Vauvan ruokinta saattaa vaikuttaa diabetesriskiin

Transkriptio

1 Professori Mikael Knip Tampereen DIPP/TEDDY-tutkimusten vastuututkija TRIGR-tutkimuksen päätutkija Vauvan ruokinta saattaa vaikuttaa diabetesriskiin TRIGR(Trial to Reduce IDDM in the Genetically at Risk) tutkimuksen esitutkimuksessa, joka toteutettiin Suomessa vuosina , havaitsimme että pitkälle pilkottu äidinmaidonkorvike vähensi diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmaantumista noin puoleen 10 ikävuoteen mennessä tavanomaiseen korvikkeeseen verrattuna. Esitutkimukseen osallistui 230 perhettä, joiden vastasyntyneellä lapsella oli lisääntynyt perinnöllinen diabetesalttius ja lisäksi perheessä oli yksi diabetesta sairastava perheenjäsen, eli äidillä, isällä tai sisaruksella oli diabetes. Edellä mainittu havainto puhuu sen puolesta että vauvan ruokinnalla saattaa olla vaikutusta lapsen myöhäisempään riskiin sairastua diabetekseen. Asian varmistamiseksi aloitimme vuonna 2002 laajan kansainvälisen TRIGR-tutkimuksen, johon osallistuu perinnöllisen alttiuden seulonnan jälkeen 2159 perhettä 15 maasta. Tutkimuskeskuksia on 77, joista 14 on Suomessa. Suomalaisia perheitä on mukaan 424 ja noin 50 perhettä käy seurannassa Tampereella. TRIGR-tutkimuksella on kaksi ns. päätepistettä. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan varhaisen ravintohoidon vaikutusta autovasta-aineiden ilmaantumiseen 6 ikävuoteen mennessä. Nuorin TRIGR-lapsi täyttää 6 vuotta helmikuussa 2013, joten tämän päätepisteen tuloksia päästään arvioimaan lähiaikoina. Lopullisena päätepisteenä on se, kun nuorin lapsi täyttää 10 vuotta. Tämä päätepiste saavutetaan vuonna Vasta sen jälkeen on mahdollista antaa uusia suosituksia riskilasten vieroituksesta, jos varsinaisen tutkimuksen tulokset ovat samankaltaiset kuin esitutkimuksessa. Kysymys siitä vaikuttaako imetyksen kesto lapsen diabetesriskiin on edelleen avoin kysymys. On useita tutkimuksia, jotka osittavat, että pitkä yksinomainen imetys voisi suojata diabetekselta, mutta on myös tutkimuksia, jotka puhuvat sen puolesta, että imetyksen kestolla ei ole merkitystä. Lisäksi on joitakin tutkimuksia, jotka jopa indikoivat, että pitkä yksinomainen imetys saattaa lisätä lapsen riskiä sairastua diabetekseen. DIPP -tutkimuksen tähänastiset tulokset viittaavat siihen että täysimetyksen tai kokonaisimetyksen kestolla ei ole vaikutusta diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmaantumiseen. Ristiriitaiset tulokset voivat olla seurausta siitä, että imetyksen mahdollinen suojavaikutus saattaa tulla näkyviin vain alaryhmässä, jonka lapsilla on tietty geeni tai geeniyhdistelmä. Tämäntyyppisiä analyyseja ei ole vielä tehty, mutta lähestymme DIPP -tutkimuksessa sitä vaihetta, jolloin päästään suorittamaan tällaisia analyyseja. Voidaan kysyä miten pitkälle pilkotulla äidinmaidonkorvikkeella voitaisiin vähentää diabetesriskiä. Kaikki Suomessa käytössä olevat korvikkeet ovat soijamaitokorvikkeita lukuun ottamatta lehmänmaitopohjaisia. Tavanomaisissa korvikkeissa lehmänmaitoproteiinit esiintyvät muuttumattomassa muodossa, ja niiden koko vaihtelee 14 ja 80 kilodaltonin välillä. Pitkälle pilkotussa korvikkeessa valkuaisaineet on pilkottu pieniksi peptideiksi. TRIGR -esitutkimuksessa ja varsinaisessa tutkimuksessa käytetty pilkottu korvike on kaseiinipohjainen ja molekyylipainoltaan alle 1 kilodaltonia olevat pienet peptidit muodostavat 94% korvikkeen proteiinifraktiosta. Lehmänmaitoproteiinit ovat ensimmäiset vieraat proteiinit eli antigeenit, joille valtaosa vauvoista altistuu. Proteiinien pilkkominen vähentää niiden immuunijärjestelmää ärsyttävää vaikutusta eli antigeenisyyttä. Tällä saattaa olla vaikutusta diabetesriskiin. 1

