MAISEMASELVITYS PYHÄJOEN RANTAOSAYLEISKAAVA, KESKUSTAN ITÄPUOLI TYÖNUMERO: E27046 OULAISTEN KAUPUNKI SWECO YMPÄRISTÖ OY, OULU

Transkriptio

1 MAISEMASELVITYS TYÖNUMERO: E27046 OULAISTEN KAUPUNKI PYHÄJOEN RANTAOSAYLEISKAAVA, KESKUSTAN ITÄPUOLI SWECO YMPÄRISTÖ OY, OULU 1

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Aineisto ja menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalue Maiseman yleiskuvaus Maisemamaakuntajako Arvokkaat maisema-alueet Maisematekijät Korkeussuhteet Ilmasto Kasvillisuus Maiseman historia Maisemarakenne Maisemakuva Tiemaisemat Maiseman arvot ja häiriötekijät Maankäyttösuositukset ja johtopäätökset Lähteet Kartat: Maisemarakenne 1: Maisemakuva 1:

3 1 Johdanto Maisemaselvitys on laadittu Pyhäjoen rantaosayleiskaavan taustaaineistoksi keskustan itäpuoliselle kaava-alueelle. Selvityksen tarkoituksena on tarkastella alueen maisemalliset lähtökohdat ja reunaehdot jatkosuunnittelua varten. Maisemaselvitys on laadittu kesän ja syksyn 2014 aikana jo olemassa olevan selvitysaineiston, karttojen, valokuvien, kirjallisten lähteiden ja maastokäyntien pohjalta. Maastossa käytiin kesäelokuussa Maisemaselvitys on laadittu Oulaisten kaupungin toimeksiannosta Sweco Ympäristö Oy:ssä. Selvityksen ovat koonneet ja laatineet arkkitehti Elina Marjakangas, FM biologi Aija Degerman sekä FM Johanna Lehto. 3 Selvitysalueen yleiskuvaus 3.1 Selvitysalue Selvitysalueen pinta-ala on noin 2100 hehtaaria ja se sijaitsee Oulaisten keskustan itäpuolella Pyhäjokivarressa. Selvitysalue käsittää Matkanivan kyläalueen, Salonsaaren sekä muita jokivarren alueita Pokelanmäen, Annosen ja Mäyränperän välillä jokivarressa yhteensä noin 20 km matkalla. 2 Aineisto ja menetelmät Selvityksen lähtötietoina on käytetty paikkatietoaineistoa ja selvitysalueita koskevia muita aikaisemmin laadittuja suunnitelmia, selvityksiä sekä ilmakuvia. Maastotarkastelulla muodostettiin yleiskuva selvitysalueiden maisemasta kuvaamalla ja havainnoimalla alueen ominaispiirteitä. Selvityksen tukena ovat toimineet mm. seuraavat aiemmin laaditut selvitysaluetta koskevat suunnitelmat ja tutkimukset: Pohjois-Pohjanmaan arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi (kesken) Valtakunnallisten maisema-alueiden tarkistus (inventointi valmistunut vuonna 2014, odottaa valtioneuvoston päätöstä) Lisäksi apuna käytetty mm. seuraavia Internet-sivustoja ja -palvelimia: Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu Geologian tutkimuskeskus Pohjois-Pohjanmaan liitto, maakuntakaavoitus Perusteellinen lähdeluettelo on esitetty tämän selvityksen lopussa. Maisemaselvityksessä ei ole käsitelty teemoja, jotka löytyvät muista selvitysraporteista (luontoselvitys, kulttuuriympäristöselvitys). Maastokarttaote ja selvitysalueen rajaus 3

