MATKARAPORTTI. Mansikan ja vadelman viljelyn kehittäminen. Benchmarkkausmatka Norja

Transkriptio

1 MATKARAPORTTI Mansikan ja vadelman viljelyn kehittäminen Benchmarkkausmatka Norja Matka on osa Pyhäjärvi-instituutin hallinnoimaa hanketta Kasvisklusterin kehittäminen Lounais-Suomessa. Hankkeen päärahoitus tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Satakunnan ja Varsinais-Suomen TE-keskusten kautta. PYHÄJÄRVI-INSTITUUTTI MATKARAPORTTI

2 PYHÄJÄRVI-INSTITUUTTI Anita Karppinen Hanke: Kasvisklusterin kehittäminen Lounais-Suomessa Aihe: Tavoite: Aika: Paikka: Mansikan ja vadelman viljelyn kehittäminen Benchmarkkausmatkan tavoitteena oli nostaa lounaissuomalaisen mansikan ja vadelmanviljelyn satotasoa ja laatua tutustumalla norjalaisiin viljelymenetelmiin ja tutkimukseen sekä soveltamalla saatua tietoa suomalaisiin viljelyolosuhteisiin. Matka oli suunniteltu lounaissuomalaisille mansikan ja vadelman viljelijöille. Matkaohjelman sisältö rakennettiin yhteistyössä ProAgria Satakunnan erikoisviljelyneuvoja Marja Tuonosen kanssa, jolla on yhteydet norjalaiseen marjanviljelyn tutkimusasemaan sekä marjanviljelyn neuvojiin Eteläinen Norja Neljä marjatilaa ja Bioforskin tutkimusasema sijaitsevat Norjan suurimman järven Mjøsan ympärillä, kolme kohteena olevaa marjatilaa ovat Oslosta länteen ja etelään. Kartta: Marja Tuononen Osallistujat: 21 marjanviljelijää Lounais-Suomesta ja matkanjohtajat

3 Vierailukohteet ja sisältö: Oslon lentokentällä ryhmäämme oli vastassa norjalainen bussi kuljettajineen. Ajoimme Oslon pohjoispuolella sijaitsevaan Minnesundin kylään, jossa tapasimme neuvoja Jørn Haslestadin. Jørn oli kahdessa ensimmäisessä tutustumiskohteessa oppaanamme. Yleistä mansikanviljelystä Norjassa: Norjassa mansikanviljelyn kokonaisala on tällä hetkellä ha. Maataloustuki on hyvin vähäistä; marjojen osalta ensimmäiseltä neljältä hehtaarilta maksetaan tukea kr/ha (n. 720 ) ja ensimmäiseltä kg:lta mansikkaa tuki on 1 kr/kg (n. 0,12 ). Mansikan myynnissä tuoremyynnin osuus on viime vuosina kasvanut. Poimijoista suurin osa tulee Puolasta, jonkin verran työväkeä tulee muista itäisen Euroopan maista. Norjassa mansikan taimet kasvatetaan itse tai ostetaan toisilta tiloilta. Mansikan taimia ei Norjaan tuoda tuontisuojausjärjestelmän vuoksi. Rivivälien katteena käytetään yleisesti olkea. Sadetus on yleinen kastelumenetelmä, kolmannes mansikkatiloista käyttää tihkukastelua. Norjalaiset marjanviljelyn neuvontarenkaat: Norjassa marjanviljelijät ovat muodostaneet neuvontarenkaita, joiden käytössä on neuvoja. Neuvojan palkkakulut katetaan neuvontarenkaan jäsenmaksuilla, neuvontakäyntimaksuilla sekä valtion osuudella. Neuvojat kiertävät oman renkaansa tiloilla sekä järjestävät yhteisiä tilaisuuksia viljelijöille, esim. palautetilaisuuksia satokauden jälkeen. Marjanviljelyn neuvonta ja tutkimus ovat Norjassa tiiviissä yhteistyössä. Per Isingrundin mansikkatila Minnesundissa Isingrundin mansikkatila on Norjan suurin. Minnesundissa mansikkapeltoa on n. 40 ha ja Oslon eteläpuolella 170 km:n päässä 20 ha. Oslon eteläpuolella mansikkaa viljeltiin harson alla ja sato saatiin n. 3 vk aikaisemmin kuin Minnesundissa. Pellot ovat kokonaan vuokramaita. Maan vuokraus Perin mukaan on suhteellisen helppoa. Vuokra on kr/ha ( ), vuokrasopimus yleensä 5 10 vuotta. Päälajike on Korona. Viljelyssä on myös Polka, Florence, Senga Sengana ja Honeyoe. Poiminta-aika tällä yhdistelmällä on noin 10 viikkoa, alkaen n Suurin osa myydään tukkuun. Lisäksi Per Isingrundilla on kaksi omaa myyntipistettä, jonkin verran myydään myös jälleenmyyjille. Polka ja Senga Sengana menevät teollisuuteen, Senga Sengana pääasiassa hilloteollisuudelle, mutta se on hiipumassa. Mansikan normaalisato tilalla on 15 tn/ha. Tänä vuonna jäätiin keskisadosta selvästi alle, mutta kolmena edellisenä vuonna sato oli n. 17 tn/ha. Viime talvi oli vaikea, erityisesti uudet istutukset kärsivät. Kolmen viime vuoden aikana mansikan tukkuhinta on ollut noin 15 kr/l (n. 1,8 ). Aikaisemmin hinta oli 8 9 kr/l. Kannattavuutta on kuitenkin heikentänyt palkkakustannusten kaksinkertaistuminen 10 viime vuoden aikana.

