Risto Juvaste Lokkien iän, lajin ja sukupuolen määritys mittaamalla

Transkriptio

1 Rengastajakokous VES-ryhmä 2011 keskusteluosio Risto Juvaste Lokkien iän, lajin ja sukupuolen määritys mittaamalla Mittaamalla rengastuskohteita saa paljon oheistietoa ja voi nostaa rengastuksen laatua. Seuraavassa esittelen lyhyesti, kuinka lokkien ikä, laji ja sukupuoli on useimmiten määritettävissä parilla mitalla. Lukurengastusvuosinani olen mitannut useimmat rengastamani lokit. Mittoja on kertynyt yli noin lokista. Siipimitan olen ottanut kaikilta. Siipi-, nilkka-, nokka- ja päämittojen lisäksi olen mittaillut P10, sierainta ja keskivarvasta. Ensi analyyseissä poikasiän myötä lähes muuttumattomina pysyvät nilkanpaksuuden ja nilkantaipeen mitat (Kuvat 1 ja 2) ovat osoittautuneet käyttökelpoisimmiksi mm. sukupuolen määritykseen. Keskivarpaan mitta saattaa olla myös käyttökelpoinen ja helposti mitattava. Tässä analyysissa on mukana 2086 arg- ja 3761 fus-poikasta. Iän mittaus tärkeää Linnunpoikasten ikä (karkeakin) on hyvin tärkeä tieto analyyseihin. Sen avulla voidaan arvioida poikaskuolevuuksia ja pesintöjen ajoittumista. Lokkien ikätiedoksi riittää epätarkkakin siiven mitta. Joku mittakeppi kannattaa pitää aina mukana. Itse mittaan siiven rullamitalla vain 5mm tarkkuudella. Lokkien siipihän kasvaa liki sentin vuorokaudessa, jopa nopeamminkin. Kun siipisulat ovat kasvussa, niin lokkien poikasiän voi karkeasti laskea päivinä kaavalla Ikä päivinä= 7 (viikko) + siiven pituus (cm). Sitten sen voisi kirjata rengastuslomakkeelle iäksi ja tarkkuudeksi vaikka poikueellekin koodilla S (+/- 7 pv). Selvintä on kirjata siipimitta jokaiselle poikaselle. Poikasten punnitus antaa tietoa niiden kunnosta. Ikä tai siipimitta on ilmoitettu yli 90 % selkä- ja harmaalokien poikasten lukurengastuksissa, mutta metallirengastuksissa vain noin 20 % selkälokeille ja 10 % harmaalokeille. Siis analyyseissä % noista rengastuksista on käyttökelvotonta. Ikäarvio pitäisi olla pakollinen tieto kaikissa poikasrengastuksissa! Lajin määritys nilkkamitoista Noin 90 % tavallisista lokeistamme voi määrittää lajilleen kahdella nilkkamitalla. Poikasten ensisijainen lajimääritys tulee kuitenkin olla ulkonäkö, mitat ovat hyvä varmistustapa määritykselle. Harmaa- ja selkälokin nilkanpaksuuden (Np) erotusrajat omissa mittauksissani ovat 12,0-12,5 mm. Välialueella esiintyy molempia lajeja, lähinnä selkälokkikoiraita ja harmaalokkinaaraita. Asiaa varmistaa myös nilkantaipeen (Nt) mittaus, jossa erotusrajat ovat 18,5-19,5 mm. Ko. rajat ylittää vain noin 3 % poikasista. Määrittämättä jäi näillä rajoilla eli rajojen väliin nilkanpaksuudella erotellen noin 20 % (366 arg fus) ja molempia mittoja käyttäen 10 % (99 arg ja 207 fus). Np-ylärajan (12,5 mm) selkälokeilla ylitti 65/3761 eli 1,7 %, mutta molemmat kriteerit huomioiden vain kuusi poikasta eli 0,2 %. Vaikka ko. mitat eivät oleellisesti muutu poikasiän myötä, niin ääripäissä kannattaa olla varovainen. Pienillä poikasilla (siipi alle 100mm) on vaihtelua enemmän ja nilkka on yleensä turpeampi, joten hälytysrajoina itselläni on ollut Np 11,5 12,5 ja Nt 19,0 21,5. Hyvin isoilla poikasilla nilkka alkaa kuivua, mikä kannattaa huomioida. Alle 275 mm siipimitalla Np-alarajan (12,0 mm) mittauksissani alitti niukasti (11,9 mm) vain kaksi harmaalokin poikasta. Isoista ( >275 mm) Np-rajan alitti 50/2086 eli 2,5%, mutta molemmat mitat (Np ja NT) huomioiden vain 10 eli 0,5%. Isojen poikasten tunnistuksessa (ja sukupuolenmäärityksessä) voi käyttää myös muita mittoja, kuten nokan korkeutta ja pituutta sekä pään mittaa. Samoilla mitoilla erottaa helposti myös em. lajit myös kala- ja merilokeista. Niissäkin on ollut valitettavan paljon lajinmääritysvirheitä. Valitettavasti minulla ei ole näistä kunnollista

