Sosiaalityön kehittämisen foorumi Aulikki Kananoja

Transkriptio

1 Miten sosiaalityötä voi kehittää? Sosiaalityön kehittämisen foorumi Heikki Waris -instituutti Aulikki Kananoja

2 MITEN SOSIAALITYÖTÄ VOI KEHITTÄÄ SSÄ SISÄLTÄPÄIN? Ä Ä Mitä tarkoitamme kehittämisellä? Kenen näkökulmasta: Työntekijän asiakkaan organisaation vai ammatin?

3 KAKSI TARKASTELUKULMAA Viranomaisnäkökulma, jossa ammatillinen osaaminen on lainsäädännön ja ohjeiden toteuttamisen väline Sosiaalityön ammatillinen näkökulma, jossa lainsäädäntö ja viranomaistehtävät nähdään sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän välineinä Näkökulmat eivät vaihtoehtoja, mutta vaikuttavat j, työntekijän kehittämisorientaatioon

4 MISTÄ KEHITTÄMISEN TARVE NOUSEE? TYÖNTEKIJÄN NÄKÖKULMA Työtä on liian paljon, pitää löytää uusia tekemisen tapoja Joihinkin asiakkaisiin ei saa otetta, yhteistyökontaktia Työ ei anna tyydytystä Asiakkaiden tilanteessa ei päästä eteenpäin eivätkä sovitut tavoitteet toteudu Asiakkaat ovat tyytymättömiä eivätkä näytä hyötyvän yhteistyöstä Perusosaaminen kaipaa päivittämistä Työntekijä kaipaa uusia virikkeitä

5 MISTÄ KEHITTÄMISEN TARVE NOUSEE? TYÖYKSIKÖN/ORGANISAATION Ö NÄKÖKULMA? Työt ruuhkautuvat Ai Asiakastilanteesta i ei ole kokonaiskuvaa Työyksikön asiakkaiden ongelmien luonteesta ei ole yhdessä jäsennettyä kuvaa Eri työntekijöiden työmääristä ei ole selkeää tietoa Asiakasvirrasta ei ole kuvaa: paljonko tulee uusia, paljonko poistuu tiettynä ajanjaksona Priorisointi on epäselvää Työn vaikutuksista ei ole käsitystä eikä yhteisiä seurannan ja arvioinnin välineitä Talous vaatii uusia käytäntöjä

6 MISTÄ KEHITTÄMISEN TARVE NOUSEE? AMMATIN NÄKÖKULMA Ammatin sisällön kuvaaminen päätöksentekijöille, muille ammattikunnille taikka suurelle yleisölle on vaikeaa, mikä vaikuttaa ammatin arvostukseen Arvostus vaikuttaa palkkaukseen Työn vaikutuksista ei ole tutkittua tietoa Asiakkaat eivät luota ammattikuntaan ja sen osaamiseen Muut ammattikunnat eivät tiedä, mitä sosiaalityöntekijältä ja hänen osaamiseltaan voi odottaa

7 MISTÄ KEHITTÄMISEN TARVE NOUSEE? ULKOPUOLISET IMPULSSIT Valtakunnalliset/eurooppalaiset kehittämishankkeet Valtakunnalliset/eurooppalaiset kehittämishankkeet Konferensseissa, seminaareissa saadut virikkeet Ammattikirjallisuus ja -lehdet Muiden kuntien/työpaikkojen kiinnostavat esimerkit Osaamiskeskukset ja korkeakoulut

8 KAKSI LÄHESTYMISTAPAA TIEDONMUODOSTUKSEEN JA KEHITTÄMISEEN Yleisestä yksittäiseen, teoriasta ja tiedosta käytäntöön = deduktiivinen lähestymistapa Yksittäisistä havainnoista yleiseen käsitteeseen, käytännöstä tiedonmuodostukseen ja teoriaan = induktiivinen; käytäntötutkimuksen yksi lähtökohta ( ks. myös Saurama & Julkunen 2009)