2 Olemme nyt käynnistämässä Tampereella uuden, suhteellisen pienimuotoisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää mahdollisia mekanismeja, joilla pitkälle pilkottu korvike voisi vaikuttaa lapsen diabetesriskiin. Tutkimuksen lyhenne on EDIA, mikä tulee sen englanninkielisestä nimestä (Early Dietary Intervention and Beta-Cell Autoimmunity). Tavoitteena on saada mukaan tutkimukseen vähintään 120 perhettä vuoden 2013 aikana. Mukaantuloehtona on, että lapsella on perinnöllinen diabetesalttius, mutta perheessä ei tarvitse olla ennestään diabetesta sairastava jäsen. Osallistuvia äitejä kehotetaan imettämään mahdollisimman pitkään. Niissä tilanteissa, missä omaa rintamaitoa ei ole riittävästi käytettävissä, lapselle annetaan joko tavanomaista korviketta tai pitkälle pilkottua korviketta. Lapsia satunnaistetaan jo ennen syntymää saamaan myöhemmin jompaakumpaa korviketta vieroitusvaiheessa. Siinä vaiheessa noin puolet lapsista saavat tavanomaista korviketta ja toiset pitkälle pilkottua korviketta. Pyritään siihen että osallistuville lapsille annetaan tutkimuskorviketta päivittäin vähintään 90 päivää 9 kuukauden ikään mennessä. Tämä sallii täysimetyksen 6 kuukauden ikään saakka. Osallistuvat perheet käyvät seurannassa Tampereen DIPP/TEDDY-poliklinikalla lapsen ollessa 3, 6, 9 ja 12 kuukauden ikäinen. Näillä käynneillä tutkitaan lapsen suolen läpäisevyyttä. Aikaisemmat suppeat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että pitkälle pilkottu korvike vähentää suolen läpäisevyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että proteiinien eli antigeenien pääsy suolen limakalvon läpi vähenee, ja limakalvon alla sijaitsevaa kehon suurinta oman puolustusjärjestelmän elintä ei ärsytetä samalla tavalla kuin tavanomaista korviketta käyttämällä. Suolen läpäisevyyttä tutkitaan yksinkertaisella sokeriliuoskokeella. Lapselle annetaan muutaman tunnin paaston jälkeen liuosta, jossa on kahta eri sokeria. Sen jälkeen kerätään muovipussiin virtsaa 5 tunnin ajan. Virtsasta mitataan sokeripitoisuudet, ja niiden perusteella voidaan sitten arvioida suolen läpäisevyyttä. Käynneillä otetaan myös verinäyte, josta tutkitaan muun muassa ns. metaboolista profiilia. Siinä voidaan määrittää yli 2000 eri yhdisteiden pitoisuutta veressä. Tähän ryhmään kuuluvat erilaiset rasvat ja proteiinit. Olemme aikaisemmissa DIPP -tutkimukseen perustuvissa analyyseissa havainneet, että niillä lapsilla, jotka myöhemmin sairastuvat diabetekseen, on aineenvaihdunnallisia muutoksia, jotka nähdään hyvin varhain jo ennen diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmaantumista. Tuoreessa tutkimuksessa näimme metaboolisia muutoksia jo myöhemmin sairastuvien lasten napaverinäytteissä. Uudessa tutkimuksessa haluamme selvittää muuttaako pitkälle pilkottu korvike lapsen metaboolista profiilia ja miten se vaikuttaa niihin muutoksiin, jotka on havaittu diabetekseen myöhemmin sairastuvilla lapsilla. 2

3 Pyydämme osallistuvia perheitä keräämään vauvan ulostenäytteitä kerran kuukaudessa 2 viikon iästä lähtien. Ulostenäytteet pakastetaan kotona heti näytteenoton jälkeen. Ne toimitetaan sitten viikon sisällä DIPP/TEDDY-poliklinikalle. Ulostenäytteistä on tarkoitus tutkia suolen mikrobiflooraa. Aikuisen suolessa on useita triljooneja bakteereita ja muita mikrobeja. Soluja on suolessa 10 kertaa enemmän kuin elimistön eri elimissä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että suolen mikrobiflooran koostumuksella on yhteyttä moneen pitkäaikaissairauteen, kuten esimerkiksi lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. DIPP - tutkimuksen ulostenäytteisiin perustuvassa alustavassa tutkimuksessa olemme havainneet, että myöhemmin diabetekseen sairastuvilla lapsilla on vähemmän terveellisiä bakteereita ja vähemmän vaihtelua suolen mikrobifloorassa verrattuna lapsiin, jotka eivät ole kehittäneet diabetekseen liittyviä autovasta-aineita ja/tai diabetesta. EDIA-tutkimuksessa pyrimme selvittämään miten pitkälle pilkottu korvike vaikuttaa suolen mikrobiflooraan ja aiheuttaako se muutoksia, jotka saattavat suojata diabetekselta. Olemme myös kiinnostuneet äidin suolen mikrobifloorasta, koska äidin suolen mikrobifloora todennäköisesti vaikuttaa vauvalla kehittyvään suolen mikrobiflooraan. Sen takia haluamme kerätä ulostenäytteitä äidiltä loppuraskauden aikana, synnytyksen yhteydessä ja noin 3 kuukautta synnytyksestä. EDIA-tutkimuksen osallistujille tarjotaan 12 kuukauden iän jälkeen jatkoseurantaa DIPPtutkimuksessa, koska lapset täyttävät DIPP-tutkimuksen mukaantuloehdot. Jatkoseurantaohjelma on näillä lapsilla sama kuin muilla DIPP-lapsilla. EDIA-tutkimuksella pyrimme saamaan selvyyttä niistä mekanismeista, jotka saattavat välittää pitkälle pilkotun korvikkeen diabetekselta suojaavaa vaikutusta. Tutkimuksen tuottamilla uusilla tiedoilla on mahdollista suunnitella miten parhaiten voidaan vähentää lapsen diabetesriskiä muuttamalla varhaisruokintaa imeväisiässä. Jos sellaisilla muutoksilla voitaisiin vähentää riskilasten sairastumisvaara puoleen, se olisi varsin merkittävä saavutus. 3