4 3.2 Maiseman yleiskuvaus Oulaisten maisema on tasaista, metsäistä ja Pyhäjoen jokilaaksossa peltoaukeiden hallitsemaa pientaloasutuksen maalaismaisemaa. Oulaisten alue on entistä merenpohjaa, ja savinen maaperä tuo rehevyyttä. Laajat metsäalueet sijoittuvat ranta-alueen ja jokilaakson ulkopuolelle. Metsät ovat tyypillisesti tuoretta kangasmetsää, jossa on pienialaisia kalliomaa- ja kivikkoalueita. Selvitysalue on suhteellisen pienialainen ja pääteiltä peltoalueiden halki avautuvat näkymät ovat kauttaaltaan hyvin samantyyppisiä. Joki kulkee syvässä uomassaan ja uppoaa hyvin avoimeen peltomaisemaan. Pohjanmaan alue myötäilee rannikkoa. Alue koostuu laajoista jokilaaksoista ja niiden välisistä selänteistä. Asutus on tyypillisesti sijoittunut jokilaaksoihin laakson ja selänteiden reunoille tai kumpareille. Pohjois- Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon maisemalle tyypillistä on tasaisuus, joet sekä järvien vähäisyys. 3.3 Maisemamaakuntajako Suunnittelualue kuuluu Suomen maisemamaakuntajaossa Pohjanmaahan ja siinä tarkemmin, seudullisesti Pohjois-Pohjanmaan jokiseutuun ja rannikkoon (kuvassa alue 8.4.). Suomen maisemamaakuntajako (lähde: Tapio Heikkilä, Ympäristöministeriö. Kartta Tapio Heikkilä) 4

5 3.4 Arvokkaat maisema-alueet Alueella ei ole maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita. Pohjois-Pohjanmaan arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi on vielä kesken eikä sen alustavia tuloksia ole ollut käytettävissä. Asutustihentymien väliin jäävät laajat rakentamattomat peltoaukeat ovat maisemallisesti tärkeitä alueita. Paikallisesti tärkeimpiä kulttuurimaisemaalueita taas ovat kaikki jokivarren vanhat asutuskeskittymät Pokelanmäki, Lehtimäki, Matkanivan keskikylä, Annonen ja Mäyränperä. Näillä alueilla kohtaavat maiseman, ja kulttuuriympäristön elementit, jotka yhdessä tuovat alueelle arvoa. Maisema- ja kulttuuriympäristöalueet eivät kuitenkaan ole selkeästi rajattavia, muusta ympäristöstä erottuvia kokonaisuuksia. Alueen merkittävin ja laajin maisemapeltoalue on Matkanivan ja Lehtopään väliin jäävälle savimaalle sijoittuva laaja peltoalue, jossa avoimet näkymät kantavat parhaimmillaan miltei 1,5 km etäisyydelle (kuva alla). Joki Matkanivan keskikylän kohdalla, taustalla Siltatie. Alueen laajin avoin peltoaukea Mäyränperän kulttuurimaisemaa Osayleiskaava-alueella on kaksi paikallisesti arvokkaaksi luokiteltua perinnemaisemakohdetta (Vainio ja Kekäläinen 1998). Annosen laidun, metsälaidun ja niitty, sijaitsee Pyhäjoen sivuhaaran rannalla ja on kooltaan 6 ha. Alue on ollut lammaslaitumena ja on ainakin osittain edelleen laidunkäytössä (kuva luontoselvityksessä). Paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi luokiteltu Pajaketo sijaitsee Ohukaisenperällä. Alue on ollut aikoinaan laitumena, mutta nykyään se on puustoinen ja pensoittunut. 5

6 4 Maisematekijät Luonnonolosuhteiden maisematekijöitä ovat korkeussuhteet, kallio- ja maaperä, ilmasto, kasvillisuus sekä vesiolosuhteet. Alueilta selvitettiin myös maiseman historia ja merkittävät maisema-alueet. Maisematekijöiden tuloksia hyödynnetään kohdealueen maisemarakenne- ja maisemakuvatarkastelussa. 4.1 Korkeussuhteet Alueen korkokuva on tasainen. Alueen länsiosissa korkeustaso on alle 70 metriä merenpinnasta, ja korkeimmillaan alueen kumpareet kohoavat reiluun 90 metriin merenpinnasta Haaranmäen kohdalla. Kuvassa korostettu alueen korkeussuhteita (lähde: Paikkatietoikkuna.fi). 6