4 Nämä Per Isingrundin tilalla kasvavat Florence-mansikat on istutettu Tilan poimijat ja työnjohto ovat puolalaisia. Työntekijöitä on kauden aikana , joista 1/3 on järjestetty parakkiasunnot, 2/3 yöpyy leirintäalueilla. Mansikkapeltojen perkauksesta maksetaan 100 kr/h (n. 12 ), poimintapalkka on 10 kr/kg (n 1,2 ). Poimitut mansikat jäähdytetään kylmähuoneessa, tuotteet ovat asiakkaalla 2 vrk:n kuluessa. Isingrundin tilan pellot ovat pehmeitä ja hyvin muokkautuvia hiekkamaita. Peltolohko on mansikantuotannossa kolme vuotta, välikasvina on vilja tai useimmiten peruna, koska yhteistyökumppani on perunanviljelijä. Mansikka istutetaan uudelleen 4 5 vuoden päästä. Vuosittain istutetaan n. 1 milj. tainta, joista pääosa tuotetaan itse. Vain n. 5 % taimista ostetaan muilta jalostajilta. Taimia istutetaan /ha, kun Suomessa vastaava määrä on n Taimien saatavuus Perin mukaan on viime vuosina ollut huono mustalaikun aiheuttamien ongelmien vuoksi. Sertifioidun taimen hinta on n. 2 kr/kpl, kun taas oma tuotettu taimi maksaa 0,45 kr/kpl. Omassa tuotannossa olevat taimet nostetaan toukokuussa koneellisesti ja avojuuriset taimet istutetaan 3 x 2 riviä kerralla (ei odotuspetitaimia). Ensimmäisenä vuonna rikkaruohoja ei torjuta kemiallisesti vaan rikkaruohot harataan koneellisesti ja rivivälit jyrsitään. Rivivälit hoidetaan sekä 1. että 2. vuonna Reglonella (tai Pastalla), minkä jälkeen riviväleihin levitetään paksu kerros olkea. Rikkaruohoja kitketään myös käsin keväisin ja syksyisin. Per Isingrundin mielestä rikkaruohot eivät ole pahin ongelma hänen viljelmillään vaan laikkutauti, jolle etenkin Korona on altis. Muista lajikkeista Per kertoi, että Florence on talvehtinut hyvin ja taimet ovat olleet terveitä ja taudinkestäviä.

