KOTIMAISTEN KIELTEN KOULUTUSTARJONTA KANSAINVÄLISILLE KORKEAKOULUOPISKELIJOILLE. Taina Saarinen, Heidi Vaarala, Eeva-Leena Haapakangas & Erja Kyckling

Transkriptio

1 Taina Saarinen, Heidi Vaarala, Eeva-Leena Haapakangas & Erja Kyckling KOTIMAISTEN KIELTEN KOULUTUSTARJONTA KANSAINVÄLISILLE KORKEAKOULUOPISKELIJOILLE Soveltavan kielentutkimuksen keskus Opetus- ja kulttuuriministeriö

2 Tiivistelmä KOTIMAISTEN KIELTEN KOULUTUSTARJONTA KANSAINVÄLISILLE KORKEAKOULUOPISKELIJOILLE Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus Taina Saarinen, Heidi Vaarala, Eeva-Leena Haapakangas ja Erja Kyckling Tässä selvityksessä tarkastellaan kotimaisten kielten koulutustarjontaa suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa kansainvälisille opiskelijoille. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen toteuttama selvitys tehtiin ajalla tammikuu 2016 toukokuu Selvityksessä käsitellään kotimaisten kielten koulutustarjontaa, kielikurssien työelämäsuuntautuneisuutta, kurssien pakollisuutta, koulutukseen osallistujia sekä koulutuksen nykytilaa ja tulevaisuutta. Selvitys kattaa kaikkien suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kotimaisten kielten koulutustarjonnan sekä kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden että vaihto-opiskelijoiden osalta kaikilta tutkintojärjestelmän portailta (alempi ja ylempi korkeakoulututkinto ja jatko-opiskelijat). Lisäksi selvityksessä kartoitetaan, millaista erityisesti kieltenopetukseen liittyvää toimintaa korkeakoulut ovat järjestäneet turvapaikanhakijoihin liittyen. Käytämme selvityksen kohteena olevista kielistä lyhenteitä suomi toisena kielenä (S2) ja ruotsi toisena kielenä (R2). Aineisto Pääasiallisena aineistona selvitystä varten on tehty kaksi laajaa kyselyä, jotka lähetettiin yliopistoille ja ammattikorkeakouluille maaliskuussa Yksi kyselyistä suunnattiin korkeakoulujen kielikeskukselle tai vastaavalle kielikoulutuksen järjestäjälle. Tämän kyselyn avulla pyrittiin selvittämään kotimaisten kielten tarjontaa kansainvälisille korkeakouluopiskelijoille: millaisia kursseja tarjotaan, mikä on tarjonnan ja osallistumisen volyymi, ketkä ovat kohderyhmiä ja mitkä ovat kielikoulutuksen tavoitteet. Toinen kysely lähetettiin korkeakoulujen opinto- tai opiskelijapalveluiden johdolle. Tällä selvitettiin kansainvälisten koulutusohjelmien kieliopintovaatimuksia ja korkeakoulujen kielilinjauk- 2

3 sia: paljonko kansainväliset opiskelijat opiskelevat suomea ja ruotsia toisena kielenä, millaisia eroja korkeakoulujen välillä on kielikoulutuksen tarjonnassa, ja miten korkeakoulujen strategiat ohjaavat kansallisten kielten opetusta kansainvälisille opiskelijoille. Molemmissa kyselyissä kartoitettiin turvapaikanhakijatilanteen aiheuttamia toimia. Kyselyt lähetettiin kaikkiaan 14 yliopistoon ja 25 ammattikorkeakouluun. Vastauksia kielikeskuskyselyyn saatiin 14 yliopistosta (100%) ja 19 ammattikorkeakoulusta (76%). Opintopalvelukyselyyn vastasi 11 yliopistoa (79%) ja 19 ammattikorkeakoulua (76%). Vaikka kyselyn vastausprosentti on hyvä, vastauksissa on väistämättä aukkoja: kaikilla ei ollut käytettävissään lukuvuoden tietoja, vastausaika oli