Kivaa keskustelua enemmistölle vai tavoitteellista toimintaa? Koulutustoimikuntajärjestelmän. arviointi

Transkriptio

1 Kivaa keskustelua enemmistölle vai tavoitteellista toimintaa? Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuuden arviointi

2 Sisällys 1.JOHDANTO 3 TIIVISTELMÄ 4 2. ARVIOINNIN JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Työn tulokset suhteessa tehtäviin Työn tehokkuus, taloudellisuus ja laatu Työn vaikuttavuus Arvioinnin suositukset 7 3. ARVIOINNIN KOHDE, TEHTÄVÄ, AINEISTO JA MENETELMÄT Koulutustoimikuntajärjestelmä arvioinnin kohteena Koulutustoimikuntajärjestelmän kehityskaari Arvioinnin tehtävä, aineisto ja menetelmät TYÖN TULOKSET SUHTEESSA TEHTÄVIIN Koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen edistäminen Laadullisen ennakoinnin tulokset Aloitteet ja esitykset TYÖN TEHOKKUUS, TALOUDELLISUUS JA LAATU Panos aktiivisuutena Panos aikana ja kustannuksina Tehokkuutta ja taloudellisuutta koskevat näkemykset Yhteenveto haastateltujen koulutustoimikuntien onnistuneen toiminnan edellytyksistä ja esteistä KOULUTUSTOIMIKUNTAJÄRJESTELMÄN VAIKUTTAVUUS KOULUTUSTOIMIKUNTAJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISTARPEET Koulutustoimikuntien toimintatapojen ja käytäntöjen kehittäminen Koulutustoimikuntajärjestelmän rakenteiden kehittäminen Koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun sekä ennakoinnin asiantuntijaelin Nykyisten koulutustoimikuntien määrän vähentäminen, yhdistäminen ja laajentaminen Muut mallit 39 LIITE: KV-VERTAILUKOHTIA 41 2

3 1. Johdanto Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuuden arviointi on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Arviointi käynnistyi toukokuussa 2015 ja päättyy lokakuussa Toimeksiannon tehtävänä oli arvioida koulutustoimikuntien työn tuloksia suhteessa niille säädettyihin tehtäviin sekä koulutustoimikuntien työn tehokkuutta, taloudellisuutta ja laatua suhteessa saavutettuihin tuloksiin. Lisäksi tehtävänä oli tehdä arvioinnin perusteella ehdotuksia koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämiseksi tai vaihtoehtoiseksi tavoiksi hoitaa koulutustoimikuntajärjestelmälle nyt asetetut tehtävät. Työssä on tullut huomioida se, miten jatkossa voidaan parhaalla mahdollisella tavalla edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta sekä varmistaa, että koulutus- ja tutkintojärjestelmä vastaa tulevaisuuden nopeasti muuttuviin työelämän osaamistarpeisiin. Koulutustoimikuntajärjestelmää on uudistettu viimeksi vuosina 2007 ja Uudistusten tavoitteena on ollut selventää koulutustoimikuntien asemaa osana opetus- ja koulutushallintoa ja uudistaa koulutustoimikuntarakennetta. Tämän arvioinnin pääpaino on vuoden 2014 alussa käynnistyneen koulutustoimikuntakauden toiminnassa johtuen käytetyn aineiston saatavuudesta ja jäsenistön vaihtumisesta. Painopiste on perusteltua myös siten, että vuoden 2010 asetuksen muutoksen jälkeen koulutustoimikunnat ovat voineet jo käynnistää toimintaa uudella kierroksella. Koulutustoimikuntajärjestelmää on myös uudistettu ohjauksen ja uusien tukitoimien osalta vuoden 2010 jälkeen varsin runsaasti koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmän (KOHO) ja Opetushallituksen toimesta. Raportti etenee siten, että luvussa 2 käsitellään arvioinnin keskeiset johtopäätökset ja suositukset. Luvussa 3 kuvataan arvioinnin kohde, tehtävä, käytetyt aineistot ja menetelmät. Luvussa 4 käsitellään työn tuloksia suhteessa asetuksessa säädettyihin tehtäviin. Luvussa 5 esitellään työn tehokkuutta ja luvussa 6 vaikuttavuuden arviontiin liittyviä näkökulmia ja tuloksia. Luku 7 kokoaa yhteen arvioinnin aineistossa esitetyt kehittämisideat koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämiseksi. Liitteessä on esitetty vertailukohtia koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun edistämiseksi neljästä eri maasta. 3

4 Tiivistelmä Arvioinnin kohteena oleva koulutustoimikuntajärjestelmä muodostuu tällä hetkellä 26 eri aloja edustavasta koulutustoimikunnasta sekä koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmästä. Toimeksiannon tehtävänä on ollut arvioida koulutustoimikuntien työn tuloksia suhteessa niille säädettyihin tehtäviin sekä sekä koulutustoimikuntien työn tehokkuutta, taloudellisuutta ja laatua suhteessa saavutettuihin tuloksiin. Koulutustoimikuntien laajuus, toiminta- ja osallistumisaktiivisuus vaihtelevat. Koulutustoimikuntien työ ennakointitehtävänsä kohdalla on aktiivista. Ennakointityö johtaa harvoin oma-aloitteisiin konkreettisiin esityksiin tai aloitteisiin koulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi ja sen pohjalta tutkintojen kehittämiseksi. Koulutustoimikuntien aloitetehtävää leimaa odotusten välinen ristiriita, eikä aloitetehtävä aina ole selvä. Monet arvioinnissa kuullut toimijat kaipaavat selkeämpää tehtäväksiantoa ja tavoiteasetantaa. Tässä mielessä koulutustoimikuntien työ ei aina ole tehokasta. Koulutustoimikuntien työn taloudellisuus on kohtuullisella tasolla ja käytössä olevat toimintameno- ja sihteeriresurssit ovat niukat. Vaikkakin sitoutuminen ja aktiivisuus vaihtelevat koulutustoimikunnittain, on aikapanostus työskentelyyn varsin merkittävä. Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuus on riippuvaista tällä hetkellä siihen osallistuvista ihmisistä, ja aktiiviset koulutustoimikunnat toimivat varsin tuloksellisesti. Järjestelmän suora vaikuttavuus (vaikutukset suhteessa tavoitteisiin) on heikko. Ensinnäkin järjestelmän suora vaikutus ammatillisten tutkintojen tai nimikkeiden osalta sekä korkeakoulujen osalta on suhteellisen ohut. Yliopistojen kohdalla suoria vaikutuksia koulutuksen ja opetuksen sisältöihin ei käytännössä ole. Ammattikorkeakoulujen osalta voidaan tunnistaa yksittäisiä esimerkkejä. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi koulutustoimikunnat eivät aina tiedä tai saa palautetta tekemästään työstä eli siitä, miten niiden työtä on hyödynnetty. Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuus suhteessa asetuksen 1 toiseen momenttiin eli koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun edistämiseen on hyvä. Tämä tehtävä koetaan erittäin tärkeäksi. Ennakointitehtävä konkretisoi tätä päämäärää. Toisena ulkoisvaikutuksena voidaan mainita se, miten koulutustoimikunnissa tehtävää työtä voidaan hyödyntää työhön osallistuvissa taustaorganisaatioissa. Arvioinnissa suositellaan koulutustoimikuntien nykyisten tehtävien priorisointia ja siitä käytävää keskustelua (Suositus 1) sekä tämän perusteella joko uuden tyyppistä projektiluotoista ennakoinnin asiantuntijaelintä (Suositus 2a) tai nykyisen kaltaisen koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämistä (Suositus 2b). Arvioinnin tulokset puoltavat radikaalimpaa muutosta (2a). Molempien suositusten osalta nykyisestä mallista, jossa koulutustoimikunnat on määritelty valtioneuvoston asetuksella, tulisi siirtyä joustavampaan malliin sekä molemmissa kehittää ennakoinnin- ja työskentelyn organisointitapoja ja menetelmiä. 4

5 2. Arvioinnin johtopäätökset ja suositukset 2.1 Työn tulokset suhteessa tehtäviin Koulutustoimikuntien laajuus sekä toimintaja osallistumisaktiivisuus vaihtelevat. Johtopäätökset koskevat koko koulutustoimikuntajärjestelmää, eivät yksittäisen koulutustoimikunnan toimintaa. Koulutustoimikunnan tehtäväkenttä ja aloitetehtävä ei siten aina ole selvä. Monet arvioinnissa kuullut toimijat kaipaavat selkeämpää tehtäväksiantoa ja tavoitteen asettamista esimerkiksi KOHOn suunnalta. Osa koulutustoimikunnista toimii puolestaan vahvasti oman toimintasuunnitelmansa mukaisesti. Koulutustoimikuntien ennakointityö on aktiivista. Koulutustoimikuntien ennakointi- ja seurantatehtävä on terävöitynyt tälle koulutustoimikunnalle hankittujen ennakoinnin tukipalveluiden myötä. VOSE-projektit konkretisoivat myös ennakointitehtävää. Ennakointitehtävään liittyvä keskustelu koulutustoimikunnissa sekä siihen liittyvät kannanotot ja linjaukset koetaan tärkeiksi. Koulutustoimien ennakointityö johtaa harvoin konkreettisiin esityksiin tai aloitteisiin koulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi ja sen pohjalta tutkintojen kehittämiseksi. Tällä koulutustoimikuntakaudella toistaiseksi puolessa koulutustoimikunnista ennakointitehtävä on johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. Koulutustoimikuntien aloitetehtävää leimaa odotusten välinen ristiriita. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä ja Opetushallituksella on selkeät odotukset koulutustoimikuntien aloitteiden sekä työelämästä tulevien näkemysten suhteen. Myös osalla koulutustoimikuntia on sama voimakkaampi odotus. Osalle koulutustoimikuntia ja niiden jäsenistöä on puolestaan epäselvää, mitä opetushallinto haluaa. 2.2 Työn tehokkuus, taloudellisuus ja laatu Koulutustoimikuntien työ ei ole tehokasta suhteessa työhön kohdistuviin odotuksiin. Osa toimikunnista toimii erittäin tehokkaasti, ja jäsenistö on myös tyytyväinen toiminnan tehokkuuteen. Tehokkuuden odotukset liittyvät tehokkaampiin työskentelymenetelmiin sekä ennakoinnin pohjalta syntyvien tuotosten konkreettisuuteen. Tehokkuuden osalta ristiriita syntyy myös siitä, että osa koulutustoimikunnista kaipaa vahvempaa tavoitteenasettelua ohjausryhmältä. Toisaalta osa koulutustoimikunnista on omaksunut muista tehokkaammat työskentelytavat ja hyödyntää aktiivisesti sähköisiä työkaluja toimintansa tukena. Työn taloudellisuus on kohtuullisella tasolla. Käytössä olevat toimintameno- ja sihteeriresurssit ovat niukat. Matkakustannukset ja kokouspalkkiomalli aiheuttavat jonkin verran hallinnollista taakkaa. Koulutustoimikuntatyöhön kaivataan lisäresursseja erityisesti ajatusten tuomiseen koulutustoimikuntiin ul- 5

6 koa sekä sihteerityöpanokseen. Nykyisillä resursseilla oman asiantuntemuksen ulkopuolisen näkökulman saaminen ennakointitehtävän toteuttamiseksi yksittäisessä koulutustoimikunnassa on käytännössä lähes mahdotonta. Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuus on tällä hetkellä riippuvaista siihen osallistuvista ihmisistä. Sihteerien ja puheenjohtajien varaan jää varsin paljon tehdystä työstä. Työstä jää sihteerien tehtäväksi odotettua enemmän. Erityisesti järjestelmän ylläpitäjät kokevat järjestelmän raskaaksi ja byrokraattiseksi. Myös osallistujat kaipaavat mahdollisuuksia modernisoida koulutustoimikuntarakennetta ja siirtää työtapoja yhä enemmän myös virtuaaliseen osallistumiseen ja työstämiseen perustuvaksi. Järjestelmän suora vaikuttavuus (vaikutukset suhteessa tavoitteisiin) on heikko. Ensinnäkin järjestelmän suora vaikutus ammatillisten tutkintojen tai nimikkeiden osalta sekä korkeakoulujen osalta on suhteellisen ohut. Koulutuksen kehittämisprosessit etenevät omalla aikataulullaan, mikä vaikuttaa myös koulutustoimikuntien työn hyödyntämisen aikatauluihin. Ammatillisten tutkintojen osalta tutkintojen perustetyötä tehdään samaan aikaan, eikä koulutustoimikuntien työ ole suoraan integroitunut tähän. Myös ennakointi johtaa vain osittain konkreettisiin esityksiin ja aloitteisiin. Puheenjohtajat ja jäsenet käyttävät koulutustoimikuntatyöhön merkittävästi aikaa. Vaikkakin sitoutuminen ja aktiivisuus vaihtelevat koulutustoimikunnittain, on aikapanostus työskentelyyn varsin merkittävä. Puheenjohtaja käyttää koulutustoimikuntatyöhön aikaa yli 60 tuntia ja jäsen noin 40 tuntia vuodessa. Koulutustoimikunnan laskennallinen kokonaispanostus vuositasolla on 1,2-1,3 miljoonaa euroa. Valtionhallinnon panostus koko koulutustoimikuntajärjestelmään on noin kymmenesosa koko koulutustoimikuntajärjestelmän kustannuksista. 2.3 Työn vaikuttavuus Esimerkiksi yliopistojen kohdalla suoria vaikutuksia koulutuksen ja opetuksen sisältöihin ei käytännössä ole. Ammattikorkeakoulujen osalta voidaan tunnistaa yksittäisiä esimerkkejä. Aineistossa esiintyy toiveita näiden näkökulmien sisällyttämisestä yliopistojen tulosohjaukseen, mikä puolestaan on ristiriidassa yliopistojen autonomian kanssa. Käytännössä yliopistoilla on omat opetuksen sisältöjen kehittämiseen liittyvät prosessinsa, joihin kytkeytyminen on ilmeisesti ollut koulutustoimikunnissa vähäistä. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi koulutustoimikunnat eivät aina tiedä tai saa palautetta tekemästään työstä eli siitä, miten niiden työtä on hyödynnetty. Tämä vaikuttaa myös motivaatioon ja aloiteaktiivisuuteen. Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuus suhteessa asetuksen 1 toiseen momenttiin eli koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun edistämiseen on hyvä. Tämä tehtävä koetaan erittäin tärkeäksi. Ennakointitehtävä konkretisoi tätä päämäärää. Toisena ulkoisvaikutuksena voidaan mainita se, miten koulutustoimikunnissa tehtävää työtä voidaan hyödyntää työhön osallistuvissa taustaorganisaatioissa. Koulutustoimikunnissa käyty keskustelu näkyy sisällöllisesti esitettyjen kommenttien mukaan taustaorganisaatioiden muodostamissa kannanotoissa ja lausunnoissa jossain määrin, mutta yhteys ei näyttäydy tarpeeksi vahvana. 6