5 Isoilla lohkoilla keskelle jätetään ns. poiminta-asemat, jonne lohkon kaikista osista on yhtä pitkä ja optimaalinen matka. Oslon etelä-puolen harsoviljelmillä Per käyttää sadettimia sekä hallantorjuntaan että kasteluun, muualla kasteluun käytössä ovat kastelutykit. Per Isingrund tekee oman kiinteän ohjelmansa mukaisesti ruiskutukset ja tuholaisseurannan tulosten perusteella tehdään tarpeen mukaiset lisäruiskutukset. Tänä vuonna on tehty 6 homeruiskutusta, sillä sateisen kesän vuoksi homeongelma on ollut iso. Homeen torjuntaohjelma on seuraava: Signum (2), Switch (2), Teldor (2) ja tarvittaessa lopetus vielä Signumilla. Härmän torjuntaan käytetään pääasiassa Topasia. Euparen on korvattu Amistarilla, mutta Perin mielestä Signumin teho on parempi. Vattukärsäkäs ei tällä alueella ole ongelma, vaikka muualla onkin. Luteita ja ripsiäisiä torjutaan Sumi-Alphalla. Kävimme pellolla, jossa Florencen taimet oli istutettu Rivivälit oli harattu 10 päivän ja kuukauden päästä istutuksesta. Penkkien keskeltä otetaan syksyllä taimia täydennysistutuksiin ja sen jälkeen taimivälit ruiskutetaan Reglonella. Tautiruiskutuksista taimille on tehty kesällä Signum- ja Topas-käsittelyt. Mansikkapunkin torjuntaan Mesurol on kallista, mutta kannattavaa, kun taimet ovat pieniä. Stine Mølstadin mustaherukkatila Nesissä Mølstadin tilalla on tehty sukupolven vaihdos vuonna 2005, minkä jälkeen tila on erikoistunut mustaherukan viljelyyn. Tila on Norjan suurin mustaherukkatila. Herukkaa viljellään 32 hehtaarilla. Herukan lisäksi tilalla kasvatetaan luumuja (2 ha) ja omenoita (0,5 ha). Herukan satotaso on tn/ha, mitä Stine piti äärettömän hyvänä. Tänä vuonna herukoita poimittiin suomalaisella Joonas-herukkapuimurilla kg. Stine on aiemmin työskennellyt viestintä- ja markkinointitehtävissä. Hän on tehnyt kirjan mustaherukan viljelystä ja marjan terveellisistä ominaisuuksista. Kirjaan on koottu myös erilaisia reseptejä mustaherukan käytöstä. Mølstadin tila on mukana Bioforskin tutkimusaseman herukkatutkimuksessa. Kävimme katsomassa koealuetta, jossa tutkitaan, mikä leikkauskorkeus olisi paras mustaherukkapensaan uusiutumisen kannalta (aikaisemmin käytetty 15 cm:n leikkauskorkeus vai vielä matalampi). Tilalla kokeillaan myös vaikuttaako laikkausajankohta pensaan kasvuun. Normaalisti pensaat leikataan keväisin, mutta koepensaista osa oli leikattu nyt syyskuussa, seuraavat leikataan lokakuussa ja vielä osa keväällä ja pensaista seurataan, onko laikkausajankohdalla vaikutusta marjantuotantoon. Stine kehui, että tutkimuksen, neuvonnan ja viljelyn välillä yhteistyö toimii hyvin ja yhteistyö on viljelijälle tärkeää. Stine kertoi, miten ilmaston muuttuminen on vaikuttanut herukan viljelyyn. Aikaisemmin tuotanto oli varmaa, mutta viime vuosien lämpötilojen vaihtelut ovat aiheuttaneet suuria ongelmia tuotannolle. Esimerkiksi talvella 2005 oli alkutalvesta hyvin lämmin jakso, jonka jälkeen tuli maaliskuussa pakkaskausi, joka vioitti herukkaa pahoin. Tällöin 10 hehtaarin alalta kaikki herukkapensaat piti leikata alas. Stinen mukaan talvet ovat vahingoittaneet enemmän vanhoja pensaita kuin uusia. Niinpä herukkapensaita on päätetty nyt nuorentaa enemmän. Käytännössä on todettu, että alasleikkuu 7 9 vuoden välein on hyväksi herukkapensaille. Herukantuotanto onkin täysin uusiutunut 15 viime vuoden aikana ja lajikkeet ovat vaihtuneet. Talvenkestävyyden lisäksi lajikevalintoihin on vaikuttanut kuluttajien vaatimuk-

