Tuire Jankko Kalevi Laaksonen Dosentti, OTT Simeoninpolku 11 Merivalkama 12 C VÄÄKSY ESPOO gsm gsm

Transkriptio

1 Tuire Jankko Kalevi Laaksonen PhD Dosentti, OTT Simeoninpolku 11 Merivalkama 12 C VÄÄKSY ESPOO gsm gsm Asia: Lausunto asiakirjasta Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:6 Taustaa Valtioneuvoston asetusta perusopetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta (1435/2001) ollaan muuttamassa. Voimassa oleva asetus oli laadittu virheellisesti, sillä siinä ei ole otettu huomioon perusopetuslain 2 :n muutosta, perusteluja ja painotuksia siinä muodossa kuin sivistysvaliokunta oli sen muuttanut. Asetus annettiin alkuperäisen hallituksen esityksen ja sen perustelujen pohjalta vastoin Eduskunnan tahtoa. Tällöin mm. kristillistä perinnettä ei lisätty asetukseen, mikä osaltaan on ollut omiaan johtamaan suvivirsien ja joulunäytelmien jättämiseen pois koulujen kevät- ja joulujuhlista. Myös Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:6 -asiakirjan asetusluonnos samalla tavoin virheellinen. Valmistellessani väitöskirjaani haastattelin aiheesta toista tämän kirjelmän allekirjoittajaa, perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvos, dosentti, OTT Kalevi Laaksosta Hän totesi tuolloin, että valtioneuvoston asetus olisi aiheellista muuttaa selkeämmin vastaamaan sivistysvaliokunnan kantoja. Tämän lausunnon me allekirjoittaneet annamme yhdessä käyttäen lausunnossa pääasiallisena lähteenä Tuire Jankon väitöskirjaa Vuoden 2004 perusopetuksen tavoitteiden määrittyminen hallinnon tapahtumaketjussa Suomessa vuosina Tavoitteiden arvosisältö ja ymmärrettävyys (Tallinnan yliopisto 2011). Perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa valmistelevan Eeva-Riitta Pirhosen johtaman virkamiestyöryhmän muistion Tulevaisuuden perusopetus valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako valmistuttua, toteamme siitä seuraavaa. Valtioneuvostolla (ja Opetushallituksella) ei valtuuksia päättää kasvatustavoitteista Työryhmän muistion sivut 6 ja 11 Opetusministeriön perusopetuslain (628/1998) säätämisen yhteydessä sivistysvaliokunnalle antaman selvityksen mukaan perusopetuslain 4. luku 14. pykälineen 1 tarkoittaa varsinaista opetusta (opetuksen tavoitteita), ei siis kasvatusta (kasvatustavoitteita). Kyseisessä Opetusministeriön muistiossa selvitetään asiaa Hallituksen esitys koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi -otsikon alla. Sen mukaan valtioneuvosto voi päättää nimenomaan opetuksen yleisistä tavoitteista. Skannattuina liitteinä (valitettavasti omia "sottauksia" sisältävänä/alkuperäinen versio löytyy eduskunnan kirjastosta Sivistysvaliokunnan pöytäkirjoista mikrofilmiltä) ovat kyseisen hallituksen esitystä selventävän muistion ( / Lahtinen & Sulonen) sivut. 1 Perusopetuslaki 628/1998: 14 Tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet Valtioneuvosto päättää tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aineryhmien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen (tuntijako). Opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien sekä oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä (opetussuunnitelman perusteet). 1

