Luomu. ja terveellisyys LUOMU

Transkriptio

1 Luomu ja terveellisyys LUOMU

2 Tämä julkaisu on tuotettu Maa- ja metsätalousministeriön tukemassa Viestintintätuki luomumarkkinoijille ja jatkojalostajille -hankkeessa. Julkaisija Kurmakka - Organic Food oy Puolikuu 3 D Espoo Kurmakka - Organic Food oy ja kirjoittaja Kuvat: Erkki Pöytäniemi

3 Marja Nuora Luomu ja terveellisyys Kurmakka - Organic Food oy Espoo 2011

4

5 Lukijalle Sitten Pohjois-Karjala projektin, jossa miehiä opetettiin kevyempään ruokavalioon, on maassamme herätty pohtimaan yhä laajemmin ruokavalion merkitystä terveydellemme. Toisaalta lääketieteessä ja yhä enenevässä määrin elintarviketeollisuudessa on alettu tutkia ruoka-aineiden terveysvaikutuksia ja toisaalta tavalliset ihmiset ovat alkaneet huolestua yhä teollistuvammasta elintarviketuotannosta sekä ympäristön saastumisesta, joiden seurauksina viime vuosien laajoja ruokaskandaaleja voidaan pitää. Ruoan turvallisuuden ja terveellisyyden kysymykset herättävät yhteiskunnallista keskustelua ja myös erilaisten näkökulmien ja lähtökohtien yhteentörmäystäkin. Monet kysymykset näyttävät olevan myös poliittisia koskettaen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, ihmisten kulutustottumuksia ja niihin vaikuttamista sekä elintarvikeketjun eri osien roolia, vastuita ja oikeuksia. Luonnonmukaisen viljelyn juuret ovat siinä kansalaisliikennihdännässä, jossa jo alun alkaenkin otettiin vakavasti ihmiselle terveellisen ruokavalion merkitys. Alan pioneereja olivat kasvisruokavalion kannattajat ja erilaiset parantolat. Jo silloin nähtiin yhteys ihmisen terveyden, terveellisen ruoan ja hyvinvoivan ympäristön välillä. Tämä kokonaisvaltainen alattelutapa onkin elänyt jatkuvasti luomuviljelyn innoittajana ja suunnan näyttäjänä. Tämän teoksen tarkoituksena on avata luomuliikkeen näkemyksiä ja ajattelutapaa liittyen ruoan terveellisyyteen ja samalla hahmottaa lähinnä Euroopassa luomutuotteiden terveellisyyden ympärillä käytyä keskustelua. Samalla lukijalle toivottavasti välittyy konkreettinen kuva siitä, miten terveellisyys luomussa käsitetään ja miten terveellisyyttä pyritään vaalimaan luomuruoantuotannossa. Tämä julkaisu sisältää kaksi osaa, joista ensimmäisessä luodaan katsaus luomutuotteiden terveellisyydestä tehtyyn tutkimukseen ja siitä käytyyn julkiseen keskusteluun. Alalla ei selvästikään ole vielä tarpeeksi tutkimusta, mutta lisäksi ollaan myös tyytymättömiä vallitsevaan tieteelliseen lähestymistapaan ja tutkimuskäytäntöihin. Kuluttajalla näyttää olevan hyvin vahva intuitiivinen käsitys luomuna tuotettujen elintarvikkeiden terveellisyydestä, mutta tieteellisesti tälle ei olekaan saatu selkeää vahvistusta. Luomutuotteiden parissa käytävä keskustelu kytkeytyy myös vahvasti koko elintarviketuotannosta käytyyn keskusteluun. Näyttää siltä, että sukupolvien aikana syntyneestä kokemuksesta ja kansanviisaudesta kumpuava elämänkokemus voittaa laboratoriossa asiantuntijavoimin syntyneen tieteellisen näytön jopa niin voimakkaasti, että alan toimijoilla ja jopa kuluttajilla herää epäusko tiedettä kohtaan. Viranomaisten toiminnassaan tukenaan käyttämä tieteellinen tutkimus asettuu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vastakkain tavallisten kansalaisten vaatimuksille ymmärtää ja tukeutua omaan kokemukseen ja sen kautta syntyneeseen varmuuteen. Tässä onkin hedelmällisen yhteiskunnallisen keskustelun paikka, kerrankin kansa haluaa osallistua. Niinpä tarvitaan lisää syventävää tietoa aiheesta. Joten tämän julkaisun toisessa osassa paneudutaan ruoan terveellisyyden sisältöön. Tarkoituksena on luoda kokonaisnäkemys ruoan terveellisyyteen vaikuttavista tekijöistä niin kuin ne luomuliikkeen parissa on ymmärretty. Tavoitteena on ollut tuoda ruoan terveellisyydestä käytävän keskustelun teemat ja argumentit esiin mahdollisimman selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, niin että kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus osallistua siihen. Ruoka ja sen terveellisyys jos mikä on asia, josta käytävä keskustelu kuuluu jokaiselle. Tässä tarjoan teille luomutoimijoiden näkökulmia asiaan. Marja Nuora Espoossa Luomu ja terveellisyys 5

6

7 Sisällys Luomun terveellisyys kuluttajien mielessä ja julkisessa keskustelussa 9 Tutkijoilla ei yksimielisyyttä 9 Tiede ja käytäntö yhteistyössä 11 Terveys nähtynä luomun näkökulmasta 13 Elintarvikkeiden ravitsemukselliset ominaisuudet 14 Luonnon omin voimin kasvaneet kasvit ja eläimet 15 Laatu perustuu aitouteen ja puhtauteen 16 Säteilytys 16 Geenimuuntelu 16 Torjunta-aineet 17 Raskasmetallien ja muiden ympäristömyrkkyjen pitoisuudet 18 Nitraattipitoisuudet 18 Turvallinen ja tarkkailtu luomutuote 19 Vähäinen lisäaineiden käyttö 19 Luomutuotteiden hygieeninen laatu 19 Luomukuluttajien terveys 20 Viitteet 21 Lähteet 22 Luomu ja terveellisyys 7