4 Bright Nwarun väitöskirja DIPP-ravintotutkimuksesta FT Bright Nwarun väitöskirja The role of diet during pregnancy and infancy in the development of childhood allergies and asthma (Varhaisen ravitsemuksen merkitys lapsuusiän allergioiden ja astman synnyssä) tarkastettiin Tampereen yliopistossa Väitöskirja koostui neljästä osatyöstä, joissa tutkittavana aineistona oli Tampereen ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa DIPP-ravintotutkimukseen vuosina osallistuneita lapsia ja heidän vanhempiaan. Lapsuusiän allergioiden ja astman esiintyvyys on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti teollistuneissa maissa. Suomessa allergisten ihottumien (ekseema) ilmaantuvuus on yksi maailman suurimmista. Allergiat ja astma ovat sairauksia, joihin liittyy voimakas perinnöllinen alttius. Niiden esiintyvyyden kasvua ei ole kuitenkaan pystytty selittämään perinnöllisellä tautialttiudella. Muiden ympäristötekijöiden ohella äidin raskaudenaikaisen ruokavalion ja lapsen varhaisiän ruokavalion on oletettu vaikuttavan allergioiden ja astman kehittymiseen lapsilla. Tämä oletus on johtanut siihen, että varhaisen ravitsemuksen yhteyttä allergioihin ja astmaan tutkitaan tänä päivänä tiiviisti. Ravinto on tekijä, johon on mahdollista vaikuttaa, ja sen osuus allergioiden ja astman kehittymisessä on siten erityisen kiinnostava. Bright Nwarun väitöskirja-aineistossa äidin ruoankäyttöä tutkittiin raskausajan ruoankäyttökyselylomakkeen avulla. Lapsen ravitsemuksen osalta tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka kauan lapsi on saanut ravintonaan yksinomaan äidinmaitoa ja kuinka pitkään äidinmaitoa on annettu muun ruoan ohella. Lisäksi tutkittiin, missä iässä lapselle on aloitettu antamaan imetyksen ohella muuta ravintoa ja missä iässä mikäkin ruoka-aine on ensimmäisen kerran lisätty lapsen ruokavalioon (nk. lisäruoan aloitusikä). Lapsen allergia- ja astmaoireita tutkittiin Suomen olosuhteisiin muokatulla kansainvälisellä tutkimuslomakkeella. Lapsen mahdollinen herkistyminen hengitystieallergeeneille (kissa, koivu, timotei, pölypunkki) ja/tai ruoka-allergeeneille (lehmänmaito, kananmuna, kala, vehnä) tutkittiin immunoglobuliini E (IgE)- verinäytteen avulla. 4

