Keski-Suomi kehittyy oppivana alueena

Transkriptio

1 Keski-Suomi kehittyy oppivana alueena Optiimin ja seutujen kehityspolku Kuva puuttuu KESKI-SUOMEN LIITTO Julkaisu B 164 ISBN , ISSN Sähk. ISBN

2 Keski-Suomi kehittyy oppivana alueena Optiimin ja seutujen kehityspolku Optiimi lyhyesti Optiimi on asiantuntijatiimi, joka muodostuu Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ja Jyväskylän yliopiston asiantuntijoista. Tiimin tehtävä on varmistaa, että koulutus- ja tutkimusyhteisöjen asiantuntemus on Keski-Suomen seutujen kehittämisen käytössä. Optiimi-toimintatavan huoneentaulu Olemme herkkiä ajassa ja toimintaympäristössä tapahtuville muutoksille. Kehitämme organisaatioidemme toimintaa ja osaamistamme kohti yhteistä päämäärää. Siedämme muutoksista aiheutuvaa epävarmuutta. Emme unohda pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta. Uskomme avoimuuteen ja vaikutamme ilman perinteistä valtaa ja vallanhalua. Luomme henkilökohtaisia verkostoja ja olemme valmiit jakamaan niitä. Luotamme verkostojen voimaan. (Pohjana käytetty Sotarauta et al. 2007)

3 Julkaisija: Keski-Suomen liitto Kotisivu internetissä: Julkaisu B 164 ISBN ISBN (sähköinen) ISSN Julkaisun avainsanat: Optiimi aluekehittäminen Keski-Suomi Kirjoittajat: Päivi Kamppi, Seija Kiiskilä, Terttu Kiviranta, Veli-Pekka Päivänen, Rauli Sorvari Kansi: Martti Hänninen Graafiset kuvat: Tarja Huttunen Taitto: Viestintä-Paprico Oy Painos: 500 kpl Paino: ER-Paino, Laukaa 2

4 Sisällysluettelo Esipuhe 4 Keski-Suomen kuvaus 6 Keski-Suomen kehittämisen nykytila 6 Keski-Suomen kehittämistavoitteet 6 Keski-Suomi oppivana alueena teoriasta käytäntöön 9 Oppivan alueen käsite 9 Oppiminen ja verkostoituminen 9 Alueen oppimisprosessin edistämisen reunaehtoja 10 Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkoston synty 11 Optiimi oppimis- ja innovaatioverkoston rakentamisessa 13 Toiminnan täsmentyminen 14 Kehittämisen polut ja kartta 15 Verkostoituminen kehittämisyhtiöiden kanssa ja osallistuminen innovaatiojärjestelmän kehittämiseen 15 Yhteistyö kehittämisyhtiöiden kanssa 16 Keskisuomalainen malli Yritys-Suomi uudistuksessa 16 Keskisuomalaiset yrityspalvelut yritysmessuilla Teknologiastrategia 18 Maakunnallinen yrityshautomoverkosto 18 Seutujen tukeminen osaamisohjelman laatimisessa 18 Toimintamalleja syntymässä piloteista opittua 19 Koulutustarpeen ennakointi 20 Optiimin kokemukset ennakointityöstä 21 Maakunnan kansainvälistymisen edistäminen 21 Optiimi-toimintatapa isäntäorganisaatioissa 23 Ammatillinen koulutus 23 Jyväskylän ammattikorkeakoulu 23 Jyväskylän yliopisto 24 Johtopäätökset ja tulevaisuus 26 Optiimityö oppimis- ja innovaatioverkoston rakentamisessa 26 Seudullinen kehittäminen 26 Oppimisverkoston kehittäminen 27 Optiimi-organisaatioiden sisäinen kehittäminen 29 Lopuksi 31 Lähteet 32 LIITE: Oppimisverkoston toiminnan vaikutuksia 33 3

5 Esipuhe Alueen kehittämisessä osaamisella on aina ollut suuri merkitys. Ensimmäisellä EU-ohjelmakaudella Keski-Suomessa maakunnallinen ja seudullinen kehittäminen sekä sen kohdistaminen perustuivat seutujen kilpailuetuvalintoihin. Yhteys elinkeinotoimintaan, yrityksiin ja yrittäjyyteen sekä työllisyyteen oli vahva. Aluetaloutta tarkasteltiin yritysten ja alueen kilpailukyvyn näkökulmista. Kuluneen ohjelmakauden alussa toteuttamiseen on liittynyt tavoite monimuotoisesta käytännön yhteistyöstä aluehallinnon, elinkeinoelämän sekä oppilaitosten välillä. Oppivan alueen näkökulmasta tuolloiseen visioon liitettiin oppimisen tuottama lisäarvo muutoksissa. Toimijoiden kehään liitettiin opiskelija, työyhteisössä oppija ja oppimisympäristö. Syntyi käsite Keski-Suomi oppiva alue. Tämä itse asiassa kokosi Jyväskylään niin maakunnan päättäjiä kuin kansallisia asiantuntijoita tarkastelemaan aluetta oppivana alueena ja toimijaorganisaatioita oppivina organisaatioina. Esille nousseet näkemykset ovat olleet monin tavoin kehitystä ohjaavia. Kun nyt arvioimme Optiimin sekä oppimis- ja innovaatioverkoston tilaa ja tuloksia, minua on pyydetty ottamaan lähtökohdaksi tuolloinen visio. Visio herrojen huave näky tulevasta. Visioon liittyi tuolloin vahva ajatus oppimisesta keskisuomalaisena arvona lisäarvon tuottajana. Kehitys vaatii aina muutosta ja pysyvä muutos oppimista. Oppivan alueen visiossa korostui myös muutosten tunnistaminen ja niihin proaktiivisesti vastaaminen. Muutokset vaativat rakenteiden muutosta ja oikeita tulevaisuuteen kuljettavia prosesseja. Tämän olivat kilpailukykyvalinnat ja niiden mukainen toiminta meille opettaneet. Missä meidän tuli siis olla parempi, mielellään ylivertaisella tavalla? Selkeäksi haasteeksi nousi eri organisaatioiden yhteistyön sekä alueen strategisen osaamisen vahvistaminen. Organisaatiot eivät tee yhteistyötä ihmiset tekevät. Tarvittiin konkreettinen ilme yhteistyölle: kasvot sekä esimerkkejä siitä, miten sitä käytännössä tehdään. Syntyi Optiimi käytännön tekijöiden tiimi. Sen yhteys organisaatioihin ja seutuihin rakensi eri toimijoiden tietoisuutta vahvuuksista ja strategisista mahdollisuuksista. On toki tunnistettu myös heikkouksia ja kehittymisen esteitä. Yhteistyö on tiivistynyt ja yhteinen näky tulevasta on selkiytynyt. Haasteellista on kuitenkin ollut rakentaa kehitystä tukevia toimintamalleja. Tässä keskustelussa vastakkain ovat olleet asiakas- ja organisaatiolähtöisyys, konseptin tai konkretian tarve sekä tuloksen ja tekemisen tarve. Verkoston strateginen osaaminen on vahvistunut ja oivallista on ollut, että siinä ovat yhdistyneet elinkeinojen, työllisyyden ja koulutuksen näkökulmat. Edelleen on vaikeaa hahmottaa, mitä kaikkia asioita osaamiseen ja sen vahvistamiseen liittyy erityisesti seutujen tasolla. Tämä on tehnyt vaikeaksi ennakoinnin konkretisoinnin dynaamiseksi, eri aikajänteellä reagoivaksi, eri toimijoiden työvälineeksi. Oppimis- ja innovaatioverkosto on laajentunut ja selkeytynyt. Se tunnistetaan. Haasteeksi muotoutuu aluekehittämisen johtamisen ja organisaatioiden johtamisen integroituminen. 4