7 2.4 Arvioinnin suositukset Ennakointi ja seurantatehtävä (6, 1) Aloite- ja esitystehtävät (6, 2-3) Arvioinnissa on käyty runsaasti keskustelua useista erilaisista tavoista toteuttaa koulutustoimikuntajärjestelmän nykyiset tehtävät tai kehittää koulutustoimikuntajärjestelmää. Tarkastelun lähtökohtina ja kriteereinä ovat tässä seuraavat näkökulmat: Koulutustoimikuntien resurssit eivät tule nykyisessä julkistalouden kehityksessä toiveista huolimatta lisääntymään. Järjestelmää leimaa tavoitteiden ja odotusten ristiriita, jossa eri osapuolten näkemyksen toiminnan keskeisistä tavoitteista eivät täyty. Koulutustoimikuntajärjestelmän hyvät erityispiirteet eli työelämän ja koulutusjärjestelmän vuoropuhelu, monipuolinen asiantuntijuus tulisi säilyttää siten, että järjestelmä kykenee jatkossa vastaamaan yhä nopeammin muuttuviin osaamistarpeisiin. Arvioinnissa ei ole lähdetty suosittamaan tiettyä koulutustoimikuntien määrää tai tiettyjen koulutustoimikuntien yhdistämistä. Seuraavassa esitetyt suositukset pyrkivät tehostamaan koulutustoimikuntien nykyisten tehtävien mukaista toimintaa. Niiden toteuttaminen johtaisi käytännössä nykyistä laajempiin tai eri tavoin toimiviin rakenteisiin. Suositus 1: Koulutustoimikunnan tavoitteiden uudelleen asettaminen Opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi avata keskustelu koulutustoimikuntajärjestelmälle nykyisessä asetuksessa annetuista tehtävistä ja niiden priorisoinnista yhdessä järjestelmän eri osapuolten kanssa. Tässä yhteydessä tulisi priorisoida se, mitä seuraavista tehtävistä pidetään ensisijaisena: Työelämän ja koulutusjärjestelmän vuoropuhelun edistäminen 1, kohta 2. Tämä keskustelu mahdollistaisi nykyisen odotusten ristiriitatilanteen läpikäymisen. Samalla se luo mahdollisuuden kirkastaa koulutustoimikuntatyön tavoitteenasettelua siten, että asiantuntijatyön odotukset ja työskentelykauden tavoitteet ovat selvät riippumatta siitä, millainen tuleva koulutustoimikuntajärjestelmä on. Viestintä koulutustoimikuntien työn tuloksista myös muiden sidosryhmien hyödynnettäväksi tulisi olla systemaattisempaa ja selkeämpää, ja se tulisi ohjeistaa osaksi tulevaa rakennetta asiantuntijaelimen tai koulutustoimikuntien toteutettavaksi osana raportointia. Koulutustoimikuntajärjestelmän toiminnan läpinäkyvyyttä tulisi lisätä tuomalla koonnit laajemman yleisön käyttöön verkkopohjaisesti. Arvioinnissa esitetään hyvin ristiriitaisia näkemyksiä siitä, miten koulutustoimikuntajärjestelmää tulisi kehittää. Seuraavassa esitetään kaksi vaihtoehtoista tietä koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämiseen. Näistä ensimmäinen on arvioinnin aineiston, sille asetettujen lähtökohtien ja tehtävien ja kriteerien perusteella tuloksekkaampi vaihtoehto. Suositus 2a. Koulutustoimikuntajärjestelmän muuttaminen koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun ja ennakoinnin asiantuntijaelimeksi. Nykyinen koulutustoimikuntajärjestelmä tulisi muuttaa koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun ja ennakoinnin asiantuntijafoorumiksi. Asiantuntijafoorumin tarkoituksena olisi toimia tietyllä toimikaudella projektimaisesti ja nykyistä pienemmällä osallistuja- ja resurssi- 7

8 määrällä. Projektimaisen toimintatavan tulisi mahdollistaa entistä joustavampi, kustannustehokkaampi ja myös vaikuttavampi toiminta, sillä asiantuntijaelimen toteuttamat ennakoinnit toteutettaisiin toimeksiantojen pohjalta. Yhteistä, nykyisen kaltaista ennakoinnin tukitoimintaa tulisi edelleen jatkaa. Samassa yhteydessä tulisi arvioida, tarvitseeko koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun ja ennakoinnin asiantuntijaelin oman valtioneuvoston asetuksen vai voidaanko tehtävät kirjata muuhun olemassa olevaan lainsäädäntöön. Vuoropuhelun ja ennakoinnin asiantuntijaelintä on hahmotettu tämän raportin luvussa Mikäli nykyisenkaltaisessa koulutustoimintajärjestelmässä jatketaan, tulee siihen liittyvä perehdyttäminen olla systemaattista jokaisessa koulutustoimikunnassa. Vastaavasti opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen sekä ohjausryhmän tulisi parantaa aloitteiden ja esityksien pohjalta tehtyjen toimenpiteiden viestintää palautteena takaisin koulutustoimikunnille. Koulutustoimikuntien ja asiantuntijaryhmien työssä tulisi uudistaa käytössä olevat sähköisen osallistumisen välineet ja mahdollistaa etäyhteyksien hyödyntäminen kokouksissa (ideoita tarkemmin raportin luvusta 7.1 ja 7.2.2). Suositus 2b. Nykyisen kaltaisessa koulutustoimikuntajärjestelmässä jatkaminen Nykyisen kaltaisessa toimintakuntajärjestelmässä jatkaminen on todennäköisesti mahdollista, jos koulutustoimikunnat ryhtyvät aktiivisemmin toimimaan suurempina kokonaisuuksina työtapoja ja sähköisiä työkaluja hyödyntäen. Resursseja koulutustoimikuntatyöhön ei ole toimintamenoina odotettavissa lisää tulevaisuudessa. Nykyisen kaltaisessa koulutustoimikuntajärjestelmässä jatkettaessa koulutustoimikuntien kirjaamisesta valtioneuvoston asetukseen tulisi luopua ja koulutustoimikuntien nimittämismenettelyä opetus- ja kulttuuriministeriön tai tulevan Opetushallituksen ja CI- MOn yhdistymisen myötä tulisi yksinkertaistaa perustettavan emoviraston tehtäväksi. Koulutustoimikuntajärjestelmän ensisijaiseksi tehtäväksi tulisi tällöin määrittää ennakoinnin tulosten perusteella aloitteiden ja esitysten tekeminen, mikä tulisi näkyä asetuksen uudistamistyössä. 8

9 3. Arvioinnin kohde, tehtävä, aineisto ja menetelmät 3.1 Koulutustoimikuntajärjestelmä arvioinnin kohteena Arvioinnin kohteena oleva koulutustoimikuntajärjestelmä muodostuu tällä hetkellä 26 eri aloja edustavasta koulutustoimikunnasta sekä koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmästä. Valtioneuvoston asetus 882/2010 koulutustoimikuntajärjestelmästä sisältää määräyksiä koulutustoimikuntien tehtävistä, kokoonpanosta ja menettelytavoista. Koulutustoimikuntajärjestelmän tehtävänä on edistää yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta. Koulutustoimikuntien keskeisimpänä tehtävä on toimia laadullisen ennakoinnin asiantuntijaeliminä. Lisäksi koulutustoimikuntien tehtävänä on tehdä omalla osaamis- ja toimialallaan opetus- ja kulttuuriministeriölle, Opetushallitukselle ja muille keskeisille tahoille aloitteita ammatillisen koulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi ja sen pohjalta tutkintojen kehittämiseksi. Koulutustoimikunta arvioi alaansa liittyviä aloitteita erityisesti tutkintorakenteen näkökulmasta. Koulutustoimikuntien tehtävänä on myös tehdä aloitteita korkeakouluille työelämän osaamistarpeiden huomioon ottamisesta koulutuksen sisällöllisessä kehittämisessä ja suorittaa opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen niille osoittamat muut tehtävät. Koulutustoimikuntien toiminta perustuu kolmikantaan ja jäsenistö edustaa laajasti työelämää ja sidosryhmiä. Sihteeristö koostuu Opetushallituksen asiantuntijoista. Nykyiset koulutustoimikunnat on asetettu ajalle Koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmässä on edustettuna opetushallinnon ja työelämän osapuolet ja sitä koordinoi puheenjohtaja ja opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen asiantuntijoista koostuva sihteeristö. Ohjausryhmän tehtävänä on koulutustoimikuntajärjestelmän toiminnan suunnittelu, ohjaus ja kehittäminen. Ohjausryhmä myös vastaa siitä, että koulutustoimikunnissa käsitellään yrittäjyyttä, työelämän kehittämistä ja yhteistoimintaa sekä muita tarpeellisia kaikkia koulutusaloja koskevia asioita. Ohjausryhmä valmistelee toimikautensa alussa koulutustoimikuntajärjestelmän toimintasuunnitelman, jota laadittaessa ohjausryhmä kuulee koulutustoimikuntia. Käytännössä koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmä ohjeistaa koulutustoimikuntia koulutustoimikuntakauden toimintasuunnitelman ja vuosisuunnitelmien tekemisessä, suunnittelee koulutustoimikuntien jäsenten koulutuksia ja tukitoimia. Ohjausryhmä raportoi toiminnastaan vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriölle ja Opetushallitukselle. Koulutustoimikunnat raportoivat ohjausryhmälle ja käynnissä olevan toimikauden väliraportit on toimitettu ohjausryhmälle toukokuun 2015 loppuun. 9

10 Koulutustoimikunnilla sekä koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmällä nähdään olevan tärkeä rooli tutkintorakenteen valmistelussa (HE 12/2014). Koulutustoimikuntajärjestelmän ohjausryhmän tehtävänä on arvioida tutkintojärjestelmän kehittämistarpeita ja tehdä niitä koskevia aloitteita opetus- ja kulttuuriministeriölle ja Opetushallitukselle. Koulutustoimikuntien toiminta perustuu niiden omiin toimintasuunnitelmiin. Tyypillisin toimintamuoto ovat toimikuntien omat kokoukset. Osa toimikunnista osallistuu VOSEprojekteihin. Koulutustoimikunnat osallistuvat myös tukitoimintoihin, kuten yhteisiin (ennakointi)seminaareihin sekä ennakointia tukevan sähköisen ennakointikartta-alustan käyttöön. Koulutustoimikuntajärjestelmän aikana resurssien käyttöä yksittäisten koulutustoimikuntien sisällä on pyritty joustavoittamaan, ja koulutustoimikunnat ovat voineet määritellä varsin vapaasti toimintatapansa. 3.2 Koulutustoimikuntajärjestelmän kehityskaari Koulutustoimikuntajärjestelmän taustaa on tuotu kattavasti esille koulutustoimikuntien tehtävien ja koulutustoimikuntarakenteen kehittämistä valmistelleen työryhmän muistiossa 1. Koulutustoimikuntien tehtävä rajoittui 1990-luvun alussa ammattien ja ammattitaidon kehityksen ennakointiin sekä koulutuksen tarpeen ja tuloksellisuuden arviointiin nuorten ja aikuisten ammatillisessa koulutuksessa. Koulutustarpeiden ennakointi annettiin koulutustoimikuntien tehtäväksi varsinaisesti vuonna 1997, jolloin voimaan tullut asetus 1 Koulutustoimikuntien tehtävien ja koulutustoimikuntarakenteen kehittämistä valmistelleen työryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:4. ammatillisen koulutuksen yleisistä toimikunnista ja koulutustoimikunnista (945/1997) antoi toimikuntien tehtäväksi seurata koulutuksen tarjonnan kehitystä ja tehdä työelämän kysyntään perustuvia arvioita koulutusmäärien kehityksestä. Ennakointitehtävä laajeni kattamaan myös korkea-asteen koulutuksen. Tällöin koulutustoimikuntajärjestelmä muodostui 34:stä kolmivuotiskaudeksi kerrallaan asetettavasta koulutustoimikunnasta, erillisestä laajapohjaisesta koulutustarpeiden ennakoinnin koordinaatioryhmästä sekä koulutustoimikuntien yhteistyöryhmistä. Vuoden 2007 uudistus pohjautui koulutustoimikuntatyön ja -organisaation kehittämistä käsittelevän työryhmän Koulutustoimikuntajärjestelmän uudistaminen -raportin suosituksiin 2. Valmistelutyössä hyödynnetyn koulutustoimikuntien itsearvioinnin vastauksissa epäkohtina nousi muun muassa epätyydyttävä vuoropuhelu opetusministeriön kanssa, käsiteltävien asioiden painottuminen vain toisen asteen ammatilliseen koulutukseen sekä riittämätön toimikuntien välinen yhteistyö. Keskeisimpinä kehittämistarpeina pidettiin yhteistyön kehittämistä muiden koulutustoimikuntien, tutkintotoimikuntien ja työelämän kanssa, koulutustoimikuntatyön organisointi sekä laadullisten ja määrällisten ennakointiasioiden nostaminen merkittävämpään rooliin koulutustoimikuntatyössä. Koulutustoimikuntien roolia ennakointitoiminnassa on pyritty vahvistamaan eri tavoin. Taustalla on muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston raportti, jonka mukaan koulutustoimikuntien rooli oli jäänyt vähäiseksi 3. Opetushallituksen selvityksessä Enna- 2 Koulutustoimikuntajärjestelmän uudistaminen. Koulutustoimikuntatyön ja -organisaation kehittämistä käsittelevä työryhmä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:28. 3 Koulutuksen määrällinen ennakointi, mitoitus ja kohdentaminen erityiskohteena nuorten ammatillinen pe- 10

