Maa-ainesten hyödyntäminen

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö Maa-ainesten hyödyntäminen - pas kaivettujen maa-ainesten lukittelusta jätteeksi ja hyödyntämiskelpisuuden arviinnista Lunns

2 Sisällysluettel 1 JOHDANTO MÄÄRITELMÄT JÄTELAIN KESKEISET MÄÄRITELMÄT... 4 Jäte... 4 Sivutute... 4 Jätteeksi lukittelun päättyminen (End-f-waste, EW)... 4 Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen... 5 Jätteen kierrätys... 5 Jätteen hyödyntäminen... 5 Jätteen lppukäsittely... 6 Jätteen käsittely MUUT TÄSSÄ OPPAASSA KÄYTETYT KÄSITTEET... 6 Maa-aines... 6 Pilaantumatn maa-aines... 6 Pilaantunut maaperä... 7 Maaperän tilan tietjärjestelmä JÄTELAIN YLEISET VELVOLLISUUDET ETUSIJAJÄRJESTYS MUUT YLEISET VELVOLLISUUDET MAA-AINESTEN JÄTELUONNE MAA-AINESTEN JÄTELUONTEEN ARVIOINTI JA JÄTELAIN SOVELTAMISALAN RAJAUKSET MAA-AINEKSEN LUOKITTELU TAVANOMAISEKSI JA VAARALLISEKSI JÄTTEEKSI MAA-AINESTEN KÄSITTELYKELPOISUUDEN ARVIOINTI MAA-AINESTEN HYÖDYNTÄMISEN YLEISET PERIAATTEET MAA-AINESTEN VARASTOIMINEN MYÖHEMPÄÄ KÄSITTELYÄ VARTEN MAA-AINESPANKKI (MAA-AINESKESKUS, MAA-AINESTERMINAALI) MUU VARASTOIMINEN MAA-AINESTEN KÄSITTELYN EDELLYTTÄMÄT HALLINNOLLISET MENETTELYT MAA-AINESTEN KÄSITTELYTOIMINTA, JOLTA EI EDELLYTETÄ HALLINNOLLISTA MENETTELYÄ YMPÄRISTÖLUPAA EDELLYTTÄVÄ MAA-AINESTEN KÄSITTELY Jätelain sveltamisalaan kuuluvan jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely POP-jätteiden käsittelyä kskevat erityisvaatimukset Ympäristölupa muun YSL 28 :n mukaisen yleisen luvanvaraisuuden njalla Ympäristölupaviranmaiset ja viranmaisten timivaltajak Pilaantuneen maaperän puhdistaminen YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYÄ EDELLYTTÄVÄ JÄTTEEN KÄSITTELY ESIMERKKEJÄ TOIMINNOISTA, JOTKA EIVÄT EDELLYTÄ YMPÄRISTÖLUPAA JÄTTEEN AMMATTIMAISENA TAI LAITOSMAISENA KÄSITTELYTOIMINTANA MAA-AINESTEN KAATOPAIKKAKÄSITTELY MAANKAATOPAIKAT HYÖDYNTÄMINEN KAATOPAIKAN RAKENTEISSA LOPPUSIJOITUS KAATOPAIKALLE Maa-ainesjätteen kaatpaikalle sijittamisen jätevervelvllisuus KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ KIRJALLISUUTTA OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ LIITE

3 1 Jhdant Uusi jätelaki (646/2011) ja siihen liittyvät ympäristönsujelulain (86/2000, YSL) muutkset tulivat vimaan Jätelain uudistuksen yhteydessä tehtiin myös ympäristönsujelulakiin täsmentäviä muutksia eräiden maaainesten hyödyntämisen luvanvaraisuuden pikkeuksia kskevaan sääntelyyn. Tämän ppaan tarkituksena n selkeyttää maa-ainesjätteisiin liittyviä jätelain ja ympäristönsujelulain mukaisia tulkintja. Opas n tarkitettu ensisijaisesti viranmaisille, mutta se sveltuu myös maa-ainesalan muille timijille maa-ainesten jätelunteen sekä hyödyntämiskelpisuuden arviimisen avuksi. Tässä ppaassa tarkastellaan rakentamisessa syntyvien maa-ainesten jätelunnetta ja jätelain sveltamista erilaatuisiin maa-aineksiin. Oppaassa käsitellään maa-ainesten käsittelykelpisuuden arviintia ja hyödyntämismahdllisuuksia erilaisissa khteissa sekä yleisellä taslla maa-ainesten kaatpaikkakäsittelyn edellytyksiä. Oppaassa tarkastellaan myös maa-ainesten käsittelyn edellyttämiä hallinnllisia menettelyjä. Oppaassa ei käsitellä maa-aineslain (555/1981, MAL) mukaisessa menettelyssä tettujen maa-ainesten käyttöä, sillä maa-aineslakia ei svelleta rakentamisen yhteydessä irrtettujen ainesten ttamiseen ja hyväksikäyttöön, kun timenpide perustuu viranmaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan. Oppaan tarkastelualueesta n samin rajattu myös kaivannaisjäte, jhn svelletaan kaivannaisjätteistä annettua valtineuvstn asetusta (190/2013), kska tällainen timinta edellyttää jk ympäristönsujelulain tai maa-aineslain mukaista lupaa, jssa annetaan tarpeelliset määräykset kaivannaisjätteen jätehullsta. YSL 103 a :n njalla kaivannaisjätteen jätehultsuunnitelmaa ei tarvita, js kivenluhinta tai murskaus liittyy maaja vesirakentamiseen. Opasta vidaan kuitenkin käyttää apuna sveltuvin sin suunniteltaessa kaivannaisjätteen hyödyntämismahdllisuuksia. Oppaassa ei käsitellä maaperän pilaantuneisuuden arviintia eikä pilaantuneiden alueiden puhdistamisessa syntyvien maa-ainesten käsittelyä. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviintia käsitellään lähemmin valmisteilla levassa (lunns /lausunnlla) ympäristöministeriön pilaantuneiden alueiden riskinarviintia ja kestävää riskinhallintaa kskevassa hjeessa (ns. PIMAPO-hje) 1, jka aikanaan krvaa nykyisen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnista annetun hjeen (Ympäristöhallinnn hjeita 2/2007, ns. PIMA-hje). Maa-aineksen pilaantumattmuuden arviinnin perusteista ja maa-aineksen hyötykäytön rekisteröintimenettelystä tullaan mahdllisesti säätämään tarkemmin valtineuvstn asetuksella. Oppaan kirjittamisesta n vastannut ympäristölakimies Kaija Järvinen (Phjis-Phjanmaan ELY-keskus) ympäristöministeriön timeksiannsta. Oppaan laatimista ympäristöministeriössä vat hjanneet ympäristöneuvs Riitta Levinen ja ympäristöneuvs Anna-Maija Pajukalli. Tutkimusinsinööri Jussi Reinikainen Sumen ympäristökeskuksesta n antanut asiantuntevia neuvja kirjittamisessa. Tekstiä vat kmmentineet myös mm. neuvtte- 1 Pilaantuneen alueen riskinarviinti ja kestävä riskinhallinta. Ohjelunns, YM

4 leva virkamies Ari Seppänen ympäristöministeriöstä ja insinööri Esa Kuitunen Keski-Sumen ELY-keskuksesta. Tässä ppaassa esitetyt susitukset ja tulkinnat eivät le ikeudellisesti sitvia. Oppaassa esitettyjä kannanttja tulee sveltaa tapauskhtaista harkintaa nudattaen. Maa-ainesten jätelunnetta sekä niiden hyödyntämismahdllisuuksia arviitaessa n aina tettava humin muun muassa kyseessä levien maa-ainesten alkuperä ja laatu sekä suunniteltu hyödyntämistarkitus. Oppaassa viitattua lainsäädäntöä ja muita hjeistuksia n seurattu maaliskuuhun 2014 saakka. Oppaassa n tettu humin ympäristönsujelulain uudistusta kskeva HE 214/203 vp. siten, että lakiesityksen pykälät n merkitty tekstiin asianmaisiin khtiin sulkeisiin maininnalla uysl. 2 Määritelmät 2.1 Jätelain keskeiset määritelmät Jäte Jätelain 5 :n jätteen yleisen määritelmän mukaisesti jätteellä tarkitetaan ainetta tai esinettä, jnka sen haltija n pistanut tai aik pistaa käytöstä taikka n velvllinen pistamaan käytöstä. Jätteen määritelmää n täsmennetty sivututteen määritelmällä sekä jätteen lukittelun päättymistä kskevilla perusteilla. Sivutute Sivutute ei le jätelaissa tarkitettua jätettä, eikä siihen siten svelleta jätelain tai sen njalla annettuja säännöksiä. Sivutute rinnastuu mihin tahansa tutteeseen ja kuuluu kyseistä tutetta kskevan tutesääntelyn piiriin. Aineen tai esineen määrittely sivututteeksi n mahdllista vain, js kaikki jätelain 5.2 :ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Jätelain 5 :n perustelutekstin 2 mukaan sivututteeksi vitaisiin määritellä ainastaan tutantprsessissa syntyviä niin santtuja jäännöstutteita, jtka syntyvät prsessin sivuvirtana varsinaisen päätutteen hella. Siten kulutuksen jäännöstutteita ei vida määritellä sivututteeksi. Tisin kuin prsessissa syntyvä jäte, sivututteeksi määriteltävän jäännöstutteen vidaan katsa levan prsessissa tarkituksella tutettua. Tästä situksena vi lla esimerkiksi se, että jäännöstutteen käyttöminaisuuksia pyritään raaka-ainevalinnilla ja tutantprsessin teknisillä valinnilla muuntamaan jatkkäyttöön mahdllisimman hyvin spiviksi. Jätteeksi lukittelun päättyminen (End-f-waste, EW) Jätteeksi lukittelun päättymistä kskevalla menettelyllä tarkitetaan jätedirektiivin 6.1 artiklan mukaista menettelyä, jlla tietyn jätteen vidaan katsa tteutetun hyödyntämistimen seurauksena lakanneen lemasta jätettä. 2 HE 199/2010 vp. jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, s

5 Jäteminaisuuden päättymistä kskevat EU-asetusten 3 arviintikriteerit n tähän mennessä (tilanne tammikuu/2014) annettu eräille rmumetalleille (rauta-, teräs- ja alumiinirmu, ml. alumiinisesrmu), kuparirmulle ja lasimurskalle. Lisäksi jätelain 5.4 :n njalla valtineuvst vi antaa jätelajikhtaisia säännöksiä jäteminaisuuden päättymisestä, ellei vastaavia EU:n laajuisia arviintiperusteita le säädetty. Ellei jätelajikhtaisia EU- tai kansallisia kriteerejä le annettu, jätteeksi lukittelun päättymistä kskevan arviinnin vi tehdä timivaltainen viranmainen tapauskhtaisesti harkiten sveltaen jätelain 5.1 :n mukaista yleistä jätteen määritelmää ja jätelain 5.4 :ssä säädettyjä jätteeksi lukittelun päättymistä kskevia kumulatiivisia arviintiperusteita sekä ttaen humin sveltuvan ikeuskäytännön (Eurpan uninin tumiistuin ja KHO). Jätelain 6 :ssä n säädetty muista määritelmistä, jista tähän ppaaseen n tettu maa-ainesten käsittelyn salta keskeisimmät määritelmät. Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisellä tarkitetaan sellaista timintaa ennen kuin tutteesta tulee jätettä, jlla edistetään tutteen uudelleenkäyttöä, pidennetään sen käyttöikää tai ehkäistään muulla tavin jätteen syntymistä, taikka vähennetään tutteessa levien haitallisten aineiden määrää tai syntyvän jätteen haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Jätteen kierrätys Jätteen kierrätyksellä tarkitetaan timintaa, jssa jäte valmistetaan tutteeksi, materiaaliksi tai aineeksi jk alkuperäiseen tai muuhun tarkitukseen. Kierrätyksenä ei kuitenkaan pidetä jätteen hyödyntämistä energiana eikä jätteen valmistamista plttaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi. Jätteen hyödyntäminen Jätteen hyödyntämisellä tarkitetaan timintaa, jnka ensisijaisena tulksena jäte käytetään hyödyksi tutantlaitksessa tai muualla taludessa siten, että sillä krvataan kyseiseen tarkitukseen muutin käytettäviä aineita tai esineitä, mukaan lukien jätteen valmistelu tällaista tarkitusta varten. 3 Asetukset: 1) Neuvstn asetus (EU) N: 333/2011 arviintiperusteista sen määrittämiseksi, millin tietyntyyppiset rmumetallit lakkaavat lemasta jätettä Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiiviin 2008/98/EY njalla, annettu ) Kmissin asetus (EU) N: 1179/2012 arviintiperusteista sen määrittämiseksi, millin lasimurska lakkaa lemasta jätettä Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiivin 2008/98/EY njalla, annettu ) Kmissin asetus (EU) N: 715/2013 arviintiperusteista sen määrittämiseksi, millin kuparirmu lakkaa lemasta jätettä Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiivin 2008/98/EY njalla, annettu