6 Missä siis onnistuimme ja missä matka jatkuu? On ilmeistä, että koulutusorganisaatioiden rajat ylittävä yhteistyö on lisääntynyt. Seudulliseen kehittämiseen on tullut kokonaisnäkemystä, jossa osaavan työvoiman turvaamiseksi on löytymässä toimintatavat kytkeä eriasteinen koulutus vahvemmin kehittämisyhtiöiden toimintaan. Seudulliset toimijat ovat organisoitumassa toteuttamaan syntyvää seutustrategiaa. Osaaminen nähdään myös johtamisen kohteena. Koulutusorganisaatiot vahvistavat yhteistyötä koko maakunnan kattavasti. Ne hakevat elinkeinojen kehittämisen tapaan kilpailukykyä koulutusklusterista myös kansainvälisen koulutusliiketoiminnan edellytyksiä kasvattaen. Muutosten tulisi olla pysyviä. Kehittämishankkeiden tulee luoda rakenteisiin pysyviä muutoksia. Optiimin tavoitteet kasvavat näiltä osin tulevaisuudessa. Optiimi on tiimi. Se muuttuu, kun tiimin jäsenet muuttuvat. Näin on tapahtunut myös Optiimille. Sille aseteltiin toiminnan alussa käytännön esimerkin antajan viittaa. Tämä edellyttää tiimiin liittyvän osaamisen ja vahvuuksien täysimäärästä hyödyntämistä. Samoin se edellyttää selkeää ja avointa tiedotusta toiminnan tuloksista ja vaikutuksista. Arviointi onkin yksi nyt esille otettava tehtävä, kun tekemisellä on jo aikaperspektiiviä. Tämä julkaisu on kuitenkin jo sellaiseksi tarkoitettu. Tämä on kuvaus eräästä toimintamallista koulutusorganisaatioiden yhteiskunnallisen, aluekehittämisen ja työelämän kehittämisen tehtävän hoitamiseksi. Rauli Sorvari Koulutuspäällikkö, Keski-Suomen liitto 5

7 Keski-Suomen kuvaus Keski-Suomen kehittämisen nykytila Keski-Suomessa asui vuoden 2006 lopussa henkilöä. Maakunnan asukasmäärä on lisääntynyt vajaalla henkilöllä joka vuosi. Maakunta muodostuu kuudesta seutukunnasta: Joutsan, Jyväskylän, Jämsän, Keuruun, Saarijärven-Viitasaaren ja Äänekosken seutukunnista. Jyväskylän seudulla väkimäärä on kasvanut ja muilla seutukunnilla laskenut. Väestön ikärakenne vastaa koko maan ikärakennetta, mutta maakunnan sisällä erot ovat huomattavia: nuorten osuus Jyväskylän seudulla on korkea suhteessa koko Suomen ikärakenteeseen ja vastaavasti eräissä kunnissa yli 60- vuotiaiden osuus maamme korkeimpia. Maakunnan ydinalue muodostuu Jyväskylän seudusta, joka on yksi Suomen pääkasvukeskuksista. Asukkaita seudulla on noin eli 60 prosenttia Keski-Suomen väkiluvusta. Alueen kehittämistä on ohjattu ja toteutettu usean eri strategian ja ohjelman kautta. Keskeisimpiä kehittämisen välineitä ovat olleet EU:n alueohjelmat, valtakunnallinen osaamiskeskusohjelma, valtakunnallinen aluekeskusohjelma, maakuntasuunnitelma ja -ohjelmat, maaseutuohjelma, teknologiastrategia sekä kehittämisorganisaatioiden omat strategiat. Erillisiä strategioita ja ohjelmia on pyritty kokoamaan yhteen maakuntaohjelmassa. Keski-Suomen elinkeinoja on vuodesta 1993 lähtien kehitetty toimialapohjaisesti. Maakunnallisesti valitut perusteollisuuden kehittämisalat olivat (1) metalli, (2) puutuote, (3) graafinen ja (4) viestintäala sekä (5) elektroniikka. Osaamiskeskusohjelmaan liittyvinä toimialoina kehitettiin (6) tieto- ja viestintäteknologiaa, (7) paperinvalmistuksen hallintaa, (8) energia- ja (9) ympäristöteknologiaa sekä (10) nanoteknologiaa. Muita kehitettäviä toimialoja olivat (11) luova toimiala, (12) hyvinvointiteknologia ja (13) hyvinvointipalvelut Jyväskylän seudun aluekeskusohjelman kautta sekä (14) pk-elintarvikeala ja (15) matkailu verkosto-osaamiskeskuksen ja maaseutuohjelman kautta. Toimialapohjaisen kehittämisen tulokset ovat olleet hyviä, sillä työpaikkojen määrä on kasvanut. Keski-Suomen kehittämistavoitteet Keski-Suomi tahtoo olla tiedolla, taidolla ja yrittäjyydellä tulevaisuuttaan rakentava elämänlaadun maakunta. Aluekehitystyötä on tehty maakunnan, seutujen, kuntien ja organisaatioiden tasolla. Toimijoita on paljon, sillä pelkästään julkisia yrityspalveluja tuottavia organisaatioita on liki 30. Sama toimija voi olla eri tasoilla ja yhtä aikaa eri rooleissa: strategisena johtajana, rahoittajana, kehittäjänä, toteuttajana, etujen puolustajana tai kohteena. On tunnistettu, että suunnittelujärjestelmässä eri toimijoiden roolit ja työnjako kaipaavat selkiyttämistä. Maakunnan taloudellinen kehitys on yhä enemmän sidoksissa globaaleihin markkinoihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Talouden selkäranka on metsäklusteriin tukeutuva vientiteollisuus. Maakuntasuunnitelman mukaan taloudellisesti kestävä kehitys on mahdollista saavuttaa vahvasti yrittäjyyteen perustuvalla toimintakulttuurilla. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi Keski-Suomessa on huolehdittava teollisten toimialojen tuotekehitys- ja henkilöstöresurssien riittävyydestä. Energia- ja ympäristöteknologiat ovat kasvavia aloja. Tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen on sidoksissa alan soveltamismahdollisuuksiin maakunnan kärkitoimialoilla. Teollisuus on Keski-Suomen pääelinkeino. Suurimmat työllistäjät ovat kone- ja laiteteollisuus, 6

8 paperi- ja massateollisuus sekä puutuoteteollisuus. Muita merkittäviä toimialoja ovat koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, liike-elämän palvelut, rakentaminen ja vähittäiskauppa. Rakentaminen teollistuu ja keskittyy väestön kasvualueille. Kaupan keskittyminen ja väestön väheneminen ja ikääntyminen maakunnan keskusseudun ulkopuolella muuttaa kaupan rakennetta voimakkaasti. Maakunnan vetovoimaisuus matkailukohteena edellyttää alan toimijoiden verkottumista riittävän suuriksi palvelun tuottajiksi. Palvelujen osuus elinkeinorakenteessa kasvaa muun muassa julkisten ja yksityisten hyvinvointipalvelujen lisääntyessä. Alalle syntyy uudenlaista tarjontaa tyydyttämään kasvavaa kysyntää. Alkutuotannosta vapautuu henkilöresursseja. Keski-Suomi säilyttää asemansa julkisten palveluiden maakuntana ennen muuta merkittävien koulutus- ja tutkimusorganisaatioidensa vuoksi. Kuntien talous tulee vaikeutumaan erityisesti väestön ikääntymisestä johtuvien sosiaali- ja terveysalan menojen lisääntyessä, mikä luo paineita kuntien yhteistyön syventämiselle. Yritysten lukumäärä on hieman yli ja niiden määrä on kasvanut samaa tahtia kuin maassa keskimäärin. Yli 90 prosenttia uusista yrityksistä on perustettu Jyväskylän seudulle. Yritykset ovat pieniä: vain joka kymmenennellä on enemmän kuin 4 työntekijää. Työpaikkojen määrä on kasvanut välisenä aikana noin :lla. Kokonaistyöpaikkamäärä vuonna 2006 oli Työpaikoista kaksi kolmasosaa sijoittuu julkisille ja yksityisille palvelualoille, noin yksi viidesosa teollisuuteen ja alkutuotantoon noin 5 prosenttia. Alkutuotannosta on hävinnyt vuosikymmenessä työpaikka, eniten Saarijärven- Viitasaaren seutukunnalta. Yleistä työvoimapulaa ei tule seuraavien vuosikymmenien aikana, mutta osaavan työvoiman saatavuusongelmia ilmenee ammattialoittain eri seutukunnilla. Kotimainen työvoima ei välttämättä riitä kaikille aloille. Tavoitteena on, että työvoimaa on riittävästi, se on motivoitunutta, osaavaa ja työelämätarpeita vastaavaa. Keski-Suomen väestötavoite on asukasta vuonna Työttömyys on Keski-Suomessa vakava ja monitahoinen ongelma. Työttömyysaste on neljänneksi korkein Kainuun, Lapin ja Pohjois-Karjalan maakuntien jälkeen. Keski-Suomessa työttömyys on vähentynyt muuta maata hitaammin. Maakunnassa esiintyy samaan aikaan sekä työttömyyttä että vaikeuksia rekrytoida osaavaa työvoimaa useilla toimialoilla ja seutukunnilla. Korkeasti kouluttautuneet sijoittuvat erityisesti Jyväskylän seudulle ja maakunnan muille kaupunkialueille. Alkutuotantovaltaisissa kunnissa kouluttautuminen on vähäisempää. Vertailtaessa tutkinnon suorittaneiden määrää valtakunnallisesti Keski-Suomi on maakuntien joukossa kärkisijoilla, mutta korkeakoulututkinnon suorittaneiden vertailussa Keski-Suomi putoaa kärkijoukosta. Keski-Suomi, erityisesti Jyväskylän seutu, houkuttelee opiskelijoita. Opiskelijoiden jääminen opiskelupaikkakunnalle on tulevaisuudessa erinomainen mahdollisuus turvata osaavan työvoiman saatavuus maakunnassa. Työvoiman saatavuus edellyttää entistä parempaa yhteistä ennakointia opiskelijapaikkojen suuntaamiseksi alueen työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Tämä haastaa oppilaitokset ja työelämän uudenlaiseen, kiinteämpään yhteistyöhön osaavan työvoiman kouluttamisessa ja sitouttamisessa alueen työpaikkoihin. Maakuntasuunnitelman (2015) mukaan aluekehittämisen tavoitteena on taata maakunnan kilpailukyky ja hyvinvointi. Kilpailukyky sekä tasapainoinen ja kestävä alueellinen kehitys poh- 7