8

9 Luomun terveellisyys kuluttajien mielessä ja julkisessa keskustelussa Kun kuluttajilta kysytään syytä luomutuotteiden ostamiseen, kaikissa kulutustutkimuksissa erittäin merkittäväksi, yleensä merkittävimmäksi, syyksi nousee mielikuva luomutuotteiden terveellisyydestä. Konkreettisesti esimerkiksi ruoka-aineallergioiden kohdalla monella on omakohtaista kokemusta luomutuotteen paremmasta sopivuudesta ja allergiaoireiden häviämisestä luomutuotteita käytettäessä. Ryhdyttäessä tarkemmin hakemaan todellista tieteellistä näyttöä luomun terveellisyydestä tulee esille ruuan terveellisyyden erilaiset tulkinnat. Ei olekaan yksinkertaista perustella väitteitä ruuan terveellisyydestä. VTT.n kuluttajahaastattelututkimuksessa vuodelta kuluttajat pitivät terveellisyyttä luomun oleellisena lisäarvotekijänä tavanomaisiin tuotteisiin verrattuna. Terveellisyys syntyi haastateltavien mukaan luomutuotteiden puhtaudesta eli niissä ei toisaalta tuotantotavasta johtuen ole torjunta-ainejäämiä, hormoneja tai antibiootteja ja toisaalta luomuelintarvikkeiden jatkojalostuksessa ei ole käytetty lisäaineita. Luomutuotteilta saatettiin tämän lisäksi odottaa myös parempaa ravitsemuksellista terveellisyyttä. Tähän ravitsemukselliseen terveellisyyteen onkin julkisessa keskustelussa viime aikoina tartuttu monella taholla. Julkinen keskustelu luomutuotannon tarpeellisuudesta näyttää usein kulminoituvan terveysvaikutuksiin ja terveysvaikutuksina tarkastellaan lähinnä tieteellistä näyttöä nimenomaan ravitsemuksellisesta paremmuudesta. Keskustelussa asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet kuluttajien mielikuvien oikeellisuuden juuri tässä mielessä. Kun mielikuvalle lähdetään etsimään näyttöä tieteellisestä tutkimuksesta, ei se monien mielestä ole kovinkaan selkeää. Kansanterveyslaitos teetätti vuonna 2003 kansainvälisen kirjallisuuden arvioinnin 2 luomutuotteiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Arvioinnin katsottiin olevan kattava siihen astisesta tutkimuksesta ja se käsitti noin 130 viitettä. Arvioinnin tulokseksi saatiin, että tutkimusta aiheesta on erittäin vähän ja sen perusteella ei ole näyttöä luomutuotteiden paremmasta terveellisyydestä tai turvallisuudesta. Siihen kiinnitetään huomiota, että ruoka-aineiden ravintoainepitoisuudet vaihtelevat suuresti monien tekijöiden kuten lajikkeen, kasvumaaperän, sääolosuhteiden ja kypsyysasteen mukaan. Näin ollen viljelytapa ei ole ainoa merkittävä tekijä ravintoainepitoisuuksien kannalta ja luotettavat vertailut kunkin ravintoaineen pitoisuuden osalta tavanomaisen ja luomun välillä ovat näin hankalia. Tutkijoilla ei yksimielisyyttä Vuonna 2004 alkanut kansainvälinen Euroopan Unionin rahoittama tutkimusprojekti Quality Low Input Food (QLIF) 3 kesti viisi vuotta ja siihen osallistui yli kolmekymmentä tutkimuslaitosta lähinnä Euroopasta. Sen tavoitteena oli laadun parantaminen, turvallisuuden lisääminen ja kustannusten alentaminen luomun ja alhaisten tuotantopanosten ruokaketjuissa tutkimustiedon levittämisen ja koulutuksen avulla. Tutkimusprojekti päättyi keväällä Projektin kokoomaraportissa 4 todetaan, että - Luomuruuan laatu on korkea ja vastaa eurooppalaisten kuluttajien odotuksia. Luomutuotteissa on enemmän ravitsemuksellisesti hyviä ainesosia, esimerkiksi vitamiineja, antioksidantteja ja monityydyttymättömiä rasvahappoja, sekä vähemmän ei toivottuja ainesosia kuten raskasmetalleja, homemyrkkyjä, torjunta-ainejäämiä ja glykoalkaloideja. - Luomuruoka on turvallista. Epäilyistä huolimatta eläinten ulkoilu ei aiheuta suurempaa tautiriskiä eikä eläinten lannan käyttö lannoitteena aiheuta taudinaiheuttajien leviämisriskiä. Raportissa todetaan kuitenkin, että vaikka jotakin näyttöä luomutuotteiden hyvistä terveysvaikutuksista onkin tutkimuksissa todettu, ei kunnollista tieteellistä näyttöä ole olemassa. Tarkempia lisätutkimuksia tarvitaan, jotta vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen pystytään todentamaan. Samaan aikaan kun keskustelu QLIF -projektin tuloksista virisi Euroopassa Iso-Britannian Elintarviketurvallisuusviranomainen, Food Standards Agency (FSA), teetätti kattavan tieteellisen arvioinnin vuodesta 1958 vuoteen 2008 mennessä julkaistuista tieteellisistä tutkimuksista, joissa vertailtiin luomutuotteiden ja tavanomaisten tuotteiden terveysvaikutuksia ihmisen terveyteen 5. Kaikista luomutuotteita koskevista tutkimusjulkaisuista valikoitiin ne, jotka tutkimusryhmän etukäteen laatimien vaatimusten mukaan täyttivät heidän kriteeriensä mukaiset tähän tarkoitukseen sopivat tieteellisen tutkimuksen vaatimukset ja vastasivat tutkimuskysymykseen. Luomu ja terveellisyys 9

10 Kriteerit täyttäviä tutkimuksia koko tuolta 40 vuoden ajalta löytyi 11 kappaletta. Näiden 11 tutkimuksen tulosten perusteella tutkimusryhmä päätteli, että luomutuotteiden käyttämisellä ei ole positiivisia terveysvaikutuksia. Tutkimusryhmä nimenomaan rajasi tutkimuksen käsittämään vain ravitsemuksellisen terveellisyyden ja jätti tutkimuksen ulkopuolelle ympäristövaikutukset sekä saastuttavat tekijät kuten torjunta-aineet. Mukana ei ollut yhtään QLIF -projektin tuloksena syntynyttä tieteellistä artikkelia. Yhdysvaltalainen luomututkimuslaitos The Organic Center 6 (TOC) esitti heti jyrkkää kritiikkiä Iso-Britannian viranomaisten teettämää tutkimusta vastaan. TOC:n tutkijat vertasivat tutkimusta omaan vastaavaan edellisenä vuonna tekemäänsä tutkimusvertailuun 7, jonka tulokset olivat merkittävästi erilaisia. He nostivat esiin, että viranomaistutkimus jätti huomiotta omankin analyysinsa perusteella esiin tulleen luomutotteiden suuremman ravintoainepitoisuuden suhteessa massaan, ei huomioinut joidenkin ravintoaineiden mittauksia, kuten viimeaikoina mielenkiintoa herättäneitä sekundäärimetabolitteja (mm. antioksidantteja) sekä tukeutui hyvin vanhoihin, vertailun tulosta vääristäviin, tutkimuksiin. Näiden vanhojen tutkimusten tulokset eivät tuota enää vertailukelpoista aineistoa, koska niissä oli käytetty viljelylajikkeita, jotka eivät ole enää edes markkinoilla. Lisäksi he arvostelivat FCA:n tutkimuksessa tehtyä mukaan otettavien tutkimusten arviointiprosessia oman näkemyksensä mukaan tieteellisestä heikkoudesta. Näiden luomututkimusta työkseen tekevien tutkijoiden kritiikistä paistoi läpi turhautuminen siihen, että arvioinnin tehneet tutkijat eivät olleet heidän mielestään riittävästi perehtyneet luomutukimukseen ja olivat jättäneet alan asiantuntijoiden mielestä merkittävimmät tutkimukset arvioinnin ulkopuolelle. 8 Myös Iso-Britannian suurin luomusertifioinnista vastaava organisaatio Soil Association kommentoi maansa terveysviranomaisen tutkimusta 9. Kommentissa kritisoitiin sitä, että tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että eroja tavanomaisen ja luomun välillä ei löytynyt vähäisen tutkimustulosmäärän takia, vaikka FSA:n arvioinnissa kuitenkin todettiin, että ero luomun hyväksi oli monien ravintoaineiden keskimääräisissä pitoisuuksissa selkeä: - proteiini 12.7% - beta-karoteeni 53,6% - flavonoidit 38,4 % - kupari 8,3 % - magnesium 7,1% - fosfori 6 % - kalium 2,5 % - natrium 8,7 % - rikki 10,5 % - sinkki 11,3 % - fenoliset yhdisteet 13,2 % - monityydyttymättömiä rasvahappoja lihassa ja maidossa enemmän (2,1-27,8%) Myös Soil Association ihmettelee sitä, miksi QLIF -tutkimustuloksia ei oltu otettu ollenkaan mukaan ja huomauttaa tutkijoidenkin FSA:n arvioinnissa todenneen, että kattavampia ja pidempiaikaisia tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan tehdä selkeitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Luomualan järjestö nostaa myös esiin tässä keskustelussa unohtuneen huolen kemiallisista torjunta-aineineista puhuttaessa terveysvaikutuksista. 10 Luomu ja terveellisyys

