Euroopan naapuruuspolitiikka vuoden 2014 edistymiskertomukset ja rahoitusväline ENI

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM ITÄ20 Kämppi Ville(UM) JULKINEN Asia Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) toimeenpanon vuosikertomus 2014 Kokous U/E/UTPtunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Pääasiallinen sisältö Muistio lähetetään suuren valiokunnan pyynnöstä eduskunnalle keskustelun pohjaksi. Euroopan naapuruuspolitiikkaa on tehty pitkäjänteisesti, ja raportin aiheita on käsitelty viimeksi mm. Riian huippukokouksessa toukokuussa Tämä kirje ja taustamuistio ei tarvitse jatkotoimenpiteitä. Suomi ottaa edistymisraportit tiedoksi ja käyttää niitä taustatietona syyskaudella 2015, jolloin Euroopan naapuruuspolitiikan uudistamisprosessia jatketaan (engl. European Neighbourhood Review). Euroopan naapuruuspolitiikka vuoden 2014 edistymiskertomukset ja rahoitusväline ENI Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP, European Neighbourhood Policy) luotiin vuonna 2004 EUlaajentumisen jälkeen. ENP tukee poliittisia ja taloudellisia uudistuksia kuudessatoista EU:n naapurivaltiossa tavoitteena rauhan, vakauden ja taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen koko alueella. ENP:n ei ole tarkoitus johtaa EU:n laajentumiseen, eikä se tarjoa osallistuville maille jäsenyysperspektiiviä. Pyrkimyksenä on vahvistaa demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, hyvää hallintoa ja sosiaalista kehitystä naapurivaltioissa sitoutumalla yhteisiin arvoihin. Naapuruuspolitiikan toimeenpanoa on vuodesta 2014 lähtien rahoitettu politiikkaohjausta korostavalla Euroopan naapuruusinstrumentti ENI:llä (European Neighbourhood Instrument, ENI), jolla pyritään eriyttämiseen, joustavuuteen, tiukempaan ehdollistamiseen, parhaiten suoriutuvien maiden kannustamiseen sekä tilivelvollisuuden parantamiseen. ENIbudjetti on n. 15 miljardia euroa vuosille ENI:stä rahoitetaan myös rajat ylittävän yhteistyön ohjelmia (ENI CBC).

2 2(7) Arabikevään tapahtumat vauhdittivat ENP:n uudistamista keväällä Politiikan pääpainoksi muodostui syvän ja kestävän demokratian vahvistaminen. Vuosi 2014 ml Ukrainan tapahtumat osoittivat ENP:n merkityksen edelleen relevanttina poliittisena viitekehyksenä. Jatkossa on kuitenkin tarpeen miettiä naapuruuspolitiikan entistäkin parempaa kohdistamista kumppanimaiden tarpeiden mukaan. Keväällä 2015 käynnistettiin ENP:n kokonaisvaltainen tarkastelu ja se on määrä saada päätökseen syksyllä Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevien vuoden 2014 maa ja aluekohtaisten edistymiskertomusten mukaan monella yhteistyöalalla saavutettiin rohkaisevia tuloksia, vaikka vuosi 2014 olikin kumppanuudelle erityisen haastava. Kumppanimaiden edistyminen poliittisten uudistusten toteuttamisessa jatkui epätasaisena ja EU:n tarjoaman tuen täytäntöönpanossa on vielä paljon tehtävää. Muun muassa oikeuslaitosuudistukset, korruptiontorjunnan tehostaminen sekä korruptiontorjuntaviranomaisten itsenäisyys olivat edelleen vaikeita naapurimaille. Kumppanimaiden uudistukset etenivät eri tahtiin ja eri suuntiin. EU:n toimia onkin jatkossa entisestään eriytettävä kunkin maan tarpeiden mukaisesti. Eteläinen naapurusto ml. Välimeren unioni EU:n vuosikertomus naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2014 vahvistaa, että huolimatta alueen heikkenevästä turvallisuustilanteesta, terrorismin aiheuttamista haasteista ja sosioekonomisista ongelmista EU on erittäin sitoutunut demokratian, turvallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen alueella. Kansalaisyhteiskunnan rooliin demokraattisen transition tukemisessa on panostettu maakohtaisten tiekarttojen ja rahoituksen avulla. Maakohtaisten tiekarttojen työstäminen jatkui sekä yleisellä että sektoritasolla. Maakohtaisista raporteista käy ilmi, että kumppanuusmaiden tavoitteet ja haasteet ovat hyvin erilaisia, ja niiden sitoutuminen naapuruuspolitiikkaan vaihtelee tämän myötä runsaasti. Marokossa ja Tunisiassa on tehty paljon poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, kun taas Libyan kanssa vasta keskustellaan assosiaatiosopimukseen liittyvien neuvottelujen aloittamisesta johtuen Libyan epäselvästä poliittisesta tilanteesta ja konfliktin jatkumisesta. Tunisia on positiivinen esimerkki inklusiivisen poliittisen transition toteutumisesta. Maassa järjestettiin sekä parlamentti että presidentinvaalit ja hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka mahdollistaa mm. oikeuslaitosreformin etenemisen. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan kehitys Tunisiassa on ollut myönteistä ja nopeaa. Egyptissä kansalaisyhteiskunnan toimintatila kaventui valvonnan tiukentamisen vuoksi. Oikeuslaitoksen toiminta ja sotilastuomioistuimien laaja herättivät myös huolta EU:ssa. Uusi perustuslaki otettiin käyttöön tammikuussa 2014, ja presidentinvaalit järjestettiin toukokuussa. EU piti niitä lainmukaisina, vaikka kritisoikin poliittista ja oikeudellista kontekstia, jossa vaalit pidettiin. Egyptin poliittisen tiekartan loppuunsaattamiseksi tulisi maassa vielä järjestää parlamenttivaalit, joiden ajankohta on siirtynyt. Palestiinalaisalueilla ja Israelissa poliittiseen tilanteeseen vaikuttivat alueellinen epävakaus, konfliktit sekä Gazan sota ja rauhanneuvotteluiden pysähtyneisyys. Tilanne on estänyt lähemmän kumppanuuden EU:n kanssa ja lamauttanut Israelin ja arabien välisen yhteistyön. Syyrian jatkuvan sisällissodan ja Libyan turvallisuustilanteen huononemisen vuoksi mailta ei ollut odotettavissa edistystä ENP:n toimeenpanossa. Myös näiden konfliktien vaikutukset naapurimaihin on otettava huomioon laajemmassa alueellisessa kehityksessä.