11 kointi koulutustoimikunnissa 4 tuotiin esiin, että kaikki toimikunnat olivat jollakin tavoin osallistuneet ennakointiin. Osallistuminen on tarkoittanut lausuntojen antamista kehittämissuunnitelmista ja valmisteluasiakirjoista, aloitteiden tekemistä, osallistumista ohjausryhmien toimintaan, tietojen kokoamista ja kehityksen seurantaa. Aktiivisuus ennakointitoiminnassa vaihteli toimikunnasta riippuen. Koulutustoimikuntien enemmistö näki klusteriennakoinnin relevanttina tapana tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointiin. Koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointia nähtiin tarpeellisena suunnata laajempiin ala- ja aihekokonaisuuksiin. Sen ei kuitenkaan nähty poistavan yksittäisiin aloihin liittyviä syvällisiä selvitystarpeita. Vuoden 2010 uudistusta edelsi Opetushallituksen keväällä 2009 järjestämä neuvottelutilaisuus opetushallinnon, opetusalan, työntekijä- ja työnantajatahojen edustajille koulutustoimikuntien asettamisesta seuraavalle toimikaudelle. Neuvotteluissa esitettiin erityiseksi jatkokeskustelun aiheeksi se, miten koulutustarpeiden ennakoinnin koordinaatioryhmän, Opetushallituksen ennakointiyksikön ja koulutustoimikuntien työnjakoa kehitetään ja miten voitaisiin lisätä koulutustoimikuntien roolia ennakoinnissa. Koulutustoimikuntien tehtävien ja koulutustoimikuntarakenteen kehittämistä valmistelleen työryhmän tehtävänä oli laatia esitys koulutustoimikuntarakenteen kehittämisestä, arvioida koulutustoimikuntien tehtävien ajanmukaisuutta ja tehdä tarvittaessa ehdotus toimikuntien tehtävien muuttamisesta ja koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämisestä. Käytännössä tällä hetkellä toimiva järjestelmä pohjaa pitkälti ehdotuksiin. Työryhmä myös esitti, että koulutustoimikuntarakenteen kehittämistyötä voisi jatkaa ohjausryhmä, jonka tulisi toimikautensa aikana tarkastella koulutustoimikuntarakennetta siten, että koulutustoimikuntia pyritään vähentämään ja muodostamaan niistä laajempia osaamis- ja toimialakokonaisuuksia. (OKMn työryhmämuistioita 2010:4.) 3.3 Arvioinnin tehtävä, aineisto ja menetelmät Toimeksiannon tehtävänä on 1. Arvioida koulutustoimikuntien työn tuloksia suhteessa niille säädettyihin tehtäviin 2. Arvioida koulutustoimikuntien työn tehokkuutta, taloudellisuutta ja laatua suhteessa saavutettuihin tuloksiin 3. Lisäksi arvioinnin perusteella tehdään ehdotuksia koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämiseksi tai vaihtoehtoiseksi tavoiksi hoitaa koulutustoimikuntajärjestelmälle nyt asetetut tehtävät Arvioinnin hyödyntämisen teemat ovat: Miten jatkossa voidaan parhaalla mahdollisella tavalla edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta sekä varmistaa se, että koulutus- ja tutkintojärjestelmä vastaa tulevaisuuden nopeasti muuttuviin työelämän osaamistarpeisiin. Osa arvioinnin tehtävistä ovat kriteereitä (tehokkuus, taloudellisuus) ja osa puolestaan muita. Kuvassa 1 on esitetty arvioinnin tehtävien ja keskeisten käsitteiden välinen suhde. ruskoulutus. Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomukset 171/ Kuusi, Heli (2008). Ennakointi koulutustoimikunnissa. Koulutustoimikuntien osallistuminen koulutustarpeiden ennakointiin. Opetushallitus

12 Kuva 1. Arvioinnin tehtävien ja keskeisten käsitteiden suhde Arvioinnin aineisto perustuu KOHOn aloitushaastatteluihin (16) ja täydentävään tiedonkeruuseen, lähtökohtien selvitykseen tai aineistoa täydentäviin haastatteluihin (6). Toimeksiannon mukaisesti haastateltiin 10 koulutustoimikunnan edustajia ja toteutettiin kysely kaikille koulutustoimikunnille. Lisäksi on hyödynnetty muun muassa KOHOn ja koulutustoimikuntien tuottamia aineistoja ja aikaisempia selvityksiä. Tuloksia on käsitelty myös KOHOn, koulutustoimikuntien sihteerien ja puheenjohtajien yhteisessä työpajassa, joiden tulokset on sisällytetty osaksi raporttia. Haastateltavat koulutustoimikunnat valittiin mukaan siten, että ne kattavat kaikki koulutusalat, ovat eri kokoisia ja laajuisia ja että mukana on myös koulutustoimikuntia, joissa on toisiansa lähellä olevia toimi- ja osaamisaloja. koulutustoimikunnan jäsentä. Valituista koulutustoimikunnista haastateltiin puheenjohtajat ja sihteerit ja mukaan määräajassa ilmoittautuneet jäsenet. Haastatteluun osallistuneiden määrät eri koulutustoimikunnista on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Haastatteluun osallistuneet koulutustoimikunnat Koulutustoimikunta N Energia-ala 4 Kauppa, yrittäjyys, liiketal. ja hallinto sekä finanssi 6 Kiinteistö- ja kotityöpalveluala 5 Viestintäala 5 Terveysala 5 Sosiaaliala 7 Opetus-, ohjaus- ja kasvatusala 5 Metsätalouden ala 4 Kone- ja metalliala 4 Matkailu- ja ravitsemispalvelut 4 Haastattelupyyntö lähetettiin 10 koulutustoimikunnan jäsenelle siten, että mukaan valikoitiin 110 vastaanottajaa, jotka edustavat eri osapuolia. Haastattelupyyntöön reagoi 49 Kaikille koulutustoimikunnille suunnattuun kyselyyn saatiin 120 vastausta. Kyselyyn saivat osallistua myös ne koulutustoimikunnat, jotka osallistuivat haastatteluihin, joten nii- 12

13 den koulutustoimikuntien osalta kyse oli täydentävästä tiedonkeruusta. Vastausmäärät eivät kaikissa koulutustoimikunnissa yltäneet vertailutilanteen vähimmäismääränä pidettävän viiden vastaajan tasolle (vastauksia saatiin 2-8/ koto). Tämä on huomioitu koulutustoimikuntakohtaisten vertailutietojen raportoinnissa. Taulukko 2. Kyselyyn vastanneet koulutustoimikunnat ja vastaajien määrät. Myös haastatteluihin osallistuneet koulutustoimikunnat kursivoitu. Koulutustoimikunta N % Auto- ja kuljetusala 5 4 % Elintarvikeala 7 6 % Energia-ala 3 3 % Ilmailuala 3 3 % Kauneudenhoitoala 3 3 % Kauppa, yrittäjyys, liiketal. ja hallinto sekä finanssi 5 4 % Kemian ala sekä paperi- ja puuala 5 4 % Kiinteistö- ja kotityöpalveluala 8 7 % Kone- ja metalliala 3 3 % Kuntoutus- ja liikunta-ala 7 6 % Kuvataide 3 3 % Maatalous- ja ympäristöala 4 3 % Matkailu- ja ravitsemispalvelut 8 7 % Merenkulkuala 6 5 % Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden taustagoranisaatiot suhteutettuna varsinaisten jäsenten määrään. Kyselyyn vastanneet N Koto:t yht. % Muu taho ja "en halua kertoa" OAJ EK STTK SAK AMKE ry Akava OPH Korkeakoulut (UNIFI ja Arene) KT Kuntatyönantajat MTK ry Kaikki Taulukon 3 Muu taho -vastaajat edustavat pääosin alakohtaisia liitto- ja yhdistysedustajia, joita ei vastaajien anonymiteetin suojaamiseksi ole laitettu taustatiedoiksi (jos alle 5 jäsentä yhteensä). Osa vastaajista ei myöskään ole halunnut kertoa taustaorganisaatiotaan. Aktiivisimpia koko aineistossa ovat olleet muiden tahojen ja MTKn edustajien lisäksi OAJ:n ja EKn edustajat. Metsätalous 2 2 % Musiikki-, teatteri- ja tanssiala 7 6 % Opetus-, ohjaus- ja kasvatusala 4 3 % Sosiaaliala 2 2 % Sähkö-, elektroniikka- ja tietotekniikka-ala 5 4 % Taideteollisuusala 5 4 % Talotekniikka- ja rakentamisala 5 4 % Tekstiili- ja vaatetusala 5 4 % Terveysala 3 3 % Tietojenkäsittelyala 4 3 % Turvallisuusala 2 2 % Viestintäala 4 3 % 13

14 4. Työn tulokset suhteessa tehtäviin Luvussa käsitellään arvioinnin tavoitteiden mukaisesti koulutustoimikuntien työn tuloksia suhteessa niille säädettyihin tehtäviin. Ensin käsitellään koko koulutustoimikuntajärjestelmälle asetettu tehtävä koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen edistäminen, jota voi pitää edellytyksenä muiden tehtävien toteutumiselle eli osaamistarpeiden ennakoinnille ja sen pohjalta tehtäville aloitteille ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi ja aloitteille korkeakouluille koulutuksen sisältöjen kehittämiseksi. Tuloksia peilataan eri aineistosta nouseviin toimijoiden näkemyksiin. 4.1 Koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen edistäminen Koulutustoimikuntajärjestelmällä on asetuksen mukaan tehtävänä koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen edistäminen. Koulutustoimikuntien kokoonpano perustuu siihen, että ne mahdollistavat koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun itsessään. Tehtävän toteutumisen arviointia on lähestytty KOHOn alkuhaastatteluiden ja koulutustoimikuntia koskevan tiedonkeruun kautta. Aineistossa nousi esiin varsin yhtenäinen näkemys siitä, että ammatillisen koulutuksen osalta koulutustoimikunnat mahdollistavat tärkeän yhteyden työelämään ja järjestöihin. Kysyttäessä, mikä on koulutustoiminnan/ koulutustoimikuntien keskeisin anti koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen edistämiseksi, haastateltujen näkemykset työelämän ja koulutuksen vuoropuhelun aktiivisuudesta ja syvällisyydestä vaihtelivat jonkin verran. Haastateltujen koulutustoimikuntien 49 edustajasta vain kolme toi varsin selkeästi esiin, ettei havaitse koulutustoimikunnan toiminnasta olevan hyötyä vuoropuhelun edistämiseksi. Suurelle osalle koulutustoimikunta näyttäytyy hyvin keskeisenä foorumina. Koulutustoimikuntia ja niissä käytävää keskustelua pidettiin tärkeänä koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun edistämiseksi ja näkemysten yhteensovittamiseksi. Osa työelämäosapuolten edustajista toi esiin konkreettisia teemoja, joihin ovat voineet vaikuttaa koulutustoimikunnassa. Koulutustoimikuntien välillä on kuitenkin aste-eroja nähtävissä. Muutaman koulutustoimikunnan edustajien näkemyksissä korostui lähinnä, että koulutustoimikunta toimii pikemminkin tiedon jakamisen, ei niinkään vuoropuhelun tai näkemysten yhteensovittamisen paikkana. Haastateltavilta kysyttiin, mikä on asetettuja tehtäviä vasten erityisen onnistunutta oman koulutustoimikunnan toiminnassa. Vastauksissa nousevat teemat liittyvät yleisemmin vuoropuheluun, vuorovaikutukseen, keskusteluun ja tiedonvaihtoon (N 19 eli 40 %). Seuraavaksi eniten viitataan jäsenistön asiantuntemukseen (N 14). Muita toimintaa ja kuvailevia teemoja ovat koulutustoimikunnan jäsenten innostuneisuus (N 7) ja päämäärätietoisuus (N 6). Varsinaiseen ydintehtävään eli ennakointityöskentelyyn viitataan suoraan vain kuudessa vastauksessa. Kolme vastaajaa ei osannut sanoa tässä yhteydessä mitään. 14