11 Tiede ja käytäntö yhteistyössä Ranskan elintarviketurvallisuusvirasto, Agence française de sécurité sanitaire des aliments (Afssa) teki myös vuonna 2003 selvityksen luomutuotteiden terveellisyydestä 10. Selvityksen lähtökohtana oli koota yhteen saatavissa oleva tieteellinen aineisto ja arvioida se ottaen huomioon alan asiantuntijoille kertynyttä tietoa. Afssan asiantuntijaryhmä arvioikin tutkimusaineistoa kuullen alan toimijoita. Lopullisessa raportissa ei verrata vain tieteellistä aineistoa vaan siinä tuodaan esiin myös asiantuntijaryhmän havaintoja ja arvioita keskusteluista alan toimijoiden kanssa. Näin mukaan saatiin alan toimijoiden käytännön kokemuksesta syntynyttä tietoa, joka ei välttämättä paljastu tieteellisen tutkimuksen tulosten kautta. Selvityksessä tuodaan esiin, että tähänastinen terveellisyystutkimus on luonteeltaan määrällistä ja keskittyy yksittäisten ravintoaineiden määriin tietyissä tuotteissa. Siitä ei ole olemassa tutkimusta, mikä on eri tuotantotavoilla tuotettujen elintarvikkeiden ravintoaineiden bioaktiivisuus tai vaikutus aineenvaihduntaan, fysiologinen merkitys tai vaikutus kuluttajan terveyteen. Tutkimuksen vaikeutta pohditaan myös: vertailututkimuksissa on aina kyse tuotantomuodon yksinkertaistamisesta. Niin luomua kuin etenkin tavanomaisia tuotteita voidaan tuottaa hyvin monella eri tavalla. Varsinkaan tavanomaisessa tuotannossa mitään tyypillistä tapaa tai kaikkialla vertailukelpoista, yleisesti markkinoilla olevien tuotteiden tuotantoa kuvaavaa, tapaa ei ole olemassa. Vertailtavuuden aikaan saamiseksi joudutaan tekemään tutkimusasetelmia, joissa kummankin tuotantotavan ominaispiirteissä joudutaan joustamaan. Selvityksessä todetaan, että vaikka suuria eroja eri tuotantotavoilla tuotettujen elintarvikkeiden kemiallisessa koostumuksessa ei pystytäkään havaitsemaan, voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä: - Juuresten, sipuleiden ja lehtivihannesten kuiva-ainepitoisuus näyttäisi olevan suurempi luomutuotteissa. - Hiilihydraateissa tutkimustulokset vaihtelevat eikä aineiston perustella voida tehdä johtopäätöksiä. - Viljojen proteiinipitoisuus näyttää olevan alhaisempi luomussa, mutta aminohappokoostumus parempi. - Rasvapitoisuudessa näyttää olevan erilaisia vaihteluita. Nurmirehukasvatuksella eläimet kasvavat hitaammin. Myös laidunnus vaikuttaa siihen, että rasvanmuodostus on erilaista. Erityisesti hyviä monityydyttymättömiä rasvahappoja oli luomueläintuotteissa enemmän. - Mineraali- ja hivenainepitoisuuksissa ei näytä olevan eroja tuotantotavasta johtuen. Viitteitä luomutuotteiden korkeammasta rauta- ja magnesiumpitoisuudesta ja alhaisemmasta mangaanista on havaittavissa. - Vitamiineista vain C-vitamiinin ja beta-karoteenin pitoisuuksia oli tutkittu. Perunan C-vitamiinipitoisuus näyttää olevan luomussa hieman korkeampi kun taas beta-karoteenin alhaisempi. - Tuotantotapa ei näytä vaikuttavan lykopeenipitoisuuksiin. Polyfenoleja näyttäisi suurimman osan tutkimuksista mukaan olevan enemmän luomuhedelmissä ja -vihanneksissa. Selvityksen mukaan virallisiin ravintosuosituksiin ei tarvitse tehdä muutoksia näiden tulosten perusteella. Polyfenoleista mainitaan erikseen, että tutkimuksessa kannattaa ottaa huomioon luomuviljelyn tarjoamat mahdollisuudet. Selvitys painottaa, että ravitsemuksellisesti oleellisinta on kokonaisvaltaisesti tasapainoinen ruokavalio ja ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttäminen. Vuoden 2009 toukokussa, juuri ennen Iso-Britannian elintarviketurvallisuusviraston julkaisemaa tutkimusvertailua Ranskan elintarviketurvallisuusviraston selvityksen tehneen tutkimusryhmän johtaja Denis Lairon julkaisi artikkelin 11, jossa hän tarkasteli kuusi vuotta sitten johtamansa selvitystyön tuloksia viimeisimmän tutkimustiedon valossa. Hänen tärkeimmät johtopäätöksensä olivat: - luomukasvituotteet ovat korkeampia kuiva-ainepitoisuudeltaan ja sisältävät enemmän mineraaleja (rautaa ja magnesiumia) sekä antioksidantteja kuten fenoleja ja salisyylihappoja. - luomueläintuotteet sisältävät enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja - hiilihydraattien, proteiinien ja vitamiinien pitoisuuksista tulokset eivät ole kunnolla dokumentoituja % luomuruuasta ei sisällä torjunta-ainejäämiä. - luomutuotteet sisältävät noin puolet vähemmän nitraatteja. - luomuvilja on homemyrkkyjen määrien osalta tavanomaisen luokkaa. Luomu ja terveellisyys 11