9 Kuva 1: Keski-Suomen kehittämisalueet maakuntaohjelmassa jautuvat osaamiseen ja sen elinikäiseen ylläpitämiseen. Keski-Suomen vahvuutena on koulutus, kasvatus ja sivistys. Maakunta haluaa kehittyä oppivana alueena. Keski-Suomen maakuntaohjelmassa on määritelty neljä kehittämisaluetta: elinkeinot ja teollisuus, osaaminen ja koulutus, hyvinvointi sekä näille edellytyksiä luova yhdyskuntarakenteen ja vetovoiman kehittämisalue (kuva 1). Kehittämisalueiden sisältä on sovittu merkittävimmät klusterit, joihin kohdistetaan kehityksen kannalta vaikuttavimmat toimenpiteet. EU-ohjelmakauden julkinen rahoitus suunnataan harvempiin, mutta entistä vaikuttavampiin kehittämiskohteisiin. Jyväskylän seudulla vuosina toteutettu kansainvälinen arviointi korkeakoulujen aluevaikuttavuudesta suosittaa muun muassa, että alueella luodaan mekanismit, joilla varmistetaan oppimisprosessin jatkuvuus ja joilla tuetaan korkeakoulujen ja alueellisten toimijoiden yhteistyötä. (Goddard et al 2006.) Yhteistyön haasteisiin oli jo osaltaan alettu vastaamaan Keski-Suomen liiton vuonna 2004 käynnistämällä Optiimi-toiminnalla. Tavoitteena oli oppimis- ja innovaatioverkoston kehittäminen tiivistämällä alueella toimivien koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä siten, että ne yhdessä entistä paremmin vastaavat alueen osaamisen vahvistamistarpeisiin. 8

10 Keski-Suomi oppivana alueena teoriasta käytäntöön Oppivan alueen käsite Alue- ja taloustutkimuksessa 1990-luvun puolivälistä alkaen käytetty oppivan alueen käsite painottaa osaamisen merkitystä alueellisen kilpailukyvyn vahvistamisessa ja alueen kehittämisessä. Oppivaa aluetta on käytetty laajasti myös aluekehittämisen taustamallina ja perusteluna. Käsite vaikuttaa taustalla esimerkiksi EU:n alueellisessa innovaatiopolitiikassa ja Suomessa korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuutta ja tehtäviä määrittävässä laissa alueiden kehittämisestä (602/2002) sekä korkeakoulujen aluevaikuttavuuden arvioinnissa. Suomessa Keski-Suomi oli ensimmäisiä maakuntia, jotka ottivat oppivan alueen käsitteen paikallisen kehittämisen välineeksi 2000-luvun alussa. Oppivan alueen käsitettä ei monista sitä käsittelevistä kirjoituksista huolimatta ole määritelty kattavasti. Käsitteen heikkous onkin sen yleisyys ja epämääräisyys. Toisaalta moneen taipuva oppivan alueen käsite tarjoaa monipuolisen työkalun ja viitekehyksen keskustelun ja suunnittelun taustalle. Yleisimmin oppivan alueen käsitettä käytetään kahdessa merkityksessä. Käsitteen avulla selitetään aluekehitystä kuten toimintojen sijaintirakenteita ja niiden muutoksia. Tällöin oppiminen tai oppimattomuus toimii esimerkiksi selityksenä sille, miksi alueet kehittyvät ja menestyvät eri tavoin. Toisessa merkityksessä käsitettä käytetään aluekehittämisen mallina, jolloin se toimii suunnittelun taustajäsennyksenä ja normina. Tavoitteena ja oletuksena on silloin, että suunnittelun kohteena oleva alue oppii ja kehittyy. Suunnittelun tehtävänä on tällöin löytää alueen kehittymiselle ja oppimiselle suunta sekä poistaa siihen liittyviä mahdollisia esteitä. Käsitettä käytettäessä on siis tehtävä ero selittävän ja normatiivisen merkityksen kesken. (vrt. Virkkala 2003, 2) Tässä oppivan alueen käsitettä käytetään nimenomaisesti aluekehittämisen ja suunnittelun taus- tajäsennysmallina, jolloin käsitteellä viitataan verkottuneisiin yhteistoimintajärjestelmiin, joissa kaikki alueen toimijat ja osaajat (oppivan alueen subjektit eli kansalaiset ja paikallisyhteisöt, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset sekä yritykset ja yritysverkostot) ovat aktiivisesti mukana tuomassa oman panoksensa kehittämiseen (Virkkala 2003, 3). Oppiminen ja verkostoituminen Oppivan alueen käsitteen yhteydessä aluksi käytetty osaamisen käsite on sittemmin korvattu oppimisen käsitteellä. Jotta alue, sen talous ja kilpailukyky kehittyisivät, sen täytyy osaamisen lisäksi myös oppia. Oppimisessa ei tällöin ole kyse pelkästä sopeutumisesta, vaan kyvystä muuttua ja vaikuttaa ympäristöön ja sen rakenteisiin sekä kehittämistarpeen sisäistämisestä (vrt. Oinas & Virkkala 1997). Oppiva alue -ajattelu on 2000-luvun alussa kääntynyt mm. Richard Floridan kirjoitusten myötä luovuutta korostavaksi keskusteluksi, jossa keskeisessä asemassa on sekä luovuutta tukevien ympäristöjen kehittäminen että osaavien ihmisten houkuttelu ja juurruttaminen alueelle (Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus 2007:22, 55). Verkostoyhteistyössä voidaan erottaa myös muodollinen ja epämuodollinen tapa verkostoitua. Lyytisen (2005) mukaan verkostotyön keskeinen kysymys on, miten verkostotyötä määritetään. Onko tavoitteena saada aikaan muodollista vai epämuodollista yhteistyötä eli onko tavoitteena määritellä reviirejä, koordinoida toimintaa vai toteuttaa erilaista yhdessä tekemistä? Yhteistyön syvyys riippuu paitsi orientaatiotasosta myös siitä, miten organisaatioiden ja toimijoiden välinen avoimuus ja luottamus rakentuvat. Alue oppii, jos kaikki alueen toimijat ja organisaatiot toimivat yhteistyössä uudella tavalla ja aiempaa paremmin alueen kilpailukykyä vahvistaen ja aluekehitysvaikutusta edistäen. Tällöin op- 9

