NAAKKOJEN ESIINTYMINEN KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ

Transkriptio

1 NAAKKOJEN ESIINTYMINEN KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ Naakkojen yöpymispaikkavalintaan vaikuttavat tekijät LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU Tekniikan ala Ympäristöteknologia Yhdyskuntasuunnittelu Opinnäytetyö AMK Syksy 2014 Hannu Sillanpää

2 Lahden ammattikorkeakoulu Ympäristöteknologian koulutusohjelma SILLANPÄÄ, HANNU: NAAKKOJEN ESIINTYMINEN KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ Naakkojen yöpymispaikkavalintaan vaikuttavat tekijät Yhdyskuntasuunnittelun opinnäytetyö, 67 sivua ja 12 liitesivua Syksy 2014 TIIVISTELMÄ Naakka (Corvus monedula) on runsastunut Suomessa etenkin 1990-luvulta alkaen hyvin nopeasti. Syitä runsastumiseen ei tarkoin tunneta. Talvisin naakat hakeutuvat yleisesti kaupunkien keskustoihin yöpymään ja yöpymisparvet ovat kooltaan usein hyvin suuria. Suuret lintumäärät voivat aiheuttaa harmia ja vahinkoja esimerkiksi sotkemalla ulosteilla ja ääntelemällä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia alueita naakat suosivat yöpymisalueinaan kaupunkiympäristössä ja ovatko erikokoisten parvien yöpymispaikkavalinnat erilaisia. Tutkimuksessa esitellään myös, millaisia ovat naakkojen aiheuttamat haitat kaupunkiympäristössä. Työssä pohditaan myös, voidaanko yhdyskuntasuunnittelulla vaikuttaa naakkaparvien esiintymiseen kaupunkiympäristössä. Naakkojen talvilaskennat tehtiin kahtena peräkkäisenä vuotena ja Lahdessa ja Seinäjoella. Tiedot yöpymispaikkamuuttujista kerättiin löydetyiltä yöpymispaikoilta ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten perusteella tehtiin johtopäätökset yhdyskuntasuunnittelun mahdollisuuksista vaikuttaa suurten naakkaparvien yöpymispaikkavalintaan. Lisäksi avoimella internetlomakkeella kerättiin tietoja naakkojen aiheuttamista haitoista ja vahingoista. Lahdessa ja Seinäjoella havaittiin yöpyvän paljon naakkoja. Suurin Lahdessa havaittu talvinen naakkamäärä oli noin ja Seinäjoella noin Suurten naakkaparvien hakeutuminen yöpymispaikoille alkoi elokuussa ja yöpyjämäärät olivat suurimmillaan loka-joulukuussa. Yöpymispaikat osoittautuivat hyvin vaihteleviksi ja yöpymispaikkavaatimukset kaupunkien välillä olivat osittain erilaisia. Lahdessa suuret parvet suosivat korkeita yöpymispuita ( 15,1 m), Seinäjoella lyhyitä yöpymispuita (5,1 10 m). Molemmissa kaupungeissa suuret parvet välttelivät kirkkaasti valaistuja paikkoja, joita pienemmät parvet puolestaan suosivat. Sekä Lahdessa että Seinäjoella suuret naakkaparvet suosivat pieniin ja keskikokoisiin parviin nähden hoitamattomia ja pensastiheydeltään suurempia paikkoja. Internet-kyselyn avulla kerätyissä vastauksissa ilmoitettiin 623 naakkojen aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa. Puolet ilmoituksista koski maataloudelle aiheutuvia haittoja, loput muualle kohdistuvia haittoja. Kaupunkiympäristössä yleisimmät naakoista koetut haitat olivat uloste- ja meluhaitat sekä savupiipun tukkiminen. Asiasanat: naakka, yöpymispaikka, lintujen kaupungistuminen, parveutuminen

3 Lahti University of Applied Sciences Degree Programme in Environmental Technology SILLANPÄÄ, HANNU: JACKDAWS IN URBAN ENVIRONMENT - the factors affecting the roost selection of jackdaws Bachelor s Thesis in urban and rural planning, 67 pages and 12 pages of appendices Autumn 2014 ABSTRACT The objective of this study was to examine in what kinds of urban areas jackdaws prefer to roost. The purpose was also to find out if flocks of different sizes choose different places to roost. The study also presents what kind of harm jackdaws can cause and if it is possible to affect the number of jackdaws by community planning. The number of wintering jackdaws was counted in Lahti and Seinäjoki during the winters of Information of different kinds of variables was collected from the roosts. The harms caused by jackdaws were reported in an open web form. The biggest number of jackdaws seen in Lahti was about and in Seinäjoki about The number of birds was at its highest from October to December. The roosts proved to be very different and the selection of a roost was also partly different in Lahti and Seinäjoki. For example, in Lahti large flocks favoured tall roosting trees ( 15.1 m) but in Seinäjoki they favoured lower trees ( m). In both cities large flocks avoided brightly illuminated places. In online questionnaires, 623 harms caused by jackdaws were reported. Half of the reports concerned harmful effects on agriculture. The rest of the reports concerned other areas. In an urban environment the most common harms were faeces, noise and blocked chimneys. Key words: jackdaw, roost, urbanization of birds, flock

4 ALKUSANAT Tämä opinnäytetyö on tehty toimeksiantona Helsingin yliopiston Ruraliainstituutin hankkeelle nimeltään Naakan aiheuttamien haittojen hallinta. Esitän kiitokset Ruralia-instituutin projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrälle, joka toimi opinnäytetyön ohjaajana. Esitän kiitokset myös Lahden kaupungin luonnonsuojeluvalvoja Asko Riihelälle ja Seinäjoen kaupungin ympäristöjohtaja Pirjo Korhoselle osallistumisesta Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeeseen sekä Lahden ammattikorkeakoulun yliopettaja Eeva Aarrevaaralle. Haluan kiittää myös Keski-Lahden seurakuntaa ja Seinäjoen alueseurakuntaa myötämielisestä suhtautumisesta kirkontorneista tehtyihin naakkalaskentoihin. Osoitan kiitokset myös Päijät-Hämeen ja Suomenselän Lintutieteellisille yhdistyksille yhteistyöstä. Haluan erityisesti kiittää kahta seinäjokelaista lintuharrastajaa, Hannu Tuomistoa ja Kari Saarista, valokuvien luovuttamista opinnäytetyöhön sekä osallistumisesta naakkalaskentoihin Hannu Sillanpää

5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA Naakkakannan runsastuminen ja muutokset elinympäristössä Naakkojen kaupungistuminen Kaupungistumiseen vaikuttaneet tekijät Naakkojen yöpyminen kaupungeissa Yöpyminen ja pre- ja post-roosting-käyttäytyminen Syyt parvissa tapahtuvaan kaupunkiyöpymiseen Naakkojen aiheuttamat haitat kaupunkiympäristössä 17 3 TUTKIMUKSEN TAVOITE Tutkimuskysymykset Tutkimusalueiden kuvaus 22 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Naakkojen kaupunkilaskentamenetelmä Laskentapaikat Laskentajaksot Laskentatapa Yöpymispaikkatiedon keruumenetelmä Kerätyt muuttujatiedot Tilastollinen analyysi Naakkojen aiheuttamat haitat ja vahingot 33 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Kaupunkilaskennat Lahti Seinäjoki Naakkojen saapumisajat, kokoontumispaikat ja lentolinjat Saapumisajat ja niihin vaikuttaneet tekijät Naakkojen kokoontumispaikat Johtolinjojen ja maamerkkien käyttö Yöpymispaikan vaihtuminen ja siihen vaikuttaneet tekijät Tutkimusalueilla havaitut petolinnut Yöpymispaikkavalintaan vaikuttavat tekijät 43

6 5.3.1 Puulajien vaikutus yöpymispaikan valintaan Puuston korkeuden vaikutus yöpymispaikan valintaan Valaistuksen vaikutus yöpymispaikan valintaan Puusto- ja pensastiheyden sekä luonnontilaisuuden vaikutus yöpymispaikan valintaan Ihmistoiminnasta aiheutuvien häiriötekijöiden vaikutus yöpymispaikan valintaan Naakkojen aiheuttamat haitat ja vahingot 54 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 58 LÄHTEET 63 LIITTEET 68

7 1 JOHDANTO Naakka (Corvus monedula) on varislintu, jonka levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa, suuren osan läntistä ja keskistä Aasiaa sekä osan Pohjois- Afrikkaa (Valkama, Vepsäläinen & Lehikoinen 2011). Naakat ovat kuuluneet Etelä- ja Lounais-Suomen maisemaan ainakin 1600-luvulta lähtien. Naakka on kolopesijä, ja naakat pesivät yleisesti yhdyskunnissa. Pesät ovat alun perin olleet kalliojyrkänteillä sekä erilaisissa luonnonkoloissa, mutta jo vuosisatoja sitten naakat oppivat pesimään myös rakennuksissa. Nykyään naakan pesä löytyy hyvin yleisesti esimerkiksi savupiipusta, ilmanvaihtokanavasta tai erilaisista rakennusten koloista. Naakkakantamme pysyi melko alhaisena 1980-luvulle asti, jonka jälkeen laji on runsastunut hyvin voimakkaasti etenkin Oulun eteläpuolisessa Suomessa. Naakka on hyvin sopeutuvainen laji pesimäpaikan valinnassa ja ravinnonkäytössä. Syitä naakkojen runsastumiseen ei tarkoin tunneta. Siihen ovat voineet vaikuttaa esimerkiksi ravinnonsaannin helpottuminen, talvien lämpeneminen ja runsas tarjonta pesimäpaikoista. Naakkojen käyttäytymismalliin kuuluu se, että ne hakeutuvat yleisesti syksyisin kaupunkeihin yöpymään, mutta käyvät päivittäin ravinnonhaussa jopa kymmenien kilometrien päässä. Naakat viihtyvät yöajat kaupungeissa aina kevättalvelle tai kevääseen saakka, kunnes ne levittäytyvät pesimäalueilleen. Kaupunkiin yöpymään hakeutumisen syitä ei tarkoin tunneta, mutta siihen saattavat vaikuttaa esimerkiksi kaupunkien tarjoamat mikroklimaattiset olosuhteet, sillä kaupunkiympäristössä on lämpimämpää kuin sitä ympäröivillä alueilla. Lisäksi sen tarjoama valaistus saattaa antaa suojaa saalistajia vastaan. Kaupunkiympäristö tarjoaa myös paljon pesimäpaikkoja, mikä saattaa houkutella naakkoja puoleensa. Samoin kaupunkipuistojen perustamisella 1800-luvulla saattoi olla suuri merkitys varislintujen kaupungistumiseen, sillä puistot loivat hyvät olosuhteet esimerkiksi yöpymiseen, pesimiseen ja ravinnonhakuun. Naakat yöpyvät yleensä puissa ja usein aivan kaupungin keskustan vilkkaimmassa osassa. Yksilömäärät yöpymisparvissa voivat olla kymmeniä tuhansia lintuja. Suuret lintumäärät siellä, missä on myös paljon ihmisiä, herättävät herkästi kes-

8 2 kustelua ja näkyvät yleensä lintujen ihmiselle aiheuttamina harmeina ja vahinkoina. Kaupunkiympäristössä naakkojen on havaittu aiheuttavan haittoja etenkin ulosteidensa ja kuuluvan ääntelynsä vuoksi. Lisäksi naakkaparvet koetaan usein luonnottoman suuriksi, epämiellyttäviksi ja jopa pelottaviksi. Naakkaongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja on kuitenkin kartoitettu toistaiseksi melko vähän. Samoin täsmällinen tieto siitä, miten paljon naakkoja on ja millaisia alueita ne käyttävät kaupungeissa yöpymisalueinaan, yleensä puuttuu. Ei myöskään syytä siihen, miksi naakat suosivat tiettyjä paikkoja kaupunkiympäristössä yöpymisalueinaan, ole Suomessa koskaan tutkittu. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa käynnistyi toukokuussa 2012 kolmivuotinen hanke nimeltään Naakan aiheuttamien haittojen hallinta. Tässä opinnäytetyössä käsitellään hankkeessa kerättyä tietoa. Kahdella tutkimusalueella, Lahdessa ja Seinäjoella, selvitettiin talvina ja yöpyneiden naakkojen talviaikaiset yksilömäärät. Yksilömäärät selvitettiin laskennoilla, joita tehtiin noin neljän viikon välein neljänä peräkkäisenä iltana syksyn ja kevään välisenä aikana. Laskentapäiviä kertyi kahden talven aikana 132. Jokaiselta löytyneeltä naakkojen yöpymispaikalta kerättiin tietoa erilaisista muuttujista, kuten paikan luonnontilaisuudesta ja lähimpien häiriölähteiden etäisyyksistä. Naakkojen yöpymispaikkavalintaa tarkasteltiin naakkojen parvikoon mukaan. Maastossa kerätyt yöpymispaikkatiedot käsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeessa kerättiin tietoja myös siitä, millaisia haittoja ja vahinkoja naakkojen on koettu aiheuttavan. Hankkeen wwwsivuilla olevan ilmoituslomakkeen kautta tuli ilmoituksia yhteensä 229 kpl, joissa ilmoitettiin yhteensä 623 naakan aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa. Noin puolet vastauksista koski maatalouselinkeinolle aiheutuvia haittoja, loput suurelta osin kaupunkiympäristöä. Tässä opinnäytetyössä on tarkemmin käsitelty kaupunkiympäristössä esiintyviä naakan aiheuttamia haittoja ja vahinkoja.

9 3 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA 2.1 Naakkakannan runsastuminen ja muutokset elinympäristössä Suomen lintuatlaksen (Valkama ym. 2011) mukaan 1900-luvun puolivälissä naakan pesimäkannan kooksi arvioitiin noin paria. Sen jälkeen kanta alkoi hitaasti kasvaa, ja samalla levinneisyys laajeni luvun puolivälin kannanarvio oli noin paria ja 1990-luvun loppupuolella noin paria. Parimäärän arvioitiin 2010-luvun alussa olevan noin pesivää paria eli kanta kaksinkertaistui noin kymmenessä vuodessa. Levinneisyysalue kattaa nykyisin suurimman osan Suomea (kuva 1), mutta tiheimmät naakkakannat ovat edelleen vanhimmilla levinneisyysalueilla. Signilskärin lintuhavaintoasemalla Ahvenanmaalla havaittiin syksyn 2013 aikana yhteensä muuttomatkalla ollutta naakkaa (Lehtinen 2013, 14), mikä saattaa viitata siihen, että kannan kasvu on jatkunut voimakkaana myös 2010-luvun alkuvuosina. Toisaalta naakan pesimäkannan kasvun on myös epäilty taittuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana maalinnuston laskentatulosten perusteella (Väisänen & Lehikoinen 2013, 75). Naakkakannan runsastumisen syitä ei tunneta tarkasti. Sen kasvun ja levittäytymisen 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä on epäilty johtuneen muun muassa siitä, että ne sopeutuivat ruokailemaan pelloilla ja että naakat oppivat pesimään aiempaa yleisemmin rakennuksissa (Hildén & Linkola 1962, 727). Naakan pesimäpaikkavaatimukset ovat väljentyneet kannan kasvettua ja levittäydyttyä uusille seuduille (Antikainen 1975, 19). Suomessa naakat ovat alun perin pesineet kalliojyrkänteillä sekä erilaisissa puun ja maan koloissa. Jo satoja vuosia sitten naakat alkoivat pesiä myös esimerkiksi kirkkojen ja muiden isojen rakennusten koloissa. (Hildén & Linkola 1962, 727; Antikainen 1975, 16 17; Koskimies & Lokki 1996, 271.) Vielä 1970-luvulla Antikainen (1975, 16) piti naakalle poikkeavina pesäpaikkoina esimerkiksi huviloiden savupiippuja. Nykyään naakan pesiä löytyy hyvin yleisesti savupiippujen lisäksi esimerkiksi ilmanvaihtokanavista ja talojen kattorakenteista.

10 4 KUVA 1. Naakan levinneisyysalue Suomessa Lintuatlaksissa , ja (Valkama ym. 2011)

11 5 Naakat valitsevat nykyään pesimäympäristökseen mieluiten kulttuuriympäristön (Hyytiä, Kellomäki & Koistinen 1983, 420; Mullarney, Svensson, Zetterström & Grant 1999, 334). Monilla paikkakunnilla naakat ovat pesineet ensin kirkoissa ja kellotapuleissa, joista ne ovat vähitellen usein kirkontornien korjausten tai tahallisten häätöjen vuoksi levittäytyneet pesimään myös muualle (Haartman, Hildén, Linkola, Suomalainen & Tenovuo 1967, 689). Hyytiän ym. (1983, 420) mukaan häätäminen kirkkojen pesimäpaikoista sekä kolojen vähentyminen vanhojen haapametsien hakkuiden vuoksi ovat johtaneet siihen, että naakat hakeutuvat pesimään savupiippuihin, tuuletuskanaviin ja muihin vastaaviin paikkoihin. Vielä 1970-luvun puolivälissä naakka oli melko vähälukuinen pönttöpesijä esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla (Korpimäki 1976, 103), mutta nykyisin pesiä on hyvin yleisesti myös linnunpöntöissä. Naakan levittäytyminen ja asettautuminen pesimään uusille alueille riippuu sopivien pesäkolojen saatavuudesta. Myös lajikumppaneita, jotka tarjoavat sosiaalisen ärsykkeen pesimisen käynnistämiseksi, tarvitaan. Lisäksi alueella on oltava ruohikkoisia alueita pesimäaikaiseen ravinnon hankintaan. (Antikainen 1980, 98.) Naakat ovat hyvin pesäpaikkauskollisia, ja yhdyskuntalintuina ne edistyvät uusissa aluevaltauksissaan hitaasti (Hildén & Linkola 1962, 101). Todennäköistä on, että naakkakannan kasvua rajoittaa eniten sopivien, vapaiden pesäkolojen puute. Naakat puolustavat pesäpaikkojaan läpi vuoden, mikä mahdollisesti liittyy myös pesäpaikkojen rajalliseen määrään (Röell 1978, 110). Naakkojen talvikanta alkoi kasvaa eri puolilla Suomea 1990-luvun puolivälissä, jolloin tiheydet kaksinkertaistuivat kuuden-seitsemän talven aikana (Väisänen 2003, 55). Talvikannan voimakas kasvu on ensisijaisesti seurausta runsastuneesta pesimäkannasta. Talvehtimisen yleistymisen mahdollisena syynä ovat entistä leudommat talvet ja siten talviaikaisen ravinnonsaannin helpottuminen ja naakkojen talvikuolleisuuden vähentyminen. Leudot talvet suosivat yleensä talvehtivia lintuja, sillä niiden kuolleisuus on usein pienempi kuin muuttavilla yksilöillä (Valkama ym. 2011). Lisäksi talvehtiva lintupari pystyy vahtimaan ja puolustamaan tulevaa pesäpaikkaansa talven ajan. Myös yleistynyt lintujen talviruokinta on mahdollisesti parantanut talvehtimismenestystä, ja naakkoja onkin tavattu entistä useammin talviruokintapaikoilla (Väisänen 2008, 70).