6 set. Tänä päivänä vaaditaan sokeripitoisempaa herukkaa. Nyt viljellään skotlantilaisia lajikkeita, kuten makeaa ja pystykasvuista Ben Tronia ja Ben Noraa tai norjalaista Narve Vikingiä. Aikaisemmin herukkaa jalostettiin purkkituotteiksi, mutta nyt herukan tuoremyynti on kasvanut. Tuoremyynnin kasvusta huolimatta, esimerkiksi viime vuonna meijeri osti Stineltä herukkaa kg. Lopuksi tutustuttiin vielä pihapiirissä olevaan 400 vuotta vanhaan renkitupaan, jonka Stine on kunnostanut mm. kokouskäyttöä varten. Stine Mølstad kertoi mustaherukan viljelyn muutoksista Norjassa sekä Mølstadin tilalla tehtävistä herukkatutkimuksista. Rune Hagelundin mansikka- ja vadelmatila Jølstadissa Tilalla on viljelyksessä mansikkaa 15 ha ja vadelmaa 6 ha. Lisäksi tilalla on 50 emakon yhdistelmäsikala. Rune tekee marjanviljelyssä yhteistyötä naapuritilan kanssa, joka on tänä vuonna siirtänyt viljelyksensä luomuun. Rune on aikaisemmin toiminut tutkijana, joten hän on hyvin kiinnostunut lajike- ja tunnelikokeiluista. Vadelmalajikkeet ovat Glen Ample ja uutuutena Glen Magna. Magna on rungoltaan selvästi vahvempi kuin Glen Ample ja piikikäs. Magna on n. 10 pv myöhempi kuin Ample. Hän on todennut, että Glen Ample on kuluttajien mieleen ja lajikkeeseen siirtyminen onkin kasvattanut runsaasti vadelman kulutusta. Toisaalta taas

7 Glen Ample on hyvin herkkä mm. versotaudille ja harmaahomeelle sekä vihannespunkille. Vadelmaa on tunneliviljelyssä 1,5 ha. Tänä vuonna tunneliviljely onnistui selvästi paremmin kuin avomaanviljely, sillä kesä oli hyvin sateinen. Tavoitteena on saada noin puolet vadelmasta katteen alle sadon varmistamiseksi Rune Hagelundin tunneliviljelyssä olevat vadelmat. Tietoja viljelymenetelmistä: riviväli 3 m, katekangas 1,65 m, tunnelin leveys 9 m peruslannoitus (typpitaso 50 kg/ha), lisäksi tihkukastelun kautta lannoitusta sadonkorjuun loppuun asti (1.5 johtoluku). Lehtilannoituksena ei anneta mitään. torjunta-aineina härmän torjuntaan Teldor, Switch ja kuparivalmiste Nordox. Nämä tehoavat myös versotautiin. parhaillaan meneillään versojen laikkaaminen (14 versoa/m) ja pieni latvonta versot tuetaan talveksi pystyyn yksittäisillä kiinnittimillä ja kukinnan jälkeen avataan V-asentoon. muovit pidetään päällä n. 2,5 kk vuodesta ja otetaan pois talveksi käärittynä mustaan muoviin. Vadelman tukkuhinta on 40 kr/kg (n. 4,8 ), 20.8 jälkeen tukkuhinta tuplaantuu. Vadelmat pakataan 350 gramman rasioihin. Mansikkalajikkeita ovat Florence ja Blink (Blink on Sengan ja Honeyn risteytys). Poimijat tulevat Puolasta, mutta myös Valkovenäjältä ja Moldovasta. Tuntipalkka on 100 kr/h (12 ). Liikevaihdosta 60 % menee palkkoihin. EU:n kansalaiset voivat työskennellä 3 kk ilman työlupaa. Mansikat myydään tukkuun 1 litran rasioissa.