12

13 Terveys nähtynä luomun näkökulmasta Julkisuudessa varsinkin luomuun kriittisesti suhtautuvat käyttävät heikkoa tutkimustulosnäyttöä osoituksena luomun terveellisyysväitteiden perättömyydestä. Monissa arvioinneissa kyllä todetaan, että hyvää tieteelliset kriteerit ja vertailukelpoisuuden ehdot täyttävää tutkimusta ei ole tehty riittävästi. Tätä tutkimusta haluttaisiinkin lisää. Myös siihen kiinnitetään huomiota, että luomu tuotantotapana ei välttämättä pysty vaikuttamaan niin merkittävästi tuotteiden terveellisyyteen kuin kuluttajien mielikuvat edellyttävät. Itse luomutoimijoiden taholta on noussut kritiikkiä koko sitä ravitsemustieteen viitekehystä kohtaan, jossa luomua näissä tutkimuksissa tarkastellaan. Erityisesti nähdään että lähtökötana on hyvin kapea-alainen terveellisyyskäsitys. Julkisuudessa esiin tuotu ravitsemustieteellinen näkemys terveellisyydestä näyttää kiteytyvän yksittäisiin tieteen piirissä tunnustutettuihin ravintoaineisiin ja niiden tieteellisesti mitattavissa oleviin terveysvaikutuksiin ihmisen terveyteen. Luomun parissa työskentelevät eivät huolestukaan siitä, että tällä saralla selkeää ja yksiselitteistä näyttöä luomuruuan terveellisyydestä ei näytäkään tulevan. Jo luomutuotannon perusteissa lähdetään liikkeelle laaja-alaisemmasta terveyskäsityksestä. The International Federation of Organic Agriculture Movements (IFOAM), luomuorganisaatioiden kansainvälinen kattojärjestö, on laatinut luomun periaatteet, joista yksi on maan, kasvien, eläinten, ihmisten ja koko planeetan terveyden vaaliminen erottamattomana kokonaisuutena 12. Tämän periaate näyttäisi heijastelevan myös edellä käsitellyissä kuluttajien mielikuvissa. VTT:n kuluttajahaastattelussa luomua aktiivisesti käyttävän yli viisikymppisen miehen ajatuskulku on seuraava: Luomu on terveellisempi tälle systeemille, koska viljelykierron ansiosta ei tarvita myrkkyjä ja tuotanto kuluttaa vähemmän energiaa. Isommasta näkökulmasta katsoen hyvä systeemi tuottaa myös myönteisiä terveysvaikutuksia. 13 Sen lisäksi, että luomua on puolustettu siihen suunnatun tieteellisen tutkimuksen heikkojen tulosten syitä selittämällä ovat jotkut luomutoimijat kritisoineet koko viime aikaisen keskustelun lähtökohtia. Ruotsin luomuorganisaatio KRAV vastaa keskusteluun tutkimustulosten pätevyydestä nettisivuillaan seuraavasti: On olemassa tutkimusraportteja, esimerkiksi Soil Associationin Englannissa laatima, jotka kertovat, että luomutuotteissa on enemmän joitakin aineita, jotka ovat hyviä terveydelle, esimerkiksi C-vitamiinia, mineraaleja ja niin sanottuja sekudaarimetaboliitteja. Toisissa raporteissa taas tällaisia tuloksia ei ole havaittu. KRAVin näkemys on, että tällaisilla vertailuilla ei ole merkitystä. Ruuan hyödyllisyys ja vaikutukset terveyteen täytyy nähdä laajemmin ja pidemmän aikavälin tarkastelulla kuten WHO:kin määrittelee terveyden kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta*. KRAV-hyväksytty elintarviketuotanto on ympäristöystävällistä. Hyvä ympäristö luo edellytykset hyvälle terveydelle. Niin yksinkertaista se on. 14 Tämän raportin toisessa osassa käydään läpi niitä elementtejä, joista luomun kokonaisvaltaisempi näkemys terveellisestä ruuasta koostuu. * WHOn määritelmä terveydestä käsittää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilan eikä vain sairauden puuttumista. Luomu ja terveellisyys 13

14 Elintarvikkeiden ravitsemukselliset ominaisuudet Ruuan terveellisyys ei perustu pelkästään siihen, onko ruualla tutkitusti niin sanottuja funktionaalisia eli sairauksia ehkäiseviä tai terveyttä edistäviä vaikutuksia. Ravitsemustieteenkin näkemyksen mukaan nauttimamme ravinto voi sisältää sekä terveyttä vaalivia että terveydelle haitallisia aineita. Lisäksi tärkeää on ruokavalion kokonaisvaltainen tasapainoisuus. Perussuositusten mukaan ravintomme tulisi sisältää riittävästi - perusravintoaineita: proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja - vitamiineja - mineraaleja - kasviperäisiä sekundäärimetaboliitteja, jotka eivät vaikuta perusaineenvaihduntaan, vaan edesauttavat toissijaista aineenvaihduntaa, kuten esimerkiksi elimistön rappeutumiseen liittyvän hapettumumisen ehkäisyä. Toisaalta ravintomme ei saisi sisältää terveydellemme haitaillisia aineita kuten - torjunta-ainejäämiä - nitraatteja - raskasmetalleja - homemyrkkyjä - lääkeainejäämiä - tauteja aiheuttavia organismeja ja loisia - allergiaa aiheuttavia aineita Jo luomutuotannon alkuvaiheessa sen kehittyessä tavanomaisen kemiallisen elintarviketuotannon vaihtoehtona ovat merkittävässä asemassa olleet terveyskysymykset. Seuraavassa käydään läpi niitä asioita, joilla luomutuotannossa näihin kysymyksiin on tartuttu. Luomutuotannossa halutaan välttää niin ympäristölle, kasveille, eläimille kuin ihmisillekin vaaralliset aineet ja tuottaa luonnollista terveellistä ruokaa systeemissä, jossa kaikki voivat hyvin. Tuotannossa ei hyväksytä keinotekoisia aineita ja tavoitteena ovat hyvinvointi, resurssien säästäminen ja ympäristöystävällisyys. Tarkasteltavana eivät ole pelkästään yksittäiset tuoteominaisuudet vaan koko tuotantoprosessi. 15 Hullunlehmän tauti säikäytti kuluttajat Vuonna 1996 todettiin yhteys nautakarjalla esiintyvän hullun lehmän taudin (BSE) ja ihmiselle kohtalokkaan Creutzfedt-Jakobin- taudin välillä. Taudin todettiin leviävän naudoilla niille rehussa syötetyn liha-luujauhon välityksellä. Luomutuotannossa vain kasveja luontaisesti syöville märehtijöille ei liha-luujauhoa pidetä tyypillisenä ravintona. Esimerkiksi Englannissa Soil Association kielsi sen käytön rehuissa jo ennen tautikohua vuonna Yhdistyksen kartoituksen mukaan Englannissa ei ollakaan todettu edes hullun lehmän taudin pahimpina vuosina yhtään tautitartuntaa naudoissa, joita on koko elinikä hoidettu luomusäännösten mukaan. Luomutilojen tapaukset ovat esiintyneet eläimillä, jotka ovat tulleet tavanomaisesta tuotannosta. 14 Luomu ja terveellisyys