12 6 Naakka on Suomessa osittaismuuttaja eli osa lajin kannasta talvehtii täällä. Yleensä vain nuoret, edeltävänä kesänä syntyneet poikaset, lähtevät syysmuutolle (Tast & Rassi 1973, 41). Naakkojen saavutettua sukukypsyyden ne valtaavat itselleen reviirin eivätkä yleensä enää lähde syysmuutolle (Röell 1978, 117). Kaatopaikat ovat olleet pitkään ympärivuotisia ja luotettavia ravinnonlähteitä sekaravintoa käyttäville varislinnuille, mikä on parantanut lintujen talvehtimismahdollisuuksia. Ravinnonsaanti kaatopaikoilta ei kuitenkaan todennäköisesti ole lisääntynyt ja 2000-luvuilla naakkojen voimakkaimman runsastumisen aikaan, sillä kaatopaikkojen määrä on vähentynyt ja tarjolla oleva ravinnon määrä on pienentynyt. Lisäksi jätteiden käsittely tapahtuu aiempaa enemmän suljetuissa tiloissa, joista ravinnonsaanti on vaikeampaa. (Vuorisalo, Andersson, Hugg, Lahtinen, Laaksonen & Lehikoinen 2003, ) Valtakunnallisten talvilintulaskentojen mukaan naakkatiheys on kuitenkin edelleen selvästi suurin kaatopaikoilla. Niillä naakkojen yksilötiheys on kasvanut 1990-luvun puolivälistä alkaen ja vakiintunut 2000-luvulla. (Lehikoinen & Väisänen 2014, 90.) Kaatopaikkojen keskimääräinen koko on suurentunut niiden keskittämisen vuoksi, ja ainakin osa kaatopaikoista toimii edelleen hyvin merkittävänä ravinnonhakualueena naakoille. Naakka (kuva 2) on sekasyöjä, jonka ravinto koostuu muun muassa kovakuoriaisista, lieroista, etanoista, siemenistä, marjoista ja kaatopaikkajätteistä. Naakat etsivät ravintonsa pääasiassa viljelysalueilta, joiden merkitys ravinnonhakualueina korostuu etenkin syys- ja talviaikana (muun muassa Röell 1978, 62). Pelloilta naakat löytävät esimerkiksi viljanjyviä ja kesäaikana myös hyönteisiä. Talvella kaatopaikat ovat tärkeitä ravinnonhakualueita (Hildén & Linkola 1962, 102, 694). Naakkojen ruokailualueina toimivat yleisesti myös kaupunkien puisto- ja torialueet, nurmikentät sekä maatilojen ympäristöt. Naakkojen ruokailupaikat voivat olla hyvin kaukana pesä- ja yöpymispaikoista, minkä ansiosta kilpailu ravinnosta muiden varislintujen kanssa vähenee (Högsted 1980, 111, 114). Naakat ovat myös hyvin opportunistisia, mukautumiskykyisiä ja joustavia ravinnonkäytössään (Perrins, Brooks, Dunn, Gillmor, Hall-Craggs, Hillcoat, Hollom, Nicholson, Roselaar, Seale, Sellar, Simmons, Snow, Vincent, Voous, Wallace & Wilson 1994, 127).

13 7 KUVA 2. Naakka tarkkailee ympäristöään (Tuomisto 2014) 2.2 Naakkojen kaupungistuminen Kaupungistumiseen vaikuttaneet tekijät Vanhin kirjallinen tieto kaupunkilinnuista Suomessa vuodelta 1628 liittyy naakkoihin. Naantalin seurakunta halusi päästä eroon kirkontornin naakoista ja palkkasi miehen ampumaan niitä. Ampumisen seurauksena kirkon katto syttyi palamaan. (Vuorisalo 2002, 118.) Ruotsin Örebrossa naakkojen kaupunkiyöpymisen havaittiin alkaneen samaan aikaan kuin kaupungin katujen valaistus yleistyi 1930-luvulla (Gyllin & Källander 1976, 113). Naakkojen kaupunkiyöpymistä on selitetty muun muassa kaupunkien mikroklimaattisilla olosuhteilla (Tast & Rassi 1973, 43). Kaupunkiympäristössä on lämpimämpää kuin ympäröivillä alueilla (muun muassa Suomi & Käyhkö 2011, 451). Vuorisalon ym. (2003, 75) mukaan kaupunkipuistojen perustaminen 1800-luvulla oli varisten kaupungistumisen perusedellytys. Naakkojen sopeutumi-

14 8 seen kaupunkien ekologisiin olosuhteisiin liittynevät samat tekijät kuin variksilla. Kaupunkipuistot, sopivat pesäpaikat, monipuoliset ravintolähteet, petojen vähyys ja kaatopaikkojen sulkeminen kaupunkien ympäriltä edesauttoivat varislintujen kaupungistumista (Vuorisalo ym. 2003, 82). Lisäksi varislintujen kaupungistumiseen on mahdollisesti vaikuttanut vainon vähentyminen. Varislintujen hävittäminen esimerkiksi ampumalla, pesiä tuhoamalla ja munia keräämällä on jo vuosikymmenten ajan ollut muun muassa rauhoitusten vuoksi kaupunkialueilla harvinaista. Naakat ovat varisten (Corvus corone) ja harakoiden (Pica pica) tapaan sopeutuneet elämään hyvin lähellä ihmisasutusta rakennetussa ympäristössä (kuva 3). Suomen kaupunkiympäristöissä naakoilla on melko vähän luontaisia vihollisia. Naakan luontaisia vihollisia ovat lehtopöllö (Strix aluco), viirupöllö (Strix uralensis), huuhkaja (Bubo bubo), varpushaukka (Accipiter nisus) ja kanahaukka (Accipiter gentilis). Linnuista merkittävin uhka naakalle on kanahaukka, jota tavataan kaupunkiympäristössä etenkin talviaikoina (Haartman ym. 1963, 180). Kanahaukan ravintovalikoima on monipuolinen, ja siihen kuuluvat muun muassa varikset (Hildén & Linkola 1962, 427). Lehtopöllö, viirupöllö, huuhkaja ja varpushaukka voivat saalistaa naakan kokoisia lintuja (Hildén & Linkola 1962, 367, 385, 389, 430), mutta ne ovat varpushaukkaa lukuun ottamatta huomattavasti harvalukuisempia vierailijoita kaupunkialueilla ja monin paikoin puuttuvat kokonaan kaupunkien lajistosta. Varpushaukka ja lehtopöllö saalistavat pääasiassa naakkaa huomattavasti pienikokoisempia lintuja, ja lehtopöllö pääasiassa jyrsijöitä. Toisaalta on mahdollista, että petolintuja esiintyy nykyään kaupunkialueilla enemmän kuin esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella, sillä petolintujen vainoaminen on vähentynyt rauhoitusten myötä.

15 9 KUVA 3. Naakat ovat yleinen näky kaupungeissa, ja ne ovat tottuneita ihmisiin ja liikenteeseen (Tuomisto 2013) Naakka on kuulunut kulttuuriympäristömme lajistoon hyvin kauan ja näin ollen varsinkaan kaupunkiympäristöissä se ei ole arka. Vuorisalon ym. (2003, 82) mukaan kaupunkialueilla pitkään jatkunut variksen vainoaminen (jota kesti ainakin 1960-luvulle saakka) ja sen seurauksena variksen arkuus ovat johtaneet siihen, että variskannat olivat kaupungeissa pieniä pitkään. Jatkuvan vainon aiheuttama arkuus on hidastanut varisten asettumista ihmisen läheisyyteen ja estänyt yhdyskuntien syntymisen kaupunkien keskustoihin. Myös naakoilla sama ilmiö on mahdollinen Naakkojen yöpyminen kaupungeissa Naakkojen kaupungistumisesta on olemassa vain vanhaa tutkimustietoa ja kirjallisuutta lähinnä luvuilta. On tiedetty pitkään, että naakoille on tyypillistä hakeutua kaupunkien keskustoihin yöpymään. Suomessa naakat yöpyvät talviaikaisilla yöpymispaikoilla lähes aina puissa. Yksittäistapauksina naakkojen on havaittu yöpyvän esimerkiksi rakennusten katoilla (muun muassa Tast & Rassi 1973, 31).

16 10 Monissa paikoissa naakkaparvet saapuvat joka ilta kaupunkiin ennen iltahämärää tai jopa vasta pimeällä ja lähtevät aamulla takaisin ravinnonhakuun kaupungin ulkopuolelle (Perrins ym. 1994, 129). Käyttäytyminen on voimakkainta loppukesästä kevääseen eli pesimäajan ulkopuolisena aikana. Kaupungeissa yöpyvät naakkamäärät voivat olla hyvin suuria, jopa kymmeniä tuhansia lintuja. Esimerkiksi Uppsalassa on havaittu yöpyvää yksilöä (Sveriges Kommuner och Landsting 2010, 13). Suomessa suurimpia talviaikaisia naakkamääriä esiintyy keskikokoisissa tai isoissa kaupungeissa, esimerkiksi Helsingissä, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Porissa, Seinäjoella, Tampereella ja Oulussa. Myös edellä mainittujen kaupunkien lähellä olevilla suurilla jätteenkäsittelylaitoksilla, kuten Espoon Ämmässuolla, Lahden Kujalassa, Nokian Koukkujärvellä ja Tampereen Tarastenjärvellä on havaittu hyvin suuria naakkamääriä (BirdLife Suomi ry 2014). Kaupunkien yöpymispaikoille on tyypillistä, että niitä käyttävien naakkojen yksilömäärä samoin kuin yöpymispaikkojen sijainti saattaa vaihdella vuoden eri aikoina. Yksilömäärien kasvu syksyn ja talven välisenä aikana selittyy mahdollisesti osittain naakkojen muuttokäyttäytymisellä, sillä naakkoja saattaa saapua alueelle muualta talven aikana (Gyllin & Källander 1976, ). Päivittäinen lentomatka yhteiseltä yöpymispaikalta ravinnonhakupaikalle ja takaisin voi olla jopa km (Tast & Rassi 1973, 37; Gyllin & Källander 1976, 119). On selvää, että naakat saavat jotain huomattavaa etua siitä, että ne kerääntyvät yöksi kaupunkialueelle sen sijaan, että jäisivät yöpymään lähemmäs ruokailualueitaan. Naakat kelpuuttavat yöpymiseen hyvin vaatimattomilta näyttäviä puita tai puuryhmiä (kuva 4), joten kaupunkiyöpyminen ei voi johtua sopivien yöpymispaikkojen puutteesta lähellä ruokailualueita. Yöpymispaikoiksi soveltuvien alueiden vähäinen määrä ei siis todennäköisesti ole syynä yöpymiselle kaupunkialueella.

17 11 KUVA 4. Naakkojen yöpymispaikka kuusirivissä Seinäjoella (Sillanpää 2014) Naakkojen on havaittu käyttävän säännöllisiä lentoreittejä, kun ne saapuvat iltaisin yöpymispaikoilleen ja vastaavasti, kun ne aamuisin lähtevät yöpymispaikoilta pois. Naakkaparvet eivät saavu yöpymispaikoille satunnaisista suunnista, vaan kukin parvi täsmällisesti ja määrätietoisesti omia vakiintuneita lentolinjojaan pitkin (Burns 1957, 65; Tast & Rassi 1973, 37; Gyllin & Källander 1976, ). Tietyt lentoreitit yöpymisalueille ohjautuvat erilaisten maamerkkien, esimerkiksi jokien, metsien ja rautateiden, mukaan (Tast & Rassi 1973, 37; Perrins ym. 1994, 130). Ruotsissa naakkamäärät eri lentolinjoilla olivat karkeasti ottaen verrannollisia siihen, miten paljon lentolinjojen suunnalla oli peltopinta-alaa (Gyllin & Källander 1976, 119). Gyllin ja Källander (1976, 119) havaitsivat valtaosan naakoista saapuvan kaupunkiin yöpymään lokakuun ja helmikuun välisenä aikana vasta auringonlaskun jälkeen. Muina kuukausina naakat saapuivat yöpymispaikalle jo ennen auringonlaskua. Kesällä ne saapuivat vähitellen ja melko pitkällä aikavälillä, kun taas talvella

18 12 saapuminen keskittyi lyhyeen ajanjaksoon. Saapumisaika kaupunkiin vaihteli jonkin verran sään mukaan: sumuisina tai sateisina päivinä naakat saapuivat yleensä aiemmin. Tilanne saapumisaikojen ja sään merkityksen suhteen oli samankaltainen myös Tast ja Rassin (1973, 33) tutkimusalueilla Tampereella. Naakkojen kaupunkiyöpyminen alkaa yleensä vähitellen pesimäkauden jälkeen heinäkuussa syksyä kohti voimistuen. Tosin Tampereella (Tast & Rassi 1973, 32) kaupunkiyöpymisen havaittiin alkavan vasta loka-marraskuussa, samaan aikaan naakkojen syysmuuton kanssa. Keväällä suurin osa naakoista jätti yöpymispaikat maaliskuun lopussa kevätmuuton aikaan. Talviyöpymisparvien hajottua maalishuhtikuussa naakat yöpyivät pareittain lähellä pesäpaikkaansa eli kaupunkien yöpymispaikkojen merkitys yhteisenä yöpymispaikkana vähenee pesimäajan lähestyessä. Pesinnän jälkeen loppukesällä yöpymispaikkojen sijainnit vaihtelevat enemmän kuin muina vuodenaikoina (Coombs 1961, 56; Tast & Rassi 1973, 32). Kaupungeissa yöpyvien naakkamäärien on havaittu olleen suurimmillaan helmikuussa esimerkiksi Göteborgissa (Borgvall 1952), Heidelbergissä (Aschoff & von Holst 1960), Tartossa (Lint 1971) ja Tampereella (Tast & Rassi 1973). Tampereella ja Göteborgissa yöpyvien naakkojen määrien havaittiin pysyneen melko vakioina marraskuusta kevääseen, eli lähes koko yöpymispaikkojen käytössä olon ajan. (Gyllin & Källander 1979, 116.) Coombsin (1961, 63) mukaan on epätodennäköistä, että naakkojen yöpymisparvet olisivat rakenteeltaan pysyviä ja suljettuja, muista naakkapopulaatioista erillään olevia yhdyskuntia ilman yksilöiden vaihtumista eri yöpymisparvien välillä. Röellin (1978, 117) mukaan ravinnonhaussa olevien naakkaparvien on havaittu olevan avoimia ryhmiä, joihin yksilöitä ja pieniä parvia liittyy sekä lähtee pois. Naakkayhdyskunnassa korkeassa sosiaalisessa asemassa olevan jäsenen ravinnonhakualue on läpi vuoden lähempänä pesäpaikkaa kuin alempiarvoisen yksilön (Röell 1978, 117).

19 Yöpyminen ja pre- ja post-roosting-käyttäytyminen Roosting-käyttäytymisellä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa linnut ennen yöpymispaikalleen asettumista ja yöpymispaikalta lähtemisen jälkeen parveutuvat suuriin, levottomiin ja usein äänekkäisiin parviin. Parvissa voi olla jopa tuhansia lintuja (kuva 5). Roosting-käyttäytyminen on naakoilla yleistä, ja se on usein erittäin näkyvä, huomiota herättävä ja joskus hyvin pitkäkestoinen tapahtuma. Roosting voi kestää jopa useita tunteja, jolloin suuri parvi on lähes jatkuvasti ilmassa tehden nopeita koukkauksia ja kiemuroita taivaalla. Roosting-käyttäytymistä tapahtuu erityisesti talviaikana, ja sitä havaitaan ilmeisesti ainoastaan kaupungeissa. Roosting-käyttäytymistä esiintyy etenkin vuodenvaihteen molemmin puolin, kun päivä on lyhimmillään (Tast & Rassi 1973, 36; Gyllin & Källander 1976, 115). Se koetaan usein häiritseväksi naakkojen aiheuttaman ääntelyn, sen pitkäkestoisuuden ja suuren lintumäärän vuoksi sekä siksi, että se tapahtuu monesti aivan kaupunkikeskustassa. Roosting-käyttäytymisessä useat pienet naakkaparvet yhtyvät yhdeksi tai muutamaksi isoksi parveksi lähelle yöpymispaikkaansa. Roostinglennon yhteydessä iso naakkaparvi valitsee kokoontumis- ja tarkkailupaikakseen yleensä muuta ympäristöä korkeamman rakennuksen, suuren puun latvan tai esimerkiksi nostokurjen, jossa hyvin levottoman oloinen parvi mahdollisesti odottelee viimeisiä parveen liittyviä yksilöitä. Välillä parvi lehahtaa äänekkäästi lentoon, usein ilman mitään näkyvää syytä. Pimeyden tultua parvi laskeutuu yöpymispuuhun tai -puihin. Roosting voidaan jakaa kahteen tyyppiin sen mukaan, esiintyykö sitä iltaisin vai aamuisin. Pre-roostingia esiintyy iltahämärässä tai pimeällä ennen naakkojen asettumista yöpymispuuhun. Post-roosting puolestaan tapahtuu aamulla, kun naakat jättävät yöpymispaikkansa. Post-roosting on huomattavasti lyhytkestoisempi ja joskus huomaamatonkin mahdollisesti siksi, että aamuisin naakat lähtevät mahdollisimman nopeasti etsimään ravintoa heti, kun valo-olosuhteet sallivat (Gyllin & Källander 1976, 115). Burns (1957, 65) havaitsi, että hämärä, pilvinen sää yhdessä niukan valon kanssa aikaisti pre-roostingin ajankohtaa.