8 Bioforsk Østin tutkimusasema, Apelsvoll, Kapp ( Tutkimuslaitoksella on 15 toimipistettä, joissa työskentelee 460 työntekijää. Laitos saa tukea valtiolta 30 %, loput hankittava erilaisilla projekteilla. Tutkimuslaitos tutkii marjoja, perunaa, nurmea (golf), viljoja, yrttejä ja vihanneksia. Lisäksi harjoitetaan maaperätutkimusta sekä valumavesien ravinnepäästöseurantaa. Apelsvollissa herukkatutkija Nesin lisäksi kaksi tutkijaa (kasvifysiologi ja ravitsemuksen asiantuntija). Tutkimuksissa on tavanomaisen viljelyn lisäksi luomuviljelyä, sillä Norjan hallituksen tavoitteena on nostaa luomuviljelyn osuudeksi 15 % viljelypinta-alasta vuoteen 2015 mennessä. Tällä hetkellä luomuviljelyä on Norjassa n. 6 % alasta. Tutkimuksia tehdään tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Aluksi Arnfin Nes kertoi muutamia asioita marjoista ja marjanviljelystä: * Norjan marjanviljelyalat ja sadon arvot milj. Norjan kruunua: Marja viljelyala, ha sadon arvo milj. NOK mansikka vadelma herukka muut Kehityssuuntia marjantuotannossa: o tuottajat vähenevät, pinta-alat kasvavat o suuntaudutaan entistä enemmän tuoremarjojen viljelyyn, myös tuorekulutus lisääntyy o tuodaan esille marjojen terveysvaikutuksia (kuulimme marjojen suhteellisista antioksidanttiluvuista; ruusunmarja, mustikka ja mustaherukka parhaita lähteitä) o tuotannossa käytetään entistä enemmän suojaavia katteita - Vadelmalajikkeita: o Skotlantilaiset Glen Ample 70 %, Glen Moy, Glen Magna sekä norjalainen Veten. o Teollisuuslajike Veten kestää huonosti pakastusta, kun taas Glen Ample hyvin. - Mustaherukkalajikkeita: o Skotlantilaiset Ben Tron 60 %, Ben Nare, Ben Hope o Norjalaiset: Narve Viking, Hedda o Hedda on hyvin koneellista korjuuta kestävä, mutta harmaahomeelle herkkä - Mansikkalajikkeet: o Korona on tärkein mansikkalajike, erityisesti mausta pidetään o muita Florence, Frida o jatkuvasatoisissa lajikkeissa marjan laatu on osoittautunut huonoksi

9 o Jatkuvasatoisista norjalainen Ridder ja englantilainen Flamenco kasvatetaan pääosin tunneleissa. Tämän jälkeen siirryimme katsomaan koealueita ja samalla Arnfin kertoi meneillään olevista tutkimuksista: Vadelmatutkimukset: 1. Sadontuottokyvyn parantaminen: Tutkimus, jonka tavoitteena on löytää lajikkeet ja menetelmät, jotka tuottavat satoa 1 kg marjoja/taimi. On mahdollista tuottaa jopa 3 kg marjoja/taimi. 2 krt/pv kastelu, kylmävarastoon takaisin kahdella versolla. 2. Satokauden pidentäminen selvitetään, koska taimi on siirrettävä kylmävarastosta kasvualustaan, jotta sato ajoitetaan oikein. Kesällä -08 aloitettu tutkimus, jossa vadelman taimet ovat siirretty avojuurisina syksyllä kylmävarastoon (lämpötila -2) alkaen pois kylmävarastosta ja istutus eri aikoina Sadonkorjuu alkanut syyskuun alussa ja jatkuu edelleen. Sadonkorjuun jälkeen leikataan taimet siten, että jätetään osaan taimista 2 versoa ja osaan 1 verso. Taimi siirretään takaisin -2 asteen kylmävarastoon marras-joulukuussa 2,5 3 litran astioissa. 3. lämpötilan vaikutusta vadelman tuottoon. Osa taimista kasvaa 25 asteessa, osa 20 asteessa ja osa ulkona (n. 15 astetta). Tässä kokeessa havaittiin, että ulkona viileässä olevat taimet tuottavat marjoja vain latvaan, muut myös alaoksille. 4. Lajikekoe 12 eri lajiketta, verrokkina Glen Ample perinteisiä 2-vuotisia lajikkeita, tuloksia 5 6 vuoden sisällä o Tutkijan ja suomalaisten viljelijöiden välillä heräsi keskustelu vadelman versojen sitomisesta alas. Bioforskin kokeiden mukaan alas sidotuissa versoissa marjat ovat pienempiä. Sen sijaan Anttilan tilan kokemusten mukaan alas sitominen kannattaa paremman valonsaannin vuoksi. o Syyslajikkeet Polka ja Erika tuottavat satoa 1. vuodesta lähtien. Niitä ei leikata vaan sekä uudet että vanhat versot tuottavat satoa

