa, 4 4 asuntoa, - omakotitaloissa vajaat 35 milj. euroa, n. 1 3 asuntoa, osuus 32 % koko perusparannustarpeesta, - rivitaloissa vajaat 15 milj. euroa, n. 55 asuntoa, osuus 12 %, - asuinkerrostaloissa n. 6 milj. euroa, n. 2 55 asuntoa, osuus 56 %. Tuloksen mukaan omakoti- ja rivitalojen perusparannustarve lisääntyy selvästi vielä kaudella 216-225, mutta kerrostalojen vain vähän. Tämä johtuu lähinnä 197-luvun suurten kerrostalomäärien perusparannustarpeen osumisesta edelliselle kaudelle 26-215. Kunnittain perusparannustarve 26-215 esitetään kuvassa 17. 19

Kuva 16. ASPE-mallin mukaan rivi- ja kerrostalot ovat hieman kasvattaneet osuuttaan korjaustarpeesta verrattuna 198- ja 199-lukuihin. Kaudella 216-225 omakotitalot kasvattavat osuuttaan korjaustarpeesta verrattuna ajanjaksoon 26-215. Kuva 17. Perusparannustarve Tampereen seutukunnan kunnissa 26-215. 2

5. YHTEENVETO 5.1 Tiivistelmä Raportti on tulos Ympäristöministeriön ympäristöklusteriohjelman projektissa "Asuntotuotanto- ja perusparannustarve Suomessa vuoteen 225" tehdystä Tampereen seutukuntaa ja sen kuntia koskevasta osaprojektista. Tutkimus on tehty VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa Tampereella. Seutukunnan osaprojektin tavoitteena oli laskea kunnittaiset asuntotuotannon ja asuinrakennusten perusparantamisen määrälliset tarpeet vuoteen 225 kunnittain tarkistetuilla lähtökohdilla. Näitä ovat mm. tilastotiedot asuinrakennuskannasta ja väestöstä sekä ennusteet väestön määrän ja rakenteen kehittymisestä sekä poistumasta ja varaumasta. Tutkimuksessa käytettiin asuntotuotannon sekä asuinrakennusten perusparantamisen tarpeen ennakointiin kahta aiemmin kehitettyä laskentamallia, jotka on nimetty ASLA-malliksi (uudistuotanto) ja ASPE-malliksi (perusparantaminen). Asuntotuotannon tuleva tarve laskettiin kunkin kunnan omalla väestöennusteella ja Tilastokeskuksen vuonna 24 laatimalla kunnittaisella väestöennusteella. Huoneistojakauman laskennassa käytettävät kaupunkimaisten, taajaan asuttujen ja maaseutumaisten kuntien asumistasosarjat uudistettiin. Asuntojen poistumalle ja varauman muutokselle tehtiin kunnittaiset arviot. Samoin asetettiin itsenäistymisen tavoitetasot asuntovajauksissa oleville vanhempiensa kanssa samassa asuntokunnassa asuville ja muille epätyypillisessä asumismuodoissa asuville. Tampereen seutukunnan asuntotuotannon tarve on tulosten mukaan keskimäärin reilut 3 asuntoa vuodessa kulumassa olevalla viisivuotisjaksolla 21-25. Vuoden 24 lopulle ulottuvien tilastojen perusteella todellinen tuotanto tulee olemaan jokseenkin tarvelaskelman mukainen. Tuotannon tarve vähenee jokseenkin suoraviivaisesti koko tarkasteluajan ja on noin 2 6 asuntoa vuodessa viimeisellä jaksolla 221-225. Väestönkasvu selittää Tampereen seutukunnan nykyisestä tuotantotarpeesta yli puolet, väestörakenteen muutos vajaan viidenneksen. Tarkastelukauden loppua kohti väestönkasvu merkitys pienenee. Poistuman korvaamisen vaikutus tuotantotarpeeseen lisääntyy jatkossa. Seutukunnan asumisväljyys kasvaa nykyisestä 34,6 m 2 :stä asukasta kohti vuoden 225 41,3 m 2 :iin. Asuntokuntien keskikoko pienenee vuoden 25 2,14:sta vuoden 225 1,93:een. Vuoteen 225 mennessä yhden hengen asuntokuntien osuus asuntokunnista kasvaa nykyisestä 39 %:sta noin 45 %:iin. Myös kahden hengen asuntokuntien osuus kasvaa hieman, nykyisestä 32 %:sta vuoden 225 35 %:iin. Tätä suurempien asuntokuntien osuus vähenee. Asuntotuotannon huoneistojakauma