20 14 KUVA 5. Naakkojen pre-roosting-parvi Seinäjoella tammikuussa 2014 (Saarinen 2014) Kaupunkiin yöpymään saapuvat naakat eivät koskaan lennä suoraan yöpymispaikkojensa puihin (Coombs 1961, 62; Gyllin & Källander 1976, 115), vaan ne kerääntyvät ensin väliaikaisille kokoontumispaikoille ja sitten lentävät ja laskeutuvat yöpymispuihin isoissa parvissa. Väliaikaisten kokoontumispaikkojen sijainnit voivat vaihdella, mutta yleensä ne pysyvät samoina eivätkä siirry muutamaa sataa metriä enempää vakituisista paikoistaan. Kokoontumispaikka voi olla esimerkiksi korkean rakennuksen katolla, suuressa puussa tai puuryhmässä. Englannissa Burns (1957, 64) havaitsi, että lintujen viettämä aika väliaikaisella kokoontumispaikalla muita parvia odottaen vaihteli päivästä toiseen sääolosuhteista riippuen. Lopulta naakat laskeutuvat yöpymispuuhun ensin yksitellen, sitten pienissä ryhmissä ja lopulta isoissa parvissa (Perrins ym. 1994, 130). Naakkojen ääntely yöpymispuissa mahdollistaa sen, että naakkayksilö pystyy paikantamaan kumppaninsa (Coombs 1961, 64). Jos naakkoja on yöpymispuussa paljon, ääntely kestää yleensä noin ½ - 1 tuntia. Yksilömäärän kasvaessa myös ääntelyn voimakkuus lisääntyy ja kesto pitenee. Muiden muassa Tast ja Rassi (1973, 36) havaitsivat,

21 15 että väliaikaiselle kokoontumispaikalle parveutumisen ja varsinaisen yöpymään asettumisen välinen aika on melko pitkä, mikä johtuu naakoille luonteenomaisesta, populaation yksilöitä yhteen keräävästä käyttäytymistavasta. Gyllin ja Källanderin (1976, 115) mukaan liikenne ja kaduilla olevat ihmiset aiheuttavat roosting-käyttäytymisen ja joskus myös yöpymisen levottomuuden. Yön tullessa levottomuus väheni ihmisten liikkumisen vähentyessä. Lundin (1962) havaitsi naakkaparvien levottomuutta Uppsalan kaupunkialueella, mutta ei lainkaan kaupunkialueen ulkopuolella olevilla yöpymispaikoilla. Hänen mukaansa levottomuuden täytyi johtua ihmisten aiheuttamasta häiriöstä (Gyllin & Källander 1976, 115). Myös Tast ja Rassi (1973, 32) havaitsivat Tampereella, että naakkojen levottomuus ja yöpymispaikkojen vaihtaminen johtuivat todennäköisesti ihmisten aiheuttamasta häiriöstä Syyt parvissa tapahtuvaan kaupunkiyöpymiseen Naakkojen lähes vuoden ympäri tapahtuvalle kaupunkiympäristöjen yöpymispaikoille kokoontumiseen on oltava jokin selitys. Käyttäytymistapa on selvästi naakoille hyödyllinen. Todennäköisesti parvissa ja kaupunkiympäristössä yöpyminen vähentää lintujen kuolleisuutta. Muiden muassa Ward (1965), Siegfrid (1971), Zahavi (1971) ja Ward ja Zahavi (1973) esittivät, että yöpymispaikka toimii informaatiokeskuksena, jossa tieto hyvistä ruokailualueista siirtyy yksilöltä toiselle. Teorian mukaan informaation vaihto mahdollistaa hajallaan olevien ravintolähteiden tehokkaamman hyödyntämisen. (Gyllin & Källander 1976, 123.) Yksilön kannalta on hyödyllistä, jos se saa informaatiota hyvän ravintolähteen sijainnista parven sellaiselta yksilöltä, joka on löytänyt ravintoa. Teoria ei kuitenkaan selitä sitä, minne naakat yöpymispaikkansa perustavat, eikä sitä, miksi yöpymispaikaksi valikoituu valaistu kaupunkikeskusta (Gyllin & Källander 1976, 124). Parvessa tapahtuvan yöpymisen toisena mahdollisena etuna on predaation välttäminen (muun muassa Gyllin & Källander 1976, 123). Useampien vahtivien silmien määrä yöpymispaikassa parantaa pedoilta suojautumista. Lisäksi yksilöiden suuri määrä yöpymispaikassa vähentää yhden linnun todennäköisyyttä joutua saa-

22 16 listetuksi. Myös lintuparven geometrisen muodon on todettu lisäävän turvaa petoja vastaan. Linnut, jotka ovat keskellä yöpymisparvea, ovat paremmin suojattuja petoja vastaan kuin ne linnut, jotka nukkuvat yöpymisparven reunalla. (Beauchamp 1999, 676.) On myös mahdollista, että kaupunkien valaistut keskustat antavat jo lähtökohtaisesti turvaa saalistajia vastaan, sillä kaupunkialueilla on harvoin täysin pimeää. Valaistus voi auttaa naakkoja suojautumaan paremmin petojen hyökkäyksiltä (Gyllin & Källander 1976, 124). Parvessa tapahtuvan yöpymisen etuna saattaa olla myös naakkojen sosiaalisten tehtävien ja toimintojen samanaikaistaminen (Tast & Rassi 1973, 43). Sosiaalisen käyttäytymisen samanaikaistaminen vaatii yksilöiden kokoontumista yhteen sekä sellaista paikkaa, joka on kaikkien yksilöiden helposti löydettävissä (Gyllin & Källander 1976, 123). Kaupunkiympäristöjen mikroklimaattiset olosuhteet saattavat olla eduksi parvi- ja kaupunkiyöpymiselle (Tast & Rassi 1973, 43). Erityisesti hyvin kylminä öinä kaupunkien lämpötila on huomattavasti korkeampi kuin ympäröivän maaseudun (muun muassa Suomi & Käyhkö 2011, 451). Tampereella Tast ja Rassi (1973, 42) havaitsivat naakkojen yöpyvän talojen katoilla lähellä savupiippuja keskitalven kylmimpinä ajanjaksoina. Havainnot olivat kuitenkin yksittäisiä. Lisäksi parvessa tapahtuvassa yöpymisessä lähellä olevan toisen linnun on todettu vähentävän lintujen energian tarvetta lämmönsäätelyssä. Myös tuulen viilentävä vaikutus vähenee. (Beauchamp 1999, 675.) Eräs syy siihen, miksi naakat käyttävät nimenomaan kaupunkeja yöpymispaikkoinaan, voi olla myös se, että kaupungin yöpymispaikat ovat helposti löydettävissä. Etenkin talvisin naakat ovat levittäytyneet hyvin laajalle alueelle ruokailemaan, jopa km:n säteelle yöpymispaikastaan (Tast & Rassi 1973, 37; Gyllin & Källander 1976, 119). Suurella alueella on vähintään satoja yöpymiseen soveltuvia alueita. Naakkojen on kuitenkin onnistuttava löytämään toisensa säännöllisesti, jotta ne voivat muodostaa yöpymisparven. Gyllin ja Källanderin (1976, 124) mukaan yöpymisparven on tällöin loogisinta sijoittua sellaiseen paikkaan, joka on kaikkien naakkojen helposti löydettävissä ja joka on selvästi muusta ympäristöstä erottuva. Kaupunkialue toimii tällaisena paikkana tehokkaan valaistuksen vuoksi.

23 17 Valaistukseen liittyvä etu voi olla myös se, että valaistuksen myötä linnuilla on enemmän aikaa esimerkiksi höyhenpuvun hoitamiselle. Siten aikaa jää enemmän myös aktiiviseen ravinnonhakuun päiväsaikaan. (Gyllin & Källander 1976, 124.) On todennäköistä, ettei mikään yksittäinen, edellä mainittu syy selitä naakkojen kaupunki- ja parviyöpymistä, vaan käyttäytyminen johtuu eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. 2.3 Naakkojen aiheuttamat haitat kaupunkiympäristössä Naakkojen on koettu paikallisesti aiheuttaneen ihmisille haittaa jo kauan aikaa. Esimerkiksi 1900-luvun alussa naakkojen havaittiin Lohjan seudulla aiheuttavan vahinkoa esimerkiksi sianhoidolle sotkemalla paikkoja ulosteillaan, syömällä jyviä ja siemeniä pelloilta sekä kirsikoita puutarhoista (Hildén & Hildén 1918, ). Antikaisen (1968, 116) seurakunnille tekemässä kyselyssä naakkojen aiheuttamiksi haitoiksi ilmoitettiin likaaminen ja roskaaminen, pikkulintujen häätäminen, viljan syönti pelloilta, piippujen tukkiminen pesämateriaalilla, kukkien nosteleminen maljakoista hautausmaalla, vastenmielinen ääntely, taimien ja siementen syönti puutarhoilta, ulosteiden aiheuttama puurakenteiden lahoaminen sekä tautien levittäminen. Pesintää oli vastausten perusteella (Antikainen 1968, 118) yritetty estää kymmenissä eri kirkoissa sulkemalla kolot laudan ja tiilen kappaleilla, rautalankaverkoilla, lasinpalasilla, kivillä, muuraamalla ne umpeen ja peittämällä piiput rautalankaverkolla. Naakkakantaa oli lisäksi vähennetty hävittämällä munapesiä, myrkyttämällä lintuja fosforoiduilla jyvillä ja ampumalla. Ensimmäisen kerran Suomea koskevassa lainsäädännössä naakka mainittiin vuonna 1741, jolloin se luokiteltiin vahinkolinnuksi (Pohja-Mykrä, Vuorisalo & Mykrä 2005, 286). Suomen valtio alkoi tuolloin maksaa tapporahoja naakoista. Niitä maksettiin vuoteen 1868 saakka. Naakka rauhoitettiin vuonna 1923 (Luonnonsuojelulaki 71/1923, 13 ). Rauhoitus jatkui vuoteen 1962 saakka (Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta 292/1962, 13 ), jolloin naakan aiheuttamiin haittoihin vedoten se poistettiin rauhoitettujen lajien listalta. Vuodesta 1993 alkaen

24 18 naakka on ollut jälleen rauhoitettu (Laki luonnonsuojelulain 13 ja 14 muuttamisesta 619/1993, 13 ). Jones ja Everdingin (1993) mukaan varislintujen levittäytyminen tiheään asutuille alueille on johtanut niiden ja ihmisten välisten konfliktien yleistymiseen. Konflikteja ovat aiheuttaneet muun muassa ulostehaitat ja yöpymispaikoilla ilmenevä voimakas ääntely. (Everding & Jones 2004, 22.) Ulostehaittoja suurempi huoli on kohdistunut naakkojen mahdollisesti aiheuttamaan tautivaaraan. Lokkien ja varislintujen (Benton ym. 1983, Butterfield ym. 1983) tiedetään voivan kantaa taudinaiheuttajia, kuten salmonellaa ja koli- ja botuliinibakteereja, jotka saattavat tarttua ihmiseen (Baxter & Allan 2008, 1653). Fashamin (2000) mukaan jätteitä syövät suuret lintuparvet voivat aiheuttaa merkittäviä haittoja, sillä ulosteet saattavat lisätä ihmisten riskiä sairastua lintujen levittämiin tauteihin (Baxter & Allan 2008, 1653). Suomessa ei ole toistaiseksi tutkittu, voivatko naakat levittää esimerkiksi edellä mainittuja tauteja, mutta sitä tullaan tutkimaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeessa. Vasta 2000-luvulla naakkojen aiheuttamat haitat ovat olleet aiempaa näkyvämmin esillä siellä, missä naakkakanta on tihein. Naakkojen aiheuttamat vahingot ovat olleet esillä myös eduskunnassa, jossa on vaadittu asiaan puuttumista kirjallisissa kysymyksissä (muun muassa Timo Heinonen 228/2014 ja Reijo Hongisto 478/2011). Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen esiselvityksessä vuonna 2011 (Pohja-Mykrä 2011, 4) kartoitettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ely) tehdyn kyselyn avulla muun muassa naakkojen aiheuttamien vahinkojen määrää ja laatua. Vastauksissa tuli esille runsastuneen naakkakannan aiheuttamien vahinkojen lisääntyminen, mikä näkyi yhteydenottojen ja vahingonkorvaushakemusten määrän kasvuna. Huomattava osa naakkojen aiheuttamista haitoista, kuten savupiippujen tukkiminen, ovat sellaisia, että niistä ei voi hakea eikä saada korvauksia. Korvauskelvottomuus näkyy lisääntyneenä yleisönosastokirjoitteluna sekä yhteydenottoina kaupunkien ympäristötoimiin ja nuohoojiin. (Pohja-Mykrä 2011, 5).

25 19 Kaupunkiympäristöissä ympäri maailman varislinnuista aiheutuvia haittoja on yleensä pyritty hallitsemaan kohdistamalla toimenpiteet lintujen yöpymispaikkoihin. Tavoitteena on usein ollut lieventää konflikteja vähentämällä lintujen yksilömäärää. Toimenpiteinä on tehty esimerkiksi erilaisia karkotuskokeiluja ja yöpymisalueen puuston käsittelyä. Aiemmin lintuja on yleisesti myös ammuttu. Toimenpiteet ovat vaikutuksiltaan yleensä epäonnistuneet, mikä on johtunut puutteellisesta lintujen käyttäytymisen ymmärtämisestä. (Everding & Jones 2004, 22, 31.) Myös Ruotsissa on tutkittu naakan aiheuttamia haittoja kaupunkiympäristössä (Sveriges Kommuner och Landsting 2010, 1). Tutkimuksen tarve johtuu samoista syistä kuin Suomessa. Ihmiset ovat kokeneet häiriintyvänsä naakkojen aiheuttamasta voimakkaasta ääntelystä ja ulostehaitoista. Haitat ovat johtaneet laajoihin keskusteluihin ja ehdotuksiin siitä, pitäisikö naakkaongelmaan puuttua. Ruotsissa on käytetty paljon resursseja suurten varislintuparvien karkottamiseen pois kaupunkien keskustoista. Karkotuksiin on kokeiltu usein samoja keinoja kuin Suomessa, kuten äänikarkotinta, tuulessa heiluvia pelättimiä ja petolinnun kuvia. Karkotustoimenpiteillä on ollut lähes aina vähäinen tai lyhytaikainen vaikutus. Pitkän aikavälin tavoitteena on ollut löytää toteuttamiskelpoinen ja pehmeä keino, jolla voitaisiin ohjata lintujen suurimmat yöpymispaikat pois keskeisiltä, ongelmallisiksi koetuilta alueilta. Tärkeäksi tavoitteeksi on asetettu myös ihmisten hyväksynnän lisääminen. (Sveriges Kommuner och Landsting 2010, 1-2, 6.) Suomessa yritykset saada suuret naakkaparvet pois kaupungeista ovat olleet vähäisempiä, eikä karkotuskeinoista tai niiden mahdollisista vaikutuksista ole tutkimustietoa. Lahden, toisen tämän tutkimuksen kohdekaupungin, ympäristötoimi on saanut vain vähän yhteydenottoja naakkojen aiheuttamista haitoista. Esimerkiksi vuonna 2014 ilmoituksia oli tullut lokakuuhun mennessä vain yksi. Ilmoitus koski naakkojen pesintää kerrostalon kattorakenteissa. Vuonna 2013 yhteydenottoja oli kaksi: naakan pesinnästä aiheutuva haitta ja autojen likaantuminen naakkojen ulosteista luvulla valituksia naakkojen aiheuttamista haitoista on tullut keskimäärin muutama vuodessa. (Riihelä 2014.) Toiselle tutkimuskaupungille Seinäjoelle ilmoituksia naakan aiheuttamista haitoista ja vahingoista on tullut huomattavasti enemmän kuin Lahdessa. Viime vuosina

26 20 valituksia on tullut jopa viikoittain. Yhteydenottojen syynä ovat olleet naakkojen aiheuttama voimakas ääntely sekä uloste- ja hygieniahaitat. Lisäksi useat ihmiset ovat kertoneet pelkäävänsä naakkoja. Niiden aiheuttamien haittojen määrän on koettu lisääntyneen jatkuvasti viimeisen 5-10 vuoden aikana. (Kangas 2014.)

27 21 3 TUTKIMUKSEN TAVOITE 3.1 Tutkimuskysymykset Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä perusteella erikokoiset naakkaparvet valitsevat yöpymispaikkansa. Tutkimuskohteena on naakkojen talviaikainen yöpymispaikkavalinta. Tutkimuskysymykset ovat: - Millaisia alueita naakat suosivat yöpymisalueinaan kaupunkiympäristössä ja mitkä ovat mahdolliset syyt siihen? - Onko erikokoisten naakkaparvien yöpymispaikkavalinta erilainen ja jos on, niin millä lailla? - Millaisia ovat naakkojen aiheuttamat haitat kaupunkiympäristössä? - Voidaanko yhdyskuntasuunnittelulla vaikuttaa suurten naakkaparvien esiintymiseen kaupunkiympäristössä? Opinnäytetyössä selvitetään kahden tutkimusalueen, Lahden ja Seinäjoen kaupunkien, talvehtivien naakkakantojen määrät ja määrissä tapahtuneet muutokset syksyn ja kevään välisinä aikoina kahtena laskentatalvena ja Naakkojen yöpymispaikkavalinnan selvittämiseksi molemmissa kaupungeissa kaikilta tiedossa olevilta naakkojen yöpymisalueilta kerättiin muuttujatietoja, kuten erilaisten ihmisperäisten häiriölähteiden etäisyyksiä ja kasvillisuustietoja. Lisäksi opinnäytetyössä kuvataan, millaisia haittoja ja vahinkoja naakkojen on ilmoitettu aiheuttavan kaupunkiympäristössä. Lähteenä käytetään Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen saamia vastauksia. Samalla esitellään, millä tavoin ja millaisin tuloksin vahinkoja on pyritty estämään. Tutkimuksen tavoitteena on myös tuottaa sovellettavaa tietoa naakan perusbiologiasta ja kaupunkinaakkojen käyttäytymisestä. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista jatkossa hyödyntää myös kaupunkiympäristöjen yhdyskuntasuunnittelussa.

28 Tutkimusalueiden kuvaus Naakan pesimäkannan kokoa ja sen muutoksia ei ole kummallakaan tutkimusalueella koskaan selvitetty. Myöskään talvikannan kokoa ei ole systemaattisesti laskettu. Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen tutkimus kohdistui Lahteen siksi, että kaupunki oli halukas ja aktiivinen lähtemään hankkeeseen mukaan alueen naakkakannan, yöpymispaikkojen sijaintien ja kaupunkinaakkojen käyttäytymisen selvittämiseksi. Seinäjoki valikoitui toiseksi tutkimuskaupungiksi taas siksi, että Etelä-Pohjanmaan ely-keskus ja Seinäjoen kaupunki olivat hankkeessa aloitteellisia ja tukivat hankkeen aloitusvaihetta. Kohdealueen valintaan vaikutti myös se, että Etelä-Pohjanmaan ely-keskukselle on tullut paljon ilmoituksia ja yhteydenottoja naakkavahingoista. Tutkimusalueiden valintaan vaikuttivat myös käytännön syyt, sillä maastotyöt tutkimusalueilla vaativat paikallistuntemusta. Lahti sijaitsee Etelä-Suomessa Päijät-Hämeen maakunnassa. Lahdessa on asukasta. Kaupunki on maapinta-alaltaan noin 135 km 2, ja väestötiheys on noin 765 as/km². (Lahti 2014b.) Seinäjoki sijaitsee Länsi-Suomessa Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Asukkaita Seinäjoella on Kaupunki on maapinta-alaltaan noin km 2, ja väestötiheys on noin 41 as/km 2. (Seinäjoki 2014.) Seinäjoen pinta-alaa ovat kasvattaneet kuntaliitokset 2000-luvulla Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron kanssa. Vaikka Seinäjoki on Lahteen verrattuna maapinta-alaltaan lähes 11-kertainen, niin tutkimusalueet kattavat molemmissa kaupungeissa yhtä suuren alueen, noin 32 km 2. Tutkimusalueiden rajaukset ovat liitteissä 1 ja 2. Lahdessa naakan varhaisista vaiheista ei ole tarkkaa tietoa. Ensimmäinen tiedossa oleva havainto on vuonna 1944 Lahden torilta ammuttuna ostettu naakka (Kolunnen 2014). Ensimmäisen pesälöydön ajankohdasta ei ole tietoa. Talvilintulaskennoissa 1950-luvun loppupuolella havaittiin kuitenkin jo yksilön naakkamääriä muun muassa Mukkulassa, Renkomäessä ja Jalkarannassa luvuilla havaitut naakkamäärät samoilla talvilintulaskentareiteillä pysyivät suurin piirtein samoina tai jopa pienentyivät. Vasta ja 2000-luvuilla naakkoja havaittiin aiempaa enemmän Lahden talvilintulaskentareiteillä. (Luonnontieteellinen