3 3(7) Libanon ja Jordania ovat osoittaneet kestävyyttä pakolaisvirtojen sekä alueen poliittisen ja turvallisuustilanteen heijastusvaikutuksien edessä kansainvälisen yhteisön tukemana. Vuonna 2014 turvallisuushaasteet Välimeren eteläpuolella lisääntyivät merkittävästi. Näitä aiheuttivat terroristijärjestöjen, kuten ISILin ja Jabhat alnusran tekemät ihmisoikeusloukkaukset ja hirmuteot, alueen pitkittyneet konfliktit, järjestäytynyt rikollisuus ja ihmiskauppa ja salakuljetus Välimerellä, jossa kuolonuhrien määrä lisääntyi huomattavasti. Laittomasta siirtolaisuudesta on tullut yksi tämän hetken suurista kansainvälisistä haasteista. Turvallisuusuhkien ja laittoman siirtolaisuuden lisääntymisellä on suorat vaikutukset myös Eurooppaan. EU tiivisti monella alueella yhteistyötä kumppanuusmaiden kanssa terrorismin torjuntaan liittyen, ja jatkoi työtä turvallisuuden ja vakauden aikaansaamiseksi alueella esimerkiksi EU:n yhteisten turvallisuus ja puolustuspoliittisten missioiden (EUPOL COPPS ja EUBAM Rafah Palestiinalaisalueilla, EUBAM Libya) muodossa. Syyrian konfliktin potentiaalisten heijastevaikutusten ja siihen liittyvän vierastaistelijailmiöön liittyen EU on lisännyt yhteistyötä eteläisten naapuriensa kanssa terrorismin torjunnassa. EU on eteläisten kumppanuusmaiden pääasiallinen talous ja kauppakumppani. EU:n päätavoite alueella on parantaa kauppasuhteita ja lisätä kumppaneiden integraatiota EU:n markkinoille. Tässä tärkeässä osassa ovat neuvottelut pitkälle menevistä ja laajaalaisista vapaakauppasopimuksista (DCFTAs) Marokon, Tunisian, Egyptin ja Jordanian kanssa. Euroopan investointipankki (EIB) ja Euroopan jälleenrakennus ja kehityspankki (EBRD) jatkoivat rahoitusyhteistyötä eteläisissä kumppanimaissa. EBRD laajensi toimintaansa Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian lisäksi Libyaan. Naapuruuspolitiikan investointivälineellä (NIF) tuettiin projekteja sellaisilla sektoreilla, joilla ei muuten olisi tarpeeksi resursseja. EU jatkoi rahoittajien ja taloudellisten tukijoiden välisen koordinaation tukemista. Ihmisten liikkuvuuden helpottaminen on ENP:n johtavia periaatteita. EU allekirjoitti vuonna 2014 liikkuvuuskumppanuussopimukset Jordanian, Marokon ja Tunisian kanssa. Marokon kanssa aloitettiin tammikuussa 2015 neuvottelut viisumihelpotuksista. EU on valmis aloittamaan vastaavat neuvottelut myös Tunisian kanssa vuonna Yhteistyö koulutussektorilla lisääntyi, ja EU tuki yliopisto ja korkeakouluopiskelijoiden vaihtoohjelmia (Tempus, Erasmus Mundus ja etwinning) ja instituutioiden välistä yhteistyötä. Euroopan uusi naapuruusinstrumentti (ENI) otettiin käyttöön 2014 ja sen budjetti vuosille on 15,4 miljardia euroa. ENI on ennustettava pitkän tähtäimen väline jokaisessa maassa sovittujen reformiprioriteettien edistämiseksi ja pääasiallinen tukiväline EU:n poliittisille prioriteeteille naapurustossa. Kriisitilanteisiin reagoimiseen nopeasti tarvitaan kuitenkin ENIa joustavampia työkaluja, ja tätä varten on käytetty esimerkiksi vakausinstrumenttia ja Eurooppalaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävää EIDHRinstrumenttia. Lisäksi joulukuussa 2014 perustettiin EU:n alueellinen rahasto avunantamiseksi Syyriaan ja sen naapurimaille. EU on antanut lähes 3 miljardia euroa humanitaarista apua Syyrian konfliktin uhreille. Monet eteläisen naapuruston turvallisuus, talous ja sosiaaliset haasteet ovat suoraan yhteydessä heikkoon alueelliseen integraatioon. EU tukee alueellisen yhteistyön vahvistamista niin idässä kuin etelässäkin. Eteläisen naapuruston poliittiset konfliktit vaikeuttavat alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia. Kumppanuusmaat ovat kuitenkin olleet innokkaita osallistumaan alueelliseen yhteistyöhön erityisesti Välimeren unionin ja Arabiliiton puitteissa.