9 KEHITTÄMINEN YLHÄÄLTÄ VAI ALHAALTA? Rothstein: Useimmat ylhäältä käynnistyneet valtakunnalliset kehittämishankkeet i h kk t epäonnistuvat, t koska k ohjelman suunnittelijat t eivät tunne sitä maastoa, johon uutta käytäntöä halutaan istuttaa Myös Suomessa on saatu samoja kokemuksia: ylhäältä ohjatut kehittämishankkeet koetaan kentällä vieraina ja sen vuoksi niiden tuottamat toimintamallit eivät useinkaan jää pysyviksi Tuula Kostiainen 2009: Neljä kehittämisen tilaa osaamiskeskuksissa: Vetäytyvä tila Vastustava t tila Henkilökohtaistava tila Jaettu tila

10 KEHITTÄMINEN SISÄLTÄPÄIN MITEN? 1 Ensimmäinen kysymys: mitä varten, mikä on kehittämisen motiivi? Toinen kysymys. Minkä tason kehittämisestä on kysymys: Yksittäisen työntekijän t työ Työyksikön työ Koko organisaation työ Sosiaalityön ammatin kehittäminen i

11 KEHITTÄMINEN SISÄLTÄPÄIN MITEN? 2 Kolmas kysymys: yy y mitä kehitetään? Jonkin kohteena olevan ongelman/elämäntilanteen tai sosiaalisten olosuhteiden parempaa ymmärtämistä Omaa tietopohjaa ja osaamista Jonkin asiakasryhmän palvelutarpeen parempaa ymmärtämistä Työn sisältöä: työskentelyn kohdentumista, työntekijän omaa toimintatapaa, työn menetelmiä, prosessia Työn teknisiä käytäntöjä, rutiineja, järjestelyjä Työn seurannan ja arvioinnin välineitä ja kriteerejä Yhteistyökäytäntöjä Työn vaikutuksia

12 KEHITTÄMINEN SISÄLTÄPÄIN MITEN? 3 Neljäs kysymys: halutaanko tuottaa koko ammatille uutta kokemusta, tietoa ja uusia menetelmiä? Miten käsitteellistetään käytännöstä nousevia kokemuksia yleistettäväksi tiedoksi onko mukana käytäntö-tutkimuksen elementti? Miten kertyvä kokemus ja tieto saadaan siirtymään sekä alan koulutukseen että ammatin laajempaan käyttöön? - kuka kirjoittaa?

13 KEHITTÄMINEN SISÄLTÄPÄIN MITEN? 4 Olemassa olevan teorian testaaminen; osa tieteellistä prosessia, jossa tutkitaan toerian toimivuutta käytännössä ei yleistä sosiaalityössä, mutta tavallista esim. lääketieteessä Valmiin menetelmän käyttöön otto esiintyy jossakin määrin myös sosiaalityössä ( esim. läheisneuvonpito, Bikva-menetelmä yms.) Uuden menetelmän/käytännön kehittäminen (esim. kohtaava lastensuojelu, lastensuojelun ja päihdehuollon yhteistyö) Kehittämisen ja levittämisen yhteennivominen (kehittämiskeskukset) Seuranta- ja arviointikäytäntöjen luominen

14 KEHITTÄMINEN SISÄLTÄPÄIN - KOONTIA Aikaisempi käsitys: tutkijat tuottavat tiedon ja se muuntuu uusiksi i käytännöiksi i automaattisesti tti ti ja siirtyy käytäntöön töö ilman erityistä implementointiprosessia ja -osaamista Nykyinen käsitys: sosiaalityön tiedonmuodostuksessakin tarvitaan tiivistä yhteyttä käytäntöön tietoa tuottavat yhteistyössä tutkijat, käytännön ammattilaiset ja asiakkaat Käytäntöjen uudistamisessa, uusien menetelmien kehittämisessä tarvitaan muutakin kuin tietoa: kehittämistahtoa, tiedon yhdistämistä elävän elämän tilanteisiin ja sitä kautta uusien toimintatapojen i t t kehittelyä ja kokeilemista k i Otollista kehittämisen tilaa eli kehittämistä suosivaa ja rohkaisevaa työympäristöä ( vrt. Kostiainen)