laajaan kyselyyn melko lyhyt, ja etenkin ammattikorkeakoulujen kieltenopetus on hajautunut eri yksikköihin, mikä vaikeutti tiedon keräämistä. Selvitystä varten on tehty myös yksilö- ja ryhmähaastatteluja kuudessa yliopistossa ja kolmessa ammattikorkeakoulussa. Haastatteluihin osallistui kansainvälisten asioiden päälliköitä, kielikeskusten johtajia, yliopistojen ylintä johtoa, opintopäälliköitä, kansainvälisten asiain suunnittelijoita, S2-opettajia ja S2-opiskelijoita (N=32). Tapaustutkimusten kohteet valittiin osittain kyselystä nousseiden aiheiden perusteella; osittain siten, että mukaan saatiin eri tyyppisiä ja erikokoisia korkeakouluja eri puolilta Suomea. Lisäksi selvityksen aineistona on käytetty korkeakoulutusta koskevia tilastoja, koulutusohjelmien ja kielikurssien kuvauksia sekä kieli- ja kansainvälistymisstrategioita. Turvapaikanhakijatilanteen aiheuttamien toimien analyysissa on myös käytetty media-aineistoa sekä korkeakoulujen julkaisemia tiedotteita. Selvityksen aineistoa on analysoitu sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Keskeiset tulokset Opiskelijat, kurssit ja taitotasot Taulukossa 1 on esitelty lukuvuoden (maaliskuuhun 2015 mennessä) aikana pidettyjen suomi toisena kielenä -kurssien määrät, ryhmien määrät ja opiskelijamäärät eri taitotasojen kursseilla. Taitotaso Alkeet (alle A1) Erisisältöisten kurssien määrä Ryhmien määrä Kurssiosallistumiset Yliopisto Amk Yliopisto Amk Yliopisto Amk A A B B C C Muu Yhteensä TAULUKKO 1. S2-kurssien määrät, ryhmien määrät ja kurssiosallistumiset eri taitotasojen kursseilla. 3

4 Taulukosta ilmenee, että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa yli kansainvälistä opiskelijaa opiskeli S2-kursseilla lukuvuonna Luku tarkoittaa kurssille osallistumisia, eli yksittäinen opiskelija saattaa olla tilastossa useampaan otteeseen. AMK-opiskelijoista 22% ja yliopisto-opiskelijoista 39% opiskelee alkeistason eli alle eurooppalaisen viitekehyksen tason A1 kursseilla. Yliopistojen opiskelijoista 47% ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoista 68% opiskelee taitotasolla A1 tai A2. Alle A1-tason kursseilla tarkoitetaan yleensä vaihto-opiskelijoille suunnattuja survival-kursseja. Kursseja taitotasoittain tarkasteltuna tilanne on samantyyppinen. Lähes kolmannes (29%) S2-kursseista on taitotason A alapuolella; ammattikorkeakouluissa vastaava lukema on 20%. Yliopistojen kursseista 42% ja ammattikorkeakoulujen kursseista 67% järjestetään taitotasolla A1 tai A2. Noin 15% yliopistojen ja 12% ammattikorkeakoulujen kursseista järjestetään taitotasolla B1 ja B2; yliopistoissa myös taitotasolla C1 (8%). Yliopistossa tarjottavat taitotason C1 kurssit tarkoittavat sivuainemahdollisuutta suomen kielen ja kulttuurin oppiaineeseen. Kategoria Muu sisältää erilaisia kulttuurikursseja sekä vertais- ja itseopiskelukursseja, joita voidaan opiskella millä tahansa kielitaitotasolla. Taulukossa 2 esitellään ruotsi toisena kielenä -kurssien määriä, ryhmiä ja kurssiosallistumisia. Taitotaso Erisisältöisten kurssien määrä Ryhmien määrä Kurssiosallistumiset Alkeet (alle A1) Yliopisto Amk Yliopisto Amk Yliopisto Amk A A B B C C Muu Yhteensä TAULUKKO 