11 pivalle alueelle on ominaista, että uutta kilpailukykyä edistävää osaamista ei vain kerran saavuteta, vaan sen kehittäminen jää alueen pysyväksi toimintakulttuuriksi. (Lyytinen 2005, 5) Lyytisen esittämä verkostotyön määrittely näkyy Optiimin tekemässä verkostotyössä varsin konkreettisella tasolla, sillä Optiimin keskeinen tavoite on ollut lujittaa ja syventää sekä muodollista että epämuodollista verkostotyötä organisaatioiden välillä. Aluksi painotettiin epämuodollista yhteistyötä, joka nähtiin muodollisen yhteistyön luomisen edellytykseksi. Kun organisaatioiden toimijat tuntevat toisensa työskentelytavat ja luottamus syntyy, myös organisaatiotason verkostoitumismahdollisuudet paranevat. Optiimin tekemä yhteistyö esimerkiksi kehittämisyhtiöiden kanssa on ollut antoisaa. Toinen Optiimin tapa edistää verkostojen toimivuutta ja oppimista Keski-Suomessa on ollut eri tahojen toiminnan ja yhteistyön edistäminen. Pohjana on Optiimin isäntäorganisaatioiden keskinäisen toiminnan koordinointi, jotta vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä ja voitaisiin käyttää resursseja tehokkaammin. Usein yhteistyössä ovat olleet mukana myös Optiimin isäntäorganisaatioiden verkostokumppanit. Tässä Optiimin rooli verkostotoimijana on ollut Lyytisenkin viittaama erilaisen yhteistyön tekemisen edistäjän ja mahdollistajan rooli. Alueen oppimisprosessin edistämisen reunaehtoja Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö ovat kiinteä osa oppimisprosessia. Optiimin rooli oppivan Keski-Suomen kehittämisessä on ollut edistää sosiaalisten ja kulttuuristen oppimisprosessien liittymistä muuhun aluekehitystyöhön oppimisverkoston toiminnan avulla. Oppimisprosessissa toimintaympäristöön tai alueelle on kasautunut runsaasti tietoa, toimintamalleja ja osaamista, joita muiden alueiden on vaikea jäljitellä ja joita on vaikea siirtää alueelta toiselle. Uuden osaamisen syntyminen edellyttää vuorovaikutusta, jossa hiljainen tieto muutetaan eksplisiittiseksi, jaettavissa olevaksi tiedoksi. Jaettavaa tietoa voidaan yhdistellä uudella tavalla, joka sisäistetään ja joka muuttuu osaamiseksi ja hiljaiseksi tiedoksi. Hiljaisen tiedon siirtäminen organisaatioiden välillä edellyttää kiinteitä, usein toistuvia epämuodollisia vuorovaikutussuhteita, joissa avoin keskusteluyhteys toimii. Keskusteluyhteyden aktivaattorina on toiminut Keski-Suomen liitto. Keski-Suomen alueen keskeisten koulutusorganisaatioiden välinen vuorovaikutus on kehittynyt arkipäivän verkostoyhteistyöksi yhdessä maakuntaliiton, elinkeinoelämän ja sen toimintaa edistävien organisaatioiden, kuten TE-keskuksen välillä. Alueiden oppiminen on kollektiivisen oppimisen muoto. Alueellisessa kehittämisessä kehittämisorganisaatio tai toimijaryhmä, kuten Optiimi-verkosto, luo yhdessä oppiessaan mahdollisuuden paitsi yhteisen näkemyksen kehittymiselle myös uudistavien rajapintojen löytymiselle ja sitä kautta uudelle toiminnalle. Tämä edellyttää Niittykankaan ja Sorvarin (2005) mukaan toimivalta ja oppivalta alueelta seuraavia asioita: 1) Toimijoiden tarve kehittyä. Yrityksissä kehittymistarpeen pontimena on kilpailukyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen. Yksilöille kehittyminen merkitsee elintason ja elämänlaadun kohentumista. Alueilla kehittyminen merkitsee alueellisen kilpailukyvyn ja sitä kautta sen elinvoimaisuuden ja -kykyisyyden vahvistumista. Julkiselta sektorilta vaaditaan rakenteiden ja meneillään olevien muutosten ymmärrystä, jotta tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Yhteisen kehittämistahdon olemassaolo tuo itseohjautuvuutta ja helpottaa toimijoiden yhdensuuntaista toimintaa. 2) Toimijoiden keskinäinen ja aluerajat ylittävä 10

12 yhteistoiminta. Yhteistoiminta edellyttää toimintojen läpinäkyvyyttä, joka parantaa tuottavuutta. Yhteistoiminnan kautta tarjolla olevia resursseja on mahdollista hyödyntää aiempaa tehokkaammin ja monipuolisemmin sekä edistää innovaatioiden syntyä. 3) Joustavuus ajattelussa ja toiminnassa. Joustavuus on kykyä sopeutua ja vaikuttaa. Siihen liittyy läheisesti ennakoiva toimintatapa. Joustavuus ajattelussa ja toiminnassa tarkoittaa myös valmiutta luovaan poisoppimiseen. Tämä edellyttää perusrakenteiden joustavuutta: esimerkiksi suunnittelujärjestelmiltä herkkyyttä lukea ajan merkkejä, koulutusjärjestelmiltä kykyä muuntua ja sopeutua sekä julkisen ja yksityisen välisen toiminnan rajalinjojen jatkuvaa arviointia ja uudelleenmäärittelyä. 4) Yhteisesti hyväksytty ja markkinoiden hyväksymä kehittämisen suunta. Kehittämistä ohjaa yhteinen visio ja missio. Kehittämisen suunnassa korostuu alueen omien vahvuuksien hyödyntäminen. Heikki K. Lyytinen (2007) on kuvannut oppivaa aluetta kolmen tason avulla: organisoitumisen, yhteisen näkemyksen ja ymmärryksen kehittämisen sekä oppimisen ja sen tuloksellisuuden yhdessä arvioimisen tason. Tasoja on kuvattu portaittaisina kehittymisen vaiheina (kuva 2), jossa yhdessä oppiminen ja arvioiminen ovat tuloksellisen kehittämistoiminnan perusta ja jossa luottamus ja tuloksellisuus kasvavat sen mukaisesti, kuinka yhteistyötä opitaan toisia arvostaen tekemään. Mallin avulla tarkasteltuna Optiimi-työ näyttää tukevan alueen kehittymistä oppivana alueena. Osaamisen vahvistamisen näkökulmasta koulutus- ja tutkimusorganisaatioista koostuva Optiimi on yksi tapa organisoitua. Optiimi puolestaan kokoaa tarvittavia työryhmiä alueen toimijoista Kuva 2: Oppivan alueen oppimisen tasot mukailtuna Lyytisen (2007) mukaan. eri kehittämisteemoihin sekä on mukana arvioimassa yhdessä oppimisen tuloksellisuutta jatkuvana prosessina. Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkoston synty Keski-Suomi asetti maakuntasuunnitelmassa tavoitteen kehittyä alueellisesti oppivana alueena. Oppiminen perustuu eri toimijoiden tiiviiseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Yhdessä oppimalla vahvistetaan kilpailukykyä osaamista tuottamalla, vaihtamalla ja soveltamalla. Koulutusta kehitetään yritysten ja työpaikkojen koulutustarpeita ennakoivaksi ja joustavasti osaamistarpeita tyydyttäväksi. Osaamisen vahvistamisen vaikuttavuus ja yhteistyön tarve edellyttävät alueellisesti toimintakykyisiä kehittämis- ja osaamisorganisaatioita sekä työelämän verkostoja. Panostamalla oppimiseen ja verkottumiseen kaikilla tasoilla eli yksilön, organisaation ja alueen tasoilla osaamisen vahvistamisella vastataan maakunnan kehittämishaasteisiin ja luodaan mahdollisuuksia. Oppivan alueen kehittämistä ajatellen vuosikymmenen alun toiminta korosti kaiken yhteistyön periaatteina sekä oppimisen ja uuden luomisen arvopohjana muun muassa avoimuutta, luottamusta, yhdessä tekemistä ja kokemusten 11

