3 LUONNONTILAISENA SÄILYTETTÄVÄT ALUEET JA NIIDEN SEURANTAMENETELMÄT 10 4 VIHERRAKENTAMISKOHDE; PAINOLASTIKASVIPUISTO 31

Transkriptio

1

2 1 ALKUSANAT 2 2 LUONNONMUKAISEN HULEVESIEN KÄSITTELYN SEURANTAMENETELMÄT Telakkapuiston hulevesien laskeutusaltaan seuranta Telakkapuiston laskeutusaltaan hulevesinäytteet Telakkapuiston pohjavesiputkien vedenpinnan tasot Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenteen seuranta Korttelin 4 sisäinen hulevesijärjestelmän seuranta LUONNONTILAISENA SÄILYTETTÄVÄT ALUEET JA NIIDEN SEURANTAMENETELMÄT Prikipuiston kasvillisuuden seuranta Valkovuokkokasvusto seurantaruuduilla Valkovuokkokannan solukkolisäys Oulun yliopistolla Prikipuiston muu kenttäkerroskasvillisuus ja pihlaja-angervopensaikot Kääpämetsien seuranta Pikkukennokäävän elinympäristö Pähkinänkäävän elinympäristö 29 4 VIHERRAKENTAMISKOHDE; PAINOLASTIKASVIPUISTO Painolastikasvipuiston seuranta KORJAAVAT TOIMENPITEET 2004 SEURANNAN PERUSTEELLA 34 6 YHTEENVETO 36 7 LÄHTEET 37 8 LIITTEET 39 Liite 1 seurantakohteet 39 Liite 2 Hulevesi pitoisuuksien vertailutaulukko 40 Liite 3 prikipuiston kasvien esittely 41 Liite 4 prikipuiston seurantaruudut 49

3 2 1 alkusanat Toppilansaaren ympäristönmuutoksen seurannalle on PSV-Maa ja Vesi Oy:ssä laadittu toimenpidesuunnitelma vuonna Työ kuuluu Oulun kaupungin Maankäytön muutostilanteiden hallinta II hankkeeseen liittyvään Toppilansaaren ympäristörakentamisprojektiin. Projektissa on tutkittu luonnonolosuhteita, niiden muuttumista ja säilyttämistä maankäytöltään muuttuvassa Toppilansaaressa. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat euroa. Projekti on osa EU:n tavoite 2- ohjelman maankäytön muutostilanteiden hallinta -hanketta. Projektin tavoitteena on ollut muodostaa alueelle korkeatasoinen ja monimuotoinen, paikalliseen kasvistoon pohjautuva ja erilaisista viherrakentamisen muodoista koostuva ympäristö, jossa on mahdollisuus virkistäytymiseen niin rakennetuissa viherympäristöissä, luonnonmukaisissa kohteissa kuin luonnontilaisilla alueilla. Ekologisena tavoitteena on ollut luonnonmukainen hulevesien käsittely ja alueen luontoarvojen säilyttäminen. Lisäksi viherrakentamisessa on haettu uudenlaisia rakentamistekniikoita. Tutkimuksellisena tavoitteena on hankkeesta saatavien tietojen hyödyntäminen rakentamisen luonnolle aiheuttamien haittojen minimoinnissa. Samalla mukana olevat yritykset sekä tutkimuslaitokset saavat lisää asiantuntemusta ja referenssejä. Toppilansaaressa järjestetään vuonna 2005 asuntomessut ja lisäksi koko entinen satamaja huvila-alue siirtyy asuinkäyttöön. Pinta-alaltaan 73 hehtaarin aluetta kehitetään kaupunkimaiseksi asuin- sekä matkailupalveluidenalueeksi, jonka asukasluku tulee olemaan noin henkeä vuonna 2011 alueen valmistuttua. Toppilansaaressa esiintyy arvokkaita elinympäristöjä sekä uhanalaisia ja harvinaisia eliölajeja. Ympäristörakentamisprojektin tavoitteena on turvata alueen omaleimaisuus sekä säilyttää alueen erityispiirteitä Oulun luonnossa rakentamisen ja asuinkäytön aikana. Tavoitteeseen pyritään erilaisten maankäytön rajausten, kohteiden käsittelyn sekä kasvien siirron avulla. Toppilansaaren ympäristörakentamisprojektille asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä uuden maankäytön aiheuttamaa muutosta alueen luonnossa tullaan seuraamaan, jotta nähdään, miten uudet toimintatavat ja rakenteet toimivat. Mikäli häiriöitä ilmenee, voidaan ryhtyä ajoissa korjaaviin toimenpiteisiin. Toppilansaaren ympäristönmuutoksen seurantasuunnitelman seurantakohteiksi on valittu edustavimmat ja parhaiten soveltuvimmat seurantakohteet. Ne on jaettu kolmeen asiakokonaisuuteen: hulevesien käsittely, luonnontilaisina säilytettävät kohteet sekä viherrakentamiskohteet. Seurantakohteille on valittu niille soveltuvat seurantamenetelmät, joiden avulla voidaan seurata Toppilansaaren alkuperäisten luonnonarvojen sekä eriasteisesti rakennettujen luontokohteiden arvojen säilymistä. Ohjelma suuntautuu noin 10 seuraavalle vuodelle. Eri kohteiden seuranta alkaa eri aikaan, kohteiden valmistumisesta riippuen. Seuranta toteutetaan intensiivisesti vuosittain ensimmäiset 3-5 vuotta. Tämän jälkeen seurantajaksot pitenevät. Seurannan toteuttamisesta raportoidaan päättäjille määrävälein. Vuoden 2004 seurantakaudella on ympäristömuutoksen seurantasuunnitelmaa toteutettu niiltä osin kuin se on ollut mahdollista. Hulevesien käsittelyn osalta vain Telakkapuiston maanalainen rakenne oli valmistunut, luonnontilaisina säilytettävien kohteiden osalta seuranta voitiin suorittaa kaikilta osin, mutta viherrakentamiskohteeksi valittu Painolastikasvipuisto oli vielä rakentamatta ja näin ollen seurantaa ei päästy tällä seurantakaudella toteuttamaan. Seurantaraportissa on esitelty seurantakohteet ja niiden seurantatoimenpiteet ensin yleisesti ja sitten seurantakauden näkökulmasta. Lopussa on esitetty korjaavat toimenpiteet ja yhteenveto seurantakaudesta. Liitteenä on kartta seurantakohteiden sijainnista Toppilansaaressa, Telakkapuiston hulevesien pitoisuuksien vertailutaulukko, Prikipuiston seurantaruutujenkartta ja puiston kasvien tarkemmat esittelyt, joista ilmenee mm. puistossa esiintyvien kasvien kasvupaikkavaatimukset ja lisääntymistavat.