29 23 keskusmuseo 2014.) Lahden I:n ( ) ja II:n ( ) Lintuatlaksen välisenä aikana naakka oli yksi selvimmin runsastuneista lajeista (Metsänen 2012, 151). Lahden ensimmäinen havainto yli 1000 naakkayksilöstä on tehty talvella , jolloin Tapanilan kaupunginosassa yöpyi usean kuukauden ajan noin 1000 linnun ennätyssuuri parvi (Reinikainen 1978, 97; Sirkiä & Lammi 1980, 43) havaitun yksilön raja rikottiin noin kymmenen vuotta myöhemmin lokakuussa 1987, jolloin Myllysaaressa havaittiin noin 2000 naakkaa (Reinikainen 1988, 106). Nämä olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuria kerääntymiä, sillä vasta 2000-luvun alkupuolella havaittiin säännöllisesti näin suuria naakkaparvia (Kuhno, Alanko, Metsänen, Koivisto, Oksanen & Hämäläinen 2004, 34; Ruottinen 2006, 31). Lahdessa suurimmat naakkaparvet on 2000-luvulla nähty Kujalan jätekeskuksella ja Lahden keskusta-alueella. Lahden suurin yhdessä paikassa havaittu naakkamäärä, 5000 yksilöä, oli Kujalan jätekeskuksella. (BirdLife Suomi ry 2014.) Seinäjoen ensimmäinen tiedossa oleva naakkahavainto on vuodelta 1963, jolloin Itikanmäellä havaittiin kuusi naakkaa (BirdLife Suomi ry 2014). Seinäjoen ensimmäinen ilmoitettu pesimälöytö on vuodelta 1974, jolloin Lakeuden Ristin kellotornista löydettiin naakan pesä (Antikainen 1975, 19). Seinäjoella havaittiin 1960-luvulla useina talvina naakkoja, joten on todennäköistä, että niitä pesi jo tuolloin Seinäjoella luku oli kuitenkin talvilintulaskenta-aineistojen mukaan Seinäjoella lähes naakaton vuosikymmen. Naakka pysyi Seinäjoella harvalukuisena 1980-luvun puoliväliin saakka. Sen sijaan 1990-ja 2000-luvuilla naakkoja tavattiin talvilintulaskennoissa huomattavasti aiempaa enemmän. (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2014.) Ensimmäinen havainto yli 1000 naakan parvesta tehtiin Seinäjoella vuonna 1996 (Pahankala, Pienimaa, Rajala & Rautiainen 1997, 42), ja ensimmäinen yli 2000 naakkayksilön parvi tavattiin vuonna 2000 (Hutri, Pahankala, Rajala & Rautiainen 2000, 176). Havainnot Seinäjoen suurimmista naakkaparvista on tehty luvulla kaupungin keskustassa. Suurimmat ovat olleet yöpymisparvia. (BirdLife Suomi ry 2014.) 2000-luvulla Seinäjoella tehdyissä talvilintulaskennoissa on ha-

30 24 vaittu runsaasti naakkoja, jopa tuhansia yksilöitä yhdellä laskentareitillä (kuvio 1). Kuvion 1 talvilintulaskentareitti on pituudeltaan 8,4 km ja se sijaitsee maaseutuja peltomaisemassa lähellä Seinäjoen keskustaa. Kuviosta 1 on huomioitava, että laskentojen kellonajat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Yksilömäärä Syyslaskenta Talvilaskenta Kevätlaskenta KUVIO 1. Seinäjoen Murto-Heikkilä -talvilintulaskentareitin (nro 3498) naakkamäärät 2000-luvulla (Sillanpää 2014)

31 25 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Naakkojen kaupunkilaskentamenetelmä Laskentapaikat Lahden ja Seinäjoen talviaikaisten naakkamäärien selvittämiseksi kaupungeissa tehtiin naakkalaskennat vuosien ja syksyn ja kevään välisenä aikana. Laskentojen tavoite oli saada selville kaupunkialueille yöpymään saapuvien naakkojen yksilömäärät, niissä tapahtuvat muutokset laskentakausien aikana ja niiden välillä sekä yöpymispaikkojen sijainti. Pääosin havainnointi tapahtui kaupungin keskustassa olevasta yhdestä pisteestä, josta oli mahdollisimman hyvä näkyvyys jokaiseen ilmansuuntaan (kuvat 6 ja 7). KUVA 6. Näkymä Lahden Ristinkirkon tornista

32 26 Lahdessa ensimmäisenä talvena pääasiallisena laskentapaikkana oli Lahden kaupungintalon torni. Toisena talvena vakituisena laskentapaikkana oli Lahden seurakuntayhtymän Ristinkirkko. Lahden molemmissa paikoissa havainnointitasanne on noin 35 m:n korkeudella maanpinnasta loivan selännemuodostuman päällä (Lahti 2014a). Lahden tarkkailupisteiltä on lähes esteetön näkyvyys joka suuntaan. Seinäjoella laskentapaikkana oli Seinäjoen seurakunnan kirkon, Lakeuden Ristin, kellotorni. Kellotornin näköalatasanne on noin 60 m:n korkeudella maanpinnasta, ja sieltä on esteetön näkyvyys jokaiseen ilmansuuntaan. Seinäjoella näkyvyyttä edesauttoi maaston tasainen pinnanmuoto. KUVA 7. Näkymä Seinäjoen Lakeuden Ristin kellotornista

33 Laskentajaksot Laskennat aloitettiin vuonna 2012 Lahdessa lokakuussa ja Seinäjoella syyskuussa. Lahden laskentojen kuukautta myöhäisempi aloitus johtui siitä, että Lahti valikoitui toiseksi tutkimuskaupungiksi Seinäjokea huomattavasti myöhemmin ja ensimmäinen laskenta päästiin tekemään vasta lokakuun lopussa. Laskentoja tehtiin molemmissa kaupungeissa noin neljän viikon välein neljänä peräkkäisenä iltana jatkuen huhtikuulle. Laskentailtoja oli talvena Lahdessa 28 ja Seinäjoella 36 sekä talvena Lahdessa ja Seinäjoella 34. Jälkimmäisen talven laskennat aloitettiin molemmilla tutkimusalueilla jo elokuussa, koska naakkojen hakeutumisen kaupunkien keskustoihin yöpymään todettiin olevan hyvin voimakkaasti käynnissä jo alkusyksyllä. Myös talven laskentajaksot olivat nelipäiväisiä, ja laskennat tehtiin kerran kuussa. Poikkeuksen muodostivat Lahden maalis- ja huhtikuun 2014 sekä Seinäjoen syyskuun 2013 ja huhtikuun 2014 laskentajaksot, jotka olivat kolmipäiväisiä. Molempina talvina laskennat tehtiin samalla menetelmällä (luku 4.1.3), ja laskija oli jokaisella laskentakerralla sama. On otettava huomioon, että kummankin tutkimuskaupungin naakkalaskennat on tehty yhdestä tarkkailupisteestä havainnoiden. Havainnointi ei siis voi esteettömästä näkymästä huolimatta kattaa koko kaupungin aluetta. Esimerkiksi hämäryys, pinnanmuodot ja etenkin suuri rakennetun kaupunkialueen koko (Lahti) aiheuttavat sen, että laskenta ei kata koko kaupungin aluetta. Laskentojen ja yöpymispaikkatiedon keruun kattamat alueet on rajattu liitteinä oleviin karttoihin (liitteet 1 ja 2). Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että kaikki suurten naakkaparvien säännölliset yöpymispaikat olivat tutkimusalueiden sisällä. Molemmissa kaupungeissa tutkimusalueen koko oli noin 32 km Laskentatapa Tarkkailu laskentapaikalla aloitettiin noin 40 minuuttia - 2,5 tuntia ennen auringonlaskua. Havainnointia jatkettiin vielä noin minuuttia auringonlaskun jälkeen. Tarkkailuun käytetyn ajan vaihtelu johtui siitä, että päivän ollessa lyhimmillään naakat saapuivat kaupunkialueelle paljon lyhyemmän ajan kuluessa kuin syksyllä ja keväällä, valtaosa heti auringonlaskun jälkeen. Elo- ja huhtikuiden

34 28 laskennoissa laskenta aloitettiin noin 2,5 tuntia ennen auringonlaskua, sillä naakat saapuivat tuolloin aikaisin yöpymispaikoilleen. Päivän ollessa lyhimmillään laskentojen aloitusaika oli noin 40 minuuttia ennen auringonlaskua. Laskennassa laskettiin tai arvioitiin kaupunkeihin yöpymään saapuvien naakkojen yksilömäärä mahdollisimman tarkasti. Jos havaintohetkellä oli vielä valoisaa ja naakkaparvet pienehköjä, yksilömäärien laskeminen tarkasti oli mahdollista. Valo-olosuhteiden ollessa hyvät saapuvat naakkaparvet näkyivät jo kaukaa, jopa noin 5-10 km:n päästä. Tällöin parvet olivat pitkään näkyvissä ja yksilömäärän laskemiseen tai arvioimiseen jäi aikaa. Käytännössä havainnointitilanne oli kuitenkin usein se, että naakat saapuivat kaupunkialueelle osittain yhtäaikaisesti isoissa parvissa hämärän jo saavuttua, jolloin tarkan yksilömäärän laskeminen oli mahdotonta. Tällaisissa tilanteissa määrä jouduttiin arvioimaan. Myös sade, tuuli tai sumu aiheutti joillakin laskentakerroilla sen, että laskemisen sijaan parven yksilömäärä arvioitiin. Jos naakkojen yksilömäärä oli arvioitava, se tehtiin parinkymmenen linnun tarkkuudella noin yksilön kokoluokan parvista, noin 50 linnun tarkkuudella yksilön kokoluokan parvista, noin 100 linnun tarkkuudella yksilön parvista ja noin 500 linnun tarkkuudella tätä suuremmista parvista. Tarkkailupisteeltä pyrittiin paikallistamaan naakkaparvien laskeutumispaikka. Kun parvien saapuminen kaupunkiin auringon laskettua oli päättynyt ja pimeys esti havainnoinnin, kaikki tarkkailupisteeltä havaitut ja muut tiedossa olevat yöpymispaikat kierrettiin ja tarkastettiin. Yöpymispaikoilla naakkojen määrä laskettiin tai arvioitiin mahdollisimman tarkasti. Yöpyviä naakkoja ei pelotettu lentoon, vaan yöpymispaikat kierrettiin lintuja säikyttämättä. Tarkastuskierros ajoittui aina auringonlaskun jälkeiseen aikaan, jolloin etenkin lokakuun ja helmikuun välisenä aikana on hyvin pimeää. Naakat laskeutuivat yöpymispuihinsa loka-helmikuussa usein vasta pimeässä, joten naakkojen laskeminen puiden oksilta oli vaikeaa. Toisaalta suuri osa yöpymispaikoista sijaitsi lähellä tehokasta valonlähdettä tai ainakin kaupungin hajavalaisemalla alueella, mikä hieman helpotti laskemista tai arvioimista. Naakkojen lukumäärä yöpymispuusta laskettiin aina kun se oli mahdollista, mutta useimmissa tapauksissa yksilömäärä oli arvioitava joko puissa havaitun liikehdinnän tai ääntelyn voimakkuuden ja määrän perusteella. Jos yksilömäärää

35 29 ei pystytty laskemaan, se arvioitiin mahdollisimman tarkasti ja sijoitettiin esimerkiksi johonkin seuraavista luokista: <9, 10 25, ja yksilöä. Tilastollista käsittelyä varten parven kooksi otettiin luokan keskiarvo, esimerkiksi yksilön parvessa tulkittiin olevan keskimäärin 18 yksilöä. Liitteissä 7 ja 8 on kuvia tyypillisistä naakkojen yöpymispaikoista Lahdessa ja Seinäjoella. Yhdellä yöpymispaikalla ei ollut mahdollista havainnoida pitkään, koska naakat asettauduttuaan yöpymispuihinsa hiljenivät vähitellen ja yhdellä tarkastuskierroksella oli ehdittävä käydä useissa eri yöpymispaikoissa. Havainto naakkojen mahdollisesta paikallaolosta sekä laskeminen tai arvio yksilömäärästä oli siis tehtävä melko nopeasti. Yksilömäärien arvioinneista ja mahdollisesta havainnointiajankohdan huonosta säätilasta aiheutuvaa epätarkkuutta vähennettiin sillä, että laskentailtoja oli neljä peräkkäin. Tarkasteluun otettiin aina suurin havaintomäärää kultakin laskentaviikolta. 4.2 Yöpymispaikkatiedon keruumenetelmä Yöpymispaikkatiedon keruuta varten selvitettiin ensin se, missä naakkojen yöpymispaikat Lahdessa ja Seinäjoella sijaitsevat. Paikat, joissa naakkoja oli vain satunnaisesti ja havaintohetkellä aina alle 10 yksilöä, jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Tällaisia paikkoja löytyi Seinäjoelta kaksi. Lisäksi kahdesta Seinäjoen yöpymispaikasta kaadettiin puusto keväällä 2014, ennen kuin kohteista ehdittiin kerätä puusto- ja pensastiedot. Yöpymispaikkojen tarkastelu tehtiin pistemäisenä eli yöpymispaikaksi tulkittiin puu tai yhtenäinen puuryhmä, johon yksi naakkaparveksi tulkittava naakkaryhmä oli asettunut. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Naakan aiheuttamien haittojen hallinta - hankkeen www-sivuilla on ollut tammikuusta 2013 alkaen yleisölle suunnattu kyselylomake (liite 3), jolla naakoista kiinnostuneet ovat voineet ilmoittaa havaintojaan naakkojen yöpymispaikoista. Havaintoja toivottiin ensisijaisesti Lahdesta ja Seinäjoelta. Lisäksi naakkatutkimushankkeesta uutisoitiin paikallisissa medioissa, joissa toivottiin ihmisten ilmoittavan havaintojaan yöpymispaikoista. Yöpymis-

36 30 paikkailmoituksia tuli www-sivujen kautta yhteensä 112 kpl, joista Lahdesta 65 kpl, Seinäjoelta 28 kpl ja loput muualta. Jos www-sivujen kautta ilmoitettu paikka oli entuudestaan tuntematon ja jos havainto oli hiljattain tehty, ilmoittajalta tiedusteltiin lisätietoja havainnosta. Jos havainto tuntui luotettavalta, tällaisia paikkoja tarkistettiin maastokäynnein. Yöpymispaikkatiedot kerättiin maalis-kesäkuussa Kerätyt muuttujatiedot Jokaiselta yöpymispaikalta kerättiin tiedot seuraavista muuttujista: Ihmistoiminnan vaikutus - lähimmän valonlähteen etäisyys yöpymispaikasta (jatkuva muuttuja, m) - yöpymispaikan valoluokka (luokkamuuttuja, luokat 1-4) - lähimmän rakennuksen etäisyys yöpymispaikasta (jatkuva muuttuja, m) - lähimmän tien, kevyen liikenteen väylän ja pysäköintialueen etäisyys yöpymispaikasta (jatkuva muuttuja, m). Puisto-ominaisuudet - yöpymispaikan koordinaatit - naakkojen yöpymiseen käyttämät puulajit (luokkamuuttuja, puulaji) - pensaiden ja puiden tiheys yöpymispaikalla (jatkuva muuttuja, kpl/314 m 2 ) - puuston korkeus yöpymispaikalla (luokkamuuttuja, luokat 1-4) - yöpymispaikan luonnontilaisuus (luokkamuuttuja, luokat 1-2). Yöpymispaikan keskipisteen koordinaatit selvitettiin ilmakuvista Maanmittauslaitoksen Ammattilaisen karttapaikasta. Yöpymispaikan keskipistettä lähinnä olevan rakennuksen etäisyys mitattiin mahdollisuuksien mukaan maastossa 10 cm:n tarkkuudella, muussa tapauksessa Google Earth -ohjelman (Google 2014) ilmakuvan perusteella. Rakennukseksi tulkittiin kaikki omakoti- ja pientalot, rivitalot, kerrostalot, varasto- ja teollisuushallit, talojen ulkorakennukset, autotallit ja -katokset, asemalaiturin odotuskatokset ja kauppa- ja koulurakennukset, mutta ei kuitenkaan laiturin, koirankopin ja leikkimökin kaltaisia hyvin pieniä rakennelmia.

37 31 Lähimmän autotien etäisyys mitattiin maastossa 10 cm:n tarkkuudella. Joissakin tapauksissa mittaus tehtiin Google Earth -ohjelman (Google 2014) ilmakuvasta. Etäisyys mitattiin ajokaistan reunaan. Samalla periaatteella mitattiin lähimmän kevyen liikenteen väylän ja lähimmän pysäköintialueen etäisyys. Kevyen liikenteen väyläksi tulkittiin ainoastaan viralliset, siihen tarkoitukseen tehdyt väylät ja kulkureitit, esimerkiksi kaikki pyörätiet, puistoalueiden kunnossa pidetyt väylät ja kerros- ja rivitaloalueiden sisäpihojen ylläpidetyt kulkuväylät. Kevyen liikenteen väyliksi ei laskettu esimerkiksi epävirallisia oikopolkuja puiston tai metsikön läpi eikä talvikunnossapitoa vailla olevia polkuja. Pysäköintialueeksi tulkittiin yöpymispaikkaa lähin pysäköimiseen tarkoitettu alue. Etäisyydet mitattiin aina yöpymispaikan keskipisteestä. Naakkojen yöpymiseen käyttämät puulajit selvitettiin naakkalaskentojen yhteydessä tehdyillä tarkastuskierroksilla. Mikäli puulajimääritys oli jäänyt epäselväksi, se tarkistettiin yöpymispaikkatiedon keruun yhteydessä. Pensaita ja puustoa tarkasteltiin 10 m:n säteellä yöpymispuusta tai yöpymispaikan keskipisteestä. Tarkastelualueen pinta-ala oli siten 316 m 2. Naakkojen yöpymiseen käyttämän puun tai puiden korkeudet mitattiin. Jos yöpymispaikalla oli naakkojen käytössä alle 10 puuta, mitattiin kaikkien puiden korkeus, josta laskettiin keskiarvo. Jos yöpymispaikka oli hyvin tiheäkasvuinen ja sekapuustoinen ja jos naakat olivat levittäytyneet yöpymään laajalle alueelle, kohteilla arvioitiin puuston keskimääräinen korkeus 10 m:n säteellä yöpymispaikan keskipisteestä. Tällaisia kohteita oli ainoastaan kaksi, molemmat Seinäjoella. Puulajien määrityksessä eri pihtalajit luokiteltiin kuuluvan samaan luokkaan kuusien kanssa. Myöskään eri koivu- ja pajulajeja ei eritelty toisistaan. Puuston korkeuden perusteella yöpymispaikka luokiteltiin johonkin seuraavista neljästä luokasta: 2,01 5 m, 5,1 10 m, 10,1 15 m tai 15,01 metriä. Puiden (korkeus 2 m) lukumäärä laskettiin puulajeittain 10 m:n säteeltä yöpymispaikan keskipisteestä. Myös pensaiden lukumäärä laskettiin 10 m:n säteeltä, mutta lajimäärityksiä ei tehty. Pensaiksi tulkittiin myös kaikki alle 2 m:n korkuiset puut. Yöpymispaikan luonnontilaisuuden määrittelyssä käytettiin kahta eri luokkaa, hoidettu ja hoitamaton, jotka määritettiin tarkastelemalla kenttäkerroksen luonnontilaisuutta.