7 4.2 Ilmasto Suomen ilmastovyöhykkeet (vasemmalla) sekä kasvillisuusvyöhykkeet (oikealla) (lähde: Ilmatieteen laitos) Vuoden keskilämpötila ( C, vasemmalla) sekä keskimääräinen vuosisade (mm, oikealla) (lähde: Ilmatieteen laitos) Oulainen kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Tällä vyöhykkeellä on runsaasti soita, ja puusto on vähäisempää kuin etelämpänä. Vyöhyke on viljanviljelyn äärialuetta, mikä on vaikuttanut asutuksen sijoittumiseen ilmastollisesti edullisimmille paikoille. Lämpötilan vuorokaudensisäinen vaihtelu on suurempi kuin muualla maassa. Kasvillisuuden kasvultaan Oulainen sijoittuu vyöhykkeelle 5 eli tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhykkeelle, joka jatkuu Oulusta Kolille. Oulaisissa vuoden keskilämpötila on 2-3 C ja keskimääräinen vuosittainen sademäärä mm. 4.3 Kasvillisuus Oulaisten alueen luonnon ominaispiirteisiin kuuluvat tasaiset ja metsäiset moreeni- ja suomaat. Viljelysalueet ja sen myötä asutus on keskittynyt jokivarsiin, jossa maaperä on muuta aluetta rehevämpää. Osayleiskaavaalue on suurimmalta osaltaan peltoaluetta. Ranta-alueella on paikoin lehtipuustoa, paikoin vain kapea pensasreunus joen ja pellon välissä. Luonnontilaisten tulvarantojen piirteet ovat vähentyneet eikä Pyhäjoen rantaalueella ole lajistoltaan monimuotoisia tulvaniittyjä joen säännöstelystä johtuen. Kasvillisuus on jokivarsissa kuitenkin muuta aluetta rehevämpää. Osayleiskaava-alueen metsät ovat pääosin tuoreita kankaita, jotka ovat puustoltaan kuusi- tai mäntyvaltaisia. Lehtomaisuus näkyy paikoin rantaalueella. Metsät ovat talouskäytössä ja alueella on eri-ikäisiä kasvatusmetsiä, taimikoita ja hakkuualueita. Luonnontilaista vanhaa metsää ei ole. Kaikki suot ja soistumat on metsätaloustoimissa ojitettu. 7

8 4.4 Maiseman historia Suunnittelualueen perusmaisemassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Joen virtausuoma ei ole muuttunut, ja alue on ollut jo vuonna 1955 hyvin voimakkaasti viljeltyä peltoaukeiden levitessä joelta kohti selänteitä. Alueen tiestöä sen sijaan on kehitetty, mm. joen eteläpuolen maantie on rakennettu myöhemmin. kartat: Maanmittaushallitus,

9 5 Maisemarakenne Alueen maiseman peruselementit ovat jokilaakso sekä siitä kohoavat kumpareet ja kauempana alkavat laajemmat selänteet. Pyhäjokilaakso on paikoitellen laaja, mutta paikoitellen kumpareet ja selänteet nousevat lähellä jokirantaa. Pellot ovat sijoittuneet laaksoon. Laaksonpohjan ja kumpareiden lakialueiden tai laajempien selänteiden väliin jää rinne eli inhimillinen vyöhyke, johon asutus on sijoittunut. Matalien kumpareiden kohdalla asutus on vanhastaan rakentunut myös kumpareiden lakialueille. Asutus on sijoittunut nauhamaisesti rinteitä ja jokilaaksoa mukaillen. Asutus ja viljelykset ovat sijoittuneet ilmastollisesti ja kasvustollisesti edullisille paikoille. Asutuksessa on myös tiivistymiä, mm. Matkanivan kyläalue. Maisematilat ovat melko avoimia laajojen peltoalueiden ansiosta. Kuitenkin peltojen reunoilla, talojen ympärillä ja jokitörmässä on puustoa ja pensaita, mikä sulkee osaltaan mm. jokinäkymiä. Peltonäkymät ovatkin alueen tärkein maiseman ominaispiirre. Maiseman solmukohtia muodostuu siltojen läheisyyteen sekä joen haarojen kohtaamispaikkoihin, missä myös kumpareet tai selänteet työntyvät lähelle jokea. 9