4 3 2 luonnonmukaisen hulevesien käsittelyn seurantamenetelmät Toppilansaaren alueella kantavana ajatuksena hulevesien hallinnassa on käsitellä vedet mahdollisuuksien mukaan paikallisesti ja lähellä syntysijaansa sekä hyödyntää hulevesiä viher- ja ympäristörakentamisessa sekä yleisemminkin alueen vetovoimatekijänä. Rakentamisessa pyritään huomioimaan hulevesien käsitteleminen mahdollisimman luonnonmukaisesti siten, että rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset Toppilansaaren alueen hydrologiaan jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Samalla luonnonmukaisia hulevesien käsittelymenetelmiä on tarkoitus testata ja arvioida niiden soveltuvuutta pohjoisille leveysasteille. Asioiden huomioon ottamista on helpottanut imeyttämiseen sopiva hiekkapitoinen maaperä. Toisaalta maanpinnan vähäiset korkeuserot lisäävät suunnittelun ja toteutuksen vaativuutta. Puisto- ja viheralueilla sade- ja hulevedet pyritään imeyttämään, lammikoimaan tai johtamaan pintavaluntana kosteikkoalueille. Korttelialueilla vedet pyritään ottamaan talteen ja hyödyntämään esimerkiksi kasteluvetenä ennen imeyttämistä tai johtamista puistoalueille. Keskeisillä katualueilla syntyviä hulevesiä pyritään ensisijaisesti imeyttämään katuviheralueille tai johtamaan puistoalueiden vesiaiheisiin, vasta ylivuodot ohjatuvat hulevesiviemäreihin. Seurantakohteet on valittu edustavasti erityyppisistä käsittelymenetelmistä ja erilaisilta rakennusalueilta siten, että seurannasta saatavaa tietoutta on mahdollista hyödyntää jatkossa, seurannan toteutus on mahdollisimman yksinkertaista virhemahdollisuuksien vähentämiseksi ja että seuranta on toteutettavissa taloudellisesti kohtuullisin kustannuksin. Näillä perusteilla seurantakohteiksi on valittu: Telakkapuiston maanalainen hulevesien laskeutusallas Pitkänmöljäntien hulevesien imeytysrakenne paalulla 560 Asuntokorttelin sisäinen hulevesien käsittely korttelissa 4, Prikipuiston pohjoispuolella Seurannalla pyritään selvittämään Toppilansaareen rakennettavien tavanomaisista ratkaisuista poikkeavien tai tavanomaisten järjestelmien rinnalle rakennettujen luonnonmukaisten hulevesijärjestelmien toimivuutta sekä ylläpito- ja kunnostustarvetta. Seurannalla pyritään myös selvittämään imeyttävien hulevesijärjestelmien tehoa ja vaikutuksia pohjaveden pinnan korkeuteen paikallisesti. Telakkapuiston hulevesien laskeutusaltaan seurannalla tutkitaan laskeutusaltaaseen tulevan ja siitä lähtevän huleveden ainepitoisuuksien muuttumista. Otettavista vesinäytteistä tutkitaan: kiintoainepitoisuus, sähkönjohtavuus, ph, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja sameus. Seurantaan yhdistetään myös pohjaveden pinnan korkeuden seuranta viidestä erillisestä pohjavesiputkesta, joilla voidaan arvioida huleveden imeytymistä altaasta pohjamaahan sekä välillisesti altaan puhdistus- tai kunnostustarvetta. Seuranta toteutetaan rakentamisen valmistuttua aluksi 3 5 vuoden ajan vuosittain keväällä toukokuussa ja syksyllä syyskuussa sekä yhden kerran keskikesällä rankkasadejakson aikana. Tämän jälkeen seurantaa voidaan harventaa kokemuksien perustella joka toinen vuosi tapahtuvaksi. Mikäli näytteenottokaivoissa havaitaan pohjalla runsaasti hienoainesta, on havaintojen kirjaamisen lisäksi arvioitava mistä asia mahdollisesti johtuu sekä informoitava järjestelmän kunnossapidosta vastaavaa tahoa mahdollisen altaan puhdistuksen järjestämiseksi. Samoin on toimittava, mikäli pohjavesiputkista havaitaan vesipinnan tason olevan merkittävästi alempana altaan viereisessä putkessa verrattuna altaan kohdalla sijaitsevaan putkeen. Pitkänmöljäntien huleveden seurannalla paalulla 560 tutkitaan imeytysrakenteen kuntoa silmämääräisesti sekä valokuvaamalla Pitkänmöljäntien varressa paalulla 560, Hannalan vanhan huvilan kohdalla. Seurannassa kirjataan ylös mm. reunakiveen jätetyn virtausaukon

5 4 puhtaus, välikaistalla olevan hiekoitushiekan määrä, välikaistan pintakerroksen liettymisaste, välikaistan kosteustilanne, viherkaistan kosteustilanne vastakkaisella puolella tietä ja maanpinnan kasvipeitteen kunto. Lisäksi kohteesta otetaan värivalokuvia. Seuranta toteutetaan rakentamisen valmistuttua vuosittain keväällä toukokuussa ja syksyllä syyskuussa sekä yhden kerran keskikesällä rankkasadejakson aikana. Mikäli viherkaistalla havaitaan runsaasti liettymää tai hiekoitushiekkaa, on asian kirjaamisen lisäksi informoitava alueen kunnossapidosta vastaavaa tahoa puhdistuksen järjestämiseksi. Korttelin sisäisen hulevesijärjestelmän seuranta korttelissa 4 seurataan tontille suunniteltujen korttelin sisäisten hulevesijärjestelmien toimivuutta ja kuntoa sekä käyttäjien mielipiteitä ja käyttökokemuksia järjestelmien toimivuudesta. Silmämääräisessä seurannassa kirjataan ylös pintavesikourujen ja kivettyjen kulkuväylien rakenteiden kunto, pintavesikouruun kertyneen hiekan ja roskien määrä, sisäpihan hulevesipainanteiden kunto ja kosteustilanne sekä Prikipuiston kosteustilanne hulevesien purkukohdassa. Lisäksi piha-alueella otetaan värivalokuvia hulevesipainanteista ja hulevesien purkukohdasta Prikipuiston puolelta. Lisäksi otetaan lähikuvat saattolämmitetystä pintavesikourusta ja mahdollisista havaituista ongelmakohdista tai rakenteiden vaurioista. Paikan päällä tehtävä seuranta toteutetaan piharakenteiden valmistuttua vuosittain keväällä huhti toukokuussa lumen sulamisen aikaan ja syyskesällä syyskuun alkupuolella sekä yhden kerran keskikesällä rankkasadejakson aikana. Aluksi 3 5 vuoden ajan seuranta toteutetaan vuosittain, jonka jälkeen seurantaa voidaan harventaa kokemuksien perusteella joka toinen vuosi tapahtuvaksi. Käyttäjien kokemuksia järjestelmien toimivuudesta kerätään taloyhtiöiden isännöitsijöille ja kiinteistönhoitajille suunnattavalla kyselytutkimuksella. Lomakkeet jaetaan em. tahoille vuosittain vuodenvaihteessa, jotta myös asukkailta saatu palaute voidaan kirjata. Sama kyselytutkimus toteutetaan myös taloyhtiön asukkaille 2 3 vuoden välein esimerkiksi siten, että kysely liitetään omaksi osakseen koko Toppilansaaren alueella järjestettäviin kyselytutkimuksiin. Mikäli paikan päällä tehtävän seurannan aikana havaitaan seurattavien rakenteiden vaurioituneen siinä määrin, että se vaikeuttaa alueen käyttöä tai liikkumista tai aiheuttaa vaaraa, on asioiden kirjaamisen lisäksi arvioitava mistä asia mahdollisesti johtuu sekä informoitava taloyhtiön isännöitsijää rakenteen kunnostamiseksi. Samoin menetellään, mikäli on havaittavissa selviä puutteita rakenteiden normaalissa kunnossapidossa.

6 5 2.1 Telakkapuiston hulevesien laskeutusaltaan seuranta 2004 Telakkapuistoon, Pitkänmöljäntien ja Toppilansalmen väliin, on sijoitettu maanalainen hulevesien käsittelyallas, jossa Pitkänmöljäntien katualueelta kertyvistä hulevesistä poistetaan kiintoaineksia laskeuttamalla ja vettä imeytetään pohjamaahan vielä ennen Toppilansalmeen johtamista (Kuva 1ja Kuva 2). Kuva 1 Telakkapuiston maanalainen huleveden käsittelyallas rakenteilla tammikuussa Kuva 2 Huleveden käsittelyaltaassa on täytteenä louhetta (raekoko mm), jonka ympärille on asetettu suodatinkangas. Telakkapuiston hulevesien laskeutusaltaan seurannassa tutkitaan laskeutusaltaaseen tulevan ja siitä lähtevän huleveden ainepitoisuuksien muuttumista. Seurantaan yhdistetään pohjaveden pinnan korkeuden seuranta viidestä erillisestä pohjavesiputkesta, joilla voidaan arvioida huleveden imeytymistä altaasta pohjamaahan sekä välillisesti altaanpuhdistus- tai kunnostustarvetta. Ainepitoisuuksien muuttumista seurataan kaivoista 1 (tuleva hulevesi) ja kaivoista 2 (lähtevä hulevesi) samanaikaisesti otetuista vesinäytteistä (Kuva 3). Otettavista vesinäytteistä tutkitaan: kiintoainepitoisuus, sähkönjohtavuus, ph, kokonaistyppi, kokonaisfosfori ja sameus. Kuva 3 Kartta näytteidenottokaivoista ja pohjavesiputkista.