6 Jätteen lppukäsittely Jätteen lppukäsittelyllä tarkitetaan jätteen sijittamista kaatpaikalle tai jätteen pltta ilman energian talteentta taikka muuta näihin rinnastettavaa timintaa, jka ei le jätteen hyödyntämistä, vaikka timinnan tissijaisena seurauksena n jätteen sisältämän aineen tai energian hyödyntäminen, mukaan lukien jätteen valmistelu lppukäsittelyä varten. 4 Jätteen käsittely Jätteen käsittelyllä tarkitetaan jätteen hyödyntämistä tai lppukäsittelyä, mukaan lukien hyödyntämisen tai lppukäsittelyn valmistelu. Jätteen käsittelyn määritelmä n laajentunut verrattuna vanhan jätelain (1072/1993) mukaiseen käsittelyn määritelmään, mikä ei pitänyt sisällään jätteen hyödyntämistä. 2.2 Muut tässä ppaassa käytetyt käsitteet Maa-aines Maa-aineksella tarkitetaan kalli- tai maaperän ainesta, jka n kaivettu (= irrtettu) rakentamisen yhteydessä. Maa-aines vi lla rgaanista tai epärgaanista tai niiden sesta (ks. luku 4.1). Maa-aineksella ei tarkiteta rakennus- tai purkutiminnassa syntyviä muita mineraalisia aineksia, kuten betnia ja tiiltä. Pilaantumatn maa-aines Pilaantumattmalla maa-aineksella tarkitetaan maaperästä kaivettua maaainesta, jka n lunnntilaista tai jka ei sisällä haitallisia aineita siten, että siitä vi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa käyttö- tai sijituspaikassa. Kaivettu maa-aines, jnka edustavat haitta-ainepitisuudet (ks. liite 1) alittavat maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnista annetun valtineuvstn asetuksen (214/2007, PIMA-asetus) mukaisen kynnysarvn, n aina pilaantumatnta. 5 Muutin maa-aineksen pilaantumattmuus määräytyy sekä maa-aineksen sisältämien haitta-aineiden että sen käyttö- tai sijituspaikan perusteella. Pilaantumattmana vidaan pitää esimerkiksi maa-ainesta, jnka haittaainepitisuus ylittää kynnysarvn, mutta alittaa käyttö- tai sijituspaikan alueellisen taustapitisuuden. Pilaantumattmana vidaan yleensä pitää myös esimerkiksi maa-ainesta, jnka haitta-ainepitisuus ylittää kynnysarvn, mutta alittaa PIMA-asetuksen alemman hjearvn, kun maa-aines lppusijitetaan luvanvaraiselle maankaatpaikalle. 4 Ympäristöministeriössä valmisteilla levassa jätelain muutsesityksessä (HE jätelaki 2014, lunns ) esitetään täsmennyksiä siirtasiakirjavelvllisuuteen siten, että siirtasiakirjavelvllisuus ei kskisi enää sellaista rakennus- ja purkujätettä, jka n pilaantumatnta maa- ja kiviainesta. Myös siirtasiakirjassa levien tietjen vastaantn ja määrän vahvistamista kskevaa menettelyä justavitettaisiin. 5 Kaivetun maa-aineksen käsittelykelpisuudelle (ympäristökelpisuus) ei le tistaiseksi annettu raja- tai hjearvja, jnka vuksi myös kaivetun maa-aineksen käsittelykelpisuuden arviinnissa svelletaan PIMA-asetuksessa annettuja kynnys- ja hjearvja. 6

7 Ei le susiteltavaa, että viranmaisten asiakirjissa käytetään määritelmää puhdas maa-aines tarkitettaessa pilaantumatnta maa-ainesta, kska maa-ainekset sisältävät aina jssain määrin haitallisia aineita, ainakin alueellisina taustapitisuuksina. Pilaantumattman maa-aineksen määritelmää käytetään ainastaan kaivetun maa-aineksen jätelunnetta ja sen käyttö- tai sijituskelpisuutta arviitaessa, eikä sitä tule sekittaa kaivamattman maaperän pilaantuneisuuden määrittelyyn. Pilaantunut maaperä Pilaantuneella maaperällä tarkitetaan maaperästä kaivamatnta maaainesta, jssa ihmistiminnasta maaperään jutuneet haitalliset aineet aiheuttavat haittaa tai merkityksellisen riskin ympäristölle tai terveydelle alueen nykyisessä ja/tai tulevassa käytössä (PIMAPO-hjelunns). Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arviidaan PIMA-asetuksen (214/2007) mukaisesti riskiperusteisesti. Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve n arviitava, js yhden tai useamman haitallisen aineen edustava pitisuus maaperässä ylittää asetuksen liitteessä säädetyn kynnysarvn. Alueilla, jilla taustapitisuus n kynnysarva krkeampi, arviintikynnyksenä pidetään taustapitisuutta. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnissa käytetään apuna haitallisten aineiden hjearvja. Maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jllei riskinarviinnista muuta jhdu: 1) alueella, jta käytetään tellisuus-, varast- tai liikennealueena taikka muuna vastaavana alueena, js yhden tai useamman aineen edustava pitisuus ylittää säädetyn ylemmän hjearvn; 2) muulla kuin 1 khdassa tarkitetulla alueella, js yhden tai useamman aineen pitisuus ylittää säädetyn alemman hjearvn. Maaperää, jnka haitallisten aineiden edustavat pitisuudet ylittävät kynnysarvn ja alittavat alemman hjearvn, ei yleensä pidetä pilaantuneena, ellei kyse le esimerkiksi erityisen herkästä maankäytöstä (esim. lasten leikkipaikat) tai helpsti phjaveteen tai alueen ulkpulelle kulkeutuvista aineista. Maaperän tilan tietjärjestelmä Valtakunnalliseen maaperän tilan tietjärjestelmään (MATTI) n kirjattu merkintöjä, jiden tarkituksena n välittää tieta alueen maaperän tilasta ja siihen liittyvistä mahdllisista rajitteista myöhempää käyttöä varten. Kun haitta-aineen edustava pitisuus ylittää kynnysarvn ja alueellisen taustapitisuuden, maaperästä kaivetun aineksen kuljettamiseen alueen ulkpulelle liittyy rajituksia. 3 Jätelain yleiset velvllisuudet 3.1 Etusijajärjestys Jätelain 8 :n mukainen etusijajärjestys n tettava humin sillin kun, jätteeksi lukiteltuja maa-aineksia n tarkitus hyödyntää tai lppukäsitellä ilmituksen tai ympäristöluvan njalla. Timinnanharjittajan, jnka timinnassa syntyy jätettä tai jka ammattimaisesti kerää taikka ammattimaisesti 7

8 tai laitsmaisesti käsittelee jätettä ja tuttajavastuun piiriin kuuluvan tuttajan tai muun jätehultn sallistuvan ammattimaisen timijan n nudatettava etusijajärjestystä sitvana velvitteena siten, että saavutetaan kknaisuutena arviiden jätelain tarkituksen kannalta paras tuls. Arviinnissa tetaan humin tutteen ja jätteen elinkaaren aikaiset vaikutukset, ympäristönsujelun varvaisuus- ja hulellisuusperiaate sekä timinnanharjittajan tekniset ja taludelliset edellytykset nudattaa etusijajärjestystä. Etusijajärjestyksen mukaisesti ensisijaisesti n vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Js jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan n ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai tissijaisesti kierrätettävä se. Js kierrätys ei le mahdllista, jäte n hyödynnettävä muulla tavin, ml. energiahyödyntäminen. Js hyödyntäminen ei le mahdllista, jäte n lppukäsiteltävä. Maa-ainesjätteen käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen haitallisuutta tulee vähentää ja hyödyntämistä edistää sillin, kun se n ympäristönsujelullisesti tarkituksenmukaista ja teknis-taludellisesti mahdllista. Jätteen sisältämien haitta-aineiden haitallisuuden vähentämiseen tähtäävä käsittely n kuitenkin aina etusijajärjestyksen mukaisesti lppusijittamista susiteltavampi vaihteht. Rakentamisen yhteydessä kaivetut pilaantumattmat maa-ainekset n pyrittävä ensisijaisesti hyödyntämään syntypaikalla tai tissijaisesti muualla maarakentamisessa. Hyödyntämisellä krvataan maa-aineksia, jita lisi muutin käytetty kyseiseen tarkitukseen. Varmasti ja suunnitelmallisesti hyödynnettävää maa-ainesta ei pidetä yleensä jätteenä (ks. luku 4.1), jten tällä tavin järjestetyn timinnan vidaan katsa levan myös jätehierarkian mukaista jätteen syntyä ehkäisevää timintaa. Maa-aineksen sijittaminen tavanmaisen jätteen kaatpaikalle vidaan hyväksyä kaatpaikista annetun valtineuvstn asetuksen (331/2013, kaatpaikka-asetus) vaatimusten mukaisesti ja vain perustellusta syystä. Lppukäsittely hyväksytylle kaatpaikalle sijittamalla (sijittaminen kaatpaikan jätetäyttöön) n perusteltua pääsääntöisesti vain sillin, kun maaainesta ei vida käsitellä muutin esimerkiksi sen sisältämien haitallisten aineiden vuksi. Maankaatpaikalle vidaan sijittaa maarakentamisessa hyödynnettäväksi kelpaamatnta pilaantumatnta ylijäämämaata (esimerkiksi savi ja siltti) maankaatpaikan ympäristöluvan mukaisesti. Pilaantuneen maa-aineksen käsittelyyn erikistuneilla laitksilla maa-ainesten käsittelyä kskevat vaatimukset määritellään laitksen ympäristöluvassa. 3.2 Muut yleiset velvllisuudet Maa-ainesjätteen käsittelyä kskevat myös muut jätelain yleiset velvllisuudet, kuten selvilläl- ja tiednantvelvllisuus (12 ) Tutannn harjittajan ja tutteen valmistajan tai maahantujan n ltava selvillä tutannssaan tai tutteestaan syntyvästä jätteestä, sen ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja jätehullsta sekä mahdllisuuksista kehittää tutantaan tai tutettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenevät. Jätteen haltijan n ltava selvillä jätteen alkuperästä, määrästä, lajista, laadusta ja muista jätehulln järjestämiselle merkityksellisistä jätteen minaisuuksista sekä jätteen ja jätehulln ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja tarvittaessa annettava näitä kskevat tiedt muille jätehulln timijille 8

9 jätteestä ja jätehullsta aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäiseminen (13 ) Jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattmasti. Jätteestä ja jätehullsta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, rskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun lukkausta. Jätteen keräyksessä ja kuljetuksessa sekä jätteen käsittelylaitksen tai -paikan sijittamisessa, rakentamisessa, käytössä ja käytön jälkeisessä hidssa n erityisesti hulehdittava siitä, ettei jätehullsta aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia päästöjä mukaan lukien melua ja hajua taikka viihtyisyyden vähentymistä. Timinnan, laitksen tai paikan n lisäksi svelluttava ympäristöön ja maisemaan. Jätehullssa n periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpista tekniikkaa ja nudatetaan ympäristön kannalta parasta käytäntöä. jätteiden erilläänpitvelvllisuus (15 ) Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet n kerättävä ja pidettävä jätehullssa tisistaan erillään siinä laajuudessa kuin se n terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi, etusijajärjestyksen nudattamiseksi taikka jätehulln asianmukaiseksi järjestämiseksi tarpeellista sekä teknisesti ja taludellisesti mahdllista. vaarallisen jätteen sekittamiskielt (17 ) Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavin sekittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. Sekittamiskiellsta vidaan piketa, js sekittaminen n jätteen käsittelemiseksi tarpeellista ja timintaan n ympäristönsujelulain mukainen ympäristölupa. Jätteet n erteltava, js vaarallista jätettä n sekitettu kielln vastaisesti ja js erttelu n tarpeen terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi ja teknisesti mahdllista aiheuttamatta khtuuttmia kustannuksia. Maa-ainesjätteen käsittelyä kskee myös jätelain mukaiset timinnan valvntaan kuuluvat velvllisuudet, kuten kirjanpitvelvllisuus (118 ) Timinnanharjittajan n pidettävä kirjaa jätteistä, js timinnassa syntyy jätettä vähintään 100 tnnia vudessa tai vaarallista jätettä. Kirjanpitvelvllista n myös ympäristölupavelvllinen timinta ja ammattimainen jätteenkuljetustiminta kirjanpittiedt n säilytettävä jk kirjallisesti tai sähköisesti 6 vutta seuranta- ja tarkkailuvelvllisuus (120 ) Kirjanpitvelvllisen timinnan harjittajan n seurattava ja tarkkailtava järjestämäänsä jätehulta säännöllisesti ja suunnitelmallisesti sen varmistamiseksi, että timinta täyttää sille jätelaissa ja sen njalla säädetyt ja määrätyt vaatimukset ja että valvntaviranmaiselle vidaan antaa timinnan valvmiseksi tarpeelliset tiedt. Timinnanharjittajan n myös hulehdittava siitä, että jätehullsta vastaavat henkilöt perehdytetään timinnan seurantaan ja tarkkailuun ja että heille annetaan siitä riittävät tiedt. Timinnanharjittajan n viivytyksettä ryhdyttävä timiin seurannan ja tarkkailun perusteella havaittujen timinnan puutteiden pistamiseksi. Ympäristöluvanvaraisen jätteen käsittelytiminnan harjittajan n laadittava suunnitelma jätteen käsittelyn seurannan ja tarkkailun jär- 9