15 Koulutustoimikunnille suunnatussa kyselyssä vastaajat saivat arvioida koulutustoimikuntien kokoonpanon tasapainoisuutta: yli 80 prosenttia kantaa ottaneista näkee koulutustoimikuntien kokoonpanojen edustuksellisuuden olevan varsin hyvin tasapainossa (asteikolla 1-5 ka. 3,9) 5. Näkemykset erosivat varsin paljon viidessä koulutustoimikunnassa. Koulutustoimikuntamme eri osapuolten (työelämä, koulutuksen järjestäjät, korkeakoulut jne.) edustus on tasapainoinen (ka. 3,9) Eri mieltä Samaa mieltä 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 2. Kyselyn vastaajien näkemys koulutustoimikuntien osapuolten edustuksellisuuden tasapainosta. Palkkien sisällä Vastaajien määrät. Kuviossa on yhdistetty täysin ja jokseenkin eri mieltä ja samaa mieltä olevat vastaukset ja poistettu ei samaa eikä eri mieltä olevat. 4.2 Laadullisen ennakoinnin tulokset Koulutustoimikunnat ovat toteuttaneet ennakointitehtäväänsä eri tavoin. Osa koulutustoimikunnista on toteuttanut erillisiä omia työpajoja. Osalla on ollut VOSE-projekti, jonka mainitaan usein haastatteluissa konkretisoivan ennakoinnin tehtävää. Kuten koulutus- toimikuntien väliraportoinnin yhteenvedossa todetaan Toimikunnat ovat keskustelleet laajasti oman alan kehittämisen näkymistä ja osallistuneet käynnistettyyn yhteiseen VOSEennakointityöhön. Lisäksi ne ovat perehtyneet tutkintotoimikunnan aiemmin tekemään vastaavaan työhön. Kuvassa 3 seuraavalla sivulla on havainnollistettu koulutustoimikuntien väliraporteissaan esittämiä näkökulmia ennakointityöstä. Koulutustoimikunnat osallistuvat suhteellisen aktiivisesti tukitoimiin, erilaisiin selvitysprosesseihin tai VOSE-projekteihin. Sen sijaan ajatusten etsimistä koulutustoimikunnan ulkoa sisään tehdään tukitoimien ulkopuolella vähemmän. Tätä selittää osin käytössä olevat rajalliset resurssit. Laadullisen ennakoinnin osalta haastatteluista, seminaaripalautteista ja kyselyistä muodostuvan kokonaiskuvan perusteella koulutustoimikuntien jäsenet ovat yleisesti ottaen varsin tyytyväisiä niihin panostuksiin ja tukitoimiin, joita koulutustoimikuntajärjestelmässä on tehty esimerkiksi yhteisten ennakointiseminaarien ja ennakointikartan muodossa. Toisaalta tarjottu tukitoimi on jakanut mielipiteitä suuresti (ks. lisää s 28). 5 Avovastauksista (32) osassa kehuttiin koulutustoimikunnan jäsenten aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta ja yhteistoimintaa (4). Milloin tasapainoa on kritisoitu, puutteita löytyy korkeakoulutuspuolen heikosta edustuksellisuudesta ja vaikuttamismahdollisuudesta heidän suuntaan (4). Osa nosti yleisesti jäsenistön epäaktiivisuuden (4) tai sen, että osa nimetyistä henkilöistä ei edusta toimialaa tai heillä on puutteellinen asiantuntemus (3). Muut maininnat olivat työelämän edustajien aliedustus (2); opettajien liian suuri osuus (2); epäsuhta toimialojen edustuksessa toimialoilla työtä tekevien lukumäärään nähden; edustusten kattavuus nousevien alojen osalta (2); työnantajapuolen ylikorostuminen suhteessa yritysedustajiin (2). 15

16 Kuva 3. Ennakointityön tulokset/tehty ennakointityö väliraporttien mukaan 4.3 Aloitteet ja esitykset Aloitteiden ja esitysten nykytila Ennakointi ja seurantatehtävän lisäksi koulutustoimikunnilta edellytetään aloitteita tai esityksiä ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulutuksen sisältöjen kehittämiseksi. Koulutustoimikuntien väliraportissa todetaan, että vain harva koulutustoimikunta on toistaiseksi tehnyt ennakointiin perustuen aloitteita tai konkreettisia esityksiä. Väliraporttien tarkempi analyysi paljastaa, että noin puolessa koulutustoimikunnista ennakointityö on johtanut tällä toimintakaudella konkreettisiin toimenpiteisiin ylipäätään. Määrällisesti ajateltuna koulutustoimikuntien ulostuloja on 6/2015 mennessä 17, jos mukaan lasketaan lausunnot. Muutoin konkreettisia aloitteita on seurantatiedosta tunnistettavissa 8. Haastatteluissa esiintyy runsaasti odotuksia aktiivisemmasta esitysten ja tie- dostetaan, että esimerkiksi tutkintorakenneuudistus etenee omana erillisenä prosessina, jolloin koulutustoimikuntatyön vaikutukset ovat nähtävissä vasta pidemmällä aikajänteellä. Eri toimijoiden näkemyksiä aloitteiden vaikuttavuudesta avataan myöhemmin luvussa 6. Kysyttäessä koulutustoimikunnassa tehdyn työn hyödynnettävyyttä eri tahojen kannalta, pyydettiin myös ottamaan kantaa siihen, onko koulutustoimikunnassa ylipäänsä tehty ennakointia ja aloitteita. Vastaajista 95 prosenttia kokee, että koulutustoimikunnassa on tehty aloitteita ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi. Vaikka osa vastauksista viittaisivat aikaisempaan koulutustoimikuntakauteen, luvun ja haastatteluiden perusteella voidaan päätellä, että aloitteet mielletään laajemmin kuin väliraporteissa raportoituina konkreettisina lopputuloksina. 16

17 Keskustelut, yhteistyö (ei vielä konkretisoitunut) 24 % 28 % Tehty esitys ammatillissen koulutuksen kehittämisestä (nimike, sisältö tai uusi tutkinto) Puoltanut / kannattanut myötäillyt tutkinnon tai sen osan kehittämistä (ammatillinen) Puolessa koulutustoimikunnista ennakointi johtaa konkreettisiin toimiin. 3 % 3 % 7 % 21 % Puoltanut/kannattanut nimikkeen tai sen osan muuttamista (ammatillinen) Tehty esitys korkeakoululle koulutuksen sisällön kehittämisestä Tehty esitys/lausunto muuhun koulutusasteeseen liittyen Voi olla osin päällekkäisiä 14 % Ei konkreettisia toimia Kuva 4. Aloitteet ja esitykset koulutustoimikuntakaudella. Tiivistys koulutustoimikuntien väliraportista. Jopa 86 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee, että koulutustoimikunta on tehnyt aloitteita korkeakouluille; vain 14 prosenttia on vastannut, ettei niitä ole tehty. Korkeakouluille suunnattuja konkreettisia aloitteita ei ole syntynyt väliraportointivaiheessa viestintäalaa lukuun ottamatta. Useassa koulutustoimikunnassa korkeakouluyhteistyö on agendalla ja työ on tällä koulutustoimikunnalla jo käynnistynyt. Yksittäiset muiden koulutustoimikuntien jäsenet kertoivat kuitenkin vaikuttaneensa korkeakoulujen puolelle omien verkostojensa tai taustaorganisaation kautta aktiivisesti. Osassa koulutustoimikunnissa käsitys yhteistyöstä korkeakoulujen suuntaan vaihteli hieman. Osa tiedosti, että askelia on otettu ja vuoropuhelua on lisätty tai sitä suunnitellaan. Osa koulutustoimikunnista kokee, ettei yhteistyö ole millään tavalla luonnollista. Esteenä nähdään korkeakoulujen autonomia, toimivien vaikutuskanavien puuttuminen ja käsitys, ettei se ei ole toimikuntien ydintoimintaa. Yksittäiset toimijat toivat tässä yhteydessä esiin, että yhteistyön vähäisyys on erityinen puute ja yhteistyön tarvetta olisi enemmän. Vaikkei aloitteita varsinaisesti ole tehty, osa haastateltavista koki, että vuoropuhelu korkeakoulujen kanssa on mahdollisesti jo edesauttanut vaikuttamistyötä korkeakoulujen suuntaan. Ammattikorkeakoulut nähdään helpommin lähestyttävinä ja niiden kanssa yhteistyötä on aloitettu. Yhteistyö on pitänyt sisällään lähinnä asiantuntijakuulemisia. Osa koulutustoimikunnista käynnistää yhteistyötä vielä tämän toimintakauden aikana. Aloitteiden muodostaminen ja siihen liittyvät haasteet Varsin yleinen lähtökohta koulutustoimikuntatoiminnalle on se, että koulutustoimikunnissa otetaan kantaa ja annetaan lausunto esitykseen tai pohjakannanottoon. Aloiteaktiivisuus voi liittyä myös koulutustoimikuntien varsinaisten tehtävien ulkopuolelle. Aloitteiden ja esitysten tekemiseen liittyviä haasteita on esitetty seuraavassa. 17

18 Haastatteluiden perusteella lausuntojen ja aloitteiden tekeminen perustuu usein puheenjohtajiston ja sihteerin aktiivisuuteen ja yhteistyöhön. Nykyistä tilannetta on taustoitettu myös siten, että aikaisemmin sihteerit ovat usein valmistelleet esityksen, jolloin hieman käristäen näkemys on tarjottu valmiina virkamiesnäkökulmasta ja koulutustoimikunnan rooli on suppeimmillaan jäänyt pilkkujen viilaamiseksi. Tarpeiden tulisi nousta työelämän tarpeista, puheenjohtajalta ja varapuheenjohtajalta tai jäsenistöstä, jotka edustavat työnantaja- ja työntekijäpuolta. Toiset puheenjohtajat tekevät pohjaesityksiä. Jos puheenjohtaja ei tee pohjaesityksiä, aloitteita ei oma-aloitteisesti tule. Aktiivisuuteen voi vaikuttaa keskeisesti se, ovatko puheenjohtajat tarpeeksi läheisiä aiheen kanssa (ts. substanssiosaaminen). Sihteerin rooli on yhä keskeinen, sillä viimekädessä sihteeri usein työstää esityksen. Itse lausuntojen muodostamislogiikka vaihtelee jonkin verran koulutustoimikunnissa. Yhden koulutustoimikunnan työtapa perustuu esimerkiksi siihen, että käsiteltävä aloite tai lausunto esitellään lähetekeskustelukokouksessa ja jätetään pöydälle seuraavaan kokoukseen. Jäsenillä on tällöin mahdollisuus tarkistaa taustaorganisaation kanta, mikä vahvistaa työelämän ääntä. Aloitteeseen on mahdollista antaa kirjalliset lausunnot ja aloitteista käydään keskustelua kokouskäytäntöjen mukaan. Aloitetta vastustavat kannanotot todetaan, otetaan huomioon ja kirjataan pöytäkirjaan. Vaikka juuri kolmikantaisuus nähdään koulutustoimikuntajärjestelmän vahvuutena, myös sen haasteita avattiin joissain haastatteluissa enemmän. Aloitteiden vähäisyyteen voi vaikuttaa myös kolmikantaisuuden periaatteen varjopuoli, konsensuksen saamisen vaikeus, mistä johtuen toiset koulutustoimikunnat ovat tehneet aloitteita enemmistöperiaatteella. Yksi koulutustoimikunta voi edellyttää yksimielisyyttä ja toinen äänestää tuloksesta. Jos yksimielisyyttä edellyttävän koulutustoimikunnan jäsenistö ei pääse yhteisymmärrykseen, aloitetta ei muodosteta ja esitetty asia ei etene koulutustoimikunnan toimesta. Jos taas koulutustoimikunta äänestää tuloksesta, osa jäsenistä voi kokea tulleensa jyrätyksi, mikä voi vähentää motivaatiota koulutustoimikuntatyöskentelyyn. Tällöin myös jäsenistön aktiivisuus voi sanella sen, tuleeko kaikki äänet kuuluviin esityksissä. Jäsenet on nimitetty koulutustoimikuntaan toimiala/alakohtaisen asiantuntijuutensa perusteella. Jos jäsen ei koe itse edustavansa omaa taustaorganisaatiotaan eikä kerää näkemyksiä tai selvitä taustaorganisaationsa kantaa, jäsenen epäaktiivisuus omalta osaltaan rajoittaa kolmikannan edustavuutta. Jos taas kannanottoon on pyydetty lausuntoa samanaikaisesti työmarkkinajärjestöiltä, jäsenet saattavat tuoda samat näkemykset koulutustoimikuntaan. Tässä tapauksessa koulutustoimikunta etsii kompromissia, mutta kannanotto jää pahimmillaan mitään sanomattomaksi, tai koulutustoimikunta ei jätä lausuntoa, johon on eriäviä kantoja. Jos jäsenet eivät voi olla eri mieltä kuin taustayhteisönsä ja taustayhteisö ei hyödynnä jäsenen asiantuntijuutta ja koulutustoimikunnassa käytyä keskustelua ja vuoropuhelua hyväkseen omaa kantaa muodostaessaan, vuoropuhelu ja työskentelyn tuloksellisuus jää vähäiseksi. Tätä taustaa vasten koulutustoimikuntien haastatteluissa ja kyselyssä nostetut näkemykset ovat pääosin varsin positiivisia, vaikkakin näkemykset eroavat paikoitellen paljonkin koulutustoimikunnan sisällä. Kun arvioidaan koulutustoimikunnissa käytyä keskustelua työelämän ja koulutuksen vuoropuhelua 18

