Uhanalaisuusarvioinnin keskeiset käsitteet. Annika Uddström, Suomen ympäristökeskus,

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Uhanalaisuusarvioinnin keskeiset käsitteet. Annika Uddström, Suomen ympäristökeskus,"

Katariina Ahola
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Uhanalaisuusarvioinnin keskeiset käsitteet Annika Uddström, Suomen ympäristökeskus,

2 Populaatio ja populaatiokoko (kriteerit A, C ja D) Populaatiolla tarkoitetaan lajin tarkastelualueella elävää koko yksilöjoukkoa eri lisääntymisvaiheineen Populaatiokokoon lasketaan mukaan vain lisääntymiskykyiset yksilöt Osapopulaatiot (kriteerit B ja C) Populaation sisällä olevia maantieteellisesti tai muutoin erillisiä ryhmiä, joiden välillä on hyvin vähän demografista tai geneettistä vaihtoa 2

3 Lisääntymiskykyiset yksilöt (kriteerit A, B, C ja D) Yksilöt, joiden tiedetään, arvioidaan tai päätellään kykenevän lisääntymään Huomioon otettava useita seikkoja, mm: nuoria (juveniilit) tai lisääntymisen lopettaneita yksilöitä ei tule laskea lisääntymiskykyisiksi yksilöiksi mukaan ei lasketa täysikasvuisia, lisääntymiskykyisiä yksilöitä, jotka eivät kuitenkaan voi tuottaa jälkeläisiä (esim. osapopulaation tiheys on liian alhainen hedelmöittymiselle) Lajin biologiaa tunteva arvioija paras määrittelemään, mitkä yksilöt kunkin lajin kohdalla tulisi katsoa lisääntymiskykyisiksi 3

4 Esimerkkejä mahdollisista tulkinnoista Selvästi erottuvana yksikkönä esiintyvät lajit: jokainen yksikkö voidaan laskea lisääntymiskykyiseksi yksilöksi, esimerkiksi sammaltupas (mm. Ulota), erillinen kasvusto (Brachythecium), jäkälän pensasmainen tai riippuva sekovarsi (esim. Alectoria), lehtimäinen laikku (esim. Parmelia). Erillisellä ja suhteellisen rajatulla kasvualustalla (substraatilla) elävät lajit: lisääntymiskykyiseksi yksilöksi voidaan laskea jokainen asuttu kasvualustan osa kuten lantakasa tai kuolleen puun oksa, mikäli kasvustolaikun (rameetin) rajaaminen ei ole selvää. Hajanaisesti (diffuse) yhtenäisellä habitaatilla kokonaan näkyvissä (levämatot) esiintyvät lajit: oletetaan lisääntymiskykyisen yksilön peittämä pinta-ala ja lasketaan lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä asutun habitaatin pinta-alan perusteella. Mittakaavan tulee olla mahdollisimman lähellä yhden yksilön pinta-alaa (esim. 1 m x 1 m ruutu). Hajanaisesti yhtenäisellä habitaatilla esiintyvät eliöt, jotka eivät ole kokonaan näkyvissä (esim. maanalaiset, rihmastolliset sienet): oletetaan, että jokainen minimietäisyyden päässä toisistaan tehty havainto edustaa tiettyä yksilömäärää, esim. jokaisen vähintään 10 metrin päässä olevan itiöemän oletetaan edustavan kymmentä lisääntymiskykyistä yksilöä (sienirihmaston kokoa tai laajuutta ei yleensä tiedetä). 4

5 Sukupolven pituus (kriteerit A, C ja E) Lisääntyvien yksilöiden keskimääräinen ikä Sukupolven pituutta voidaan arvioida eri tavoin, esimerkiksi: Keskimääräinen ikä, jolloin vastasyntyneiden kohortti tuottaa jälkeläisiä Ikä, jolloin 50 % lisääntymistuotosta on saavutettu Sukupolven pituus kuvastaa lisääntyvien yksilöiden kiertonopeutta Kriteereissä käytetty tarkastelujakso esitetään sukupolven pituutena 5

6 Populaatiokoon pieneneminen (kriteeri A) Lisääntymiskykyisten yksilöiden määrän väheneminen (%) määritellyn ajan kuluessa Vähenemisen ei tarvitse olla jatkuvaa Luontaiseen kannanvaihteluun kuuluvaa laskuvaihetta ei yleensä tulkita populaatiokoon pienenemiseksi 6