15 Luonnon omin voimin kasvaneet kasvit ja eläimet Luomuviljelyssä halutaan taata sekä kasveille että eläimille mahdollisimman luonnolliset olosuhteet. Viljelijän tehtävänä on huolehtia luonnon omien prosessien mahdollisimman hyvästä toimivuudesta. Erityisen tärkeää on pieneliötoiminnaltaan aktiivinen ja paljon eloperäistä ainesta, humusta, sisältävän maaperä. Elävä maa on terveellisen ravinnon perusta. Luomukasvintuotannossa turvataan toisaalta erilaisten kasvien erilaiset tarpeet hyvään kasvuun ja toisaalta ehkäistään tuholaisten ja kasvitautien leviämistä viljelemällä samalla lohkolla vuorotellen erilaisia kasveja. Ravinteet kasveille tulevat maahan käännettävistä kasvitähteistä, lannasta ja typensitojakasvien juuristossa toimivien bakteerien avulla ilmasta. Elävä maaperä tuottaa kasveille kaiken niiden tarvitseman, eloperäisen aineksen ja ravinteet, luonnollisella tasapainoisella tavalla. Luomupelto muistuttaa enemmän luonnonolosuhteita. Luomuviljelyssä on, kuten luonnossa, kasvimassan kasvu heikompaa kuin keinolannoitetulla pellolla, koska kasvuun käytettävät ravinteet eivät ole maassa kasveille helposti saatavassa muodossa kuten keinolannoitteissa. Silloin kuiva-ainepitoisuus ja myös suojaravintoainepitoisuus suhteessa massaan kasvaa. Keinolannoitteilla, erityisesti peruslannoitteella typellä, saadaan kasveihin nopeasti enemmän massaa, joka koostuu lähinnä vedestä. Joitakin suojaravintoaineita tosin lisätään keinolannoitteisiin kuten Suomessa seleeniä, koska sitä on maaperässämme vähän. Ravintoaineiden pitoisuuksia koskevissa tutkimustuloksissa onkin kiinnitetty huomiota siihen, että ilmoitettaessa ravintoaineiden pitoisuudet kuiva-aineesta ei pienemmästä vesipitoisuudesta johtuva ero tavanomaiseen tule huomioiduksi. Luomukotieläintuotannossa halutaan taata eläimille lajinmukainen elämä ja ravinto. Eläimiä ei kasvateta tehdasmaisissa olosuhteissa, kaikilla eläimillä on oltava pääsy ulkoilmaan sääolosuhteet huomioiden ja niille järjestetään lajinmukaiset olosuhteet. Tämä voi tarkoittaa sopivaa valaistusta, riittävää liikkumatilaa, luonnollisia ryhmäkokoja, mahdollisuutta virikkeelliseen lajille tyypilliseen toimintaan kuten orrella lepäämiseen, maan tonkimiseen tai niityllä laiduntamiseen. Tarkoituksena on taata eläinten niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi ja terveys. Tavanomaisissa tehotuotantolaitoksissa monissa suurissa tuottajamaissa käytetään eläinten kasvun nopeuttamiseksi hormoneja. Lisäksi niin fyysisesti kuin henkisesti stressaavissa olosuhteissa helposti leviäviä sairauksia ennalta ehkäistään rutiininomaisilla antibioottiruokinnoilla, joiden on myös todettu lisäävän kasvunopeutta. Tällaiset toimenpiteet tähtäävät pelkästään tuotantokustannuksien säästöön ja tehokkuuteen eikä niitä sallita luomutuotannossa. Luomutuotannossa sallitaan tavanomaiset keinot eläinten todettujen sairauksien hoitoon, mutta määräykset lääkkeiden käytöstä ja varoajoista ovat tiukempia kuin tavanomaisessa tuotannossa. Antibioottien varoajat ovat kaksinkertaiset ja niitä saa käyttää vain rajoitetun määrän. Jos näissä rajoissa ei pystytä eläintä hoitamaan kuntoon, joutuu eläin käymään läpi erillisen siirtymäajan takaisin luomutuotantoon hyväksymiseen. Tänä aikana on noudatettava luomuehtoja, mutta tuotteita ei voi myydä luomuna. Luomu ja terveellisyys 15

16 Laatu perustuu aitouteen ja puhtauteen Luomutuotanto perustuu siihen, että vaalimalla luonnon omia prosesseja saadaan ihmiselle parhaiten sopivaa ravintoa. Niinpä luomuelintarvikkeiden jalostusprosessissakin pyritään säilyttämään raaka-aineiden alkuperäiset hyvät ravitsemukselliset ominaisuudet eikä niitä haluta tuhota liialla muuntelulla ja lisäaineiden käytöllä. Keinotekoisia aineita ei myöskään tästä syystä haluta käyttää ja geenimuunnellut kasvit ja eläimet on kielletty. Luomusäännöissä on kaikkialla maailmassa rajoitettu lisäaineiden, prosessien apuaineiden, entsyymien ja mikroorganismien käyttöä sekä kokonaan kielletty geenimanipuloidut organismit ja elintarvikkeiden säteilytys. Säteilytys Suomessa lähinnä vain mausteita myydään säteilytettyinä. Elintarvikkeiden säteilytys tapahtuu ionisoivilla säteillä kuten gamma- ja beetasäteillä. Ne pystyvät irroittamaan atomeista elektroneja eli ionisoimaan atomin. Vaikka säteily saadaankin radioktiivisista aineista ei itse säteilytetyissä tuotteissa ole radioaktiivista säteilyä. Säteilytys tappaa kuitenkin kaiken elävän tuotteesta. Siitä tuhoutuvat bakteerit ja loiset, tautien aiheuttajat sekä säilyvyyttä heikentävät eliöt. Samalla myös itse kasvi kuolee eikä pysty esimerkiksi itämään. Kuluttajien epäilyksiä herättää ionisoivan säteilyn mahdollisesti tuottamat vapaat radikaalit, jotka voivat reagoida vaikkapa DNA-molekyylien kanssa. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan osoitettu suoria haitallisia terveysvaikutuksia säteilytetystä ruuasta. Geenimuuntelu Geenimuuntelussa tuotantokasvien tai -eläinten perimään istutetaan geenitekniikalla vieraan lajin geenejä, jotta kasviin tai eläimeen saadaan jokin haluttu ominaisuus. Tällä hetkellä valtaosa tuotannossa olevista geenimuunnelluista organismeista on glyfosaatti-rikkaruohontorjunta-ainetta hyvin sietäviä kasvilajikkeita, joiden viljelyksille voidaan suorittaa enemmän ruiskutuksia. Myös geenimuunneltuja tuotantoeläimiä on kehitetty. Suomessa on koeviljelmiä geenimuunnellusta perunasta, joka tuottaa suuremman määrän paperiteollisuuden tarvitsemaa tärkkelystä. Peruna menee siis paperiteollisuuden raaka-aineeksi, mutta massa, joka jää jäljelle tärkkelyksen irroittamisen jälkeen voidaan syöttää rehuna eläimille, jotka voivat lopulta päätyä ravinnoksi ihmisille. Suomessa on myös yleisesti käytössä valkuaisaineiden tarpeeseen eläinten rehuihin lisättyä soijaa, joka on geenimanipuloitua lajiketta. Torjunta-aineet erityisenä terveysriskinä kehitysmaissa Torjunta-aineiden käyttö kasvaa erityisesti kehitysmaissa. Varsinkin vientituotteita kuten banaania, ananasta ja palmuöljyä kasvatetaan laajoilla monokulttuuripelloilla ja altistetaan näin taudeille ja tuholaisille. Siten torjunta-aineiden käytön tarve kasvaa. Kehitysmaissa ei kuitenkaan ole usein kunnollista lainsäädäntöä ja sen valvontaa maataloustyöntekijöiden suolelemiseksi torjunta-aineiden myrkkyjen vaikutuksilta. Myöskään kunnollista koulutusta torjunta-aineiden käyttöön ei useinkaan järjestetä ja aineita varastoidaan vastoin ohjeita. Työntekijöillä ei välttämättä ole itselläänkään kunnollista lukutaitoa, jotta he voisivat tutustua torjunta-ainepakkauksen turvallisuus- ja käyttöohjeisiin. Kehitysmaiden olosuhteissa ei useinkaan ole järjestetty kunnollisia suojautumisvälineitä, laitteistoja tai peseytymistiloja torjuntaaineita käyttäville työntekijöille. Onnettomuustapauksissa useinkaan ei ole saatavilla kunnollista terveydenhoitoa. Niinpä torjunta-aineiden käyttö aiheuttaakin merkittävän riskin sekä ympäristölle, että ihmisille näissä maissa, joissa torjunta-ainemyrkytykset ovatkin merkittävä sairastumisten ja kuolintapausten aihuttaja. 16 Luomu ja terveellisyys