on erittäin herkkä asumistasosarjoille ja tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Tuloksista voidaan kuitenkin todeta, että pienimpien huoneistojen (yksiöt, kaksiot) tarve on jatkossa selvästi vähenevä. Asuntojen perusparannustarvetta käsittelevässä mallissa kunnittainen asuntokanta muokattiin vuoden 25 tasolle. Mallin käyttämien korjauskokonaisuuksien kustannukset päivitettiin tammikuun 24 tasolle. Pitkäaikaisvarauman (passiivivarauma) osuus koko asuntovaraumasta arvioitiin ja vähennettiin korjaustarpeessa olevien joukosta. Tulevan vuosikymmenen perusparannuspotentiaalista vähennettiin myös vuoden 199 jälkeen perusparannetut asunnot. Koko seutukunnan asuntokannan perusparannustarpeen arvioidaan aikajaksolla 26-215 olevan noin 95 milj. euroa vuodessa ja aikajaksolla 216-225 noin 15 milj. euroa vuodessa. Ajanjaksolla 216-225 omakotitalojen ja rivitalojen perusparannustarve lisääntyy selvästi edelleen, mutta asuinkerrostalojen perusparannustarve vain vähän. 21

Perusparannustarpeen määrän muutokset ja ajoittuminen selittyvät pitkälti uudistuotannon määrän muutoksilla 196-, 197- ja 198-luvuilla. Toisaalta osa rakennuskannasta jää kokonaan perusparantamatta. Seutukunnan ja kuntien tulokset esitetään raportissa kootusti havainnollisina kuvasivuina. 5.2 Tulosten tarkastelu Asuntotuotannon tarve Tulokset kuvaavat nimensä mukaisesti asuntotuotannon tarvetta. Ne ovat laskennallisia ja perustuvat tilastoihin ja ennusteisiin tai arvioihin väestömäärästä, väestörakenteesta, muuttoliikkeestä, asuntokunnista, perheasemasta, asuntovajauksessa olevista, asuntojen poistumasta, varaumasta jne. Toisaalta ne perustuvat ajatukseen, että mitään suuria mullistuksia ei tapahdu, esim. talous kasvaa jatkossakin totuttuun tapaan. Malli ei siis ole ns. ekonometrinen malli. Mallin laajasta testaamisesta huolimatta tulokset ovat niin oikeita kuin ovat lähtötiedot. Kun on kyse tulevaisuuden ennustamisesta, ei oikeaa lopputulosta ole olemassa. On vain erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Tuloksena olevat asuntotuotannon tarvearviot osoittavat kuitenkin suuntaa, mihin asuntotuotanto näyttäisi olevan pitkällä aikajaksolla menossa. Vuosittaiset ja pitempienkin jaksojen vaihtelut tuotannossa ovat varmasti tässä esitettyjä suurempia. Niiden tulisi kuitenkin vaihdella tarvelaskelmien ympärillä, joinakin vuosina tuotetaan enemmän, toisina vähemmän tarpeeseen verrattuna. Väkiluku kasvaa - tuotantotarve vähenee Tuloksissa herättää huomiota, että alueella tai kunnissa, joissa väkiluku kasvaa, tuotantotarve saattaakin jatkossa olla vähenevä. Ilmiön havainnollistamiseksi tässä tarkastellaan Tampereen tuotantotarvetta. Tampereen väestönkasvu (henkilöä) on kaupungin oman ennusteen mukaan: jakso väestönkasvu 2-25 9 8 25-21 1 7 21-215 7 215-22 7 22-225 (5 ) Esimerkiksi jakson 2-25 väestön lisäys 9 8 henkeä (TK) edellyttää noin 97 asunnon vuosittaista tuotantoa. Seuraavassa jaksossa väestönlisäys on suurempi, 1 7 henkeä. Tällöin myös tuotantotarve on tältä osin suurempi, noin 1 7 asuntoa vuodessa. Kahdella seuraavalla kaudella väestönkasvun arvioidaan olevan 7 henkeä. Väestönkasvusta aiheutuva asuntotuotannon tarve on näissä jaksoissa sama, noin 7 asuntoa, vähemmän kuin edellisessä jaksossa. Näin hidastuva väestönkasvu aiheuttaa asuntokuntien muodostumiseen ja siten asuntotuotannon tarpeeseen Tampereella tarkasteluajan loppua kohti tähän osaan pienenevän tuotantotarpeen (kuva 17). Kun tuotantotarpeeseen vaikuttavat muut tekijät, jotka aiheutuvat väestörakenteen muutoksesta, itsenäistymisestä sekä poistuman ja varauman muutoksesta, lasketaan edellisen kanssa yhteen, todetaan tuotantotarpeen olevan Tampereella väestönkasvusta huolimatta vähenevä vuodesta 21 alkaen. 22