19 ja siitä koettua hyötyä, ovat jäsenten näkemykset toimivuudesta oleellisessa osassa. Rajanveto toiminnan tuloksellisuuden ja tyhjäkäynnin välillä on kuitenkin hämärä, jos koulutustoimikunnat näyttäytyvät toisille keskustelukerhoina, joissa asioita ei viedä ja työstetä tarpeeksi eteenpäin kannanottoina tai muina aloitteina. Yllä olevaa ennakointityön ja aloitteiden problematiikkaa vasten voidaan todeta, että koulutustoimikuntien jäsenet ovat arvioineet saavansa ja hyödyntävänsä oman taustaorganisaation tukea jossain määrin riittävästi. Eniten hajontaa on liittyen näkemykseen siitä, kuinka hyvin taustaorganisaatio tarjoaa tukea tiedon jakamisen foorumina. Ks. kuva 5. tyminen vaihtelevat haastatteluidenkin perusteella. Osa taustaorganisaatioista toteuttaa koulutustoimikuntien jäsenille yhteisiä tapaamisia ja tarjoa tukea, mikä myös on koettu varsin hyödylliseksi. Alla on lainauksia henkilöiltä, jotka kokevat toimivansa irrallaan taustaorganisaatiosta. Pitäisi varmaan (itse) tarkemmin selvittää taustaorganisaation tavoitteita koulutustoimikuntatyöhön. En ole ollut taustaorganisaationi missään yhteydessä, joten en ole saanut tukea enkä myöskään itse välittänyt viestiä taustaorganisaatiolleni. Täysin riittämätöntä Jossain määrin riittämätöntä Jossain määrin riittävää Täysin riittävää En osaa sanoa Ajankohtainen tieto koulutuksen ja työelämässä tarvittavan osaamiseen ennakoinnin tueksi (ka. 3,2) Verkoston hyödyntäminen koulutustoimikuntatyöskentelyn tueksi (Ka 3) Tiedon jakamisen foorumit/kanavat koulutustoimikuntatyöskentelyn tuloksista (ka. 3) % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 5. Koulutustoimikuntien jäsenten näkemyksiä taustaorganisaation tarjoamasta tuesta. Vastaajien määrät näkyvät palkkien sisällä. Kuvasta on poistettu ei mitään mieltä olevat. Keskiarvo ilman en osaa sanoa asteikolla 1-4. Koulutustoimikuntien jäseniltä kysyttiin samalla logiikalla näkemyksiä oman työnantajan mikäli eri kuin taustaorganisaatio tarjoamasta tuesta koulutustoimikuntatyöskentelylle. Tulosten hajonta on kutakuinkin identtinen, mutta asemoituminen vaihtelee hieman vastaajan taustaorganisaation mukaan. Taustaorganisaatioilta saatu tuki ja kiinnit- Taustaorganisaation periaatteellinen tuki ja toimiminen tiedon jakamisen foorumina ei myöskään riitä, jos tulosten osalta ei koeta olevan riittävästi viestittävää: Työelämälle on hankala viestiä koulutustoimikuntatyöskentelyn tuloksista niin kauan kuin koulutustoimikunnan laadullinen ennakointityö ei johda konkreettisiin toimenpiteisiin. Osaamisen kehittämisen hitaus ja byrokraattisuus jaksavat jatkuvasti ihmetyttää työelämän toimijoita. Työelämän näkemys on, että vasta kun koulutustoimikunnan ennakointityö on johtanut työelämän tarpeiden mukaiseen osaamisen kehittämiseen, työn tuloksilla on todellista arvoa. 19

20 5. Työn tehokkuus, taloudellisuus ja laatu Koulutustoimikuntien työn tehokkuutta ja taloudellisuutta tarkastellaan seuraavassa panostuksen suhteessa koulutustoimikuntien työn keskeisiin tuotoksiin sekä myöhemmin vaikuttavuuden kohdalla suhteessa saatuihin hyötyihin. 5.1 Panos aktiivisuutena Arvioinnin kyselyissä ja haastatteluissa sekä koulutustoimikuntien omissa raporteissa on nostettu useaan kertaan esiin se, että koulutustoimikunnilla on käytössään suhteellisen rajalliset resurssit. Koulutustoimikuntatoimintaan osallistumisen aktiivisuus ja intensiteetti vaihtelevat. Osa koulutustoimikunnista toimii aktiivisesti organisoiden toimintaa ja valmistelua kokousten välillä, osa puolestaan tekee valtaosan työstä kokouksissa ja nojautuu paljolti sihteerien valmistelupanokseen. Koulutustoimikuntien osallistumistilastoja tarkasteltaessa voidaan arvioida, että hieman yli kolmannes koulutustoimikuntajärjestelmään osallistujista on aktiiveja ja alta viidennes on ajoittain koulutustoimikuntatyöhön osallistuvia (osallistuvat vain yhteen kokoukseen ja silloinkin ajoittain). Toimijoiden tyytyväisyys jäsenten aktiivisuuteen ja sitoutumiseen vaihtelee. Vaikka osassa toimikuntia varsinaisten jäsenten osallistumisaktiivisuus vaihtelee ja keskimää- Kuva 6. Koulutustoimikuntien osallistumisaktiivisuus vuoden 2014 osallistujatilaston perusteella 20

21 rin osallistutaan vähempään kuin kahteen kokoukseen vuodessa, voidaan silti koulutustoimikunnan itsearviossa olla tyytyväisiä jäsenten aktiivisuuteen ja sitoutumiseen. Toimintatavat vaihtelevat koulutustoimikunnissa, ja siten esimerkiksi matkailu- ja ravitsemuspalveluiden koulutustoimikunnassa varajäsenten osallistumista varsinaisten jäsenten rinnalla kokouksiin omalla kustannuksella on pidetty vastaajien mukaan hyvänä. Yleisesti ottaen koulutustoimikuntien edustajat ovat arvioineet osallistumisaktiivisuuden omalta osaltaan ja muiden jäsenten sitoutuneisuuden varsin korkeaksi. Kuviossa 7 on esitetty jäsenten itsearvioinnin tulokset koottuna. Koulutustoimikuntatyöhön käytettävä kokonaispanos on toimintamenoina keskimäärin euroa vuositasolla. Tämän lisäksi Opetushallituksen budjetissa koulutustoimikuntien työhön on varattu 3,4 henkilötyövuotta. Suurin panostus koulutustoimikuntatyöhön tulee kuitenkin siihen osallistuvien käyttämästä ajasta. Eri toimijoiden koulutustoimikuntatyöhön käyttämää aikaa tarkasteltiin selvityksessä haastatteluissa pyydettyjen arvioiden pohjalta ns. standardikustannusmallia hyödyntäen. Mallin oletuksina on käytetty neljää koulutustoimikunnan kokousta vuodessa, mallin kustannustekijänä tilastokeskuksen erityisasiantuntijan keskikuukausiansiota sekä työ- ja elinkeinoministeriön SCM-mittauksissaan käyttämää yleiskustannuskerrointa 1,596. Tarkastelun tarkoituksena on tehdä koulutustoimikuntatyöhön käytettävää panostusta näkyväksi. Menetelmä ei ole tilastotiedettä, vaan karkea arvio, jossa etsitään ns. tyypillistä tilannetta, mikä tapahtuu usein ääripäät poistamalla. Kuva 7. Koulutustoimikuntien aktiivisuus itsearvioinnin perusteella 5.2 Panos aikana ja kustannuksina Haastattelujen pohjalta saatu puheenjohtajien ja jäsenten koulutustoimikuntatyöhön tyypillisesti käyttämä aika tunteina on esitetty kuviossa 8. 21

22 Kuva 8. Puheenjohtajien ja jäsenten koulutustoimikuntatyöhön käyttämä aika tunteina Koulutustoimikuntakaudella tyypillinen ajankäyttö on ollut vuodessa puheenjohtajalla yli 60 tuntia ja jäsenellä n. 50 tuntia. Poikkeuksen aktiiviset puheenjohtajat käyttävät 150 tuntia vuositasolla ja jäsenet 100 tuntia vuositasolla. Näissä tilanteissa huomiona on usein, että kyseessä on oma erityinen kiinnostus tai harrastuneisuus asiaan. Laskelmissa ei huomioida matka-aikaa, vaan varsinainen osallistuminen. SCM-menetelmän mukainen laskennallinen panostus koko järjestelmään voidaan arvioida seuraavasti: Puheenjohtajien laskennallinen työpanos n Jäsenten laskennallinen työpanos n Laskennallinen opetushallituksen HTVpanostus Toimintamenot keskimäärin Vuotuinen järjestelmän laskennallinen kokonaiskustannus on noin 1,2-1,3 miljoonaa Näillä oletuksilla koulutustoimikuntajärjestelmän kokonaiskustannus tai kokonaispanos siihen osallistuville olisi noin 3,5-4 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana. Voidaan siis puhua osallistujien käyttämästä merkittävästä panostuksesta koulutustoimikuntajärjestelmän tehtäviin. Kokonaispanostus on saman suuruinen esim. ammatillisen koulutuksen kehittämiseen liittyvien määrärahojen kanssa (TAE 2014, 20.21), mutta vain 17 promillea suhteutettuna koko ammatillisen koulutuksen kokonaisbudjettiin. Suhteutuksessa tulee huomioida, ettei laskuissa ole korkeakoulutuksen osuutta. Toimintamenojen suhde laskennalliseen kokonaiskustannukseen on n. 10 %. 22

23 5.3 Tehokkuutta ja taloudellisuutta koskevat näkemykset 1: ei mitään suuri: 6 Osassa haastatteluita, kyselyn vastauksissa sekä koulutustoimikuntien väliraporttien koosteessa todetaan, että koko järjestelmästä tulisi saada enemmän hyötyä selkeinä esityksinä ja aloitteina. Mikäli käytettyä panosta (vuosien 2014 ja 2015 panostukset) suhteutetaan aloitteisiin, voidaan leikillisesti arvioida tehtyjen esitysten ja aloitteiden kokonaishintaa. Tämän lisäksi koulutustoimikunnat tekevät lausuntoja, ja on huomattava, että tässä nojaudutaan ainoastaan väliraportointiaineistoon kaikkia koulutustoimikuntien pöytäkirjoja ei ole käyty lävitse. Mikäli kokonaispanosta suhteutetaan koulutustoimikuntien tekemiin kaikkiin ulostuloihin, voidaan laskennallisesti saada yhden ulostulon hinnaksi n ja yhden aloitteen / esityksen kokonaiskustannus on reippaasti yli Vaikka asiaa ei noin suoraviivaisesti haluttaisikaan laskea, voidaan todeta, että esitysten ja aloitteiden laadintaan käytetty panos on ajallisesti merkittävä. Arviossa on myös huomioitava, että tilanne koskee koulutustoimikuntajärjestelmän väliraportointivaihetta. Kuvassa 9 on havainnollistettu sisältöanalyysin perusteella haasteltujen kokema hyöty koulutustoimikuntatyöskentelystä suhteessa omaan panostukseen. Haastatelluista suuri osa koki hyötyneensä hyvin tai varsin hyvin koulutustoimikuntatyöskentelystä suhteessa käyttämänsä panostuksen. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 9. Haasteltujen kokema hyöty koulutustoimikuntatyöskentelystä suhteessa omaan panostukseen (1 = ei mitään hyötyä 6 = erittäin suuri hyöty, ka. 3,9). Haastateltujen 10 koulutustoimikunnan edustajilta kysyttiin näkemyksiä siitä, ovatko toimintatavat tehokkaita ja toimivia. Haastatteluissa kantaa ottaneista (N 46) vajaa kolmasosa (14) toi esiin vain positiivisia puolia ja esitti positiivisia perusteluja. Reilu neljännes toi esiin sekä positiivisia puolia että kehittämisen kohteita. Noin puolet nostivat esiin vain kehittämisen kohteita, eivätkä siten pitäneet työskentelykäytäntöjä erityisen toimivina ja tehokkaina. Tehottomuutta aiheuttivat kokouskäytännöt sekä epäselvyys työskentelyn tavoitteista ja työn vaikuttavuudesta. Onnistunut ja tehokas toiminta liitettiin kokouskäytäntöihin ja erityisesti sihteereihin ja puheenjohtajistoon ja heidän tekemään valmistelutyöhön. Muut positiiviset maininnat liittyvät päämäärätietoiseen työskentelyyn asiantuntemuksen lisäämiseksi: hyvänä keinona pidettiin jalkautumista ja kokousten pitämistä eri tahoilla, jolloin syvennetään tuntemusta kohteesta. Työpajatyyppiset kokoukset tuotiin esiin hyvänä esimerkkinä tavoitteellisesta työskentelystä. Silloin kun toimintatapoja ei pidetä tehokkaina ja toimivina, yleisin kehittämiskohde liittyy itse kokouskäytäntöihin (N 12). Toisille koulu- 23

24 tustoimikunta näyttäytyy vain kahvittelupaikkana, jossa käydään kuuntelemassa ajankohtaiset asiat ja asiantuntijanäkemyksiä. Osa taas kokee kokoukset asioiden läpijuoksuna. Muut kommentit liittyivät esimerkiksi kokousten pituuksiin ja työskentelytapoihin. Pitkissä kokouksissa punainen lanka saattaa puuttua, ja työskentelytapana toivottiin lisää porinaryhmiä, keskustelua tai enemmän aikaa kokouksille. Toisaalta liian lyhyissä kokouksissa ei ehditä syventyä asioihin. Kokousten materiaali tulisi saada tarpeeksi ajoissa, jotta taustaorganisaatio voi ottaa kantaa ennen kokousta. Yksittäiset vastaajat toivat myös etäkokousmahdollisuuden toivomuksen esiin tässä yhteydessä ajan säästämiseksi. Tehokkuutta ja toimivuutta estävät tekijät ovat usein liitettävissä koulutustoimikunnan fokuksen ja tehtäväksi annon ymmärtämiseen tai tavoitteellisuuteen. Koulutustoimikuntien haasteina tuotiin esiin, että asioita saatetaan käsitellä liian yksityiskohtaisesti, ja jos teema ei kosketa itseä, oma asiantuntijuus ja mielenkiinto kärsii. Toisaalta taas kaikilla jäsenillä ei ole tarpeeksi asiantuntijuutta käsittelemään laajoja aiheita, osallistumisaktiivisuus vaihtelee ja asiantuntijuutta jää hyödyntämättä. Yleisenä haasteena nostettiin oman roolin ottaminen koulutustoimikunnassa: jos asioita ei viedä eteenpäin oman edunvalvonnan näkökulmasta, kiinnostus voi heiketä. Vaikka asiantuntijuuden jakamista ja asiantuntijapuheenvuoroja arvostetaan, työskentely näyttäytyy toisille keskustelupiirinä ja oman asiantuntijuuden lisäämisen paikkana. Koulutustoimikuntajärjestelmän näkökulmasta haastatteluissa toistui varsin usein ohjauksen puute. Jos koulutustoimikunnan varsinainen työskentelyn tavoite ei ole tiedossa, arviota koulutustoimikuntatyöskentelyn tehokkuudesta laski epäilys, että tieto ja tehty työ jää hyödyntämättä. Toimikautta ajatellen nostettiin myös esiin, että annettu ohjeistus KOHOn puolelta olisi voitu ajoittaa aikaisemmin ja selkeämmin. Tarjotut tukitoimet jakoivat mielipiteitä. Toisille yhteiset seminaarit ja ennakointikarttatyöskentely näyttäytyivät hyvinä tapoina toteuttaa tavoitteiden mukaista toimintaa, osalle ne olivat esimerkki hukkaan heitetystä ajasta. Osalla koulutustoimikuntia tehokkuutta on myös syönyt puheenjohtajien ja sihteerien vaihtuvuus ja uusien nimeämisen vaikeus, minkä takia järjestelmää pidetään byrokraattisena ja haavoittuvaisena ja aina uuden sävelen etsiminen uudella kokoonpanolla turhauttaa. 5.4 Yhteenveto haastateltujen koulutustoimikuntien onnistuneen toiminnan edellytyksistä ja esteistä Kymmenen koulutustoimikunnan haastattelun perusteella voidaan esittää toiminnan tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen liittyviä luonnehdintoja. Haastateltujen anonymiteetin suojaamiseksi havaintoja ei yhdistetä yksittäisiin koulutustoimikuntiin. Osassa korostuivat positiiviset puolet, osassa negatiivisemmat. Toimivan koulutustoimikunnan tekijöitä ja luonnehdintoja: Koulutustoimikunta on aktiivinen, keskusteleva, sitoutunut ja vaikuttavuutta hakeva. Jäsenillä on varsin yhtenäinen näkemys toiminnasta. Toiminta perustuu avoimuuteen ja jäsenten verkostojen hyödyntämiseen. 24