17 Torjunta-aineet Luomutuotteet eivät sisällä juuri lainkaan kemiallisten torjunta-aineiden jäämiä. Suomessa elintarvikevirasto valvoo kaikkien tuotteiden torjunta-ainepitoisuuksia eikä tiettyjä eläinkokeilla turvallisiksi todettuja rajoja saa ylittää tavanomaisissakaan tuotteissa. Monella kuluttajalla on kuitenkin huoli siitä, että pienilläkin myrkyllisten aineiden pitoisuuksilla saattaa olla pitkällä aikavälillä ja yhdistettynä muuhun ympäristöstressiin yllättäviäkin vaikutuksia, jotka ilmenevät vasta hitaasti ja joita voi olla vaikea yhdistää tiettyihin aineisiin. Aineet saattavat kerääntyä elimistöön ja vaikuttaa jopa vasta seuraavassa sukupolvessa, kuten DDT:n tapaus osoittaa. Useat tuotteet sisältävät myös pieniä pitoisuuksia useita torjunta-aineita ja niiden yhteisvaikutukset saattavat olla arvaamattomia. Luomutuotteet ovat tutkitusti hyvin puhtaita torjunta-ainejäämistä. Täysin torjunta-ainejäämättömiä ne eivät välttämättä kuitenkaan ole. Tällä hetkellä tarkkailu perustuu siihen, että tuotannossa ei ole käytetty kiellettyjä aineita. Tällöin ei voida täysin sulkea pois aineiden leviämistä vaikkapa naapurin pelloilta suojavyöhykkeistä huolimatta. Jonkin verran voi tapahtua saastumista myös kuljetuksen aikana ja sekoittumisriski tavanomaiseen on olemassa. Tahallinen tavanomaisten tuotteiden tarjoaminen luomuna voidaan monesti paljastaa torjunta-ainejäämätestin avulla. Monissa Euroopan maissa on todettu torjunta-aineiden saannin elintarvikkeista kasvaneen vuosi vuodelta. Euroopan Unionin vuosittaisessa tuotteiden torjunta-ainepitoisuuksien seurantaraportissa rajat ylittäviä määriä sisältävien näytteiden määrä on ollut koko luvun pienessä laskussa, mutta sallituissa rajoissa olevien näytteiden määrä taas nousussa 16. Erityisesti kehitysmaissa ei ole yhtä tiukkaa lainsäädäntöä ja valvontaa torjunta-aineiden suhteen ja tuotteet saattavat sisältää jopa sallitut rajat ylittävät määrät torjunta-aineita. Lisäksi ei ole riittävästi näyttöä siitä, miten lisääntyvässä määrin havaittu useampien eri torjunta-aineiden pitoisuus nauttimissamme elintarvikkeissa vaikuttaa terveyteen. Vuonden 2008 Eviran tutkimista hedelmä-, vihannes-, vilja- ja prosessoduista elintarvikkenäytteistä 59 prosenttia sisälsi torjunta-ainejäämiä; hedelmänäytteistä 80 prosenttia, vihannesnäytteistä 54 prosenttia ja viljanäytteistä 56 prosenttia. Näytteistä 6 prosentissa oli rajat ylittäviä määriä. Näistä lähes kaikki olivat ulkomaista alkuperää. Monissa hedelmissä, marjoissa, yrteissä ja vihanneksissa oli jäämiä useammista aineista, jopa 6-11 eri aineesta (omena, päärynä, mandariini, nektariini, greippi, appelsiini, kurkku, lehtisalaatti, persilja, pippuri, vadelma, mansikka). Myös 13 prosentissa luomutuotteista löytyi jäämiä, kaikki ulkomaista alkuperää. 17 Euroopan Unioni on laatinut torjunta-aine strategian, koska Unionin eri maiden torjunta-aineiden lainsäädännössä ja käytössä on huomattavia eroja ja torjunta-aineiden käyttö ei näytä vähenevän. Torjunta-aineita on valunut pintavesistöihin ja ne aiheuttavat myös sitä kautta uhkan ihmisten terveydelle. Unionin strategiassa kannetaan huolta erityisryhmien kuten lasten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten suojaamisesta torjunta-aineiden vaikutuksilta. Pitkäaikainen altistus torjunta-aineille voi aiheuttaa vakavia häiriöitä immuunijärjestelmässä, lisääntymisongelmia, syöpiä, steriiliyttä, synnynnäisiä epämuodostumia, hermojärjestelmän vaurioita ja vahingollisia geeniperimän muutoksia. 18 Luomu ja terveellisyys 17

18 Raskasmetallien ja muiden ympäristömyrkkyjen pitoisuudet Pahimpia ympäristömyrkkyjä ovat raskasmetallit (lyijy, kadmium ja elohopea), jotka voivat olla myrkyllisiä hyvin pieninäkin annoksina. Niiden lähteenä ovat liikenne ja teollisuus. Tätä riskiä välttäen luomusäännöissä asetetaankin rajoituksia sille, kuinka lähellä vilkasliikenteisiä ajoväyliä tai teollisuuslaitoksia luomupellot saavat sijaita. Tarkkailun yhteydessä todetaan vuosittain, että uusia saastelähteitä ei pääse syntymään liian lähelle tuotantoa. Toinen raskasmetallien lähde on yhdyskuntajäte, jonka käyttö onkin tästä syystä kielletty luomupeltojen lannoitteena. Myös eläinten lantaan rikastuu raskasmetalleja ja siksi onkin tärkeää, että eläimille syötetty rehu on raskasmetalleista puhtailta alueilta. Raskasmetalleja kantautuu jonkin verran kaikkialle ympäristöön ja niiden pitoisuudet ovat korkeita alueilla, joilla on pitkään ollut teollisuutta ja paljon liikennettä. Luomupellot altistuvat ympäristön saasteille siinä missä tavanomaisetkin pellot. Niinpä esimerkiksi Keski-Euroopasta tulevissa luomutuotteissakin raskasmetallien pitoisuudet ovat korkeampia kuin puhtaammilla alueilla viljeltyjen. Kuparia käytetään torjumaan sienitauteja ja sen käyttöä luomuviljelyssä on rajoitettu. Kuparia saattaa kerääntyä liikaa maaperään, jolloin sillä on haitallinen vaikutus maaperän ekologiaan. Nitraattipitoisuudet Nitraatit ovat typpiyhdisteitä, joita on joissakin kasviksissa kuten punajuuressa, pinaatissa ja salaateissa huomattavia määriä luonnostaankin. Nitraatteja lisätään myös lihajalosteisiin ja juustoihin lisäaineena. Niiden avulla saadaan lihan punainen väri säilymään ja ne estävät rasvojen härskiintymistä ja haitallisten mikrobien, kuten botuliinin, kasvua. Nitraatti muuttuu elimistössä suotuisissa olosuhteissa nitriitiksi, joka voi olla haitallista ihmiselle. Se voi muuttua yhdisteiksi, jotka estävät verta kuljettamasta tehokkaasti happea elimistöön ja on siten vaarallista erityisesti pienille lapsille. Lapsen vatsalaukkuun syntyy helpommin mikro-organismeja, jotka muuttavat nitaatin vaaralliseksi nitriitiksi. Myös nitriitin karsinogeenisyyttä tutkitaan. Varsinkin vihreissä luomulehtivihanneksissa, kuten salaateissa ja pinaatissa, näyttää monien tutkimusten mukaan olevan huomattavasti vähemmän nitraatteja kuin vastaavissa tavanomaisissa vihanneksissa. Tämän arvellaan suoraan johtuvan lannoituksen niukemmasta ja vaikeampiliukoisesta typestä. Luomutuotannossa kasvulle tärkeä typpi on kasvien saatavilla maaperän hiukkasiin varastoituneena ja typensitojakasvien ilmasta sitomana. Tarvitaan maaperän mikrobitoimintaa, jotta typpi vapautuu kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tämä tapahtuu hitaasti pitkin kasvukautta eikä typpeä ole ylenmäärin helposti saatavilla toisin kuin keinolannoitteita käytettäessä. Hidasliukoinen typpi lisää ravintoarvoja Tavanomaisen viljelyn ja luomun typessä on huomattava ero. Sitä voidaan verrata karkkipatukan ja omenan syömisen vaikutuksiin ihmisen kehossa. Vaikka patukassa ja omenassa olisi sama määrä sokeria, aiheuttaa patukan syöminen huomattavan piikin veren insuliinipitoisuudessa, kun taas omenan sokerit imeytyvät hitaasti ja tasaisesti vereen. Nopealiukoinen typpi aiheuttaa kasveissa nopean kasvupyrähdyksen kun taas luomun hidasliukoinen typpi ei, jolloin kasvi pystyy käyttämään energiaa aineenvaihduntaan ja ravintoaineiden kuten C-vitamiinin ja polyfenolien tuottamiseen Luomu ja terveellisyys