38 32 Jokaisen yöpymispaikan keskipisteestä mitattiin etäisyys 10 cm:n tarkkuudella lähimpään valonlähteeseen. Mittaus tapahtui useimmissa tapauksissa maastossa, mutta joissakin kohteissa se piti tehdä ilmakuvasta. Keinovalon määrä luokiteltiin neljään luokkaan, jotka olivat: 1) valaistu tehokkaasti, 2) tavanomainen kaupunkivalaistus, 3) heikko valaistus ja 4) pimeä. Yöpymispaikka kuului luokkaan 1, jos lähin tehokas valonlähde (esimerkiksi katulamppu tai puiston valaisinpylväs) oli hyvin lähellä yöpymispaikan keskipistettä. Valoluokassa 1 valonlähteitä oli yleensä useammalla kuin yhdellä puolella yöpymispaikkaa. Valonlähde oli usein kiinni yöpymispuussa, ja valo paloi jokaisella käyntikerralla sekä oletettavasti myös läpi yön. Luokkaan 1 kuului myös sellainen yöpymispaikka, jota lähinnä oleva valonlähde, esimerkiksi ratapiha-alueen tehokas valaisinpylväs, ei ollut yöpymispaikan välittömässä lähiympäristössä mutta joka poikkeuksellisen hyvin valaisi yöpymispaikan. Yöpymispaikka kuului luokkaan 2 (tavanomainen kaupunkivalaistus), jos lähin valo ei ollut yöpymispaikan välittömässä läheisyydessä, mutta yöpymispaikka oli kuitenkin selvästi kaupunkivalaistuksen vaikutusalueella. Myös luokassa 2 yöpymispaikka oli valaistu todennäköisesti läpi yön, sillä valtaosalla yöpymispaikoista valonlähteenä olivat katuvalot tai kevyen liikenteen väylien valotolpat. Yöpymispaikka kuului luokkaan 3 (heikko valaistus), jos lähin valo oli kaukana eikä sen havaittu valaisevan yöpymispaikkaa. Yöpymispaikka luului luokkaan 4, jos alue oli täysin pimeä. 4.4 Tilastollinen analyysi Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS Statistics 22-tilasto-ohjelmalla. Yli kahden luokan luokkamuuttujat (yöpymiseen käytettävä puulaji, yöpymispuun korkeus ja valoluokka) testattiin khiin (Chi-square) neliötestillä otosten välisen riippumattomuuden selvittämiseksi. Jatkuvien muuttujien (pensas- ja puustotiheyden, valonlähteen, tien, kevyen liikenteen väylän ja pysäköintialueen etäisyyden) sekä kaksiluokkaisten muuttujien (yöpymispaikan luonnontilaisuus) tarkastelu tehtiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysillä. Referenssikategoriana oli suuri parvi, joten testissä tutkittiin, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että suuri parvi käyttäytyi yöpymispaikan valinnassa toisin kuin pieni tai keskikokoinen parvi. Tilastollisessa käsittelyssä tiettyä

39 33 yöpymispaikkaa käyttävä naakkaparvi luokiteltiin yksilömäärän mukaan kuuluvaksi johonkin seuraavista kolmesta luokasta: pieni parvi (10 50 yksilöä), keskikokoinen parvi ( yksilöä) tai suuri parvi ( 601 yksilöä). Analyysissä verrattiin pieniä ja keskikokoisia parvia suuriin parviin ja niiden yöpymispaikan valintaan. Vertailua ei siis tehty pienten ja keskikokoisten parvien yöpymispaikkojen välillä. Tilastolliset analyysit teki Naakan aiheuttamien haittojen hallinta - hankkeen projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä. 4.5 Naakkojen aiheuttamat haitat ja vahingot Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen www-sivuilla on kesäkuusta 2012 alkaen ollut sähköinen lomake (liite 4), jolla halukkaat ovat voineet jättää ilmoituksia naakkojen aiheuttamista haitoista ja vahingoista. Syyskuuhun 2014 mennessä ilmoituksia oli saatu 229 kappaletta, joissa oli ilmoitettu yhteensä 623 naakkojen aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa. Yhdessä ilmoituksessa oli lähes aina kerrottu useista naakkojen aiheuttamista haitoista. Haittailmoitusten tarkastelussa naakkojen aiheuttamat haitat ja vahingot luokiteltiin kuuluvan kahteen eri luokkaan: joko 1) maatalousvahingot tai 2) muut vahingot. Tässä työssä tarkastellaan luokkaan muut vahingot kuuluvia naakkavahinkoja ja -haittoja.

40 Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu 34 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 5.1 Kaupunkilaskennat Lahti Naakkojen kaupunkilaskennoissa havaittiin, että heti elo-syyskuussa kaupunkialueille yöpymään saapuvien naakkojen määrä oli jo suuri, useita tuhansia yksilöitä (kuvio 2). Laskennoissa havaitut naakkamäärät esitetään taulukoissa 1 ja 2. Tarkkailupisteellä ja sitä seuranneella tarkastuskierroksella havaitut naakkamäärät olivat harvoin täsmälleen samat, koska hämärällä tai pimeällä naakkojen yksilömäärän laskeminen tarkasti ei ollut mahdollista ja yleensä oli tyydyttävä arvioihin. Lisäksi kaikkia naakkojen käyttämiä yöpymispaikkoja ei aina tarkastuskierroksella löydetty. Havaitut naakkamäärät ovat tutkimusalueiden vähimmäismääriä, sillä kaikkia naakkayksilöitä ja pienempiä parvia ei ollut mahdollista havaita. Lahti, talvi Seinäjoki, talvi Yksilömäärä Lahti, talvi Seinäjoki, talvi KUVIO 2. Lahden ja Seinäjoen naakkalaskennoissa havaitut naakkamäärät talvina ja

41 35 Lahdessa talven naakkojen suurin yksilömäärä (3 505) havaittiin marraskuussa (taulukko 1). Määrät pysyivät suurina tammikuulle saakka, jonka jälkeen yksilömäärät alkoivat vähentyä melko nopeasti. Huhtikuun maaliskuuta suurempi naakkamäärä saattaa johtua kevätmuutolta saapuneista naakoista. Talvi oli naakkojen yksilömäärien ja niissä talven aikana tapahtuneiden muutosten suhteen samantyyppinen kuin edeltävä talvi. Laskennat aloitettiin kahta kuukautta aiemmin kuin talvella Elokuussa havaittu naakkamäärä oli melko pieni, noin 450 yksilöä, mutta kuukautta myöhemmin määrä oli yli kahdeksan kertaa suurempi, noin yksilöä. Lahden naakkamäärät talvella pysyivät suurina helmikuun lopulle saakka, jonka jälkeen määrät alkoivat vähentyä. Maaliskuussa 2014 havaittu poikkeavan suuri määrä, yksilöä, johtui osittain siitä, että Vesijärven jäällä oli yli 700 naakkaa. Jäälle kokoontunut parvi oli mahdollisesti kevätmuutolla säätyypin ollessa laskenta-ajankohtana hyvin keväinen ja lämmin. Suurin naakkamäärä saavutettiin kumpanakin talvena syys-marraskuun välisenä aikana. Talvella Lahdessa suurin laskennoissa havaittu naakkamäärä, yksilöä, oli noin 6,5 % suurempi kuin edellisen talven suurin havaittu naakkamäärä. Havaittujen naakkojen määrän kasvu saattaa johtua Lahden alueen naakkapopulaation kasvusta, mutta todennäköisesti havainnointipaikan paraneminen ja laskijan kaupungin parempi tuntemus johtivat kattavampaan havaintotulokseen. Naakkojen määrät muuttuivat laskentatalvina samansuuntaisesti, vaikka jälkimmäisenä talvena huippumäärä oli suurempi. Notkahdukset yksilömäärissä esimerkiksi lokakuun lopussa 2013 ja tammikuussa 2014 eivät todennäköisesti ole todellisia muutoksia naakkojen yksilömäärissä, vaan johtuvat mahdollisesti siitä, että suurien parvien yöpymispaikat ovat siirtyneet pois kaupungin alueelta, eikä parvia ole saatu mukaan laskentoihin.

42 36 TAULUKKO 1. Lahden kaupunkilaskennoissa havaitut naakkamäärät. Yksilömääräsarakkeeseen on valittu laskentapisteeltä ja tarkkailukierrokselta havaituista yksilömääristä suurempi. Talvi Talvi Päivämäärä Yksilömäärä Päivämäärä Yksilömäärä

43 Seinäjoki Seinäjoella ensimmäisenä laskentatalvena naakkamäärissä tapahtui hyvin voimakas runsastuminen syys- ja lokakuun välillä. Määrä kasvoi 2 625:stä yksilöön, mikä oli koko talven suurin määrä (taulukko 2). Yksilömäärät pysyivät suurina helmikuun alkuun saakka, jonka jälkeen ne laskivat nopeasti. Talven laskennat aloitettiin elokuussa, kuukautta edellistä talvea aiemmin. Jo elokuussa havaittiin kaupunkiin yöpymään saapuvien naakkamäärien olevan suuria, jopa yksilöä. Lokakuussa tapahtui hyvin voimakas kasvu: määrä nousi noin naakkaan. Joulukuussa 2013 havaittiin koko kahden laskentatalven suurin määrä, yli yksilöä (taulukko 2). Tämän jälkeen naakkamäärissä alkoi tasainen väheneminen kevättä kohti. Naakat alkavat mahdollisesti jo helmikuun aikana vähitellen jättää kaupungeissa olevat yöpymispaikkansa ja siirtyä yöpymään lähemmäs tulevia pesimäpaikkojaan. Se, miten laajalta alueelta naakat saapuvat talveksi Lahteen tai Seinäjoelle ja miten laajalle alueelle ne keväällä hajaantuvat pesimään, ei ole tiedossa. Talven huippumäärä, noin yksilöä, on vuotta aikaisempaan huippuun, noin 6 750:een, verrattuna yli kolmanneksen suurempi. Syytä vuoden aikana tapahtuneeseen talvehtijoiden määrän voimakkaaseen kasvuun ei tiedetä. Naakkojen pesimämenestyksestä kesällä 2013 ei ole tarkkaa tietoa, mutta pesintä onnistui todennäköisesti vähintäänkin kohtalaisesti tai hyvin. Syksy 2013 oli hyvin leuto lauhan sään jatkuessa lähes koko talven. Seinäjoki lähiseutuineen oli melkein koko talven lumeton, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että tavallista suurempi osa naakoista jäi alueelle talvehtimaan. Toisaalta syksyllä 2013 Suomessa havaittiin monin paikoin runsasta naakkamuuttoa (Lehtinen 2013, 14), joten huomattava osa Suomen naakoista lähti pois lauhasta syksystä huolimatta. Lähes kaikkien peltokasvien sato oli vuonna 2013 tavallista parempi, ja viljasato suurin neljään vuoteen (MMM 2014), mikä on saattanut vaikuttaa talvehtivien naakkojen määrään. Sirkiä ja Lammin (1980, 49) mukaan talviaikaiset naakka- ja variskannat ovat huipussaan kaikkein lämpimimpien syksyjen jälkeen.

44 38 TAULUKKO 2. Seinäjoen kaupunkilaskennoissa havaitut naakkamäärät. Yksilömääräsarakkeeseen on valittu laskentapisteeltä ja tarkkailukierrokselta havaituista yksilömääristä suurempi. Talvi Talvi Päivämäärä Yksilömäärä Päivämäärä Yksilömäärä

45 Naakkojen saapumisajat, kokoontumispaikat ja lentolinjat Saapumisajat ja niihin vaikuttaneet tekijät Naakkaparvien saapumisaikoja kaupunkiin ei laskennoissa systemaattisesti kirjattu. Saapumisajoissa oli kuitenkin havaittavissa sekä Lahdessa että Seinäjoella sama ilmiö kuin eräissä muissakin aiemmissa tutkimuksissa (Tast & Rassi 1973, 33; Gyllin & Källander 1976, 119; Sirkiä & Lammi 1980, 46). Naakat saapuivat kaupunkiin auringon laskuun nähden sitä myöhemmin, mitä lyhyempi päivä oli. Eloja huhtikuussa valoisan ajan ollessa hyvin pitkä suurin osa havaituista naakoista saapui jo 1-2,5 tuntia ennen auringonlaskua kaupunkeihin. Lokakuussa ja helmikuussa vastaava aika oli noin 0-1 tuntia. Marras- ja tammikuun välisenä aikana valtaosa naakoista saapui vasta auringonlaskun jälkeen. Ääritapaus havaittiin joulukuussa 2013 Seinäjoella, jolloin kaupunkialueelle saapuvista noin naakasta vain noin 135 saapui ennen auringonlaskua, kaikki loput eli noin 99 % vasta auringonlaskun jälkeen. Toisena joulukuun laskentapäivänä myöhäisin parvi saapui yöpymispaikalleen vasta 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Kaiken kaikkiaan muutokset saapumisajoissa laskentatalvien aikana molemmilla tutkimusalueilla olivat vähittäisiä. Päivän ollessa lyhimmillään naakat käyttävät koko valoisan ajan erittäin tehokkaasti ravinnonhakuun. Tilanne oli samanlainen molempina talvina, vaikka alkutalvi ja vuodenvaihde olivat hyvin lauhoja ja lähes lumettomia, toisin kuin talvena Aivan kuten Englannissa (Coombs 1961, 63), Tampereella (Tast & Rassi 1973, 34), Ruotsissa (Gyllin & Källander 1976, 118) ja Lahdessa (Sirkiä & Lammi 1980, 46) tehdyissä tutkimuksissa myös Lahdessa ja Seinäjoella huomattiin, että päivän pituuden lisäksi myös sää vaikutti siihen, miten aikaisin naakkaparvet saapuivat kaupunkiin samoin kuin siihen, miten helposti havaittavia parvet olivat. Kirkkaalla ja pilvettömällä säällä naakat saapuivat kaupunkiin myöhemmin kuin sateisella ja sumuisella säällä. Tyynellä ja kirkkaalla säällä ne lensivät yleensä korkealla saapuessaan kaupunkiin ja olivat siten helpompi havaita ja laskea. Kovalla vastatuulella, sateella ja hämärässä naakat lensivät matalalla lähellä puun latvoja, kaupunkialueella aivan kattojen yläpuolella ja osittain jopa rakennusten välissä.

46 Naakkojen kokoontumispaikat Saapuessaan kaupunkiin naakat laskeutuivat ja kokoontuivat yleensä muuta ympäristöä korkeammalla oleviin paikkoihin, kuten puistojen ja muiden viheralueiden korkeimpiin puihin (yleensä lehtipuita myös talvella), korkeimpien kerrostalojen katoille sekä rakennustyömaiden nostokurkiin. Tämäntyyppiset väliaikaiset kokoontumispaikat olivat vaihtelevilla etäisyyksillä yöpymispaikoista. Lahdessa useat harjujen päällä olevat korkeat kerrostalot toimivat naakkojen väliaikaisina kokoontumispaikkoina ennen lopulliseen yöpymispaikkaan siirtymistä. Varsinaisiin yöpymispuihinsa naakat lähes aina menivät vasta auringonlaskun jälkeen. Elo- ja syyskuun laskennoissa havaittiin yksittäisiä poikkeuksia, kun naakat laskeutuivat parvittain yöpymispuihinsa jo muutamia minuutteja ennen auringonlaskua. Ne eivät kuitenkaan pysyneet puissa pitkään, vaan lähtivät aina uudelleen lentoon. Kyseessä olivat siis todennäköisesti väliaikaiset kokoontumispaikat. Preroosting-käyttäytymistä havaittiin naakkalaskentojen yhteydessä eniten ajanjaksolla loka-marraskuusta tammikuulle. Koska laskennat suoritettiin aina iltaisin, aamulla tapahtuvaa post-roosting-käyttäytymistä ei ollut mahdollisuutta havainnoida Johtolinjojen ja maamerkkien käyttö Kaupunkeihin yöpymään saapuvien naakkaparvien tulosuuntiin ei keskitytty laskennoissa systemaattisesti, mutta niistä tehtiin laskennan yhteydessä paljon havaintoja. Naakkojen on todettu käyttävän hyväkseen tiettyjä johtolinjoja, etenkin maanpinnan muotoja, suunnistaessaan yöpymispaikoilta ravinnonhakuun ja takaisin (Burns 1957, 63; Tast & Rassi 1973, 37; Gyllin & Källander 1976, 117). Myös Lahden alueella oli havaittavissa, että naakat seurailevat tiettyjä maamerkkejä. Isoja teitä noudattelevat lentolinjat olivat Lahdessa vaikeammin hahmotettavissa kuin Seinäjoella. Sen sijaan Lahden kaupunkialueella olevat harjut ja niiden päällä olevat korkeat, kauas näkyvät kerrostalot saattavat toimia naakkojen maamerkkeinä. Lahdessa havaituista naakoista arviolta 85 % tuli laskentatalvesta ja - kuukaudesta riippumatta Lahden Kujalan jätekeskukselta Lahteen yöpymään. Kujala sijaitsee Lahden keskustasta noin 7 km kaakkoon.

47 41 Myös Seinäjoen seudulla naakat saattavat käyttää tiettyjä maamerkkejä ja maanpinnan muotoja hyväkseen, sillä lentolinjat mukailivat hyvin säännöllisesti tiettyjä reittejä, esimerkiksi junanratoja ja isoja valtateitä. Lentolinjat olivat pysyvän oloisia, sillä samoja linjoja käytettiin molempina talvina. Seinäjoelle metsävaltaiselta alueelta, idän ja lounaan väliltä, naakkoja saapui hyvin pieniä määriä, kun taas peltovaltaisimmilta ilmansuunnilta saapuvat naakkamäärät olivat hyvin suuria. Seinäjokea lähin kaatopaikka on Ilmajoella oleva Etapin jätehuoltokeskus, joka sijaitsee noin 10 km:n etäisyydellä Seinäjoen keskustasta lounaaseen. Tältä suunnalta naakkaparvia ei kuitenkaan havaittu tulevan Seinäjoelle yöpymään Yöpymispaikan vaihtuminen ja siihen vaikuttaneet tekijät Laskennoissa havaittiin yöpymispaikkojen sijainnin, käytössä olevien yöpymispaikkojen lukumäärän ja niitä käyttävien naakkojen määrän vaihtelevan voimakkaasti syksyn ja kevään välisenä aikana. Syitä yöpymispaikkojen vaihtumiseen ei varmuudella tiedetä. Osa lehtipuista muodostuvista yöpymispaikoista hylättiin lokakuun aikana lehtien putoamisen aikaan, kun taas osa yöpymispaikoista säilyi naakkojen yöpymiskäytössä läpi talven lehtien varisemisesta huolimatta. Ihmisten aiheuttamia häiriötä, kuten liikkumista yöpymispuiden alla, havaittiin monilla yöpymispaikoilla useasti. Yleensä naakat eivät säikähtäneet ihmisen liikettä. Jos ne säikähtivät ja lähtivät lentoon, ne palasivat yleensä pian takaisin. Voi olla, että yöpymispaikan häiriötekijät ovat ratkaisevia paikan valinnassa etenkin sillä hetkellä, kun linnut ovat päättämässä, mihin puuhun laskeutua yöpymään. Naakkaparvien havaittiin vaihtavan yöpymispaikkojaan usein, ja vain harvoin yöpymispaikka oli yhtäjaksoisessa käytössä syksystä kevääseen saakka. Lahdessa kahden talven aikana ainoastaan yksi yöpymispaikka (Fellmaninpuisto) oli naakkojen säännöllisessä yöpymiskäytössä yhtäjaksoisesti noin kuuden kuukauden ajan. Lahdessa lähes 80 % yöpymispaikoista oli yhtäjaksoisessa yöpymiskäytössä vain kuukauden tai kaksi. Seinäjoen yöpymispaikoista naakkojen käytössä oli kahden talven aikana kuusi kuukautta tai enemmän viisi eri yöpymispaikkaa. Seinäjoella noin 60 % yöpymispaikoista oli naakkojen yhtäjaksoisessa käytössä vain kuukauden tai kaksi.