5 Tutkimuksessa havaittiin joitakin yhteyksiä varhaisen ravitsemuksen ja allergioiden ja astman synnyn välillä. Äidin raskaudenaikainen D-vitamiinin saanti näytti suojaavan lasta ruokaallergeeneille herkistymiseltä. Kun kaikki lapsen lisäravinnon aloitusiät tutkittiin yhdessä ja vakioitiin mahdollisilla sekoittavilla tekijöillä, niillä lapsilla, joilla oli myöhäisin kananmunan (>10.5 kk), kauran (>5 kk) ja vehnän (>6 kk) aloitusikä, oli suurempi riski ruoka- ja hengitystieallergeeneille herkistymiseen kuin niillä lapsilla, jotka saivat näitä ruoka-aineita ensimmäisen kerran jo aikaisemmin. Lisäksi kananmunan (>10.5 kk) ja vehnän (>6 kk) myöhäisempi aloitusikä lisäsivät lapsen riskiä lehmänmaidolle ja vehnälle herkistymiseen. Tutkija Bright Nwarun mukaan nämä tulokset antavat näyttöä äidin raskaudenaikaisen ja lapsen varhaisiän ruokavalion mahdollisesta yhteydestä lapsuusiän allergioiden ja astman kehittymiseen, mutta näiden tulosten tueksi kaivataan vielä lisänäyttöä muista tutkimuksista. Havaittu D-vitamiinin suojaava vaikutus on yhdenmukainen aiempien tutkimustulosten kanssa ja sen vahvistaminen satunnaistetussa koeasetelmassa on tarpeen. Lapsuusiän allergioita ja astmaa ehkäisevän täysimetyksen optimaalinen kesto on edelleen määrittelemättä. Johtopäätöksenä Nwarun väitöskirjan tutkimustuloksista voidaan todeta, että lisäruokien aloittamisen (imetyksen rinnalle lisättävät ruoat) ei tulisi pitkittyä yli lapsen kuuden kuukauden iän. Bright Nwarun väitöskirja on ilmestynyt Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen sarjassa Research: Nwaru Bright. The role of diet during pregnancy and infancy in the development of childhood allergies and asthma. Research 73, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Helsinki ISBN ISSN Väitöskirja on ilmestynyt myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1169, Tampere University Press ISBN ISSN X. Ravitsemistutkijoitamme. Kuvassa henkilöt vasemmalta oikealle: Pipsa Kyttälä, Hanna-Mari Takkinen, Suvi Ahonen, Susanna Lehtinen- Jacks, Mirva Koreasalo, Markus Mattila, Katri Jokinen, Mari Åkerlund 5

6 Jetta Tuokkolan väitöskirja DIPP-ravintotutkimuksesta FT, laillistettu ravitsemusterapeutti Jetta Tuokkolan väitöskirja Dietary aspects of cow's milk allergy in young children (Ravitsemusnäkökulmia pikkulasten maitoallergiaan) tarkastettiin Helsingin yliopistossa Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Suomalaisista alle 3-4-vuotiaista lapsista noin 2-6 prosentilla esiintyy maitoallergiaa. Varhaisilla ympäristötekijöillä voi olla vaikutuksia maitoallergian kehittymiseen. Jetta Tuokkolan väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia DIPP-ravintotutkimuksen kyselylomakkeen luotettavuutta ruoka-allergioiden tutkimisessa, äidin raskauden ja imetyksen aikaisen ruokavalion yhteyttä lapsen maitoallergian riskiin sekä maitoallergisten lasten välttämisruokavalion noudattamistarkkuutta ja sen yhteyttä taustatekijöihin (esim. vanhempien ikä ja koulutustaso) ja erityisruokavalion päättymisajankohtaan. Aineisto ja menetelmät Väitöskirja pohjautuu vuosien 1997 ja 2004 välisenä aikana Tampereen ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa kerättyyn liki lapsen DIPP-ravintotutkimusaineistoon. Tutkimuksessa äitien ruokavaliota tutkittiin raskausajan ja imetysajan ruoankäyttökyselyillä. Tieto lapsen maitoallergiasta perustui Kansaneläkelaitoksen (KELA) rekisteritietoihin sekä vanhempien raportointiin. Maitoallergisten lasten ruokavaliota tutkittiin ruokapäiväkirjojen avulla. Tulokset Kyselylomakkeen luotettavuutta tutkittiin vertaamalla vanhempien ilmoittamia ruoka-allergioita sairaalan potilaskertomustietoihin sekä KELA:n rekisteritietoon imeväisten erityisvalmisteiden erityiskorvattavuuspäätöksistä. Kyselylomakkeiden luotettavuus ja vanhempien antamien vastausten laadukkuus todettiin hyväksi: vanhemmat raportoivat lastensa ruoka-allergiat yhdenmukaisesti lääkärin tekemän diagnoosin kanssa. Tutkimuksessa todettiin yhteys äidin raskausajan ruokavalion ja lapsen maitoallergian riskin välillä. Äidin runsas maitovalmisteiden käyttö oli yhteydessä lapsen matalaan maitoallergian riskiin. Tutkittaessa allergisia ja ei-allergisia äitejä ja heidän lapsiaan erikseen, edellä mainittu suojaava yhteys näkyi ainoastaan ei-allergisten äitien ja heidän lastensa kohdalla. Toisaalta allergisten äitien runsaampi kalan käyttö oli yhteydessä lapsen pienempään maitoallergian riskiin. Tämä vahvistaa aiemmin todettua käsitystä siitä, että kalan syöminen saattaa antaa suojaa allergisilta sairauksilta. Äidin imetyksen aikainen ruokavalio ei ollut yhteydessä lapsen maitoallergian riskiin. Maitoallergisten lasten ruokapäiväkirjoja tutkittiin välttämisruokavalion noudattamistarkkuuden ja päättymisajankohdan selvittämiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että yhdeksän kymmenestä perheestä noudatti ruokavaliota hyvin tarkasti. Ruokavalion noudattamistarkkuus ja maitotuotteiden palautus ruokavalioon (maitoallergian päättymisen jälkeen) ei riippunut vanhempien iästä tai koulutustasosta. Maitoallergisten lasten D-vitamiinin, kalsiumin ja B2 vitamiinin (riboflaviini) saanti ei ollut kaikilla tutkituilla lapsilla suomalaisiin ravitsemussuosituksiin nähden riittävää välttämisruokavalion aikana, eikä sen jälkeen. Osalla maitoallergisista lapsista välttämisruokavalion maidottomuus saattaa johtaa siihen, että lapsi ei ole tottunut maitovalmisteiden makuun eikä maitoallergian päätyttyäkään halua käyttää maitovalmisteita. 6