Kuva 17. Asuntojen tuotantotarve Tampereella kaupungin oman väestöennusteen mukaan jaoteltuna osatekijöittäin. Tuotannon huoneistojakauma Tuotannon huoneistojakauma on herkkä asumistasosarjoille, jotka joudutaan arvioimaan vuoteen 225 saakka. Tämän vuoksi tuloksiin on näiltä osin suhtauduttava varauksella ja tarkasteltava ainoastaan niiden trendejä. Tulosten mukaan yksiöiden tuotantotarve näyttäisi loppuvan ja 2 huoneen asuntojen (1h+k, 2h+kk) tuotantoa tulisi vähentää. toisaalta tarvetta on suuremmille huoneistoille. Isompien asuntojen suuntaan siirtyminen paitsi tukee asumisväljyyden yleistä kehitystä, onhan Suomen asumisväljyys selvästi jäljessä monia kehittyneitä maita, tukee myös valtakunnallista suuntausta tuotantorakenteen muuttumisesta Pientalojen suuntaan. Omakotitalon on monissa yhteyksissä todettu olevan myös toiveena suurella osalla asuntokunnista. Perusparantaminen vuoteen 225 Perusparantamisen tarve kasvaa Tampereen seutukunnassa (kuten koko maassakin) vuoden 22 tienoille saakka. Tämä aiheutuu pääosin siitä, että: uudisrakentaminen kasvoi 194-1975 aikavälillä ja aina suurempi määrä rakennuksia ja rakennusosia tulee peruskorjausikään. rakennusosien ja varusteiden käyttöikä lyhenee aiemmasta. Varsinkin varusteiden lyhempi käyttöikä aiheutuu siitä, että esim. elektroniikassa tulee jatkuvasti uusia parempia laitteita ja ehjiä varusteita vaihdetaan uusiin. Monet rakennusosat vaihdetaan uusiin esim. ulkonäköseikan takia, ei suinkaan vaurion. Perusparantamisen tarve alkaa etenkin kerrostaloissa supistua vuoden 22 jälkeen. Pääosin tämä aiheutuu samasta ilmiöstä kuin korjausrakentamisen määrän kasvukin eli 196- ja 197-lukujen suuresta tuotannosta. Pääosa näistä lasketaan olevan tuolloin jo perusparannettu. Vuoden 1975 jälkeen on rakennettu edellisiä vuosikymmeniä vähemmän uusia rakennuksia, joten perusparannusikäänkin niitä tulee vähemmän. 23

5.3 Jatkosuositukset Tutkimus tulisi toistaa seutukunnassa arviolta parin vuoden välein, etenkin sellaisissa tapauksissa, että väestökehitys tai asuntojen vuosittainen rakentaminen poikkeaa ennustetusta. Yksittäisen kunnan tasolla tietoa perusparantamisesta tarvitaan tässä esitettyä tarkemmalla tasolla, esim. vuokratalot, jonkin lähiön talot tms. Aspe-malli mahdollistaa tarkastelujen laajentamisen, joten perusparannustarpeen arvioinnissa päästään tarvittaessa selvästi yksityiskohtaisemmalle tasolle. Väestörakenteen muutosten vaikutus vaatisi lisätutkimusta. Sen vaikutus asuntojen laskennalliseen tuotantotarpeeseen on seutukunnassa viidenneksen luokkaa. Väestörakenne muuttuu koko maassa väestön ikääntymisen johdosta ja eri alueilla lisäksi muuttoliikkeen johdosta. Kysymyksiä ovat mm., mitä miesten eliniän kasvaminen todellisuudessa yksin- ja yhdessä asumiselle tulevaisuudessa merkitsee, miten ikääntyvät ihmiset tulevaisuudessa asuvat, mikä on kunnasta toiseen muuttavien ikärakenne ja perheasema, tapahtuuko perheiden muodostamisessa muutoksia jne. Lapsen asemassa vanhempiensa asuntokunnissa ja epätyypillisissä asumismuodoissa asuvien itsenäistyminen vaatisi myös tarkempaa tutkimusta. Tässä tutkimuksessa on tapahtuneen kehityksen