EU-ministerivaliokunta käsitteli asiat pidetyssä kokouksessaan.

Transkriptio

1 Valtioneuvoston EU-sihteeristö LÄHETE VNEUS VNEUS Suomalainen Irma Viite Asia Lissabonin sopimuksen toimeenpano; eriytyvä integraatio, EU yhteinäisenä globaalina toimijana Ohessa lähetetään eduskunnan suurelle valiokunnalle perustuslain 97 :n mukaisesti selvitykset eriytyvästä integraatiosta sekä EU yhtenäisenä globaalina toimijana. Asiat liittyvät Lissabonin sopimuksen toimeenpanoon. EU-ministerivaliokunta käsitteli asiat pidetyssä kokouksessaan. neuvotteleva virkamies Minna Hulkkonen LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lissabonin sopimus VNK, OM, UM, VNEUS MMM, TEM, TPK, VM, OKM, LVM, YM, ALR, PLM, STM, TK, EUE, SM Lomakepohja: Muistio

2 EU-ministerivaliokunta LISSABONIN SOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO: EUROOPAN UNIONI YHTENÄISENÄ GLOBAALINA TOIM IJANA Valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta (VNS 4/2009 vp) määritellään Suomen EU-politiikan peruslinjaksi ja keskeiseksi tavoitteeksi EU:n kehittäminen yhtenäiseksi globaaliksi toimijaksi, joka puhuu yhdellä äänellä kaikissa keskeisissä maailmanpolitiikan kysymyksissä. Eduskunta yhtyi valtioneuvoston tahtotilaan suuren valiokunnan mietinnössä (SuVM 1/2009 vp). Euroopan unioni on ainutlaatuinen kansainvälinen toimija laaja-alaisuutensa takia. Hyödyntämällä tehokkaasti ja johdonmukaisesti kaikkia hallussaan olevia keinoja unionilla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehittymiseen. Lähtökohtana tulee olla kokonaisvaltainen ja yhtenäinen lähestymistapa, jonka puitteissa esimerkiksi kauppa-, ilmasto-, turvallisuus- ja kehityspol itiikkoja edistetään rinta rinnan. Lissabonin sopimuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista on lisätä unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja yhtenäisyyttä, jotta unioni voi vastata paremmin globalisaation ja monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän luomiin haasteisiin. Lissabonin sopimuksen tavoitteena on luoda unionille keskitetympi edustus ulkosuhteissa vahva ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka edustaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös unionin muita ulkosuhteita, sekä Eurooppa -neuvoston pysyvä puheenjohtaja, joka edustaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa omalla tasollaan toimien läheisessä yhteistyössä ja yhteensovitetusti korkean edustajan, komission puheenjohtajan sekä muiden komi ssion jäsenten kanssa. Selonteossa viitataan unionin yksinomaisen toimivallan piiriin kuuluvaan unionin yhteiseen kauppapolitiikkaan alana, jolla unioni toimii tehokkaasti neuvottelemalla keskitetysti, vaikka jäsenmaat osallistuvatkin neuvostossa politiikasta päättämiseen. Selonteossa todetaan, että yhteisöllisyyttä ja määräenemmistöpäätöksentekoa voidaan pyrkiä laajentamaan muuhunkin EU:n ulkoiseen toimi ntaan. Suomen tavoitteena on Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa löytää ja tukea sellaisia ratkaisuja, joilla edistetään Suomen EU-politiikan tavoitetta kehittää unionista yhtenäinen globaali toimija, joka puhuu yhdellä äänellä kaikissa keskeisissä maailmanpolitiikan kysymyksissä. Suomen vakiintuneen kannan mukaan unionin toiminnan on perustuttava toimivaltuuksiensa puitteissa toimiviin vahvoihin instituutioihin ja yhteisiin sääntöihin. Suomen EU-politiikan

