KESKUSTELUKORTIT PUHUMISEN HARJOITTELEMISEEN S2-OPETUKSESSA TASOILLE A1-A2

Transkriptio

1 KESKUSTELUKORTIT PUHUMISEN HARJOITTELEMISEEN S2-OPETUKSESSA TASOILLE A1-A2 Riina Willman Tutkielmaseminaarityö Helsingin yliopisto aineenopettajan kolutus

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto 2 Keskustelukorttien teorettinen tausta 2.1 Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus 2.2 Opetussuunnitelma ja eurooppalainen viitekehys 2.3 Funktionaalinen kielenopetus 3 Keskustelukortit käytännössä 3.1 Korttien teemat ja ulkoasu 3.2 Kortit käytössä 3.3 Palaute? 4 Lopuksi LÄHTEET LIITTEET

3 1 Johdanto Kun viime syksynä suunnittelin seminaaritutkielmani pedagogista tuotetta eli alkeistason suomi toisena kielenä -keskustelukortteja aikuisille maahanmuuttajille, pyrin erityisesti autenttisiin puhetilanteisiin ja erilaisiin puhujarooleihin. Arkityössäni huomasin kuitenkin, että alkeiskielitasolla (A1-A2) realismia tärkeämpää ovat selkeät, selkokieliset ohjeet. Ryhmän kokeillessa ensimmäistä kioskilla-dialogia vasta neljän viikon opiskelun jälkeen, huomasin, että tehtävän ongelma oli juuri ohjeet. Suurin osa opiskelijoista varmasti tiesi, että rahaa vastaanottaessa normaalisti sanotaan kiitos, mutta he eivät ymmärtäneet ohjetta kiitä. Tästä johtuen päätin kiinnittää erityistä huomiota selkeisiin ohjeisiin ja yrittää tehdä mahdollisimman yksinkertaisia tehtäviä, mikä joissain tapauksissa saattoi vähentää tilanteen aitoutta. En kuitenkaan unohtanut autenttisuuspyrkimystä täysin, vaan kaikki tehtävät pohjautuvat aitoihin keskustelutilanteisiin. Kaikki harjoitukset ovat lähinnä arkielämän tilanteita imitoivia asiakaspalveludialogeja, jotka on rakennettu nauhoitettujen keskustelujen pohjalta. Joissain tapauksissa asiakaspalvelijan kysymystä on hieman yksinkertaistettu tai turha tautologia on jätetty pois. Esimerkiksi tässä ensimmäisessä versiossa oleva kysymys Tapahtuuko muutto Suomen sisällä? on päätetty muuttaa muotoon Muutatko Suomessa? Kaikkiin tehtäviin tulee myös mukaan tilannetta selkeyttävä kuva. Jos tilanne esittää puhelinkeskustelua, niin kuvassa on puhelimeen puhuva henkilö. Ensimmäisen tehtävän vaikeat sanalliset ohjeet taas muutin kuvallisiksi, koska tätä tehtävää on tarkoitus käyttää hyvin varshaisessa vaiheessa opetusta. Korttien ulkoasusta olen suuressa kiitollisuudenvelassa sarjakuvataiteilija, graafikko Lissu Lehtimajalle. Tässä vaiheessa työtä huomasin myös, että samalla vaivalla suunnittelen samoista teemoista myös sanasto-, kuuntelu- ja kielistudiotehtävät, mutta nämä eivät varsinaisesti sisälly seminaarityöhöni.