10 6 Maisemakuva Pyhäjokivarren tärkeät elementit, jotka luovat alueen maisemakuvan, ovat poikkeuksellisen laajat ja tasaiset peltoaukeat, peltojen keskelle sijoittuvat lukuisat tilakeskukset, Matkanivan keskikylän taajempi asutus, joen molemmin puolin maisemaa halkovat maantiet sekä keskiosiltaan metsän peittämä luonnonkaunis Salonsaari. Joki kulkee syvällä uomassaan ja suvantoalueita on vain vähän. Jokitörmät ovat lähes kauttaaltaan peitteisiä piilottaen jokinäkymät, joten joen ja vesistön merkitys maisemakuvassa korostuu ainoastaan maantiesiltojen kohdilla ja muutamassa harvassa paikassa, joissa tiet kulkevat lähellä joenmutkaa ja joelle avautuu näkymiä. Teiltä peltomaisema jatkuu monin paikoin kaukomaisemana joen yli, jossa joen voi hahmottaa matalan kasvillisuuden peittämänä janana viljelysten keskellä. Maaseutumaisema hallitsee alueen maisemakuvaa vahvasti. Peltomaisema on kuitenkin kauttaaltaan tasaista ja melko yksipuolista siinä mielessä, että peltomaisemassa ei ole juuri selkeästi erottuvia tunnistettavia paikkoja tai maamerkkejä. Teiden varsilla laiduntava karja tuo kuitenkin mielenkiintoisinta vaihtelevuutta ja merkittävän lisän peltomaisemaan. Lehmiä laitumella Matkanivan kylällä Näkymä Haapavedentieltä Mäyränojan kohdalta joen suuntaan Aivan Ministerintien viereen työntyvä joen mutka Salonsaaressa on alueen kauneimpia paikkoja 10 Asutus ja muut rakennetut ympäristöt ovat sijoittuneet hajanaisesti peltoalueiden lomaan. Rakentamista on sekä teiden varsilla että jokirannassa paikoin melko kaukanakin pääteistä. Asuinrakentaminen muodostaa kuitenkin tiivistymiä Pokelanmäellä, Matkanivalla Matkanivantien ja Takalontien varsilla, Annosessa ja Mäyränperän Salonsaareen johtavan sillan ympäristössä. Rakennettu ympäristö ja asuinrakentaminen on varsin kirjavaa ja eri aikakausilta. Maisemakuvaa leimaavat suuret maataloushallit ja na-

11 vetat. Ns. mökkirakentamista alueella ei juuri ole, vaikka yhä useampi entinen asuinpaikka tai vanha maatila on nykyisin pelkässä lomaasuntokäytössä. Maatiloista selkeimmin erottuu Salonsaaren pohjoisosassa oleva suuri tilakeskus rakennuksineen, joka leimaa vahvasti Salonsaaressa Ministerintieltä ja Matkanivalla Takalontieltä Nalikansuvannon yli avautuvia näkymiä. Maisemassa erottuvia maamerkkejä tai alueen tunnistettavimpia paikkoja ovat Haapavedentien varteen sijoittuva Matkanivan koulu, joen ylittävät neljä siltaa, pääteiden risteysalueet, Salonsaaren masto, alueen suurin maatilakeskus Salonsaaressa sekä lähellä Haapaveden rajaa kulkeva voimalinja. Pyhäjoen rantaan ei juuri ole tieyhteyksiä, joten joki on melko huonosti saavutettavissa. Ranta on yleisesti saavutettavissa ainoastaan Sukkakosken uimarannan ja Matkanivan venerannan kohdilla. Rinne- ja kumparealueita on ainoastaan Pokelanmäellä (kannen kuva), Takalontien ja Haapavedentien välisellä alueella koulun ja kylätalon ympäristössä, Matkanivan seurojentalon ympäristössä, Ohukaisenperällä, Salonsaaressa sekä Kotaniemessä. Kumpareet ovat säilyneet pääosin metsäisinä, mahdollisen asutuksen sijoittuessa rinteiden alaosaan. Ainoastaan Pokelanmäki on kauttaaltaan rakennettu ja viljelty kumpare, jolla puustoa ei juuri ole. Maiseman avaruuden ja maaseutumaisuuden vuoksi Salonkankaan ja Kotaniemen sankkojen metsänreunojen ja kuusikoiden merkitys selvitysalueen maisemakuvassa korostuu. Yhtenäisiä pieniä metsä- tai puustosaarekkeita peltoalueiden keskellä ei juuri ole, vaan peitteistä kasvillisuutta on siellä täällä pelto-ojien laidoilla ja pitkin joen rantatörmää. Alueen suurin maatila rakennuksineen näkyy kauas Maisemakuvakarttaan on nostettu esille lisäksi kolme yksittäistä maisemassa erottuvaa maisemapuuta tai -puuryhmää. Matkanivantien varren maisemapuu 11

