Jyväskylän kaupunki Yhdyskuntatoimi Kaupunkisuunnitteluosasto. Jyväskylän Sintinsuon ennallistamisselvitys

Transkriptio

1 Jyväskylän kaupunki Yhdyskuntatoimi Kaupunkisuunnitteluosasto Jyväskylän Sintinsuon ennallistamisselvitys Markku Koskinen 16. lokakuuta 2008

2 Sisältö 1 Johdanto Selvityksen tarkoitus ja selvitysalue Sintinsuo Soiden ennallistaminen Termistöä Tutkimusmenetelmät 6 3 Tulokset Suon alkuperäinen tila Aikaisemmat selvitykset Valuma-alue Kuviotiedot Ojaverkosto Suositeltavat ennallistamistoimenpiteet Toimenpiteiden tavoite Ojien tukkiminen ja patoaminen Puuston poistot Ennallistumisen seuranta 17 6 Kommentteja Valkeamäen kaavaluonnoksesta Sintinsuon osalta 18 7 Lähdeluettelo 24 2

3 1 Johdanto 1.1 Selvityksen tarkoitus ja selvitysalue Tämän selvityksen tavoite on tehdä ennallistamissuunnitelma Jyväskylän Sintinsuolle, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta luoteeseen (ks. kartta 1). Sintinsuon ympärille ollaan kaavoittamassa asuinaluetta, mikä aiheuttaa suolle virkistyskäyttöpaineita. Suunnitelmalla on tarkoitus turvata suoluonnon säilyminen kaupunkiasutuksen keskellä ja virkistyskäytön kohteena. Selvitysalueen koko on noin 30 hehtaaria, mistä suurimman osan muodostaa Sintinsuo. Kartta 1 Sintinsuon sijainti Jyväskylän kartalla 1.2 Sintinsuo Sintinsuo on Jyväskylän Valkeamäessä sijaitseva, noin 26-hehtaarinen keidassuo. Se koostuu kahdesta etelään suuntautuvasta haarasta ja niitä yhdistävästä pohjoisesta keskustasta. Suon eteläpuolella kulkee hiekkatie, ja haarojen välissä on kivennäismaasaareke. Suolla on kaksi selvästi erottuvaa veden purkupaikkaa. Keidaskeskus on suon pohjoispäässä, ja siltä valuvat vedet päätyvät kahteen haaraan, läntiseen ja itäiseen. Läntiseen haaraan lähtevät vedet päätyvät länteen lähtevään vesienpurkureittiin, joka johtaa Hanhiojaan, ja itään lähtevät vedet päätyvät itähaaran eteläosasta perattua puroa pitkin Mustalampeen. Läntisen haaran eteläosat ovat muodostuneet 3

4 omaksi kapeaksi keitaakseen, josta vedet valuvat enimmäkseen pohjoiseen ja päätyvät läntiseen purkuväylään. Osa haaran vesistä päätyy etelään kaivetun ojan kautta puroa pitkin Mustalampeen. Kartta 2 Sintinsuo. Huom. ojien virtaussuunnat eivät pidä paikkaansa Sintinsuon valuma-alueella, varsinaisen Sintinsuon lounaispuolella, on hydrologisesti siitä riippumaton mesotro nen suo, jolla esiintyy korpia ja rämeitä sekä pienialainen mesotro nen saraneva. Suon vedet päätyvät pääosin läntiseen vedenpurkuväylään. Suon koillisosa on ollut viime vuosisadan alkupuolella turpeennoston kohteena, minkä yhteydessä sinne on kaivettu joitakin ojia. Ojaverkostoa on täydennetty 1960luvun lopulla tai 1970-luvulla. Sintinsuon valuma-alueelle ja osin suolle itselleen on Valkeamäen osayleiskaavaluonnoksessa osoitettu pientaloalueita, jotka leikkaisivat suosta noin 5,5 hehtaaria ja valuma-alueesta noin 30 hehtaaria. 1.3 Soiden ennallistaminen Kolmannes Suomen maapinta-alasta on soita. Niitä on ojitettu 1800-luvun lopulta alkaen, jolloin ojitettiin lähinnä reheviä soita pelloiksi ja laitumiksi luvulla, ja etenkin sen puolestavälistä eteenpäin, alkoivat soiden ojittamisen metsänkasvatusta varten. Ojittamisen huippuvuodet olivat 1960-luvun lopulla, jolloin ojitettiin 4

5 jopa hehtaaria vuodessa. Uudisojitustoiminnan lähes loppuessa vuonna 1995 oli Suomen soista yli puolet, noin 5 miljoonaa hehtaaria, ojitettu. Ojitukset kohdistuivat suhteellisesti voimakkaimmin valmiiksi runsaspuustoisiin suotyyppeihin, joita Suomessa ovat lähinnä korvet. Niinpä korvista on Etelä-Suomessa ojitettu jopa 90 prosenttia. Ojitusten suuren määrän vuoksi heräsi 1980-luvulla huoli suoluonnon säilymisestä Suomessa. Soidensuojeluohjelma keskittyi lähinnä luonnontilaisten soiden ja suon osien suojeluun, minkä vuoksi korpien osuus suojelluista soista jäi suhteettoman pieneksi. Suoluonnon säilymisen takaamiseksi onkin todettu olevan tarpeen palauttaa osa ojitetuista soista luonnontilaisen kaltaiseen tilaan ennallistamalla ne. Ennallistamista tehdään etenkin kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla, joihin ojitettuja soita on muiden alueiden yhteydessä päätynyt. Suon ojittamisen tärkein tavoite on alentaa vedenpintaa turpeessa niin, että puiden juuret pääsevät kasvamaan riittävän syvälle ja puuston kasvu kiihtyy. Samalla pintaturve kuivuu ja suon pinnan pienilmasto muuttuu, mikä johtaa soille erikoistuneiden lajien häviämiseen. Pintaturpeessa tapahtuvan hajotuksen kasvaessa turpeen kertyminen lakkaa monin paikoin. Ennallistamisella yritetään palauttaa soille niiden luontainen vesitalous, minkä seurauksena suokasvillisuus palaa kasvupaikoilleen ja turpeen kertyminen alkaa uudelleen. 1.4 Termistöä Tässä raportissa käytetään useita suotieteellisiä termejä, jotka voivat maallikkolukijalle olla vieraita. Alle on kerätty joitakin tämän selvityksen kannalta olennaisimpia soiden ekologiaan liittyviä termejä selityksineen. Ombrotroa Pelkän sadeveden varassa toimivaa suota tai sen osaa kutsutaan ombrotroseksi. Minerotroa Kivennäismaalta vesiä ja sitä kautta ravinteita saavaa suota tai sen osaa kutsutaan minerotroseksi. Minerotroset suot jaetaan kolmeen luokkaan, oligo- (niukka-), meso- (keski-) ja eutrosiin (runsasravinteiseen) soihin. Minerotrosta suota kutsutaan myös reunavaikutteiseksi. Pienmuoto Pienin yleisesti käytetty suonpinnan jaottelun yksikkö. Suon pinnan osa, joka erottuu ympäristöstään korkeutensa ja kosteutensa perusteella. Suolla voi olla märimmästä (alimmasta) kuivimpaan (ylimpään) pintaan kulju- /rimpipintoja, välipintoja ja mättäitä. Suotyyppi Pienmuotoa isompi suonpinnan jaottelun yksikkö, joka määritellään muista suotyypeistä erottuvan kasvillisuusyhdistymän perusteella. 5

6 Suoyhdistymätyyppi Suotyypeistä koostuva isompi yksikkö, jolla on ominainen hydrologia. Suoyhdistymätyyppejä ovat Suomessa keidassuot, aapasuot ja palsasuot. Keidassuo Suoyhdistymätyyppi, jonka keskiosat ovat reunoja korkeammalla. Keidassuon osat ovat laide, reunaluisu ja keskusta. Laide on keidassuon rehevin osa, joka saa vesiä kivennäismailta. Reunaluisu nousee laiteelta kohti keskustaa, ja sillä rehevyys vähenee ylöspäin mentäessä. Pitkälle kehittyneen keidassuon keskusta on ombrotronen. Turvekangas Ojitettu suo, jonka kasvillisuus on ojituksen seurauksena muuttunut vastaamaan tietyiltä osin kangasmaiden vastaavan rehevyystason kasvillisuutta. Muuttuma Ojitettu suo, jonka kasvillisuus on vaihtumassa suokasvillisuudesta kangaskasvillisuudeksi. Ojikko Suo, joka on ojitettu, mutta jonka kasvillisuudessa ei ole havaittavissa ojituksen aiheuttamia muutoksia. 2 Tutkimusmenetelmät Sintinsuon eri suotyyppien kuviorajat muodostettiin maastokäyntien ja vääräväriilmakuvien perusteella kasvillisuusluokkien ja kuivatustilanteen mukaan. Puustoltaan huomattaville kuvioille otettiin puustotiedot Jyväskylän metsätaloussuunnitelmasta, johon Sintinsuo kuuluu. Kuvioiden suotyypit määritettiin Suokasvillisuusoppaan (Eurola et al., 1995) mukaisesti. Kasvilajilista kerättiin koko suota koskevana, joskin joiltain erityisen kiinnostavilta kuvioilta kerättiin lista merkittävistä lajeista erikseen. Ojaverkoston tila määritettiin silmämääräisesti maastossa. Ojan kunto määritettiin neliportaisella asteikolla: avoin, vähän umpeenkasvanut, melko umpeenkasvanut, umpeenkasvanut. Käytettävissä olevien ojamaiden määrä arvioitiin samoin neliportaisella asteikolla: ei ojamaita, vähän ojamaita, jonkin verran ojamaita ja runsaasti ojamaita. Suositeltu toimenpide (patoaminen tai täyttäminen) arvioitiin ojan roolin (niskaoja, sarkaoja, valtaoja, pisto-oja ym.) ja käytettävissä olevien ojamaiden perusteella. Mikäli oja vaikutti olevan täysin tukkeutunut, ei suositeltu mitään toimenpiteitä. Vesien virtaussuunnat ojissa määritettiin maastossa silmämääräisesti, ja vedenjakajat sekä suon valuma-alue määritettiin pohjakartan korkeuskäyrien perusteella. Tässä työssä tehdyt havainnot on esitetty karttakuvissa tekstin lomas- 6

7 sa. Kuvat on tehty QGis 1 - ja Grass 2 -ohjelmistoilla, ja karttoja voidaan tarkastella Mapinfo-karttaohjelmistolla. Suon tila ennen ojitusta selvitettiin vuoden 1941 ilmakuvan ja suon nykytilan perustella. Tarpeelliset toimenpiteet pääteltiin Soiden ennallistamisoppaan (Heikkilä & Lindholm, 1999) avulla. Suotyyppien mahdollinen uhanalaisuus arvioitiin Raunion ym. (2008) mukaan. 3 Tulokset 3.1 Suon alkuperäinen tila Sintinsuon luonnontilaa on muuttanut eniten sen pohjoispäässä tapahtunut turpeennosto. Turpeennostokenttä lienee alunperin ollut suotyypeiltään lyhytkorsinevaa, keidasrämettä ja tupasvilla- sekä isovarpurämettä. Turpeennostoa edeltävältä ajalta ei ole saatavissa ilmakuvaa, mutta vuoden 1943 ilmakuvassa (kuva 1 sivulla 8) nähdään suon olevan enimmäkseen avoin lukuunottamatta itäistä haaraa, läntisen haaran kapeinta kohtaa ja läntistä vedenpurkureittiä. Kuvassa näkyvät jo turpeennostoa varten kaivetut ojat ja läntisen haaran läpi kaivettu oja, jolla vesiä on ohjattu etelässä kulkevan tien ali Mustalampeen luvun alussa tehdyssä kartassa Sintinsuo mainitaan kokonaisuudessaan rahkaiseksi. Sintinsuolle tehty metsäojitus, jota ei ole näkyvissä vielä vuoden 1963 peruskartassa, on ollut teholtaan varsin heikko. Suon reunakorvet ovat melko laajalti muuttuneet turvekankaiksi, samoin kuin läntisen vedenpurkuväylän keski- ja eteläosat. Lisäksi muutamat rämekuviot ovat kuivuneet muuttumatasolle, etenkin suon itäisen haaran eteläosissa. Metsänhoitotoimenpiteitä suolla ei juuri ole tehty, vaan puusto on saanut kehittyä omaa tahtiaan. Ojitus ei kuitenkaan ole kovin laajalti saanut puita kasvamaan siellä, missä niitä ei ennen ojitusta ollut, ja esimerkiksi itähaaran saraneva on säilynyt luonnontilaisena, vaikka sille on kaivettu ojia. 3.2 Aikaisemmat selvitykset Sintinsuon luonnetta ja luontoarvoja on selvitetty aiemmin Heikkisen (2008), Sihvosen (2007), Kumpulaisen (2005) ja Rajamäen (2004) toimesta. Heikkisen (2008) liito-oravakartoituksessa liito-oravan jälkiä on löytynyt Sintinsuon koillispuolisesta vanhasta kuusikosta. Sihvosen (2007) kokoamassa selvityksessä Sintinsuon avoimet nevalaikut ja pohjoisosien lammet mainitaan metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi

8 Kuva 1: Vuoden 1943 ilmakuva Sintinsuosta Kumpulaisen (2005) tekemässä perhosselvityksessä koko Sintinsuo noteerataan tärkeänä päiväperhosten elinympäristönä. Suolla havaittiin esimerkiksi Suomen kansainväliset vastuulajit rämekylmänperhonen (Oeneis jutta ) ja muurainhopeatäplä (Boloria freija ). Lisäksi suolta on tavattu rahkahopeatäplä (Boloria frigga ), joka on harvinaistunut, muttei varsinaisesti uhanalainen. Rajamäen (2004) tekemässä Valkeamäen luontoselvityksessä mainitaan Sintinsuo (Soidinsuo) ja sen lounaispuoleinen korpi. Sintinsuon keskiosat mainitaan luonnontilaisiksi, mutta reunojen ojituksen vuoksi sitä ei voida lukea metsälain mukaiseksi vähäpuustoiseksi suoksi. Sintinsuon lounaispuolisen korven suotyypiksi mainitaan mustikkakorpi. Selvityksessä kerrotaan alueilta havaitun teeren (NT), metson (NT) ja palokärjen (vanhan metsän indikaattorilaji) jälkiä. 8

9 3.3 Valuma-alue Sintinsuon 80-hehtaarinen valuma-alue (ks. kartta 4 sivulla 15) on pääosin rakentamaton. Sitä leikkaa eteläpuolella lievästi hiekkatie, jonka ojat johtavat vesiä etenkin valuma-alueen lounaisosista ohi suon. Valuma-alueen metsät ovat enimmäkseen kuivien ja karuhkojen kankaiden nuoria ja varttuneita kasvatusmänniköitä. Merkittävimmän poikkeuksen tähän muodostaa suon itäreunan lähellä oleva ikääntynyt kuusikko, josta on löydetty merkkejä liito-oravasta (Heikkinen, 2008). 3.4 Kuviotiedot Suurin osa Sintinsuon suokuvioista on erilaisia karuja rämeitä. Suon reuna-alueilla olleet korvet ovat enimmäkseen muuttuneet mustikkaturvekankaiksi, ja muutamat rämekuviotkin ovat kuivuneet muuttumatasolle. Luonnontilaisia korpia löytyy lähinnä suon länsireunan keskiosista, missä vesien poistumisreitille kaivettu oja on osunut erään lievästi luhtaisen ruoho- ja heinäkorven eteläpuolelle, eikä sen kuivatusteho ole ulottunut sinne. Suon alunperin avoimet osat ovat enimmäkseen säilyneet avoimina. Kuvion kuvauksen perään on kirjoitettu tummennettuna luontotyypin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (Raunio et al., 2008). Uhanalaisuusluokitusten lyhenteiden merkitykset ovat: LC Säilyvä, ei vaarantunut luontotyyppi (ei merkitty tässä selvityksessä). NT Silmälläpidettävä luontotyyppi. VU Vaarantunut luontotyyppi. EN Erittäin uhanalainen luontotyyppi. CR Äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. RE Hävinnyt luontotyyppi. 1. Mustikkaturvekangas I. Valtapuuna kuusi, seassa koivua ja mäntyä. Harvennettu. 2. Isovarpurämemuuttuma. Puustona melko heikkokasvuista mäntyä. 3. Isovarpuräme. Puustona heikkokasvuista mäntyä. 4. Lyhytkortinen räme. Puustona kitukasvuista mäntyä. 5. Tupasvillaräme. Puustona kitukasvuista mäntyä. 6. Tupasvillarämemuuttuma. Puustona heikkokasvuista mäntyä. 9

10 Kartta 3 Sintinsuon kuviokartta Selite Kuviot 12 Kuvioiden uhanalaisuus 0 14 EN VU m Isovarpuräme. Puustona heikkokasvuista mäntyä. 8. Ruohokorpi. Lievästi luhtainen. Puustona kuusta, koivua ja yksittäinen raita. Kenttäkerroksessa tuhka- ja kiiltolehtipajua. EN. 9. Mustikkaturvekangas II. Puustona nuorta mänty-koivusekametsää, seassa joitakin kuusia. 10. Mustikkaturvekangas I. Puustona varttunut kuusi-koivusekametsä, seassa joitakin mäntyjä. 11. Isovarpurämemuuttuma. Puustona heikkokasvuista mäntyä, seassa joitakin koivuja. 10

11 12. Isovarpuräme. Puustona heikkokasvuinen männikkö. 13. Tupasvillaräme. Puustona kitukasvuinen männikkö. 14. Oligotronen saraneva. 15. Ombrotronen lyhytkorsineva. 16. Isovarpurämemuuttuma. Puustona heikkokasvuinen männikkö. 17. Varputurvekangas. Puustona nuorehko männikkö. 18. Turpeennostokenttä. Puustona kitukasvuista männikköä. Oligotronen suokasvillisuus on valtaamassa turpeennostosarkoja. 19. Isovarpuräme. Puustona heikkokasvuinen männikkö. 20. Oligotronen lyhytkorsiräme. Puustona kitukasvuinen männikkö. VU. 21. Mesotronen, reunavaikutteinen, lievästi luhtainen nevakorpi. Kasvillisuudessa mm. tupasvilla, raate, maariankämmekkä ja kiiltolehtipaju. EN (jos tupasvillakorpi). 22. Puolukkaturvekangas II. Puustona nuori männikkö, seassa hieman koivuja. 23. Mustikkaturvekangas II. Puustona varttunut kuusikko, seassa koivua. 24. Isovarpurämemuuttuma. Puustona heikkokasvuinen männikkö. 25. Mustikkaturvekangas II. Puustona melko järeä koivu-kuusisekametsä. 26. Puolukkaturvekangas I. Puustona nuorehko kuusi-mäntysekametsä. 27. Puolukakturvekangas II. Puustona nuorehko mänty-koivusekametsä. 28. Isovarpurämemuuttuma. Puustona heikkokasvuinen männikkö. 29. Isovarpuräme. Puustona heikkokasvuinen männikkö. 30. Oligotronen saraneva. VU. 31. Puolukkaturvekangas II. Puustona nuori männikkö, seassa joitakin koivuja. 32. Luhtainen mesotronen nevakorpi. Vanha turpeennostokuoppa. 33. Tupasvillarämemuuttuma. Puustona heikkokasvuinen männikkö, seassa vähän koivua. 11

12 34. Mustikkaturvekangas I. Järeähkö kuusikko, seassa hieman koivuja. 35. Mesotronen nevakorpi. Veden läpikulkureitti. 36. Mesotronen sararäme. Puustona heikkokasvuista mäntyä ja koivua. 37. Mesotronen saraneva. VU. 38. Mustikkaruohokorpi. Puustona vaihtelevankokoista kuusikkoa, seassa jonkin verran koivua. VU. 39. Mustikkakorpi. Puustona kohtuullisen järeää kuusikkoa. VU. 40. Tuoreen kankaan soistuma. Puustona pääasiassa koivua, seassa kuusta. 41. Puolukkakorpi. VU. 42. Korpiräme. Puustona pääasiassa mäntyä, seassa alla kuusia ja hieman koivuja. VU. 43. Luhtakorpi. EN. 44. Mustikkaturvekangas I. Puustona varttunut kuusikko. 45. Tuoreen kankaan varttunut kasvatuskuusikko. 46. Luhtainen nevakorpi. Koivua, kuusia, pajupusikkoa. VU. 47. Ruohokorpi. EN. 3.5 Ojaverkosto Sintinsuo on alunperin ojitettu turpeennostoa varten 1900-luvun alkupuolella. Turpeennoston loputtua ojitusta täydennettiin 1960-luvun lopussa tai 1970-luvulla metsänkasvatusta varten. Ojaverkoston vaikutus suohon on ollut vähäinen lukuunottamatta reunakorpia, jotka ovat laajalta alalta muuttuneet mustikkaturvekankaiksi. Suon rämeet ja nevat ovat enimmäkseen säilyneet lähes ennallaan tai muuttuneet korkeintaan muuttumiksi suon itähaaran eteläosien puolukkaturvekankaaksi muuttunutta pientä kuviota lukuunottamatta. 1. Valtaoja. Eteläpäästään hieman umpeenkasvanut, pohjoispäästä täysin umpeenkasvanut. Ei toimenpiteitä. 2. Reunaoja. Melko umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Täytettävä. 12

13 3. Reunaoja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Täytettävä. 4. Sarkaoja. Umpeenkasvanut. Ojamaita vähän. Ei toimenpiteitä. 5. Valtaoja. Vähän umpeenkasvanut. Ojamaita melko runsaasti. Johtaa pohjoisesta tulevat vedet läntiselle vedenpurkureitille. Täytettävä. 6. Reunaoja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Mahdollisesti perattu puro. Ennallistettava suistein. 7. Niskaoja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Estää veden pääsyn kuvion keskelle. Täytettävä. 8. Sarkaoja. Avoin. Ojamaita runsaasti. Estää veden kulun idästä kuvion keskelle. Täytettävä. 9. Sarkaoja. Vähän umpeenkasvanut. Ojamaita melko runsaasti. Nopeuttaa veden poistumista kuviolta. Padottava. 10. Pisto-oja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Nopeuttaa veden poistumista rämeeltä. Täytettävä. 11. Valtaoja. Vähän umpeenkasvanut. Ojamaita runsaasti. Johtaa vesiä idästä lännen valtaojaan. Täytettävä. 12. Pisto-oja. Umpeenkasvanut. Ojamaita melko runsaasti. Vaikutus vähäinen. Ei toimenpiteitä. 13. Laskuoja. Umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Laskee keidaskeskuksen lammen pintaa. Padottava yläpäästä. 14. Laskuoja. Umpeenkasvanut. Ojamaita vähän. Vaikutus vähäinen. Ei toimenpiteitä. 15. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa suon reunaa. Täytettävä. 16. Niskaoja. Melko umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita vähän. Nopeuttaa veden kulkua pohjoisesta etelään. Padottava. 17. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa suon reunaa. Täytettävä. 18. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Johtaa vesiä idästä länteen vievään valtaojaan. Täytettävä. 13

14 19. Pisto-oja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita runsaasti. Kuivattaa suon kulmaa. Täytettävä. 20. Sarkaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa reunakorpea. Täytettävä. 21. Pisto-oja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Estää veden kulkeutumisen kivennäismaalta suolle. Täytettävä. 22. Pisto-oja. Vanha turvekuoppa? Umpeenkasvanut, ei toimenpiteitä. 23. Sarkaoja. Vähän umpeenkasvanut. Ojamaita melko runsaasti. Katkaisee veden kulun pohjoisesta etelään. Täytettävä. 24. Sarkaoja. Vähän umpeenkavasnut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa suon eteläosaa. Täytettävä. 25. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Katkaisee veden kulun kivennäismaalta suolle. Täytettävä. 26. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Katkaisee veden kulun kivennäismaalta suolle. Täytettävä. 27. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Nopeuttaa veden kulkua pohjoisesta etelään ja estää veden kulkua kivennäismaalta suolle. Täytettävä. 28. Niskaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita melko runsaasti. Katkaisee veden kulun pohjoisesta etelään, kuivattaa suon keskiosia. Täytettävä. 29. Sarkaoja. Vähän umpeenkasvanut, vetää, Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa suon keskiosia. Täytettävä. 30. Pisto-oja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa reunakorpea. Täytettävä. 31. Niskaoja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Katkaisee veden kulun kivennäismaalta suolle. Täytettävä. 32. Pisto-oja. Vähän umpeenkasvanut, vetää. Ojamaita vähän. Kuivattaa reunakorpea. Padottava alapäästä. 33. Pisto-oja. Avoin. Ojamaita melko runsaasti. Kuivattaa suon nurkkaa. Täytettävä. 34. Pisto-oja. Lähes umpeutunut. Ojamaita vähän. Padottava ala- ja yläpäästään. 14

15 Kartta 4 Ojaverkosto, vesien virtaussuunnat ja valuma-alueen rajat Selite valuma_alueet ojat m

16 4 Suositeltavat ennallistamistoimenpiteet 4.1 Toimenpiteiden tavoite Sintinsuosta tulee uuden asuinalueen ulkoilualue. Tämä asettaa ennallistamiselle tiettyjä, lähinnä maisemallisia rajoitteita. Voimakkaita hakkuita ja suon pinnan rikkomista tulee välttää. Ulkoilun ohjaaminen pitkospuin niin, ettei herkkä suon pinta vaurioidu, on tärkeää. Mikäli reunakorvet saadaan ennallistettua riittävän märiksi, niissä pitkospuureittien ulkopuolella kulkeminen ei ole houkuttelevaa. Tämä vähentää reunojen kulumista. Koska suon keskiosat ovat säilyneet ojituksesta huolimatta lähes luonnontilaisina, ennallistamisen tärkein tavoite on niiden osalta säilyttää niiden tila ennallaan ja ehkä vähitellen muuttaa niitä lähemmäs luonnontilaa. Läntisellä vedenpurkuväylällä ennallistamisen päätavoite on säilyttää ja levittää sen varrelle muodostuneita luhtaisia korpia. Toissijainen tavoite on palauttaa ojien keskellä olevat kuviot luonnontilaan. Sintinsuon lounaispuolisen suon säilyminen luonnontilaisena on turvattava kaavoittamalla sen ympärille riittävä suojavyöhyke. Ennallistamistoimia sinne ei ole suunniteltu, koska niille ei ole tarvetta. Ennallistamistoimenpiteet on esitetty kartassa 5 sivulla Ojien tukkiminen ja patoaminen Sintinsuon ennallistamiseksi on tarpeen täyttää useimmat suon reunoilla olevat ojat. Ojat ovat sen verran tuoreita, että ojamaita on ojien reunoilla enimmäkseen täyttöön riittävästi saatavilla. Mikäli turvetta joudutaan kaivamaan ojan vierestä suosta, on vältettävä isojen tai pitkien yhtenäisten kuoppien tekemistä. Tukittavat ojat on listattu ojaverkosto-kappaleessa, ss Ojien täyttö tehdään kaivurityönä mahdollisimman kuivana kautena, jotta suon pinnan rikkoutuminen jäisi niin vähäiseksi kuin mahdollista. Ennen ojien täyttämistä on tarpeen poistaa ojamaille kasvaneet puut. Padot tehdään pääosin ojan ylä- ja/tai alapäähän. Päiden väliin voidaan joutua tekemään lisäpatoja, mikäli ojan korkeusero patojen välillä on yli 10 cm. Yhteensä täytetään 23 ojaa tai ojan osaa ja padotaan 5 ojaa. 4.3 Puuston poistot Reunakorvista (kuviot 1, 10, 22, 23, 25, 27) poistetaan kaikki suon alimmille pinnoille ja toisaalta ojien varsiin kasvaneet nuoret puut ja taimet. Mättäillä kasvavat vanhat puut jätetään ainakin ennallistamisen alkuvaiheessa sijoilleen. Rämekuvioilla puuston poiston tarvetta on vain vähän, lähinnä kuviolla 24 (itähaaran keskeinen isovarpurämemuuttuma), jolta voidaan vähentää parhaiten kasvavia mäntyjä. Läntisen vedenpurkureitin muuttuneista osista (kuviot 9 ja 44) poistetaan välipinnoille 16

17 muodostunut puusto sekä kaikki ojien varsille kasvaneet puut. Kartta 5 Sintinsuon ennallistamistoimenpidekartta Selite Kuviot Ei toimenpiteitä Poisto välipinnoilta Parhaiten kasvavien puiden poisto ojat Ei toimenpiteitä Täyttäminen Patoaminen Ennallistettava suistein 5 Ennallistumisen seuranta Sintinsuon ennallistamistoimenpiteiden vaikutuksia voidaan seurata parhaiten määrittämällä muuttuneimpien reunakorpien suotyypit viiden vuoden välein. Määrittäminen voidaan tehdä asteikolla turvekangas-muuttuma-ojikko niin, että turvekankaalla kangas- ja mätässammalten osuus välipintojen sammalista on yli 75 %, muuttumalla yli 25 % ja ojikolla eli käytännössä ennallistuneella suolla alle 25 %. Seurannan voi tehdä oppilastyönä, ja siihen kannattaa varata aikaa pari päivää. Vaatimukset seurannan tekijältä ovat jonkinlainen kokemus maastokuvioiden muodostamisesta ja kasvillisuuden mittaamisesta sekä hyvä sammaltuntemus. Mikäli ennallistuminen ei vielä kymmenenkään vuoden kuluttua ole lähtenyt kunnolla käyntiin, tai mikäli puuston poiston kohteeksi otetuilla kuvioilla havaitaan voimakasta taimettumista, joudutaan harkitsemaan jatkotoimenpiteitä, kuten puuston vähentämistä edelleen. 17

18 Korpien ja lannoitettujen rämeiden ennallistamisen on havaittu aiheuttavan ravinteiden vapautumista (Koskinen, 2008), mikä voi aiheuttaa latvavesistöjen rehevöitymistä. Sintinsuon rämeillä ei kuitenkaan ole merkkejä lannoittamisesta, eivätkä korvet ole erityisen ravinteisia. Välittömästi Sintinsuon alapuoliset vesiuomat eivät myöskään ole luontoarvoiltaan merkittäviä. Huomattavaa vaaraa ravinteiden huuhtoutumisesta ei siis ole, mutta mikäli riskit halutaan minimoida, voidaan suo ennallistaa vaiheittain. Tällöin ensin ennallistettaisiin läntisen vedenpurkureitin korvet ja tukittaisiin itähaaran eteläpään ojat ja tehtäisiin puuston poistot kuviolla 27, ja vasta näiden ennallistuttua tehtäisiin muut toimenpiteet. Tällöin ennallistuneet alueet toimisivat puskurivyöhykkeinä myöhemmin ennallistetulle suon osalle. 6 Kommentteja Valkeamäen kaavaluonnoksesta Sintinsuon osalta Kaavaluonnoksessa esitetään Sintinsuon valuma-alueelle ja osin Sintinsuolle itselleen rakennettavan asuinalueita. Valuma-alueesta nämä pientaloalueet leikkaisivat noin 28 hehtaaria, ja suosta noin 5,5 hehtaaria (ks. kartta 6 sivulla 19). Rakentaminen vaikuttaisi suoraan ainakin kuvioihin 19-21, 23, 25-40, 46 ja 47. Suolle rakentaminen on ongelmallista, erityisesti koska Sintinsuo on lähes kauttaaltaan paksuturpeinen suo. Turvetta pitäisi poistaa mahdollisesti useita metrejä ja veden valuminen tontille estää. Rakentaminen muuttaisi suon vesivirtoja etenkin itäisessä haarassa niin, että se vaikuttaisi hyvin haitallisesti suon luonnontilaan. Suo pusikoituisi ja sen ominaispiirteet, kuten suokasvit, menetettäisiin. Turpeen kaivaminen voisi lisäksi aiheuttaa merkittävää kiintoaineen ja ehkä ravinteidenkin huuhtoutumista alavirtaan. Tämä on riski etenkin läntisellä vedenpurkureitillä ja suon itähaarassa. Luonnontilainen avoin suo on esteettisesti miellyttävä ja pitkospuureitin avulla sitä voidaan käyttää virkistäytymiseen, mutta pusikoitunut, hoitamattoman näköinen kitukasvuinen rääseikkö ei tähän käyttöön sovi. Useimmat Sintinsuota ympäröivät metsät ovat joutuneet raskaan metsätalouskäytön kohteiksi, mikä on heikentänyt niiden virkistysarvoja. Sintinsuon luonnontilaiset ja lähes luonnontilaiset korvet voisivat luoda virkistysalueelle erämaista vaihtelua talousmetsille. Sintinsuon itäisen haaran keskellä oleva luonnontilainen saraneva (kuvio 30) tuhoutuisi rakentamisen seurauksena täysin. Samaten sen ympärillä olevat lähes luonnontilaiset rämeet (kuviot 27 ja 29) häviäisivät. Turvekankaaksi muuttuneet, mutta palautettavissa olevat, korvet kuvioilla 23 ja 25 menetettäisiin. Samoin tapahtuisi kuvion 32 vedenkulku-uomalle, jossa on saraisen nevakorven piirteitä. Suon pohjoispäässä rakentaminen ulottuu hyvin lähelle kuviota 21, joka on erikoista, mesotrosta sarakorpea. Mikäli suon tämän osan vesivirrat muuttuvat, kuvio kuivuu ja muuttuu ikävän, pusikkoisen kangasmetsän oloiseksi. Lisäksi se edus- 18

19 Kartta 6 Yleiskaavaluonnoksessa esitettyjen asuinalueiden aiheuttamat muutokset suon valuma-alueessa ja kuvioissa m Selite Kuviot YKluonnoksen rakennusalueet Suon leikkautuvat osat Valuma-alueesta leikkautuvat osat Kuvioiden uhanalaisuus EN VU Leikkautuvien alueiden uhanalaisuus EN VU taa luonnontilaisena rehevänä korpena uhanalaista luontotyyppiä. Suon pohjoislaidan keskiosat, kuviot 11-18, ovat ombrotrosia tai vain heikosti minerotrosia, eikä valuma-alueella tapahtuva rakentaminen merkittävässä määrin uhkaa niiden olemassaoloa, koska niiden vesitalous ei ole merkittävässä määrin riippuvainen niitä ympäröivistä kivennäismaista. Läntisen vedenpurkureitin tärkein osa eli kuvio 8, luonnontilainen luhtainen korpi, on merkitty tonttimaaksi. Kuvio edustaa uhanalaista luontotyyppiä ja on luonnontilaisena korpena eteläisessä Suomessa hyvin harvinainen. Myös luhtaisia piirteitä sisältävä kuvio 46 on uhattuna. Se ei ole täysin luonnontilainen, mutta sillä on säilynyt runsaasti luonnontilaisen korven piirteitä, ja se edustaa uhanalaista luontotyyppiä. (Ks. kuva 2 sivulla 20.) 19

20 Kuva 2: Läntisen vedenpurkureitin luhtaista korpea Sintinsuon lounaispuolinen suomuodostelma (kuviot 35-42), jossa on oligo- ja mesotro sia nevakorpia ja -rämeitä sekä saranevaa, on todettu Rajamäen (2004) selvityksessä eteläreunan korpien osalta paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi. Tämän selvityksen perusteella suo on kokonaan luonnontilainen. Luonnontilaiset suot ovat Keski-Suomessa hyvin harvinaisia, ja suon luonnontilan säilyminen on tärkeää turvata yleiskaavassa. Jyväskylän metsätaloussuunnitelmassa suo on merkitty metsälakikohteeksi. Tällä hetkellä kaavaluonnoksessa suon itäreuna ja sieltä Sintinsuon länsipuoliseen korpeen vievä nevakorpijuotti, joka edustaa uhanalaista luontotyyppiä, ovat jäämässä rakentamisen alle. Lisäksi merkittävä osa sen valuma-alueesta on merkitty pientaloalueeksi. Täälläkin suon päälle rakentaminen muuttaisi vesivirtoja niin, että se lakkaisi olemasta luonnontilainen. Suon ympäri on suunniteltu rakennettavaksi tie, joka palvelisi joukkoliikennettä rengasreittinä. Tien alle jäisi läntisen vedenpoistumisreitin kuvioita. Välittömästi tien itäpuolella sen aiheuttama vaara on vedenpinnan liiallinen nousu, mikä saattaa muuttaa nykyään puustoiset suot avovesiksi. Lisäksi tien länsipuolisten kuvioiden ennallistuminen voi jäädä vajaaksi, mikäli vesiä ei ohjata kulkemaan vähintään kahden siltarummun avulla tien ali. Alkuperäisissä suunnitelmissa tielinja meni vaarallisen läheltä uhanalaista luontotyyppiä edustavaa kuviota 8. Parasta suoluonnon kannalta olisi, mikäli tietä ei rakennettaisi suon yli lainkaan, mutta em. vesitalouden järjestelyillä sen negatiivisia vaikutuksia voidaan vähentää. Tietä on perusteltu joukkoliikenteen mahdollistamisella, mutta kannattaisi ehkä harkita sen korvaamis20

21 ta joko linja-auton päätepysäkillä suon läntisen vedenpurkureitin pohjoispuolella tai kävely-yhteydellä vedenpurkureitin yli joukkoliikenteen äärelle etelään. Suon sadeveden varassa toimivat osat eivät ole erityisen herkkä suon valumaalueella tapahtuville muutoksille, koska ne eivät saa kivennäismailta valuvia vesiä luonnontilaisinakaan. Tällaisia osia Sintinsuolla ovat pohjoisosat ja läntisen haaran keskiosat. Sen sijaan suon reunat ovat kauttaaltaan kivennäismailta vesiä saavia, samoin kuin itäinen haara ja läntinen Hanhiojaan menevä vedenpurkureitti. Näistä etenkin itähaaran keskiosien oligotronen saraneva on säilynyt ojituksista huolimatta varsin luonnontilaisena. Samoin läntisellä vedenpurkureitillä on joitain lähes luonnontilaisia luhtaisia korpia (kuviot 8, 43 ja 46). Lounainen suo on myös kauttaaltaan kivennäismaalta tulevien vesien varassa. Näiden kuvioiden kannalta valuma-alueelta tulevan veden määrä ja laatu on erittäin tärkeää. Asuinalueiden rakentamisen yhteydessä tulee huolehtia siitä, että suon valuma-alueelle kertyvät sadevedet päätyvät suolle. Hulevedestä tulee erottaa öljyt ja sen jälkeen se tulee laskea pintavalutuskenttiä pitkin suon reunaan valuma-alueen muotoja mukaillen. Ehdotukset pintavalutuskenttien sijoituspaikoiksi on esitetty kartassa 7 sivulla 22. Ehdotetut pintavalutuskentät ovat kivennäismaille sijoitettuja, ja niiden päätarkoitus on levittää vesiä niin, etteivät ne tule suolle vain yhdestä pisteestä. Ravinteiden ja kiintoaineksen sitominen on tehtävänä toissijainen, koska hulevedet eivät todennäköisesti ole erityisen ravinteisia tai kiintoainespitoisia. Kentät on sijoitettu siten, että ne pyrkivät noudattamaan veden luontaisia virtausreittejä suolle. Lisäksi ne on pyritty sijoittamaan suon vesivirtojen yläpäähän niin, että vedet kastelevat suota mahdollisimman laajalta alalta. 21

22 Kartta 7 Hulevesien pintavalutuskenttien sijoittuminen suon ympärille Selite Kuviot YKluonnoksen rakennusalueet Pintavalutuskentät Valumasuunnat 22

23 Edellisen perusteella esitetään, että 1. suon päälle sen itäiseen haaraan, läntiselle vedenpoistumisreitille ja lounaisen suomuodostelman alueelle suunnitelluista asuinalueiden osista luovutaan 2. suon vesitalouden säilyminen turvataan johtamalla asuinalueiden suon valumaalueella olevien osien hulevedet pintavalutuskenttien kautta suolle 3. suolle perustetaan luontopolku, joka esittelee keskisuomalaista suoluontoa ja sen muutoksia 4. suon pinnan kulumisen estämiseksi suunnitellaan kattava pitkospuureitistö, jonka varrelle em. luontopolun rastit sijoittuvat. 23

24 7 Lähdeluettelo Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K., Suokasvillisuusopas. Numero 14 teoksessa Oulanka reports. Oulanka biological station, University of Oulu. Heikkilä, H. & Lindholm, T., Metsäojitettujen soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja B 25. Heikkinen, T., Valkeamäen liito-oravaselvitys. Kaupunkisuunnitteluosasto, Jyväskylän kaupunki. Koskinen, M., Korven ennallistamisen aiheuttama ravinnekuormitus. pro gradu, Helsingin yliopiston metsäekologian laitos. Kumpulainen, T., Jyväskylän kaupungin perhoslajista vuosina : I - päiväperhoset ja muu huomionarvoinen perhoslajisto. Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksen tiedonantoja 83. Rajamäki, R., Valkeamäen luontoselvitys. Jyväskylän kaupunki, kaupunkisuunnitteluosasto. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.), Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Numero 8 teoksessa Suomen ympäristö. Suomen ympäristökeskus. Sihvonen, H., Jyväskylän merkittävät luontokohteet. Jyväskylän kaupunki, yhdyskuntatoimi, ympäristöosasto. 24