2 Perusopetuslain 14 :ssä todetaan, että Valtioneuvosto päättää tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista Mitä siis tarkoittavat yleiset tavoitteet, ellei nimenomaan varsinaisen opetuksen 2 tavoitteita, joita Opetushallitus täsmentää? Sillä Eduskunta on säätänyt perusopetuslain 2 :ssä opetuksen tavoitteet, jotka käsittävät sekä opetuksen että kasvatuksen Humanistis-kristillinen perinne ei näy valmisteilla olevassa valtioneuvoston asetuksessa eikä se näkynyt myöskään vuoden 2001 (1435/2001) valtioneuvoston asetuksessa perusopetuslain 2 :n hallituksen esityksestä muutettu sanamuoto ja sen perustelut on jätetty tältä osin huomiotta Työryhmän muistio sivut 13 14, Sivistysvaliokunnan (SiVM 3/1998 vp) perusteelliset opetuksen tavoitteiden perustelut uudelle vuosituhannelle kestäviksi määritettyine kansallisine arvoineen jäävät mainitsematta. Perusopetuslain yksityiskohtaisissa perusteluissa valiokunta viittaa edellä yleisperusteluissa ja perusopetuslain yleisperusteluissa lausumaansa. Valiokunta on kuitenkin halunnut säännöksessä korostaa sitä, että opetuksen kasvatuksellisena tavoitteena on erityisesti kasvu ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Sen vuoksi valiokunta on muuttanut 1 momentin sanamuotoa. SiVM 3/1998 vp, s 31). Johtaja Eeva-Riitta Pirhosen johtaman tuntijakotyöryhmän muistiossa (Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:6) ei viitata perusopetuslain (628/1998) valmisteluaineistoon. Tässä seurataan vuoden 2001 valtioneuvoston asetuksen (1435/2001) valmistelua. Valtioneuvoston asetusta perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta (1435/2001) valmistelleen Perusopetuksen uudistamistyöryhmän muistiossa (11:2001) ei ole mainittu valmistelun keskeistä lähdettä, Sivistysvaliokunnan mietintöä (3/1998 vp), sen määrittämine linjauksineen ja kansallisine arvoineen, ei myöskään Kirsi Lindroosin (2001) muistiossa 3. Kummassakaan asiakirjassa ei ole perusteltu sivistysvaliokunnan vuoden 1998 mietinnön huomiotta jättämistä, eikä edes ilmoitettu sen huomiotta jättämistä. Tuntijakotyöryhmän muistiossa 2012:6 ei myöskään perustella lain valmistelutöiden poisjättämistä eikä kerrota tai perustella valmisteluaineiston käyttämättä jättämistä. Kuitenkaan vielä ei voi vedota edes vakiintuneeseen käytäntöön, koska vain kerran aiemmin näin on toimittu ja vieläpä virheellisesti. Asia tulee korjata. Sekä uudistamistyöryhmän että Lindroosin muistiota laadittaessa perusopetuslain 2 :ään kirjatut tavoitteet ovat olleet lähtökohtana kuten näissä molemmissa muistioissa (Lindroosin muistio 2001, 8; Perusopetuksen uudistamistyöryhmän muistio 11:2001, 24) todetaan. Samoin todetaan Pirhosen työryhmän raportissa sivulla 31: Perusopetuksen valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyssä lähtökohtana ovat olleet perusopetuslain 2 :ssä määritellyt opetuksen tavoitteet. Asetuksen 2 luvussa täsmennetään ja syvennetään laissa määriteltyjä opetuksen tavoitteita. Asetuksella luodaan myös pohja opetussuunnitelman perusteiden laadinnalle ja opetuksen arvioinnille. Eduskunta luo lainsäädännöllisen ohjaavan perustan ja rajat, jotka ohjaavat viranhaltijoiden päätöksentekoa. Niin perusopetusta säätelevien asetusten kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteidenkin tulee olla ristiriidattomia perusopetuslakiin nähden. Säädökset ovat toisiinsa verrattuna eri tasolla (säädöshierarkia) siten, että alemmantasoiset säädökset eivät voi olla ristiriidassa ylemmäntasoisten kanssa ja ylemmäntasoinen syrjäyttää aina sen kanssa ristiriidassa olevan alemmantasoisen säädöksen 2 OPETUS = opetus on opettajan suorittamaa oppilaiden oppimistyöskentelyn johtamista ja ohjaamista, joka tähtää tietoiseen ja täydelliseen oppimiseen; KASVATUS = kasvatus on tietoista toisiin ihmisiin vaikuttamista (tavoitteellista toimintaa persoonallisuuden kehittämiseksi)(mm. Heinonen 1989; Hirsjärvi 1983; Uusikylä & Atjonen 2000, Kansanen 2004). 2