10 jestämisestä. Suunnitelma n sa timinnan ympäristölupaa. Suunnitelmaan n sisällytettävä tarpeelliset tiedt jätehulln seurannan ja tarkkailun järjestämiseksi. siirtasiakirjan laatimisvelvllisuus (121 ) 6 jätteen haltijan n laadittava siirtasiakirja mm. vaarallisesta jätteestä, rakennus- ja purkujätteestä ja pilaantuneesta maaaineksesta, jka siirretään ja luvutetaan jätelain 29 :ssä tarkitetulle vastaanttajalle. Näin llen siirtasiakirjavelvllisuus kskee myös pilaantumattmia maa-ainesjätteitä. Maa-ainesjätteiden tuttajan ja haltijan n ltava selvillä hallinnassaan levan jätteen määrästä, laadusta, minaisuuksista ja alkuperästä sekä lukittelusta. Vastaanttajan pulestaan n hulehdittava, että käsittelyyn vastaantetaan vain timintaa kskevassa ympäristöluvassa käsiteltäväksi hyväksyttyä jätettä. 4 Maa-ainesten jätelunne 4.1 Maa-ainesten jätelunteen arviinti ja jätelain sveltamisalan rajaukset Kaivetun maa-aineksen jätelunnetta arviitaessa svelletaan jätelain 5 :n mukaista jätteen yleistä määritelmää, jnka mukaan jätteellä tarkitetaan ainetta tai esinettä, jnka sen haltija n pistanut tai aik pistaa käytöstä taikka n velvllinen pistamaan käytöstä. Js kaivettu maa-aines sisältää merkittävän määrän muuta jätettä, kuten esimerkiksi rakennus- ja purkujätettä (betnia, asfalttia, tiiltä, eristemateriaalia, muvia, kantja, jne.) tai tuhkaa, eikä maa-ainesta vida ertella muusta jätteestä, kk jäte-erä lukitellaan sekalaiseksi rakennus- ja purkujätteeksi (jätelukka ). Merkittävyyden raja riippuu muun jätteen minaisuuksista ja määrästä. Käsittelykelpisuus tulee arviida tapauskhtaisesti. Jätelain 3 :ssä n säädetty sveltamisalan rajauksista. Sen mukaisesti jätelakia ei svelleta mm. pilaantumattmaan ruppausmassaan, jka sijitetaan vesilain (587/2011) mukaisen ilmituksen tai luvan njalla. Rajaus kskee sekä mereen että muihin vesistöihin sijitettavia pilaantumattmia ruppausmassja. Jätelain säännöksiä svelletaan maa-alueelle sijitettaviin sedimentteihin vastaavalla tavalla kuin muihinkin kaivettuihin maaaineksiin. Jätelakia ei myöskään svelleta kalli- tai maaperästä kaivamattmaan pilaantuneeseen maa-ainekseen (3 7 khta). Kaivamatn pilaantunut maa n EY-tumiistuimen tumin asiassa C-1/03, (Van de Walle ym.) mukaan jätedirektiivissä tarkitettua jätettä. Vunna 2008 uudistetussa jätedirektiivissä (98/2008/EY) kaivamatn pilaantunut maa-aines rajattiin jätedirektiivin sveltamisalasta. Jätelain sveltamisalaan ei le sisällytetty jätedirektiivin artiklassa 2(1)(c) säädettyä kaivettua maa-ainesta kskevaa sveltamisalan pikkeusta, sillä rakentamistimien aikana pis kaivettu maa-aines ja muu lunnsta peräi- 6 Ks. lähemmin ympäristöministeriön muisti siirtasiakirjavelvllisuudesta

11 sin leva aines, jka ei le pilaantunut ja jka käytetään varmasti ja jkseenkin välittömästi sellaisenaan taikka seulmalla tai muulla vastaavalla tavalla esikäsiteltynä rakentamistarkituksiin kaivupaikalla tai muualla täyttää harvin jätteen yleiset tunnusmerkit. Siten rakentamistimien aikana kaivettu pilaantumatn maa-aines, jka hyödynnetään varmasti ja suunnitelmallisesti ilman merkittäviä muuntamistimia, ei pääsääntöisesti le jätettä eikä hyödyntämiseen tällöin liity myöskään ympäristönsujelulain mukaisia hyväksymismenettelyitä. Jätelain uudistuksen yhteydessä tehdyssä ympäristönsujelulain muutksessa (647/2011) muutettiin myös eräiden jätteiden käsittelyn luvanvaraisuutta kskeva lain 30 a vastaamaan jätelain ja EU:n jätedirektiivin säännöksiä. Direktiivin mukaan jätettä (kuten jätteeksi lukiteltua maa-ainesta) käsittelevä laits tai yritys vidaan rajata lupavelvllisuuden ulkpulelle vain, js jäsenvaltissa laaditaan kyseistä jätteen käsittelyä kskevat yleiset säännöt ja js laitksista ja yrityksistä pidetään rekisteriä. Maa-ainesjätteen käsittelyn rajaaminen laissa kategrisesti luvanvaraisuuden ulkpulelle ilman edellä mainittuja yleisiä sääntöjä ja rekisteröintimenettelyä ei siten le direktiivin mukaan mahdllista. Jätelain sveltamisalan rajausta kskeva harkinta n tehtävä mnivaiheisella arviinnilla, jssa kaikkien arviintiperusteiden n täytyttävä. Js kknaisarviinnissa kaikki perusteet täyttyvät, maa-ainesta ei pidetä jätelain 5.1 :n tarkittamana jätteenä. Tällöin materiaalin n pulestaan täytettävä kaikki kyseiselle tutteelle asetetut tutelainsäädännön vaatimukset. Js tällaista lainsäädäntöä ei le lemassa kyseessä levalle materiaalille, sen tulee täyttää sille asetetut yleiset tekniset vaatimukset esimerkiksi maaainesten maanrakennuskelpisuutta kskien. Timinnanharjittajalla n näyttövelvllisuus arviintiperusteiden täyttymisestä. Arviintiperusteena käytetty tietaineist n dkumentitava ja säilytettävä. Arviintiperusteet n tarvittaessa esitettävä valvntaviranmaiselle. Arviintiperusteet vat seuraavat: Maa-aineksen tulee lla pilaantumatnta (ks. luku 2.2 pilaantumattmuuden määritelmä). Pilaantumattmuus n sitettava tutkimuksin maa-aineksille, jtka kaivetaan pilaantuneeksi tdetulta tai epäillyltä alueelta tai muulta alueelta, jnka maaperässä vi alueen käyttöhistrian vuksi lla haitallisia aineita (esimerkiksi timinnassa levat ja vanhat tellisuus- ja varastalueet, jätteenkäsittelyalueet, satamat, ratapihat, jakeluasemat, ampumaradat). Pilaantumattmuuden arviintia edellytetään myös sillin, kun aistinvaraisesti havaittavat tekijät, kuten maa-aineksen pikkeava haju tai ulknäkö, aiheuttavat epäilyksen mahdllisesta pilaantuneisuudesta. Muissa tapauksissa pilaantumattmuutta ei tarvitse yleensä erikseen sittaa. Jatkkäytön tulee lla varmaa. Käytön varmuutta sittaa se, että maa-aines timitetaan kaivupaikalta suraan käyttökhteeseen tai sitä varastidaan vain lyhyen aikaan ennen käyttöä. Käyttöä ei vida pitää varmana, js maaainesta judutaan varastimaan pitkään, pääsääntöisesti yli vuden. Isjen ja pitkäkestisten rakennushankkeiden, esimerkiksi ist aluerakentamiskhteet tai tie- ja ratahankkeet, yhteydessä hyödyntämiseen liittyvä varastinti vi jskus jatkua myös tätä pidempiä aikja, jllin hyödyntämisen varmuus tulee erikseen sittaa esimerkiksi khdetta kskevassa rakennussuunnitelmassa. Pitkäaikaisen varas- 11

12 tinnin salta vidaan jutua myös tapauskhtaisesti harkitsemaan nk timinta lunteeltaan ympäristöluvanvaraista, ts. nk timinnassa kyse ympäristölupaa edellyttävästä jätteen pitkäaikaisesta varastinnista. Jatkkäyttöä varten välivarastitavan maa-aineksen käyttötarkitus n ltava tiedssa j maa-aineksia alueelle tutaessa. Jatkkäytön tulee lla suunnitelmallista Suunnitelman perusteella vidaan sittaa, että maa-aineksen käytölle n lemassa tdellinen tarve ja sen käytön tekniset edellytykset n yleisellä taslla määritelty. Suunnitelmalliseen käyttöön liittyy myös arvi tarvittavien maa-ainesten määrästä sekä timinnan keststa. Käytännössä tämä tarkittaa usein sitä, että käyttö perustuu jk maankäyttö- ja rakennuslain (132/2009, MRL) mukaiseen asemakaavaan, lupaan tai ilmitukseen taikka maantielain (503/2005) mukaiseen tiesuunnitelmaan tai ratalain (110/2007) mukaisesti hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan taikka maantie- tai rautatiealueella hanketta kskevaan rakentamis- tai parantamissuunnitelmaan. Esimerkkejä MRL:n mukaisista hyväksyntämenettelyistä: asemakaava, rakennuslupa, timenpidelupa, purkamislupa, maisematyölupa, maisematyöilmitus, yleisen alueen tteuttamissuunnitelma, katusuunnitelma, puistsuunnitelma tai esirakentamissuunnitelma. Jatkkäytön suunnitelmallisuus vidaan sittaa myös muilla menettelyillä. Näitä vivat lla mm. ympäristönsujelulain (86/2000) mukainen laitksen timintaan liittyvä ympäristölupa tai ilmitus. Maaainesten hyödyntäminen vi lla hyväksytty myös vesilain (587/2011) mukaisessa vesiluvassa, maa-aineslain (555/1981) mukaisessa maa-ainesluvassa taikka kaivslakiin (621/2011) ja kaivannaisjätteistä annettuun valtineuvstn asetukseen (190/2013) perustuvassa jätehultsuunnitelmassa. Maa-aines n vitava jatkkäyttää sellaisenaan ilman muuntamistimia. Esikäsittelytimena tehtävää mekaanista käsittelyä, jssa maaainesta pelkästään lajitellaan, seultaan, sekitetaan tai murskataan 7, ei katsta muuntamistimeksi. Muuntamistimena ei pidetä myöskään muuta sellaista maa-aineksen käsittelyä, jnka tarkituksena n ainastaan parantaa maa-aineksen rakennettavuusminaisuuksia (esimerkiksi stabilinti ja kiinteytys kaupallisilla sideaineilla, jtka eivät le jätettä, pehmeiden aineiden lujittamiseksi), ts. timenpidettä vidaan pitää tavanmaisena maarakennustimintaan kuuluvana käytäntönä. Tällaisen timinnan vidaan katsa vastaavan tavanmaista, vastaavalle neitseelliselle materiaalille tehtävää käsittelyä, jnka jälkeen aines n sellaisenaan käyttökelpista. Muuntamistimeksi vidaan katsa esimerkiksi sellainen maaaineksen kemiallinen (esimerkiksi hapettavien, pelkistävien, neutra- 7 Murskauksen salta n nudatettava myös sille erikseen asetettuja säädöksiä. Ympäristönsujeluasetuksen (169/2000) 1 7 b) khdan njalla ympäristölupa n ltava kiinteällä murskaamlla ja tietylle alueelle sijitettavalla murskaamlla, jssa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää. 12

13 livien tai haitta-aineita sitvien kemikaalien käyttöön perustuva), muu fysikaalinen kuin mekaaninen (esimerkiksi terminen käsittely, kuten plttaminen, sintraus, vitrifikaati) tai bilginen käsittely (esimerkiksi kmpstinti), jnka tarkituksena n muuttaa aineksen kemiallisia minaisuuksia tai muita jäteminaisuuksia siten, että vähennetään jätteestä ympäristölle ja terveydelle aiheutuvia haittja tai vaarja. Tällaisia timenpiteitä vidaan pitää tyypillisinä jätteiden käsittelyyn sisältyvinä timina. Pilaantumattmuus Ei pilaantumisen vaaraa käyttö-tai sijituspaikassa Ositettava tarvittaessa tutkimuksin Varmuus Ei pitkäaikaista varastintia Hyötykäyttö varmaa Suunnitelmallisuus Suunnitelma, jlla vidaan sittaa, että maa-ainekselle n tdellinen tarve. Esim. asemakaava, rakennus- tai timenpidelupa, tie- tai ratasuunnitelma, ympäristö-, vesi- tai maa-ainestenttlupa Muuntamattmuus Ennen hyödyntämistä ei le tarve tehdä muuntamistimia Muuntamisena ei pidetä lajittelua, seulntaa, murskausta tai muuta vastaavaa mekaanista esikäsittelyä Kuva 1. Jätelain sveltamisalan rajausta kskevat arviintikriteerit. 4.2 Maa-aineksen lukittelu tavanmaiseksi ja vaaralliseksi jätteeksi Jätteenä pidettävä kaivettu maa-aines lukitellaan jätteistä annetun valtineuvstn asetuksen (179/2012, jäteasetus) liitteen 4 mukaisesti seuraaviin nimikkeisiin: * maa- ja kiviainekset, jtka sisältävät vaarallisia aineita muut kuin mainitut maa- ja kiviainekset Tunnusnumerlle * lukitellut maa-ainekset vat vaarallista jätettä ja tunnusnumerlle lukitellut maa-ainekset vat tavanmaista jätettä. Tavanmaiseksi jätteeksi lukitellaan siten kaikki kaivetut maaainekset, jtka eivät le vaarallisia jätteitä, mutta jita n pidettävä jätelain 5 :n jätteen yleisen määritelmän mukaisesti jätteenä. Jäte lukitellaan vaaralliseksi jätteeksi vain, js se sisältää vaarallisia aineita sellaisina pitisuuksina, että jätteellä n yksi tai useampi jäteasetuksen liitteessä 3 lueteltu minaisuus. Js maa-aineksessa tdetaan levan haitallisia aineita, n niiden vaaraminaisuudet selvitettävä tarvittaessa. 13