4 2. Keskustelukorttien teoreettinen tausta 2.1Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus ja opetussuunnitelma Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen helpotetaan kotoutumislailla, jonka tavoitteena on edistää heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Kotoutumislaissa on säädetty ne toimenpiteet, joihin maahanmuuttaja on oikeutettu. Näitä ovat mm. perustietojen antaminen, ohjaus ja neuvonta, alkukartoitus sekä kotoutumissuunnitelma ja sen jälkeen mahdollisesti kotoutumiskoulutus (OPS, 7). Kotoutumiskoulutusta järjestetään aikuisille maahanmuuttajille lähinnä työvoimapoliittisena koulutuksena. Työvoimapoliittinen koulutus tarkoittaa sitä, että koulutuksen tavoitteena on sekä toimiva peruskielitaito että työllistyminen. Työvoimapoliittisiin kursseihin kuuluu yleensä suomen tai ruotsin kielen lisäksi myös työelämä- ja yhteiskuntataitojen opiskelu sekä työharjoittelu. Kotoutumiskoulutusta edeltää alkukartoitus, jossa selvitetään opiskelijan työllistymiseen ja kielikoulutukseen liittyvät valmiudet ja tarpeet. Alkukartoituksessa myös arviodaan opiskelijan kielitaitotaso, ja tämän niin kutsutun lähtötason sekä opiskeluvalmiuksien perusteella opiskelija ohjataan sopivalle opintopolulle (OPS, 13). Kotoutumiskoulutuksissa on kolme erilaista polkua: peruspolku, hitaasti etenevien polku ja nopeasti etenevien polku. Peruspolku on tarkoitettu opiskelijoille, jotka lukevat ja kirjoittavat sujuvasti latinalaisin aakkosin, ovat opiskelleet vähintään yhtä vierasta kieltä. Kurssin tavoitteena on opiskelijoiden työllistyminen tai ammatillinen koulutus. Hitaan raiteen opiskelijoilla on usein heikot tai puutteelliset opiskelutaidot, myös latinalaisin aakkosin lukeminen ja kirjoittaminen voi olla vaikeaa. Kurssin tavoite on, että opiskelija työllistyy tai hakee ammatilliseen koulutukseen. Nopean raiteen opiskelijat ovat itsenäisiä ja oma-aloitteisia niin opiskelutaidoiltaan kuin kielenoppimiskyvyiltäänkin. Heillä on usein myös korkeakoulututkinto ja tavoitteena työllistyminen akateemiseen ammattiin (OPS, 14.) Tutkielmassani nojaan erityisesti kolmeen eri kirjalliseen auktoriteettiin: Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteisiin (OPS), Eurooppalaiseen viitekehykseen ja funktionaalisen kielenopetuksen tutkimuksiin. Näistä ensimmäinen eli OPS oikeastaan rajaa keskustelukorttien sisällön. OPSissa määritellään kurssien keskeiset sisällöt, siis ne teemat, jotka opetuksessa on nostettava esiin (katso liite 1 ja 2). Kortit aion tehdä samojen teemojen pohjalta. Mahdollisesti niin, että jokaisesta tai lähes jokaisesta teemasta tulee yksi kortti. Varmoja teemoja ovat tällä hetkellä arkielämä ja asiointi (kioskilla- ja osoitteenmuutoskortit), terveys- ja hyvinvointi (lääkäriajan varaaminen, lääkärissä), vapaa-aika ja harrastukset (ei aihetta vielä) ja työ ja koulutus (ei aihetta vielä). Myös koti- ja asumisaiheinen kortti on suunnitteilla. Korttien tarkoitus