2. R2-kurssien määrät, ryhmien määrät ja kurssiosallistumiset eri taitotasojen kursseilla. R2-kursseille osallistui lukuvuonna kielikeskuskyselyn mukaan noin 900 opiskelijaa. Näistä hieman alle kolmannes opiskelee alle A1-tason survival kursseilla. Yliopisto-opiskelijoista noin 60% ja AMK-opiskelijoista lähes puolet opiskelee A1- tai A2-tasolla. B-tason ruotsin kursseja järjestetään kyselyn perusteella vain yliopistoissa, joissa alle kymmenesosa opiskelee B1- tai B2-tasolla. Kursseittain tarkasteltuna noin 27% yliopistojen ja 43% ammattikorkeakoulujen kursseista on alle A1-tason kursseja. Yliopistojen kursseista noin 58% ja ammattikorkeakoulujen kursseista 57% järjestetään A1- tai A2-tasoilla. Yliopistojen R2-kursseista 15% on B-tason kursseja. Kotimaisten kielten kurssitarjonta on pysynyt pääasiassa samana tai sitä on lisätty viimeisen kahden vuoden aikana. Eniten kursseja on lisätty tasoille A2 ja B1. Sen sijaan taitotasojen B2 ja C1 kursseille korkeakouluilla on lisääntyvä tarve. 4

5 Opintojen pakollisuus Kotimaisten kielten opinnot eivät ole pääsääntöisesti pakollisia kansainvälisille vaihto-opiskelijoille. Tätä perusteltiin sillä, että opiskelijoiden ei arveltu jäävän Suomeen, ja että S2- tai R2-opintoja ei ollut mahdollista sisällyttää opiskelijoiden lähtökorkeakoulun tutkintovaatimuksiin. S2-opinnot olivat pakollisia joko kaikissa (75% vastanneista) tai joissakin (25%) alemman korkeakoulututkinnon koulutusohjelmissa. Kuudesta R2-opetusta järjestävästä ammattikorkeakoulusta yksi ilmoitti opintojen olevan kaikissa alemman korkeakoulututkinnon koulutusohjelmassa pakollisia ja kaksi pakollisuuden vaihtelevan ohjelmittain. Ylemmän korkeakoulututkinnon koulutusohjelmiin siirryttäessä ammattikorkeakoulujen kotimaisten kielten opinnot eivät ole pakollisia; kieliopinnot suoritetaan alemmalla korkeakoulututkintotasolla. Kolmessa opintopalvelukyselyyn vastanneista yliopistoista S2-opinnot olivat maisteritasolla pakollisia ja neljässä pakollisuus vaihteli ohjelmittain. Tohtorikoulutettaville suomen opinnot eivät olleet missään pakollisia. R2-opinnot olivat pakollisia yhden yliopiston joissakin koulutusohjelmissa. Vaatimusten vaihtelevuutta perusteltiin sekä opiskelijoiden että tutkinto-ohjelmien tarpeilla. Kaikki opiskelijat eivät tavoittele jäävänsä Suomeen valmistumisen jälkeen, ja monesti kotimaisten kielten opintoja oli vaikea mahduttaa tutkintoon. Korkeakoulujen strategiset linjaukset Alle neljäsosalla vastanneista korkeakouluista on yhteiset linjaukset kansainvälisten opiskelijoiden kotimaisten kielten opiskelusta korkeakoulutasolla, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että etenkin kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita kannustetaan kotimaisten kielten opintoihin. Vastanneet korkeakoulut eivät pääsääntöisesti ennakoineet suuria muutoksia tähän tilanteeseen. Yliopistoista suurimmalla osalla on kielipolitiikka tai -strategia, ja näistä lähes kaikilla strategiassa on maininta kotimaisten kielten (useimmiten suomen) opetuksesta kansainvälisille opiskelijoille. Ammattikorkeakouluista hyvin harvalla on erillistä kielistrategiaa. Myöskään kansainvälistymisstrategioissa