25 Ennakointi- ja rajapintatyöskentely on aktiivista ja tuotteliasta. Koulutustoimikunta tekee lausuntoja myös oma-aloitteisesti. Koulutustoimikunta vaikuttaa myös korkeakoulupuolelle. Koulutustoimikunta on ottanut napakan ja suunnitelmallisen otteen työskentelylle suunnitelmatasolla. Koulutustoimikunta pyrkii purkamaan turhaa hallintoa toiminnassaan. Koulutustoimikunta soveltaa monipuolisia kokous- ja työskentelytapoja (mm. jalkautuminen, työpajatyöskentely) ja asiantuntijuutta. Koulutustoimikunta kannustaa myös varajäseniä osallistumaan. Keskusteluyhteys korkeakoulutuksen puolelle puuttuu Tuloksellisuuden esteenä nähdään edunvalvonnan korostuminen. Toiminta on päällekkäistä muun elimen kanssa. Jos koulutustoimikunnan tehokkuus ja toimivuus on arvioitu heikommaksi, koulutustoimikunta näyttäytyy ristiriitaisena näkemyksissään ja toimintaan liitetään seuraavia tekijöitä: Osa jäsenistä ei koe saavansa ääntänsä kuuluviin tai kokee tulevansa jyrätyksi kannanotoissa tai laajemmin toiminnassa. Alaspesifisyys rajaa mahdollisuuksia osallistua keskusteluihin, tai asiantuntemus ei riitä niiden käymiseen. Jäsenet eivät hyödynnän tarpeeksi verkostojansa tai tuo taustaorganisaatioissa tehtyä työtä käsiteltäväksi. Näkemys jäsenten kokoonpanon edustuksellisuudesta näyttäytyy epätasapainoisena tai kokoonpano voidaan kokea epäluontevaksi. Koulutustoimikunnan fokus ei ole selvä tai toimikunta etsii vielä toimi- ja osaamisalansa rajoja. Toiminta perustuu keskinäiseen tiedonjakamiseen, ei sillä operoimiseen. Koulutustoimikunta ottaa kantaa lähinnä kysyttäessä. 25

26 6. Koulutustoimikuntajärjestelmän vaikuttavuus Luvussa käsitellään koulutustoimikuntien jäsenten näkemyksiä työn laadusta ja hyödystä. 6.1 Suora vaikutus Koulutustoimikuntien suora vaikutus muodostuu sille annettujen tehtävien kautta eli siitä, miten syntyneet vaikutukset vastaavat toimikunnille asetettuja tavoitteita. Näitä on käsitelty jo aiemmin ensimmäisen arviointitehtävän yhteydessä. Yhteenvetona voidaan todeta: Aloitteita ja esityksiä on tehty suhteellisen vähän seurantatietojen mukaan kymmenkunta. Aloitteita tai lausuntoja tehdään pikemminkin pohjaesityksiin kuin omaehtoisesti. Koulutustoimikunnan jäsenet myös kokevat aloitteet hieman eri asioina kuin mitä seurantatiedoista käy ilmi. Koulutustoimikunnat eivät saa aina palautetta siitä, miten aloite on vaikuttanut, mikä vähentää myös aloiteaktiivisuutta. Haastatteluissa ja kyselyn vastauksissa esitettiin näkemys, että aloitteet ja esitykset vaikuttavat usein erityisesti ammatillisella puolella vaikkakin viiveellä ja vaikutus voi olla epäsuoraa. Vaikutuksia korkeakoulutuksen koulutussisältöjen suorina muutoksina ei ole muutamia yksittäisiä esimerkkejä lukuun ottamatta. Aiemmin on tuotu esiin jo näkemykset siitä, että koulutustoimikuntien toimintaa ei aina koeta tavoitteelliseksi nimenomaan vaikuttavuuden näkökulmasta. Aineistonkeruussa on pyydetty myös esimerkkejä siitä, mitä vaikutuksia koulutustoimikuntanne työllä on konkreettisesti ollut. Kyselyn perusteella useat (yli 20 henkilöä /74) avovastauksia jättäneistä kertovat vaikutuksia olleen tutkintorakenteisiin ja -nimikkeisiin sekä tutkintojen sisältöjen kehittämiseen, mutta eivät kerro kovin konkreettisia esimerkkejä. Muutamia poikkeuksia on nostettu, kuten konkreettinen esimerkki merenkulusta, jossa on tehty kansainvälisen STCW-koulutuksen harmonisointi niin toisella asteella kuin ammattikorkeakoulussa. Jonkin verran koulutuskokeiluja ja -pilotteja mainitaan syntyneen. Yksittäisillä lausunnoilla on nähty/koettu olevan vaikutus lausunnon kohteena olevaan asiaan. Yleisemmällä tasolla verkostojen ja keskustelun syntyminen sekä tiedon jakaminen mainitaan hyvin monesti vaikutuksena (yli 10 vastausta). Ennakointiajattelun lisääntyminen ja ennakointiin liittyvät työt on liitetty myös seminaareihin ja yhteisiin tilaisuuksiin. Melko moni (lähemmäs 10) avovastauksia antanut kertoo kuitenkin, että ei näe vielä vaikutuksia olleen. Tähän syynä voi olla se, että vastaaja on voinut olla mukana toimikunnassa vasta vuoden. Toisaalta mainitaan myös, että toimikunta toimii toisinaan "vain tiedotuskanavana". Siltä puuttuu "jatkuvat ja 26

27 selkeät kehityksen suunnat", ja se keskittyy "osin epäoleellisiin asioihin". Suora vaikutus näkyy myös siinä, miten tehtävien mukaista toimintaa voidaan hyödyntää laajemmin. Tulosten hyötyä ja hyödynnettävyyttä on kysytty niin haastatteluissa kuin kyselyn avulla. Kyselyssä vastaajat saivat ottaa kantaa siihen, ovatko työn tulokset hyödynnettävissä ja erikseen sitä, mitä hyötyä niistä on ollut eri osapuolten kannalta. Teeman purussa on yhdistetty näkemyksiä kyselystä ja haastatteluista. Koulutustoimikunnan toteuttama ennakointityö osaamis- ja toimialalla sekä aloitteet ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi arvioidaan parhaimmin hyödynnettäväksi toimintamuodoksi, kun tarkastellaan kaikkia vastaajia (ka. 2,4/3). Kun mukaan ottaa koulutustoimikunnat, joissa on vähintään 5 vastaajaa (ml. haastatteluihin osallistuneet), aloitteet ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi on arvioitu parhaiten (keskiarvojärjestyksessä) auto- ja kuljetusalan, matkailu- ja ravitsemispalveluiden alalla ja sekä kauppa, yrittäjyys, liiketalous ja hallinto sekä finanssialalla (ka. n. 3). Vähiten vaikutusta jäsenet ovat arvioineet olevan elintarvikealalla ja opetus-, ohjaus- ja kasvatusalalla sekä kiinteistö- ja kotityöpalveluala (ka. n. 1). Vaikka koulutustoimikunta voi olla tyytyväinen omaan toimintaansa, sen motivaatiota ja vaikuttavuuden arviota voi heikentää mm. epätietoisuus siitä, miten hallinto hyödyntää tehtyä työtä. Epätietoisuus aloitteiden etenemisestä nakertaa arviota vaikuttavuudesta. Ennakointitulosten hyödyntämisen osalta on tuotu esiin, että prosessit ovat useilla vielä käynnissä, mikä vaikeuttaa hyödynnettävyyden arviointia tässä vaiheessa. Ennakointituloksia on myös hyödynnetty vaihtelevasti eri koulutustoimikunnissa. VOSE-hankkeessakin Kuva 10. Arvioi koulutustoimikunnassanne tehdyn työn hyödynnettävyyttä omalla osaamis- ja toimialalla. Ka. asteikolla 1-3 ilman en osaa sanoa ja ei ole tehty. 27

28 näkyy koulutustoimikuntakohtaisia eroja. Osa toteaa, että kokemukset ovat positiivisia, toiset, että tulosten vieminen käytäntöön on hidasta. Heikoin keskiarvo on annettu aloitteiden hyödynnettävyydestä korkeakouluille (ka. 2). Vajaa viidennes kokee, ettei aloitteet korkeakouluille ole hyödynnettävissä lainkaan. Silti suurempi joukko arvioi niiden olevan hyödynnettävissä jossain määrin tai hyvin. Vastaajista reilu viidennes ei ole osannut ottaa kantaa kysymykseen. Ennakointikarttatyöskentely on jakanut näkemyksiä runsaasti (ka. 2,1), ja vajaa viidennes kokee, ettei sitä voi hyödyntää omalla osaamis- ja toimialalla. Osalle ennakointikartta ei ole vielä täysin jalkautunut koulutustoimikuntatyöskentelyyn. Osassa koulutustoimikuntia ennakointikarttatyöskentely nähdään irrallisena ja kaukaisena, kun lähdetään konkretisoimaan osaamista ja sen kehitystä omalla alalla. Näkemykset siitä, onko työkalua hyödynnetty ja onko siitä ylipäänsä hyötyä, vaihtelevat koulutustoimikuntien sisällä paljon. Aineiston perusteella auto- ja kuljetusalan ja matkailu- ja ravitsemispalveluiden koulutustoimikunnissa hyödynnettävyys on arvioitu parhaimmiksi ja näkemykset työkalun hyödyntämisestä ja siitä saadusta hyödystä ovat varsin yhteneväiset. 6.2 Laajempi vaikuttavuus Koulutustoimikuntajärjestelmän muut vaikutukset liittyvät sen ulkoisvaikutuksiin: työelämän ja koulutusjärjestelmän välisen vuoropuhelun aikaan saamiin vaikutuksiin, vuoropuhelun hyödyntämiseen oman organisaation toiminnassa tai oman asiantuntijuuden kehittymisessä. Hyöty koulutustoimikuntatyöskentelyyn osallistumisesta arvioidaan varsin hyväksi ja näyttäytyy tasaisena eri tahojen kannalta arvioituna. Taustaorganisaation perusteella tarkasteltuna aineistosta voi todeta karkeasti, että ammatillisen koulutuksen toimijat arvioivat hyödyn oman työn ja myös muiden verkostojen kannalta positiivisemmaksi. Korkeakoulutoimijoiden näkökulmasta hyöty näyttäytyy heikompana. Koulutuksen ja tutkintojen kehittämiseen liittyen hyöty ilmenee muun muassa siten, että toimijat saavat omia näkemyksiä mukaan keskusteluihin. Omaan työhön liittyen hyöty näyttäytyy uusina näkökulmina ja osaamisena sekä verkostojen syntymisenä. Taustaorganisaatio taas hyötyy koulutustoimikuntatyöskentelystä silloin, kun omalla taustaorganisaatiolla on kontaktia koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen. Hyöty näyttäytyy luonnollisesti heikkona, jos kontaktia ei ole. Kiinnostavaa on, että koulutustoimikuntien haastatteluissa useat toimijat ovat hyödyntäneet työkalua omissa työyhteisöissään ja työkalun soveltaminen paikallisesti nostaa sen hyötyarvioita. Ennakointikartan hyödynnettävyyden arvioinnin osalta tulee huomioida, että työkalun käyttöönotto on vielä kesken. Haastattelujen perusteella koettu hyöty näyttäytyi vielä varsin usein jäsenen henkilökohtaisena hyötynä. Erityisesti koulutuksen järjestäjätason edustajilla hyöty jää herkästi henkilökohtaiselle tai työnantajan tasolle. 28