5 on toimia kaikilla raiteilla. 2.2 Eurooppalainen viitekehys Toisen tärkeän auktoriteetin eli eurooppalaisen viitekehyksen idea on antaa koko eurooppalaiselle kielen opetukselle yhteinen opetuksen, opiskelun ja arvioinnin kehyksen. Tärkeä osa tätä viitekehystä ovat taitotasot, jotka kuvaavat opiskelijan osaamista. Taitotasoasteikot auttavat sekä opettajaa että opiskelijaa hahmottamaan opiskelijan kielellistä osaamista. Viitekehyksessä asiaa kuvataan seuraavasti: Viitekehys tarjoaa Euroopan maille yhteisen pohjan kielten opintoohjelmien, opetussuunnitelmien perusteiden, tutkintojen, oppikirjojen ym. laadintaan. Se kuvaa laajasti, mitä oppijoiden olisi opittava kielellä tekemään pystyäkseen käyttämään sitä viestintään ja mitä tietoja ja taitoja heidän olisi kehitettävä, jotta tuo viestintä olisi tehokasta. (Eurooppalainen viitekehys, 19.) Keskustelukortteja suunnitellessani viitekehys on olennainen apuväline. Kun tavoitteenani on suunnitella keskustelukortteja alkeiskielitasoille A1-A2, niin tämän kielitason ja puhumistehtävän tason arvioimiseen käytän apuna viitekehyksen taitotasokuvaimia, joissa kuvataan eri taitotasojen ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kriteerit. (katso liite 3 ja 4). Tämän lisäksi käytän auktoriteettina myös OPSia, joka määrittelee kotoutumiskoulutuksen tavoitteet kielitason suhteen. 2.3 Funktionaalinen kielentutkimus Kolmantena auktoriteettina nostan esiin funktionaalisen kielentutkimuksen. Se muodostaa korttien sisällöllisen funktion ja toimii ikään kuin linkkinä luokkahuoneen ja maailman välillä. Funktionaalinen kielikäsitys näkee tärkeimpänä kielenkäytön tarpeen. Funktionaalisen kielentutkimuksen mukaan opetuksen pitää siis olla autenttista ja oppimisen merkityksellistä. Oppimistilanteessa on siis otettava huomioon ympäröivä maailma ja viestinnän periaatteet (Sajavaara 1999, 94-95). Funktionaalisen kielikäsityksen syntyyn ovat vaikuttaneet voimakkaasti venäläinen filososfi, kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin ja venäläinen psykologi Lev Semjonovitš Vygotski. Bahtinin teoria kielen dialogisuudesta, jossa osapuolten kielelliset ilmaukset käsitetään vuorovaikutuksen ja kontekstin tuotteiksi on ollut vaikuttamassa mm. affordanssin käsitteen syntyyn (Suni, 24). Affordanssilla tarkoitetaan oppimisympäristön kielellistä ja toiminnallista tarjontaa, jonka oppija havaitsee ja jonka hän voi valjastaa eri tasoilla käyttöönsä oppimisensa resurssiksi (Aalto,

6 Mustonen ja Tukia, 405). Affordanssilla tarkoitetaan lähinnä oppijan kannalta relevantteja oppimisympäristön osa-alueita, siis sitä kielellistä tarjontaa, jota oppija ajattelee tarvitsevansa (Suni, 24). Opetuksen tavoitteena ei ole opettaa opiskelijaa selviytymään luokkahuoneessa tapahtuvista tehtävistä vaan tukea oppimista paljon laajemmin. Tärkeää on kyky kommunikoida. Opettajan tehtävänä on kiinnittää huomiota siihen, millainen oppimisympäristö on ja auttaa opiskelijoita oppimaan (Aalto, Mustonen ja Tukia, 405). Näin ollen kielenoppimista ohjaavat oppijan kielenkäyttötarpeet, ja muotojen oppiminen vain palvelee näitä tarpeita. Suunnittelemillani tehtävillä yritän tuoda luokkahuoneopetukseen lisää autenttisen oloisia suullisia harjoituksia, ja näin ollen toivon siirtäväni luokkahuoneopetuksen painopistetta kirjallisista tehtävistä hieman enemmän suullisiin tehtäviin. Toivon, että näistä harjoituksista olisi opiskelijoille mahdollisimman paljon hyötyä myös luokan ulkopuolisessa elämässä, jossa suullisella kommunikaatiolla on varsin merkittävä rooli. Näin ollen pyrin ottamaan huomioon opiskelijoiden kielenkäyttötarpeet ja muokata oppimisympäristöä tämän tarpeen mukaan. Näistä ja muistakin syistä kortteihin on valikoitunut lähinnä arkielämän asiointitilanteita. Tehtävien teemoihin on toki vaikuttanut myös opiskelijoiden kielitaito. Ideana on ollut, että puheharjoitustilanne pyrkii muistuttamaan luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa autenttista keskustelua niin paljon kuin se luokkahuoneessa tai kielistudiossa ylipäänsä on mahdollista. Tehtävät on kuitenkin laadittu autenttisten keskustelujen pohjalta ja näin ollen imitoivat aitoa tilannetta, vaikka luokkahuoneessa tapahtuva harjoitustilanne muuten tuntuisikin epäaidolta. 3 Keskustelukortit 3.1 Korttien teemat, ulkoasut ja kielitasot Keskustelukorttien teemat on suunniteltu OPSissa eriteltyjen kotoutumiskoulutuskurssien keskeisten sisältöjen pohjalta. Nämä sisällöt löytyvät tämän tutkielman liitteistä. Toinen merkittävä vaikuttava tekijä on ollut opiskelijoiden kielitaito, joka määrittää hyvin paljon sitä, millaisia tehtäviä on ollut mahdollista tehdä. Kolmantena vaikuttajana on myös ollut edellä mainittu funktionaalinen opetuskäsitys. OPS antaa paljonkin mahdollisuuksia siihen, mistä teemoista kortteja voi tehdä. OPSin raamit ovat monessa suhteessa aika leveät, ja vaihtoehtoja on sen pohjalta lukuisia. Opiskelijoiden kielitaito kuitenkin kaventaa näitä vaihtoehtoja jonkin verran. A1- tai A2-tason opiskelija tarvitsee usein runsaasti apua keskustelukumppaniltaan, joten tästä syystä on ollut välttämätöntä tehdä dialogimuotoisia kortteja, joissa toisen keskustelukumppanin repliikit ovat valmiita ja ohjaavat