7 6 Allasrakenteen imeytystehoa seurataan pohjavesiputkista P1, P2, P3, P17 ja P19c suoritettavalla pohjavedenpinnan tason mittauksella (Kuva 3). Mittaus suoritetaan pohjavesiputkessa olevasta vesipinnasta putken yläreunaan 1 cm tarkkuudella. Putket P1, P2 sekä P3 ovat uusia, seurantaa varten asennettuja putkia ja P17 sekä P19c aiemmin asennettuja, altaan läheisyydessä sijaitsevia vertailuputkia. Seuranta tapahtui erittäin sateisena päivänä. Ilman lämpötila oli +4ºC. Merivesi oli 52 cm teoreettisen keskiveden NN 0,56 yläpuolella eli tasolla NN 0,04. Vesinäytteiden oton ja pohjanvedenpinnan mittaukset mittanauhaluotaimella suorittivat Veli- Matti Hyyrynen Oulun vedestä ja Sari Palo Oulun Teknisestä keskuksesta. Vesinäytteiden analyysi tapahtui Taskilan jätevedenpuhdistamon, Hintan vedenpuhdistamon sekä typen osalta Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy:n laboratorioissa. Telakkapuiston huleveden maanalainen laskeutusallas, kaivot sekä pohjavesiputket olivat valmistuneet seurantapäivään mennessä, mutta laskeutusaltaan huleveden valuma-alueiden tekniset- ja vihertyöt olivat keskeneräisiä. Pitkänmöljäntien varrella olevat korttelit olivat vasta rakenteilla ja niiden tontit olivat mulloksella. Pitkänmöljäntie oli jo saanut asfalttipinnan, mutta koska viimeinen asfalttikerros levitetään vasta keväällä 2005, hulevedet eivät päässeet suunnitelmien mukaisesti nousemaan reunakiveysten yli imeytymään katuviheralueille, vaan kaikki sade- ja hulevedet ohjautuivat suoraan hulevesiviemäreihin Telakkapuiston laskeutusaltaan hulevesinäytteet Seurantapäivänä kaivoissa oli havaittavissa virtausta. Kaivolla 2 purkuvesistön vedenpinta oli purkuputken yläpinnan tasossa. Näytteiden välillä kaivosta 1 (tuleva hulevesi) ja kaivosta 2 (lähtevä hulevesi) ei löytynyt tavoiteltuja eroja ja kaikki arvo olivat verrattain korkeita (Taulukko 1). Silmämääräisesti tarkasteltuina näytteet olivat suunnilleen yhtä sameita. Alla (Taulukko 2) vertailuarvoja valtakunnallisen hulevesitutkimuksen sulan kauden sadantatapahtumien huleveden kokoomanäytteiden pitoisuuksista. Taulukko 1 Telakkapuiston hulevesinäytteet Kaivo 1, tuleva hulevesi Kaivo 2, lähtevä hulevesi Kiintoaine mg/l Sähkönjohtokyky ms/m 11,3 14,3 ph 8,6 8,5 Kokonaisfosfori, tot-p mg/l 1,1 1,1 Kokonaistyppi, tot-n mg/l 3,2 3,1 Taulukko 2 Valtakunnallisen huleveden kokoomanäytteiden pitoisuuksia (Melanen 1981, Melanen 1982b) HKI-TRE-Oulu-Kajaani HKI,Pakila TRE,Hämeenpuisto pienin keskim. suurin pienin keskim. suurin pienin keskim. suurin Kiintoaine mg/l Johtokyky ms/m 2 9,1 50 2,3 5,5 14 3, ph 5-8,1 6,3 7 7,6 6,3-7,5 Kokonaisfosfori, tot-p mg/l 0,019 0,34 2,3 0,039 0,25 1,2 0,12 0,43 2,3 Kokonaistyppi, tot-n mg/l 0,17 1,9 10 0,35 1,6 4,5 0,57 2,2 10

8 7 Kiintoaine on hiukkasmaista, eloperäistä eli orgaanista materiaalia, kuten kuollutta levä- tai kasviainesta, tai hiukkasmaista, elotonta eli epäorgaanista materiaalia, kuten savi ja hiesu. Orgaaninen kiintoaines kuluttaa hajotessaan veden happea ja siten heikentää eliöiden elinmahdollisuuksia. Kiintoainepitoisuuden kasvu lisää myös veden sameutta vähentäen biologista tuotantoa ja luonnon monimuotoisuutta. Maanpinnan rikkominen, kasvillisuuden poistaminen ja ojitukset nostavat kiintoainepitoisuuksia vesistöissä. Rakennettujen alueiden pintavesien kiintoainepitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin luonnontilaisilla alueilla. Luonnontilaisia alueita voimakkaammat virtaamat ja virtaamavaihtelut lisäävät kaupunkialueilla eroosiota, mikä johtaa suurempiin kiintoainepitoisuuksiin. Kaupunkialueella kiintoainetta joutuu pintavesiin myös rakennustyömailta, teiltä ja kaduilta. Useimmat huleveden epäpuhtaudet, ovat kiinnittyneinä vedessä oleviin partikkeleihin, varsinkin jos ph on >7. Telakkapuistossa näytteiden kiintoainespitoisuus oli korkea, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Tulosten vertailua voi tehdä yllä olevaan taulukkoon (Taulukko 2), Vital Vaasa - projektin keväällä 2000 hulevesistä otettuihin näytteisiin, joissa kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä mg/l ja huleveden laatuun maailmanlaajuisesti (Duncan 1999), jonka mukaan hulevedessä kiintoainesta on vaihteluvälillä 3, mg/l. Veden sähkönjohtokyky kuvaa vedessä olevien suolojen määrää: mitä enemmän suoloja, sitä suurempi sähkönjohtavuus. Merivesi ja jätevedet, joiden suolapitoisuus on järvivettä suurempi, johtavat sähköä hyvin. Sähkönjohtavuuden avulla voidaan selvittää esimerkiksi jätevesien kulkeutumista vesistöissä. Suomen vedet ovat kallioperän hitaasta rapautumisesta johtuen vähäsuolaisia. Arvot sisävesissä ovat 5-10 ms/m, pohjavesissä 20 ms/m, jätevesissä ms/m, Itämerien lahtien perukoilla 200 ms/m ja suurimmillaan merivedessä ms/m. Telakkapuiston tuloksia voi verrata taulukkoon (Taulukko 2) sekä Vital Vaasa -projektissa vuonna 2000 sadevesiviemäreistä otettujen kokoomanäytteiden sähkönjohtokykyarvoihin, jotka vaihtelivat välillä 2,9 91 ms/m. Veden happamuuden eli ph asteikossa on arvoja nollasta neljääntoista. Täysin puhtaan tislatun veden ph-arvo on 7,0, jolloin vettä sanotaan neutraaliksi. Mitä pienempi ph-arvo on, sitä happamampi liuos on. Vastaavasti suuri ph-arvo merkitsee hyvin emäksistä ainetta. Vesijohtoveden ph säädetään yleensä vedenkäsittelyssä ph-arvo 7,0-8,8. Pohja- ja pintavesien happamuus on Suomessa ph 6-8. Vesistön happamoitumisella tarkoitetaan sen puskurikapasiteetin vähenemistä ja sitä kautta veden ph-arvon alenemista. Happamoitumisen vaikutukset ovat vesistöissä moninaiset. Hapan laskeuma huuhtoo maaperästä ja järvenpohjasta alumiinia ja muita myrkyllisiä metalleja. Kriittisenä raja-arvona pidetään ph-lukemaa 5,5. Telakkapuiston tuloksia voi verrata yllä olevaan taulukkoon (Taulukko 2), Vital Vaasa - projektissa vuonna 2000 sadevesiviemäreistä otettujen kokoomanäytteiden ph arvoon, joka vaihteli välillä 6,5 8,3 sekä huleveden laatuun maailmanlaajuisesti (Duncan 1999), jossa ph arvot vaihteli välillä 4,2 8,3.