15 KEHITTÄMINEN JA SOSIAALITYÖN ETIIKKA Onko sosiaalialan työn kehittäminen moraalinen velvollisuus? Ja kenen velvollisuus: jokaisen työntekijän vai ammatin yleinen velvollisuus? Miten lakisääteiseen työhön liittyvä ennustettavuus, asiakkaiden tasa-arvo ja oikeudelliset näkökohdat sopivat yhteen muuttumista, joustavuutta ja epäonnistumistakin sisältävän kehittämistyön kanssa? Riittääkö ammattilaisille se, että todetaan ongelmat vaikeiksi ja jatkuvasti vaikeutuviksi? Kenen tehtävä on luoda uusia menetelmiä juuri vaikeita asioita varten?

16 KEHITTÄJÄ IHMISENÄ IHMINEN KEHITTÄJÄNÄ Onko kehittäjä erilainen ihminen? Realistit keskittyvät pohtimaan keinoja status quon säilyttämiseksi...realistit eivät suhteuta keinoja päämääriin, vaan totunnaisista menettelytavoista on tullut itseisarvoja. He (idealistit) lähtevät siitä, miten asioiden pitäisi olla, ja keskittyvät ennen kaikkea päämääriin... (Klaus Mäkelä 1979) kehittäjä on...ihminen, joka on kiinnostunut yhtä hyvin päämääristä kuin keinoistakin. Kehittäjän kuvaan sisältyy yleensä innovaatiota ja pioneerihenkeä. (Kananoja 1982)

17 KEHITTÄMISMAHDOLLISUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN Yhteiskunnallisten tekijöiden, historiallisen tilanteen ja ihmisen merkitystä uudistustyössä on pohtinut mm. Antti Eskola (1972): kannattaa yrittää, kun on hyvä tilaisuus.. Mahdollisuudet eivät nimittäin muutu todellisuudeksi itsestään, vaan ihmisten käytännöllisen toiminnan kautta.

18 Kirjallisuutta Borg, Pekka & Högnabba, Stina &Kilponen, Marja-Riitta & Kopisto, Kaisa & Korteniemi, Pertti & Paananen,Ilkka-Tapani & Pietilä, Niina 2008: Arviointi työtavaksi. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Oppaita ja työkirjoja 2008:2. Heinonen, Hanna & Metsälä, Johanna (toim.) 2009: Lastensuojelua kehittämässä. Kokemuksia pääkaupunkiseudulta. SOCCA:n ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja19/2009. Kananoja, Aulikki 1982: Ihminen kehittäjänä kehittäjä ihmisenä, teoksessa Käytäntö ja kehittäminen.helsinki: Sosiaalityöntekijäin Liitto ym. ss Kostiainen, Tuula 2009: Osaamisen kehittämisen neljä tilaa. Osaamiskeskuksen interventio sosiaalityöhön. Acta Universitatis Tamperensis Tampere: Tampere University Press. Muukkonen, Tiina (toim.) 2008: Suunnitelmallinen sosiaalityö lapsen kanssa. SOCCA:n ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 17/2008. Robson, Colin 2001: Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille. Helsinki: Tammi. Satka, Mirja & Karvinen-Niinikoski, Synnöve & Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) 2005: Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia-kustannus. Saurama, Erja & Julkunen, Ilse 2009: Lähestymistapana käytäntötutkimus. Teoksessa Mäntysaari, Mikko & Pohjola, Anneli & Pösö, Tarja (toim.) 2009: Sosiaalityö ja teoria. Jyväskylä: PS-kustannus. ss Seppänen-Järvelä, Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) 2006: Kehittämistyön risteyksiä. Helsinki: Stakes.

19 LOPUKSI KIITOS