harvoin määritellään erityisiä tarpeita kielitaidolle, vaikka niissä yleisemmällä tasolla saatetaan viitata esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden integroitumiseen. Valmistuneiden seuranta Hieman runsas puolet vastanneista ammattikorkeakouluista ja yliopistoista ilmoitti seuraavansa kansainvälisten opiskelijoiden sijoittumista valmistumisen jälkeen. Pääasiassa tämä tapahtui samaan tapaan kuin suomalaisten opiskelijoiden valmistumisen jälkeinen seuranta, jolloin ongelmaksi tulee se, että kansainvälisen opiskelijan yhteystietoja ei ole saatavana väestörekisteristä, mikäli hän ei asu Suomessa. Kurssien sisällöt, kehittämistyö ja kielikoulutuksen hyvät käytänteet Kotimaisten kielten kursseilla painotetaan yleensä eniten puhumista ja kuullun ymmärtämistä. Työelämän tarpeiden huomioiminen lisääntyy, mitä korkeamman kielitaitotason kursseille mennään. Alkeistason kursseilla ei aina huomioida työelämää, vaan pyritään rakentamaan peruskielitaitoa. Omaan alaan aletaan perehtyä A2-tasolta, ja etenkin B-tason kursseilla työelämärelevanssi nousee merkittäväksi. Korkeakoulut ovat kehittäneet sisällöllisesti eniten A-taitotason kursseja. Kotimaisten kielten kursseilla on kehitetty erityisesti teknologian hyödyntämistä ja verkkopedagogiikkaa sekä työelämä- 5

6 tarpeiden huomioimista. Opetuksessa käytetään monimuotoisia opetusmenetelmiä ja kehitetään tapoja hyödyntää informaaleja oppimisympäristöjä. Opetusmateriaaleja on kehitetty autenttisemmiksi. Kehittämistyössä pidetään tärkeänä opettajien välisen yhteistyön lisäämistä. Opiskelijoiden tarpeiden huomioiminen koetaan tärkeäksi asiaksi. Korkeakouluilla on laaja kirjo hyviä käytänteitä, jotka liittyivät niin opetukseen ja sen järjestämiseen, arviointikäytänteisiin, opettajien yhteistyöhön, hyvään ilmapiiriin ja opiskelijan tarpeiden huomioimiseen sekä oppimateriaaleihin. Taloudelliset ja henkilöresurssit sekä heterogeeniset opiskelijaryhmät tuottavat eniten haasteita kurssien kehittämistyössä. Korkeakoulujen moninaiset kielikoulutuksen järjestäjät ja korkeakoulujen välinen yhteistyö Yhteistyötä tehdään oman korkeakoulun sisällä laajasti; harvoissa (etenkin pienissä) korkeakouluissa sisäistä yhteistyötä ei kerrottu tehtävän. Korkeakoulujen sisällä eniten yhteistyömainintoja saavat kielten laitos ja avoin yliopisto/avoin ammattikorkeakoulu. Korkeakoulut ilmoittivat tekevänsä yhteistyötä myös muiden oppilaitosten tai toimijoiden kanssa. Yliopistoista kaikki kertoivat tekevänsä yhteistyötä ja ammattikorkeakouluistakin pääosa. S2-opetuksessa yhteistyötä tehtiin eniten muiden korkeakoulujen kanssa (84%), ja R2-opetuksessa yhteistyötä ilmoitti tekevänsä muiden korkeakoulujen kanssa neljätoista 16:sta vastaajasta (87,5%). Korkeakoulujen välinen yhteistyö näyttää siis vakiintuneelta. Korkeakoulut tekevät yhteistyötä pääasiassa S2/R2-opetuksen järjestämisessä ja opetuksen kehittämisessä. Yhteistyötä on edeltänyt vertailu opintojen sisällöistä ja vaatimustasosta sekä näiden ainakin jonkintasoinen yhdistäminen. Opiskelijoiden liikkuminen korkeakoulujen välillä on paljolti keskittynyt ylempiin kursseihin (tasot B2, C1). Yhteistyön käynnistämistä