perusteella tehty arviot itsenäistymisen tavoitetasoista vuoteen 225, mutta arvioiden perusteena ei kuitenkaan ole asian merkitykseen nähden riittävää tutkimustaustaa. Itsenäistymisen vaikutus tuotantotarpeeseen on seutukunnassa tämän tutkimuksen mukaan noin 1 prosenttia. Tiedot poistumasta ja tyhjien asuntojen määrästä ja sen muutoksista (asuntovarauma) ovat edelleen varsin epämääräisiä. Vuonna 21 tehtiin Suomussalmella asuntovarauma- ja poistumaselvitys. Saman tyyppistä selvitystä tulisi tehdä myös seutukunnan kunnissa. Tällöin voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon poistuman ja varauman rooli sekä uudistuotannon että perusparannustarvetta arvioitaessa. Kuinka paljon, kuinka usein ja miten asuinrakennuksia seutukunnan kunnissa vuosittain todella korjataan? Ainakaan kootusti tietoa ei ole olemassa. Tällainen tieto olisi tarpeen tulevaa perusparantamisen tarkemmalle analyysille. Suurempien yksiköiden selvittäminen (vuokrayhtiöt, kerrostalot) vaatisi vähemmän resursseja tai ainakin eri metodeja kuin pienempien (pientalot). Edelleen ongelmana on rakennuskannan kuntotieto. Vaikka kuntoarvioita ja kuntotutkimuksia tehdään koko ajan, ei mikään taho kokoa yhteen kuntotutkimustietoa. Ellei kaikkia kuntotietoja koota yhteen paikkaan, olisi perustettava jonkinlainen kuntotutkimustiedon otosrekisteri. Tällöin yhtiöt voisivat arvioida omien rakennustensa kuntoa ja korjaustarvetta vertaamalla muiden vastaavien rakennusten tietoihin. Asuinrakennusten omistajilla kuin myös toimitilojen omistajilla on ongelmana milloin on oikea aika tehdä korjauksia. Vaikka olisi tietoa siitä, että riittävän ajoissa tehty alkavan vaurion korjaus säästää korjauskustannuksissa, ei käytännössä asunto-osakeyhtiöissä saada aikaan korjauspäätöksiä tai korjausvastikkeen perimisestä ennakkoon. Olisi esitettävä selkeitä yksinkertaisia laskemia siitä, mitä maksaa jonkin vaurion korjaaminen, mikäli vaurion annetaan pahentua ja aiheuttaa lisävaurioita muissa rakennusosissa verrattuna siihen, että vaurio välittömästi korjataan. 24

KIRJALLISUUTTA Lankinen, M. 1993. Asuntotarpeen ennustaminen - teoria ja käytäntö. Helsinki: Asuntohallitus. 91 s. + liitt. Asuntotutkimuksia 13. Lankinen, M. 1996. Asuntorakentamisen ennakointi. Määrästä laatuun. Helsinki: Ympäristöministeriö, asunto- ja rakennusosasto. 18 s. Suomen ympäristö 43. Lankinen, M. 23. Asuntojen tarve ja tuotanto 21-23. Ennustemallin uudistaminen, menetelmät ja tulokset. Helsinki: Ympäristöministeriö, asunto- ja rakennusosasto. 72 s. Suomen ympäristö 639. Nippala & Lehtinen. Asuinrakennuskannan perusparantamisen tarkastelujärjestelmä. VTT Tiedotteita 151. Espoo 1989. 47 s. + liitt. 5 s. Nippala & Skogberg. Asuinrakennusten korjaustarve 199-luvulla. Asuntohallitus tutkimusja suunnitteluosasto, asuntotutkimuksia 5 :1991. Helsinki. 1991. 5 s + liitt 11 s. Nippala & Jaakkonen. Asuinrakennusten perusparannustarve - ASPE.-mallin menetelmäkuvaus ja laskelma 199-luvun perusparannustarpeesta. Asuntohallitus. tutkimus- ja suunnitteluosasto, asuntotutkimuksia 21:1993. 48 s. + liitt. 12 s. Nippala & Nuuttila & Rintanen. Asuinrakennusten perusparannustarpeen vaihtoehtoja 1996-25. Ympäristöministeriö. Helsinki 1997. 56 s. Vainio et. al. 22. Korjausrakentaminen 2-21 (REMO 2). Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus. 6 s + liitt. 