12 6.1 Tiemaisemat Alueella kuljetaan lähinnä pääteillä, joten tiemaisemat ovat tärkeitä alueella liikkujille. Kun jokea ei näy ja se uppoutuu näkymättömiin peltojen keskellä kulkevaan uomaan, ei ole suurta maisemallista merkitystä sillä, avautuvatko peltonäkymät juuri joen suuntaan. Tien toisella puolella oleva peltoaukea voi olla maisemallisesti yhtä merkittävä. Teiltä avautuu jokinäkymiä vain muutamasta harvasta kohtaa, jossa joki tekee mutkan lähelle tietä. Jokinäkymien vuoksi siltojen merkitys maisemakuvassa on huomattava. Sillat tuovat myös itsessään maisemallista vaihtelua tiemaisemaan ja niiden ympäristöt ovat maisemallisesti tärkeitä. Kulttuurimaiseman kannalta erittäin suuri merkitys on vanhan tielinjauksen säilyttäneillä loivasti mutkittelevilla tiejaksoilla. Nämä tiet on nostettu esiin kulttuuriympäristöselvityksessä. Häkkiläntien yksityistie on harvoja tiejaksoja, joka kulkee aivan jokitörmää myöten. Kaukonäkymiä avautuu joen yli Pokelanmäelle saakka. Tiemaisemaa Mäyräntien ja Haapavedentien risteysalueella Annosen silta Sorapintainen Lehtimäentie on yksi alueen vanhoista viehättävistä tiejaksoista, joissa loivasti mutkitteleva vanha linjaus on tärkeä. Ministerintie, Salonhaaran sillalta länteen 12

13 7 Maiseman arvot ja häiriötekijät Maiseman arvoja: - Laajat avoimet viljelylakeudet ja peltonäkymät teiden varsilla ja Pyhäjoen ranta-alueella - Peltojen säilyminen viljelykäytössä, teiden varsilla laiduntavat lehmät ja hevoset, vahva maaseutumaisuus - Pääteiltä avautuvat muutamat jokinäkymät ja vastaavasti lähinnä joen suvantopaikoista avautuvat kaukonäkymät, joita rannan kasvillisuus ja korkeat jokitörmät eivät peitä - Maantiesiltojen ympäristöt jokinäkymineen - Salonsaaren vaihteleva luonto- ja kulttuurimaisema - Salonkankaan, Kotaniemen, Koskelankankaan sekä Matkanivan koulun ympäristön metsät - Takalontien ja Lehtimäenteiden kulttuurimaisema ja vanha raittiasutus sekä kapeahkona hiljaisempana tienä säilynyt loivasti mutkitteleva Matkanivantie - Pokelanmäen, Lehtimäen ja Ohukaisenperän kumpareasutukset rajautuvat ja erottuvat hienosti ympäröivästä peltomaisemasta ja näkyvät myös kaukomaisemassa Maiseman häiriötekijöitä: - Merkittävimmät häiriötekijät ovat seututie 786 (Haapavedentie) ja siitä aiheutuva meluisuus ja rauhattomuus. Pääteiden lukuisat liittymät ovat myös liikenneturvallisuusriski. - Pirstoutunut maanomistus ja pienialaiset peltotilkut heijastuvat myös maisemaan - Maatalouselinkeinon muutos: Tilakoot kasvavat ja maatilojen lukumäärä vähenee, mikä tarkoittaa puuston lisääntymistä tonteilla, ja mahdollisesti kaukomaisemien vähentymistä. Toisaalta nykyiset peltoalueet säilynevät pitkälti viljeltyinä tulevaisuudessakin. - Uhka joen häviämisestä kokonaan näkyvistä maisemassa, joesta näkyy pelkkää jokitörmien rantapuustoa. Puuston ja pensaikon harventaminen on työlästä - Pihapiirien laajeneminen ja epämääräinen rajautuminen sekä rakennustyylien sekalaisuus korostuvat avoimessa maisemassa, vrt. perinteiset maaseudun selkeästi rakennusten rajaamat tiiviit pihapiirit, ns. suljetut neliöpihat - Joen ja peltojen yli siellä täällä roikkuvat ilmajohdot ja lukuisat sähköpylväät avoimessa maisemassa 13