14 Jätteen lukittelusta vaaralliseksi jätteeksi (aiemmin ngelmajäte), sen perusteluista ja menetelmistä, n lemassa erillinen pas 8. Oppaassa käsitellään myös pilaantuneen maa-aineksen lukittelua vaaralliseksi jätteeksi. Kaivetun pilaantuneen maa-ainesjätteen vaarallisuus arviidaan sen sisältämien vaarallisten aineiden edustavien pitisuuksien ja niistä aiheutuvien vaaraminaisuuksien perusteella. Arviinnin vaiheet vat: Selvitetään maa-ainesjätteen sisältämien haitallisten aineiden kemiallinen kstumus mahdllisimman tarkasti Selvitetään, vatk jätteen sisältämät aineet tai yhdisteet lukiteltu vaarallisiksi CLP-asetuksessa (EY N: 1272/2008) 9 Tarvittaessa selvitetään lukittelemattmien aineiden ja yhdisteiden vaarallisuus muista tietlähteistä. Selvitetään, nk yksittäisen vaarallisen aineen tai yhdisteen pitisuus (aineen painprsentti jätteen kknaispainsta) jätteessä sellainen, että se n tettava humin jätteen vaaraminaisuuksien laskennallisessa arviinnissa Selvitetään ylittävätkö maa-ainesjätteen vaarallisten aineiden pitisuudet vaarallisen jätteen raja-arvt Selvitetään nk maa-ainesjätteellä jkin niistä vaaraminaisuuksista, jille raja-arvja ei le määritelty. Nämä vaaraminaisuudet vat: H1 räjähtävä, H2 hapettava, H3 syttyvä, H9 tartuntavaarallinen, H12 aineet, jista vi vapautua myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä kaasuja niiden jutuessa ksketuksiin veden, ilman tai hapn kanssa (esim. syanidit), H13 herkistävä, H14 ympäristölle vaarallinen, H15 aineet ja valmisteet, jista vi lppukäsittelyn yhteydessä syntyä tista ainetta, kuten sutnestettä, jlla n jkin muu vaaraminaisuus. Pilaantuneisuustutkimusten lähtötietjen ja mittaustulsten perusteella ei yleensä tiedetä, millaisina yhdisteinä alkuaineet, kuten metallit, maaaineksessa vat. Aineiden vaarallisuus ja lukitus saattavat vaihdella saman aineen eri yhdisteillä. Mikäli aineen esiintymismuta maaperässä ei tunneta, tehdään lukittelu haitallisimman yhdisteen raja-arvjen mukaan, js kyseistä yhdistettä vi maa-aineksessa esiintyä. Taulukk 1. Vaarallisen jätteen raja-arvt (aineen pitisuuden raja-arv) n määritelty seuraaville vaaraminaisuuksille (jäteasetus, liite 3 taulukk 2): Vaaraminaisuus Pitisuusraja (%) H4 ärsyttävä 5 tai 20 H5 haitallinen 10 tai 25 H6 myrkyllinen 0,1, 1 tai 3 8 Dahlb, Helena Jätteen lukittelu ngelmajätteeksi arviinnin perusteet ja menetelmät. Ympäristöpas Eurpan parlamentin ja neuvstn asetus (EY) N: 1272/2008 aineiden ja sesten lukituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumamisesta ja asetuksen (EY) N: 1907/2006 muuttamisesta (CLP-asetus). 14

15 H7 syöpää aiheuttava 0,1 tai 1 H8 syövyttävä 1 H10 lisääntymiselle vaarallinen 0,5 tai 5 H11 perimää vauriittava 0,1 tai 1 Js CLP-asetuksen liitteen VI taulukssa 3.2 leva raja-arv n tätä alhaisempi, svelletaan asetuksessa mainittua raja-arva. Niille vaaraminaisuuksille, jille ei le raja-arvja, käytetään muita arviintimenetelmiä. Mikäli jätteellä n yksikin jäteasetuksen liitteessä 3 luetelluista 15 (H1 H15) vaaraminaisuudesta, se lukitellaan vaaralliseksi jätteeksi. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnissa käytettävien hjearvjen määritysperusteet eravat vaarallisen jätteen lukitusperusteista. Epärgaanisten aineiden salta pilaantuneisuustutkimukset tehdään kuivatusta alle 2 mm raeksta, kun taas vaarallisten jätteiden raja-arvt ilmaistaan prsentteina jätteen kknaismäärästä. Tämä er n tettava tarpeen mukaan humin tulkittaessa maa-ainesjätteen lukitusta. Jätteen vaaraminaisuuksia kskeva uudistustyö n käynnissä EU:ssa. Uusien kriteerien n määrä tulla vimaan vunna Maa-ainesten käsittelykelpisuuden arviinti Maa-ainesten käsittelykelpisuuden arviinti edellyttää maa-aineksen teknisen ja fysikaalis-kemiallisen laadun selvittämistä. Näiden minaisuuksien perusteella arviidaan maa-aineksen sveltuvuus (tekninen hyödyntämiskelpisuus ja ympäristökelpisuus) eri käyttötarkituksiin ja sijituskhteisiin, kuten hyödyntämiseen maarakentamisessa tai lppusijitukseen kaatpaikalle. Käsittelykelpisuuden arviinti vi sisältää myös arvin tarvittavista esikäsittelytimista, jilla maa-aineksen minaisuuksia vidaan muuttaa käsittelyn helpttamiseksi tai tehstamiseksi. Maa-ainesten sveltuvuus maarakentamiseen vaihtelee käyttökhteittain ja määräytyy suurelta sin maa-ainesten teknisten minaisuuksien perusteella (tekninen hyödyntämiskelpisuus). Esimerkiksi tierakenteissa tekniset vaatimukset vat selvästi suuremmat kuin maantäytöissä ja maiseminnissa. Alustava arvi maa-aineksen sveltuvuudesta maarakentamiseen vidaan yleensä tehdä maalajitietjen ja raekkjakauman perusteella. Heikklaatuisempien maa-ainesten maarakennuskelpisuutta vidaan parantaa esikäsittelemällä niitä jk mekaanisesti (esimerkiksi seulnta, murskaus, yhdistely) tai kemiallisesti taikka niiden yhdistelmillä. Vaativien rakennuskhteiden, kuten tierakenteiden, tekniset vaatimukset ja arviintiperusteet n yleensä määritelty yksiselitteisesti näitä kskevissa standardeissa ja hjeissa. Maa-ainesten käsittelykelpisuuteen vaikuttavien kemiallisten minaisuuksien arviintiperusteita (ympäristökelpisuus) maarakentamisessa ei le tistaiseksi yleisesti määritelty 11. Pilaantumattman maa-aineksen hyödyntämi- 10 EU:n kmissin jätesivust 11 Asiasta tullaan mahdllisesti säätämään tarkemmin maa-aineksen hyödyntämisen rekisteröintimenettelyä kskevalla valtineuvstn asetuksella. 15

16 sen ja sijituksen salta arviintiperusteina vidaan kuitenkin käyttää PIMAasetuksen kynnys- ja hjearvja sekä käyttö- tai sijituspaikan alueellisia taustapitisuuksia (ks. luku 4.1). Kaatpaikalla tapahtuvaa käsittelyä kskevat kelpisuusarviinnin yleiset vaatimukset määräytyvät kaatpaikkaasetuksen mukaisesti, ja ne sisältävät mm. pitisuus- ja liukisuusrajaarvja. Pilaantuneiden maa-ainesten ympäristökelpisuutta kskevat edellytykset määritetään tapauskhtaisesti sana hyödyntämisen ympäristölupaprsessia (ks. luku 8.2). Tapauskhtaisessa arviinnissa tulee maa-aineksen kemiallisen laadun lisäksi humiida mm. rakentamiskhteen ympäristölsuhteet sekä mahdlliset päästöjä vähentävät tekniset rakenteet. Myös pilaantuneiden maa-ainesten puhdistamista (esimerkiksi bilginen tai terminen käsittely) kskeva käsittelykelpisuuden arviinti määräytyy aina tapauskhtaisesti puhdistusmenetelmän sekä maa-aineksen ja sen haitta-aineiden minaisuuksien perusteella. 12 Maa-ainesten lukittelun ja käsittelykelpisuuden arviinti edellyttää aina riittävää näytteentta. Näytteentn vaatimuksia tarkastellaan lähemmin liitteessä 1. Pilaantuneiden maa-ainesten sijittamisessa kaatpaikalle (mukaan lukien hyödyntäminen) nudatetaan kaatpaikka-asetuksen vaatimuksia. Maa-ainesten käsittelyn ja hyödyntämisen suunnittelussa ja tteutuksessa vidaan käyttää apuna muun muassa jätteiden kaatpaikkakelpisuuden tteamisesta laadittua pasta 13 sekä eräitä sivututteiden hyödyntämistä kskevia selvityksiä Maa-ainesten hyödyntämisen yleiset periaatteet Maa-ainesten hyödyntämisellä tarkitetaan suunnitelmallista timintaa, jssa kaivetuilla maa-aineksilla jk niiden syntypaikalla tai muualla krvataan muita materiaaleja, jita lisi muutin käytettävä kyseiseen tarkitukseen. Hyödyntämistiminnassa myös tarvittavien maa-ainesten määrä n mititettu suunnitelmassa ja timinnan ajallinen kest n tiedssa. Hyödyntämisen yleisiä periaatteita vidaan sveltaa sekä ei-jätteeksi lukiteltavan maa-aineksen että maa-ainesjätteen hyödyntämisessä. Rakentamisen yhteydessä kaivettuja maa-aineksia vidaan hyödyntää maarakentamisessa esimerkiksi tiephjissa, varast- ja muiden vastaavien kenttien phjarakentamisessa, pengerryksissä, meluvalleissa ja maiseminnissa. Maarakentamisessa hyödynnettävien maa-ainesten teknisen laadun tulee 12 Maa-ainesten ympäristökelpisuuden arviinnista saa lisätietja myös ns. UUMA-raprtista: Pajukalli, Anna-Maija Wahlström, Margareta Alasaarela, Erkki (tim.) Maarakentamisen uusimateriaalit Ympäristökelpisuuden sittaminen ja tutteistaminen. YMra 11/ Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Vestla, Elina Vaajasaari, Kati Jutti, Anneli Jätteiden kaatpaikkakelpisuuden tteaminen. Ympäristöhallinnn hjeita 2/ Mrueh, Ulla-Maija Mäkelä, Esa Wahlström, Margareta Kauppila, Jussi Srvari, Jaana Heikkinen, Päivi Salminen, Reij Juvankski, Markku Tammirinne, Markku Sivututteet maarakenteissa Käyttökelpisuuden sittaminen. 15 Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Eskla, Paula Vahanne, Pasi Mäkelä Esa Vikman, Minna Venelampi, Olli Hämäläinen, Jyrki Frilander, Reetta Kaatpaikkjen tiivistysrakennemateriaaleina käytettävien tellisuuden sivututteiden ympäristökelpisuus. VTT Tiedtteita

17 täyttää timinnalle muualla säädetyt vaatimukset (kuten eurppalaiset ja kansalliset standardien vaatimukset sekä kansalliset hjeet, esimerkiksi Liikennevirastn (aik. Tiehallinnn) hjeet 16 ja infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset 17. Maa-ainesten kaivu tulee tehdä lajittelevasti siten, että hyödyntämiskelpiset maa-ainekset ertellaan muista aineksista. Maa-ainesten jukkn ei saa jutua muita jätteitä, kuten rakennusjätteitä. Rakennetulta alueelta kaivettaessa n samalla tehtävä aistinvaraista tarkastelua, jtta varmistutaan maa-aineksen pilaantumattmuudesta. Tehdyt havainnt n susiteltavaa dkumentida esimerkiksi työmaapäiväkirjaan tai muulla tavalla kirjallisesti, jtta ne vat tdennettavissa mahdllista myöhempää tarvetta varten. Hyödyntäminen n pyrittävä surittamaan siten, että hyödyntämispaikalle timitettu maa-aines menee suraan hyödyntämispaikan rakenteisiin eikä maa-aineksia juduta varastimaan pitkää aikaa ennen hyödyntämistä. Tarkituksenmukaisinta n, js kaivettu maa-aines vidaan hyödyntää samassa paikassa maarakennekerrksiin kuin mistä se n kaivettu. Tällä vähennetään timinnasta aiheutuvia haittja (massjen siirtely, liikennöinti). Rakentamistimien päätyttyä maa-ainesten mahdlliseen varastintiin käytetyltä alueelta tulee pistaa ylimääräiseksi jääneet maa-ainekset ja mahdlliset muut jätteet sekä tarpeen mukaan maisemida alue myöhemmän käyttötarkituksen vaatimalla tavalla. Ympäristönsujelulain yleisten periaatteiden mukaisesti hyödyntämisen lähtökhtana n puhtaan säilyttäminen puhtaana, ts. timinta ei saa heikentää maaperän ja muun ympäristön tilaa hyödyntämiskhteessa, eikä aiheuttaa muita haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Hyödyntämisen ympäristö- ja terveysriskejä vidaan rajittaa esimerkiksi teknisin keinin, kuten sujaus- ja eristysrakentein tai sutvesien käsittelyllä. Hyödyntämisen teknisten ratkaisujen pitkäaikaistimivuus kyseisessä khteessa n tällöin sitettava. Hyödyntämisratkaisujen tulee lla pääsääntöisesti sellaisia, ettei hyödyntämiskhteessa tarvita pitkäaikaista ympäristöseurantaa. Pilaantuneiden maa-ainesten ympäristökelpisuutta kskevat edellytykset määritetään hyödyntämistä kskevassa ympäristöluvassa tapauskhtaisesti. Näiden tulee perustua lutettavaan riskinarvin, jssa arviidaan hyödynnettävistä maa-aineksista aiheutuvat ympäristöpäästöt sekä päästöjen aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit ja niiden merkittävyys. Riskinarvissa n tettava humin maa-aineksen sisältämien haitallisten aineiden pitisuudet, kknaismäärät ja minaisuudet (esim. kulkeutuvuus, pysyvyys ja myrkyllisyys), hyödyntämiskhteen ympäristölsuhteet ja maankäyttö sekä suunnitellut rakenteet ja riskinhallinratkaisut. Stabilinnilla vidaan parantaa pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämisedellytyksiä. Stabilinti ei kuitenkaan muuta maa-aineksen jätelunnetta, ts. jätteeksi lukiteltu maa-aines n jätettä myös stabilituna. Stabilinnilla vidaan muuttaa myös jätteen lukitusta vaarallisesta jätteestä tavanmaiseksi jätteeksi. 16 Liikennevirastn antamat tekniset hjeet ja nrmit Rakennustiet RYL-laatuvaatimukset 17