25 s. VTT Tiedotteita 2154. KÄSITTEET ASLA-malli Aluksi asuntohallituksessa (197-luvulla) kehitetty, sittemmin tutkija Markku Lankisen Ympäristöministeriön toimeksiannosta edelleen kehittämä väestön määrään ja rakenteeseen sekä asuntokannan määrään ja ominaisuuksiin perustuva laskennallinen tarvemalli asuntokannan ja - tuotannon määrän ja eräiden ominaisuuksien tulevan kehityksen ennakoimiseksi. ASPE-malli Asuntohallituksen vuosina 1986-1993 VTT:llä teettämä asuinrakennuskannan perusparannustarpeen tarkastelumalli. ASPE-peruslaskelma Tässä raportissa esitetyn laskelma erustuu ASPE-mallin valmiina oleviin lähtötietoihin sekä tässä projektissa uusittuihin asuinkerrostalojen korjaustoimenpidetietoihin sekä uusittuihin kustannustietoihin. Laskelman lähtökohtana on, että omakotitalot perusparannetaan n. 25 vuoden ( 1-4 v) välein ja rivi- sekä asuinkerrostalot n. 3 vuoden välein (15-45 v). Asumistasosarjat kuvaavat tässä, minkä kokoisessa huoneistotyypissä erilaiset asuntokunnat eri ajankohtina asuvat. Asuntojen poistuma Asuntokantalaskelmissa (asuntojen lukumäärä) poistumaksi on määritelty asuntojen purkaminen, tuhoutuminen (esim. tulipalo), käyttötarkoituksen muuttuminen (esim. asunto --> toimisto), asuntojen yhdistäminen, autioituminen ja ränsistyminen (esim. asunto ei ole asumiskäytössä huonon kunnon, sijainnin tai varustepuutteiden takia) 25

Asuntokunta Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asunnossa asuvat henkilöt. Asuntovajaus Asuntovajauksen muodostavat vanhempiensa kanssa samassa asuntokunnassa (ns. lapsen asemassa perheessä) asuvat, jotka ovat itsenäistymässä erillisiksi asuntokunniksi sekä muita yhdessä tai epätyypillisissä asumismuodoissa asuvia ja joiden asumismuoto ainakin osittain johtuu asuntojen puutteesta. Asuntovajauksen potentiaali Asuntovajauksen potentiaali on se määrä asuntovajauksessa olevia, joiden tarkasteltavalla aikavälillä voidaan olettaa itsenäistyvän. Huoneistotyyppi Huoneiston (=asunnon) koko huoneluvun mukaan keittiö huoneeksi laskettuna. Itsenäistyminen eli asuntovajauksen purkautuminen. Itsenäistyminen tarkoittaa tässä asuntovajauksen pienenemistä eli vajauksessa olevien siirtymistä itsenäisiksi asuntokunniksi. Kaupunkimaiset kunnat Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 9 prosenttia asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15. Kiinteistönpito kiinteistönpitoon kuuluu mm. teknisten järjestelmien hoitoa ja ylläpitoa, asiakaspalvelua sekä talous- ja henkilöstöhallintoa. Kiinteistönpitoon voi kuulua myös rakentamista ja rakennusten purkamista, joskaan kaikki rakentaminen ja purkaminen ei ole kiinteistönpitoa. Kiinteistönpitoon ei lueta kiinteistöön sijoitettua asumista, teollisuustuotantoa jne. Maaseutumaiset kunnat Maaseutumaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä alle 6 prosenttia asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 6 prosenttia, mutta alle 9 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 Perheasema Perheasemassa väestö luokitellaan asumisen kannalta eri tyyppeihin: yksin asuvat, avio- tai avoliitossa olevat, yksinhuoltajat, lapsen asemassa vanhempiensa kotona asuvat ja "muut". Väestö perheaseman mukaan kuvaa, kuinka suuri osa eri ikäisestä väestöstä kuuluu kuhunkin perheasemaan. Perusparannustarve Korjausrakentaminen, jossa kohteen suhteellinen laatutaso nostetaan olennaisesti alkuperäistä paremmaksi. Perusparannushankkeisiin voi sisältyä myös kunnossapidolle tyypillisiä toimenpiteitä. Asuinrakennuksen perusparannustarve riippuu paljolti siitä kuka