48 42 Syksyn edetessä kasvavat naakkamäärät kaupunkien yöpymispaikoilla saattavat johtua siitä, että samaan aikaan maaseudulla olevat yöpymispaikat hylätään. Lisääntyvät naakkamäärät saattavat johtua myös siitä, että talven lähestyessä naakkoja saapuu kaupunkiin yöpymään yhä kauempaa. Lisäksi pohjoisempaa saapuvat, muuttavat naakat saattavat jäädä talvehtimaan esimerkiksi Etelä-Suomeen suurien, paikallisten naakkaparvien ja parempien ravinnonlähteiden houkuttelemina. Vaikka naakkojen havaitut yksilömäärät olivat suurimmillaan lokakuun ja joulukuun välisenä aikana molempina laskentatalvina sekä Lahdessa että Seinäjoella (taulukko 1 ja 2), niin naakkojen käyttämien yöpymispaikkojen määrä ei ollut kuitenkaan tuolloin suurimmillaan. Petolintujen tai muiden saalistajien vaikutuksesta yöpymispaikan vaihtumiseen ei tehty havaintoja. Myöskään lämpötilan tai tuulen mahdollista vaikutusta yöpymispaikan siirtymiseen ei tutkittu. Yöpymispaikkojen tarkastusten yhteydessä kuitenkin havaittiin useasti, että naakat eivät karttaneet kovallakaan pakkasjaksolla esimerkiksi alavien peltojen reunoilla olevia yöpymispaikkoja, joissa lämpötila oli käyntihetkellä useita asteita alhaisempi kuin kaupungin keskustassa. Havaintojen mukaan ei myöskään kohtalainen tai navakka yöpymispaikkaan osunut tuuli saanut yöpymispaikkaa vaihtumaan suojaisampaan paikkaan. Sirkiä ja Lammi (1980, 48) epäilivät yöpymispaikkoja käyttävien lintujen määrissä tapahtuvien muutosten johtuvan lämpötilojen vaihtelusta. He havaitsivat, että pakkasjaksolla helmikuussa keskeisimmän yöpymispaikan yksilömäärä väheni, kun samaan aikaan pienempien yöpymispaikkojen lintumäärät kasvoivat. Sään lauhduttua tilanne palasi ennalleen. Sirkiä ja Lammi (1980, 48) pitivät todennäköisenä, että ainakin osa linnuista joutuu pakkasilla luopumaan pitkistä yöpymismatkoista säästääkseen energiaa Tutkimusalueilla havaitut petolinnut Naakkojen kaupunkilaskentojen yhteydessä tehtiin havaintoja myös petolinnuista sekä Lahdessa että Seinäjoella. Lahdessa laskentailtojen (n=62) aikana havaittiin pöllölajeista ainoastaan viirupöllö. Kyse oli päivälevolla olleesta linnusta melko kaukana lähimmästä naakkojen yöpymispaikasta. Kaupunkiympäristössä liikkuvista haukoista havaittiin usein varpus- ja kanahaukkoja. Varpushaukkoja oli mo-

49 43 lemmilla tutkimusalueilla, mutta lähes kaikki havainnot olivat syys- tai kevätaikaisia. Vain Lahdessa tehtiin yksittäisiä talviaikaisia havaintoja. Kanahaukka havaittiin varpushaukkaa huomattavasti useammin. Kanahaukka nähtiin lähes joka kuukausi molempina talvina Lahdessa, Seinäjoella sen sijaan vain muutaman kerran molempien talvien aikana (n=70). On myös mahdollista, että tutkimusaluille liikkuu satunnaisesti esimerkiksi huuhkajia. Talviaikainen naakkoihin kohdistuva saalistuspaine on luultavasti kuitenkin niin vähäinen, että sillä ei ole merkittävää vaikutusta kannan luontaisena säätelijänä tai tekijänä, joka pelottaisi naakat kaupungeista muualle yöpymään. 5.3 Yöpymispaikkavalintaan vaikuttavat tekijät Naakkojen yöpymispaikkavalintaa on jokaisen muuttujan osalta tarkasteltu naakkojen parvikoon mukaan. Yöpymispaikkaa käyttävä naakkaparvi luokiteltiin seuraaviin luokkiin: pieni parvi yksilöä, keskikokoinen parvi yksilöä ja suuri parvi 601 yksilöä. Alle kymmenen naakan havainnot yöpymispaikoilta tulkittiin satunnaisiksi havainnoiksi, eikä niitä otettu mukaan tarkasteluun. Jokaiselta yöpymispaikalta selvitettiin maastossa tehtyjen havaintojen perusteella sen hetkinen parvikoko. Yöpymispaikoista noin 85 % löytyi kuukausittain tehtävien naakkalaskentojen perusteella, loput yleisöhavaintoina, ennakkotiedon perusteella tai paikallisten lintuharrastajien avustuksella. Yöpymispaikkoja löydettiin ja varmennettiin kahden talven aikana Lahdesta yhteensä 36 (liite 5) ja Seinäjoelta 41 (liite 6) kappaletta. Seinäjoen 41 yöpymispaikasta kaksi oli sellaisia, että niissä havaittiin naakkoja satunnaisesti ja aina alle 10 yksilöä, joten Seinäjoen tarkasteltavaksi yöpymispaikkojen määräksi muodostui 39. Kahden talven aikana suoritetuissa laskennoissa naakkojen havaittiin yöpyvän ainoastaan puissa, ei koskaan esimerkiksi rakennuksissa. Gyllin ja Källanderin (1976, 114) mukaan naakkaparven voi havaita rakennuksen katolla yöaikaan, mutta ainoastaan tilapäisesti johtuen siitä, että parvi on pelotettu yöpymispuusta lentoon. Gyllin ja Källanderin (1976, 114) mukaan aikaisin aamulla naakkoja löytyy yöpymästä ainoastaan puista.

50 44 Sirkiä ja Lammi (1980, 43) selvittivät 1970-luvulla Lahdessa naakkojen ja varisten yöpymispaikkoja. He havaitsivat tyypillisen yöpymispaikan olevan kuusivaltainen havumetsä, jossa puiden korkeus oli metriä. Yöpymispuu oli aina kuusi, ja yöpymisparvet suosivat metsänreunoja. Yöpymispaikat rajoittuivat peltoaukeaan, puoliavonaiseen rämeeseen, pientaloalueeseen, teollisuusalueeseen tai soranottoalueeseen. Yöpymispaikkojen sijoittumiset eroavat melko paljon tässä tutkimuksessa talvina ja löydetyistä yöpymispaikkojen sijainneista. Lahden ja Seinäjoen yöpymispaikoista yhteensä 3 % rajoittui peltoon ja 15 % pientaloalueeseen. Rämeeseen, teollisuusalueeseen tai soranottoalueeseen ei rajoittunut yksikään yöpymispaikka. Useimmiten yöpymispaikka rajoittui virkistysalueeseen, puistoon tai kerrostaloalueeseen. Örebrossa Gyllin ja Källander (1976, 114) havaitsivat naakkojen yöpyvän sekä isoissa että pienissä puissa. Lyhimmät yöpymiseen käytetyt puut olivat viisimetrisiä, mutta suurin osa yöpymispuista oli isoja puita. Naakat istuivat aina puun ylemmässä puoliskossa, mutta eivät koskaan aivan latvassa. Lahden ja Seinäjoen tutkimusalueiden havainnot yöpymiseen käytetyn puun korkeudesta ovat hyvin samanlaisia kuin Örebrossa (luku 5.3.2), kuten myös havainnot yöpymisestä puun ylemmässä osassa jonkin verran latvuston alapuolella Puulajien vaikutus yöpymispaikan valintaan Tutkimusalueilla naakkojen havaittiin käyttävän yöpymiseen seuraavia puulajeja: haapa, harmaaleppä, koivu, kuusi (pihdat on tässä tutkimuksessa luokiteltu kuuluvan kuusiin), lehmus, mänty, paju, sembramänty, tammi, tuija, tuomi ja vaahtera (kuvio 3). Suurimmalla osalla yöpymispaikoista pääpuulaji oli sembramänty tai kuusi. Puustoltaan hyvin erityyppisistä naakkojen yöpymispaikoista ovat esimerkkejä liitteen 7 kuva 7 ja liitteen 8 kuva 8.

51 Lehmus Vaahtera Sembramänty Pajut Kuusi Mänty Tammi Tuomi Tuija Haapa Koivu 45 Yöpymispaikkojen lukumäärä Lahti Seinäjoki KUVIO 3. Naakkojen yöpymiseen käyttämät puulajit Lahden ja Seinäjoen yöpymispaikoilla talvina ja (Lahti n=36, Seinäjoki n=39). Jos kohteella oli useampi puulaji yöpymispuuna, niin kuvioon on valittu pääpuulaji Lahdessa naakkaparvien yöpymispaikan puulajivalinnassa tuli esille, että suuret parvet ( 601 yksilöä) yöpyvät sembramännyissä odotettua harvemmin (taulukko 3). Niin kuuset kuin lehtipuutkin olivat suurien naakkaparvien yöpymispuina, mutta yleisesti ottaen erikokoiset naakkaparvet eivät suosineet mitään tiettyä puulajia yöpymispuinaan. Puulajivalinnan tilastollista testausta vaikeutti se, että naakkojen yöpymiseen käyttämien puulajien havaitut frekvenssit eivät täyttäneet testin oletuksia. Analyysin luotettavuuden takaamiseksi analyysissä yhdistettiin männyt ja sembramännyt samaan luokkaan. Tyypillinen ison naakkaparven yöpymispaikka Lahdessa on esitetty liitteen 7 kuvissa 5 ja 8.

52 46 Seinäjoella (taulukko 4) suuret naakkaparvet suosivat hyvin selvästi lehtipuita ja erityisesti sekapuustoisia alueita yöpymispaikkoinaan, mutta välttelivät kaikkia havupuita. Tyypillinen ison naakkaparven yöpymispaikka Seinäjoella on esitetty liitteen 8 kuvissa 5 ja 9. Myös keskikokoiset naakkaparvet välttelivät mäntyjä ja sembramäntyjä, mutta suosivat kuusia. Liitteen 8 kuvissa 2 ja 4 on tyypillinen keskikokoisen naakkaparven yöpymispaikka. Pienet parvet käyttivät yöpymispaikkoinaan erityisesti sembramäntyjä sekä muita havupuita, mutta eivät juuri esiintyneet lehtipuissa eivätkä sekapuustoisissa yöpymispaikoissa. TAULUKKO 3. Yöpymispaikan puulajivalinta parvikoon mukaan Lahdessa. Khiin neliötestillä X 2 (4,N=228)=7,51, p=.112. Sembramänty sisältää myös männyt. Parvikoot: pieni yksilöä, keskikokoinen yksilöä ja suuri 601 yksilöä. Kuusi Sembramänty Lehtipuu Yhteensä PARVIKOKO n % n % n % n % Pieni 31 27, , ,7 Keskikokoinen 50 44, , , ,1 Suuri 32 28,3 3 7,5 A ,4 Yhteensä A = odotettua pienempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös -2.

53 47 TAULUKKO 4. Yöpymispaikan puulajivalinta parvikoon mukaan Seinäjoella. Khiin neliötestillä X 2 (8,N=538)=226,92, p<.001. Muu havupuu = tuijat ja männyt. Sekapuusto = paikat, joissa yöpymispaikkapuina sekä havu- että lehtipuita. Parvikoot: pieni yksilöä, keskikokoinen yksilöä ja suuri 601 yksilöä. Kuusi Sembramänty Muu havupuu Lehtipuu Sekapuusto Yhteensä PARVIKOKO n % n % n % n % n % n % Pieni 80 44, ,2 T 18 75,0 T 24 23,1 A 1 1,9 A ,5 Keskikokoinen 95 52,8 T 49 27,8 A 5 20, , , ,1 Suuri 5 2,8 A 0 0,0 A 1 4, ,8 T 34 63,0 T 72 13,4 Yhteensä A = odotettua pienempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös -2. T = odotettua suurempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös Puuston korkeuden vaikutus yöpymispaikan valintaan Molemmissa tutkimuskaupungeissa suurimmassa osassa naakkojen yöpymispaikoista puuston korkeus oli 15,1 metriä (kuvio 4). Yöpymispaikkoja, joissa puuston korkeus oli 5,1 10 m, oli lukumäärällisesti vähän, mutta suurin osa Seinäjoen naakoista suosi tällaisia kohteita yöpymispaikkoinaan. Lahdessa naakkaparvet eivät käyttäneet alle viisimetrisiä puita yöpymispaikkoinaan (taulukko 5). Suuret parvet suosivat korkeita yöpymispuita ( 15,1 m), kun taas pienet parvet välttelivät niitä suosien lyhyempiä 10,1 15-metrisiä yöpymispuita. Keskikokoiset naakkaparvet käyttivät melko tasaisesti erikokoisia puita yöpymiseensä. Myöskään Seinäjoella naakkaparvet eivät yöpyneet alle viiden metrin korkuisissa puissa (taulukko 6). Lahdesta poiketen suuret parvet suosivat lyhyitä yöpymispui-

54 48 ta (5,1 10 m) ja välttelivät korkeita yöpymispuita. Keskikokoiset parvet käyttivät melko tasaisesti kaikkien kokoluokkien puita, kun taas pienet parvet suosivat korkeampia yöpymispuita vältellen puuston korkeudelta alle 10-metrisiä paikkoja. Yöpymispaikkojen lukumäärä 30 Lahti Seinäjoki ,01-5 m 5,1-10 m 10,1-15 m 15,1 KUVIO 4. Puuston korkeus Lahden ja Seinäjoen yöpymispaikoilla (Lahti n=36, Seinäjoki n=39)

55 49 TAULUKKO 5. Naakkojen parvikoon ja yöpymispuun korkeuden välinen riippuvuus Lahdessa. Khiin neliötestillä X 2 (4,N=228)=14,54, p<.05. Parvikoot: pieni yksilöä, keskikokoinen yksilöä ja suuri 601 yksilöä. Yöpymispuun korkeus 5,1-10m Yöpymispuun korkeus 10,1 15 m Yöpymispuun korkeus 15,1 m Yhteensä PARVIKOKO n % n % n % n % Pieni 8 36, ,4 T 38 25,0 A 70 30,7 Keskikokoinen 13 41, , , ,1 Suuri 1 4, ,6 T 53 23,2 Yhteensä A = odotettua pienempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös -2. T = odotettua suurempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös 2. TAULUKKO 6. Naakkojen parvikoon ja yöpymispuun korkeuden välinen riippuvuus Seinäjoella. Khiin neliötestillä X 2 (4,N=538)=204,34, p<.001. Parvikoot: pieni yksilöä, keskikokoinen yksilöä ja suuri 601 yksilöä. Yöpymispuun korkeus 5,1 10 m Yöpymispuun korkeus 10,1 15 m Yöpymispuun korkeus 15,1 m Yhteensä PARVIKOKO n % n % n % n % Pieni 2 2,2 A 60 68,2 T ,2 T ,5 Keskikokoinen 37 41, , , ,1 Suuri 51 56,7 T 0 0,0 A 21 5,8 A 72 13,4 Yhteensä A = odotettua pienempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös -2. T = odotettua suurempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös 2.

56 Valaistuksen merkitys yöpymispaikan valintaan Naakkojen yöpymispaikat sijaitsivat hyvin usein lähellä valonlähdettä sekä Lahdessa että Seinäjoella. Lahdessa lähin valonlähde oli 1,3 m:n etäisyydellä yöpymispuusta, Seinäjoella 2,2 m:n etäisyydellä. Keskimäärin naakkojen yöpymispaikat olivat noin 15 m:n etäisyydellä lähimmästä valonlähteestä, eikä tutkimuskaupunkien välillä ollut juuri eroa keskimääräisissä etäisyyksissä valonlähteeseen. Esimerkki tehokkaasti valaistusta yöpymispaikasta on liitteen 8 kuvassa 1. Keinovalon määrä luokiteltiin neljään luokkaan, jotka olivat: 1) valaistu tehokkaasti, 2) tavanomainen kaupunkivalaistus, 3) heikko valaistus ja 4) pimeä. Lahdessa ja Seinäjoella naakkojen yöpymispaikkoja ei esiintynyt täysin pimeissä paikoissa lainkaan, joten yöpymispaikkoja esiintyi kolmessa eri valoluokassa. Valolähteen tilastollisen analyysin luotettavuuden vuoksi valoluokat 2 ja 3 yhdistettiin molemmissa kaupungeissa (ks. taulukko 7 ja 8). Tuloksista havaitaan, että Lahdessa suuret naakkaparvet suosivat tavanomaisen kaupunkivalaistuksen tai heikon valaistuksen alueella olevia yöpymispaikkoja ja välttelevät voimakkaasti valaistuja yöpymispaikkoja (taulukko 7). Keskikokoiset parvet käyttävät melko tasaisesti molemman valoluokan kohteita yöpymiseensä, kun taas pienet parvet suosivat tehokkaammin valaistuja paikkoja. Seinäjoella pienet parvet suosivat kirkkaasti valaistuja paikkoja ja välttelevät vähemmän valaistuja paikkoja. Suuret parvet puolestaan välttelevät kirkkaasti valaistuja paikkoja ja suosivat vähemmän valaistuja paikkoja (taulukko 8). Keskikokoiset parvet käyttävät molempien valoluokan kohteita yöpymispaikkoinaan melko tasaisesti.

57 51 TAULUKKO 7. Lahden yöpymispaikkojen valoluokat parvikokojen mukaan jaettuna. Khiin neliötestissä X 2 (2,N=228)=9,79, p<.05. Valoluokka 1 = kirkas valaistus, valoluokka 2 = tavanomainen kaupunkivalaistus/heikko valaistus. Parvikoot: pieni yksilöä, keskikokoinen yksilöä ja suuri 601 yksilöä. Valoluokka 1 Valoluokka 2 Yhteensä PARVIKOKO n % n % n % Pieni 38 T A 70 30,7 Keskikokoinen , ,1 Suuri A 39 30,5 T 53 23,2 Yhteensä A = odotettua pienempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös -2. T = odotettua suurempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös 2. TAULUKKO 8. Seinäjoen yöpymispaikkojen valoluokat parvikokojen mukaan jaettuna. Khiin neliötestissä X 2 (2, N=538)=102,29, p<.001. Valoluokka 1 = kirkas valaistus, valoluokka 2 = tavanomainen kaupunkivalaistus/heikko valaistus. Parvikoot: pieni yksilöä, keskikokoinen yksilöä ja suuri 601 yksilöä. Valoluokka 1 Valoluokka 2 Yhteensä PARVIKOKO n % n % n % Pieni ,3 T 73 33,5 A ,5 Keskikokoinen , , ,1 Suuri 4 1,3 A 68 31,2 T 72 13,4 Yhteensä A = odotettua pienempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös -2. T = odotettua suurempi osuus, mukautettu standardoitu jäännös 2.