19 Turvallinen ja tarkkailtu luomutuote Luomutuotannossa kantavana ajatuksena on noudattaa varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan riskeihin on puututtava ennaltaehkäisevästi jo ennen kuin niistä on varmaa tieteellistä näyttöä. Esimerkiksi uusien teknologioiden ja menetelmien käyttöönotto on turvallista vasta, kun niiden turvallisuudesta on pitkäaikaista ja selkeää näyttöä. Näin halutaan välttää sellaiset peruuttamattomat ja tuhoisat vahingot, jotka olisi voitu ennakolta estää. Esimerkiksi DDT-hyönteismyrkky keksittiin toisen maailmansodan aikana ja levisi nopeasti laajaan käyttöön. Se ei näyttänyt olevan vaarallista ihmiselle tai muille eläimille. Sen vaikutukset alkoivat näkyä vasta pikku hiljaa, kun aine rasvaliukoisena alkoi kerääntyä sisäelimiin ja toimia hormonin tavoin. Myrkyn on todettu aiheuttavan ihmisille syöpää ja vaikeuttavan erityisesti petolintujen lisääntymistä. Suomessakin kesti useita vuosikymmeniä DDT:n käytön lopettamisen jälkeen, ennen kuin sen vaikutukset luonnossa alkoivat hävitä. Erityisesti merikotka oli vaarassa kuolla sukupuuttoon alueeltamme. Jos ainetta ei olisi huolettomasti otettu nopeasti laajamittaiseen käyttön, sen vaikutukset eivät olisi olleet niin valtavat. Luomutuotteiden turvallisuutta lisää myös koko alan sitoutuminen luomutuotannon ehtoihin ja kuuluminen tarkkailuun. Tarkkailukäynneillä varmistetaan, että asiat ovat kunnossa tiloilla ja tuotantolaitoksissa. Tarkkailukäynnillä tuotantovaatimuksia läpi käymällä pystytään varautumaan jo etukäteen mahdollisiin riskeihin ja kiinnittämään huomiota heikkoihin kohtiin. Vähintään kerran vuodessa tehtävien tarkkailukäyntien ansiosta luomutuotteiden tuoteturvallisuus on korkeaa luokkaa. Tuoteturvallisuutta lisää myös luomutuotteiden erinomainen jäljitettävyys pellolta valmiiseen jalostettuun tuotteeseen. Luomusääntöjen mukaan tuotteeseen käytettyjen raaka-aine-erien on oltava jäljitettäviä tuottajalle asti. Tällainen jäljitettävyys helpottaa nopeaa toimintaa esimerkiksi löydettäessä elintarvikkeista myrkyllisiä tai saastuneita eriä. Se ehkäisee myös riskiä vilppiin tai tahalliseen huolimattomuuteen tuotantoehtojen tai yleisten hygieniamääräysten suhteen, koska kiinnijäämisriski on suurempi. Vähäinen lisäaineiden käyttö Tavanomaisessa tuotannossa on käytössä noin kolmisensataa lisäainetta. Luomutuotannossa hyväksyttyjä lisäaineita on kasvipohjaisissa tuotteissa reilu kolmekymmentä. Eläintuotteissa jokaisella maalla on oma lainsäädäntönsä. Joissakin maissa, kuten Suomessa, sallitaan nitraatti lihajalosteissa säilöntäaineena ruokamyrkytysten välttämiseksi. Mutta esimerkiksi Ruotsissa KRAV ei hyväksy nitraatin käyttöä lainkaan. Näin ollen naapurimaassamme on hyvin vähän luomuna tarjolla tuotteita, joissa nitraattien käyttö on yleistä. Luomussa hyväksytyt lisäaineet ovat luonnossa esiintyviä. Lisäaineilla on oltava tuotantoprosessin kannalta oleellinen tehtävä, esimerkiksi tuotteen myyntiaikaa pidentävät säilöntäaineet ja tuotteen ominaisuuksien kuten maun tai ulkonäön parantamiseksi käytetyt lisäineet eivät ole sallittuja. Luomuhyväksyttyjen lisäineiden listalla ei myöskään ole nitraattia lukuunottamatta aineita, joiden terveellityyttä on perusteltua epäillä. Luomutuotteiden hygieeninen laatu Luomutuotantoa on epäilty elintarviketurvallisuuden heikentämisestä, koska siinä ei hyväksytä kasveja taudeilta ja tuholaisilta suojevien myrkkyjen ja vaikkapa ruokamyrkytyksiä ehkäisevien säilöntäaineiden käyttöä. Homemyrkkypitoisuuksissa ei ole havaittu eroa tavanomaisen ja luomutuotannon välillä 20. Myöskään karjan lannalla lannoitettujen kasvisten suuremmasta mikrobitartuntariskistä ei ole näyttöä. Luomukananmunissa tai sikaloissa ei ole suurempaa kambylobakteeri-infektioiden riskiä. Luomutuotteilla ei näyttäisi myöskään olevan suurempaa riskiä saastua taudinaiheuttajamikrobeilla tai loiseliöillä. Sen sijaan tuotantomuodoissa, jotka sopivat huonosti luomuun, esimerkiksi tehotuotantoon ja liian yksipuolisesti jalostettujen eläinten takia, voi ilmetä ongelmia. Tästä on hyvä esimerkki ruotsalaisten ja tanskalaisten tutkimus, jonka mukaan luomu-broilerien kambylobakteeri-tartuntariski on huomattavasti suurempi ulkoilun ja kaksi kertaa pidemmän kasvatusiän takia. Sen sijaan E. coli- bakteeritartuntariski ei näytä olevan luomussa tavanomaista suurempi. 21 Luomu ja terveellisyys 19