3 (Saraviita 2000, 53 54; Hidén 1994, ). Perustuslain 2 vaatii, että kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia. Perustuslain 107 :ssä todetaan: Jos asetuksen tai muun lakia alemmantasoisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Perusopetus tavoitteineen määritellään perusopetuslaissa. Valmistelun ja päätösten perustelun uskottavuudesta kertoo valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta Edellä mainitulla valtioneuvoston periaatepäätöksellä valtion henkilöstöpolitiikan linjasta valtiolle työnantajana asetettiin tavoitteeksi, että julkinen toiminta on arvolähtöistä ja eettisesti korkeatasoista. Muun muassa tarpeellisen asiakirja-aineiston käyttäminen valmistelussa ja päätösten perusteleminen lakeihin ja muihin säädöksiin vedoten on sitä laatua ja vahvaa asiantuntemusta, jota virkamiehiltä edellytetään ja joka on lainvalmistelutyössä ja päätöksen valmistelussa huolellisuutta (Valtionhallinnon käsikirja 2005, 10). Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 vp ei ollut vain poliittinen viesti eikä lausuma vaan lakitekstin sisältöä perusteleva merkityksellinen tahdon ilmaus. Valtakunnallisten perusopetuksen tavoitteiden valmistelutyöstä puuttuu keskeinen lainsäätäjän tahtoa ilmaiseva mietintö. Sivistysvaliokunnan määrittämät monet opetuksen kannalta välttämättömät ja oleelliset käsitteet sekä opetusta ohjaavat suuntaviivat oli valtioneuvoston asetuksen (1435/2001) valmisteluasiakirjoissa ohitettu. Samoin näyttää käyneen Pirhosen työryhmän kohdalla, se näyttää unohtaneen Sivistysvaliokunnan mietinnön 3/1998 vp. Kansallisista arvoista suvaitsevaisuus, työn kunnioittaminen, kodin arvostus ja toisenlaisiin sanoihin puettu kansainvälisyys kuitenkin ilman mainintaa sivistysvaliokunnan mietinnöstä 3/1998 vp on huomioitu, mutta varsinaista arvopohjaa humanistista ja kristillistä perinnettä ei ole asetusluonnoksessa huomioitu. Nyt ollaan toteuttamassa myös yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden toisiinsa kietoutumista (ks. Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 vp s ), joka valiokunnan mietinnössä oli kaiken sanotun läpäisevänä otettu huomioon. Eduskunta kuitenkin hyväksyi perusopetuslain tavoitepykälän (2 ) nimenomaan valiokunnan muuttamin sanamuodoin kasvatustavoitteeksi ihmisyys ja eettisesti vastuukykyinen yhteiskunnan jäsenyys sen laajoine mietinnössä esitettyine perusteluineen Hallituksen esityksen (86/1997 vp) hyvä ja tasapainoinen ihminen ja yhteiskunnan jäsen -muodon tilalle. 4 Vaikka jo tuolloin professori Pulliainen aavisteli tulevaa: Arvoisa puhemies! Toinen yleisluontoisempi näkökohta tähän mietintöön liittyen on se, että tässä on hirmuisen paljon laitettu mietinnön tekstin varaan lain käytäntöön soveltamisessa. Ajatellaanpas nyt, kuinka monta koulua, kuinka monta kunnan koulutus- tai opetuslautakuntaa ja rehtoria vielä, riippuen delegointimallista, on käytäntöön soveltamassa tätä nyt hyväksyttävää lainsäädäntöä. Valtava määrä, todella valtava määrä toimijoita. Kuinka moni näistä poliittisista luottamushenkilöistä tulee lukeneeksi sitä, mitä tähän pitkään ja paksuun mietintökasaan sisältyy? Ani harva, muutama poliitikko ministerin ja opetusministeriön virkamiesten rinnalla, mutta siellä kenttätasolla ani harva. Toisin sanoen arkipäivän realismi on se, että eduskunnasta lähtee vain eduskunnan vastaus hallituksen esityksiin ja niihin liittyvät perustelulausumat, jos ne todetaan, niin kuin täällä ministerit tietävät, hallituksen istunnossa presidentin esittelyssä. Siis kaikki muu jää jonkin informaation varaan, jonka perillemeno on varsin kyseenalainen asia. Edustaja Pulliainen Perusopetuslaki 628/1998: 2 Opetuksen tavoitteet Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. 3