arvion tekee. Tässä raportissa ja ASPE-mallissa perusparannustarve jaetaan kahteen komponenttiin: 1. välttämättömät eli rakennusosien vaurioiden, vanhenemisen ja kulumisen aiheuttama parannustarve ja 2. tahdonvarainen eli asumisen laadun parantamistarve (esim. hissin rakentaminen) Poistuma Asuntojen poistuma on niiden siirtymistä kokonaan pois asumiskäytöstä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tuhoutumisen, purkamisen, käyttötarkoituksen muutoksen, asuntojen yhdistämisen, autioitumisen, ränsistymisen, huonon kunnon, sijainnin tai varusteiden puuttumisen vuoksi. 26

Seutukunta Seutukunnat ovat muutaman kunnan muodostamia aluekokonaisuuksia, jotka on virallisesti määritelty (esim. Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 24, Tilastokeskus). Taajaan asutut kunnat Taajaan asuttuja kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 6 prosenttia, mutta alle 9 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 mutta alle 15. Talotyyppi Asuinrakennukset jaetaan käytössä olevan rakennusluokituksen mukaan kolmeen tyyppiin: erilliset pientalot, rivi- ja ketjutalot sekä asuinkerrostalot. Näistä käytetään yleisesti myös nimityksiä omakotitalot, rivitalot ja kerrostalot. Omakotitaloihin luetaan myös paritalot. Tyypillinen korjaus Tyyppitalolle tyypillisten (ominaisten) korjausten kokonaisuus, jonka arvioidaan tarvittavan tarkasteluajanjaksolla (= 1 vuoden aikana tarvittavien kaikkien korjausten summa) Tyyppitalo Edustaa suurta määrää saman ikäisiä ja samaa talotyyppiä olevia asuinrakennuksia ( esim. 196- luvulla rakennettu omakotitalo). Varauma Asuntovarauman muodostavat vailla vakituisia asukkaita (tyhjillään tai tilapäisesti asuttuna) olevat asunnot, jotka sinällään ovat asuttaviksi kelpaavia. Asunnot voivat olla tyhjillään lyhyehkön ajan omistajan tai vuokralaisen vaihtumisen tai pitemmän aikaa siksi, että ostajaa tai vuokralaisia ei löydy. asunto voi olla tyhjillään myös esimerkiksi remontin vuoksi tai vain siksi, että omistaja niin päättää. Myös ns. kakkosasunnot luetaan tässä asuntovaraumaan, henkilön katsotaan voivan kuulua vain yhteen asuntokuntaan. Asuntovarauman ja -poistuman välinen raja on usein häilyvä eikä näiden tilastointi ole nykyisin kattavaa tai ajan tasalla. Väestöennuste, Tilastokeskus Tilastokeskuksen lokakuussa 24 julkaisema väestöennuste. Se kertoo, miten väkiluku kasvaisi tai vähenisi, jos väestönmuutokset noudattaisivat oletettuja kehityslinjoja. Laskelmassa on otettu huomioon syntyvyyden, kuolevuuden, maassamuuton ja siirtolaisuuden vaikutus. Väestöennuste on tehty kunnittain sukupuolen mukaan ikäluokittain. 27

Liite 1. 1(18) Asuntojen tuotantotarve Tampereen seutukunnassa ja sen kunnissa. Kuvasivujen sisältö 1. Väestö ja asuntokanta Kunnan itsensä tekemä sekä Tilastokeskuksen syksyllä 24 julkaisema väestöennuste (mikäli ne poikkeavat toisistaan). Kunnat ovat tehneet ennusteet vuoteen 22 saakka. VTT on jatkanut ennustetta trendinomaisesti vuoteen 225. Samaan kuvaan on piirretty kunnan asuntokannan määrän kehitys laskettuna vastaavilla väestöennusteilla. 3. Asuntotuotannon tarpeen vaihtoehdot Kunnan omaan ja Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva asuntojen tuotantotarve (mikäli ne poikkeavat toisistaan). 