9 8 Kokonaisfosfori on hulevedessä pääosin sitoutunut kiintoainekseen. Fosforia tulee huleveteen liikenteen, eläinten jätöksien, hajoavan orgaaninen aineksen, lannoitteiden ja laskeuman kautta. Pohjaveden nousu vapauttaa fosforia maa-aineksesta, samoin, kuin valumavesien sekoittuminen suurempaan vesitilavuuteen joessa tai järvessä. Puhdistamattomista tai heikosti puhdistetuista jätevesistä joutuu vesistöön ravinteita, jotka toimivat alkusysäyksenä vesistön tilan heikentymiselle. Ravinteiden, etenkin fosforin ja typen liian suuret pitoisuudet kiihdyttävät kasvillisuuden ja eliöstön tuotantoa. Suuriin ravinnepitoisuuksiin sopeutuneiden vesieliöyhteisöjen monimuotoisuus on vähäistä. Suomen luonnossa erityisen haitallista on fosforipitoisuuden nousu. Runsaan ravinnekuormituksen seurauksena vesistö rehevöityy. Rehevöityminen ilmenee vesikasvillisuuden ja levätuotannon kasvuna, kuten umpeenkasvuna, vedessä olevien pintojen limoittumisena sekä pii- ja sinilevien massaesiintyminä. Suuren levämäärän biohajoaminen kuluttaa happea. Levät aiheuttavat veteen vastenmielistä hajua ja makua sekä tekevät vedestä esteettisesti epämiellyttävää. Lisäksi levät voivat muodostaa myrkyllisiä yhdisteitä. Telakkapuiston tuloksia voi verrata yllä olevaan taulukkoon (Taulukko 2), Vital Vaasa - projektissa vuonna 2000 sadevesiviemäreistä otettujen kokoomanäytteiden fosforipitoisuuksiin, jotka vaihtelivat välillä 0,039 0,75 mg/l sekä huleveden laatuun maailmanlaajuisesti (Duncan 1999), jossa kokonaisfosfori määrä vaihteli välillä 0,01 4,09. Typpi on luonnonalueiden pintavesissä lähtöisin hajoavasta orgaanisesta aineksesta. Pohjaveden pääasiallisia nitraatin lähteitä ovat jätteet ja lannoitteet, mutta myös avohakkuun, maanmuokkauksen ja ojituksen on todettu lisäävän pohjaveden nitraattipitoisuutta. Kaupunkialueilla ravinteita joutuu pintavesiin myös ilmalaskeumasta, autojen pakokaasuista, fossiilisista polttoaineista, lannoitteista, jätevesiviemäreiden vuodoista, jätesäiliöistä ja roskalaatikoista, maaperäeroosiosta, eläinten jätöksistä sekä pesuaineista. Liiallinen ravinnepitoisuus haittaa ekosysteemin toimintaa, johtaa leväkukintoihin ja sen hajoaminen kuluttaa happea. Telakkapuiston tuloksia voi verrata yllä olevaan taulukkoon (Taulukko 2), Vital Vaasa - projektissa vuonna 2000 sadevesiviemäreistä otettujen kokoomanäytteiden typpipitoisuuksiin <2 6,2 mg/l sekä huleveden laatuun maailmanlaajuisesti (Duncan 1999), jonka mukaan kokonaistyppi hulevedessä vaihteli välillä 0,7 18, Telakkapuiston pohjavesiputkien vedenpinnan tasot PSV-Maa ja Vesi Oy on todennut Toppilansaaren maaperän ja pohjaveden pilantuneisuusselvityksessä 2002, että saaren keskiosassa maanpinnan sijaitessa tasovälillä pohjavedenpinta on 1 1,5 metrin syvyydessä eli tasovälillä +1 +1,6. Ranta-alueilla sekä Toppilansalmen puolella maanpinnan sijaitessa noin tasossa +1 pohjavesi sijaitsee lähellä merivedenpintaa ollen tasovälillä +0 +0,5 ja osittain myös tason 0 alapuolella. Alueen pohjavesi oli 1998 mitattaessa korkeustasolla 0,24 +1,66 eli 0,45 3,58 m etäisyydellä maanpinnasta. Vuoden 2002 tutkimuksissa pohjavesipinta oli korkeustasolla 1,28 +1,88 eli 0,25 3,26 m etäisyydellä maanpinnasta. Pohjaveden päävirtaussuunta tapahtuu saaren keskiosista Toppilansalmeen ja Pitkänmöljäntien eteläpuolella kohti merta ja Holstinsalmea.

10 9 Taulukko 3 Telakkapuiston pohjaveden mittaustulokset Pohjavesiputki P1 Pohjavesiputki P2 Pohjavesiputki P3 Pohjavesiputki P17 Pohjavesiputki P19c Pp +2,46 +3,18** +3,02** +3,53* +3,22** W ,98* +0,27* W ,45** +0,99** - - W ,01 +0,76 +0,82 +0,80 +0,32 Pp = pohjavesiputken yläpää, W = pohjavedenpinta NN tasossa * PSV-Maa ja Vesi Oy Toppilansaaren maaperän ja pohjaveden pilantuneisuusselvitys 2002 ** Tiedot saatu Xstreet- ohjelmasta Pohjaveden korkeuden mittaustuloksien tasot olivat keskiarvojen mukaisia eikä suuria eroja ollut verrattaessa mittauksiin 1998 ja Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenteen seuranta 2004 Seurannalla Pitkänmöljäntien huleveden imeytysrakenteella, paalulla 560, Hannalan vanhan huvilan kohdalla tutkitaan imeytysrakenteen kuntoa silmämääräisesti seuraamalla lientymää ja kasvipeitteen kuntoa sekä valokuvaamalla reunakiveen jätettyä virtausaukkoa ja välikaistalle jätettyä vesipainannetta. Seurantaa ei voitu toteuttaa vuonna 2004, koska seuranta-alue oli keskeneräinen. Pitkänmöljäntien päällystetyöt olivat tekemättä viimeisen asfalttikerroksen osalta eikä hulevesi päässyt nousemaan välikaistalle. Lisäksi välikaistan puut olivat istuttamatta ja nurmikko vasta syksyllä kylvetty. 2.3 Korttelin 4 sisäinen hulevesijärjestelmän seuranta 2004 Korttelin sisäisen hulevesijärjestelmän seurannassa korttelissa 4 tutkitaan tontille suunniteltujen korttelin sisäisten hulevesijärjestelmien, mm. saattolämmitetyn pintavesikourujen, kivettyjen kulkuväylien ja sisäpihan hulevesipainanteiden toimivuutta ja kuntoa silmämääräisesti sekä valokuvaamalla. Myös Prikipuiston kosteustilannetta hulevesien purkukohdassa seurataan. Lisäksi käyttäjien mielipiteitä ja käyttökokemuksia järjestelmien toimivuudesta tutkitaan kyselylomakkeella, jossa huomioidaan mm. hulevesipainanteiden lammikoituminen, mahdollinen tulviminen rankkasateiden aikana, luonnonmukaisen kuivatuksen aiheuttamat haitat, kasvillisuuden menestyminen ja mahdollinen paannejään esiintyminen. Seurantaa ei suoritettu vuonna 2004, koska kortteliin oli valmistunut vasta ensimmäiset talot ja vihertyöt olivat tekemättä.