on saattanut edeltää myös yhteinen hankehaku, joilla on pyritty saamaan riittävä rahoitus suunnittelulle ja toteutukselle. Joissakin tapauksissa käynnistetty yhteistyö ei ole ollut säännöllistä, ja vastaajat ovat kokeneet, että sen suomat mahdollisuudet ovat jääneet hyödyntämättä. Korkeakoulujen toimet turvapaikanhakijoiden kielenopetuksessa Opintopalvelukyselyn mukaan sekä yliopistot (70% vastanneista) että ammattikorkeakoulut (26% vastanneista) ovat järjestäneet lukuvuonna jotain turvapaikanhakijatilanteeseen liittyvää toimintaa. Toiminnan ei ennakoida tulevaisuudessa lisääntyvän. Suoranaisesti kielenopetukseen liittyvää toimintaa raportoi kielikeskuskyselyssä kolme ammattikorkeakoulua ja neljä yliopistoa. Yleensä kielikoulutusta sivuavaa toimintaa järjestettiin yhteistyössä korkeakoulun muiden tiedekuntien tai yksiköiden kanssa. Yleisin kielenopetukseen liittyvä vastaajien raportoima toiminta liittyi suomen kielen opetukseen vastaanottokeskuksessa sekä vapaaehtois-, työpaja-, ohjaus- ja opastustyyppisinä toimina että koordinoidumpana, opiskelija- tai korkeakouluvetoisena toimintana. Tulevaisuudennäkymät Kyselystä ja haastatteluaineistosta heijastui käsitys yliopistojen ja niissä opiskelevien kansainvälisten opiskelijoiden koko kentän murroksesta. Millaisella kielitaidolla tulevaisuudessa tullaan kansainvälisiin ohjelmiin? Onko koko jako kotimaisiin ja kansainvälisiin opiskelijoihin mielekäs, kun opiskelijat tulevat kaikkiin tutkinto-ohjelmiin mitä erilaisimmin kielitaustoin? Oletettavaa onkin, että yliopistot 6

7 ja ammattikorkeakoulut joutuvat lähivuosina muokkaamaan uudelleen käsityksiään siitä, kuka on kansainvälinen opiskelija, ja pidetäänkö yllä erillisiä englanninkielisiä koulutusohjelmia suomen- ja ruotsinkielisten lisäksi. Odottaa voi myös, että tulevaisuudessa korkeakouluopintoihin valmentavan koulutuksen kysyntä kasvaa. Korkeakoulut joutuvat pohtimaan, miten kansainvälinen opiskelija määritellään, millaisia S2- ja R2-kursseja tarjotaan ja miksi, ja kenelle kansainväliset koulutusohjelmat suunnataan. Osa edellä kuvatusta problematiikasta liittyy maahanmuuttajataustaisen väestön koulutukseen. Tällä hetkellä maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset ovat suomalaisissa korkeakouluissa aliedustettuina. Muutamissa korkeakoulussa järjestetään maahanmuuttajille suunnattua korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta tai mahdollisuutta osallistua korkeakouluopintoihin erityisen tuen turvin. Kaikkiaan suomen ja ruotsin opetus kansainvälisille opiskelijoille on kaikkine muutospaineineen hyvin moninainen kenttä. Yllä mainittujen periaatteellisempien haasteiden lisäksi perattavaa riittää myös konkreettisissa opetuksen järjestämiseen ja sisältöihin liittyvissä kysymyksissä kuten kielen ja opiskeltavan sisällön integroinnissa tai kieliopintojen työelämäpainotuksissa. Yhteistä kaikille korkeakouluille näyttää kuitenkin olevan, että kielikoulutuksessa on huomioitava monenlaiset tarpeet ja toiveet, resurssit ja muutospaineet. Jo nyt korkeakoulut tekevät paljon yhteistyötä, mikä mahdollistaa korkeakouluille toisilta oppimisen ja uusien toimintatapojen kehittämisen. 7