18 7 Maa-ainesten varastiminen myöhempää käsittelyä varten 7.1 Maa-ainespankki (maa-aineskeskus, maa-ainesterminaali) Maa-ainesten hyötykäyttöä vidaan edistää ns. maa-ainespankeilla, jilla tässä ppaassa tarkitetaan hyödyntämiseen sveltuvien maa-ainesten välivarastina ja lajittelukeskuksina käytettäviä alueita. Maa-ainespankin timinta edellyttää timinnalta suunnitelmallisuutta ja ammattimaisuutta tai laitsmaisuutta. Sen timintaa varten tulee lla selkeästi määritelty vastuutah (timinnanharjittaja), jka vastaa timinnasta, vaikka se lisi useiden eri timijiden yhteisessä käytössä. Kyseeseen tullee lähinnä is rakennusyhtiö, kunta tai muu is timija, jlla n tsiasialliset mahdllisuudet maaainesten hyödyntämiselle. Maa-ainespankkiin vidaan timinnan lunteen mukaisesti vastaanttaa lähtökhtaisesti vain jk sellaisenaan hyödynnettävää tai ennen hyödyntämistä mekaanisesti esikäsiteltävää (esimerkiksi seulnta) maa-ainesta. Maaainespankkiin varastidun maa-aineksen hyödyntämisen tarkka ajankhta ja khde eivät le yleensä tiedssa sillin, kun maa-ainekset vastaantetaan maa-ainespankkiin. Maa-ainespankin timinnalta edellytetään kirjanpita maa-ainesten vastaantsta, varastinnista ja timittamisesta hyödynnettäväksi muualla sekä laadunvalvnnan järjestämistä. Laadunvalvnnalla varmistetaan myös, ettei hyödynnettäväksi päädy siihen kelpaamattmia maaaineksia. Maa-ainespankin timinta edellyttää pääsääntöisesti ympäristölupaa YSL khdan (uysl 27.1 ) njalla, kska yleensä timinnassa n kyse maa-aineksen pitkään jatkuvasta varastinnista, jssa kaikkien vastaantettavien maa-ainesten hyödyntäminen ei le varmaa tai suunniteltua. Vastaantettavien maa-ainesten laatu saattaa vaihdella tai laadusta ei le varmuutta vastaantettaessa. Sellaisenaan hyödynnettävien maa-ainesten lisäksi alueella saatetaan vastaanttaa jätteeksi lukiteltavia maa-aineksia, jiden hyödyntäminen saattaa edellyttää muuntamistimeksi katsttavaa esikäsittelyä. Timinta vi myös lla pitkäaikaista, ts. kyseessä ei le kertalunteista hyödyntämistä varten tapahtuva välivarastinti. Siten kyseessä n jätelain tarkittama jätteen ammattimainen ja laitsmainen käsittelytiminta. Maa-ainespankin sijittaminen ympäristölupaa edellyttävän maankaatpaikan yhteyteen n luntevaa ja tarkituksenmukaista. Tällöin maankaatpaikalle vidaan lppusijittaa ne maa-ainekset, jiden hyödyntäminen ei le mahdllista. Timintaa suunniteltaessa n lisäksi humiitava se, että ympäristölupaa n haettava ja lupapäätöksen tulee lla pääsääntöisesti lainvimainen ennen suunnitellun timinnan alittamista. Ympäristölupa myönnetään hakemuksessa selstettavalle timinnalle. Tämän vuksi n j timinnan lunnetta suunniteltaessa harkittava nk timinnassa kyse maa-ainespankista, jssa maa-ainesvarast n jatkuvasti vaihtuva, maankaatpaikasta, jssa maaainesten käsittelyn tarkituksena n niiden lppusijittaminen vai näiden yhdistelmästä. 7.2 Muu varastiminen Muun varastinnin salta vidaan ertella seuraavat varastintitavat ja niitä kskevat hallinnlliset menettelyt: 18

19 Maa-ainekset, jita ei pidetä jätteenä, vidaan välivarastida ennen hyödyntämistä hyödyntämispaikalla tai muualla ilman jätteenkäsittelytimintaa kskevia hallinnllisia menettelyjä. Varastinnin ensisijaisena tarkituksena tulee lla tilapäinen varastinti rakentamistimenpiteiden ajaksi. Varastintiaika ei saa pääsääntöisesti ylittää yhtä vutta laskettuna välivarastinnin alkamisesta. Js maa-aineksia varastidaan pitkäaikaisesti eikä jatkkäytöstä le varmuutta, maaainekset lukitellaan pääsääntöisesti jätteeksi ja timintaan svelletaan jätteenkäsittelylle asetettuja hallinnllisia menettelyjä. Kun kyse n jätteeksi lukiteltavasta maa-aineksesta, jnka hyödyntäminen edellyttää ympäristölupaa, hyväksytään timintaa kskevassa ympäristöluvassa myös välivarastinti. Maa-ainesten pitkäaikainen varastinti ilman välitöntä tiedssa levaa käsittelyä rinnastetaan maankaatpaikan timintaan, jhn n saatava ympäristölupa. Vastaavalla tavalla ilman hyödyntämistarkitusta tapahtuva maa-ainesten läjittäminen katstaan jätteen lppusijittamiseksi ja siten timinta rinnastetaan ympäristöluvanvaraiseen maankaatpaikkaan. 8 Maa-ainesten käsittelyn edellyttämät hallinnlliset menettelyt 8.1 Maa-ainesten käsittelytiminta, jlta ei edellytetä hallinnllista menettelyä Maa-aineksen, jta ei pidetä jätteenä, hyödyntäminen ei edellytä ympäristölupaa jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelynä eikä jätelain mukaisia rekisteröinti- tai muita hallinnllisia ja valvnnallisia menettelyjä. Maa-ainesten jätelunteen arviintia n käsitelty lähemmin luvussa 4.1. Pienimutisia timintja, jtka eivät le ympäristöluvanvaraisia, kskevia tarkentavia määräyksiä vidaan antaa kunnan ympäristönsujelumääräyksissä. Sellaisen timinnan, jlta ei edellytetä ympäristölupaa, yleinen valvnta kuuluu kunnan ympäristönsujeluviranmaisen ympäristönsujelulain ja jätelain njalla tehtävään valvntaan. Tarvittaessa tällaisesta timinnasta aiheutuviin kiellettyihin seurauksiin vidaan puuttua jk YSL 85 :n (uysl 180 ) tai jätelain 125 :n mukaisella yksittäisellä määräyksellä. 8.2 Ympäristölupaa edellyttävä maa-ainesten käsittely Jätelain sveltamisalaan kuuluvan jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely Jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely n ympäristöluvanvaraista YSL khdan (uysl 27.1 ) njalla. Ympäristölupaa jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelynä edellyttäviä maa-aineksen käsittelytimintja vat esimerkiksi: maa-aineksen pitkäaikainen varastinti ennen hyödyntämistä tai lppukäsittelyä - pitkäaikaisena varastintina pidetään yleensä yli vuden kestävää varastintia; - yli vuden kestävä varastinti ei kuitenkaan välttämättä edellytä ympäristölupaa, js maa-aineksen hyödyntämisestä n 19

20 lutettava suunnitelma, jlla hyödyntämisen varmuus vidaan sittaa maa-aineksen käsittely fysikaalisin, kemiallisin tai bilgisin muuntamistimin, jiden tarkituksena n aineksen kemiallisten minaisuuksien tai muiden jäteminaisuuksien muuttaminen pilaantuneen maa-aineksen käsittely maa-ainespankki maankaatpaikka kaatpaikka POP-jätteiden käsittelyä kskevat erityisvaatimukset Pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyä kskevassa ympäristöluvassa n erityisesti humattava pysyvistä rgaanisista yhdisteistä annetun ns. POPasetuksen (805/2004/EY) 18 asettamat vaatimukset. Asetuksen liitteessä IV n säädetty raja-arvpitisuudet, jiden ylittyessä jätteet n pääsääntöisesti käsiteltävä siten, että yhdisteet tuhtaan tai muunnetaan palautumattmasti. Raja-arvjen ylittyessä vidaan asetuksen liitteessä V yksilöityjä jätenimikkeitä kskevissa pikkeustapauksissa sveltaa liitteen V mukaisia raja-arvpitisuuksia. Pikkeaminen n mahdllista vain, mikäli se n ympäristön kannalta yhdisteiden tuhamista ja palautumatnta muuntamista parempi tapa esimerkiksi jätteen plttkäsittelyyn mahdllisesti liittyvien varallisten aineiden ilmapäästöjen takia. Pikkeuksen myöntämisen perusteena ei sen sijaan vi lla esimerkiksi kuljetusmatkan päästöihin liittyvät perusteet. Pikkeuksen vi hakemuksesta myöntää valtin ympäristölupaviranmainen (AVI), jnka lisi hyvä ennen päätöksenteka pyytää asiasta lausunt Sumen ympäristökeskukselta, jka timii POP-asetuksen mukaisena timivaltaisena viranmaisena. Pikkeuspäätökset n timitettava tiedksi Sumen ympäristökeskukselle seurantaa ja kmissille raprtintia varten Ympäristölupa muun YSL 28 :n mukaisen yleisen luvanvaraisuuden njalla Maa-ainesten käsittely vi edellyttää ympäristölupaa jnkin muun YSL 28.2 :n (uysl 27.2 ) yleisen luvanvaraisuussäännöksen njalla, vaikka kyseessä levia maa-aineksia ei pidettäisikään jätteenä. Lupa n ltava: YSL 28.2 :n 1 khdan (uysl khta) mukaan timintaan, jsta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista, eikä kyse le vesilain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta; tai YSL khdan (uysl khta) mukaan jätevesien jhtamiseen 19, jsta saattaa aiheutua jan, lähteen tai nrn pilaantumista; taikka YSL 28.2 :n 3 khdan (uysl khta) mukaan timintaan, jsta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17.1 :ssa tarkitettua khtuutnta rasitusta (immissihaitta). 18 Eurpan parlamentin ja neuvstn asetus (EY) N: 850/2004 pysyvistä rgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta (POP-asetus). 19 YSL 3 :n mukaan jätevedellä tarkitetaan sellaista käytöstä pistettua vettä, pilaantuneelta alueelta jhdettavaa vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan timintaan käytetyltä alueelta jhdettavaa vettä, jsta vi aiheutua ympäristön pilaantumista. 20

21 Timintaan liittyviä haittja vivat lla esimerkiksi timinnasta aiheutuva pöly tai melu sekä sut- ja hulevesien jhtaminen. Näiden lupaperusteiden salta n tehtävä aina tapauskhtainen harkinta riippuen timinnan lunteesta ja sijainnista. Kivenmurskaus edellyttää ympäristölupaa YSA 1 7 c khdan (uysl 27.1, liitteen 1 taulukn 2 7e khta) njalla, js kyseessä n kiinteä murskaam tai sellainen tietylle alueelle sijitettava siirrettävä murskaam, jnka timinta-aika n yhteensä vähintään 50 päivää Ympäristölupaviranmaiset ja viranmaisten timivaltajak Ympäristölupaviranmaisia vat aluehallintvirast (valtin ympäristölupaviranmainen) ja kunnan ympäristönsujeluviranmainen (kunnan ympäristölupaviranmainen). Ympäristölupaviranmaisten yleisestä timivallan jasta n säädetty YSL 31 :ssä (uysl 34 ). Timivaltajasta n säädetty tarkemmin ympäristönsujeluasetuksen (169/2000, YSA) 5 ja 7 :ssa. Aluehallintvirast käsittelee ympäristölupahakemuksen, kun hakemus kskee maa-ainesjätteen käsittelytimintaa ja kyseessä n: kaatpaikka, mukaan lukien vähintään tnnin vutuiselle jätemäärälle mititettu maankaatpaikka; kaivannaisjätteen jätealue; tai muu kuin YSA 5 :n 13 khdan c f alakhdissa tai 7 :n 13 khdan a tai b alakhdassa tarkitettu jätteen ammattimainen tai laitsmainen hyödyntäminen tai lppukäsittely, jssa hyödynnetään tai lppukäsitellään jätettä vähintään tnnia vudessa. Kunnan ympäristönsujeluviranmainen pulestaan käsittelee ympäristölupahakemuksen, kun hakemus kskee maa-ainesjätteen käsittelytimintaa ja kyseessä n: alle tnnin vutuiselle jätemäärälle mititettu maankaatpaikka muu kuin YSA 5 :n 13 khdan c f alakhdissa tai 7 :n 13 khdan a tai b alakhdassa tarkitettu jätteen ammattimainen tai laitsmainen hyödyntäminen tai lppukäsittely, jssa hyödynnetään tai lppukäsitellään jätettä alle tnnia vudessa. Ehdtuksessa valtineuvstn asetukseksi ympäristönsujelusta (lunns /lausunnlla) esitetään eräitä muutksia lupaviranmaisten timivaltajakn. Asetuslunnksen mukaan maa-ainesjätteen käsittelytiminnan salta timivaltajaka muutettaisiin siten, että valtin lupaviranmaisen timivaltaan kuuluisi: pilaantumattman maa-aines-, betni- tai tiilijätteen tai muun pysyvän jätteen tai asfalttijätteen muu käsittely kuin kaatpaikkakäsittely, kun käsiteltävä määrä n vähintään tnnia vudessa; muu kuin asetuslunnksen 1 :n 13 khdan a ja d g alakhdissa tai 2 :n 13 khdan a e alakhdissa tarkitettu jätelain sveltamisalaan kuuluvan jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely, jssa käsitellään jätettä vähintään tnnia vudessa. Vastaavasti kunnan lupaviranmaisen timivaltaan kuuluisi: pilaantumattman maa-aines-, betni- tai tiilijätteen tai muun pysyvän jätteen tai asfalttijätteen muu käsittely kuin kaatpaikkakäsittely, kun käsiteltävä määrä n alle tnnia vudessa; 21