13 jakamista. Maakuntatasoiseksi yhteistyön foorumiksi syntyi Keski-Suomen Osaamisen Foorumi. Foorumiin kutsuttiin kaikki tahot, joilla oli vaikuttavuutta osaamisen ja innovaatioiden kehittämiseen. Verkosto kattaa kaikkien asteiden oppilaitokset peruskoulusta yliopistoon, kehittämisyhtiöt, tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot, aluehallinnon toimijat ja puolustushallinnon. Jäseniä foorumissa on 34. Osaamisen työjaosto on valmistellut asioita foorumille sekä koordinoinut aluekehitystoimijoiden osaamisen kehittämisen kohdistumista ja erityisesti koulutustarpeen ennakointia. Oppivan organisaation tarkastelut sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian ja Keski-Suomen liiton aktiivisuus maakunnassa synnyttivät yhteyden kansainväliseen SOL-järjestöön (SoL Finland, Society for Organizational Learning). Jyväskylässä synnytettiin järjestön Suomen organisaatio. Erityisesti Tiimiakatemian johdolla järjestö on monipuolistunut eri tavoin vaikuttavaksi oppivien organisaatioiden kehittämisprosessien tiedonvälittäjäksi. Se on tavoittanut merkittävät suomalaiset yritykset ja osaajat sekä muodostunut osaksi Tiimiakatemian kokemuskenttää ja Keski-Suomen kansainvälisiä verkostoja. Aluekehittämisen osaamisen kehittämistoimenpiteitä on oppivan alueen konseptiin perustuen tarkasteltu kokonaisuutena. Tällöin on korostunut kilpailukyvyn vahvistaminen osaamista tuottamalla, vaihtamalla ja soveltamalla. Tähän liittyen alueen hanketoimintaa ja sen aluevaikuttavuutta on arvioitu valtakunnallisella opetusministeriön, Länsi-Suomen lääninhallituksen ja maakuntien Alueosaaja-hankkeella vuosina Keski-Suomi on toiminut pilottimaakuntana, jonka kaikki ESR-hankkeet on tällöin arvioitu. Hankkeessa on syntynyt viisi arviointiraporttia, jotka ovat kuvanneet osaamisen kehittämisen käytännön kohteita, työvälineitä sekä hyviä käytäntöjä. Edellä kuvatut oppivan alueen teoriatarkastelut ja käytännön kehittämistyön kohteet ovat asettaneet haasteen Keski-Suomen oppimis- ja innovaatioverkoston synnyttämiselle. Samalla ne ovat luoneet perustaa Optiimi-toimintamallin sisällölle. Syntynyt verkosto palvelee nyt maakunnallisesti ja seudullisesti työ- ja elinkeinoelämän kehittämistä sekä rakentaa maakunnan osaamista ja sen uudistumiskykyä. Maakunnallinen oppimis- ja innovaatioverkosto tukee alueen kehittymistä oppivana alueena ja huomioi oppimisen eri muodoissaan. 12

14 Optiimi oppimis- ja innovaatioverkoston rakentamisessa Toiminnan käynnistäminen Oppimis- ja innovaatioverkoston rakentaminen käynnistettiin, jotta Keski-Suomi kehittyisi oppivana alueena. Syksyllä 2004 työtä varten koottiin asiantuntijatiimi, jolle annettiin nimi Optiimi. Tarkoituksena oli, että seutujen tulevaisuuden osaamistarpeet nostetaan esiin. Koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden asiantuntemus haluttiin saada seutujen käyttöön koko maakunnassa ja siirtää näin osaamista eri puolille Keski-Suomea. Ajateltiin myös, että seuduille muodostuu toimintatapa, joka palvelee osaamisen kehittämistä seutulähtöisesti. Optiimin jäsenet sijoittuivat Jyväskylän yliopistoon, Jyväskylän ammattikorkeakouluun, Jyväskylän koulutuskuntayhtymään ja Jyväskylän Teknologiakeskukseen. Jyväskylän koulutuskuntayhtymän edustaja tiimissä toimi samalla Taitava Keski-Suomi-hankekokonaisuuden projektijohtajana ja edusti koko Keski-Suomen ammatillis- ta koulutusta. Teknologiakeskuksen edustaja Optiimissa toimi yhteyshenkilönä VTT:n suuntaan. Tiimin vetäjinä toimivat Keski-Suomen liiton edustajat. Osaamisen kehittämistarpeiden tunnistamiseksi ja niihin vastaamiseksi päätettiin käynnistää kehittämisprosesseja. Niiden tavoitteena oli luoda Keski-Suomeen toimiva ja eri osapuolet huomioon ottava oppimis- ja innovaatioverkosto, joka vahvistaisi maakunnan kilpailukykyä sekä yritysten ja organisaatioiden toimintaedellytyksiä. Kehittämisen tukena ohjausryhmässä ovat olleet maakuntahallituksen, Keski-Suomen TE-keskuksen, maakunnan kehittämisyhtiöiden, Länsi-Suomen lääninhallituksen, aluekeskusohjelman, yrittäjien, VTT:n ja koulutusorganisaatioiden edustajat. Käytännön toiminnan linjaajana on toiminut strategiaryhmä, jossa ovat olleet edustettuina Optiimi-asiantuntijoiden esimiehet. Oppimisja innovaatioverkoston kehittämiseksi laaditus- Kuva 3. Oppimis- ja innovaatioverkosto. 13

15 sa kehittämissuunnitelmassa vuosille keskeiset kehittämiskohteet olivat: 1. Osaamisen tason nostaminen sekä osaamisen ja innovaatioiden siirto koko maakunnan alueella 2. Osaavan työvoiman turvaaminen 3. Seututietouden välittäminen koulutusorganisaatioihin 4. Seudullisten toimijoiden yhteistyön kehittäminen 5. Yhteistyön rakentaminen ja vahvistaminen koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden välillä 6. Koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden sekä seutujen yhteistyön vahvistaminen 7. Kehittämisyhtiöiden verkottumisen edistäminen ja osaamisen vahvistaminen 8. Koulutusorganisaatioiden toimintatapojen kehittäminen 9. Seutujen kansainvälistymisen tukeminen 10. Rakenteellisten muutosten ennakointi. Optiimin ensimmäinen toiminta- ja viestintäsuunnitelma laadittiin syksyllä Siinä muodostettiin kehittämisen tavoitteista kehittämisprosesseja. Toimintasuunnitelmaa täsmennettiin syksyllä 2006 yhteistyössä kehittämisyhtiöiden, TE-keskuksen, Länsi-Suomen lääninhallituksen, Keski-Suomen liiton ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Suunnitelma hyväksyttiin rahoituspäätöksen yhteydessä maakuntahallituksessa marraskuussa Toiminnan täsmentyminen Alkuvaiheessa Optiimin toimintaa kohtaan oli monenlaisia eri näkökulmista painottuneita odotuksia. Haasteena oli saada aikaan uudenlaista yhteistyötä koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden, aluekehitysviranomaisten sekä seudullisten toimijoiden kesken. Vuorovaikutuksessa kieli ja käsitteet ymmärrettiin eri tavoin ja yhteistyötahojen toimintakulttuurit erosivat huomattavasti toisistaan. Aluekehittämistehtävän painotus ja rooli vaihtelivat Optiimin isäntäorganisaatioiden strategioissa ja toiminnassa. Myös sidosryhmien ja isäntä- organisaatioiden erilaiset odotukset verkoston ja tiimin jäsenten toiminnalle asettivat työlle omat haasteensa. Käytännön yhteistoiminnan myötä nousi esiin verkostotyönä toteutettavan kehittämisen kompleksisuus. Työn edetessä Optiimin tehtävät täsmentyivät seuraavasti: aktivoida, verkottaa ja tukea seudullista kehitystoimintaa rakentaa maakunnallista oppimisverkostoa aktivoida, verkottaa ja tukea isäntäorganisaatioiden kehittymistä Käytännön työn myötä Optiimille muodostui kokonaiskäsitys seutujen ja organisaatioiden toimintatavoista sekä verkostoyhteistyöstä. Kokemusten pohjalta voidaan rakentaa toimintamalleja seutujen osaamisen vahvistamiseksi ja oppimisverkoston kehittämiseksi näiden oppimis- ja innovaatioverkoston toimintaa kuvaavien käsitteiden pohjalta: Oppiva maakunta: Oppiva alue, jossa toimijoilla on tarve kehittyä, toimijoilla on aluerajat ylittävää yhteistoimintaa, joustavuutta ajattelussa ja toiminnassa sekä yhteisesti hyväksytty kehittämisen suunta. Oppimis- ja innovaatioverkosto: Koulutus ja tutkimusorganisaatioiden, aluekehitysviranomaisten, muiden maakunnallisten aluekehitystoimijoiden ja seutukunnallisten toimijoiden yhteistoimintaverkosto, jossa vahvistetaan osaamista ja edistetään innovaatiotoimintaa. Optiimi-toimintatapa: Seutulähtöinen kehittämistapa, jossa Optiimi edistää maakunnan toimijoiden mahdollisuuksia käyttää oppimis- ja innovaatioverkoston asiantuntijuutta. Optiimi-isäntäorganisaatiot: Organisaatio, joka on palkannut Optiimi-asiantuntijan (Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä). Optiimi-asiantuntijat: Optiimi-isäntäorganisaatioiden ja Keski-Suomen liiton nimeämät henkilöt, jotka muodostavat Optiimi-asiantuntijatiimin. Tiimin tehtävänä on kehittämistyön käytännön toteuttaminen yhdessä Optiimi-organisaatioiden sekä muiden oppimis- ja innovaatioverkoston toimijoiden kanssa. 14