10 Bioforskin tutkimusaseman vadelman koeviljelmät. Mansikkatutkimukset 1. Kastelulannoitustutkimus aloitettu keväällä -08 Korona ja Florence istutettu ja kukinta alkoi Tutkimusviljelmällä kasteluveden ph on 6 ja johtoluku 2 Kastelulannoitus elokuussa 2 krt/vko. Kokeiden mukaan näyttäisi siltä, että runsas vedensaanti lisäisi uutta kasvustoa. 2. Lannoitus/istutuskoe (3 v.) Lajikkeina Korona, Frida ja Florence Kolme eri tutkimusta: i. istutus kesäkuussa tai elokuussa ii. typpilannoitus joko 50 tai 150 kg/ha iii. syksyllä lannoitus tai ei iv. 1. vuoden tuloksissa ei suuria eroja, sääolot haasteelliset. v. Harmaahomeesta: Kesällä -09 runsaat sateet aiheuttivat harmaahomeongelman eikä satoa pystytty korjaamaan kokonaan. Lannoitusmäärällä ei havaittu olevan vaikutusta harmaahomeen esiintymiseen. Simen ja Ole Myhrene, Myhrene Oy, Sylling ( ) Tilalla viljellään tällä hetkellä mansikkaa (15 ha), vadelmaa (1 ha), salaattia (30 ha), kirsikkaa (1 ha) ja kaalia (200 ha). Mansikasta 2,5 ha on luomuviljelyssä. Luomumansikan sato 22 tn/ha, kun vastaavasti tavanomaisella mansikalla sato jäi n. 14 tn/ha (norm. 17 tn/ha). Mansikkalajikkeina ovat Korona ja Florence. Tunneli-Korona tullaan vaihtamaan Sonataan. 60 puolalaista ja vietnamilaista töissä.

11 Myhrenen tila tekee yhteistyötä kolmen eri tilan kesken luomun osalta. Tiloilla on eri tuotantosuunta kuin Myhrenellä, joten tätä kautta saadaan vilja välikasviksi marjalohkoille. Ennen viljelyksille siirtymistä kävimme katsomassa oljenlevityskonetta, sillä Norjassa pääosa mansikkapeltojen riviväleistä on katettu oljella. Koneen levitysteho on 0,5 ha/h, kerralla kone levittää 3 riviä. Nämä viljelykset, joilla kiersimme, olivat 100 m merenpinnan yläpuolella. Tilalla on myös peltoja 400 m merenpinnan yläpuolella. Ylempänä olevilta pelloilta saadaan satoa 2,5 viikkoa myöhemmin. Isännän tavoitteena on myös perustaa kolmas viljelmä etelämmäksi Drammeniin, jossa voitaisiin aloittaa 2 vk aikaisemmin. Tällä kaudella tuotettiin yhteensä kg marjaa Oslon markkinoille. Mansikat poimitaan klo Vadelmat toimitetaan kuluttajapakkauksissa tuoremyyntiin Osloon kolmella omalla autolla. Tutustuimme tunneliviljelyssä olevaan Glen Ample -vadelmaan. Ensimmäisenä vuonna versot lankatuetaan, toisena vuonna laitetaan V-tuenta. Vadelmat tihkukastellaan (2 letkua/rivi). Vadelmia sumutetaan kasvihuoneen harjalta 4 krt/vrk, mikä häiritsee mukavasti tuholaisia, etenkin punkkeja. Tunnelissa vadelmasta otetaan sato joka toisesta rivistä. Vanhat leikataan pois satokauden jälkeen. Tällöin valoa saadaan paremmin ja sato voi olla lähes 10 tn enemmän. Kausihuoneviljelyssä ei homeesta ole todettu olevan ongelmia. Petopunkkeja on kokeiltu tuholaistorjunnassa. Tilalla on kokeiltu mansikan ja vadelman yhdysviljelyä tunneleissa, mutta ruiskutusten vuoksi se ei ole onnistunut. Tilalla tuotetaan itse mansikantaimia. Taimet kasvatetaan 6 cm:n poteissa, yhdessä pottilevyssä on 60 tainta. Taimet laitetaan potteihin kasvihuoneeseen syyskuun alussa. Kasvihuonekalvo otetaan syksyllä pois. Taimet ovat talven lumen peitossa. Nyt taimia on yhteensä kpl, istutustiheys /ha. Taimet istutetaan käsin. Mansikkapellot ruiskutetaan syksyllä, myös mansikkarivin keskeltä. Suurta kiinnostusta herätti kirsikkaviljelmän kate. Kirsikkapuut oli katettu saksalaisella varjostusverholla. Verho koostui verkosta ja siinä kiinni olevista pitkittäisistä harsomaisen kankaan kaistaleista. Verhosta lisätietoja nettiosoitteesta tai