29 Kuva 11. Arvioi koulutustoimikuntatyöskentelyyn osallistumisesi hyödyllisyyttä eri tahojen kannalta. Ka. asteikolla 1-4 ilman en osaa sanoa. Yhtenä keskeisenä koulutustoimikuntatyön loppukäyttäjänä opetushallinnon edustajien näkemykset koulutustoimikuntatyön vaikuttavuudesta ovat erityisen kiinnostavia. Näkemykset jakautuvat jonkin verran. Osalle koulutustoimikuntien työn hyöty konkretisoituu tutkintojen perusteiden kehittämisessä, osalle se näyttäytyy verkostoitumismahdollisuutena, jolloin vaikuttavuus arvioidaan vähäisemmäksi. Toisille taas koulutustoimikunnassa käyty keskustelu ja lausuntojen kommentointi tarkoittavat lähinnä mandaatin saamista käynnissä olevalle kehittämistyölle. Vaikuttavuutta peilattiin haastatteluissa myös kärjistettyyn kysymykseen, mitä tapahtuisi, jos koulutustoimikuntia ei olisi. Suuri osa haastateltavista korosti koulutustoimikuntien roolin tärkeyttä vuoropuhelun mahdollistajana ja ainutlaatuisena foorumina. Sisältöanalyysin perusteella vastaukset on asetettu janalle ei mitään ja erittäin suuri vaikutus. Luokitteluun perustuva keskiarvo on suuntaa antava, mutta se asettuu lähemmäs neljää (ka. 4/6), mitä voidaan pitää varsin hyvänä. Ei mitään: erittäin suuri 6 Mitä tapahtuisi, jos koulutustoimikuntia ei olisi? 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 12. Mitä tapahtuisi, jos koulutustoimikuntia ei olisi? Sisältöluokittelun perusteella havainnollistettu kuva prosentteina. 29

30 Suuri osa vastaajista kokee, että mikäli koulutustoimikuntia vastaavaa yhteistä foorumia vuoropuhelulle ei olisi, laaja-alainen näkemys koulutuksen kehittämiseen puuttuisi. Jos toiminta olisi pelkästään virkamiesvetoista, lopputulos voisi olla jopa katastrofaalinen (vaikutus erittäin suuri). Vain murto-osa vastaajista epäili, ettei välttämättä edes huomaisi lakkauttamista (vaikutus erittäin pieni) tai että saisi vastaavan hyödyn helposti muuta kautta. Koulutustoimikunnat nähdään foorumeina, joissa on mahdollista nähdä alan koulutuksen koko kuva (eri asteet, alan työelämän eri sektorit) ja oma ala laajemmin. Kyseisen alan koulutuksen kokonaiskuva katoaisi. Käytännön vaikutuksena tutkintojen perusteisiin voisi valtakunnan tasolla muodostua aukkoja osaamistarpeiden suhteen. Lisäksi todettiin, että koulutussektorin tapahtumia ja kehittämissuuntaa olisi iso työ seurata ilman koulutustoimikuntia. Teemaa käsiteltiin myös koulutustoimikuntien puheenjohtajien, varapuheenjohtajien ja sihteerien työpajassa. Yleisesti voidaan todeta, että keskusteluissa nousi esiin pääosin koulutustoimikuntien tärkeyttä korostavia näkökulmia. Mikäli koulutustoimikunnat lakkautettaisiin, mahdollisena etuna nähtiin lähinnä se, että se vähentäisi työtaakkaa. Alle on koottu keskusteluissa nousseita teemoja, mikäli koulutustoimikunnat lakkautettaisiin: Koulutustoimikuntien poistumisen myötä menetettäisiin koulutuksen ja työelämän välistä koulutusta koskevaa vuoropuhelua koulutusalojen ja koulutusasteiden, työelämän ja opetushallinnon sekä työelämäosapuolten välillä. Lisäksi koulutustoimikunnista saatava koulutuksen kehittämistä koskeva konsensus nähtiin tärkeänä. Koulutustoimikuntien lopettaminen voisi tarkoittaa, että tasa-arvo voisi kadota ja toiminta painottua liian yksipuolisesti työnantajavetoiseksi kehittämiseksi. Samalla opetushallinto menettäisi sidosryhmäyhteistyön väylän sekä osallistujat tärkeän yhteistyöväylän koulutustoimikuntajärjestelmään. Samalla poistuisi tiedon jakamisen kanava, jonka kautta jäsen tuo toimikuntaan oman osaamisensa ja vie omaan organisaationsa muilta saatua osaamista ja tietoa ( tuo ja vie ). Keskustelua käytiin jonkin verran myös siitä, miten tehtävät hoidettaisiin toisin tai muissa foorumeissa, jos koulutustoimikunnat lakkautettaisiin. Alla on näkemyksiä koottuna: Useat alat kokoaisivat todennäköisesti vastaavia foorumeita oma-aloitteisesti. Ongelmana voisi olla, että jäisi alakohtaisia aukkoja. Pienten alojen on toisaalta helppo koota ko. foorumeita, mutta toisaalta pienet alat saattaisivat jäädä myös huomioimatta. Lakkauttaminen ei olisi katastrofi: muillakaan hallinnonaloilla ei ole vastaavia. Todennäköisesti asiat hoidettaisiin perinteisillä lausuntokierroksilla ja työryhmillä. Joillain koulutustoimikunnilla on jo olemassa vastaavantyyppisiä elimiä omalla alallaan, joten työ on osin päällekkäistä. Voisi olla lisätaakka hallinnolle: o Toiminta ei olisi systemaattista ja koordinoitua. o Koulutuksen pitkäjänteinen kehittäminen voisi kärsiä. Keskiössä olisi mitä nyt tarvitaan. o Kaikki tahot pyrkisivät vaikuttamaan erikseen. Lisäisi lobbausta ja lausuntorumbaa. o Hallinto saisi runsaasti rönsyileviä esityksiä. 30

31 7. Koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämistarpeet Luvussa tuodaan esiin arvioinnissa näkemyksensä esittäneiden koulutustoimikuntien toimijoiden koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämistarpeet toimintatapojen ja käytäntöjen sekä koulutustoimikuntajärjestelmärakenteen tasolla. Arvioinnin osana niin koulutustoimikuntien kuin ohjausryhmän jäseniltä on tiedusteltu koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämisen tarpeita eri tavoin. Koulutustoimikuntien haastatteluissa ja kyselyssä kysyttiin, miten koulutustoimikuntajärjestelmään liittyviä rakenteita tulisi uudistaa sekä miten koulutustoimikuntien työskentelytapoja ja koulutustoimikuntajärjestelmän toimintatapoja tai työkäytäntöjä tulisi kehittää. Ensinnäkin on todettava, että konkreettisia esityksiä koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämiseksi on arvioinnissa esitetty yllättävän vähän. Koulutustoimikuntajärjestelmän uudistamiseen liittyvät näkemykset hajaantuvat. Toteutetusta tiedonkeruusta muodostuu ajoittain kuva, että järjestelmän rakennetta tulisi uudistaa, mutta ei olla täysin varmoja siitä, miten se tulisi tehdä. Seuraavaksi käsitellään näkemyksiä koulutustoimikuntien toimintatapojen ja käytäntöjen kehittämiseksi, minkä jälkeen käsitellään koulutustoimikuntajärjestelmän rakenteeseen liittyvät kehittämistarpeet ja näkemyksiä tulevaisuuden vaihtoehtoisista kehittämissuunnista. 7.1 Koulutustoimikuntien toimintatapojen ja käytäntöjen kehittäminen Koulutustoimikuntatyön kehittämisen tarpeet voivat liittyä kahteen näkökulmaan: Koulutustoimikuntien työskentelytapoihin Koulutustoimikuntajärjestelmän kokonaisuuteen. Näkemykset koulutustoimikuntien työskentelytapojen kehittämisestä on koottu taulukkoon alla, ja aineistosta nousevat teemat kuvataan tarkemmin tämän jälkeen. Taulukossa 4 on eritelty puheenjohtajien ja sihteerien sekä jäsenten näkemyksiä kehittämisen tarpeista. Taulukossa olevat luvut perustuvat haastattelujen ja kyselyn aineiston analyysiin. Luvut ovat vain viitteellisiä, sillä koulutustoimikuntien työskentelytavat vaihtelevat: mikä toisessa on jo koettu hyvänä käytäntönä, on voitu tuoda toisessa koulutustoimikunnassa esiin kehittämisen kohteena. Lisäksi eri kehittämisnäkemyksiä nousee esiin aineiston muissakin osioissa, ja ne on huomioitu kokonaisanalyysissä alla. 31

32 Taulukko 4. Aineistossa nousseet kehittämisen tarpeet Puheenjohtajat ja sihteerit Jäsenet OKM:n ja OPH:n ohjauksen vahvistaminen ja mm. aloitteiden viestinnän lisääminen tavoitteellisuuden ja motivaation lisäämiseksi (useimmiten KOHO) (11) Teknologisten sovellusten parempi hyödyntäminen, verkkokokoukset, verkkotyöskentelyn lisääminen ja kehittäminen (6) Resurssit toteutukseen: sihteeristöresurssi ja esim. tutustumisiin liittyvän resurssin lisääminen (5) Vaikuttamiskeinojen lisääminen ja selkeä mandaatin luominen, määrällisen ennakoinnin lisääminen tehtäviin (4) Asiantuntijaluennot ja työpaikkojen tutustumiskäynnit (3) Projektimaisuuteen pyrkiminen (3) Teemapäiviä tai seminaareja lisää (3) Tulosten viestintä sidosryhmille (3) Korkeakoulujenkin mukaan saaminen (2) Ideoivammat työtavat / koulutustoimikuntien työskentelyn ammattimainen fasilitointi (2) Koulutustoimikuntien (ja tutkintotoimikuntien) yhteiskokousten lisääminen asiantuntijoiden kutsuminen mukaan ja tarvittavien ad-hocryhmien kokoaminen. Visioinnissa työelämäosapuolen vahvistus KO- HOon, koulutustoimikunnat mukaan visiointiin Eri koulutusasteiden yhteistyön kehittämisen painottaminen Puheenjohtajille lisää yhteistilaisuuksia rajapintatyöskentelyn lisäämiseksi Työnjaosta sopiminen koulutustoimikunnassa Jäsenten taustaorganisaatioiden parempi hyödyntäminen, ml. tehtyjen ennakointien esittelyt Teknologisten sovellusten parempi hyödyntäminen, verkkokokoukset, verkkotyöskentelyn lisääminen ja kehittäminen (22) Käytössä olevan ajan ja resurssin lisääminen (11) Kokousten välillä tapahtuva prosessointi ja työpajat (9) Selkeämpi ohjaus ja tavoitteenasettelu sekä esitysten ja aloitteiden vastaanoton herkkyyden lisääminen (8) Jäsenten parempi hyödyntäminen, esim. valmisteluvastuun jakaminen, tehtyjen ennakointien esittely ja taustaorganisaatioiden hyödyntäminen (8) Vierailut yrityksiin/ työpaikoille/ taustaorganisaatioihin (6) Korkea-aste paremmin mukaan (4) Tulosten viestintä sidosryhmille ja taustaorganisaatioihin (4) Vaikuttamiskeinojen lisääminen ja selkeä mandaatin luominen, määrällisen ennakoinnin lisääminen tehtäviin (4) Aloitteiden parempi seuranta (4) Rajapintatyöskentelyn lisääminen (2) Osallistavammat ja ideoivammat työtavat (2) Koulutusalajako klusteriperusteiseksi Vuoropuhelun lisääminen oppilaitosten ja työelämän kesken. Koulutustoimikuntien (ja tutkintotoimikuntien) yhteistyön lisääminen Tehtäväksiannon parempi seuranta tai varmistaminen, että tehdään asetuksen mukaisia asioita. Kiertävät sihteerit; saataisiin paremmin tietoa muista koulutustoimikunnista Aineistossa esitetyt koko järjestelmää koskevat teemat ovat tiivistetysti: 1. Järjestelmän ja koulutustoimikuntien ohjauksen ja seurannan kehittäminen 2. Työskentelytapojen tehostaminen ja sähköistäminen 3. Parempi resursointi sekä koulutustoimikuntien että KOHOn toimintaan 4. Asiantuntijuuden ja osaamisen lisääminen toimijoiden ja rajapintojen yhteistyöllä 5. Koulutustoimikuntien tehtävien uudelleen määrittely Järjestelmän ja koulutustoimikuntien ohjauksen ja seurannan kehittäminen: Eniten kommentteja ja toiveita tuli ohjauksen kehittämiseksi ja selkeämpien toiminnan tavoitteiden asettamiseksi eri suunnilta. Erityisesti KOHOn toimintaan toivotaan aktiivisempaa ja selkeämpää ohjausotetta. Koulutustoimikunnille tulisi antaa toimeksiantoja ja seurata toimintaa. Näkemysten mukaan selkeät toimeksiannot ja projektimaisempi ote motivoisi ja tehostaisi työtä. Samoin tieto siitä, miten tehty työ etenee ja on vaikuttanut koulutuksen kehittämiseksi. Siten kehittämisteeman 32