2 mitta-aineistoa ko. lajeista. Kalalokkeja en ole mitannut juuri ollenkaan ja merilokeistakin on kertynyt vain 50 yksilön aineisto (Dragsfjärd 47 yks ja Vienanmeri 3 yks, siivet mm). Sen perusteella voi todeta, että meri- ja harmaalokin erotusalueena (hälyrajana) voisi pitää Np 14,5 15,0 mm ja Nt 23,0-23,5 mm, jolloin vain muutama % ylittää rajoja tai jää määrittämättä. Harmaalokkiin verraten merilokin poikasten keskiarvomitat ovat selvästi suurempia (Np 2 mm, Nt 4 mm ja nokan korkeus 3 mm). Jakaumaluvut ovat olivat seuraavat: Np keskiarvo=15,7; sd=0,9 (jakautumarajat 1% =13,2; 5%=14,5; 95%=16,6; 99%=19,2) Nt keskiarvo=24,8; sd=1,2 (jakautumarajat 1% =22,5; 5%=23,0; 95%=26,3; 99%=26,7) Sukupuolen määritys nilkkamitoista Jos laji on varma, niin noin puolet poikasista määrittyy samoilla mitoilla sukupuolelleen. Selkälokeilla erottelurajat nilkanpaksuudessa ovat naaraille 10,5 mm (pienemmät naaraita) ja koiraille 11,5 mm (suuremmat koiraita). Vastaavasti nilkantaipeelle raja-alue on 16,5-18,5 mm. Harmaalokkien poikasten vastaavat rajat ovat Np 13,0 13,5 mm ja Nt 19-21,0 mm. Siis ko. rajojen välillä molempia sukupuolia. Harmaalokeilla kokoero on selvempi, joten erotteluaste on korkeampi (yli 50%). Selkälokeilla poikasseksaus onnistuu noin 30 prosentille. Rajat ylittäviä lintuja eli väärin määrittyviä yksilöitä on mittauksissani ollut noin 3 %. Osin ne voivat olla minun mittaus- tai kirjausvirheitä. Sovellettaessa ko. rajoja koko harmaalokkiaineistooni ne erottavat nilkanpaksuudella 70 % sukupuolelleen eli 798 naarasta koirasta / 3761 poikasta. Varman päälle eroteltaessa eli molempien mittojen rajat erottuu 30 % (150 N+498 K). Löysempi erottelu, jolloin jompikumpi mittarajoista ylittyy tuottaa 814 N K /2086 eli noin 80 % erottelun. Selkälokeilla nilkanpaksuusraja määritti 135 N K / 3761 yksilöä eli 46 %. Tässä koiraat erottuvat selvästi paremmin. Molemmilla mitoilla erottuu 135 N K eli 22 % tai toisinpäin 435 N K eli 63 %. Rengastustietoon (Rengas99) kannattaa kuitenkin käyttää ehdollisia sukupuolia (koodit L ja O). Tämä herättää kysymyksen mille tarkkuudelle ko. koodeja käytetään? Ohjeita ei ole. Ko. koodien käyttö on perusteltua myös siksi, että nämä erottelut perustuvat minun mittauksiin, joissa sukupuoli on varmistettu noin 300:lta. Näistä 115 on määritetty DNA:sta ja loput lukurengashavainnoissa. On muistettava, että toinen mittaaja voi saada eri tuloksia. Itse mittaan hellästi, siis lähes puristamatta. Kunnon työntömittaa (ks. kuva) kannattaa käyttää. Niitä saa edelleen minulta edullisesti.

3 Kuva 1 Nilkanpaksuuden mittaus (jalka suoraksi ja työntömitan leuat samansuuntaisesti niveleen) Kuva 2 Nilkantaipeen mittaus (jalka kaksinkerroin ja työntömitan leuat samansuuntaisesti niveleen)

4 Kuva 3 Selkä- ja harmaalokin poikasten nilkanpaksuuden lajijakaumat Kuva 4 Selkä- ja harmaalokin poikasten nilkantaipeen lajijakaumat

5 Kuva 5 Sukupuolelleen määritettyjen selkä- ja harmaalokin poikasten nilkanpaksuudet Kuva 6 Sukupuolelleen määritettyjen selkä- ja harmaalokin poikasten nilkantaipeet