4 4(7) Välimeren unioni (VU) on tärkeä osa Euroopan eteläistä naapuruuspolitiikkaa, ja siihen kuuluvat EUmaiden lisäksi kaikki Välimeren maat. Sen toiminta ja institutionalisointi vakautettiin vuonna VU on jäsenmaidensa yhteinen foorumi sektorikohtaisten aktiviteettien koordinoimiseksi, ministeritason dialogien järjestämiseksi, sekä integraatiota ja talouskasvua vahvistavien projektien edistämiseksi EuroVälimeri alueella osana lujitettua EuroVälimeri kumppanuutta. VU:n tärkeimmät tapahtumat olivat kolme sektoriministerikokousta: Brysselin teollisuusministerikokous helmikuussa 2014, Ateenan ympäristö ja ilmastomuutosministerikokous toukokuussa 2014 ja digitaalitaloutta käsittelevä ministerikokous syyskuussa 2014 Brysselissä. Lisäksi järjestettiin kuusi korkean virkamiestason kokousta. VU:n lisäksi mm. EU:n ja Arabiliiton välinen yhteistyö, ns. 5+5 yhteistyö sekä EU:n ja Islamilaisen yhteistyöjärjestön (OIC) välinen yhteistyö ovat olleet tuloksellisia. Arabiliitto ja EU pitivät kolmannen ulkoministerikokouksensa Ateenassa kesäkuussa 2014, jossa käsiteltiin mm. ihmisoikeuksia, terrorismia, Lähiidän rauhanprosessia, Syyriaa ja Libyaa. Kokouksesta alkoi strateginen vuoropuhelu, jota pidettiin positiivisena kehityksenä organisaatioiden välisissä suhteissa. EU:lla ja Arabiliitolla on käynnissä yhteistyöohjelmat ihmisoikeuksia, vaalitarkkailua ja energiaa koskevissa asioissa. 5+5 yhteistyön eli Läntisen Välimeren foorumin puitteissa PohjoisAfrikan maat (Algeria, Libya, Mauritania, Marokko ja Tunisia) käyvät dialogia eteläisten EUmaiden (Espanja, Italia, Malta, Portugali ja Ranska) kanssa suhteiden tiivistämisestä. Yhteistyötä tehdään mm. turvallisuuden, energian ja veden, yritysverkostojen, akateemisen liikkuvuuden ja kansalaisyhteiskunnan aloilla. EU tiivisti yhteistyötä myös OIC:n kanssa. Brysselissä pidettiin syyskuussa korkean tason EUOICkonsultaatiot, joissa päätettiin kumppanuuden perustamisesta eri yhteistyöalueille. Kumppanuuden tarkoitus on parantaa yhteistyötä taloudellisissa ja poliittisissa asioissa sekä tukea uskontojen välistä dialogia. EU pitää tätä yhteistyötä potentiaalisesti tehokkaana keinona parantaa molemminpuolista yhteisymmärrystä OICmaiden kanssa. EU:n ja OIC:n välillä käytiin myös operatiivista tiedonvaihtoa alueen humanitaarisiin kriiseihin liittyen (ml. Irak ja Syyria). Itäinen kumppanuus Euroopan unionin itäinen kumppanuus (IK; Eastern Partnership, EaP) on vuonna 2009 osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa käynnistetty politiikka, joka kattaa kuusi entisen neuvostoliiton maata: Armenian, Azerbaidzhanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja ValkoVenäjän. Kumppanimaat eivät ole yhtenäinen ryhmä, ja niiden keskinäinen eriytyminen on viime vuosina selvästi lisääntynyt. Itäisen kumppanuuden tavoitteena on edistää itäisten kumppanimaiden uudistuksia, lainsäädännön lähentymistä ja taloudellista yhdentymistä unioniin. Suhteiden syventäminen riippuu kunkin kumppanimaan edistymisestä näissä tavoitteissa. Suhteet perustuvat yhteisille arvoille, kuten demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Keskeisiä periaatteita ovat markkinatalous, kestävä kehitys ja hyvä hallinto. Uudistukset itäisen kumppanuuden maissa eivät ole aina edenneet EU:n ja maiden kansalaisten omien odotusten mukaan. Demokratiakehitys alueen maissa on ollut hidasta. Ongelmia on mm. korruptiossa, oikeuslaitoksen riippumattomuudessa, medianvapaudessa, vaaleissa ja kansalaisyhteiskunnan asemassa.