12 Myhrenen tilan kirsikkapuut on katettu saksalaisella varjostusverholla Hotellissa seurueeseemme liittyi tanskalaissyntyinen neuvoja Dan Christensen. Danin neuvontarenkaaseen kuuluu 170 marjan-, hedelmän- ja vihannesviljelijää Oslon seudulta. Neuvontarenkaan jäsenyys maksaa kr/v ( ), neuvojan käynti tilalla 500 kr/h (60 ). Neuvojan palkkaukseen saadaan myös valtion tukea. Tilakäyntien lisäksi Dan järjestää syksyisin viljelijätilaisuuksia, jossa käydään läpi kulunutta satokautta. Taustatiedoksi Dan kertoi, että Tanskassa ei viljellä enää Koronaa, sillä se on liian pehmeä, eivätkä kaupat halua sitä. Sen sijaan Norjassa Korona on päälajike. Danin mielestä Norjassa ei laatu ole tällä hetkellä niin tärkeä tekijä kuin Tanskassa. Tanskan päämansikkalajikkeet ovat Honeyoe (40 %), Sonata ja Florence. Hans Olav ja Olav Moskvilin marjatila Nykirkessa Moskvilin tilalla viljellään mansikkaa (4,5 ha), vadelmaa (1,5 ha), viljaa sekä kasvatetaan sikoja ja kanoja. Mansikkaa on viljelty 10 vuotta, 9 vuotta sitten ryhdyttiin mansikkaa kasvattamaan tunneleissa (3,5 ha). Näin ollen mansikan poiminta-aika on 10 viikkoa. Marjat menevät tukkuun, kauppoihin sekä tilalta suoraan kuluttajille. Myös itsepoimijoita käy. Kesän 2009 aikana poimittiin mansikkaa kg. Tilalla on 22 puolalaista työntekijää, joiden tuntipalkka on 107 kr/h (n. 13 ). Päälajikkeet ovat Korona, Florence, uutena

13 Sonata. Mansikan taimista 70 % tuotetaan itse. Sonata-lajikkeen taimet ostetaan, sitä ei ole lupa tilalla itse lisätä. Avomaalla viljeltävän mansikan taimen rivivälit katetaan oljella tammikuussa ennen lumen tuloa (lunta tammi-maaliskuu). Tutustuimme tunneliviljelyssä olevaan mansikkamaahan. Mansikka on istutettu toukokuussa, katteena muovi. Tällä maalla tunneli laitetaan päälle lokakuussa. Mansikka on tunnelissa 2 vuotta, sen jälkeen 3 vuotta ilman tunnelia. Tunnelissa viljeltävälle mansikalle tarvitaan myös harso hallantorjuntaan. Kun tunnelimansikalla on harso katteena, mansikka kestää -5 pakkasastetta. Harso laitetaan joulukuussa. Avomaalla viljeltävälle mansikalle ei laiteta harsoa. Tilalla on todettu, että tällöin Korona vioittuu -20 asteessa. Tilalla välikasvina on vilja. Ongelmana on vähäinen välikasvien käyttömahdollisuus, sillä mansikalla pidetään 6 välivuotta. Glen Ample -vadelmalajiketta viljellään tunnelissa. Viljelijä ei ole lajikkeeseen tyytyväinen. Glen Amplella on havaittu vatunäkämäpunkkiongelma, jonka on havaittu olevat isompi kuin muilla lajikkeilla. Punkkia on torjuttu Denitron-ruiskutuksin (tehoaine fenpyrokisimaatti) sekä mäntysuovalla, mutta teho ei ole ollut 100 %. Sitä on myös Tanskassa, mutta ei niin paljon kuin Norjassa. Marja Tuononen selvitti matkan jälkeen, että kysymyksessä on vatunäkämäpunkki: Vatunäkämäpunkki (Phyllocoptes gracilis) (gallmite): Naaras 0,11 0,13 mm, vaalean ruskehtava. Talvehtii silmusuomujen välissä ja kuoren halkeamissa. Äkämäpunkit elävät vadelman lehtien alapinnalla aiheuttaen imennällään kasvin lehtiin yläpinnalta selvästi rajautuneita keltaisia laikkuja, alapinnalla lehti vaalenee. Kuivina kesinä vioitusta voi olla myös raakileissa, jotka epämuodostuvat ja kypsyvät epätasaisesti. Nuorten versojen lehdet saattavat kellastua kokonaan. Lehtivioitus muistuttaa vadelman keltamosaiikkiviruksen aiheuttamia oireita. Äkämäpunkin merkitys vadelmalla on yleensä pieni, mutta jos kellastuneita lehtiä on paljon, heikkenee vadelman kasvu merkittävästi. Taimistoissa torjunta on joskus tarpeen. Vadelmalla on myös versotautia, johtuen tiiviistä istutuksista ja kosteudesta. Tilalla on ongelmia myös etanoista, jotka ovat suuria n. 10 cm:n pituisia. Osa vadelmista katettiin ja osa vasta heinäkuussa. Näin saadaan pidempi satokausi. Suurin osa vadelmista myydään suoraan tilalta (60 65 kr/kg ~ 7,2 + alv 14 %), itsepoiminnassa hinta on 40 kr/kg (4,8 ). Vadelmatunnelin kustannus on noin kr /1000 neliömetriä. Yhden hehtaarin tunneleiden siirto uudelle maalle maksaa noin kr. Norjassa ei saa tunneleihin investointitukea kuten esim. Skotlannissa. Tulevaisuudessa Moskvilin tilalla panostetaan satokauden pidentämiseen ja laadun parantamiseen. Esim. etsitään kovempikuorista mansikkaa, joka olisi kestävämpää. Myös marjojen tuotantomääriä halutaan kasvattaa.