4 Aarnio (1989, , ks. myös Ervasti, Tala & Castrén 2000, 87) toteaa lainvalmistelutöiden käyttämisestä tuomioistuimissa seuraavaa: Lainvalmistelutöiden käyttäminen oikeuslähteenä perustuu oikeusyhteisössä muodostuneisiin kirjoittamattomiin tulkintanormeihin Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö hyvillä lainvalmisteluaineistoilla olisi tosiasiallista painoarvoa tulkinnassa. Lainvalmistelutöiden merkitys vain riippuu oikeuslähteiden kokonaisuudesta. Esityöt ovat ainoastaan yksi tulkintapalapelin osa muiden joukossa. Vahva tosiasiallinen painoarvo on nimenomaan seikkaperäisillä ja suhteellisen tuoreilla esitöillä, joskin on sanottava, että viime vuosina on esiintynyt paljon tarpeetontakin yritystä säätää lakia esitöissä. Suhteellisen niukkasanaista lakitekstiä selvitetään esitöissä laajasti ja jopa niin, että esitöistä käy ilmi sellaistakin, mitä millään normaalilla lukutavalla ei voi päätellä lakitekstistä. Tällainen perusteluissa säätäminen 5 ei kirjoitetun lain järjestelmässä ole suotavaa. Se antaa tarpeettoman vallan lakia valmistelevalle virkakoneistolle Eräänlaisena peukalosääntönä lainvalmistelumateriaalin käytöstä voi todeta sen, että mitä lähempänä jokin aineisto on eduskunnan päätöksentekoa, sitä suurempi relevanssi sillä on lainsäätäjän tarkoituksen tulkkina. Näin ollen valiokuntapöytäkirjat ovat yleensä arvokkain aineisto, mikäli niissä kosketellaan tulkinnanvaraisiksi osoittautunutta ongelmaa. Jos eduskunta muuttaa tai korjaa esityksessä olevaa pykäläehdotusta, myös hallituksen esityksen perustelut käyvät vähemmän informatiivisiksi ja merkittävän muutoksen ollessa kysymyksessä suorastaan käyttökelvottomiksi. Ottaen huomioon, että mietintö oli vuonna 2001 valtioneuvoston asetusta valmisteltaessa suhteellisen tuore (vajaat kolme vuotta) ja esittää seikkaperäisiä lisäperusteluja 2 :n muutokselle, mietinnön huomiotta jättämistä voidaan pitää ongelmallisena. Tässä tapauksessa sivistysvaliokunnan mietintö olisi ollut Aarnion (1989) tarkoittamaa arvokkainta aineistoa. Lakia seuraavissa viranomaisissa ei näy sivistysvaliokunnan (SiVM 3/1998 vp) linjauksia. Jäikö laille näin ollen se arvo, joka sille kuuluu? Näyttää siltä, että lainsäätäjän tahtoa on noudatettu valikoivasti tietyistä seikoista vaieten. Nyt on lainvalmistelutöistä jo yli 13 vuotta, mutta laki ja sen perustelut ovat edelleen näiltä osin voimassa. Katsomme, että viimeistään nyt lain perustelut tulee tuoda avoimesti esille, jotta eduskunnan paaluttamia linjauksia voitaisiin kouluissa noudattaa. Arvokasvatus Työryhmän muistio sivut 7, 10 Koska pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistaminen on tarkoitettu vahvistamaan paitsi taide- ja taitoaineiden opetusta, liikuntaa, yhteiskunnallista kasvatusta, ympäristökasvatusta ja oppiaineiden välistä yhteistyötä myös arvokasvatusta, tulee asia ottaa huomioon myös Valtioneuvoston asetusta säädettäessä. Oppilaat elävät globaalistuvassa, monikulttuurisessa ja myös sosiaalisilta rakenteiltaan entistä monimuotoisemmassa maailmassa, jossa teknologia on läsnä lähes kaikessa tekemisessä. Tämän vuoksi opetuksessa on aikaisempaa enemmän tarpeen pohtia myös erilaisten vuorovaikutteisten, tieto- ja viestintäteknologisten ja digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä oppimisen edistäjänä ja opetuksen pedagogisena ratkaisuna. Tämä mahdollistaa nykyistä paremmin myös koulun ulkopuolella tapahtuvan oppimisen ottamisen mukaan koulun opetustyön resurssiksi, todetaan Pirhosen tuntijakotyöryhmän mietinnössä. 5 Oikeuskirjallisuudessa tähän on kiinnitetty huomiota. Ks. esimerkiksi Kalevi Laaksonen: Kiinteän omaisuuden perustuslainsuoja, 1998, s ja siinä mainittu kirjallisuus. 4