5 5(7) Itäistä kumppanuutta rahoitetaan Euroopan naapuruusinstrumentista ENI:sta. IKmaiden rahoitusosuus ENI:n kokonaisbudjetista on noin 1/3. EU:n itäinen kumppanuus toimii ns. kahdella raiteella: kahdenvälisellä ja monenvälisellä. Kahdenvälinen raide tarkoittaa EU:n ja yksittäisten kumppanimaiden välistä yhteistyötä ja sopimusneuvotteluja, jotka ovat kumpanuuden ydin. Sopimusneuvotteluja on käyty tai käydään assosiaatiosta (Association Agreement, AA), vapaakauppaalueesta (Deep and Comprehensive Free Trade Area, DCFTA), viisumiliberalisaatiosta, ihmisoikeuksista, energiakysymyksistä ja lentoliikenteestä. Monenvälinen raide sisältää laajalle levittäytynyttä hanketoimintaa sekä eri sektoreille syntyneen paneeli ja seminaaritoiminnan kautta. Edistyskertomusten mukaan EU:n itäisen kumppanuuden toimeenpanossa saavutettiin merkittäviä tuloksia vuonna EU:n instituutioiden edustajat sekä jäsenmaiden ja itäisen kumppanuuden maiden valtionjohtajat tapasivat Riian huippukokouksessa toukokuussa Huippukokous oli sisällöltään melko yllätyksetön, kunnes ValkoVenäjä ja Azerbaidzhan ilmoittivat, etteivät ne voi täysin hyväksyä kokouksesta annettavan julkilausuman tekstiä. Viime hetken neuvottelujen ansiosta yhteisesti sovittu julkilausuma voitiin kuitenkin antaa ja siitä tuli huippukokouksen merkittävin konkreettinen lopputulos. Valkovenäjä ja Azerbaidzhan antoivat julistuksesta omat lausuntonsa, joissa todettiin, ettei ValkoVenäjä yhdy konfliktia käsittelevään tekstiin, eikä Azerbaidzhan alueellista koskemattomuutta koskevaan kohtaan. Moldova ehdotti, että seuraava itäisen kumppanuuden huippukokous järjestettäisiin Chisinaussa. Myös Malta ilmoittautui vuoden 2017 EUpuheenjohtajamaana seuraavan huippukokouksen järjestäjäksi. Huippukokousta edeltäneet julkilausumaneuvottelut osoittivat kuinka kumppanimaat ovat Vilnan v.2013 huippukokouksen jälkeen liikkuneet yhä kauemmas toisistaan suhteissa EU:hun ja Venäjään johtuen Euroopan kiristyneestä turvallisuustilanteesta. Kaikkia osapuolia tyydyttävien muotoilujen löytäminen erityisesti alueen konflikteista ja Venäjän kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli aikaisempaa vaikeampaa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) julkaisee vuosittain maakohtaiset Euroopan naapuruuspolitiikan edistymisraportit, jotka ovat julkisia. Toukokuussa 2015 EUH julkaisi vuotta 2014 koskevat edistymisraportit. Viimeksi ulkoministeriö on tiedottanut eduskuntaa vuoden 2013 edistymisraporteista kesällä Ulkoasiainministeriö on informoinut eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa Euroopan naapuruuspolitiikan edistymisraporteista vuosina 2012, 2013 ja 2014.

6 6(7) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORItunnus Yksikönpäällikkö Päivi Peltokoski, tel Avustaja Ville Kämppi, tel Projektiavustaja Aleksi Koskinen, tel Liitteet Viite

7 7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi