Maununnevan hoito- ja käyttösuunnitelma. Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

Transkriptio

1 Maununnevan hoito- ja käyttösuunnitelma Markku Koskinen ja Jyri Mikkola

2 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Maanomistus- ja suojelutilanne 1 3 Menetelmät 1 4 Alueen kuvaus Hydrologinen tila Kuvioittainen kuvaus Hoidon tavoitteet 3 6 Hoitotoimenpiteet 4 7 Käytön tavoitteet 4 Liitteet Liite 1 Valuma-alue 5 Liite 2 Kuviokartta 6 Liite 3 Ojat ja padot 7 Liite 4 Kasvillisuusruudut 8

3 1 Johdanto Maununneva on pientaloasutuksen keskellä Maununnevan kaupunginosassa sijaitseva pienialainen suojeltu kohosuo. Suojellun alueen pinta-ala on 1,25 ha. Suo on ojitettu turpeennostoa varten luultavasti viime vuosisadan alkupuolella. Tästä huolimatta suon keskeiset osat ovat säilyneet nevana, ja entiset turvekuopat ovat kasvamassa umpeen. Ojituksen tällä hetkellä merkittävin vaikutus on se, että pohjoisten osien korvet ja rämeet ovat muuttuneet turvekankaiksi. Maununnevan suotyypit vaihtelevat karusta nevasta ruohoiseen ja luhtaiseen korpeen. Maununnevaan kohdistuu voimakas virkistyskäyttö, mikä näkyy paikoittaisena maapohjan kuluneisuutena. Erityisen voimakasta kuluminen on pitkälle muuttuneilla kuvioilla. Turvekankaiksi muuttuneet suon osat muodostanevat luonnontilaisen metsän kaltaisena alueena arvokkaan virkistyskohteen. 2 Maanomistus- ja suojelutilanne Maununneva on suojeltu päätöksellä 1433/ Alueella liikkuminen ulkoilureittien ulkopuolella on kielletty. Valtaosa ennallistamissuunnitelman kohdealueesta on kaupungin omistamaa, lukuunottamatta tonttia 11/63, joka on yksityisen omistuksessa. Kaikkien ennallistamistoimenpiteiden toteuttaminen riippuu siitä, suostuuko tontin omistaja niihin. Toinen vaihtoehto, mikäli tontin omistaja vastustaa ennallistamista, on, että kaupunki hankkii tontin maakaupoin. Mahdollisen tonttikaupan järjestelyistä vastaa Kiinteistöviraston tonttiosasto. Suojelualuetta suunnitellaan laajennetavaksi etelään niin, että se kattaisi myös kuviot 22 ja 23. Laajennusosan pinta-ala on noin 0,1 ha. 3 Menetelmät Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma perustuu pitkälti vuonna 2006 tehtyyn neljän suon ennallistamisselvitykseen (Koskinen & Mikkola, 2007), jossa suo kuvioitiin suotyyppien ja puuston mukaan, ja esiteltiin tarvittavat ja mahdolliset ennallistamistoimenpiteet. Tätä suunnitelmaa varten perustetiin maastossa ennallistamisen seurantaan tarvittavat kasvillisuuskoealat, tarkistettiin suon nykytila ja mitattiin tarvittavat uudet pitkospuut. Toimenpiteitä suunnitellessa käytettiin soveltaen Soiden ennallistamisopasta (Heikkilä ym., 2002). Suunnitelmassa esitetyt kartat tehtiin QGis 2 - ja GRASS 3 -ohjelmistoilla. Karttojen luomiseen käytetty aineisto toimitetaan kaupungille tiedostoina, joita voidaan lukea esim. Mapinfo- ja ArcView-ohjelmistoilla. 4 Alueen kuvaus 4.1 Hydrologinen tila Maununnevan valuma-alue on alunperin ollut vähän alle 7-hehtaarinen, mutta asuinalueiden ja teiden rakentaminen on leikannut sitä niin, että sen koko on nykyään 4,5 hehtaa- 1 /ymk/fi/ymp_rist_n+tila/luonto/luonnonsuojelu/luonnonsuojelualueet/helsingin+ luonnonsuojelualueet#maununneva

4 ria. Suon länsireunaan tulevat, tien ali rakennetut sadevesiviemärit ohjaavat valumavedet kolmeen pisteeseen, mikä on muuttanut länsireunan kuvioita luhtaisiksi. Viemärien välit ovat vastaavasti kuivuneet. Toisaalta niiden ansiosta jotkut suon osat ovat säilyneet ojituksesta huolimatta ennallaan. Veden liikesuunta suolla on sen pohjoisosassa pääasiassa lännestä itään, suon keskiosassa keskeltä reunoille, ja reunoja pitkin suon koillisnurkkaan, missä suon pääaltaan vedet poistuvat suolta. Suon eteläosan luhtaisilta osilta vesi poistuu - tulva-aikoja lukuun ottamatta - luonnontilan vastaisesti etelään ojituksen vuoksi. Valuma-aluekartta on liitteessä 1. Ojitus ei ole ollut erityisen tehokas harvuutensa vuoksi, ja sen vuoksi, ettei sitä ole tehty metsänkasvatusta silmälläpitäen. Eniten suota on muuttanut valuma-alueen leikkautuminen. 4.2 Kuvioittainen kuvaus Suon kuvioittainen kuvaus perustuu aikaisempaan ennallistamisselvitykseen. Kuviokartta on liitteessä Ruohoturvekangas/turvelehto. Tien, ulkoilureitin ja ojituksen muuttama, rehevä kuvio. Puustossa enimmäkseen haapaa, jonka seassa on siellä täällä joitakin koivuja. Puuston pituus on noin 20 m. Valtapuuston alla on melko tiheä pihlajakoivutaimikko. 2. Mustikkaturvekangas II. Puusto on koivu-mänty-haapa-sekapuustoa, jonka pituus on noin 20 m. Alla paju-pihlajataimikko. 3. Ruohoturvekangas. Ojan varteen muodostunut kuvio, jolla kasvaa pienehköä tuomea, pihlajaa, haapaa, raitaa ja koivua, joiden alla on pajupusikkoa ja pihlajantaimia sekä paatsamaa. 4. Mustikkaturvpekangas I. Kuusi-mänty-koivu-sekapuusto, jonka pituus on noin 22 m. Alla koivuja pihlajataimikko. 5. Mustikkaturvekangas II. Harvahkona puustona mäntyä ja koivua, joiden pituus on noin 23 m. Alla on runsaasti pihlajantaimia ja jonkin verran koivun- ja kuusentaimia. 6. Saniaiskorpimuuttuma/mustikkaturvekangas I. Puustona mäntyä, kuusta ja koivua. Kuvion läpi kulkeva oja on muuttanut kasvillisuutta jonkin verran turvekankaan kasvillisuutta kohti, mutta pääpiirteittäin se on säilynyt ennallaan. Kuvio sijaitsee osin suojelualueen ulkopuolella yksityisellä tontilla, joka on rajattu matalalla verkkoaidalla. 7. Lehtomainen kangas. Varsinaisen suon ulkopuolella oleva kuvio, joka kuitenkin kuuluu suojelualueeseen. Puustona noin 10-metristä raitaa, koivua, mäntyä ja kuusta. Alla tiheähkö pihlajataimikko. 8. Mustikkaturvekangas II. Ojanvarsi. Puustona koivua. 9. Ruohoinen sarakorpimuuttuma. Ojanvarsi, jossa kasvaa mättäillä koivua, harmaaleppää, mäntyä ja pajuja. 10. Ruohoturvekangas. Suon länsireunan varsin muuttunut osa, jolla kasvaa järeähköä haapaa, koivua, kuusta ja vähän mäntyä. Puuston alla raita-, harmaaleppä-, haapaja pihlajataimikko. 2

5 11. Ruohoinen sarakorpi. Sadevesiviemäristä jonkin verran vettä saava kuvio, jonka puusto koostuu tuhkapajusta ja koivusta ja kiiltopajun muodostamasta pusikosta. Suon parhaiten säilyneitä osia. Kuvion eteläreunassa kulkee pitkospuureitti. 12. Varsinainen sararäme. Osin lähes puuton, puustona hyvin harvassa kasvavaa, kitukasvuista mäntyä ja koivua. Suon parhaiten säilyneitä osia. Kuvion läpi kulkee pitkospuureitti. 13. Korpirämemuuttuma/puolukkakorpimuuttuma. Kuvion pohjoispuolella kulkevan ojan vaikutuksesta huolimatta suokasvillisuus on pääosin säilynyt. Puustona melko tiheä männikkö, jonka seassa on hieman koivua ja kuusta. Koivun- ja kuusentaimia sekä jonkin verran pihlajantaimia kasvaa puuston lomassa. 14. Tupasvillaräme. Puustona matala, harvahko männikkö, jonka seassa on pieniä koivuja. 15. Ruohokorpi. Puustona 16-metristä koivua, mäntyä ja kuusta. Hyvin säilynyt. 16. Puolukkakorpi/korpiräme. Tiheähkö puusto koostuu männystä, kuusesta ja koivusta. Käytännössä muuttumaton. 17. Ruohokorpi. Harvan puuston muodostavat mättäillä kasvavat koivut. Hyvin säilynyt. 18. Lehtomainen kangas. Suon eri osien väliin jäänyt kannas, jonka järeä, 23-metrinen puusto koostuu männystä, kuusesta ja koivusta, joiden alla on pihlajataimikko. 19. Täyttömaata/joutomaata. Kuviolla on suojelualuetta esittelevä taulu, ja siltä lähtee suojelualueen pitkospuureitti. 20. Luhtainen ruohokorpi. Kuvio on enimmäkseen avosuota, koska sen pohjoispäähän laskeva sadevesiviemäri kastelee sen. Puustossa haapaa, koivua ja raitaa. 21. Täyttömaata/lehtoa. Kahden korpijuotin väliin täyttämällä rakennettu kannas, jonka läpi kulkee salaoja korvelta toiselle. Puustona raitaa, koivua ja haapaa, joiden pituus on noin 18m. 22. Luhtainen ruohokorpi. Kuvio sijaitsee suojelualueen ulkopuolella, vaikka se hydrologisesti kuuluukin suojeltuun suohon. Sen pohjoisosiin on rakennettu maanalaisia sähkölinjoja. Puustona noin 20-metristä harmaaleppää, koivua ja hieman vaahteraa. 23. Sinivuokko-käenkaalilehto. Kuvio sijaitsee suojelualueen ulkopuolella, mutta se kuuluu suon valuma-alueeseen ja on lehtona arvokas luontokohde. Suolta etelään lähtevä oja kulkee kuvion läpi. Puustona alle 20-metristä harmaaleppää, haapaa, kuustoa ja mäntyä. Valtapuuston alla on harmaaleppätaimikko. 24. Ruohoturvekangas. Puustona koivua ja pajuja, joiden alla on pihlajan- ja kuusentaimia sekä paatsamaa. 5 Hoidon tavoitteet Maununnevan hoidon tavoite on säilyttää suon keskiosat nykytilassaan ja ennallistaa itäosien suot. Lisäksi tavoiteena on vähentää luonnontilaisen kaltaista metsää muistuttaviin kuvioihin kohdistuvaa kulutusta. Suon ekologista tilaa parantavien hoitotoimenpiteiden yhteydessä otetaan huomioon suot ympäröivät pientalotontit. 3

6 6 Hoitotoimenpiteet Toimenpiteiden toteuttaja on Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR). Toteutus 1-3 vuoden kuluessa: Uusitaan Maununnevan läpi kulkeva pitkospuureitti. Ennallistamistoimenpiteenä Maununnevan itäkoilliseen laskeva oja padotaan liitteessä 3 esitetystä kohdasta. Pato tehdään ympäröivien mättäiden korkuiseksi. Toteutus 10 vuoden kuluessa: Seurataan ennallistumisen etenemistä ja soiden säilymistä määrittämällä kasvillisuuden peittävyydet viiden vuoden välein kasvillisuusruuduilta, jotka on merkitty karttaan liitteessä 4. Toteutus tarvittaessa: Kaadetaan poluille vaaraa aiheuttavat kuolleet puut. Mahdollisuuksien mukaan jätetään puut lahoamaan paikoilleen. Niiden avulla voidaan ohjata kulkua katkaisemalla epävirallisia polkuja ja reunustamalla virallisia polkuja. Mikäli itäkoilliseen laskevan ojan patoaminen alkaa tappaa liikaa puustoa, voidaan pato puhkaista ja puhkaisukohtaan rakentaa laudoista ylivuotokouru, joka kiinnitetään siivillä ja turpeella paikalleen. Näin vältetään padon syöpyminen, mikäli sen yli joudutaan juoksuttamaan vettä. 7 Käytön tavoitteet Maununnevan suojelualueen käytön tärkein tavoite on suoluonnon suojelu. Tämä tavoite on sovitettava yhteen sen kanssa, että alue on tärkeä virkistysalue. Virkistyskäyttö aiheuttaa kulumisongelmia lähinnä suon kuivimmille osille, koska märkä suo ei ole suosittu kävelymaasto. Virallisilla poluilla, pitkospuilla ja maapuiden luovalla käytöllä kulutusta voidaan rajata mahdollisimman pienelle alalle. Keskeinen sijainti ja monipuolinen suoluonto tekevät Maununnevasta oivan opetuskohteen, jolla voidaan tutkia suoluontoa ja sen erilaisia muutoksia ojituksen ja turpeennoston seurauksena. Pitkospuita rakennettaessa voidaan ottaa opetuskäyttö huomioon siten, että suon parhaiten säilyneelle osalle rakennetaan levennys, jolla ryhmät voivat viivähtää ja keskustella suon ominaisuuksista. Viitteet Heikkilä, H., Lindholm, T. & Jaakkola, S., Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja B 66. Koskinen, M. & Mikkola, J., Patolan nevan, Maununnevan, Slåttmossenin ja Jollaksen rämeen ennallistamisselvitys. Julkaistu verkossa osoitteessa hel2.fi/ymk/julkaisut/raportit/ennallistamisselvitys_2007.pdf. 4

7 Liitteet Liite 1 Valuma-alue Selite Alkuperäinen valuma-alue Nykyinen valuma-alue m Kuva 1: Valuma-alue

8 Liite 2 Kuviokartta Selite Kuviot Kuva 1: Kuviokartta 100 m

9 Liite 3 Ojat ja padot 17 Selite m Ojat Ei toimenpidettä Patoaminen välimatka, m pato Kuva 1: Ojakartta

10 Liite 4 Kasvillisuusruudut Ruutu/Laji Peittävyys I-kenttäkerros Vaccinium myrtillus 28 % Picea abies 20 % Sorbus aucuparia 10 % Dryopteris carthusiana 10 % Rhamnus frangula 2 % Luzula pilosa 2 % I-pohjakerros Brachytecium reflexum 30 % Dicranum majus 11 % Sphagnum girgensohnii 7 % karike 62 % II-kenttäkerros Vaccinium vitis-idaea 30 % Vaccinium myrtillus 20 % Carex sp. 1 % II-pohjakerros Pleurozium schreberi 60 % Sphagnum girgensohnii 15 % karike 25 % III-kenttäkerros Vaccinium oxycoccos 40 % Carex nigra 15 % Eriophorum vaginatum 5 % III-pohjakerros Sphagnum angustifolium 98 % karike 2 %

11 III II I Selite Kuviot kasviruudut m Kuva 1: Kasvillisuusruudut