7 Väitöskirjatutkimuksen tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että DIPP-ravintotutkimuksessa ruoka-allergian tutkimiseen käytettävät lomakkeet toimivat luotettavasti; että äidin raskauden aikaisella ruokavaliolla on yhteys lapsen maitoallergian kehittymiseen; ja että suomalaisperheissä maitoallergisten lasten välttämisruokavalio toteutuu tarkasti. Suositukset Suomessa lapsen allergisten sairauksien ennaltaehkäisemiseksi ei suositella minkään ruokaaineen poistamista äidin ruokavaliosta raskauden tai imetyksen aikana. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat tätä suositusta. Yhdelle tai useammalle ruoka-aineelle allergisoituneen lapsen välttämisruokavalion tarkkuus sovitaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon lapsen oireet ja yksilöllinen sietokyky allergisoivalle ruoka-aineelle. Maitoallergisten lasten kalsiumin ja D-vitamiinin saantia on tarpeen täydentää ravintoainevalmisteilla tai käyttää niillä täydennettyjä elintarvikkeita maidottoman ruokavalion aikana, mutta myös sen jälkeen, jos maitotuotteiden käyttö jää vähäiseksi maidottoman erityisruokavalion päättymisen jälkeen. Jetta Tuokkolan väitöskirja on ilmestynyt Helsingin yliopiston sarjassa Publications of Public Health: Tuokkola Jetta. Dietary aspects of cow's milk allergy in young children. Publications of Public Health M;210, Helsingin yliopisto, Helsinki ISBN (painettu) ISBN (elektroninen) ( ISSN (painettu)

8 Dippitrivia Dippitriviassa on kuusi monivalintakysymystä, joiden aihepiirinä on diabeteksen ehkäisytutkimus. Vastaa kysymyksiin ja selvitä, mitä uutta tietoa sait tutkimuksestamme. Tiedä tai arvaa! Vastaukset sivulla DIPP-tutkimus on ollut käynnissä Tampereella jo 15 vuotta! Ihan aluksi pyydetään lupa tutkia vastasyntyneen lapsen napaverinäyte ja selvittää, onko lapsella kohonnut geneettinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen. Montako napaverinäytettä on 15 vuoden ( ) aikana seulottu Tampereen klinikalta? a) b) c) Tutkimuslapsista otettavista verinäytteistä saadaan arvokasta tietoa liittyen diabeteksen kehitykseen ja syntymekanismiin. Verinäytteistä etsitään myös diabeettisia autovasta-aineita. Kuinka montaa vasta-ainetta verinäytteestä tutkitaan DIPP-tutkimuksessa? a) 2 b) 3 c) 4 Jokeri: Millä nimellä vasta-aineita kutsutaan? 3. DIPP-tutkimuksessa otetut verinäytteet analysoidaan Suomessa, kun taas TEDDYtutkimuksen näytteet lähetetään ulkomaille asti! Missä kaupungissa DIPP- ja TEDDY tutkimuksessa otetut vasta-ainenäytteet analysoidaan? a) Turku ja Denver b) Tampere ja Colorado c) Oulu ja Bristol 4. Monet perheet (ja tutkimuslapset tietenkin!) ovat olleet tutkimuksessa mukana ihan lapsen syntymästä lähtien. Mihin ikävuoteen asti tutkimus kestää? a) 15 b) 16 c) Klinikalla saattaa joskus olla jopa ruuhkaa, niin ahkerasti tutkimusperheet jaksavat meillä käydä seurantakäynneillä! Seurannassa olevien tutkimuslasten määrä vaihtelee hieman riippuen ajanjaksosta. Montako lasta Tampereella oli seurannassa lokakuussa 2012? a) 3166 b) 1544 c) Klinikan tiloissa menee useampaa tutkimusta, joista suurimmat ovat DIPP, TEDDY ja TRIGR. Hulinaa riittääkin siis aamusta iltaan, kun tutkimushoitajat ottavat vastaan perheitä. Kuinka monta tutkimuslasta käy keskimäärin vastaanotolla päivittäin? a) 50 b) 35 c) 20 8