11 10 3 Luonnontilaisena säilytettävät alueet ja niiden seurantamenetelmät Toppilansaaren alueella laadittiin vuonna 2001 perusteellinen luontoarvojen inventointi, jota on täydennetty seuraavina vuosina. Alueella esiintyy arvokasta ja alueelle ominaista kasvillisuutta, joka luo elinympäristöjä useille uhanalaisille ja harvinaisille kasvilajeille, kääville sekä hyönteisille. Alueen arvokkaat luontokohteet ja luonnon omaleimaisuuden säilyttäminen on huomioitu Toppilansaaren alueelta laadituissa viherrakentamiseen liittyvissä suunnitelmissa. Toppilansaaren luontokohteista on valittu edustavat seurantakohteet. Kohteiden valinnassa on korostettu kohteiden ominaispiirteitä, ylläpitäviä ekologisia taustatekijöitä ja kohteiden arvoa. Lisäksi on arvioitu kohteeseen kohdistuvia välittömiä ja ajan myötä ilmeneviä uhkatekijöitä ja paineita. Seurantakohteisiin kohdistuu alueen maankäytön muuttuessa paineita liittyen muun muassa lisääntyvään virkistyskäyttöön. Kullekin kohteelle on laadittu yksiselitteinen ja helposti toistettava seurantamenetelmä mahdollisten muutosten toteamiseksi. Luonnontilaisina säilytettävien kohteiden seurannan tavoitteena on seurantamenetelmien avulla saada tietoa arvokkaiden luontokohteiden menestymisestä. Seurantatutkimuksen pohjalta voidaan tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli luontokohteiden tilan havaitaan heikkenevän tai vaarantuvan. Luonnonmukaisina säilytettävistä kohteista seurannan piiriin on valittu: Prikipuiston valkovuokkolehdon kasvillisuus Pikkukennokäävän ja pähkinänkäävän elinympäristöt Prikipuiston valkovuokkolehdon seurannassa tutkitaan Prikipuiston valkovuokkokasvuston menestymistä ja muuta kenttäkerroksen kasvillisuutta, erityisesti pihlaja-angervon leviämistä. Seurantamenetelminä ovat valkovuokkoversojen laskenta, muiden kasvien määrän seuranta, kasvillisuuden valokuvaus ja tarpeenmukaiset korjaavat toimenpiteet. Seuranta suoritetaan kasvuston pääkukinnan aikaan, joka ajoittuu touko-kesäkuuhun, ennen kuin puihin ehtii täysi lehti. Valkovuokkokasvuston seuranta toteutetaan laskemalla koko puistosta valkovuokon versojen lukumäärä. Laskennassa huomioidaan sekä kukkivat että kukkimattomat versot. Lisäksi valkovuokkokasvustosta otetaan kukkimista ja kasvuston tiheyttä kuvaavia värivalokuvia. Valokuviin laitetaan näkyviin mittakaava esim. 1 m 2 kokoisella kehikolla. Valokuvien ottopaikat ja kuvaussuunnat merkitään Prikipuiston rakennussuunnitelman tarkistetulle karttapohjalle käyttäen hyväksi kartalle merkittyjä puita ym. Seuraavina vuosina kuvaus toistetaan kartan ja aiempien valokuvien mukaisesti. Myös valkovuokkolehdon muuta kenttäkerroskasvillisuutta sekä pihlaja-angervopensaikon määrää alueella seurataan keskikesällä tehtävällä valokuvauskäynnillä. Seuranta toteutetaan aluksi vuosittaisena seurantana. Ensimmäisten viiden havaintovuoden jälkeen seurantaa voidaan harkinnan mukaan harventaa. Toppilansaaren valkovuokkokantaa on siirretty Oulun yliopiston kasvitieteelliselle puutarhalle, jossa kantaa yritetään lisätä. Alkuperäismateriaalilla tai muualta hankituilla valkovuokon taimilla tehtävien täydennysistutusten tarpeesta kertovat seurannan kuluessa versomäärässä mahdollisesti tapahtuvat muutokset. Mikäli valkovuokkolehdossa havaitaan jälkiä kukkien poimimisesta tai taimien ylöskaivamisesta, on asian kirjaamisen lisäksi informoitava asiasta alueen kunnossapidosta vastaavaa tahoa. Valkovuokkokasvuston ohella erityisen arvokkaita kohteita Toppilansaaren alueella ovat kääpämetsät. Toppilansaaren alueella esiintyy neljän uhanalaisen tai harvinaisen kääpälajin esiintymiä. Lajeista merkittävimmät ovat pikkukennokääpä, Datronia stereoides ja pähkinänkääpä, Dichomitus campestris. Pikkukennokääpä on luokiteltu maassamme erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN Endangered) ja pähkinänkääpä silmälläpidettäväksi (NT NearThreatened, ei uhanalainen).

12 11 Kääpien osalta seuranta toteutetaan seuraamalla kääpien elinympäristöjen eli kääpämetsien tilaa. Seurannan toteutustapana ovat valokuvaus sekä asiantuntijan suorittamat tarkastuskäynnit. Kääpämetsän valokuvien ottopaikat sekä kuvaussuunnat merkitään karttapohjalle. Karttapohjaa sekä aiempia valokuvia käytetään apuna toistettaessa kuvausta seuraavina vuosina. Valokuvaus ajoitetaan lumien sulamisen jälkeiselle ajalle loppukevääseen alkukesään, kun puissa ei vielä ole lehtiä. Jokaisesta kuvauspisteestä otetaan yleiskuva metsästä. Lisäksi otetaan kuvia, joista ilmenee latvuston rakenne, pensaskerros sekä maanpinnan risuisuus. Valokuvaus toteutetaan aluksi vuosittain. Ensimmäisen viiden vuoden jälkeen seurantaa voidaan tarvittaessa harventaa. Kolmen vuoden välein kääpämetsässä suoritetaan asiantuntijan tekemänä tarkastuskäynti. Käynnillä kääpämetsien havaitut pikkukenno- ja pähkinänkääpäesiintymät sekä mahdolliset muut huomioitavat kääpälaji kartoitetaan ja esiintymistä otetaan myös GPS -koordinaatit. Lisäksi tarkastuskäynneiltä kirjoitetaan tiivis elinympäristön kuvaus, jossa käsitellään erityisesti alueen soveltuvuutta kääpien esiintymisalueeksi. Tarkistuskäynnin tekijänä käytetään kääpäasiantuntijoita esimerkiksi Oulun yliopiston Kasvimuseolta. 3.1 Prikipuiston kasvillisuuden seuranta 2004 Luonnontilainen Prikipuisto sijaitsee Kahvelitien päässä, keskellä tiiviisti rakennettuja asuinkortteleita, liittyen länsikulmastaan Lundströminpuistoon, jonka kautta puisto kytkeytyy osaksi Toppilansaaren ja Oulujoen suiston viheralueita (Kuva 4). Kuva 4 Viistokuva Toppilansaaren Prikipuistosta kesällä Kuva 5 Prikipuiston latvuston silhuetti Pitkänmöljäntien suunnasta. Valkovuokkolehdon tavoitetila on eri-ikäinen, kerroksellinen sekametsä (Kuva 5). Tavoitteena on, että varttunut puusto muodostaa yhtenäisen latvuskerroksen ja puistonreunan pensaat luontevan näköisen, sulkeutuneen reunavyöhykkeen. Kuusta poistetaan, mikäli se alkaa vallata liikaa elintilaa lehtipuustolta. Maisemapuut säilytetään, niin kauan kun se on mahdollista. Vanhimmat puut kuntotarkastetaan viiden vuoden välein ja huonokuntoisimmat poistetaan. Poistettujen maisemapuiden tilalle valitaan kehittymään parhaimmat puuyksilöt, joiden ympäriltä harvennetaan nuorta puustoa latvustilan lisäämiseksi. Lehdon lahopuujatkumo säilyy, kun jätetään maapuita ja muutaman metrin korkuisia pökkelöitä metsään. Metsikön erityispiirteiden, lehto- ja kulttuurilajien, säilyminen ja muodostuminen turvataan tulevaisuudessa. Tämä merkitsee metsikön sisällä kasvavan pihlaja-angervon harventamista. Kasvien lisäistutuksia voidaan tehdä jatkossa reunavyöhykkeellä ja samoin metsän sisäosissa erityisesti valkovuokkokasvustojen osalta.