16 Kehittämisen polut ja kartta Optiimin toiminnan täsmennyttyä yhteistyötä tarkasteltiin uudella tavalla. Huomattiin, että kehittämisen ja kehittäjäorganisaatioiden kenttä on hajanainen. Toiminta on ohjautunut kehittäjäorganisaatiokohtaisesti ja todellisen käytännön yhteistyön määrä oli vähäistä. Seudun toimijoiden oli vaikea löytää oikeaa asiantuntijaa koulutusorganisaatioista. Niiden mahdollisuuksia toimia kehittäjäkumppaneina tunnettiin vain osittain. Sopivien yhteistyöhenkilöiden löytäminen oli työlästä ja koulutusorganisaatioiden melko jäykät toimintatavat vaikeuttivat yhteistyön käynnistämistä. Seudullisten ja maakunnallisten erillisten kehittämisstrategioiden ja ohjelmien pohjalta koulutusorganisaatioiden oli vaikea löytää konkreettisia, seutujen tulevaisuuden ennakointiin ja tahtotilaan perustuvia kehittämisprosesseja, joissa oppimisverkosto voi auttaa seutuja omalla asiantuntemuksellaan. Tämän vuoksi oli tarpeen valita keskeisimmät kehittämisprosessit, joita Optiimi edisti. Prosessit kuvattiin ja niille määriteltiin tavoitteet ja indikaattorit. Työtä pyrittiin sovittamaan maakunnallisiin, seutukunnallisiin, toimialakohtaisiin ja eri organisaatioiden omiin strategioihin ja ohjelmiin. Selkeä, prosessina etenevä kehittäminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi toteuttaa silloisessa kehitysvaiheessa. Käytännön kehittämistyö eteni seuraavien teemojen mukaisesti: verkostoituminen kehittämisyhtiöiden kanssa ja osallistuminen innovaatiojärjestelmän kehittämiseen seutujen tukeminen osaamisohjelmien laatimisessa koulutustarpeen ennakointi maakunnan kansainvälistymisen edistäminen Verkostoituminen kehittämisyhtiöiden kanssa ja osallistuminen innovaatiojärjestelmän kehittämiseen Keski-Suomen seutujen elinkeinojen kehittämisestä ovat vastanneet pääosin kehittämisyhtiöt. Kehittämisyhtiöiden verkosto kattaa nykyisin miltei koko Keski-Suomen, poikkeuksena ainoastaan Joutsan seutu, jossa elinkeinojen kehittämisestä vastaa Joutsan kunnan elinkeinojohtaja. Keski-Suomen liitto on pitkäjänteisesti rohkaissut ja tukenut rahallisesti kuntia seudullisten kehittämisyhtiöiden perustamiseen ja toimialueen laajentamiseen. Kaikki yhtiöt ovat osakeyhtiömuotoisia ja kuntaomisteisia. Kunnat panostavat elinkeinojen kehittämiseen kehittämisyhtiöiden kautta euroa/asukas. Jämsek Oy toimii Jämsän, Jämsänkosken sekä Kuhmoisten alueella. Keulink Oy:n toimialueena on Keuruu ja Multia. Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy vastaa Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Laukaan, Muuramen ja Uuraisten elinkeinojen kehittämisestä. Hankasalmi, Toivakka, Petäjävesi ja Korpilahti ostavat Jykesiltä osan elinkeinojen kehittämispalveluista. Ääneseudun kehitys Oy:n toimialueena on Äänekoski ja Konnevesi. Witas Oy alueena on Kinnula, Pihtipudas ja Viitasaari. Saarijärven Yrityspalvelu Oy vastaa Saarijärven, Kannonkosken ja Pylkönmäen elinkeinojen kehittämisestä. Kehittämisyhtiöt on perustettu hoitamaan seudullista elinkeinopolitiikkaa. Tehtäväkenttä on laajentunut kattamaan seudullisen strategiatyön yhdessä keskeisten toimijoiden kanssa (kunnat, 15

17 työvoimatoimistot, koulutusorganisaatiot). Seutustrategiatyö sisältää seudun elinkeinojen kehittämisen, työllisyyden kehittämisen sekä osaamisen vahvistamisen. Toimivan oppimis- ja innovaatioverkoston kehittymisen kannalta on tärkeää, että seudulla on seudun kehittämisestä vastaava organisaatio, jota muut seudulliset ja maakunnalliset kehittämisorganisaatiot verkostona tukevat. Optiimi-työn aikana on käynnistetty useita kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla opitaan verkostoyhteistyötä seutujen kehittämisessä. Yhteistyö kehittämisyhtiöiden kanssa Keski-Suomen liitto käynnisti vuonna 2004 toimenpiteitä edistääkseen seudullisten kehittämisyhtiöiden keskinäistä yhteistyötä ja verkottumista muiden kehittäjien ja rahoittajien kanssa. Tavoitteena oli muodostaa yhteinen näkemys kehittämisyhtiöiden toimintaympäristöistä, tehtävistä ja yhteistoiminnan muodoista. Näiden lisäksi tavoitteena oli liittää osaamisen kehittäminen osaksi seutujen kehittämisstrategioita. Tässä yhteydessä myös kartoitettiin yhtiöiden kehittämistarpeet ja koottiin perustiedot yhtiöiden palvelutarjonnasta ja toiminnasta. Prosessi käynnistyi kehittämisyhtiöiden toimitusjohtajien ja Optiimin yhteisellä johtamisen koulutusohjelmalla, jonka kautta vähitellen kehittyi yhteistoimintaverkosto. Koulutuksen osana aloitettiin skenaariotyöskentely, jossa määriteltiin Keski-Suomen toimintaympäristön vaihtoehtoiset skenaariot Myöhemmin skenaariotyötä jatkettiin ja laajennettiin osaksi maakuntasuunnitelman laadintaa. Koulutuksessa syntyneen yhteistyön ja verkostoitumisen tuloksena muodostui keväällä 2005 kuva kehittämisyhtiöiden toimintakentästä ja oppimisverkoston sijoittuminen siihen. Oppimisverkoston rakentajana toimii Optiimi (kuva 4). Keskisuomalainen malli Yritys-Suomi uudistuksessa Huoli yritysneuvonnan hajanaisuudesta, sen organisoinnista ja asiakkaiden eriarvoisesta palve- Kuva 4. Keski-Suomen seudullisten kehittämisyhtiöiden toimintakenttä. 16