9 Hiiri pieni kiiruhtaa Juuston luokse kiiruhtaa Kissa hiirtä tuijottaa saalista se haluaa Kakku myöskin houkuttaa Kummankohan herkun hiiri saa? Tie voi tosin viedä sitruunan luo Yök, hapanta! Tuumii hiiri tuo. 9

10 Dippitrivian vastaukset: 1: B 2: C (ICA, IAA, IA-2A, GADA) 3: C 4: A ja C. Protokollan mukaan tutkimus loppuu, kun lapsi täyttää 15 vuotta. Mikäli lapsi on vasta-ainepositiivinen, voi hän halutessaan jatkaa 18 ikävuoteen asti. Myös lapset, joista on otettu geneettinen näyte myöhemmällä iällä, saavat olla seurannassa 18-vuotiaiksi, vaikkei vasta-aineita olekaan. 5: A 6: B Jopas Pöllö on viisas! 10

11 Klinikan henkilökunta Ylärivi: Tiina Niininen, Sonja Siljamäki, Katja Isoaho, Merja Koskinen, Sinikka Jäminki, Mia Nyblom, Kati Hurme, Anni Kotkatvuori Alarivi: Heidi Turunen, Suvi Laurinen, Jarita Kytölä, Saija Snygg, Eeva-Maria Korhonen 11

12 Tässä on kuva Sebastianista ja Pärskystä elokuvasta Pieni merenneito. Voit koittaa etsiä nämä kaverukset klinikalta seuraavalla kerralla kun tulet käymään! Mistähän tämä dinosaurus löytyy? 12

13 Virustutkimukset Virologian tutkimusryhmä on selvittänyt erityisesti enterovirusten osuutta tyypin 1 diabeteksen synnyssä. DIPP-tutkimuksessa kerätyt ulostenäytteet on analysoitu enteroviruksen toteamiseksi ja lisäksi on tutkittu enterovirusvasta-aineita seeruminäytteistä. Nämä tutkimukset tehtiin lapsilla, joille kehittyi autovasta-aineita tai tyypin 1 diabetes sekä satunnaisesti valikoiduilla verrokkilapsilla. Tulokset viittaavat siihen, että enterovirusinfektiot saattavat lisätä diabetekseen sairastumisen riskiä. Uusi kansainvälinen tutkimus käynnistyi Viime vuonna käynnistyi uusi EU:n rahoittama kansainvälinen tutkimus, jossa pyritään selvittämään enterovirusinfektion ja diabeteksen yhteyttä. Tampereen yliopisto johtaa tätä PEVNET projektia. Siihen kuuluu kaiken kaikkiaan 13 partneria kuudesta maasta. Projektin internet-sivut löytyvät osoitteesta Muiden tutkimusaineistojen ohella myös DIPP tutkimus osallistuu PEVNET-projektiin. Tarkoitus on erityisesti tutkia liittyykö diabeteksen kehittymiseen krooninen enterovirusinfektio. Alan parhaimpien tutkimusryhmien mukanaolo avaa kokonaan uusia mahdollisuuksia tämän kysymyksen selvittämiseen kansainvälisen yhteistyön avulla. Voisiko enterovirusrokote ehkäistä tyypin 1 diabetesta? Tämä kysymys on askarruttanut tutkijoita ympäri maailmaa. Jos enterovirusten ja diabeteksen välinen yhteys saataisiin varmistettua, aukeaa monia mahdollisuuksia taudin ehkäisyyn. Enterovirusrokote olisi yksi parhaista. Asiaa edesauttaa myös se, että yksi enterovirusrokote on ollut jo pitkään käytössä (poliorokote). Se on osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi. Näin ollen ei olisi lainkaan mahdotonta kehittää rokote muitakin enterovirustyyppejä kuin poliovirustyyppejä vastaan. Enteroviruksia tunnetaan yli 100 eri alatyyppiä, ja poliohalvausta aiheuttaa näistä kolme virustyyppiä. Poliorokote on eliminoinut poliovirusinfektiot Suomesta ja lähes koko maailmasta, ja siksi poliohalvausta ei enää esiinny. Enterovirusrokotteet ovat täsmärokotteita, jotka suojaavat vain niiltä enterovirustyypeiltä jotka sisältyvät rokotteeseen. Tästä johtuen diabetekselta suojaavan rokotteen kehittämisessä yksi tärkeimmistä haasteista on tunnistaa diabetesta aiheuttavat virustyypit. Käynnistimme rokotteeseen tähtäävät tutkimukset vuonna Yksi tärkeimmistä tavoitteista on tunnistaa diabetekseen liittyvät enterovirustyypit DIPP tutkimukseen osallistuvien lasten verinäytteistä vasta-ainemääritysten avulla. Yhdellä enterovirustyypillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä diabetesriskiä lisäävä vaikutus. Lisäksi sen läheiset sukulaisvirukset vaikuttivat myös diabetesriskiin. Kaiken kaikkiaan seuloutui esiin kuuden viruksen ryhmä, joka on diabeteksen kannalta tärkeä. Hiljattain saimme vahvistettua tämän havainnon toisessa tutkimuksessa johon kuului lapsia useista Euroopan maista. 13