2. Asuntotuotannon tarve osatekijöittäin Asuntotuotannon tarpeen muodostuminen väestönkasvun, väestörakenteen muutoksen (ikärakenteen vanheneminen), nuorten ja epätyypillisesti asuvien itsenäistymisen sekä poistuman ja varauman muutoksen vaikutuksesta. Perustana on kunnan oma väestöennuste. Väestönkasvun hidastuminen aiheuttaa tyypillisesti osaltaan vähenevää tuotantotarvetta. Poistuman korvaaminen kasvattaa osuuttaan. 4. Asumisväljyys Huoneisto-m 2 per henkilö, tilastot vuoteen 2 ja kehitys vuoteen 225 asuntotuotannon tarpeen perusteella Tilanne vuonna 23: Kangasala 37,3 Lempäälä 37, Nokia 35,8 Pirkkala 36,5 Tampere 34,8 Vesilahti 4, Ylöjärvi 36,3 5. Asuntokuntokuntien keskikoko Asuntokuntien ja asuttujen asuntojen suhde eli asuntokuntien keskimääräinen koko, henkilöä per asuntokunta. Tilanne vuonna 23: Kangasala 2,4 Lempäälä 2,5 Nokia 2,2 Pirkkala 2,5 Tampere 1,9 Vesilahti 2,6 Ylöjärvi 2,5 6. Asuntokuntien kokojakauma Asuntokunnat henkilömäärän mukaan, osuus kaikista asuntokunnista. Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien osuus lisääntyy. 1 ja 2 henkilön asuntokuntien osuus vuonna 23: 1 hlö 2 hlöä Kangasala 29,3 34,1 Lempäälä 29,2 31, Nokia 34,6 33,5 Pirkkala 26,1 33,4 Tampere 45,5 32,6 Vesilahti 28,4 31,6 Ylöjärvi 25,5 33,2 28

Liite 1. 2(18) 7. Poistuma ja varauman lisäys Keskimääräinen vuosittainen muutos viiden vuoden jaksoissa. Poistuman ja varauman tilastointi on puutteellinen, joten mennytkin kehitys on pitkälti arviota. 8. Asuntovarauma Varaumatilasto vuoteen 2 ja sen kehitys lähtökohtana viereisessä kuvassa valitut muutokset. Poistuman perustana on kunnittainen asuntokanta ryhmiteltynä talotyypeittäin ja ikäluokittain. Omakoti-, rivi- ja kerrostaloille on arvioitu omat rakennusten iän mukaan muuttuvat poistumat. Varauman muutos on pääteltyä arviota. Poistuman ja varauman muutoksen summa on oleellinen tuotantotarpeeseen vaikuttava tekijä. 9. Asuntotuotannon huoneistojakauma Tuotantotarpeen laskennallinen huoneistojakauma keittiö (mutta ei keittokomero) huoneeksi laskettuna. Vasen puoli on tilastojen mukainen toteutuma (vuoteen 24 saakka), oikea puoli mallin laskema tavoitteellinen tarve. 11. Perusparannuskustannukset 26-225 Perusparannustarve aikajaksoilla 26-115 ja 216-224 omakoti-, rivi- ja kerrostaloissa. Vuosittaiset kustannukset saadaan jakamalla luvut kymmenellä. Perusparannustarve 26-215 milj. euro: Kangasala 85 Lempäälä 5 Nokia 95 Pirkkala 4 Tampere 65 Vesilahti 1 Ylöjärvi 55 1. Asuntokanta vuonna 25 Asuntojen lukumäärä omakoti-, rivi ja kerrostaloissa ikäluokittain. Perusparannustarpeen laskentamallissa käytettävät tyyppitalot kuvaavat em. ikäluokkia. Asuntokanta vuonna 25: Kangasala 11 8 Lempäälä 7 7 Nokia 13 35 Pirkkala 5 9 Tampere 19 8 Vesilahti 1 7 Ylöjärvi 9 2 12. Asunnot perusparannettavissa rakennuksissa Asuntojen lukumäärä perusparannustarpeeseen lasketuissa rakennuksissa aikajaksoilla 26-115 ja 216-225 omakoti-, rivi- ja kerrostaloissa.. Asuntojen lukumäärä perusparannustarpeessa olevissa rakennuksissa 26-215: Kangasala 2 95 Lempäälä 1 85 Nokia 3 3 Pirkkala 1 45 Tampere 24 5 Vesilahti 4 Ylöjärvi 2 25 3

Liite 1. 3(18) Tampereen seutukunta 4 35 3 25 2 15 Väestö ja asuntokanta 1 väestö; oma ennuste 5 väestö; TK4 ennuste asuntokanta; oma ennuste asuntokanta; TK4 ennuste 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 keskimääräinen tuotantotarve/vuosi Asuntotuotanto oman väestöennusteen mukaan 3 5 as.kpl 3 2 5 2 1 5 1 5 1981-1985 1986-199 1991-1995 itsenäistyminen 1996-2 rakennemuutos väestönkasvu 21-25 poistuma ja varauman lisäys 26-21 211-215 216-221- 22 VTT 225 25 Asuntotuotanto Asumisväljyys keskimääräinen tuotantotarve/vuosi 3 5 as.kpl 3 2 5 2 1 5 1 5 1981-1985 1986-199 TK4 väestöenn. mukaan oman väestöenn. mukaan 1991-1995 1996-2 21-25 26-21 211-215 216-221- 22 225 m2 / asukas 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 henkilöä / asuntokunta Asuntokuntien keskikoko 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 % asuntokunnista 1 % Asuntokuntien kokojakauma 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 4 henkilöä tai enemmän 3 henkilöä 2 henkilöä 1 henkilö