5 Mutta tämä globaalistuva, monikulttuurisuuden ja sosiaalisilta rakenteiltaan entistä monimuotoisempi maailma vaatii ihmisiltä ennen muuta arvoymmärrystä. Arvokasvatusta ei ole se, että opetetaan kaikki arvot samanarvoisiksi. Neutraaliuden vaade poistaisi myös yhteiskunnasta erilaiset lähtökohdat erilaiset käsitykset hyvästä ja tavoittelemisen arvoisesta elämästä. Neutraalia kasvatusta ei ole olemassa. Tällainen suuntaus on vaarallinen piilottaessaan lähtökohtana olevat perustavaa laatua olevat seikat, kuten ihmiskäsityksen ja maailmankuvan/katsomuksen arvoineen. Siksi on tärkeää, tärkeämpää kuin aiempina vuosikymmeninä monikulttuurisen, moniuskontoisuuden globaalistumisen seurauksena, avoimesti kertoa suomalaisen perusopetuksen arvolähtökohdat. Kasvavat lapset ja nuoret tulevat tarvitsemaan erityiset sosiokulttuurisen osaamisen taidot nyky-yhteiskunnassa eläessään, mutta heillä on lainsäätäjän mukaan oikeus tutustua oman kulttuurinsa sisältöön ja sen kehitykseen. Kulttuurinen kompetenssi tulee selkeäksi vasta kun integroidutaan vähintään kahteen erilaiseen kansalliseen tai etniseen kulttuuriin. Se edellyttää toisen ihmisen asenteiden, arvojen ja ajattelun ymmärtämistä ja tietoiseksi tulemista siitä, että ongelmanratkaisuprosessia voidaan oppia ja kehittää eri tavoin. Jotta tämä on mahdollista, nuoren tulee olla sisäistänyt yksi kulttuuri käsitteineen. Tätä samaa sivistysvaliokunta mietinnössään tavoitteli. Seuraavassa on kerättynä sivistysvaliokunnan lausumia, jotka velvoittavat humanistiskristilliseen perinteeseen tutustumiseen maamme kouluissa. Koulun kasvatustavoitteenahan on kasvattaa tasapainoisen ja ehyen persoonan omaavia nuoria, jotka ymmärtävät vastuunsa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja jotka huolehtivat kansallisen kulttuurin edistämisestä ja kansallisista arvoista (humanistinen ja kristillinen perinne, kodin arvostus, työn kunnioittaminen sekä suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys). Lisäksi koulutuksen tärkeä tarkoitus on opettaa ihmistä olemaan hyvä lähimmäinen tämän perinteen pohjalta (SiVM 3/1998 vp s. 17). Sivistysvaliokunta totesi perusopetuslakia koskevassa mietinnössään (SiVM 3/1998 vp s. 18) myös mm.: Moniarvoisessa yhteiskunnassa kouluyhteisön tulee kiinteässä yhteistyössä lähiyhteisönsä sidosryhmien kanssa selkeyttää omaa arvoperustaansa ottamalla huomioon muun muassa ihmisen suhde uskontoon. "Menestyksellinen monikulttuurinen vuorovaikutus ei onnistu ilman kansallisen ja kristillisen perinteemme hyvää tuntemusta ja ymmärtämistä", lausui sivistysvaliokunta uskonnonvapauslain säätämisen yhteydessä (SiVL 14/2002 vp; HE 170/2002 vp). Seuraavassa lainauksessa (SiVL 14/2002 vp s. 4) esiintyy sivistysvaliokunnan suomalaisen kulttuuriperinteen painotus ja siirtäminen. Uskonnon opettajan hyvä aineen hallinta ja pedagoginen pätevyys turvaavat uskonnon opetuksen tavoitteiden saavuttamisen. Tämän tulee koskea myös muiden kuin enemmistön uskonnon opetusta. Suomessa tulee