7 keskustelun päämääräänsä. Kun valmiiksi kirjoitetut repliikit määrittävät keskustelun suuntaa, niiden täytyy olla sen verran yksiselitteisiä, että niihin voi vastata vain tietyllä tavalla. Muuten keskustelusta katoaa logiikka. Tämä on ollut tutkielmaa tehdessä varsin haastavaa. Vaikeuksia olen kohdannut myös korttien ohjeita laatiessani. Varsinkin ensimmäisen kortin (kioskilla) ohjeet olivat opiskelijoille vaikeita, joten vaihdoin ne kuvallisiksi. Ajattelin, että muutaman viikon opiskelun jälkeen kuvalliset ohjeet ovat helpompia kuin sanalliset. Muutenkin korteissa on tarkoitus käyttää ymmärtämistä helpottavia kuvia. Tämän kortin olen suunnitellut niin, että sitä on mahdollista käyttää heti ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana. Kielitasosuositus siinä on A1.1 A1.3 Kortteja laatiessani olen kiinnittänyt erityistä huomiota ohjeiden selkeyteen ja dialogin sujuvuuteen, vaikka se vaikuttaisi tilanteen autenttisuuteen. Esimerkiksi osoitteenmuutos-dialogin kysymys Tapahtuuko muutto Suomessa? muuttuu ehkä muotoon Muutatko Suomessa? dialogin sujuvuuden vuoksi, vaikka soittaessani Osoitteenmuutos-palvelunumeroon kysymys esitettiin minulle ensiksi mainitulla tavalla. Myös tautologia, hymähdykset, täytesanat ja muut vastaavat on jätetty dialogeista pois. Dialogit on suunniteltu autenttisten keskustelujen pohjalta, jotka on nauhoitettu. Näin ollen keskustelukorteilla yritän vastata funktionaalisen opetuskäsityksen vaatimukseen opetuksen autenttisuudesta ja oppimisen merkityksellisyydestä ympäröivän maailman huomioiden. Osoitteenmuutosdialogi on suunniteltu oman osoitteenmuutospuheluni pohjalta. Osoitteenmuutospuhelimessa kysymykset esitettiin hyvin yleiskielisesti, joten dialogia ei ole tarvinnut ymmärrettävyyden vuoksi muokkaamaan juuri lainkaan. Ainoastaan turha tautologia, hymähdykset jne. on dialogista jätetty pois. Kortti on suunniteltu kotoutumiskoulutuksessa käytettäväksi kielitasolla A2.1, mikä tarkoittaa lähinnä kielitason vähimmäisvaatimusta. Sitä voi testien perusteella toki käyttää myös A2.2/B1.1-tason opiskelijoilla, niin kuin joissain ryhmissä oli tehty. Kolmas kortti, josta ehti valmistua alustava versio tutkielmaani varten, on lääkärissä-dialogi. Sairausteemasta on suunnitteilla useita eri tehtäviä, kortteja, kuunteluita, sanastotehtäviä ja kielistudioharjoituksia. Lääkärissä-dialogi perustuu omaan lääkärikäyntiini viime maaliskuussa. Sen lisäksi nauhoitin ajanvarauspuhelut, joista on suunnitteilla vastaava kortti sekä kuuntelutehtävä että kielistudiotehtävä. Kyseinen tehtävä on suunniteltu hieman korkeampaa kielitasoa ajatellen. Dialogiin on tarkoituksellisesti jätetty jonkin verran puhekielisiä ilmauksia, joka vaikeuttaa kysymysten tai kehotusten ymmärtämistä. Kortin kielitasoksi esitän alustavasti A2.2. Kielitasosuositus voi tosin testien perusteella muuttua. Korttien kielitasosuositus on vain viitteellinen. Tässä esitetyt suositukset ovat vähimmäissuosituksia, eli esittävät kielitasoa, jota