14 Enteroviruksen osuuden puolesta puhuvat myös muualta maailmasta saadut tulokset. Enterovirustutkimuksia on vauhdittanut mm. MDA5-geenin tunnistaminen diabeteksen yhdeksi riskigeeniksi. Tämä geeni koodaa solurakennetta, jonka avulla immuuni-järjestelmä tunnistaa enteroviruksen ja kehittää sitä vastaan puolustusvasteen. Lisäksi enteroviruksia on löydetty diabeetikoiden suolen limakalvolta ja suoraan haimakudoksesta. Olemme mm. mukana kansainvälisessä npod tutkimuksessa, jossa selvitämme enterovirusten esiintymistä haimakudoksessa ( Oheisessa kuvassa nähdään enteroviruksen esiintyminen haiman saarekkeessa, joka on pyöreän muotoinen soluryhmä kuvan keskellä ja joka sisältää insuliinia tuottavat beeta-solut. Enteroviruksen valkuaisaineet on värjätty vasta-aineen avulla ja ne erottuvat kuvassa tummina. Kaiken kaikkiaan tulokset viittaavat siihen, että diabetekselta suojaavan enterovirusrokotteen kehittäminen voi olla mahdollista. Tämä on kuitenkin pitkä tie ja vaatii vielä paljon lisätutkimuksia. Olemme hiljattain kehittäneet ensimmäisen prototyyppirokotteen, ja sen tehon osoittaminen prekliinisissä tutkimuksissa on seuraava tärkeä askel tällä tiellä. Voivatko mikrobit myös suojata diabetekselta? Toinen tärkeä tutkimuskohde on ollut infektioiden diabetekselta suojaava vaikutus. Venäjän Karjalassa ja Suomessa tekemämme tutkimukset viittaavat siihen, että allergialla ja tyypin 1 diabeteksella voi olla osin samanlaisia syntymekanismeja. Diabeetikoilla esiintyi allergiaa odotettua useammin, ja erityisen yleistä se oli lapsilla, jotka olivat sairastaneet vain vähän infektioita. Tämä sopii hyvin hygieniahypoteesiin, jonka mukaan varhaislapsuuden infektioiden on ajateltu suojaavan allergian ja diabeteksen kehittymiseltä. On saatu viitteitä siitä, että varhaislapsuuden infektiot ovat tärkeitä immuunijärjestelmän säätelyn kehittymiselle. Tätä tukee myös se, että Suomessa esiintyi moninkertainen määrä tyypin 1 diabetesta, keliakiaa ja kilpirauhasen autoimmuunisairauksia Venäjän Karjalaan verrattuna, kun taas mikrobi-infektiot olivat Karjalassa paljon yleisempiä. Tutkimme nyt tätä ilmiötä entistä tarkemmin DIPPtutkimuksessa. Selvitämme mm. sitä, onko diabetekseen sairastuneilla lapsilla ollut yleisesti ottaen vähemmän infektioita kuin verrokkilapsilla, ja liittyykö tämä ilmiö myös allergian ja keliakian kehittymiseen. Tutkimusryhmän puolesta, Heikki Hyöty Professori Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö 14

15 Virologin haastattelu Kerro hieman DIPP-lehden lukijoille itsestäsi. Nimeni on Sami Oikarinen ja olen opiskellut yliopistossa biologiaa, jossa pääaineenani oli perinnöllisyystiede. Olen ollut Tampereella virologian tutkimusryhmässä reilut kymmenen vuotta. Mitä työhösi kuuluu? Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Suurin osa ajastani kuluu tutkimusmenetelmien kehittämisessä, tutkimusten organisoinnissa ja tutkimustulosten analysoinnissa. Olen vastuussa PCR-pohjaisten tutkimusmenetelmien kehityksestä, sekä toimivuudesta ja hyvästä laadusta laboratoriossamme. Seuraavat kuukaudet poikkeavat hiukan tavanomaisesta, sillä olen suunnitellut käyttäväni pääosan ajasta väitöskirjani loppuun saattamiseen. Mikä on parasta työssäsi ja millaiset asiat tuovat onnistumisen elämyksiä? Suurimman motivaation työhöni saan ilman muuta työn päämäärästä: tyypin 1 diabeteksen syntymekanismin ratkaisemisesta ja pyrkimyksestä löytää sairauteen ehkäisykeino. Tavoite on hyvin vaativa ja pitkän aikavälin tavoite. Päivittäisessä työssä mukavaa on työn monipuolisuus ja tietenkin uudet tutkimuslöydökset innostavat jatkamaan. Työni parhaita puolia on myös hyvä työryhmämme! Mitä teet vapaa-aikanasi? Millaisia harrastuksia sinulla on? Vapaa-ajastani haukkaa ison palan keramiikka, joka on vuosi vuodelta muuttunut aina vaan kiinnostavammaksi. Vuosi sitten perustamani työhuone antaa hyvät mahdollisuudet keramiikan tekemiselle ja kehittämiselle. Töitäni löytyy muuten internetistä osoitteesta Kesäisin asun siirtolapuutarhassa ja siellä päivät täyttyvät puutarhan hoidosta. Molemmat harrastukset antavat loistavaa vastapainoa työlleni. Tutkimustyö yliopistolla on luovaa, mutta välillä hyvin abstraktia ja suuren osan päivästä vie tietokonetyöskentely. Puutarhan hoitoon ja keramiikkaankin kuuluu tietenkin luovuus, mutta myös konkreettisuus ja fyysisyys. Pidän itseäni onnekkaana, että voin toteuttaa näitä kaikkia asioita elämässäni. 15