myös eri uskontojen opetuksessa opettaa erityisesti suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja ja niiden merkitystä. Muiden uskontojen / uskonnollisten yhdyskuntien ja kulttuurien perintö arvoineen otetaan Suomessa aivan oikein huomioon uskonnonvapauslain säädöksen mukaan ( Jokaisella on oikeus oppia ja opettaa omaa uskontoaan tai siihen rinnastettavaa elämänkatsomustaan, Seppo 2003, 179): oman uskonnon ja kielen opetuksen avulla, joiden avulla pyritään takaamaan jokaisen oppilaan kulttuuri-identiteetti, oma kulttuuri ja uskonto. Suvaitsevaisuus, joka on yksi kansallinen arvo, on kaiken ja kaikkien opetuksen tavoite. Nykyinen suomalainen koulu antaa näin teoriassa mahdollisuudet syventää jokaisen omaa identiteettiä ja oppia kunnioittamaan toisen identiteettiä suomalaisen kulttuurin keskellä. Sivistysvaliokunnan mietinnöstä 3/1998 vp (- HE 86/1997 vp) s. 17, 28 on seuraava kansallisten arvojen tuntemisen vaade. Valiokunta muutti tavoite-pykälän ja määritti opintojen tehtäväksi sivistystehtävän. Koulun tulee olla perusolemukseltaan sivistys- 5

6 koulu ja kokonaisvaltaisesti kehittää kokonaispersoonallisuutta pyrkimyksenä tasapainoinen ja ehyt persoona, joka ymmärtää vastuunsa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa ja jotka huolehtivat kansallisen kulttuurin edistämisestä ja kansallisista arvoista. Valiokunta katsoo, että sivistys rajataan vain tiedoksi tai tiedolliseksi valistukseksi eikä nuoren kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen kiinnitetä riittävästi huomiota. Valiokunta korostaa edelleen koulutuspoliittisen selonteon yhteydessä tärkeänä pidettyjä seikkoja eli entistä enemmän tulisi kiinnittää huomiota ajattelun, ryhmässä toimimisen, tunteen ja itsensä ilmaisun valmiuksiin. Koulun kasvatustavoitteena on kasvattaa tasapainoisen ja ehyen persoonan omaavia nuoria, jotka ymmärtävät vastuunsa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa ja jotka huolehtivat kansallisen kulttuurin edistämisestä ja kansallisista arvoista. Näitä ovat mm. humanistinen ja kristillinen perinne, kodin arvostus, työn kunnioittaminen sekä suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys. Nämä arvolähtökohdat ovat kestäviä edelleen uudelle vuosituhannelle siirryttäessä. Koulutuksen tärkeä tarkoitus on opettaa ihmistä olemaan hyvä lähimmäinen toinen toisilleen tämän perinnön pohjalta. Kasvatuksen tulee perustua käsitykseen ihmisestä kokonaisuutena, jossa ihmisen eri puolet ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tämä edellyttää, että koulussa eettisesti ja moraalisesti kestävät arvot ovat kunniassa ja yhteiskuntatieteellinen ja luonnontieteellinen sivistys on tasapainoisessa suhteessa näihin arvoihin. Sivistyksen pohjana on käsitys ihmisestä, joka järkensä ja omatuntonsa perusteella tekee persoonallisia ratkaisuja ja valintoja. Hän on kriittinen, vahvan moraalisen identiteetin omaava kansalainen, jolla on järjen lisäksi myös tahto hyvään ja halu parantaa sekä itseään että yhteiskuntaa. Koulutuksen tehtävä on kasvattaa ihmiselle sellainen itsetunto, että hänellä on kyky asettaa itselleen rajoja. Kasvatuksen tulee lähteä siitä, että ihminen ei tavoittele ainoastaan tasapainoa vaan aikaansaamisen ja luomisen tuomaa jännitettä. Elämä pohjimmiltaan ei ole ennakoitavissa, eikä ihmisellä ole mahdollisuutta sitä kaikilta osin hallita. Tällaiseen elämään kasvatuksen on annettava valmiuksia. Kasvatus on tietoista toisiin ihmisiin vaikuttamista. Kasvatukseen liittyvät myös vaikeasti mitattavat