8 vaaditaan siihen, että kysymykset voi ymmärtää ja niihin on mahdollista vastata. 3.2 Kortit käytössä Tässä vaiheessa työtä korteista valmiita on kaksi, ja osittain valmiina eli testivalmiina on yksi kortti. Molempien valmiiden korttien toimivuutta on tarkasteltu useammassa ryhmässä. Kioskilla-korttia on kokeiltu kolmessa tuoreessa ryhmässä, noin kahden viikon opiskelun jälkeen. Ensimmäisen version ohjeet olivat sanalliset, mutta se osoittautui kortin suurimmaksi ongelmaksi. Sen jälkeen kun muutin ohjeet kirjallisista kuvallisiksi, korttia on testattu kahdessa ryhmässä. Molemmilla kerroilla kuvallinen kortti on toiminut hyvin. Toisessa ryhmässä joidenkin opiskelijoiden oli vaikea ymmärtää dialogin kolmatta kuvaa, joka merkitsee repliikkiä ei muuta. Jälkimmäisessä testiryhmässä tällaista ongelmaa sen sijaan ei ollut. Muuten tehtävästä on tullut vain hyvää palautetta. Osoittenmuutos-dialogin annoin neljän ryhmän testattavaksi pyytäen opettajia kiinnittämään erityisesti huomiota seuraaviin seikkoihin: 1) millaisia ohjeita opiskelijat tarvitsevat ennen tehtävän tekemistä, jotta tehtävä sujuu 2) mitkä dialogissa esiintyvät sanat ovat vaikeita 3) toimiiko tehtävä dialogina eli vastataanko kysymyksiin oikealla tavalla ja 4) pitäisikö ensimmäisen repliikin olla puhekuplassa valmiina. Kokeilukierros oli hyvin yksiselitteinen. Kortit olivat toimineet dialogina oikein hyvin. Muutamien ennalta-arvattavien sanojen kohdalla (mm. pysyvä, tilapäinen, tapahtuuko muutto Suomessa?) oli ollut ongelmia. Ensimmäisen repliikin olisi hyvä olla puhekuplassa valmiina, koska muuten tehtävän toimivuus kärsii. Ennen tehtävää olisi kuitenkin kannattavaa opiskella vaikeat sanat tai tehdä postin muuttoilmoituslomake. Korttiin tulee myös palautteen mukainen ohjeistus. Lopulliset versiot ja alustavat korttien mallit löytyvät liitteistä. Lääkärissä-dialogi on suunniteltu edellisiä hieman korkeammalle kielitasolle. Sitä ei vielä ole testattu ryhmissä. Kortin käyttämisessä todennäköisesti tulee esiin sanastollisia ja puhekielisiä ilmauksia, joita opiskelijoiden on vaikea ymmärtää. Näiden pohjalta teen korttiin mahdolliset muutokset ja ohjeet.

9 LÄHTEET Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet Opetushallitus: Juvenes Print Tampereen Yliopistopaino Oy, Tampere. Aalto, Eija, Sanna Mustonen ja Kaisa Tukia: Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana lehdessä Virittäjä 3/2009 sivut Eurooppalainen viitekehys 2008: kielitaidon oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys: WSOY Sajavaara, Kari 1999: Toisen kielen oppiminen teoksessa Sajavaara, K. Ja Arja Piirainen-Marsh (toim.): Kielenoppimisen kysymyksiä. Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Suni, Minna: Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen omaksumisen alkuvaiheessa Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

10

11

12

13

14

15

16

17

18