13 12 Valkovuokkokasvuston seuranta olisi seurantasuunnitelman mukaan toteutettu laskemalla koko puistosta valkovuokkoversojen lukumäärä. Toppilansaaren ympäristörakentamisprojektin I-II työryhmän kokous päätti , että puiston laajuuden (n m²) vuoksi, seuranta toteutetaan kymmenellä yhden neliön suuruisella koeruudulla. Lisäksi koeruudut valokuvattiin. Seurantapäivä oli aurinkoinen päivä 27. toukokuuta. Ilman lämpötila oli +13 ºC. Seurannan suoritti Sari Palo Oulun teknisestä keskuksesta. Prikipuiston valkovuokkokasvuston seurantaruudut on merkitty suunnitelmakartalle ja kohteista on laadittu yksityiskohtaiset kuvaukset. Koeruudut on pyritty sijoittamaan eripuolille ja erilaisiin pienilmasto-olosuhteisiin puistossa. Jokaiselta koeruudulta löytyy ainakin muutama valkovuokon verso. Koeruudut on mahdollista merkitä pysyvästi maastoon, kun puiston rakentamistyöt on saatettu loppuun. Maastokäyntien yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota valkovuokkoja uhkaavan poiminnan ja tallaamisen ilmenemiseen. Valkovuokko on Oulun ja Lapin lääneissä rauhoitettu putkilokasvi. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty Luonnonsuojelulain 42 mukaan. Sama koskee soveltuvin osin myös siemeniä. Havainnot Prikipuiston alueelta otetuista taimista ja juurakoista ovat jo edelliseltä kesältä 2003, ennen puiston rakentamista ja maastoon merkitsemistä. Tuolloin havaittiin, että alueelta oli muutamasta paikasta käyty lapioimassa juurakoita, seurantaruutujen 7 ja 10 läheisyydessä (Kuva 6 ja Kuva 7). Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on ottanut lisäystä varten kasvimateriaalinsa viereiseltä tontilta, joten löydetyt kuopat ovat syntyneet tuntemattoman tahon luvattomasta toiminnasta. Valkovuokkokasvustoon kesällä 2003 syntyneet aukot eivät kuitenkaan vaaranna kasvin säilymistä alueella. Kuva 6 Jälkiä kesällä 2003 otetuista taimista seurantaruutu 7 läheisyydessä kuvattuna keväällä Kuva 7 Kesällä 2003 tapahtuneen kasvimateriaalin juurineen ottamisen seurauksena syntynyt kuoppa on edelleen nähtävissä keväällä 2004 seurantaruudulla 10. Seurannan aikana 2004 ei ollut havaittavissa merkkejä valkovuokkojen poiminnasta. Alkukesästä puistoon oli vielä vaikea päästä, koska puisto oli aidattu rakennettavien tonttien puolelta ja puiston viereiset pyörätiet oli rakentamatta. Lisäksi koko Toppilansaaren alueen keskeneräisyys ja vakituisten asukkaiden puuttuminen vaikuttivat osaltaan valkovuokkojen säästymiseen poiminnalta. Seurannan toteutuksessa on kenttäkerroksen kulumisen syyt jaettu ihmisen aiheuttamaan kulkemiseen maastossa ja koirien ulkoiluttamisesta aiheutuviin vaurioihin. Kenttäkerroksen tallaamisen aiheuttajat on pyritty erittelemään, jotta mahdolliset korjaavat toimenpiteet ovat täsmällisempiä ja voidaan kohdentaa oikein. Seurannan aikana ei ollut havaittavissa minkäänlaista ihmisen tai koirien aiheuttamaa tallausta. Rakentaminen aiheutti väistämättä kenttäkerroksen vaurioita, mutta ne on pyritty korjattu puistorakentamisen viimeistelyn yhteydessä.

14 13 Puiston muuta kenttäkerroskasvillisuutta sekä pihlaja-angervopensaikon levinneisyyttä on myös seurattu ja valokuvattu seurantasuunnitelman mukaisesti. Suuria muutoksia tapahtui rakentamisen aikana pihlaja-angervon määrässä ja levinneisyydessä, kun pensaikkoa poistettiin voimakkaasti ja harvennettiin huomattavalta alueelta, jotta kenttäkerroskasvillisuudelle saatiin enemmän elintilaa Valkovuokkokasvusto seurantaruuduilla Seurantaruutujen valkovuokko versojen laskennassa on huomioitu sekä kukkivat että kukkimattomat versot. Keskimäärin seurantaruudulta löytyi 51 versoa. Seurantaruutu 10 oli kasvustoltaan kaikkein runsain, valkovuokkoa kasvoi sillä tiiviinä kasvustona ja lähistöllä oli myös muita runsaita kasvustoja (Kuva 8). Prikipuiston alueella oli seurantapäivän aikaan meneillään kukinnan päävaihe puolella seurantaruuduista, mutta puolet seurantaruutujen kasvustoista olivat pelkkää lehdistöä. Kukkien nuppuvaihetta tai kukinnan päättymistä ei ollut havaittavissa lainkaan (Kuva 9). Kuva 8 Valkovuokkokasvuston pääkukintavaihe seurantaruutu 10 ympäristössä. Kuva on otettu Toppilansaaren ympäristörakentamisprojektin projekti- ja pientyöryhmän yhteisellä Toppilansaaren maastokäynniltä

15 14 Kuva 9 Valkovuokkojen lukumäärä vaihteli suuresti Prikipuiston eri alueilla: kahdeksasta versosta tiiviiseen 167 verson kasvustoon. Puolet seurantaruutujen kasvustosta oli pääkukintavaiheessa ja puolet kasvustosta oli pelkkää lehdistöä. Nupulla tai kukinnan loppuvaiheessa olevia versoja ei ollut. Seurantaruutukohtaiset lämpötilat on mitattu Nokia 5100 matkapuhelimessa olevalla lämpömittarilla, joten mittaustulokset ovat likimääräisiä. Mitattuja lämpötiloja voi kuitenkin vertailla toisiinsa ja havaita miten Prikipuistossa on selvästi lämpötilavaihteluita (Kuva 10). Keskimääräinen lämpötila seurantaruuduilla oli +18,5 C. Puiston etelä- ja länsireunalla on lämpimintä, kun taas alueen keskiosissa on kylmintä. Puiston keskikohdalla on muuta maastoa alavampaa, myös puiston puuston peitteisyys ja reuna-alueiden sekä viereisten tonttien avonaisuus vaikuttavat osaltaan lämpötiloihin.

16 15 Kuva 10 Seurantapäivän lämpötila oli +13 astetta. Seurantaruutujen lämpötilat ovat likimääräisiä, mutta keskenään vertailukelpoisia kertoen Prikipuiston pienilmastovaihteluista. Kukinta ei näytä olevan suoraan riippuvainen versojen määrästä eikä lämpötilasta (vrt. Kuva 9). Valkovuokon kukinta ei näytä olevan suoraan riippuvainen versojen lukumäärästä eikä lämpötilasta (vrt. Kuva 9 ja Kuva 10). Versojen korkeudella ei näyttänyt olevan merkitystä, mutta kukkivien versojen lehtikoko oli yleisesti ottaen kookkaampi kuin kukkimattomien versojen. Luultavasti kukintaan vaikuttaa moni eri pienilmastotekijä: lämpötila, valoisuus sekä kosteus, ja lisäksi näiden tekijöiden tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Kasvuston ikä vaikuttaa myös osaltaan kukintaan, kirjallisten lähteiden mukaan valkovuokon kehittyminen kukkivaksi kasviksi saattaa kestää jopa 15 vuotta.

17 16 Seurantaruutu 1 sijaitsee Kahvelitien päässä, tuulen kaataman maapuun pohjoispuolella. Ruudulla kasvoi valkovuokon lisäksi kieloa ja herukkaa. Valkovuokko versoja oli 55 kappaletta, joista yksikään ei kukkinut. Ruudun likimääräinen mitattu lämpötila oli +22ºC. Kasvusto oli luonnontilassa. Ruutu sijaitsee aurinkoisessa paikassa ja kevään ensimmäiset kukkivat valkovuokot oli havaittavissa juuri tämän ruudun läheltä. Jatkossa ruudun välittömässä läheisyydessä sijaitsee puistoon rakennettava kivimuurin ja Kahvelitien hulevesien imeytys, jotka väistämättä muuttavat valkovuokkokasvuston elinympäristöä. Kuva 11 Seurantaruutu 1 Kahvelitien päässä oli pelkkää lehtikasvustoa, vaikka lähistöllä oli kevään ensimmäiset valkovuokot kukassa (HP335). Kuva 12 Seurantaruutu 2 oli lämpimin koeruutu, mutta valkovuokkokasvusto ei kukkinut (HP338). Seurantaruutu 2 sijaitsee Kahvelitien päässä, Kahvelipolun reunassa. Lähistöllä on kasvanut maassa karhunkääpä lehtikuusen juuriloisena. Ruudulla kasvoi myös käenkaalta, oravanmarjaa ja pihlaja-angervoa. Valkovuokko versoja oli 50 kappaletta, joista yksikään ei kukkinut. Ruudun likimääräinen mitattu lämpötila oli seurantaruutujen korkein +25ºC. Kasvusto oli luonnontilassa eikä ihmisen tai eläinten vaikutuksen jälkiä ollut näkyvissä. Tulevina vuosina ruudun kasvuolosuhteita muuttavat välittömään läheisyyteen rakennettava puiston muuri ja kevyenliikenteenreitti, sekä ympäröivien metsien muuttuminen asuintonteiksi. Seurantaruutu 3 on kevyenliikenteenreitin, Kahvelipolun reunassa, metalliritiläkäytävän länsipuolella. Lähistöllä kasvaa koivuja ja kuusia. Ruudulla oli havaittavissa myös pihlaja-angervon ja herukan taimia. Valkovuokko versoja oli 34 kappaletta. Kasvusto ei kukkinut. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +20ºC. Kasvusto oli luonnontilassa eikä häiriöistä ollut näkyvissä jälkiä. Tulevina vuosina ruudun olosuhteita muuttavat välittömään läheisyyteen rakennettava kivimuuri ja kevyenliikenteenväylä, sekä ympäröivien metsien muuttuminen asuintonteiksi.