16 EMLA -puudutuslaastarin käyttöohjeet 1 Varmista, että puudutettava ihoalue on kuiva ja puhdas. Taivuta alumiinifolio taaksepäin nuolella merkitystä kohdasta. Tartu seuraavaksi ihonvärisen laastarin kulmaan ja vedä osat erilleen niin, että laastari irtoaa suojapaperista. 2 Kiinnitä EMLA pistoskohtaan niin, että puudutettava alue peittyy kokonaan. Vältä puudutuslaastarin keskiosan painamista ja puudutettavan voiteen joutumista silmiin. 3 Varmista, että puudutuslaastari on kiinnittynyt kunnolla painamalla laastarin reunoja huolellisesti. 4 Merkitse kiinnittämisaika tussilla laastariin hoitohenkilökunnalle tiedoksi. EMLA on kiinnitettävä iholle noin tunti ennen toimenpidettä. EMLAa on helppo käyttää ja helppo pitää mukana Puudutus ennen piikkiä, eikä pistäminen enää pelota! Käyttötarkoitus: Ehjän ihon pintapuudutus pienehköjen toimenpiteiden, esim. verinäytteen ottamisen tai rokotuksen yhteydessä. Käytetään hoitohenkilökunnan ohjeen mukaan. Haittavaikutukset: Vaikutusalueella voi ilmaantua ärsytystä, kutinaa tai lievää polttelua. Vasta-aiheet: EMLAa ei tule käyttää, jos hoidettava lapsi on alle 3 kk, jos iho tai limakalvo on vaurioitunut tai rikkinäinen, jos sairastaa methemoglobinemiaa tai jos on yliherkkä jollekkin EMLAn sisältämistä aineista tai niiden sukulaisaineista. Tutustu pakkauksessa olevaan käyttöohjeeseen. AstraZeneca Oy, Luomanportti 3, Espoo 16

17 Piirustuksia vuosien varrelta. Kiitos tutkimuslapsille mahtavista töistä, joita aulaan olette meidän iloksemme jättäneet! 17

18 18

19 PARKKIPAIKOISTA Tutkimuksella on neljä omaa parkkipaikkaa heti sisäänkäynnin oikealla puolella (merkitty tolppiin). Lisää parkkipaikkoja ei näillä näkymin ole tulossa Parkkipaikoille saa pysäköidä vain ja ainoastaan TUTKIMUSKÄYNNEILLÄ olevat perheet Parkkipaikkoja EI SAA käyttää ollessa Taysissa muilla asioilla! Tulethan tutkimukseen yhdellä autolla, jotta myös muille perheille jää mahdollisuus käyttää parkkipaikkojamme Muille piha-alueen parkkipaikoille pysäköiminen on kielletty. Dipp-tutkimus ei vastaa mahdollisista väärinpysäköinnistä saaduista parkkisakoista Muista aina varata mukaasi parkkirahaa. Tutkimuksissa käy paljon perheitä ja parkkipaikkamme ovat valitettavan usein täynnä. Maksullisia parkkipaikkoja löytyy esim. Biokadun varrelta Kiitos yhteistyöstä! T. DIPP/TEDDY/TRIGR klinikan väki 19

20 SOITTOAJAT: MA KE klo. 14:15 15:00 Tutkimushoitaja: Puhelin: Sinikka Jäminki Merja Koskinen Jarita Kytölä Suvi Laurinen Tiina Niininen Sonja Siljamäki Muina aikoina jätä viesti vastaajan numeroon Kuuntelemme vastaajaviestit joka arkipäivä. Kerro viestissäsi ainakin: Oma nimesi ja soiton aihe Lapsesi nimi ja SOTU Puhelinnumerosi Vastaanottomme ovat jatkuvasti täynnä. Ilmoitathan ajanvaihdon tarpeesta HETI kun tiedät siitä, jotta voimme antaa arvokkaan käyntiajan toiselle perheelle. Kiitos yhteistyöstä!