22 muu kuin asetuslunnksen 1 :n 13 khdan a ja d g alakhdissa tai 2 :n 13 khdan a e alakhdissa tarkitettu jätelain sveltamisalaan kuuluvan jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely, jssa käsitellään jätettä alle tnnia vudessa. Kaatpaikan, ml. maankaatpaikka, ja kaivannaisjätteen jätealueen lupaasiiden timivaltajakn ei esitetä muutksia Pilaantuneen maaperän puhdistaminen YSL:n uudistusta kskevan lakiesityksen (HE 214/2013 vp.) 136 :ssä esitetään, että pilaantuneella alueella tapahtuvan maaperän puhdistamisen yhteydessä kaivetun haitta-aineita sisältävän maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai pistamiseen timitettavaksi muualla käsiteltäväksi vidaan ryhtyä tekemällä puhdistamista kskeva ilmitus valtin valvntaviranmaiselle, jllei ympäristölupaan yleisten ympäristöluvantarvetta kskevien säännösten perusteella le tarvetta (esimerkiksi naapuruussuhdehaitta). Puhdistamista kskevan ilmituksen perusteella vidaan hyväksyä puhdistamisen yhteydessä kaivetun, haitta-aineita sisältävän maa-aineksen hyödyntäminen samalla kaivualueella. Hyödyntämisen edellytykset määritellään hanketta kskevassa suunnitelmassa. Valvntaviranmainen tarkastaa ilmituksen ja tekee sen jhdsta päätöksen, jssa annetaan tarvittavat määräykset myös maa-aineksen mahdllisesta hyödyntämisestä kaivualueella (= käytännössä puhdistettava alue). Puhdistamista kskevan ilmituksen perusteella ei vida hyväksyä puhdistamisen aikana kaivettujen maa-ainesten käsittelyä kaivualueen ulkpulella, vaan tätä kskevat hallinnlliset menettelyt määräytyvät kaivettujen ainesten jätelunteen perusteella, kuten muillakin kaivetuilla maa-aineksilla. 8.4 Ympäristövaikutusten arviintimenettelyä edellyttävä jätteen käsittely Ympäristövaikutusten arviintimenettelystä annetun lain (468/1994, YVAL) 4 :n mukaan ympäristövaikutusten arviintimenettelyä svelletaan hankkeisiin ja niiden muutksiin, jista Sumea velvittavan kansainvälisen spimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviintia taikka jista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Sumen lunnn ja muun ympäristön erityispiirteiden vuksi. Lisäksi arviintimenettelyä svelletaan yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai j tteutetun hankkeen muuhunkin kuin edellä tarkitettuun lennaiseen muutkseen, jka tdennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset humin ttaen, hankeluettelssa tarkitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviintimenettelyssä arviitavista hankkeista ja niiden muutksista säädetään tarkemmin ympäristövaikutusten arviintimenettelystä annetulla valtineuvstn asetuksella (713/2006, YVA-asetus). Asetuksen 6 :n hankeluetteln mukaan arviintimenettelyä svelletaan jätehultn seuraavissa hankkeissa ja niitä kltaan vastaavissa hankkeiden muutksissa: a) ngelmajätteiden (vaarallisen jätteen) käsittelylaitkset, jihin ngelmajätteitä tetaan pltettaviksi, käsiteltäviksi fysikaaliskemiallisesti tai sijitettaviksi kaatpaikalle, sekä sellaiset bilgiset käsittelylaitkset, jtka n mititettu vähintään tnnin vutuiselle ngelmajätemäärälle; 22

23 b) muiden jätteiden kuin ngelmajätteiden (vaarallisen jätteen) plttlaitkset tai fysikaalis-kemialliset käsittelylaitkset, jiden mititus n enemmän kuin 100 tnnia jätettä vurkaudessa, sekä bilgiset käsittelylaitkset, jtka n mititettu vähintään tnnin vutuiselle jätemäärälle; c) yhdyskuntajätteiden tai -lietteiden kaatpaikat, jtka n mititettu vähintään tnnin vutuiselle jätemäärälle; d) muiden kuin a tai c alakhdassa tarkitettujen jätteiden kaatpaikat, jtka n mititettu vähintään tnnin vutuiselle jätemäärälle. Maa-ainesjätteen käsittelyä kskevissa hankkeissa ympäristövaikutusten arviintimenettely tulee svellettavaksi ensisijaisesti sillin, kun kyseessä n vähintään tnnin vutuiselle jätemäärälle mititettu kaatpaikka tai maankaatpaikka. Muita maa-ainesjätteen käsittelyä tarkittavia hankkeita, jihin arviintimenettely vi tulla svellettavaksi, vat fysikaalis-kemialliset käsittelylaitkset, jiden mititus n enemmän kuin 100 tnnia vurkaudessa ja bilgiset käsittelylaitkset, jiden mititus n vähintään tnnia jätettä vudessa Esimerkkejä timinnista, jtka eivät edellytä ympäristölupaa jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelytimintana Tässä luvussa tarkastellaan muutamien esimerkkien avulla timintja, jilta ei pääsääntöisesti vaadita ympäristölupaa. Esimerkit vat vain suuntaa antavia, ja luvan tarvetta arviitaessa n tettava humin kaikki asiaan vaikuttavat merkitykselliset seikat. Esimerkki 1: Jätelain sveltamisalan rajauksen mukaisesti kiviainesten vastaantt- tai käsittelykeskukseen esimerkiksi maa- ja tierakennuskhteista tutu, kallin räjäytyksestä ja luhinnasta peräisin leva pilaantumatn kiviaines ei lähtökhtaisesti le jätettä 21, js: kiviaines vastaa laadultaan sellaisia kiviaineksia, jita n tarkituksellisesti luhittu kiviainestutannn raaka-aineeksi; murskatulle kiviainekselle n varmuudella ja jkseenkin välittömästi kysyntää ja kiviainesta varastidaan vain väliaikaisesti (pääsääntöisesti alle yhden vuden) ennen käsittelyä tai käyttöä; kiviaineksen murskaaminen käsittelylaitksessa ja murskeen hyödyntäminen maarakentamisessa täyttävät samat tutetta sekä ympäristön- ja terveydensujelua kskevat vaatimukset kuin, jita varsinaiselta kiviainestutannlta edellytetään; sekä timinnasta ei kknaisuutena arviiden aiheudu enempää vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle kuin varsinaisesta kiviainestutannsta. 20 YVA-lain tarkittama fysikaalis-kemiallinen jätteen käsittely kattaa minkä tahansa fysikaalisen tai kemiallisen käsittelytiminnan, siis myös jätteen hyödyntämisen. Määritelmä n siten laajempi kuin jäteasetuksen (179/2012) liitteessä 2 tarkitettu D09-käsittelytiminta. 21 Ks. myös YSL 30 a yksityiskhtaiset perustelut HE 199/2010 vp s

24 Kiviaineksen murskausta vidaan pitää tavanmaisena kiviainestutannn käytäntönä 22, minkä jälkeen tutetta vidaan käyttää sellaisenaan. Tällaista timintaa ei myöskään lähtökhtaisesti kske YVA-asetuksen 6 :n 11 khdassa säädetty jätehulttimintjen ympäristövaikutusten arviintimenettely. Kiviaines vi kuitenkin lla jätettä esimerkiksi, js aines ei täytä sille asetettuja laatuvaatimuksia tai js aines varastidaan pitkäaikaisesti (pääsääntöisesti yli vuden) ajaksi dttamaan jatkkäsittelyä eikä jatkkäytöstä le varmuutta. Kiviaineksen käsittely murskauslaitksessa ei edellytä ympäristölupaa jätteen käsittelytimintana, js kiviaines ei le jätelaissa tarkitettua jätettä. On kuitenkin humattava, että kiviaineksen murskaustiminta n ympäristönsujeluasetuksen (169/2000, YSA) 1 7 b khdan (uysl 27.1, liitteen 1 taulukn 2 7e khta) njalla ympäristöluvanvaraista, js kyseessä n kiinteä murskaam tai siirrettävä murskaam, jnka timinta-aika n yhteensä vähintään 50 päivää. Tätä vähäisempikin timinta n luvanvaraista YSA 1.2 :n (uysl 28.2 ) mukaisesti, js timinta sijitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön sveltuvalle phjavesialueelle ja timinnasta vi aiheutua phjaveden pilaantumisen vaaraa. Timinta vi edellyttää ympäristölupaa myös ympäristönsujelulain khtien (uysl khdat) njalla riippuen timinnan sijituspaikasta. Esimerkki 2: Maantien tiealueella maantielain (503/2005) mukaisesti hyväksytyn tiesuunnitelman tai ratalain (110/2007) mukaisesti hyväksytyn ratasuunnitelman njalla vidaan kyseessä levan suunnitelman tarkittamalla alueella hyödyntää pilaantumattmia maa-aineksia phjarakenteissa, maiseminnissa tai meluvallien rakentamisessa taikka muussa vastaavassa hyödyntämistarkituksessa sekä välivarastida hyödynnettävät maa-ainekset rakennusalueella ilman timintaan vaadittavaa ympäristölupaa. Ellei hanke edellytä maantie- tai ratalain mukaista tie- tai ratasuunnitelmaa, vidaan hanketta kskevan rakentamis- tai parantamissuunnitelman njalla hyödyntää maaaineksia vastaavalla tavalla. Esimerkki 3: Rukamullan valmistusta rakentamistimien aikana rakennuspaikalta kaivetusta pilaantumattmasta peltmullasta (lunnssa mudstunut multa) siten, että multaa esikäsitellään vain mekaanisesti (kuten seulnta, sestaminen) ja hyödynnetään jk välittömästi tai lyhyen varastinnin (pääsääntöisesti alle yksi vusi) jälkeen, ei pidetä jätteen käsittelynä eikä se edellytä ympäristölupaa jätteen ammattimaisena käsittelytimintana. Mullan valmistus edellyttää lannitevalmistelain (539/2006) mukaisesti elintarviketurvallisuusvirast Eviran hyväksyntää, jta vidaan pitää yhtenä situksena timinnan suunnitelmallisuudesta. Hyväksynnän mukaisesti tapahtuvaa mullan valmistusta vidaan myös pitää situksena tutteelle levasta kysynnästä ja jatkkäytön varmuudesta. Eviran laitshyväksyntä kskee laitksia, jtka valmistavat markkinille saatettaviksi seuraavia rgaanisia lannitevalmisteita: rgaaniset maanparan- 22 Laurila, Juha Hakala, Irina Paras käyttökelpinen tekniikka (BAT) Ympäristöasiiden hallinta kiviainestutannssa. SY 25/

25 nusaineet, maanparannusaineena sellaisenaan käytettävät sivututteet ja sesmullat. Sesmullalla tarkitetaan MMMA 12/07 ja 19/09 liitteen I kasvualustjen sesmullat (IF2) ryhmään kuuluvaa lannitevalmistetta, jka n valmistettu teknisesti käsittelemällä, esimerkiksi sestamalla erilaisia maa-aineksia, kuten hiekkaa, savea ja turvetta. Sesmultaan vidaan lisätä muita lannitevalmisteita, kuten kalkkia, lannitteita tai maanparannuskmpstia. 23 Js kuitenkin multaa valmistettaessa siihen sekitetaan kmpstitua lantaa tai muuta jätteeksi lukiteltavaa ainesta, timinta n kknaisuudessaan ympäristöluvanvaraista (kmpstinti jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelynä n sinänsä j ympäristöluvanvaraista). Timinta n myös ympäristöluvanvaraista jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelynä, js mullan sesaineena (ph:n säätämiseen) käytetään tuhkaa ja sitä varastidaan mullanvalmistuspaikalla. Ilman ympäristölupaa tapahtuvan mullanvalmistuksen yhteydessä ei lunnllisestikaan vida vastaanttaa mitään mullanvalmistukseen kelpaamattmia maa-aineksia eikä muita jätteitä. Jätteeksi lukiteltavien ainesten vastaantt ja käsittely saattaa edellyttää timinnalta ympäristölupaa YSL khdan (uysl 27.1 ) njalla. Esimerkki 4: Maa-ainestenttalueen ja muiden vastaavien alueiden suunnitelman mukaisessa (esimerkiksi maa-ainesten ttlupa) maiseminnissa vidaan hyödyntää muualta vastaantettuja pilaantumattmia maa-aineksia ilman ympäristölupaa, js hyödynnettäviä maa-aineksia ei pidetä jätteenä (ks. lähemmin luku 4.1). Maa-aineksia vidaan välivarastida lyhytaikaisesti ennen hyödyntämistimenpiteitä rakentamisen aikana. 9 Maa-ainesten kaatpaikkakäsittely 9.1 Maankaatpaikat Maankaatpaikka n maa-ainesjätteelle tarkitettu lppusijitusalue, jhn jätettä sijitetaan pysyvästi ilman hyödyntämistarkitusta. Maankaatpaikan timinta edellyttää ympäristölupaa (YSL khta, uysl 27.1 ). Maankaatpaikkaan, jhn sijitetaan vain pilaantumatnta maaainesjätettä, ei kuitenkaan svelleta kaatpaikka-asetusta sen 2 :n mukaisesti. Maankaatpaikan sijittamisessa ja timinnassa n tettava humin mitä n santtu jätelain 13 :ssä jätteestä ja jätehullsta aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäisemisestä. Js ylijäämämaata varastidaan pitkän aikaa (pääsääntöisesti yli yhden vuden), eikä maa-ainekselle le tiedssa hyödyntämistarkitusta taikka se ei le maa-aineksen heikn laadun vuksi hyödynnettävissä, maa-aineksen läjityspaikalle tulee hakea maankaatpaikan ympäristölupa. Maa-aineksen läjittäminen ilman suunnitelmallista hyödyntämistä rinnastetaan maankaatpaikaksi. Timinnan lunne ja mahdllinen ympäristöluvan tarve tulee arviida j ennen timinnan alittamista, jtta timinnan edellytykset varmis- 23 Eviran laitshyväksyntää kskeva sivust 25