18 17 Kuva 13 Seurantaruutu 3 oli vähäinen valkovuokko lehdistöltään, eikä kukkinut (HP340). Kuva 14 Seurantaruutu 4 kasvusto oli pienilehtistä ja kukkimaton (HP344). Seurantaruutu 4 on vanhan polun reunan itäpuolella. Ruudun läheisyydessä sijaitsee sammaloituneita kiviä ja varjoliljaesiintymä. Ruudulla oli havaittavissa myös käenkaalta, oravanmarjaa ja herukan taimia. Valkovuokkoja oli 42 kappaletta. Lehdistö oli pienikokoista. Valkovuokko ei kukkinut. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +18ºC. Kasvusto oli luonnontilassa eikä häiriöitä ollut havaittavissa. Ruutu sijaitsee metalliritiläpolun välittömässä läheisyydessä ja alueelta on harvennettu puustoa. Toimenpiteet aiheuttavat muutoksia valkovuokkokasvuston elinympäristössä. Lisäksi seurantaruudun läheisyyteen sijoittuu maantasalla oleva valaisin. Seurantaruutu 5 on vanhan polun matalimmalla kohdalla, maapuun vieressä. Ruudulla kasvoi myös käenkaalta ja pihlaja-angervoa. Valkovuokko versoja oli 20 kappaletta. Yksi suurilehtinen verso kukki. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +15ºC, kylmin seurantaruuduilta mitattu. Kasvusto oli luonnontilassa, eikä havaittavissa ollut jälkiä poiminnasta, otetuista juurakoista tai tallaamisesta. Ruutu on metalliritiläkäytävän välittömässä läheisyydessä, joka aiheuttaa muutoksia valkovuokkokasvuston elinympäristössä sekä rakennusvaiheessa että kulun lisääntyessä. Kuva 15 Seurantaruutu 5 oli kylmin paikka, mutta yksi valkovuokko kukki (HP348). Kuva 16 Seurantaruutu 6 oli kukkimaton ruutu vanhan polun risteyksessä (HP).

19 18 Seurantaruutu 6 on varjoinen paikka vanhan polun risteyksessä. Lähietäisyydellä kasvaa iso kuusi. Ruudulla oli havaittavissa myös käenkaalta, oravanmarjaa ja pihlaja-angervoa. Valkovuokkoja oli 43 kappaletta. Kasvuston lehdet olivat pienikokoista. Valkovuokko ei kukkinut. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +17ºC. Kasvusto oli luonnontilassa eikä häiriöistä ollut näkyvissä jälkiä. Ruudun sijainti metalliritiläkäytävän käännekohdan välittömässä läheisyydessä, saattaa altistaa valkovuokkokasvuston tallaukselle. Seurantaruutu 7 on maanmyötäisenä kasvavan tuomen pohjoispuolella. Lähistöllä kasvaa kolme koivua ja iso kuusi. Ruudulla kasvoi myös käenkaalta, kieloa ja pihlaja-angervoa. Valkovuokko versoja oli 37 kappaletta. Noin parikymmentä suurilehtisintä versoa oli pääkukintavaiheessa. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +18ºC. Kasvusto oli luonnontilassa, mutta ruudun lähistöllä oli havaittavissa kuoppia otetuista juurakoista kesältä Ruutu jää melko kauaksi metalliritiläkäytävästä. Lähistöltä on poistettu pihlaja-angervoa, mutta puuston käsittely on ollut vähäistä. Ruudun luonnontila ja olosuhteet eivät ole paljoa muuttuneet rakennusvaiheessa ja säilymisennuste on suotuisan sijainnin vuoksi hyvä. Seurantaruutu 8 on vanhan polun vieressä. Ruudun pohjoispuolella kasvaa maanmyötäinen tuomi. Rehevällä ruudulla oli havaittavissa käenkaalta, oravanmarjaa, sudenmarjaa, puistolemmikkiä, herukan taimia ja pihlaja-angervoa. Valkovuokkoja oli 57 kappaletta. Yksittäisiä valkovuokko versoja oli pääkukintavaiheessa. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +16ºC. Kasvusto oli luonnontilassa eikä häiriöistä ollut näkyvissä jälkiä. Ruutu jää metalliritiläkäytävän reunavyöhykkeen ulkopuolelle ja vanhan polun käyttö on estetty sijoittamalla maapuita sille, joten kasvuston säilymisennuste on hyvä. Pohjoispuolen tontin hulevesi ohjatuu jatkossa seurantaruuden läheisyyteen ja saattaa aiheuttaa muutoksia valkovuokkokasvuston elinympäristössä. Kuva 17 Seurantaruutu 7 valkovuokot kukkivat ja kielot olivat nousemassa esiin. Kuva 18 Seurantaruutu 8 oli reheväkasvuinen ja valkovuokkoja oli kukassa.

20 19 Seurantaruutu 9 läheisyydessä kasvaa iso koivu ja pihlaja. Ruudulla kasvoi lisäksi oravanmarjaa, pieni varjoliljaesiintymä ja pihlaja-angervoa. Valkovuokkoja oli 8 kappaletta, joista puolet oli pääkukintavaiheessa. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +16ºC. Kasvusto oli luonnontilassa eikä häiriöistä ollut näkyvissä jälkiä. Ruutu on metalliritiläkäytävän reunavyöhykkeen läheisyydessä. Pohjoispuolen tontin hulevettä ohjautuu jatkossa seurantaruudun läheisyyteen ja se saattaa aiheuttaa muutoksia valkovuokkokasvuston elinympäristössä, samoin kuin läheisyydestä poistetut kookkaat puut. Kuva 19 Seurantaruutu 9 oli niukkakasvuinen, mutta kukkiva. Myös varjoliljaa esiintyi ruudulla. Kuva 20 Seurantaruutu 10 oli Prikipuiston parhaiten kukkiva seurantaruutu. Seurantaruutu 10 oli lämmin paikka ennen pihlaja-angervopensaikon lehtien puhkeamista lähellä ojapainannetta. Ruudulla oli havaittavissa pihlaja-angervoa. Aurinkoisen ruudun läheisyydessä oli myös muita hyvin kukkivia valkovuokkokasvustoja. Valkovuokkoversoja löytyi tältä ruudulta kaikkien eniten, 167 kappaletta. Valkovuokko kasvusto oli pääkukintavaiheessa. Ruudun likimääräinen lämpötila oli +18ºC. Kasvusto oli luonnontilassa, mutta ruudulla oli havaittavissa kuoppa otetuista juurakoista kesältä Ruutu on aivan metalliritiläkäytävän reunassa Reivipolun sisäänkäynnin luona ja lisäksi seurantaruudun läheisyyteen sijoittuu maantasalla oleva valaisin. Rakennusvaiheen aikana ruudun ympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia mm. pihlaja-angervon voimakkaasta poistosta, käytävän sekä valaistuksen asennustöistä ja ojapainanteen täytöstä johtuen. Muutokset saattavat vaikuttaa valkovuokkokasvuston menestymiseen jatkossa. Lisäksi runsaskukinta ja helppo pääsy ruudulle voivat houkutella jatkossa kukkien poimintaan.