3 yhtenä peruslähtökohtana on itsenäisen ja toimivaltaansa tehokkaasti käyttävän komission ja yhteisömenetelmän tukeminen. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä on taattava komission vahvan aseman säilyminen kaikilta osin ja sen toiminnan jatkuminen mahdollisimman tehokkaana. 1. Unionin toiminta kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen unionin yhtenäisyys ulkoisessa toiminnassa on ollut esillä neuvostossa mm. kansainvälisten sopimusten neuvotteluvaltuuksien käsittelyn yhteydessä. Lissabonin sopimuksen uudistukset unionin ulkoisessa toiminnassa eivät ole vaikuttaneet EU:n ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoa koskeviin periaatteisiin. Unioni toimii ainoastaan jäsenvaltioiden sille perussopimuksissa antaman toimivallan rajoissa ja kyseisissä sopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille. Unionin toimivalta on myös Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen pääsäännön mukaan luonteeltaan jäsenvaltioiden kanssa jaettua. Unioni osallistuu erilaisiin kansainvälisiin sopimusjärjestelyihin, joiden sisältö voi tapauksesta riippuen jakaantua unionin yksinomaiseen, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun tai jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluviin kysymyksiin. Tästä seuraa, että sekasopimuksia, jotka sisältävät sekä jäsenvaltioiden että unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä, tehdään myös Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Sekasopimuksista neuvoteltaessa jäsenvaltioiden toimivalta otetaan asianmukaisella tavalla huomioon. Viime aikoina yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi on noussut toiminta tilanteessa, jossa päätetään jäsenvaltioiden toimivaltaan (ml. jaettuun toimivaltaan) kuuluvien määräysten neuvotteluvaltuuden uskomisesta komissiolle tai kiertävällä puheenjohtajalle. Jäsenvaltioiden ja unionin edustautuminen sopimusneuvotteluissa on mahdollista erottaa toimivallan siirrosta. Jäsenvaltiot voivat uskoa neuvotteluvaltuuden toimivaltaansa kuuluvissa asioissa komissiolle tai kiertävälle puheenjohtajalle ilman, että samalla sitoutuisivat toimivallanjaon muuttumiseen sopimuksen käsittelemissä kysymyksissä. Oikeudellisesti katsoen selkein tapa osoittaa, että toimivallanjako ei muutu, vaikka komissiolle tai kiertävälle puheenjohtajalle on annettu valtuus neuvotella jäsenvaltioiden puolesta on se, että asiasta päätetään neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksellä. Unionin toimivaltaa käytettäessä neuvotteluvaltuus annetaan neuvoston päätöksellä komissiolle. Ulkoasiainministeriössä on laadittu menettelyohjeet kansainvälisiä sopimuksia koskevista neuvotteluista Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Niissä käsitellään menettelyjä, jotka liittyvät sellaisten kansainvälisten sopimusten neuvottelemiseen, jotka kuuluvat EU:n tai EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Lähtökohtana neuvotteluvaltuuksista päätettäessä on pidettävä niin Lissabonin sopimuksen kuin Suomen yleisen EU-politiikan tavoitteita unionin ulkoisen edustautumisen yhtenäisyydestä.