7 Jatkuva taantuminen (kriteerit B ja C) Äskettäistä, tämänhetkistä tai ennustettua, tulevaisuudessa tapahtuvaa taantumista, joka todennäköisesti tulee jatkumaan, ellei korjaavia toimia tehdä Voi olla lievää, epäsäännöllistä tai satunnaista Jatkuvaa taantumista ei voi tapahtua ilman populaation pienenemistä Jos populaatiokoon pieneneminen on loppunut, kyseessä ei ole jatkuva taantuminen Suhteellisen harvoin sattuvat tapahtumatkin voidaan katsoa jatkuvaksi taantumiseksi Arvioitu jatkuva taantuminen (kriteerissä C1) muistuttaa hyvin paljon liikkuvassa aikaikkunassa tapahtuvaa populaatiokoon pienenemistä (kriteerissä A4) 7

8 Erittäin suuret kannanvaihtelut (kriteerit B ja C) Populaatiokoko tai esiintymisalue vaihtelee laajalti, nopeasti ja usein. Vaihtelun suuruusluokka on yleensä vähintään kymmenkertainen Vaikutus häviämisriskiin riippuu sekä osapopulaatioiden eristyneisyydestä että siitä, miten samanaikaisia kannanvaihtelut niissä ovat Kannanvaihteluiden tulee heijastaa vaihteluita koko populaatiossa, ei yksilöiden siirtymiä eri elämänvaiheiden välillä 8

9 Voimakkaasti pirstoutunut (kriteeri B ja C) Suurin osa yksilöistä elää pienissä ja suhteellisen eristyneissä osapopulaatioissa Pienet osapopulaatiot saattavat hävitä ja uudelleen asuttamisen todennäköisyys on alhainen Pirstoutumista tulee arvioida suhteessa tarkasteltavan lajin biologiaan ja leviämiskykyyn Suuri määrä pieniä ja eristyneitä esiintymislaikkuja ei riitä perusteeksi pitää populaatiota voimakkaasti pirstoutuneena, enemmän kuin puolet yksilöistä on elettävä pienissä, eristyneissä laikuissa Esimerkkinä kaarnavaleskorpioni (Dendrochernes cyrneus), NT B2ab(iii) Vanhojen metsien laji 9

10 Levinneisyysalue (EOO) (kriteerit A ja B) Alue, jossa lyhyimmän mahdollisen, kuvitteellisen rajaviivan sisään rajataan kaikki tunnetut, päätellyt ja oletetut lajin nykyesiintymät Voidaan usein mitata pienimmän mahdollisen kaikki esiintymät sisältävän monikulmion avulla, jonka kulmat eivät ylitä 180 astetta EOO kuvaa lajin alueellista levittäytymistä 10

11 Esiintymisalue (AOO) (kriteerit A, B ja D) Se osa levinneisyysalueesta, jossa laji todella esiintyy Mukaan otetaan vain nykyisin olemassa olevat esiintymät Käyttökelpoisin mittakaava riippuu tarkasteltavasta lajista ja levinneisyystietojen alkuperästä ja kattavuudesta Esiintymisalue (AOO) on aina pienempi tai enintään yhtä suuri kuin levinneisyysalue Laskennassa käytettävä mittakaava voi vaikuttaa luokittelun lopputulokseen Suomessa käytetään AOO:n pinta-alan määrittelyssä 2 km x 2 km ruutukokoa (4km²) Laskukaava: AOO = asuttujen ruutujen määrä x yksittäisen ruudun pinta-ala 11

12 EOO:n ja AOO:n ero 12

13 Esiintymispaikka (kriteerit B ja D) Esiintymispaikka määritellään lajiin kohdistuvan uhkan kautta Esiintymispaikkojen määrää tarkasteltaessa arvioidaan, miten laajasti yksittäinen tapahtuma voi nopeasti vaikuttaa lajin yksilöihin Esiintymispaikka voi sisältää osan yhdestä osapopulaatiosta, yhden osapopulaation tai useita osapopulaatioita Kyse yksittäisen konkreettisen tapahtuman esiintymispaikalle aiheuttamasta uhasta Perinteinen esiintymispaikan käsite on arvioinnissa usein käyttökelpoinen 13

Samankaltaiset tiedostot

Avainsanat. populaatio yksilöiden levintätyypit ikärakenne sukupuolijakauma populaation kasvumallit ympäristön vastus elinkiertostrategiat

Avainsanat. populaatio yksilöiden levintätyypit ikärakenne sukupuolijakauma populaation kasvumallit ympäristön vastus elinkiertostrategiat Avainsanat populaatio yksilöiden levintätyypit ikärakenne sukupuolijakauma populaation kasvumallit ympäristön vastus elinkiertostrategiat Populaatio Populaatiolla tarkoitetaan tietyllä alueella tiettynä