26 tetaan. Ympäristöluvassa tulee tarkasteltavaksi myös sijituspaikan hyväksyttävyys lppusijituspaikaksi. Js maankaatpaikalla välivarastidaan maa-aineksia myös suunniteltua myöhemmin tapahtuvaa hyödyntämistä varten, n hyödynnettäväksi tarkitetut maa-ainekset välivarastitava erillään lppusijitetuista maaaineksista (ks. luku 7.1). Maankaatpaikalle vidaan lppusijittaa vain sen timintaa kskevassa ympäristöluvassa hyväksyttyjä maa-aineksia. Ympäristöluvassa lisikin annettava riittävän täsmälliset määräykset vastaantettavaksi hyväksyttävistä maa-aineksista maa-ainesjätteiden laadun seurannan ja timinnan valvnnan helpttamiseksi sekä ympäristön pilaantumisriskin välttämiseksi. Js ympäristöluvassa ei le tarkemmin määritelty lppusijitettavan maaaineksen sallittuja haitta-ainepitisuuksia, vidaan sveltaa seuraavia yleisiä periaatteita: Maankaatpaikalle sijitettavan maa-ainesjätteen sisältämien haittaaineiden edustavien pitisuuksien tulee alittaa PIMA-asetuksessa säädetyt alemmat hjearvt. Js maankaatpaikka sijaitsee tärkeällä phjavesialueella tai muulla vedenhankintaan sveltuvalla phjavesialueella, sinne ei saa ttaa vastaan maa-ainesjätettä, jnka edustavat haitta-ainepitisuudet ylittävät kynnysarvt tai alueen luntaiset taustapitisuudet, mikäli ne vat kynnysarvja krkeampia. Näistä yleisistä periaatteista n mahdllista piketa tapauskhtaisesti maankaatpaikan ympäristöluvassa lutettavaan riskinarvin perustuen (ks. luku 6). 9.2 Hyödyntäminen kaatpaikan rakenteissa Maa-ainesten hyödyntäminen kaatpaikan rakenteissa tulee perustua tarpeeseen, jka sitetaan kaatpaikan rakentamista kskevassa suunnitelmassa ja hyväksytään timintaa kskevalla ympäristöluvalla. Merkittäviä määriä maa-aineksia hyödynnetään lähinnä kaatpaikkjen peitt- ja sulkemisrakenteissa. Kaatpaikka-asetuksen 13 :ssä n säädetty kaatpaikkjen lukituksesta. Kaatpaikat lukitellaan vaarallisen jätteen, tavanmaisen jätteen tai pysyvän jätteen kaatpaikiksi. Kaatpaikalle hyväksytään lähtökhtaisesti vain sen lukituksen mukaisia jätteitä. Hyödyntämisen lähtökhtana n siis se, että kaatpaikan pinta- ja phjarakenteen mineraalisten tiivistyskerrsten välillä levissa kerrksissa hyödynnettävien maa-ainesjätteiden tulee lla kaatpaikkakelpisia kyseiselle kaatpaikalle. Muiden pintarakennekerrsten salta jätteen hyödyntämiskelpisuustarkastelun lähtökhtana vat kaatpaikka-asetuksessa pysyvälle jätteelle asetetut kriteerit. Phjakerrksen mineraaliselta tiivistyskerrkselta vaaditaan kemiallisen pysyvyyden lisäksi fysikaalista pysyvyyttä, sillä rakenteen tarkituksena n timia myös eräänlaisena varmistuskerrksena muiden kerrsten eristeiden menetettyä timivuutensa. Jätteen hyväksymistä kaatpaikalle kskevat rajitukset kskevat myös eräin pikkeuksin jätteen käyttöä kaatpaikan rakenteissa, jten niissä käytettäviin jätteisiin svelletaan samja kaatpaikkakelpisuusvaatimuksia kuin kaatpaikalle muutin sijitettaviin jätteisiin. 26

27 Kaatpaikalle sijittamista kskevan rajituksen pikkeuksena kaatpaikalle hyväksytään sveltuvan pysyvän jätteen hyödyntäminen rakennustarkituksiin muun tavanmaisen jätteen ja vaarallisen jätteen kaatpaikalla. Tällainen tulee kysymykseen kaatpaikan perustamisen, käytön ja jälkihidn aikana. Myös muuta sveltuvaa tavanmaista jätettä saa hyödyntää pysyvän jätteen kaatpaikan pintarakenteissa tai vaarallisen jätteen kaatpaikan pintarakenteiden tiivistyskerrksessa tai sen yläpulella levissa rakenteissa. Tämä tulee kyseeseen ensisijaisesti sillin, kun kaatpaikka pistetaan käytöstä. Maa-ainesten kaatpaikkarakenteissa tapahtuvan hyödyntämisen salta vidaan sveltaa VTT Tiedtteessa esitettyjä kelpisuuden sittamismenettelyjä. 9.3 Lppusijitus kaatpaikalle Kaatpaikka-asetuksen 13 :n mukaisesti kaatpaikat lukitellaan vaarallisen jätteen, tavanmaisen jätteen tai pysyvän jätteen kaatpaikaksi. Lähtökhtaisesti kaatpaikalle hyväksytään vain sen lukan mukaisia jätteitä. Maa-ainesjätteen lppusijittamista muulle kaatpaikalle kuin maankaatpaikalle hjaa kaatpaikka-asetus, jssa n esitetty jätteiden kaatpaikalle sijittamista kskevat yleiset rajitukset (13 15 ) sekä yleiset perusteet jätteen kaatpaikkakelpisuuden arviimiseksi (16 23 ). Rajitusten mukaan kaatpaikalle ei saa sijittaa mm. jätettä, jka n kaatpaikkalsuhteissa räjähtävää, syövyttävää, hapettavaa tai syttyvää siten kuin nämä minaisuudet n määritelty jäteasetuksen liitteessä 3. Kaatpaikka-asetuksessa n säädetty kelpisuusvaatimuksina (25 37 ) mm. aineiden enimmäispitisuuksia kskevat raja-arvt eri lukkien mukaisille kaatpaikille sijitettaville jätteille. Asetuksella rajitetaan myös bihajavaa ja muuta rgaanista ainetta sisältävän jätteen hyväksymistä kaatpaikalle lähtien 25. Orgaanisen hiilen kknaismäärä, hehkutushäviö tai liuenneen rgaanisen hiilen raja-arvt n asetettu eri kaatpaikkalukkien mukaisille hyväksyttäville jätteille. Bihajavaa tai muuta rgaanista ainetta sisältävää jätettä kskevia rajituksia ei kuitenkaan svelleta 28 :n 2 khdan mukaisesti mm. erillään muista jätteistä sijitettavaan pilaantuneeseen maa-ainesjätteeseen eikä pilaantuneeseen ruppausjätteeseen. Näiden jätteiden rgaanisen hiilen vaikutukset vidaan hallita hulehtimalla riittävästä kaasunvaihdsta ja kuivatuksesta erillisessä täytössä. Pysyviä rgaanisia yhdisteitä sisältävän (ns. POP-aineet) jätteen hyväksymisestä kaatpaikalle n asetettu lisäksi erityisiä vaatimuksia. Ympäristölupaviranmainen (AVI) vi asetuksessa säädetyin perustein myöntää pikkeuksen asetuksen vaatimuksista (ks. luku ). 24 Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Eskla, Paula Vahanne, Pasi Mäkelä Esa Vikman, Minna Venelampi, Olli Hämäläinen, Jyrki Frilander, Reetta Kaatpaikkjen tiivistysrakennemateriaaleina käytettävien tellisuuden sivututteiden ympäristökelpisuus. VTT Tiedtteita Kaatpaikka-asetuksen 53 :n vimaantul- ja siirtymäsäännöksen mukaisesti tavanmaisen jätteen kaatpaikan pintarakenteen tiivistyskerrksen alla levaan jätetäyttöön tai rakenteeseen saa vudesta 2016 lähtien hyväksyä vain sellaista jätettä, jnka bihajavan ja muun rgaanisen aineksen pitisuus asetuksen mukaisesti määritettynä n enintään 10 %. Kuitenkin rakennus- ja purkujätteen lajittelussa ja muussa mekaanisessa käsittelyssä syntyvälle jätteelle raja-arv n 15 % vusien aikana. 27

28 Maa-ainesjätettä vidaan näin llen lppusijittaa kaatpaikalle vain perustellusta syystä (esimerkiksi n selvitetty, että maa-aines n hyödyntämiskelvtnta sen sisältämien haitallisten aineiden vuksi). Maa-ainesjätteen lppusijittaminen kaatpaikalle edellyttää kaatpaikan ympäristöluvan mukaista hyväksyntää kyseisten maa-ainesten sijittamiselle. Kaatpaikalle hyväksytään pääsääntöisesti vain esikäsiteltyä jätettä (15 ). Pikkeuksena esikäsittelyvaatimuksesta n kuitenkin pysyvä jäte, jta ei vida esikäsitellä teknisesti käyttökelpisella tavalla tai muukin jäte, js esikäsittely ei edistä jätteen määrän tai haitallisuuden vähentämistä taikka jätteestä aiheutuvaa vaaraa tai haittaa ympäristölle. Esikäsittelyn tavitteena n muuttaa jätteen minaisuuksia sen määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi taikka sen lppukäsittelyn helpttamiseksi tai sen hyödyntämisen tehstamiseksi siten, ettei jätteestä pitkänkään ajan kuluessa aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Lppusijitettavien maa-ainesten tulee täyttää kaatpaikan lukan mukaiset kaatpaikkakelpisuusvaatimukset. Ennen maa-ainesjätteen kaatpaikkakelpisuuden määrittämistä n selvitettävä lukitellaank maa-aines vaaralliseksi vai tavanmaiseksi jätteeksi. Jäte, jta ei lukitella vaaralliseksi jätteeksi, n tavanmaista jätettä. Osa tavanmaisesta jätteestä vidaan lukitella pysyväksi jätteeksi riippuen jätteen minaisuuksista. Kaikista kaatpaikalle sijitettavista jätteistä n aina tehtävä perusmäärittely ja niiden kelpisuus kyseiselle kaatpaikalle n sitettava. Tällöin n tettava humin mm. kaatpaikan lsuhteet ja sen ympäristölupa. Perusmäärittelyyn kuuluu myös mm. jätteen esikäsittelymahdllisuuksien ja - vaihtehtjen selvittäminen. Js kaatpaikalle sijitettavalle jätteelle ei le määritelty raja-arvja tai muita kelpisuusvaatimuksia tai vaatimuksia n tarpeen täydentää, kelpisuusvaatimuksista päätetään tapauskhtaisesti kaatpaikkakelpisuusarviinnin perusteella. Kaatpaikka-asetuksen 25 :n mukaisesti pysyvän jätteen kaatpaikalle vidaan hyväksyä ilman testausta asetuksen liitteen 3 taulukssa 1 lueteltu jäte. Tällaista jätettä vat esimerkiksi jätenimikkeen maa- ja kiviainekset, lukuun ttamatta pintamaata ja turvetta sekä pilaantuneilta alueita peräisin levaa maa- ja kiviainesta ja jätenimikkeen maa- ja kiviainekset puutarha- ja puistjätteistä, lukuun ttamatta pintamaata ja turvetta. Jäte n testattava asetuksen 4 luvun mukaisesti, js epäillään, että jäte n pilaantunut tai ei le varmuutta siitä, että se n pysyvää jätettä ja täyttää 26 :ssä säädetyt kelpisuusvaatimukset. Tavanmaisen jätteen kaatpaikalle vidaan sijittaa vakaata reagimatnta vaarallista jätettä kaatpaikka-asetuksen 30 :ssa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Vaarallinen jäte vidaan myös esikäsitellä esimerkiksi kemiallisesti, jllin sen sijittaminen tähän tarkitukseen varatulle tavanmaisen jätteen kaatpaikalle n mahdllista. Vaarallinen jäte vidaan stabilinnilla muuttaa sellaiseksi, ettei siinä enää le vaaraminaisuutta, jnka vuksi se lisi vaarallista. Tällainen esikäsittely vi siten muuttaa jätteen vaarallisesta tavanmaiseksi, millä n vaikutuksensa tämän jätteen kanssa kaatpaikalle sijitettavan muun jätteen kelpisuusvaatimuksille. Maa-ainesjätteen lukitus ei kuitenkaan sellaisenaan ratkaise sille sveltuvaa käsittelytapaa, jllin esimerkiksi tavanmaiseksi jätteeksi lukitellut pilaantuneet maa-ainekset eivät välttämättä le sveltuvia tavanmaisen jätteen kaatpaikalle Maa-ainesjätteen kaatpaikalle sijittamisen jätevervelvllisuus Maa-ainesjätteen käsittelytapja suunniteltaessa n humiitava myös se, että eräissä tapauksissa maa-ainesjätteen lppusijittaminen kaatpaikalle n jätevern alaista. 28