4 Lissabonin sopimuksen voimaantulo ei vaikuta EU:n ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoon kansainvälisistä sopimuksista neuvote ltaessa koskeviin periaatteisiin. Päätettäessä Suomen kannasta neuvotteluvaltuuden hyväksymiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa on otettava huomioon, millaisista intresseistä neuvoteltavissa asioissa on kyse ja miten näitä asioita voidaan parhaiten edistää. Lähtökohtana on, että neuvotteluvaltuus annetaan komissiolle tai korkealle edustajalle. Kuitenkin pääsäännöstä voidaan poiketa perusteellisen tapauskohtaisen arvioinnin pohjalta, jos jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat kysymykset ovat luonteeltaan merkittäviä tai jos neuvotteluissa on kyse kansallisesti tärkeästä intressistä. Kun pääsäännöstä poiketaan, neuvotteluvaltuus annetaan kiertävälle puheenjohtajalle. Koska Suomen EU-politiikan tavoitteiden toteutuminen edellyttää johdonmukaista toimintaa, neuvotteluvaltuudet on käsiteltävä tarvittaessa EU-asioiden yhteensovittamisenjärjestelmässä. Siinä yhteydessä punnitaan kyseessä olevan asian suhde Suomen EU-politiikan yleisiin tavoitteisiin. Tarvittaessa kysymys on tuotava EU-ministerivaliokunnan käsiteltäväksi. 2. Unionin edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä Unionin ulkoinen toiminta on näkyvästi esillä kansainvälisten järjestöjen toiminnassa. Valtioneuvoston EU-selonteon linjauksen mukaan Suomen tavoitteena on, että EU:lla on yhtenäinen edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä. Se ei välttämättä tarkoita menettelyiden yhdenmukaistamista kaikissa järjestöissä Suomen pyrkimyksenä on myös se, että EU:lla on oma paikkansa YK:n turvallisuusneuvostossa. Unionia kohdannut talouskriisin on entisestään korostanut euroalueen merkitystä. Eurolla on yhä merkittävämpi kansainvä linen rooli. Tämä on lisännyt euroalueen ja epävirallisen euroryhmän vastuuta ja vaikutusvaltaa kansainvälisissä talouskysymyksissä. Tämän takia on tärkeää, että yhteisten kantojen muodostamista vahvistetaan ja euroalue puhuu kansainvälisissä järjestöissä ja ryhmissä, kuten G8 ja G20, yhteisellä äänellä, joka edustaa euroalueen yhteistä intressiä. Euroryhmä on kokoontunut päämiestasolla Eurooppa-neuvoston valitun puheenjohtajan Herman van Rompuyn johdolla. Unionin ulkoiselle edustautumiselle on haettava yhtenäisiä ratkaisuja. Kansainvälinen rahoituskriisi ja maailmantalouden muuttuvat voimasuhteet edellyttävät, että Kiinan tapaiset kehittyvät taloudet ottavat keskeisemmän aseman mm. kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. EU:n tulisi tiivistää yhteistyötään eri rahoituslaitosten johtokunnassa. Näin tehtäisiin myös tilaa keskeisten kehittyvien talouksien keskeisemmälle roolille näissä laitoksissa. Tämä edellyttää kuitenkin selkeistä pelisäännöistä sopimista EU:n sisällä, jotta eri jäsenmaiden mahdollisuus osallistua täysipainoisesti rahoituslaitosten päätöksentekoon säilyy. Suomi tukee pyrkimystä parempaan EU-koordinaatioon kansainvälisissä järjestöissä. EU:n edustusto voi hoitaa sisäiset koordinaatiokokoukset niissä kaupungeissa, joissa on kansainvälisiä järjestöjä. EU:n

5 edustuston päällikön tulee varmistaa läheisen yhteistyön toteutuminen kiertävän puheenjohtajamaan ja komission kanssa. Perustelluissa tapauksissa voidaan harkita koordinaation antamista kiertävälle puheenjohtajamaalle. Koordinaatiojärjestelyjen muuttuminen ei vaikuta toimivaltakysymyksiin eikä ulkoiseen edustautumiseen liittyviin kysymyksiin EU:lla on mahdollisimman yhtenäinen edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä. Suomen kannalta on olennaista, että unionin kannat valmistellaan ja yhteensovitetaan neuvoston rakenteissa siten, että jokaisella jäsenvaltiolla on tasapuolinen mahdollisuus vaikuttaa unionin kannan muodostukseen. Edustautumisessa on syytä arvioida yhtenäisen edustautumisen tuoma lisäarvo verrattuna yksittäisten jäsenvaltioiden vaikutusvaltaan. Koordinaatiotehtävistä vastaa EU:n edustusto. Kokoukset kutsutaan koolle EU:n edustuston päällikön aloitteesta tai jonkin jäsenvaltion tai komission pyynnöstä.