18 lutarjonnasta eri puolilla Suomea sai kauppa- ja teollisuusministeriön, työministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja Kuntaliiton perustamaan yhdessä valtakunnallisen Seudulliset yrityspalvelut -projektin vuosille Tavoitteena oli luoda 50 toimivaa seudullista yrityspalvelupistettä Suomeen. Yrityspalveluiden uudistusehdotus hyväksyttiin keväällä 2006 aikana Yritys- Suomi-uudistuksen nimellä. Tarkoituksena oli, että seudun omista lähtökohdista luotaisiin tiivis yhteistyö eri yritysneuvojatoimijoiden kesken. Seudulliset yrityspalvelut koostuvat kunkin seutukunnan yritysneuvontaa antavien tahojen yhteistyöstä. Perustoimijoina ovat yleensä seudullinen kehittämisyhtiö tai kunnallinen elinkeinotoimi ja työvoimatoimisto. Seutukunnasta riippuen muita yritysneuvontapalveluita tarjoavia toimijoita ovat verotoimisto, maistraatti, toimintaryhmät, Metsäkeskus, seudulla sijaitsevat ammattioppilaitokset, ammattikorkeakoulun yksiköt sekä yksityiset yrityspalveluiden tuottajat. Toimintaan on tärkeä kytkeä mukaan myös maakunnanlaajuisesti toimivat organisaatiot, kuten TE-keskus, Finnvera, ProAgria, yliopisto sekä muut korkeakoulut ja oppilaitokset. Keski-Suomessa Yritys-Suomi-uudistus on luotu kehittämisyhtiöiden ympärille. Yrityspalveluiden parantamiseksi palkattiin seudulliset yrityspalvelupäälliköt yhdessä kehittämisyhtiöiden ja TEkeskuksen kanssa. Yritysneuvojille on järjestetty tehtävään liittyvää koulutusta, jonka yhteydessä eri seutujen neuvojat ovat tutustuneet toisiinsa ja verkostoituneet keskenään. Yhteinen koulutus on madaltanut kynnystä esimerkiksi yhteistyöhön omistajanvaihdospalveluiden kehittämisessä koko maakunnan kattavaksi. Yritysten ostoon ja myyntiin on syntynyt keskisuomalainen kokeilu, Kauppakota. Uudistus haastaa kaikki seudun yrityspalveluita käyttävät yrittäjät ja palveluita tarjoavat tahot seudulliset ja maakunnalliset, yksityiset ja julkiset kehittämään yhteistyössä seudun palveluita, yhteistä viestintää ja neuvojien osaamista, jotta asiakasyritykset ja yritystoimintaa suunnittelevat saisivat laadukasta ja oikeanlaista palvelua ja apua tarpeeseensa. Osaamisen vahvistamisen tulee liittyä entistä tiiviimmin osaksi kehittyvien ja kasvavien yritysten neuvontaa. Optiimi voi toimia kehittämistyön apuna ja verkottaa koulutusorganisaatiot mukaan tähän työhön. Keskisuomalaiset yrityspalvelut yritysmessuilla 2006 Julkisten yrityspalvelujen yhteistoimintaa ja verkottumista testattiin käytännössä yritysmessuilla vuonna Tavoitteena oli koota yhteen verkoston eri toimijoita ja näyttäytyä asiakkaalle Yritys-Suomi-uudistuksen tavoin yhden luukun periaatteella. Yhteisellä Keskisuomalaiset yrityspalvelut -messuosastolla oli mukana 23 eri organisaatiota. Messuosasto toteutettiin yrityksen eri kehittämisvaiheisiin liittyvien teemojen mukaisesti: Uuden yrityksen perustaminen Yrityksen kehitys & kasvu Rahoitus Kansainvälistyminen Yritysjärjestelyt Toimitilat Messujen yhteydessä järjestettiin laaja eri aihealueisiin pureutuva seminaarisarja. Messut osoittivat konkreettisesti, miten paljon Keski-Suomessa on julkisia yrityspalveluja tuottavia tahoja. Eri tahot tuottivat kustakin teemasta yhteisen esitteen, jossa esiteltiin asiakaslähtöisesti julkiset yrityspalvelut. Yhteisosaston ja seminaarisarjojen toteuttaminen vaati erittäin hyvää verkostomaista työskentelyä. Optiimi toimi aktiivisena käytännön toiminnan toteuttajana ja yhteistyön rakentajana. Yhteistoiminta tarjosi hyvän mahdollisuuden oppia eri organisaatioiden tarjoamista palveluista 17

19 sekä tarkastella kokonaistoimintaa kriittisesti ja asiakaslähtöisesti. Keskisuomalaiset yrityspalvelut yritysmessuilla oli yksi keskisuomalaisen oppimis- ja innovaatioverkoston julkinen näyttäytyminen ja palvelujen konkretisointiesitys yrittäjille. Teknologiastrategia Oppimis- ja innovaatioverkoston kehittäminen vaatii yhteistyötä myös strategiatyöskentelytasolla. Teknologiastrategian ovat laatineet yhteistyönä Keski-Suomen TE-keskus, Jyväskylän Teknologiakeskus Oy, Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy ja Keski-Suomen liitto vuonna Työryhmissä on ollut yritysedustajien ohella laaja edustus Jyväskylän yliopistosta, Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, Jyväskylän ammattioppilaitoksesta sekä VTT:ltä. Optiimi oli mukana Keski- Suomen teknologiastrategian laadinnassa. Teknologiastrategia määrittelee, mitä osaamista Keski-Suomi tarvitsee menestyäkseen tulevaisuuden toimintaympäristössä. Strategian mukaan erityisen tärkeää on saada aikaan kehitystä, jossa hyödynnetään usean eri alan tuottamaa tietoa. Teknologiastrategian linjaukset on otettu huomioon maakuntaohjelmassa, tulevissa klusterivalinnoissa sekä erilaisissa seminaareissa ja innovaatiotilaisuuksissa. Maakunnallinen yrityshautomoverkosto Kehittämisyhtiöiden kehittämistarveselvityksessä yhtenä yhteistyökohteena nostettiin esiin verkostomainen hautomotoiminta. Yrityshautomotoimintaa oli useassa kehittämisyhtiössä ja kussakin hautomossa oli vain muutama yritys. Hautomoyritysten kehittäminen oli projektiluontoista, minkä vuoksi hautomotoiminnan osaamista tarvittiin lisää. Kehittämisyhtiöiden aloitteesta käynnistettiinkin vuonna 2004 selvitystyö maakunnallisesta yrityshautomoverkostosta maakunnan kehittämisyhtiöiden ja rahoittajien kanssa. Selvityksen toteutti Optiimi. Maakunnallinen yrityshautomotoiminta ei ole vielä käynnistynyt Keski-Suomessa. Seutujen tukeminen osaamisohjelmien laatimisessa Keski-Suomen liiton aloitteesta käynnistettiin syksyllä 2004 seuduilla osaamisohjelmatyö, jolla haluttiin edistää seutujen kehittymistä oppivana alueena. Seudullisen osaamisohjelman tavoitteena oli määritellä seutujen osaamistarpeet, kehittämisen painopisteet ja niihin kohdennettavat toimenpiteet rakentaa tavoitteellinen seutukuva vuoteen Ohjelmissa oli kuvattava seutujen kehitysnäkymät tilastollisen ennakointiaineiston pohjalta ottaen kantaa seudun väestönkehitykseen, ammattirakenteeseen, työvoimatarpeeseen, seudulla tapahtuvaan koulutukseen, siellä tehtävään tutkimukseen, hanketyöhön ja muihin kehittämistarpeisiin. Keski-Suomen liitto ohjeisti seutukunnat työhön ja seutuja pyydettiin muodostamaan osaamistiimit työn toteuttajiksi. Tiimeissä olivat edustettuina kuntien, oppilaitosten, työvoimahallinnon, kehittämisyhtiöiden ja yritysten edustajat. Osaamistiimit muodostettiin kuudelle seutukunnalle. Tiimeissä työskenteli yhteensä noin 90 henkilöä. Optiimin tehtävänä oli tukea osaamisohjelmien laatimista osallistumalla tiimipalavereihin ja tuomalla organisaatioidensa asiantuntemus työn tueksi. Optiimin rooli työssä vaihteli eri seuduilla. Osaamisohjelmatyön tueksi toteutettiin skenaariotyöskentely koko maakuntaa koskien ja skenaarioita tarkennettiin neljällä seutukunnalla. Lisäksi Keski-Suomen liitossa tuotettiin ennakointimateriaalia, joka pohjautui Tilastokeskuksen aineistoon. Tilastollinen ennakointiaineisto osoittautui kuitenkin vaikeaselkoiseksi. Sen hyödyntäminen jäi melko vähäiseksi seutujen tulevaisuuskuvaa ja tahtotilaa määriteltäessä. 18