58 Puusto- ja pensastiheyden sekä luonnontilaisuuden vaikutus yöpy- mispaikan valintaan Useissa paikoissa naakan yöpymispaikkana toimi yksittäinen puu puuryhmän tai metsikön sijaan. Tällaisia paikkoja oli Lahdessa 7, Seinäjoella 11. Yöpymispaikkoja, joilla ei ollut lainkaan pensaita, oli Lahden kohteista noin 60 % ja Seinäjoen kohteista noin 45 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysillä yöpymispaikkojen puiden ja pensaiden tiheyden sekä luonnontilaisuuden (hoidettu/hoitamaton) yhteyttä naakan parvikoon esiintymiseen. Referenssikategoriana oli suuri naakkaparvi. Yöpymispaikasta, joissa yöpymispuina toimi yksittäinen puu, on esimerkki liitteen 7 kuvassa 2 ja liitteen 8 kuvassa 3. Lahdessa sekä pienten (Exp(B)=.847, p=.005) että keskikokoisten (Exp(B)=.830, p<.005) naakkaparvien yöpymispaikoissa oli pienempi pensastiheys kuin suurten naakkaparvien yöpymispaikoissa. Pienet (Exp(B)=.45,146, p=.001) ja keskikokoiset (Exp(B)=.6,675, p=.005) naakkaparvet suosivat hoidettuja alueita suuria parvia enemmän. Toisin sanoen suuret naakkaparvet suosivat pieniin ja keskikokoisiin parviin nähden hoitamattomia paikkoja, joissa oli tiheämpi pensaskerros. Yöpymispaikan puuston tiheydellä ei ollut Lahdessa vaikutusta erikokoisten parvien esiintymiseen. Tyypillinen pienen naakkaparven yöpymispaikka hoidetulla alueella on liitteen 7 kuvassa 4 ja liitteen 8 kuvassa 6. Seinäjoella pienet naakkaparvet suosivat yöpymispaikkoja, joissa oli pienempi puuston (Exp(B)=.940, p<.005) ja pensaston (Exp(B)=.856, p<.001) tiheys kuin suurten parvien yöpymispaikoilla. Myös keskikokoiset parvet valitsivat pensastiheydeltään pienempiä paikkoja kuin suuret parvet (Exp(B)=.936, p<.001). Toisin sanoen, mitä avoimempi paikka oli puusto- ja pensastiheydeltään, sitä suositumpi se oli pienille ja keskikokoisille naakkaparville suuriin parviin verrattuna. Niin ikään sekä pienet (Exp(B)=11.76, p<.001) että keskikokoiset (Exp(B)=9.058, p<.001) parvet suosivat hoidettuja alueita suuria parvia enemmän. Seinäjoen tulokset olivat siten pensaskerroksen tiheyden ja luonnontilaisuuden tarkastelun osilta samansuuntaisia kuin Lahdessa. Liitteen 8 kuvassa 7 on esimerkki keskikokoisen naakkaparven yöpymispuusta hoidetulla puistoalueella.

59 Ihmistoiminnasta aiheutuvien häiriötekijöiden vaikutus yöpymispai- kan valintaan Tässä tutkimuksessa selvitettiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysillä ihmistoiminnan aiheuttamien häiriötekijöiden yhteyttä naakan parvikoon esiintymiseen. Referenssikategoriana oli suuri naakkaparvi. Yleisesti ottaen oli havaittavissa, että naakat eivät vältelleet yöpymispaikkoinaan alueita, jotka olivat lähellä autoteitä, pysäköintialueita, kevyen liikenteen väyliä tai rakennuksia. Lahdessa lähin autotietä oleva yöpymispaikka oli vain 0,7 m:n etäisyydellä tiestä, Seinäjoella 2 m:n etäisyydellä. Vastaavat etäisyydet pysäköintialueisiin olivat 0,8 m ja 2,2 metriä. Hyvin lähellä autotietä olevista yöpymispaikoista ovat esimerkkejä liitteen 7 kuvat 6 ja 9. Keskimäärin naakkojen yöpymispaikat olivat noin 23 m:n etäisyydellä lähimmästä autotiestä, eikä tutkimuskaupunkien välillä ollut eroa keskimääräisissä etäisyyksissä. Lähimmän kevyen liikenteen väylän etäisyys yöpymispaikasta oli Lahdessa ainoastaan 0,8 m ja Seinäjoella 0,7 m. Esimerkki yöpymispaikasta, joka on hyvin lähellä kevyen liikenteen väylää, on liitteen 7 kuvassa 3. Keskimääräinen etäisyys naakkojen yöpymispaikasta lähimpään kevyen liikenteen väylään oli noin 17 m. Lähin yöpymispaikkaa oleva rakennus oli yleensä rivi- tai kerrostalo, melko harvoin pientalo. Tämä johtuu yöpymispaikkojen sijoittumisesta alueille, jotka ovat pääasiassa kerrostalovaltaisia. Lahdessa yöpymispuuta lähinnä oleva rakennus oli vain 2,6 m:n etäisyydellä, ja Seinäjoella 3 m:n etäisyydellä yöpymispuusta. Keskimäärin sekä Lahdessa että Seinäjoella naakkojen yöpymispaikat olivat noin 27 m:n etäisyydellä lähimmästä rakennuksesta. Esimerkki lähellä rakennusta olevasta yöpymispaikasta on liitteen 7 kuvassa 1. Tilastollisten analyysien mukaan Lahdessa pienten naakkaparvien yöpymispaikat olivat kauempana autoteistä kuin suurten parvien yöpymispaikat (Exp(B)=1.104, p<.005). Sen sijaan pienten naakkaparvien yöpymispaikat olivat lähempänä rakennuksia kuin suurten parvien yöpymispaikat (Exp(B)=.956, p<.05). Keskikokoisten naakkaparvien yöpymispaikan etäisyys kevyen liikenteen väylistä oli lyhyempi kuin suurilla parvilla (Exp(B)=.891, p<.005). Toisin sanoen suuret parvet eivät vältelleet autoteitä, mutta hakeutuivat kauemmaksi rakennuksista kuin pienet

60 54 parvet. Pysäköintialueen tai valonlähteen etäisyydellä ei ollut havaittavissa vaikutusta erikokoisten naakkaparvien esiintymiseen. Seinäjoella pienten parvien yöpymispaikat olivat lähempänä autoteitä (Exp(B)=.940, p<.001), kevyen liikenteen väyliä (Exp(B)=.939, p<.001) ja rakennuksia (Exp(B)=.961, p<.05) kuin suurten parvien yöpymispaikat. Sen sijaan pienten parvien yöpymispaikat olivat kauempana pysäköintialueista kuin suurten parvien yöpymispaikat (Exp(B)=1.068, p<.001). Keskikokoisten parvien yöpymispaikat olivat lähempänä kevyen liikenteen väyliä (Exp(B)=.981, p=.05) ja valonlähdettä (Exp(B)=.941, p=.001) kuin suurten parvien yöpymispaikat. Toisin sanoen suurten parvien yöpymispaikat olivat kauempana autoteistä, kevyen liikenteen väylistä ja rakennuksista kuin pienten parvien. 5.4 Naakkojen aiheuttamat haitat ja vahingot Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen saamissa vastauksissa (syyskuuhun 2014 mennessä 229 kpl) ilmoitettiin yhteensä 623 naakkojen aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa. Ilmoituksista noin puolet (319 kpl) koski maatalouselinkeinolle aiheutuvia haittoja, muut 304 ilmoitusta koskivat muuhun kuin maatalouden harjoittamiseen liittyviä haittoja. Naakkojen aiheuttamien haittojen ja vahinkojen ilmoituslomaketta tuotiin esille myös Lahden ja Seinäjoen kaupunkien isännöitsijöille ja isännöintiyrityksille. Kymmenille isännöitsijöille Lahteen ja Seinäjoelle lähettiin sähköpostitse tiedustelu, jossa esiteltiin www-sivuilla olevaa vahinkoilmoituslomaketta (liite 4). Haittailmoituksia tuli isännöitsijöiltä kuitenkin vain muutamia. Muulle kuin maatalouden harjoittamiselle kohdistuvista haitoista yleisin oli erityyppiset ulostehaitat (taulukko 9). Etenkin rakennuksille, parvekkeille, kalusteille ja autoille kohdistuvat ulostehaitat koettiin vastausten mukaan eniten haittaa aiheuttaviksi. Toiseksi yleisin naakan aiheuttama haitta oli savupiipun tukkiminen ja kolmanneksi yleisin naakkojen aiheuttama voimakas ääntely. Sekä uloste- että äänihaitan ilmoitettiin lähes aina aiheutuneen isosta naakkaparvesta.

61 55 TAULUKKO 9. Naakkojen aiheuttamat haitat vahinkoilmoitusten mukaan. Kpl Ulostehaitta 83 parvekkeille, kalusteille tai rakennuksille 39 autoille 13 ulostehaitta (ei tarkemmin eritelty) 8 pyykeille, matoille tai vaatteille 7 tautipelko 7 yöpymispuiden alla 3 puistoissa ja leikkikentillä 2 marjapensaille ja kasvimaalle 2 ulosteiden hajuhaitta 1 elintarviketaloudelle 1 Savupiipun tukkiminen 54 Äänihaitta 43 Kasvimaatuhot (kotitarveviljely) 34 herneiden nokkiminen ja syöminen 9 mansikoiden nokkiminen ja syöminen 5 kasvimaatuhot (ei tarkemmin määritelty) 4 puutarhamarjojen syönti 4 kasvimaan suojaharson repiminen 4 omenoiden nokkiminen ja syöminen 3 mansikkapenkin muovien puhkominen 3 sipulien maasta repiminen 2 Pyrkiminen talon kattorakenteisiin, repiminen ja nokkiminen 25 Muiden lintujen häätäminen ja pesien tuhoaminen 22 Naakkojen suuri määrä, hyökkäily, pelottavuus, rumuus 18 Ilmanvaihtokanavien -ja putkistojen tukkiminen 15 Kissojen ja koirien päälle hyökkäily 4 Öljypolttimoputkistojen tukkiminen 3 Roskien levittely 3 Yhteensä 304

62 56 Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen www-sivulla olevalla lomakeella tiedusteltiin myös sitä, oliko vastaaja kokeillut keinoja vahinkojen estämiseksi ja naakkojen karkottamiseksi ja jos oli, niin millaisin tuloksin. Vahinkojen estämistä oli kokeiltu 46 tapauksessa (taulukko 10). Erilaisia naakkojen karkotuskeinoja oli kokeiltu 66 tapauksessa (taulukko 11). Karkotustehon ilmoitettiin olleen hyvä 2 % kokeiluista, kohtalainen 8 %:ssa ja huono 90 %:ssa kokeiluista. TAULUKKO 10. Naakkavahinkojen estäminen ja toimenpiteen havaittu teho. Estämiskeino Kpl Teho Metalliverkko savupiipun päälle 24 hyvä Rakennuksen kolojen verkottaminen 6 hyvä Ullakon kolojen sulkeminen tervatuilla räteillä 1 hyvä Pesäkolojen verkottaminen 2 hyvä Käsien yhteen lyöminen 1 kohtalainen Teräslankojen asentaminen laskeutumisen estämiseksi 1 kohtalainen Piikkimallisen laskeutumisesteen asentaminen 2 huono Lokkisiimojen asentaminen 2 huono Kasvimaan suojaaminen harsolla 1 huono Hirvensarvisuolaliuoksen levittäminen kivijalkaan 1 huono Ilmasähkökaapelin vaihtaminen maakaapeliksi 1 - Lepopaikkoina toimivien rakenteiden purkaminen 1 - Biojäteastian peittäminen kannella 1 - Naakkojen hyökkäilystä varoittava kyltti 1 - Hajuveden ruiskuttaminen savupiipun ilma-aukkoon 1 - Yhteensä 46

63 57 TAULUKKO 11. Naakkojen karkotukseen kokeillut keinot ja niiden ilmoitettu teho. Karkotuskeino Kpl Teho Pöllönkuvapelotin 1 hyvä Ampuminen, kovaääninen ase, starttipistooli 5 kohtalainen Käsien yhteen lyöminen, huutaminen, meluaminen 30 huono Tuulessa heiluvat cd-levyt, liput, huivit, kasettinauhat, joulukoristeet 6 huono Haukan -tai pöllönkuvapelotin 5 huono Kuminen tekokäärme 4 huono Äänikarkotus (ei tarkemmin kuvailtu) 4 huono Auton äänimerkki 3 huono Pihalla liikkuminen 3 huono Kivien ym. heittäminen 2 huono Variksenpelätin, ilmapallo 2 huono Koiran avulla karkottaminen 1 huono Yhteensä 66

64 58 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Tällä naakkojen talviaikaisia yksilömääriä ja yöpymispaikkavalintaa selvittävällä tutkimuksella on saatu ajantasaista tietoa naakkojen käyttäytymisestä kaupunkiympäristössä. Suomessa ei ole aikaisemmin systemaattisesti selvitetty kaupunkien naakkamäärien muutoksia peräkkäisinä talvina eikä myöskään tutkittu naakkojen yöpymispaikkavalintaa. Lisäksi naakkojen aiheuttamia haittoja ja vahinkoja ei ole aikaisemmin selvitetty eikä koottu yhteen laaja-alaisesti. Naakkojen esiintyminen, elintavat ja käyttäytyminen on olennaista tuntea, jotta voidaan ymmärtää naakkojen mahdollisesti aiheuttamia haittoja kaupunkiympäristössä. Lisäksi kaupunkiekosysteemien monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta on tärkeää tietää esimerkiksi se, miten eri eläinlajit käyttäytyvät ja käyttävät elinympäristöään. Puut, puuryhmät, kaupunkipuistot ja viheralueverkostot ovat olennainen osa rakennettua kaupunkiympäristöä. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä lukuisille eliölajeille, esimerkiksi naakoille pesimä- ja yöpymisalueina. Tutkimuksessa tehtyjen naakkalaskentojen mukaan molempien kaupunkien talviaikaiset naakkamäärät ovat suuret. Etenkin Seinäjoella yksilömäärä oli huomattavasti suurempi kuin aikaisempi käsitys alueen talviaikaisesta naakkakannan koosta. On oletettavaa, että tutkimusalueiden runsasta naakkakantaa ylläpitävät erityisesti ympärivuotinen ravinnonsaanti ja runsas pesimäpaikkojen tarjonta. Naakkojen yöpymispaikkavaatimukset ovat tutkimuksessa tehtyjen havaintojen mukaan melko väljät. Naakkojen havaittiin kelpuuttavan yöpymispaikoikseen hyvin erityyppisiä alueita. Lisäksi naakkojen yöpymispaikkavaatimuksissa on todennäköisesti kaupunkien välisiä eroja. Eri kaupungeissa naakat voivat oppia käyttämään erilaisia yöpymispaikkoja. Naakat ovat todennäköisesti hyvin joustavia ja sopeutumiskykyisiä yöpymispaikan valinnassa: naakkojen havaittiin esimerkiksi käyttävän yöpymiseen yhteensä yli kymmentä eri puulajia. Yöpymiseen käytettyjen puiden korkeus vaihteli myös huomattavasti. Molemmissa tutkimuskaupungeissa naakkojen yöpymispaikat sijaitsivat usein lähellä valonlähdettä. Suuret naakkaparvet suosivat sekä Lahdessa että Seinäjoella tavanomaisen kaupunkivalaistuksen tai heikon valaistuksen alueella olevia yöpymispaikkoja. Pienemmät parvet suosivat puolestaan yöpymispaikkoinaan lähem-

65 59 pänä valonlähdettä olevia alueita. Lahden ja Seinäjoen kaupunkialueet ovat yleisesti ottaen kauttaaltaan tehokkaasti valaistuja, sillä täysin pimeitä paikkoja ei ole lainkaan. Valaistuksen puolesta kaupungeissa on erikokoisille naakkaparville todennäköisesti hyvät olosuhteet yöpymiseen ja talvehtimiseen. On vaikeaa tietää, olisivatko kaupungit suosittuja naakkojen yöpymispaikkoina, jos ne olisivat vähemmän valaistuja. Erityisesti suurten naakkaparvien koetaan toisinaan aiheuttavan häiriötä ja haittaa kaupungeissa. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen mukaan suurten naakkaparvien ei havaittu yöpymispaikkavalinnassaan välttelevän esimerkiksi rakennuksia, teitä tai kevyen liikenteen väyliä. Seinäjoella suuret naakkaparvet suosivat puusto- ja pensastiheydeltään suurempia paikkoja kuin pienemmät parvet. Myös Lahdessa suuret naakkaparvet suosivat tiheämpipensaisia paikkoja kuin pienemmät parvet. On mahdollista, että Lahdessa ja Seinäjoella suuret naakkaparvet voitaisiin saada vaihtamaan yöpymispaikkaansa (jos siihen koettaisiin olevan tarvetta) puusto- ja pensaskerrosta voimakkaasti harventamalla. On silti mahdotonta tietää, siirtyisikö uusi yöpymispaikka ihmisen kannalta toivotumpaan paikkaan. Yleisesti ottaen yksinkertaisin keino naakkojen yöpymispaikan siirtämiseen olisi puuston tai sen oksiston hyvin voimakas harventaminen tai puuston kaataminen kokonaan. Toimenpiteitä ei voida kuitenkaan tehdä vähentämättä alueen esteettisiä ja virkistyksellisiä arvoja, jotka voivat muodostua esimerkiksi vanhoista suurista puuyksilöistä keskeisellä paikalla ydinkeskustaa. Toisaalta, jos yöpymisalue on hoitamaton tiheikkö, pensaskerroksen siistiminen voi lisätä alueen puistomaisuutta ja siten lisätä ympäristön miellyttävyyttä ihmisille. Puuston harvennuksen myötä isot parvet saattavat jakaantua pienemmiksi ja siten vähemmän häiriötä aiheuttaviksi. On mahdollista myös, että isojen parvien yöpymispaikka siirtyy vain lyhyen matkan päähän seuraavaan puuryhmään. Yöpymispaikkavalinnasta saatujen tulosten perusteella on kuitenkin vaikeaa antaa yleistä ohjeistusta siitä, miten suurten naakkaparvien yöpymispaikkoja voitaisiin tarvittaessa ohjata pois keskeisiltä kaupunkialueilta, jos sellaiseen koetaan tulevaisuudessa olevan tarvetta. Suomen naakkakanta todennäköisesti säilyy vahvana tai mahdollisesti runsastuu. Tulevaisuudessa on siis mahdollista, että yhteentörmäykset ihmisten ja naakkojen välillä yleistyvät. On epätodennäköistä, että naakkojen