14 Gudmund Granin mansikka- ja vadelmatila Sandessa Tilalla viljellään mansikkaa 3:lla ja vadelmaa 5 hehtaarilla, loput 12 hehtaarista on viljalla. Ensimmäiseksi tutustuimme tilan koneisiin. Erityistä kiinnostusta herätti norjalainen ruisku, samantapainen joka nähtiin jo ensimmäisessä vierailukohteessa. Myös laitteissa oleva yksinkertainen pikakytkentäkolmio kiinnosti erityisesti ryhmän miehiä. Sekä Norjassa että Tanskassa on paljon tutkittu ruiskutustekniikkaa. Ruiskutusveden määrissä on maakohtaisia eroja, Tanskassa yleinen käsitys on että 400 l on hyvä, kun taas Ruotsissa käytetään 600 l ja Suomessa jopa 1000 l/ha. Norjassa käytetään korkeaa ruiskutuspainetta, kg, jolloin sumu on parempi ja saadaan parempi iskuvoima. Toki myös kiinnitteitä käytetään. Dan oli hankkinut UV-lampun, jonka kanssa hän kiersi katsomassa viljelijöiden ruiskutustuloksia. Ruiskutusveteen lisätty fluoresoiva aine näytti lampun valossa hyvin miten peittävyys oli onnistunut. Lamppu oli Labinon markkinoima TrAc Pac Pro (Trigger ballast & accumulator pro). Lisätietoa ruiskutustekniikasta seuraavista tanskalaista linkeistä: mansikka: kaali: sipuli: Norjassa yleisesti mansikanviljelyssä käytettävä ruisku nähtiin Isingrundin tilalla sekä viimeisessä vierailukohteessa Granin tilalla (kuva Granin tilalta).

15 Jälleen Granin tilalla todettiin, ettei mansikanviljelyssä Norjassa käytetä juurikaan muovia. Norjalaisten mielestä muovia käytettäessä härmä ja harmaahome aiheuttavat enemmän ongelmia. Taudit eivät ole juuri ongelma, vaan enemmän tuholaiset ja rikat. Rikkakasveista mainittiin etenkin peltovillakko (Senecio vulgaris), jonka haituvat tarttuvat mansikkaan ikävästi. Granin viljelyksillä kaikki mansikka peitetään harsolla lokakuun alussa. Harson päälle laitetaan sipuli- tai hernesäkkikangasta muistuttava verkko suojaamaan harsoa eläimiltä. Lajikkeina ovat Florence sekä Korona. Vadelmalajikkeen on Glen Ample. Vadelmaviljelyksiin ei tarkemmin tutustuttu. Sen sijaan käytiin katsomassa äskettäin rakennettuja poimijoiden majoitus- ja sosiaalisia tiloja. * * * Matkan aikana muistiin kirjasivat Marika Viljanen, Pirjo Välimäki, Kari Kajanoja, Ilkka Kopo, Antti Prehti, Leena Kirahmo-Haavisto, Pasi Sariola. Matkaraportin on kommentoinut Marja Tuononen.