14 8 Maankäyttösuositukset ja johtopäätökset Maankäytön suunnittelussa ja alueen rakentamisessa huomioon otettavia ja suunniteltavia seikkoja ovat: 1. Rakentaminen avoimeen maaseutumaisemaan: Pihapiirien tulisi olla selkeästi rakennusten rajaamia ja mahdollisimman yhtenäisiä kokonaisuuksia. Rakennustapaan ja maataloustarvikkeiden ja - koneiden varastointiin on syytä kiinnittää huomiota. 2. Rakentaminen jokirantaan: Alueen rannat kestävät maisemallisesti melko hyvin uutta rakentamista; Joki katoaa peltomaisemaan nykyiselläänkin ja todennäköisesti myös rantaan sijoittuvat uudet rakennuspaikat uppoutuvat kohtalaisen hyvin maisemaan. 3. Rakentaminen kumpareille (Salonsaari, Kotaniemi, Takalontien ja maantien väliset alueet): Jotta hulevesiä voidaan johtaa ja vettä viivyttää ja imeyttää, on huomioitava riittävän peitteisyyden merkitys kumpareilla olevien metsien ja muun kasvillisuuden säilyttämisellä, rakentaminen mielellään rinteiden alaosiin, ei lakialueille. Metsäisiä kumpareita on alueella vähän, jolloin virkistyskäyttöarvot korostuvat 4. Rakentaminen peitteisille metsäalueille: suositus rakentaa avoimen ja peitteisen alueen reunavyöhykkeelle metsän laitaan 5. Rakentaminen siltojen, risteysalueiden ja näköalapaikkojen läheisyyteen: eivät ole maiseman kannalta suositeltavia uusia rakentamisalueita, avoimuus ja maisemanhoito tärkeää. 6. Alueella ei ole selkeästi rajattavia arvokkaita maisemaaluekokonaisuuksia, koska maisema on kauttaaltaan hyvin samantyyppistä. Sen sijaan näköalapaikkojen ja peltonäkymien säilyttäminen ja kehittäminen on erittäin tärkeää. 7. Maiseman kannalta arvokkaimmat peltoalueet ovat Matkanivan keskikylän ja Lehtopään välissä oleva tien pohjoispuolinen laaja peltoalue sekä Mäyrän sillan ja risteysalueen ympäristö. Myös kaikilla muilla alueilla peltojen ja laidunten säilyminen vaihtelevasti lomittain rakentamisen kanssa on tärkeää. 8. Jos pienialaisempia maisemapeltoja halutaan kaavassa osoittaa, voidaan niitä sijoittaa esim. seuraavin perustein: siltojen ja risteysalueiden ympäristöt, maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristökohteita ympäröivät pellot sekä elinvoimaisimpien, suurimpien maatilojen ympäristöt, jotka tulevat säilymään jatkossakin maatalouskäytössä. 9. Tiemaiseman kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, kummalle puolelle tietä peltoalueet sijoittuvat tai ulottuvatko ne aivan rantaan saakka, paitsi jokinäkymiin liittyvien näköalapaikkojen kohdalla. 10. Metsien visuaaliset vaikutukset ja merkitykset: metsän ja kuusikoiden reunat ovat tärkeitä maiseman monipuolisuuden ja vaihtelevuuden kannalta, samoin kuin maisemassa esille nousevat puusaarekkeet ja peltoteiden puurivit. 11. Muutamat yksittäiset maisemapuut voitaisiin suojella kaavassa. 12. Virkistysalueiden ja -reittien jatkuvuus ja riittävyys: Mäyränperän vanhan koulun ja uimapaikan sekä Matkanivan koulun ja kylätalon ympäristöjä tulisi hyödyntää ja kehittää ensisijaisina kylien virkistysalueina. Pyhäjokivarren seudullinen pyöräilyreitti mahdollisuus tulisi huomioida. 13. Rakentamisen sijoittumista maisemaan on tärkeä ohjata kaavassa kaavamääräyksin ja ranta-alueen rakennuspaikkojen sijoittelussa käyttää myös maisemallisia kriteerejä. 14

15 9 Lähteet Julkaisut ja selvitykset Ympäristöministeriö, Maisemanhoito, Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, Mietintö 66/1992, Helsinki 1993 Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet, Pohjois- Pohjanmaan liitto, Oulu 1997 Internet-lähteet: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet: Valtakunnallisten maisema-alueiden päivitysinventointi: Maakuntakaavoitus, Pohjois-Pohjanmaan liitto: OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, Ympäristöhallinto: Suomen ilmastovyöhykkeet, Ilmatieteenlaitos: Kartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos, vuosien 1955 ja 1978 peruskartat Maanmittauslaitoksen maastotietokanta pohjakartat Maanmittauslaitos, vuoden 2014 ortoilmakuvaus Valokuvat: Elina Marjakangas ja Aija Degerman, kesä