tunteet ja arvot, asenteet ja toimenpiteet. Moniarvoiseksi ja -kulttuuriseksi muuttuneessa yhteiskunnassa ei ole itsestään selvää, minkä ajatussuunnan mukainen sosiaalinen vastuullisuus kasvatusta (käytän kasvatus-käsitettä siten, että se sisältää opetuksen) suuntaa. Valtakunnallisen koululaitoksen kasvatustyön avoimuuden takaamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi on asetettava mahdollisimman laajapohjaisen demokratian avulla kasvatustavoitteet myös perusopetukselle. Lainsäätäjä on koulutuksen kansalliset 6 arvot määrittänyt. Ne tulisi viimeistään nyt tuoda julki, noudattaa perustuslain 2 :n laillisuusperiaatetta ja palauttaa asetus perusopetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta lainsäätäjän edellyttämälle linjalle. Valiokunta on katsonut, että kasvu ihmisyyteen on arvo sinänsä. Ilmaisu kuvastaa yhteiskuntamme syvimpiä arvoja, koska sen filosofisena lähtökohtana on ihmisen perusolemus itsessään arvokkaana ja hyvänä. 6 Kasvatuksen päämääriä ovat mukaan kokonaispersoonallisuuden kasvu, arkipäivän elämässä selviytymiseen tarvittavat tiedot, affektit, taidot, dispositiot ja valmiudet sekä kulttuuriperinnön siirto (Niskanen 1993, 2). 6

7 Lähteet Aarnio, A. (1989). Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Porvoo: WSOY. Ervasti, K., Tala, J. & Castrén, E. (2000). Lainvalmistelun laatu ja eduskunnan valiokuntatyö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 172. Helsinki. Heinonen, V. (1989). Kasvatustieteen perusteet. Jyväskylä: Gummerus Hidén, M. & Saraviita, I. (1994). Valtiosääntöoikeuden pääpiirteet. 6., uudistettu painos. Suomen Lakimiesliiton Kirjasarja 100. Helsinki. Hirsjärvi, S. (toim.) (1983). Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava. Kansanen, P. (2004). Opetuksen käsitemaailma. Jyväskylä: PS-kustannus. Opetus Kotkavirta, J. & Nyyssönen, S. (1997). Ajatus. Etiikka. Helsinki: Weilin+Göös. Laaksonen, K. (1998). Kiinteän omaisuuden perustuslainsuoja. Tutkimus eräiden erityisesti maaseutukiinteistöihin kohdistuvien oikeudenrajoitusten säätämisjärjestyksestä ja korvattavuudesta. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus. Niskanen, E. A. (1993). Integrating the functions of education. Opening adress. First Nordic Congress on Early Childhood. February 5 7, Helsinki. Finland. University of Helsinki. Department of Education. Perusopetuksen uudistamistyöryhmän muistio Opetusministeriön työryhmien muistioita 11. Saraviita, I. (2000). Perustuslaki Kommentaariteos uudesta valtiosäännöstä Suomelle. Lakimiesliiton Kustannus. Helsinki: Kauppakaari. Uusikylä, K. & Atjonen, P. (2000). Didaktiikan perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus. Valtionhallinnon käsikirja. Arvot arjessa virkamiehen etiikka. (2005). Valtiovarainministeriö. Varis, V. (2005b). Sociocultural competence and its learning assessment. The Final Report of Socrates/Minerva Project CP MINERVA-M Intercultural Learning in the Internet Lait ja asetukset Perusopetuslaki /628 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Suomen Perustuslaki /731 Uskonnonvapauslaki /453. Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta /1435. Mietinnöt, esitykset ja lausunnot eduskunnalle Muistio Opetusministeriö. Johtaja Kirsi Lindroos. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. Sivistysvaliokunnan kokousten pöytäkirjat valtiopäiviltä Sivistysvaliokunnan mietintö 3/1998 vp - Hallituksen esitys eduskunnalle koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi 86/1997 vp. 7