Liite 1. 4(18) Tampereen seutukunta keskimäärin asuntoja / vuosi 7 6 5 4 3 2 1-1 -2 1986-199 1991-1995 Poistuma ja varauman lisäys mallin sisäistä tilastotietoa 1996-2 21-25 26-21 211-215 Poistuma Varauman lisäys 216-22 221-225 asuntokpl Asuntovarauma 16 14 12 1 8 6 4 2 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 Asuntotuotannon huoneistojakauma Asuntokanta vuonna 25 % keskimääräisestä vuosituotannosta 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % 1986-1991- 199 1995 toteutuma mallin laskema tarve 1996-21- 26-211- 216-2 25 21 215 22 7 ja + h 6 h 5 h 4 h 3h 2 h 1 h keittiö 221- huoneeksi 225 laskettuna asuntokpl 4 35 3 25 2 15 1 5 ok rivi krs -1945 1946-196 1961-197 1971-198 1981-199- 1991 milj. 7 6 5 4 3 2 1 Perusparannuskustannukset 26-225 26-215 216-225 asuntokpl 3 25 2 15 1 5 Asunnot perusparannettavissa rakennuksissa 26-225 26-215 216-225 Erilliset pientalot Kytketyt pientalot Asuinkerrostalot Erilliset pientalot Kytketyt pientalot Asuinkerrostalot

Liite 1. 5(18) Kangasalan kunta 35 3 25 2 15 1 Väestö ja asuntokanta 5 väestö; oma ennuste asuntokanta; oma väestöenn. 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 keskimääräinen tuotantotarve/vuosi 3 25 2 15 1 Asuntotuotanto oman väestöennusteen mukaan 5 1981-1985 1986-199 1991-1995 itsenäistyminen 1996-2 rakennemuutos väestönkasvu 21-25 26-21 poistuma ja varauman lisäys 211-215 216-221- 22VTT 225 25 keskimääräinen tuotantotarve/vuosi 3 25 2 15 1 5 1981-1985 1986-199 1991-1995 Asuntotuotanto oman väestöenn. mukaan 1996-2 21-25 26-21 211-215 216-221- 22 225 m2 / asukas Asumisväljyys 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 henkilöä / asuntokunta Asuntokuntien keskikoko 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 % asuntokunnista 1 % Asuntokuntien kokojakauma 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 4 henkilöä tai enemmän 3 henkilöä 2 henkilöä 1 henkilö

Liite1. 6(18) Kangasalan kunta keskimäärin asuntoja / vuosi 6 5 4 3 2 1-1 -2-3 1986-199 1991-1995 Poistuma ja varauman lisäys mallin sisäistä tilastotietoa 1996-2 21-25 26-21 211-215 Poistuma Varauman lisäys 216-22 221-225 asuntokpl Asuntovarauma 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1985 199 1995 2 25 21 215 22 225 Asuntotuotannon huoneistojakauma Asuntokanta vuonna 25 % keskimääräisestä vuosituotannosta 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % toteuma 3 % 2 % 1 % % 1986-1991- 199 1995 mallin laskema tarve 1996-21- 26-211- 216-221- 2 25 21 215 22 225 7 ja + h 6 h 5 h 4 h 3h 2 h 1 h keittiö huoneeksi laskettuna asuntokpl 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 ok rivi krs -1945 1946-196 1961-197 1971-198 1981-199- 1991 6 5 Perusparannuskustannukset 26-225 26-215 216-225 2 5 2 Asunnot perusparannettavissa rakennuksissa 26-225 26-215 216-225 milj. 4 3 2 asuntokpl 1 5 1 1 5 Erilliset pientalot Kytketyt pientalot Asuinkerrostalot Erilliset pientalot Kytketyt pientalot Asuinkerrostalot