21 Valkovuokkokannan solukkolisäys Oulun yliopistolla Oulun seudulla harvinaista valkovuokkoa on siirretty kasvipaakkuina ja juuren palasina Toppilansaaren asemakaava-alueen maansiirto- ja rakentamistöiden alta Oulun yliopiston Kasvitieteelliseen puutarhaan. Siirrot aloitettiin syyskuussa 2002 ja niitä jatkettiin keväällä ja kesällä Varsinainen solukkolisäyskokeilu aloitettiin keväällä Tätä varten asuntomessualueelta haettiin valkovuokkomättäitä vielä ja uudestaan Valkovuokon solukkolisäystyö Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla on ensimmäinen tiedossa oleva kokeilu maailmalla. Valkovuokon mikrolisäys laboratorio-olosuhteissa on osoittautunut erittäin haasteelliseksi tehtäväksi. Valkovuokkomättäistä otettiin aloituksia sekä kukkaversoista että maavarsisilmuista. Aloituksille tehtiin sterilointikäsittely ja ne laitettiin petrimaljoille kasvamaan ravintoalustalle. Ongelmia tuotti aloituksien saastuminen ja kuivuminen. Kasvatusalustan muutoksilla saatiin aikaan tuloksia ja havaittiin ensimmäiset selvät kasvunmerkit. Elokuussa 2004 solukkolisäyskasvatuksissa oli yhteensä 50 versoa. On vielä vaikeaa ennustaa miten kasvu käynnistyy ja miten nopeasti versot alkavat jakautua. Kuva 21 Valkovuokkoa solukkolisäyksessä Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla. Kuva 22 Valkovuokon versojen pieniä alkuja siirrettynä multa-alustalle kasvatukseen. Valkovuokkojen solukkolisäys ei ole edennyt toivotulla tavalla. Valkovuokon solukkolisättyä materiaalia on toistaiseksi onnistuttu tuottamaan erittäin vähän ja edelleen otetaan uusia aloituksia, joten varsinainen lisäys ei ole vielä lähtenyt käyntiin. Lisäyskokeilua jatketaan edelleen ja tavoitteena on saada solukkolisättyä aloitusmateriaalia kevään ja kesän 2005 aikana. Tavoitteena on, että vuonna 2006 olisi tavoitellut 1000 taimea istutettavissa maastoon.

22 Prikipuiston muu kenttäkerroskasvillisuus ja pihlaja-angervopensaikot Oulun yliopiston tekemän Toppilansaaren luontoarvojen inventoinnin 2001 mukaan Prikipuiston alueella, (kuvio 56 keskiravinteinen tuore sekapuulehto), on valkovuokon ja voimakkaasti leviävän pihlaja-angervopensaikon lisäksi kasvanut myös käenkaalta, puistolemmikkiä ja varjoliljoja. Muita tavattuja lajeja on ollut kevätpiippo, kielo, koiranputki, metsäalvejuuri, metsätähti, oravanmarja, puna-ailakki, riidenlieko, sudenmarja, tesma ja vuohenputki. Sammalista alueella kasvoi isolehvä-, kerros-, lehtohaiven-, metsäsuikero-, metsälehvä- ja palmusammal. Nykyisen Kahvelipolun reunassa lehtikuusen juuriloisena kasvoi harvinainen karhunkääpä. Valkovuokkolehdon muuta kenttäkerroskasvillisuutta sekä pihlaja-angervopensaikon määrää (kts. Kuva 23) alueella on seurattu kesällä valokuvaten ja havaintoja tehden valkovuokon seurantaruutujen tarkastelun ja puiston rakennusaikaisten maastokäyntien yhteydessä. Kuva 23 Prikipuiston muun kenttäkerroskasvillisuuden pääasiallinen sijainti ja olemassa olevien lajien uudet istutukset. Lisäksi pihlaja-angervon esiintymisalue, jolla on tehty laajamittaista kasvuston poistoa sekä harvennusta.

23 22 Käenkaali eli ketunleipä kukki yhtä aikaa valkovuokkokasvuston kanssa alkukesällä Kasvi on ollut Prikipuiston kenttäkerroksessa valtalajina ja näyttää hyötyneen puiden harventamisen myötä lisääntyneestä valoisuudesta, kuten heinäkuun alussa otettu Kuva 24 osoittaa. Myös puiston sisäiset kunttakerroksen siirrot, joita tehtiin Kahvelipolun reunalle rakennetun kivimuurin viimeistelyvaiheessa, ovat onnistuneet hyvin ja käenkaali oli voimakkaassa kasvussa syyskuun lopulla (Kuva 25). Kuva 24 Ketunleipä on hyötynyt Prikipuiston puuston harventamisesta ja kukoistaa alueella valtakasvina. Kuva 25 Seurantaruutu 2 läheltä otetusta kuvasta näkyy siirrettyjen ketunleipäkasvustojen hyvä kasvu. Kieloa Prikipuistossa kasvoi runsaimmin seurantaruutujen 7 10 lähistöllä. Kasvi teki runsaasti lehteä, mutta se ei kukkinut puiston alueella kesän aikana. Reivipolun, metalliritiläkäytävän ja pohjoispuolen tontin väliselle alueelle on istutettu rakentamisen yhteydessä noin parikymmentä kielon taimea. Jatkossa on mielenkiintoista seurata istutettujen taimien ja harvennuksen myötä lisää valoa saavien alkuperäisten esiintymien menestystä ja kukkimista. Kuva 26 Kielot seurantaruutu 8 läheisyydessä eivät kukkineet.

24 23 Oravanmarjaa kasvoi muun muassa seurantaruutujen 2,4,6,8 ja 9 läheisyydessä eli varsin laajasti puiston alueella. Kasvin pääkukinta ajoittui kesä-heinäkuun vaihteeseen. Myös sudenmarja kukki puiston alueella ja se tuotti marjoja syksyllä. Seurannassa sudenmarjaa löytyi seurantaruudulta 8, mutta kasvia kasvoi myös seurantaruudun 4 lähistöllä. Kuva 27 Oravanmarja kukki 1. heinäkuuta 2004 seurantaruutu 2 lähistöllä. Kuva 28 Sudenmarjan lehtiä toukokuun alussa. Riidenliekoa kasvoi seurantaruutu 3 lähistöllä. Kasvusto oli tiivis, mattomainen. Metsäalvejuurta kasvoi harvakseen metalliritiläkäytävän, Kahvelitien ja -polun rajaamalla alalla. Prikipuiston viimeistelyvaiheessa rakenteilla olevasta Antellinpuistosta siirrettiin turvaan metsäalvejuuren taimia metalliritiläkäytävän taitekohtiin maisemoimaan rakentamisaikaisia kenttäkerroksen vaurioita. Kuva 29 Riidenliekokasvustoa toukokuun alussa seurantaruutu 3 vieressä.

25 24 Puistolemmikki kukki erittäin runsaasti juhannuksesta heinäkuulle muistona vanhasta huvilakaudesta. Kasvi kasvoi vanhan polun varrella, pohjoispuolen tontin rajan tuntumassa, seurantaruutu 8 tienoolla. Kasvustoa ei näy uudelle metalliritiläkäytävälle ja kulku vanhalla polulla on estetty asettelemalla sille maapuita. Kasvuston leviäminen kohti käytävää olisi suotavaa, koska keskikesän kukkijoita on vähemmän puistossa ja kasvi on erittäin kaunis kukkiessaan. Syyskuun loppupuolella tämä kaksivuotinen kasvi oli tehnyt jo uudet lehtiruusukkeet ja kasvi onkin Prikipuistossa käytännössä monivuotinen hyvän leviämiskykynsä ansiosta. Kuva 30 Puistolemmikkiä vanhan polun varrella. Kuva 31 Syyskuun loppupuolella olivat puistolemmikin uudet lehtiruusukkeet jo muodostuneet. Varjoliljaa kasvoi kahdessa kohtaa Prikipuistossa jäänteenä huvila-asutuksesta. Seurantaruutu 4 lähellä, aivan metalliritiläkäytävän vieressä kasvoi vaaleanpunainen lajike ja seurantaruudulla 9 kasvoi valkea lajike. Molemmat esiintymät kukkivat heinäkuussa. Seurantaruutu 9 luona osa kasveista taittui puuston harvennuksien yhteydessä. Rakentaja on luvannut istuttaa pari uutta sipulia, mutta todennäköisesti myös taittuneet yksilöt nousevat uudelleen kasvuun ensi keväänä. Kuva 32 Varjolilja seurantaruutu 4 luona. Kuva 33 Valkea varjolilja seurantaruutu 9.