20 Seutukunnilta saatiin ensimmäiset luonnokset osaamisohjelmista kesäkuussa Niistä tehtiin maakunnallinen yhteenveto ja työtä esiteltiin maakunnallisessa osaamisohjelmaseminaarissa elokuussa Seutujen esittelyissä pyydettiin nostamaan esille niitä elinkeinotoiminnan kannalta oleellisia osaamisen kehittämisen painopisteitä, joita koulutusorganisaatioiden tulisi ottaa huomioon omassa kehittämistyössään vastatakseen seutujen tarpeisiin. Seminaarissa todettiin, että osaamisohjelmat olivat vielä kesken ja niiden jalostamista jatketaan syksyllä Osaamisohjelmatyön kuluessa osaavan työvoiman turvaamiseen ja työllisyyden hoitoon liittyvät kysymykset nousivat keskeisesti esille. Tämän johdosta sovittiin Keski-Suomen TE-keskuksen kanssa, että osaamisohjelmien jatkaminen ja seudullisten työllisyysohjelmien laadinta yhdistetään syksyllä Maakuntaohjelman laadinta käynnistyi keväällä Ohjelman laadinnassa oli lähtökohtana vahvasti seutulähtöinen kehittäminen, minkä vuoksi seuduilla tuli laatia seutustrategia elokuuhun 2006 mennessä. Siinä tuli huomioida osaamisen, työllisyyden ja elinkeinojen kehittämisen näkökulmat. Lisäksi seutustrategioissa tuli ottaa kantaa mm. hyvinvoinnin, kulttuurin ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Maakuntaohjelman laadinta toi siis osaamis- ja työllisyysohjelmien laadintatyöhön laajemman näkökulman. Oletuksena oli, että osaamis- ja työllisyysohjelmatyön tulokset voidaan siirtää seutustrategioihin. Osaamis- ja työllisyysohjelmien laadinta oli kuitenkin vielä kesken. Maakuntaohjelmaa valmisteltaessa siirryttiin elinkeinojen kehittämistä tarkastelemaan klusteripohjaisesti aikaisemman toimialapohjaisen mallin sijasta. Seutustrategioissa määritellyt elinkeinojen kehittämisen painopistevalinnat ajateltiin pohjaksi maakunnallisten klustereiden muodostamiselle. Klusteriprosessi oli laaja ja vaativa ja se tuotti lisäaineistoa seudulliseen kehittämiseen myös osaamisen näkökulmasta. Tästä syystä seutustrategioihin sisältyvä seudullinen osaamisen kehittämiseen liittyvä tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittely on vielä kesken. Kun seuduilla on seutustrategiaan kirjattu tahtotila seudun elinkeinojen kehittämisen suunnasta, voidaan tunnistaa ja ennakoida tarpeita myös osaamisen kehittämiseksi. Tältä pohjalta jatketaan seutustrategioihin sisältyvää osaamisen vahvistamiseen liittyvää ohjelmatyötä. Optiimi-asiantuntijat auttavat tarvittaessa seutuja seutustrategioiden laadinnassa. Osaamisohjelmatyötä konkretisoitiin pilottien avulla. Seutuja pyydettiin osaamisohjelmatyön edetessä valitsemaan yksi kehittämisen painopiste, josta muodostettiin pilottihanke. Pilottihankkeilla oli kaksi tavoitetta: kehittää seudun yritysten osaamista ja luoda oppimisverkostossa toimintamalleja, joilla tulevaisuudessa vastataan seudun osaamistarpeisiin. Pilotit käynnistyivät Joutsan ja Jämsän seutukunnilla. Toimintamalleja syntymässä piloteista opittua Seudullisten pilottien kautta opittiin, että elinkeinoelämän kehittymisen tukeminen edellyttää tarkastelua kahdesta näkökulmasta: miten kehittymistarpeet tunnistetaan ja millaisilla toimintamalleilla kehittymistarpeisiin vastataan. Pilotit osoittivat, että eri toimijat kokoavat paljon tietoa kehittämistarpeista. On syytä pohtia, kootaanko tietoa systemaattisesti ja kattavasti, miten tietoa hyödynnetään ja miten esille nousseisiin kehittymistarpeisiin vastataan. Kehittymistarpeisiin vastaamisen pohdinta nosti esiin kaksi toimintatapaa: reaktiivisen toimintatavan sekä ennakoivan toimintatavan. Todettiin, että molempia toimintatapoja tarvitaan. Pilot- 19

21 Kuva 5. Elinkeinoelämän osaamisen kehittämistarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen seudulla. tien myötä kävi selväksi, että julkisen hallinnon oppilaitosorganisaatioiden mahdollisuudet vastata nopeasti yksittäisiin yrityskohtaisiin äkillisiin osaamisen kehittämistarpeisiin on rajallinen. Oppilaitoksilla on vähän tuotteistettuja kehittämispalveluja. Oppimisverkosto voi auttaa seutuja ja yksittäisiä yrityksiä tai yritysryppäitä parhaiten pitkäjänteisessä kumppanuusperiaatteella toimivassa ennakoivassa kehittämisessä. Kun seudut ovat määritelleet seutustrategioissaan tulevaisuuskuvaa ja keinoja sen saavuttamiseksi, oppimisverkosto voi tulla kumppaniksi pohtimaan, mitä siitä seuraa osaamisen vahvistamisen näkökulmasta, ja ryhtyä toimenpiteisiin oppimistarpeisiin vastaamiseksi. Oppimisverkosto voi esimerkiksi olla laatimassa yhdessä yritysten ja yritysryppäiden kanssa yritysten kehittämisstrategiaan pohjautuvia kehittämisohjelmia, tuotekehitysprojekteja, tehdä henkilöstön osaamiskartoituksia ja laatia yhdessä yritysten kanssa henkilöstön rekrytointi- ja osaamisen kehittämissuunnitelmia. Koulutustarpeen ennakointi Optiimin työssä on painottunut koulutustarveennakointi. Maakunnallinen työelämän muutosja koulutustarve-ennakointi on tehty laajana toimialojen ja ammattirakenteen muutosta tarkastelevana ennakointiprosessina vuonna Yhteistyössä olivat elinkeinoelämä, oppilaitokset ja aluekehitysviranomaiset. Sen pohjalta syntyi Keski-Suomen Työelämän muutos- ja koulutustarveennuste Ennuste on päivitetty kesällä Osaavan työvoiman tarvetta on käsitelty useilla maakunnallisilla foorumeilla. Optiimi-asiantuntijat ja oppimisverkoston toimijat ovat olleet tiiviisti mukana näissä keskusteluissa. Oppimisverkoston toimijat ilmaisivat Keski-Suomen koulutuksen mitoitustarpeen Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman laadinnan yhteydessä. Tarve perustuu tilastolliseen tausta-aineistoon ja maakunnan tahtotilaan. Syksyllä 2005 Optiimi-asiantuntijat analysoivat yhdessä TE-keskuksen kanssa seudullisia ja maakunnallisia työttömyystilastoja. Oppilaitokset ovat hyödyntäneet maakunnallista koulutustarvetta koskevaa ennakointitietoa, työllisyyttä ja työttömyyttä koskevia aineistoja aloituspaikkasuunnittelussa erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Syksyllä 2006 Keski-Suomen TE-keskus käynnisti kaikkia maakunnan yrityksiä koskevan Yritysharava-hankkeen. Hankkeella on tarkoitus saada kattavaa tietoa Keski-Suomen yritysten rekrytointitarpeista. Ennakoinnilla tarkoitetaan systemaattista tiedonhankintaa keskipitkän ja pitkän aikavälin yhteiskunnallisista, taloudellisista ja teknologisista kehityskuluista sekä tarpeista. Tulevaisuuden tarkastelussa tarvitaan suhteellisen pitkä aikajänne, koska monien toimenpiteiden, esimerkiksi koulutuksen, vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä. Ennakoinnilla pyritään tekemään tulevaisuutta, ei vain tutkimaan sitä. Siksi on tärkeää saattaa seudulliset ja alueelliset toimijat yhteen pohtimaan seudun tulevaisuutta. Seutustrategiatyö on ollut seudullista ennakointia. 20