29 Jäteverlain (1126/2010) piiriin kuuluvaksi kaatpaikkatiminnaksi n rajattu vain jätteen lppusijittaminen jätepenkereeseen tai vastaavaan paikkaan. Jätteiden vernalaisena lppusijittamisena pidetään timintaa, jka edellyttää ympäristölainsäädännön mukaista kaatpaikkaa kskevaa ympäristölupaa. Jäteverlakia svelletaan sekä yleisiin että yksityisiin kaatpaikkihin. Vernalaiseksi n säädetty ne jätelainsäädännön mukaiset jätteet, jiden hyödyntämiselle n lemassa teknisiä ja ympäristöllisiä perusteita. Jäteverlain vertaulukn mukaan kaatpaikalle lppusijitettavia vertettavia jätteitä vat mm. jätenimikeryhmiin ja kuuluvat tavanmaiset jätteet. Siten jätenimikeryhmään sisältyvät maa- ja kiviainekset (ml. pilaantuneilta alueilta kaivetut maa-ainekset) ja ruppausmassat eivät le jäteverllisia. Maankaatpaikalle vidaan verttmasti sijittaa yksinmaan maa- ja kalliperän aineksia, sillä jäteverlain mukaan vernalaisena kaatpaikkana ei pidetä sellaista aluetta, jnne sijitetaan yksinmaan maa- ja kalliperän aineksia. Js maankaatpaikalle sijitetaan muuta jätettä, n jätetäyttö jäteverlain mukainen vernalainen kaatpaikka. Jätevera kannetaan jäteverlain vertaulukssa tarkitetuista jätteistä. Vertaulukn mukainen vernalainen nimikeryhmä 19 sisältää nimikeryhmän stabilidut ja kiinteytetyt jätteet. Siten jätevera n suritettava maankaatpaikalle lppusijitettavasta stabilidusta tai kiinteytetystä jätteestä. 10 Keskeinen lainsäädäntö Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumamisesta (jätedirektiivi) Eurpan parlamentin ja neuvstn asetus (EY) N: 1272/2008, annettu 16 päivänä julukuuta 2008, aineiden ja sesten lukituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumamisesta ja asetuksen (EY) N: 1907/2006 muuttamisesta (CLPasetus) Eurpan parlamentin ja neuvstn asetus (EY) N: 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä rgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta (POP-asetus) Kmissin asetus (EU) N: 756/2010, annettu 24 päivänä elkuuta 2010, pysyvistä rgaanisista yhdisteistä annetun Eurpan parlamentin ja neuvstn asetuksen (EY) N: 850/2004 liitteiden IV ja V muuttamisesta Kmissin asetus (EU) N: 757/2010, annettu 24 päivänä elkuuta 2010, pysyvistä rgaanisista yhdisteistä annetun Eurpan parlamentin ja neuvstn asetuksen (EY) N: 850/2004 liitteiden I ja III muuttamisesta Kmissin asetus (EU) N: 519/2012, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2012, pysyvistä rgaanisista yhdisteistä annetun Eurpan parlamentin ja neuvstn asetuksen (EY) N: 850/2004 liitteen I muuttamisesta Jätelaki (646/2011) Jäteverlaki (1126/2010) Laki ympäristövaikutusten arviintimenettelystä (468/1994, YVAL) Ympäristönsujelulaki (86/2000, YSL) Ympäristönsujeluasetus (169/2000) 29

30 Valtineuvstn asetus jätteistä (179/2012, jäteasetus) Valtineuvstn asetus kaatpaikista (331/2013, kaatpaikka-asetus) Valtineuvstn asetus kaivannaisjätteistä (190/2013) Valtineuvstn asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnista (214/2007, PIMA-asetus) Valtineuvstn asetus ympäristövaikutusten arviintimenettelystä (713/2006, YVA-asetus) Muut ikeushjeet: Jätealan lainsäädännön kknaisuudistusta kskeva verkksivust FI/Ymparist/Lainsaadant_ja_hjeet/Ymparistnsujelun_valmisteilla_leva_lainsaa dant/jatealan_lainsaadannn_kknaisuudistus Hallituksen esitys eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 199/2010 vp. HWIDS}=0.19/ _72331&${TRIPPIFE}=PDF.pdf Ehdtus valtineuvstn asetukseksi kaatpaikista, perustelumuisti Siirtasiakirjavelvllisuus. Muisti Ympäristöministeriö. B70CDDB7D9F6%7D/30911 Esitys laiksi jätelain muuttamisesta, HE jätelaki 2014, lunns DC36B52D3DB%7D/94288 Ympäristönsujelulain uudistamista kskeva verkksivust FI/Ymparist/Lainsaadant_ja_hjeet/Ymparistnsujelun_valmisteilla_leva_lainsaa dant/ymparistnsujelulain_uudistaminen Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristösujelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 214/2013 vp. (uysl) HWIDS}=0.0/ _98397&${TRIPPIFE}=PDF.pdf Ehdtus valtineuvstn asetukseksi ympäristönsujelusta ja muistilunns Kirjallisuutta Dahlb, Helena Jätteen lukittelu ngelmajätteeksi arviinnin perusteet ja menetelmät. Ympäristöpas 98. Helsinki, Sumen ympäristökeskus. 30

31 Mrueh, Ulla-Maija Mäkelä, Esa Wahlström, Margareta Kauppila, Jussi Srvari, Jaana Heikkinen, Päivi Salminen, Reij Juvankski, Markku Tammirinne, Markku Sivututteet maarakenteissa - Käyttökelpisuuden sittaminen. Helsinki, Teknlgian kehittämiskeskus TEKES. Teknlgiakatsaus: 93/2000. Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Eskla, Paula Vahanne, Pasi Mäkelä Esa Vikman, Minna Venelampi, Olli Hämäläinen, Jyrki Frilander, Reetta Kaatpaikkjen tiivistysrakennemateriaaleina käytettävien tellisuuden sivututteiden ympäristökelpisuus. Esp, VTT Bitekniikka; VTT Prsessit. VTT Tiedtteita - Research Ntes: Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Vestla, Elina Vaajasaari, Kati Jutti, Anneli Jätteiden kaatpaikkakelpisuuden tteaminen. Ympäristöhallinnn hjeita 2/2006. Helsinki, ympäristöministeriö DEEB036A%7D/37516 Ympäristöministeriö Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinti. Ympäristöhallinnn hjeita 2/2007. Helsinki, ympäristöministeriö. (PIMA-hje) B505F5C5E9C3%7D/37541 Laurila, Juha Hakala, Irina Paras käyttökelpinen tekniikka (BAT) Ympäristöasiiden hallinta kiviainestutannssa. Sumen ympäristö 25/2010. Helsinki, Sumen ympäristökeskus. e=1 Pajukalli, Anna-Maija Wahlström, Margareta Alasaarela, Erkki (tim.) Maarakentamisen uusimateriaalit Ympäristökelpisuuden sittaminen ja tutteistaminen. Ympäristöministeriön raprtteja 11/2011. Helsinki, Ympäristöministeriö. (UUMA-raprtti) Guidance n the interpretatin f key prvisins f Directive 2008/98/EC n waste Kmissin tiednant neuvstlle ja Eurpan parlamentille - tulkitseva tiednant jätteistä ja sivututteista. KOM (2007) 59 lpullinen, Ympäristöministeriö. Pilaantuneiden alueiden riskinarviinti ja kestävä riskienhallinta. Ohjelunns Muut lähteet: EU:n kmissi - vaaralliset jätteet 31

32 Elintarviketurvallisuusvirast Evira - laitshyväksyntä hyvaksynta Liikennevirastn tekniset hjeet ja nrmit _hjeet Rakennustiet RYL-laatuvaatimukset 12 Oikeuskäytäntöä Yhteisöjen tumiistuimen tumi , asiassa C-9/00 Palin Granit ang=fi&mde=lst&dir=&cc=first&part=1&cid= Yhteisöjen tumiistuimen tumi , asiassa C-114/01 Avesta Plarit Chrme ang=fi&mde=lst&dir=&cc=first&part=1&cid= Yhteisöjen tumiistuimen määräys , asiassa C-235/02 Saetti Frediani ang=fi&mde=lst&dir=&cc=first&part=1&cid= Yhteisöjen tumiistuimen tumi , asiassa C-1/03 Van de Walle. ang=fi&mde=lst&dir=&cc=first&part=1&cid=28478 Yhteisöjen tumiistuimen tumi kmissi v. Italian tasavalta, asiassa C-194/05 ang=fi&mde=lst&dir=&cc=first&part=1&cid=16391 KHO 2004:37 - meluvalli, lievästi saastunut maa, hyödyntäminen KHO 2004:60 vulukivenluhinta, sivukivi, jäännöstute KHO 2005:90 ferrkrmikuna, jäte, sivutute, raaka-aine, hyöty- ja uudelleenkäyttö KHO 2005 T 954 (lyhyt ratkaisuselste) kiviaines, ylijäämäluheen murskaus, murskaam 32

33 Liite 1 Edustavan näytteentn perusvaatimuksia Maa-aineksen pilaantumattmuuden arviinti (ks. luku 4.1) sekä yleinen käsittelykelpisuuden arviinti (ks. luku 5) edellyttävät riittävää ja edustavaa näytteentta sekä tutkimusten laadunvarmistusta, jtta maa-aineksen lukittelun ja käsittelyn kannalta tärkeät materiaaliminaisuudet vidaan lutettavasti määrittää. Tässä näytteentn edustavuus kuvaa sitä, kuinka hyvin rajalliseen näytemäärään perustuva arvi tutkittavasta minaisuudesta (esim. raekk tai haitta-aineen pitisuus) vastaa tdellisuutta suuremmassa maa-ainesmäärässä. Tisin sanen edustavuus tarkittaa sitä, että näytteentn perusteella vidaan vastata riittävän lutettavasti niihin kysymyksiin, jihin sillä haetaan vastauksia. Edustavan näytteentn tulisi käytännössä tuttaa mahdllisimman tarkka ja tistettava arvi tutkittavan minaisuuden keskimääräisestä arvsta tietyssä maa-aineserässä. Edustava näytteentt edellyttää kk näytteenttketjun hulellista suunnittelua ja tteutusta. Tässä keskeisiä tekijöitä vat yksiselitteinen tavitteenasettelu (mihin kysymyksiin näytteentlla halutaan saada vastauksia ja mitä materiaaliminaisuuksia ne kskevat?), näytteenttalueen perusteltu rajaus (millaista maa-aineserää kysymykset kskevat?) sekä näytteentt- ja analyysivirhettä vähentävien menetelmien ja käytäntöjen sveltaminen (kuinka näytteet vidaan ttaa ja analysida niin, että epävarmuus tulksissa n mahdllisimman pieni?). Edustavaan näytteenttn sisältyy lennaisesti myös riittävä laadunvarmistus sekä näytteentn perusteellinen dkumentinti. Näytteentt vi lla edustavaa vain, kun se perustuu riittävään näytemäärään ja tarkituksenmukaisesti sijitettuihin näytepisteisiin. Yksittäinen maanäyte edustaa vain sitä khtaa maaperässä tai maakasassa, jsta näyte n tettu, eikä näytteentt tällöin vi lla edustavaa, jllei tutkittava maa-aineserä selvitettävän materiaaliminaisuuden suhteen le täysin tasalaatuista. Näytteentn alueellisen kattavuuden ja edustavuuden varmistamiseksi näytteitä tulisikin pääsääntöisesti ttaa tasaisesti kk tutkittavasta maa-aineserästä. Tämä kskee erityisesti haitta-aineen kemiallisia minaisuuksia, kuten haitta-aineiden pitisuuksia, jtka vaihtelevat maa-aineksessa usein varsin pienipiirteisesti. Tyypillisesti riittävän lutettava arvi tutkittavan minaisuuden keskimääräisestä arvsta, kuten pitisuudesta, saadaan ttamalla maa-aineserästä vähintään riittävän kkista ja samansuuruista sanäytettä, jista ktaan yksi analysitava näyte. Tämän lisäksi laadunvarmistukseen n susiteltavaa ttaa ainakin yksi vastaavalla tavalla kttu rinnakkainen näyte. Vastaava kkmanäytteenttn perustuva hjeistus sisältyy mm. kaatpaikkakelpisuustutkimuksiin ja sitä edellytetään aina maa-ainesten käsittelykelpisuuden sittamiseen eräissä Eurpan maissa kuten Hllannissa. Teknisesti kymmeniä sanäytteitä sisältävän kkmanäytteen tt n yksinkertaisinta maaaineskasasta, mikä edellyttää kuitenkin mahdllisuutta kaivetun maa-aineksen hetkelliseen välivarastintiin näytteentn ja analysinnin ajaksi. Siksi kasanäytteentt vi lla vaikea tteuttaa rakennuskhteessa, jssa n tilaa välivarastintiin vain rajallisesti. Js maa-aineksen sisältämien haitta-aineiden pitisuusmääritykset perustuvat pieneen näytemäärään, jtka eivät kata kk tutkittavaa maa-aineserää, näistä näytteistä lasketun pitisuuskeskiarvn käyttöä ei vida pitää kyseistä maa-aineserää lutettavasti edustavana pitisuutena. Tällaisessa tapauksessa maa-aineserän pilaantuneisuuslukitteluun ja käsittelykelpisuuden arviintiin n yleensä käytettävä mitattuja enimmäispitisuuksia. Tisaalta myös näissä tapauksissa näytteiden määrän ja laadun n ltava riittäviä, kska yksittäisistä näytteistä mitattu enimmäispitisuus ei kerr lutettavasti kk maa-aineserän pitisuusvaihteluista ja vi aliarviida jpa sen tdellista keskiarva. Näytteentta ja sen edustavuutta n selstettu tarkemmin mm. jätteiden karakterisintia kskevassa standardissa SFS-EN ja sitä tarkentavissa teknisissä raprteissa CEN/TR (sat 1-5).