20 Vuosittain luomutuotantolaitoksilla suoritettavilla tarkkailukäynneillä pystytään kiinnittämään ennaltaehkäisevästi huomiota puutteellisten tuotanto-, varastointi- ja käsittelyolosuhteiden aiheuttamiin riskeihin. Luomukuluttajien terveys Luomua syömällä ei automaattisesti tulla terveemmiksi. Mutta luomutuotteet ovat tärkeässä asemassa kestävässä ja terveellisessä ruokavaliossa, todetaan Keski-eurooppalaisen luomututkimusinstituutti FiBLin luomutuotteiden turvallisuutta ja laatua käsittelevässä raportissa 22. Usein omasta, muiden ja ympäristön terveydestä kiinnostunut päätyykin käyttämään luomutuotteita. Saksassa tehtiin vuosina suuri ruokailutottumustutkimus 23. Siinä haastateltiin noin vuotiasta saksalaista. Sen tarkoituksena oli fysiologisten faktojen lisäksi kerätä sosiologisia tietoja. Samassa yhteydessä kysyttiin myös luomutuotteiden käytöstä. Tutkimuksen perusteella luomutuotteita käyttävistä suuremalla osalla oli hyvää tietämystä ravisemusasioista ja vastavuoroisesti pienemmällä osalla ei ollut mitään kiinnostusta ravitsemusasioihin kuin luomua käyttämättömistä. Tutkimuksen mukaan luomukuluttajat ostivat enemmän hedelmiä ja kasviksia ja vähemmän lihatuotteita. He myös liikkuivat enemmän ja tupakoivat vähemmän ja käyttivät vähemmän makeisia ja virvoitusjuomia. Luomutuotteiden ostajat lisäksi kokivat itsensä useammin terveiksi. Saksassa, jossa on kehittyneimmät ja pisimpään toimineet luomutuotteiden markkinat luomukuluttajat siis noudattavat terveellisempiä elintapoja ja syövät terveellisemmin kuin luomua käyttämättömät. Soil Association toteaa raportissaan, että varsinainen testi ruoan terveellisyydelle on sen kyky tukea terveyttä, kasvua ja lisääntymistä sukupolvelta toiselle niin eläimillä kuin ihmisillä. Yhdistys listaa seuraavia ruoan ravitsemukselliseen arvoon mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. - Kaikki ne tunnetut ja vielä tuntemattomat ravintoaineet ja muut ruoan sisältämät aineet, jotka vaikuttavat biologiseen tervyteen edistävästi tai haitallisesti. - Ne aineiden väliset vuorovaikutukset ruoassa, joilla voi olla neutraalien vaikutusten lisäksi toisiaan tukevia tai toisiaan ehkäiseviä vaikutuksia. - Ne ruoan ja sitä nauttivan eliön vuorovaikutusmekanismit, joilla voi olla vaikutusta ruoan ravitsemukselliseen hyödynnettävyyteen eli imeytymiseen elimistössä. - Mahdolliset eliön elinvoimia tukevat vaikutukset ruoassa. - Tuoksu ja maku, jotka herättävät ruokahalun ja ruuansulatuksen Luomu ja terveellisyys

21 Viitteet 1 Arvola, A. et E. Lähteenmäki (2003). 2 Muukka, E. et alia (2003). 3 Katso 4 Katso 5 Dangour AD. et alia (2009). 6 Katso 7 Benbrook, C. et alia (2008). 8 Vastine löytyy osoitteesta 9 Vastine osoitteessa: reftab/57/t/soil-association-response-to-the-food-standards-agency-s-organic-review/default.aspx 10 Lairon, D. et alia (2003). 11 Lairon, D. ( 2009). 12 Katso 13 Arvola, A. et E. Lähteenmäki, (2003). s FiBL (2006), s.3 16 European Comission (2008), s Karlström, U. et al (2009). 18 Europa Press releases RAPID, Questions and answers on the pesticides strategy, ReleasesAction.do?reference=MEMO/06/278&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en 19 Benbrook, C. et alia (2008), s Katso esim. Muukka, E. et al., 2003, s Muukka, E. et al., 2003, s FiBL Dossier (2006), s Katso artikkeli Luomutietopankki( ), Luomua ostavat syövät ja elävät terveellisemmin, www. luomu.fi/tietopankkiwp/luomua-ostavat-syovat-ja-elavat-terveellisemmin 24 Heaton, S. (2001), s.47. Luomu ja terveellisyys 21

22 Lähteet Arvola, A., Lähteenmäki, E. (2003) Kuluttajien mielikuvat jalostetuista luomutuotteista. Tietoa markkinalähtöisen tuotekehityksen pohjaksi. VTT Tiedotteita Benbrook, C., Davis, D.R., Andrews, P.K. (2009) U.K.Food Standards Agency Study does Not Reflect Latest Science and Fails to Focus on Antioxidant Content -- A Key Nutritional Benefit of Organic Food. The Organic Center. Benbrook, C., Zhao, X., Yáñez, J., Davies, N., Andrews, P.K. (2008) New Evidence Confirms the Nutritional Superiority of Plant-Based Organic Foods. The Organic Center, NutrientContentReport.pdf Dangour AD, Dodhia SK, Hayter A, Allen E, Lock K, Uauy R. (2009) Comparison of composition (nutrients and other substances) of organically and conventionally produced foodstuffs: a systematic review of the available literature. Report for Food Standard Agency. London: London School of Hygiene & Tropical Medicine. kts. myös Artikkeli : Nutritional guality of organic foods: a systematic review. The American Journal of Clinical Nutrition: content/early/2009/07/29/ajcn abstract European Comission. (2008) Monitoring of Pesticide Residues in Products of Plant Origin in the European Union, Norway, Iceland and Liechtenstein Report. pesticide_residues/report_2006_en.pdf FiBL Dossier Nr. 4 (May, 2006) Quality and Safety of Organic Food. Forscnungsintitut für biologischen Landbau. Switzerland, Germany, Austria. Heaton, S. (2001) Organic farming, food quality and human health. A review of the evidence. Soil Association. P3Q%2BgA%3D&tabid=388 Karlström, U., Korkka, L., Siivinen, K.(2009) Kasvinsuojeluainejäämien valvonta Suomessa ; Hedelmät, vihannekset ja viljat. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Eviran julkaisuja 14/ lications/?a=view&productid=129 Lairon, D. & al. (2003)Nutrition and health assessment of organic food. Report summary. Agence française de sécurité sanitaire des aliments. Muukka, E., Myllykangas, J., Leskinen, M., Mertanen, E., von Wriht, A., Tuomisto, J. (2003) Luomun terveellisyys ja turvallisuus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B4/ julkaisusarja_b/2003b4.pdf 22 Luomu ja terveellisyys

23

24 Ruoan terveellisyys on noussut tärkeäksi yhteiskunnalliseksi keskustelun aiheeksi. Erityisesti ihmisiä kiinnostaa nauttimamme ravinnon vaikutukset terveyteemme. Kuluttajien usko luomutuotteiden terveellisyyteen on vahva vaikka tieteellistä näyttöä asiasta ei helposti näytäkään tulevan. Onko kuluttaja väärässä vai mistä tässä voisi olla kysymys? Julkaisu luotaa luomutuotteiden yhteydessä käytyä keskustelua terveellisyydestä ja paneutuu luomualan omaan näkemykseen asiasta. Kurmakka-Organic Food oy Luomu ja terveellisyys