33 alle kuuluu myös selkeämpi viestintä aloitteiden etenemisestä. KOHOn rooli nähdään usein etäisenä, eikä sen rooli ole selkeä kaikille. Epäselvyys työnjaosta OPHn ja OKMn välillä nousi toisinaan esiin. Ylipäänsä opetushallinnossa olisi varmistettava, että koulutustoimikunnassa käsitellään asioita sille asetettujen tehtävien mukaisesti. Niin ikään puheenjohtajiston ja jäsenistön valintaan tulisi kiinnittää tarkemmin huomiota, jotta voidaan varmistaa, että kokoonpanoissa on oikea osaaminen. Ohjauksen kehittämisteeman sisälle voidaan laskea myös viestinnän kehittäminen ulospäin sidosryhmille koulutustoimikuntien työskentelystä. Työskentelytapojen tehostaminen ja sähköistäminen: Työskentelytapojen tehostaminen ja sähköistäminen/työtapojen ja kokouskäytäntöjen -kehittämisteema pitää sisällään varsin runsaat toiveet verkko- ja etäkokousten hyödyntämisestä, mutta myös sähköisten alustojen hyödyntämisen kokousten välillä tapahtuvan prosessoinnin apuna. Optima nostettiin usein esiin liian jäykkänä tähän tarkoitukseen. Vaikka fyysisten kokousten puolestapuhujia on paljon, työskentelystä toivottiin monimuotoisempaa ja ideoivampaa, esim. työpajatyyppistä työskentelyä ja te miöiden pohjalle perustuvia kokouksia. Aktiivisempi toiminta kokousten välissä lisäisi tuloksellisuutta. Parempi resursointi sekä koulutustoimikuntien että KOHOn toimintaan: Resursointi liittyy ensinnäkin huoleen koulutustoimikuntien sihteereiden ja jossain määrin myös puheenjohtajiston ajankäytöstä. Asetuksen mukaisen toiminnan mahdollistamiseksi ennakoinnin näkökulmasta haasteena nähtiin mm. se, että jos toimintaa viedään eteenpäin vain kokouksissa, asiat eivät etene riittävästi käytössä olevilla resursseilla. Vaikka resursseja kaivattiin pääosin lisää tai pohdittiin esimerkiksi työnjaon kehittämistä jäsenten kesken, muutama jäsen esitti myös kokouspalkkioiden lakkauttamista perusjäseniltä. Joissain vastauksissa nostettiin myös esiin hallinnollinen taakka matkalaskutus- ja palkkiokäytännön takia. Asiantuntijuuden ja osaamisen lisääminen toimijoiden ja rajapintojen yhteistyöllä: Rajapintatyöskentelyä sekä koulutustoimikuntien välisenä että koulutustoimikuntien ja tutkintotoimikuntien välisenä yhteistyönä tulisi vahvistaa. Osa nosti esiin myös jäsenten ja heidän taustaorganisaatiossaan tehdyn työn paremman hyödyntämisen. Asiantuntemusta halutaan parantaa myös organisoimalla kokouksia ja vierailuja eri paikoissa, työelämässä ja taustaorganisaatioissa. Vaikka koulutustoimikuntien yhteistyötä tehdään, se koetaan usein aikataulujen yhteensovittamisen näkökulmasta haasteellisena. Toisille koulutustoimikunnille tulee erityisen paljon yhteistyöpyyntöjä, mikä voi olla vaikea sovittaa yhteen aikataulullisesti. Myös puheenjohtajien yhteistapaamisten organisoimista kaivattiin esim. OPHn suunnasta, jotta rajapintatyöskentelyä voitaisiin paremmin käynnistää. Koulutustoimikuntien tehtävien uudelleen määrittely: Joitain toiveita nousi vahvemmasta mandaatista (tai sen palautuksesta) koulutustoimikunnille päättää/vaikuttaa esimerkiksi tutkintojen sisältöihin, rakenteeseen, osaamisaloihin ja nimikkeisiin. Lisäksi muutamia vahvempia toiveita tuli tehtäväkentän laajentamiseksi määrälliseen ennakointiin. Heikon vaikutusmahdollisuuden nähdään syövän motivaatiota ja vaikutta- 33

34 vuutta. Yksi konkreettinen ehdotus oli antaa koulutustoimikunnalle valvontatehtävä tutkintotoimikuntiin päin. Niin tähän kuin ensimmäiseen kehittämisteemaan liittyy myös toive kirkastaa koulutustoimikuntien nykyiset tehtävät: joidenkin näkemysten mukaan koulutustoimikunta on voinut määritellä itsensä esimerkiksi liian kapeaksi tai se yrittää toimia liian laajalla tehtäväkentällä. 7.2 Koulutustoimikuntajärjestelmän rakenteiden kehittäminen Kysyttäessä mihin suuntaan koulutustoimikuntajärjestelmän rakenteita tulisi uudistaa 6, yli puolet on valinnut annetuista vaihtoehdoista vaihtoehdon koulutustoimintarakenteen kehittäminen eri alojen asiantuntijapooliksi, josta tarvittaessa muodostettaisiin ad hoc -ryhmiä". Reilu viidennes kannattaa ny- 6 Mihin suuntaan koulutustoimikuntien rakennetta tulisi kehittää? -vastaukset purettuna: Henkilökohtaisissa haastatteluissa 49 vastanneista 42 otti selkeämmin kantaa suuntaan tai toiseen. Heistä kuuden kanta oli vahvasti se, ettei nykyisiä toimikuntia tulisi muuttaa lainkaan, vaikka toimintatapoja voisikin kehittää. Noin puolet (N 21) haastatteluun osallistuneista ja kantaa ottaneista kannatti selkeämmin koulutustoimikuntien yhdistämistä (A). Niin ikään puolet piti asiantuntijapoolia relevanttina vaihtoehtona (B). Osa näistä vastaajista (N 10) piti molempia vaihtoehtoja varteenotettavina (N on siten suurempi kuin vastaajien määrä), ja joko pitivät molempia vaihtoehtoja varteenotettavina tai sitten näiden yhdistelmää. Kolme valitsi muu radikaali kehittämisen vaihtoehdon. Heistä yksi esitteli konkreettisen ehdotuksen radikaalimmaksi vaihtoehdoksi. Kyselyn 120 vastaajasta yhteensä 106 (88 %) otti kantaa kysymykseen. Heistä vajaa viidennes (20) näki nykyisten koulutustoimikuntien yhdistämisen tai vähentämisen relevanttina kehityssuuntana (A), 60 (56 %) valitsi vaihtoehdon, jossa lähdettäisiin kehittämään koulutustoimikuntarakennetta asiantuntijapooli-tyyppiseksi ratkaisuksi (B). 10 vastaajaa perusteli vastauksessaan, ettei nykyisiä koulutustoimikuntia tarvitse muuttaa. 24 toivoi muita radikaaleja ratkaisuja (C). Yleisiä perusteluja esitettiin jonkin verran, mutta vain kaksi esitti konkreettisemman ehdotuksen vaihtoehdoksi. kyisten koulutustoimikuntien yhdistämistä tai vähentämistä. Loput ovat joko tuoneet esiin, ettei muutoksia tarvita, esittäneet muita toiveita tai tuoneet perusteluissa esiin yleisempiä toivomuksia toimintatapojen kehittämiseksi. Vastaajista osa on valinnut useamman vaihtoehdon. Arvioinnin työpajassa käytiin keskustelua arvioinnin alustavista havainnoista ja koulutustoimikuntajärjestelmän kehittämisen suunnista. Keskustelussa nousi esiin eräitä rakenteiden kehittämisen kannalta laajempia lähtökohtia. Ensinnäkin järjestelmän suunnittelun tulisi lähteä tunnistetut tarpeet edellä. Tässä kohtaa tulisi myös miettiä ketjua koulutustoimikunnista eteenpäin, sillä olennaista on, miten toimikuntien toiminta siirtyy käytäntöön. Koulutustoimikuntien roolia ja tehtäviä tulisi miettiä rinnakkain tutkintotoimikuntien tehtävien kanssa. Molemmilla organisaatioilla tulisi olla järkevä ja toisiaan täydentävä tehtäväkenttä. Tämän lisäksi jokaisen mallin tulisi tukea korkeakoulujen tiiviimpää osallistumista, varmistaa eri alojen edustuksellisuus ja edistää sitoutumista. Ylipäätään tärkeänä pidettiin, että toiminta on tavoitteellista ja organisoitua ja jäsenten roolituksen tulee olla selkeää. Ennakoinnin osalta keskeisenä teemana olisi osaamiskeskeisyyden ja tulevien osaamistarpeiden korostaminen. Koulutustoimikuntien kehittämisen rakenteellisia vaihtoehtoja työstettiin myös arvioinnin työpajassa. Työpajassa läpikäytyjä vaihtoehtoja olivat 1) projektimainen asiantuntijaelin, 2) koulutustoimikuntien määrän vähentäminen ja yhdistäminen sekä 3) muut mahdolliset mallit. Lisäksi vaikuttavuutta tarkasteltiin kysymällä, mitä tapahtuisi, jos koulutustoimi- 34

35 kuntia ei olisi. Nämä näkemykset on kuvattu aiemmin vaikuttavuutta käsittelevässä luvussa Koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun sekä ennakoinnin asiantuntijaelin Tiedonkeruussa testattiin arvioinnin alkuhaastatteluissa ja alkukartoituksesta tunnistettua vaihtoehtoista tapaa toteuttaa koulutustoimikunnille annetut tehtävät. Yli puolet arviointiin osallistuneista piti mahdollisena tai ideoimisen arvoisena lähteä kehittämään koulutustoimikuntarakennetta eri alojen asiantuntijapooliksi siten, että se mahdollistaisi toimikuntakausien aikana erilaisten tarpeen vaatiessa toteutettavia ad hoc - työryhmiä. Arvioinnin työpajassa työstettiin mallin perusideoita, joita on esitetty kuvassa 13. Mallin keskeisiä ajatuksia ovat nykyisen kaltaisen ohjausryhmän toiminta mallin promoottorina entistä tiiviimpi asiantuntijoiden joukko (joka vastaa nykyään aktiivisesti toimivien jäsenten määrää) kolmikantaisuus. Malliin liittyviä hyötyinä nähtiin mm.: Poistaisi nykyisen kokousmaisuuden ja loisi kehittämiselle rakenteet. Lisäisi asiantuntijuutta sekä ideoiden ristiinpölytystä. Nopeuttaisi reagointia, ketteryyttä ja joustavuutta. Lisäisi jäsenten motivaatiota. Voisi tuoda korkea-asteen entistä paremmin mukaan. Parantaisi mahdollisesti ennakoinnista syntyviä tuotoksia sekä esitysten ja aloitteiden sisältöjä. Niukkojen resurssien vallitessa tulisi suunnata resurssit joko niihin aloihin, jotka ovat merkittävässä muutoksessa tai sellaisiin, jotka eivät vielä ole. Priorisoinnin kriteerit tulisi määritellä selkeästi ja sopia yhdessä ohjausryhmässä. Pienten alojen (pienet alat sekä alat, joissa työnantaja- ja työntekijäsuhteet eivät ole järjestäytyneitä) näkökulman kaventaminen ja näiden alojen hätähuutojen kuuleminen. Vaikeuttaisi ja lisäisi jäsenten ajankäyttöä erityisesti työelämän edustajien osalta. Alojen syvällisten erityiskysymysten käsittelyn vaarantuminen. Muuttaisi toimintamallia vielä epäselvemmäksi. Sisältäisi hintariskin: organisointi voisi olla nykyistä kalliimpi. Muuten keskustelussa todettiin, että työ vaatisi jämäkkää johtajuutta ja organisointia. Sen rinnalla tulisi toteuttaa Opetushallituksen toimesta kokonaiskuvan tarkastelua (osana ennakointia), joka mahdollistaisi keskeisten ryhmien/alojen tunnistamista. Käytännössä esitetyistä riskeistä hintariski ei välttämättä toteutuisi, sillä toimintamenojen osalta resurssit pysyisivät samana tai pienenisivät. Toimintamallin keskeiset kriittiset pisteet ovat 150 asiantuntijan tunnistaminen, työryhmien perustamisen kriteerit ja priorisointi sekä se, miten työryhmien aineistoja (esitykset ja aloitteet) saadaan hyödynnettyä ja viestitettyä. Lisäksi työryhmien työ tulisi pitää suhteellisen intensiivisenä, jolloin yhdellä toimikaudella esimerkiksi kuusi kuukautta intensiivisemmin tietyn osaamis-/ ammattialan parissa työskenteleviä ryhmiä voisi olla useampia. Malliin liittyvinä riskeinä nähtiin mm.: 35

36 Kuva 13. Näkemyksiä koulutuksen ja työelämän vuoropuhelun sekä ennakoinnin asiantuntijaelimeksi Muita rakennetta sivuavia ajatuksia, joita aineistossa esitettiin, olivat: Yleinen osaamisen -ryhmä, joka johtaa yleisestä osaamisesta lähtevien taitojen osaamistarpeiden ennakointia. Tämän lisäksi olisi laajempia alakohtaisia klustereita tai pooleja, kuten palvelut ja hyvinvointi, joissa tarkasteltaisiin, mitä metataidot tarkoittavat alalla ja tuleeko uusia osaamistarpeita. Tutkintorakenteita tulisi muuttaa vapaampaan moduulimalliin. Tämän kautta muodostuisi myös uudet asiantuntijapoolit. Toimintaan tulee valita aktiivisia, tulevaisuuden osaamistarpeista, ennakoinnista kiinnostuneita ja alan kentän toimintaa tuntevia henkilöitä. Opetushallituksen tulisi varata kyseisille henkilöille riittävät resurssit matka- ja palkkakuluihin, jotta toiminta ja tulokset ovat tuottavia. Tutkinnon perustetyöryhmien ja tutkinnon perusteiden pohjalta voisi koota ryhmiä. Silloin pitäisi voida katsoa tutkinnon osaamisen jatkumo ja rakennetta laajemmin miten osaaminen kasvaa ja mi ten muuttuu korkea-asteella. Henkilöitä voisi valita kaikilta koulutusasteilta. Toimiva ja aktiivinen KOHO voisi antaa pooleille yksilöidympiä tehtäviä yleisen ennakointityön lisäksi ja tueksi. Pooli voisi kutsua ad hoc -jäseniä silloin, kun käsiteltävänä on erityiskysymys esim. liittyen toimialaan / koulutusalaan jne. Puheenjohtajalla olisi tällaisessa(kin) toimintamallissa erittäin tärkeä rooli. Tarvitaan pjsessioita, joissa puheenjohtajat voivat yhdessä kehittää toimintamalleja ja -tapoja Nykyisten koulutustoimikuntien määrän vähentäminen, yhdistäminen ja laajentaminen Arvioinnin tiedonkeruussa noin neljännes kyselyyn ja haastatteluun osallistuneista näki nykyisten koulutustoimikuntien määrän vähentämisen ja yhdistämisen relevanttina vaihtoehtona. Heistä kuitenkin kolmasosa oli 36