66 60 yöpymiseen soveltuvat paikat häviäisivät kaupungeista, koska esimerkiksi puuryhmät, puistot ja muut puustoiset viheralueet säilyvät kaupunkisuunnittelussa ja -rakenteessa. Lisäksi on epätodennäköistä, että naakkojen käyttäytymisessä tapahtuisi sellainen muutos, että ne alkaisivat talviaikoina yöpyä muualla kuin kaupungeissa. Yhdyskuntasuunnittelussa voidaan tulevaisuudessa joutua ottamaan huomioon naakoista mahdollisesti aiheutuvat haitat, ja mieluiten jo ennaltaehkäisevästi esimerkiksi kaavoituksen avulla. Suomessa on ainakin toistaiseksi jouduttu käyttämään vain hyvin vähän resursseja naakkojen kaupunkiyöpymispaikkojen siirtämiseen pois ongelmallisiksi koetuilta paikoilta. Karkotusmenetelmistä ja niiden toimivuudesta Suomessa ei ole tutkittua tietoa. Karkotusmenetelmän tulisi olla riittävän pehmeä, sillä esimerkiksi ampumisen on todettu aiheuttavan paljon häiriötä lähellä asuville ihmisille (muun muassa Sveriges Kommuner och Landsting 2010, 11). Ampuminen kaupunkiympäristössä voi lähtökohtaisestikin olla mahdotonta. On otettava huomioon myös, että naakka kuuluu luonnonsuojelulailla rauhoitettuihin lajeihin. Lisäksi ampumisen vaikutuksen on todettu olleen lähes aina lyhytaikainen. Ampuminen on vain tilapäinen ratkaisu naakkaongelmaan, sillä ammuttujen tai peloteltujen lintujen tilalle saapuu aina uusia lintuja, ja yöpymispaikka siirtyy yleensä pois vain tilapäisesti (muun muassa Gyllin & Källander 1976, 122). Ravinnonsaannin ja pesimäpaikkojen tarjonnan rajoittaminen ovat tärkeitä keinoja, jos naakkamääriä halutaan pidemmällä aikavälillä yleisesti hyväksyttävin ja kestävin keinoin rajoittaa. Mahdollisesti tärkein keino olisi ravinnonsaantimahdollisuuksien vähentäminen etenkin jätteenkäsittelylaitoksilta. Naakoilla, kuten monilla muillakin varislinnuilla, etenkin talviaikainen ravinnonsaanti ylläpitää runsaita ympärivuotisia kantoja. Viljelysalueilta tapahtuvaan ravinnonsaantiin on huomattavasti vaikeampi vaikuttaa kuin jätteenkäsittelylaitosten tarjoamiin ravinnonlähteisiin. Myös pienemmät ravintolähteet, kuten erilaiset roskapöntöt ja -katokset, toimivat kaupunkialueilla naakkoja houkuttelevina ruokailupaikkoina. Huolellinen jätteiden keräys ja varastointi sekä roskaamattomuus vähentäisivät naakkojen ravinnonsaantia esimerkiksi kaupunkipuistoista. Myös lintujen talviruokinnan rajoittaminen vaikuttaisi naakkojen ravinnonsaantiin. Toisaalta ruokinnan lopettaminen köyhdyttäisi myös muuta talviajan kaupunkiympäristön lintula-

67 61 jistoa. Pesimäpaikkojen tarjontaan olisi mahdollista vaikuttaa tehokkaasti siten, että jokainen kiinteistönomistaja velvoitettaisiin pitämään huolen siitä, että pesimiseen soveltuvat kolot ja savupiiput peitettäisiin kestävällä metalliverkolla. Rakennusten kolojen verkottaminen olisi yhtä lailla tärkeää myös kaupunkialueen ulkopuolella, sillä suuri osa kaupungeissa yöpyvistä ja talvehtivista naakoista pesii kaupungin ulkopuolella. Verkon asentaminen esimerkiksi savupiipun päälle on yksinkertaista ja kustannuksiltaan yleensä edullista. Jos naakkakannat tulevaisuudessa edelleen kasvavat voimakkaasti ja kannan kasvu koetaan ihmisen viihtyvyyden kannalta ongelmalliseksi, voidaan myös pohtia, olisiko naakoille mahdollista varata tiettyjä alueita rauhallisiksi yöpymisalueiksi. Jos naakat valitsevat vain vähän häiriötä aiheuttavan yöpymispaikan, niin paikka pyrittäisiin säilyttämään naakoille houkuttelevana. Yöpymispaikoilla voitaisiin esimerkiksi rajoittaa sellaista ihmistoimintaa, joka saattaa saada naakkaparvet liikkeelle ja vaihtamaan paikkaa. Valaistuksen ja puuston hoitamattomuuden mahdollista merkitystä naakkojen yöpymiseen voitaisiin myös miettiä kyseisillä alueilla. Mahdollisesti kuitenkin tärkein ja toteuttamiskelpoisin keino estää konfliktien synty on lisätä ihmisten hyväksyntää naakkoja kohtaan. Naakkojen elintapojen ja käyttäytymisen parempi ymmärtäminen on avuksi konfliktien välttämisessä. Hyväksyntää voitaisiin lisätä siten, että kunnat panostaisivat aiempaa paremmin ottamaan huomioon ihmisten kokemat naakkahaitat ja -vahingot. Tärkeää on myös se, että tutkimustietoon perustuen opittaisiin paremmin ehkäisemään vahinkoja ja karkottamaan naakkoja onnistuneesti. Ihmisten olisi opittava hyväksymään naakat osaksi maaseutu- ja kaupunkiympäristöä. Näin on monin paikoin käynytkin etenkin alueilla, joilla naakat ovat kuuluneet jo kauan aikaa jokapäiväiseen ihmisen elinympäristöön. On tärkeää huomata, että ihmisen elintavoista aiheutuvat seuraukset, kuten valtavat jätemäärät, naakoille sopivat pesimäpaikat rakennetussa ympäristössä ja ihmisen aikaansaama laajamittainen elinympäristöjen muutos ovat todennäköisesti merkittävimmät syyt suuriin naakkamääriin ja siten naakkojen aiheuttamiin haittoihin ja vahinkoihin.

68 62 Opinnäytetyölle asetetut tavoitteet toteutuivat onnistuneesti, sillä naakkojen kaupunkilaskennoista ja yöpymispaikkavalinnasta saatiin merkittäviä tuloksia. Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa, sillä esimerkiksi kummankaan tutkimuskaupungin naakkamääriä ei ole koskaan aiemmin systemaattisesti selvitetty. Erityisen vähän tietoa on ollut siitä, millaisia muutoksia talvehtivien naakkapopulaatioiden yksilömäärissä tapahtuu syksyn ja kevään välisenä aikana. Myös naakkojen yöpymispaikkavalintaan vaikuttavat tekijät ovat olleet huonosti tunnetut. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten vertailua vaikeuttaa se, että vastaavia tutkimuksia ei ole tehty. Tutkimuksessa havaittiin, että naakkojen syksyinen kaupunkiintulo ja kevättalvinen levittäytyminen pesimäpaikoille ovat yleisiä käyttäytymistapoja naakoilla. Lisäksi tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kaupungista riippumatta yksilömäärissä tapahtuvat suhteelliset muutokset syksyn ja kevään välillä ovat samansuuntaisia. Naakkojen yöpymispaikkavalinnassa on todennäköisesti eroja eri kaupunkien välillä. On otettava huomioon, että Lahdessa ja Seinäjoella tehtyjä yöpymispaikkavalintaan liittyviä tuloksia ei voida suoraan yleistää muihin kaupunkeihin, sillä eri kaupunkien naakkapopulaatioilla saattaa olla toisistaan poikkeavat käyttäytymistavat. Lisäksi on otettava huomioon, että kaupungit ja niiden naakkamäärät ovat aina erilaisia, ja nämä saattavat vaikuttaa esimerkiksi naakkojen käyttäytymiseen. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää jatkaa tutkimusalueiden naakkalaskentoja vielä usean vuoden ajan, jotta tutkimusaineiston laajuus kasvaisi ja yleistettävyys paranisi entisestään. Lisäksi olisi tärkeää seurata talviajan populaatioissa tapahtuvia muutoksia pitkällä aikavälillä kannankehityksen suunnan selvittämiseksi.

69 63 LÄHTEET Antikainen, E. O Naakan suosittuudesta kirkoissamme. Suomen Luonto no 5, Antikainen, E. O Naakan (Corvus monedula) poikkeavista pesäpaikoista. Lintumies 10 (1), Antikainen, E. O Iisalmen naakkapopulaatio ja sen strategia. Lintumies 15 (3), Baxter, A. T. & Allan, J. R Use of Lethal Control to Reduce Habituation to Blank Rounds by Scavenging Birds. The Journal of Wildlife Management 72 (7), Beauchamp, G The evolution of communal roosting in birds: origin and secondary losses. Behavioral Ecology Vol 10 (6), BirdLife Suomi ry Lintutietopalvelu Tiira [viitattu ]. Saatavissa: Burns, P. S Rook and Jackdaw Roosts Around Bishop s Stortford. Bird Study 4:2, Coombs, C. J. F Rookeries and roosts of the Rook and Jackdaw in Southwest Cornwall. Vol. 8 (2), Everding, S. E. & Jones, D. N Communal roosting in a suburban population of Torresian crows (Corvus orru). Landscape and Urban Planning 74 (2006), Google Google Earth 2014 [viitattu ]. Saatavissa: Gyllin, R. & Källander, H Roosting behavior of the Jackdaw Corvus monedula at Örebro, Central Sweden. Ornis Scandinavica 7,

70 64 Haartman, L., Hildén, O., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo R Pohjolan linnut värikuvin I-II. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino. Hildén, A. & Hildén, K Lisiä naakkojen biologiaan. Luonnon Ystävä 16 (4), Hildén, O. & Linkola, P Suuri lintukirja. Helsinki: Otavan kirjapaino. Hutri, H., Pahankala, L., Rajala, E. & Rautiainen, S Lintuhavaintoja Elokuu-lokakuu Suomenselän linnut 2000 (4), Hyytiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim.) Suomen lintuatlas. SLY:n Lintutieto Oy, Helsinki. Högstedt, G Resource partitioning during the breeding in season. Magpie Pica pica and Jackdaw Corvus monedula. Ornis Scandinavica 11, Kangas, S Re: Naakkojen haitat [sähköpostiviesti]. Vastaanottaja Sillanpää, H. Lähetetty Kirjallinen kysymys 478/2011. Saatavissa: Kirjallinen kysymys 228/2014. Saatavissa: Kolunen, H Re: Lahden naakat [sähköpostiviesti]. Vastaanottaja Sillanpää, H. Lähetetty Korpimäki, E Erikokoisiin koloihin ja pönttöihin pesivistä eläinlajeista. Suomenselän linnut 1976 (4), Koskimies, P. & Lokki, J Kotimaan linnut. Porvoo: WSOY:n graafiset laitokset. Kuhno, P., Alanko, T., Metsänen, T., Koivisto, P., Oksanen, O. & Hämäläinen, T Lintuvuosi Päijät-Hämeen Linnut 2004 (2), 4 39.

71 65 Lahti. 2014a. Paavolan alueen tornitaloselvitys [viitattu ]. Saatavissa: C3/$file/Paavola_tornitaloselvitys_ _web_osa1.pdf Lahti. 2014b. Tietoja Lahdesta [viitattu ]. Saatavissa: 2 Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta 292/1962. Laki luonnonsuojelulain 13 ja 14 muuttamisesta 619/1993. Lehikoinen, A. & Väisänen, R.A Suomen talvilinnuston muutokset eri elinympäristöissä Linnut vuosikirja 2013, Lehtinen, A Kovaa naakkamuuttoa Signilskärillä. Linnut 2013 (4), 14. Luonnonsuojelulaki 71/1923. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto Meller, K. Re: Talvilintulaskentojen naakkahavainnot [sähköpostiviesti]. Vastaanottaja Sillanpää, H. Lähetetty Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus TIKE Satotilasto [viitattu ]. Saatavissa: Metsänen, T Lahden II Lintuatlas Lahti: EsaPrint. Mullarney, K., Svensson, L., Zetterström, D. & Grant, P Suuri lintukirja. Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Pahankala, L., Pienimaa, P., Rajala, E. & Rautiainen, S Lintuhavaintoja Marraskuu-joulukuu Suomenselän linnut 1997 (1), Perrins, C. M., Brooks, D. J., Dunn, E., Gillmor, R., Hall-Craggs, J., Hillcoat, B., Hollom, P. A. D., Nicholson, E. M., Roselaar, C. S., Seale, W. T. C., Sellar, P. J., Simmons, K. E. L., Snow, D. W., Vincent, D., Voous, K. H., Wallace, D. I. M. & Wilson, M. G Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North

72 66 Africa: The Birds of the Western Palearctic. Volume VIII Crows to Finches. Oxford New York: Oxford University Press. Pohja-Mykrä, M., Vuorisalo, T. & Mykrä, S Hunting bounties as a key measure of historical wildlife management and game conservation: Finnish bounty schemes Oryx Vol 39 (3), Pohja-Mykrä, M Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Naakan aiheuttamien haittojen hallinta -hankkeen esiselvitys. Reinikainen, K Päijät-Hämeen talvilinnut 1977/78. Päijät-Hämeen linnut 1978 (3), Reinikainen, K Päijät-Hämeen lintuennätykset. Päijät-Hämeen linnut 1988 (3), Riihelä, A Re: Naakkojen haitat [sähköpostiviesti]. Vastaanottaja Sillanpää, H. Lähetetty Ruottinen, O Päijät-Hämeen ennätystilasto. Päijät-Hämeen Linnut 2006, Röell, A Social Behaviour of the Jackdaw, Corvus monedula, in Relation to Its Niche. Behaviour 64 (1/2), Saarinen, K Seinäjoki Tietoa Seinäjoesta [viitattu ]. Saatavissa: Sirkiä, J. & Lammi, E Talvehtivien varisten ja naakkojen yöpymisestä Lahden ympäristössä. Päijät-Hämeen linnut 1980 (2), Suomi, J. & Käyhkö, J The impact of environmental factors on urban temperature variability in the coastal city of Turku, SW Finland. International Journal of Climatology 2012, 32 (3), Sveriges Kommuner och Landsting Kajor i staden en kunskapsöversikt.

73 67 Tast, J. & Rassi, P Roosts and roosting flights of wintering Jackdaws (Corvus monedula) at Tampere, Finland. Ornis Fennica 50, Tuomisto, H Tuomisto, H Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas [viitattu ]. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Saatavissa: Vuorisalo, T Kolme simpanssia Nummenmäellä. Turku: Kirja-Aurora. Vuorisalo, T., Andersson, H., Hugg, T., Lahtinen, R., Laaksonen, H. & Lehikoinen, E Urban development from an avian perspective: causes of hooded crow (Corvus corone cornix) urbanisation in two Finnish cities. Landscape and Urban planning , Väisänen, R.A Yleisten talvilintujen kannanmuutokset 27 talvena Suomen eri osissa. Linnut-vuosikirja 2002, Väisänen, R. A Talviruokintapaikkojen lintujen seuranta Linnut-vuosikirja 2007, Väisänen, R. A. & Lehikoinen, A Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina Linnut-vuosikirja 2012,

74 LIITTEET Liite 1. Lahden tutkimusalueen rajaus Liite 2. Seinäjoen tutkimusalueen rajaus Liite 3. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin naakkahavaintojen ilmoituslomake Liite 4. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin naakkavahinkolomake Liite 5. Naakkojen yöpymispaikat Lahdessa Liite 6. Naakkojen yöpymispaikat Seinäjoella Liite 7. Kuvia erityyppisistä naakkojen yöpymispaikoista Lahdessa Liite 8. Kuvia erityyppisistä naakkojen yöpymispaikoista Seinäjoella

75 LIITE 1. Lahden tutkimusalueen rajaus

76 LIITE 2. Seinäjoen tutkimusalueen rajaus

77 LIITE 3. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin naakkahavaintojen ilmoituslomake Naakkahavaintojen ilmoituslomake Hei! Olet naakkahavaintojen ilmoituslomakkeella. Tällä lomakkeella kartoitetaan naakkojen yöpymispaikkoja Lahden ja Seinäjoen kaupungeissa sekä niitä ympäröivillä alueilla. Mikäli olet tehnyt havainnon naakkaparven yöpymispaikasta, ole hyvä ja täytä alla olevat tiedot. Naakkahavaintotietoja käytetään Naakan aiheuttamien haittojen hallinta hankkeessa pohjatietona selvitettäessä naakkojen lepopaikkavalintatekijöitä kaupunkiympäristössä. Halutessanne voitte jättää lomakkeelle myös yhteystietonne. Tutkijamme ottaa teihin yhteyttä, mikäli tarvitsee teiltä lisätietoja. 1. Yhteystiedot - vapaaehtoinen Nimi Puhelinnumero Sähköposti 2. Missä osoitteessa havaitsitte naakkojen yöpymispaikan? 3. Milloin havainto tapahtui? (päivämäärä ja kellonaika) 4. Kuinka monta naakkaa kyseisessä yöpymispaikassa arvionne mukaan oli? Mikäli lukumäärän arvioiminen on hankalaa, kuvailkaa määrää (muutama yksilö, kymmenien lintujen muodostama pieni parvi, satojen tai tuhansien lintujen muodostama suuri parvi). 5. Onko tietojenne mukaan yöpymispaikka ollut jatkuvassa käytössä talvella tai kesällä (vai sekä että) vai onko kyseessä satunnainen havainto? 6. Halutessanne voitte kuvailla mahdollisimman tarkoin yöpymispaikan ympäristön. 7. Onko teillä muuta, mitä haluatte kertoa naakoista? Lämmin kiitos ilmoituksestanne! Hannu Sillanpää Naakkojen aiheuttamien haittojen hallinta hanke, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

78 LIITE 4. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin naakkavahinkolomake Naakkavahinkolomake Hei! Olet naakkavahinkojen ilmoituslomakkeella. Mikäli sinulle on aiheutunut naakoista taloudellista vahinkoa tai muuta haittaa, toivomme että jätät vastaukset alla oleviin kysymyksiin yhteystietoineen. Naakkavahinkotietoja käytetään Naakan aiheuttamien haittojen hallinta hankkeessa pohjatietona suunniteltaessa toimenpiteitä naakan aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tutkijamme ottaa teihin yhteyttä, mikäli tarvitsee teiltä lisätietoja. Huomaattehan, ettei tällä lomakkeella voi hakea korvausta naakan aiheuttamista vahingoista. Vahinkokorvausten hakemiseksi pyydämme teitä kääntymään oman asuinalueenne ELY-keskuksen puoleen. Yhteystiedot Nimi: Puhelinnumero: Sähköposti: Vahinko Oliko vahingon/haitan aiheuttaja yksittäinen lintu vai parvi? Oliko toiminnassa mukana muita lintulajeja, mitä? Millaista vahinkoa/haittaa naakat ovat teille tai omaisuudellenne aiheuttaneet? Kuvailkaa mahdollisimman tarkoin vahingon laatu ja määrä. Missä osoitteessa ja millaisessa ympäristössä naakkojen aiheuttamat vahingot/haitat tapahtuivat? Kuvailkaa mahdollisimman tarkoin tapahtumapaikan ympäristö ja mahdolliset naakkojen läsnäoloon vaikuttaneet tekijät. Milloin ja kuinka pitkällä ajankohdalla naakkojen aiheuttamat vahingot / haitat tapahtuivat? Oletteko kokeillut naakkojen karkotuskeinoja? Minkälaisia ja mikä niiden teho on ollut? Lämmin kiitos ilmoituksestanne! Mari Pohja-Mykrä projektipäällikkö, Naakkojen aiheuttamien haittojen hallinta hanke