Sini-viherrakenne maakuntakaavassa -valmisteluvaiheen tarkastelu

Transkriptio

1 Sini-viherrakenne maakuntakaavassa -valmisteluvaiheen tarkastelu

2 Kymenlaakson maakuntakaavan 2040 selvitys Sini-viherrakenteen taustaselvitys 2

3 Sisällys 1. Johdanto Sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Ohjausvaikutukset ja toteutus Sini-viheryhteystarvekohtaiset tarkastelut Manneralueelle sijoittuvat sini-viheryhteystarpeet Etelä-Kymenlaakson suovyöhykkeen sini-viheryhteystarve Valkmusan Räskin seudullinen sini-viheryhteystarve Rannikon itäisen metsävyöhykkeen sini-viheryhteystarve Pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden sini-viheryhteystarve Väliväylän sini-viheryhteystarve Käyrälammen Lappalanjärven seudullinen sini-viheryhteystarve Eerolan Lappalanjärven rannan seudullinen sini-viheryhteystarve II Salpausselän sini-viheryhteystarve Jokiin ja merialueelle sijoittuvat sini-viheryhteystarpeet Kymijoen länsihaarojen sini-viheryhteystarve Heinlahden Kaunissaaren sini-viheryhteystarve Kymijoen Pernoonhaaran sini-viheryhteystarve Summanjoen alaosan sini-viheryhteystarve Kuorsalon Kukion sini-viheryhteystarve Virojoen alaosan/saarasjärvenojan Santion sini-viheryhteystarve Itäisen Suomenlahden sini-viheryhteystarve Vaikutusten arviointi Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Vaikutukset ihmisten elinoloihin, terveyteen ja elinympäristöön Vaikutukset liikenteen ja teknisen huollon järjestämiseen Vaikutukset luontoon ja ympäristöön Vaikutukset maisemaan, rakennettuun ympäristöön ja kulttuuriperintöön Vaikutukset talouteen ja elinkeinoelämään Kirjallisuus

4 1. Johdanto Tämä tarkastelu on tehty valmisteilla olevan Kymenlaakson maakuntakaavan 2040 tueksi. Työn pohjana on aiemmin asiantuntija-arviona laadittu Kymenlaakson siniviherrakenne ja ekosysteemipalvelut (2017) -selvitys. Siinä on kartoitettu paikkatietopohjaisesti Kymenlaakson luonnon ydinalueita, sini-viherrakennetta sekä ekosysteemipalveluiden ydinalueita. Kartoitus on tehty maa-alueilla, joissa, järvillä ja aluevesillä. Selvityksen menetelmiin ja tarkempaan sisältöön voi tutustua Kymenlaakson Liiton internetsivuilla osoitteessa Tässä tarkastelussa ei ole tarkoituksenmukaista käydä läpi tarkemmin aiempaa selvitystä, vaan keskitytään maakuntakaavaan esitettävien sini-viheryhteystarpeiden valintaperusteisiin ja yksityiskohtaisiin kuvauksiin. Velvoitteet sini-viherrakenteen huomioimiseen kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa tulevat muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaista. Nämä käydään läpi seuraavassa osiossa. Kymenlaakson kokonaismaakuntakaavan avainteemoihin kuuluvat sini-viherrakenne ja ekosysteemipalvelut. Kaavan tavoitteena on turvata luonnon arvokohteet sekä luonnon monimuotoisuus ja luoda edellytyksiä sini-viherverkoston moninaiskäytölle. Sini-viherrakenne muodostuu viheralueiden (mm. metsät, suojelualueet, virkistysalueet, suot, puistot, perinnebiotoopit) ja vesistöjen (joet, järvet ja meri) verkostosta. Sini-viherverkosto puolestaan koostuu yhteyksistä ja alueista, jotka mahdollistavat eliölajien ja lajiryhmien (esim. nisäkkäät, linnut, kalat) sekä ihmisten liikkumisen ja leviämisen alueiden välillä. Maakuntakaavassa tämä verkosto esitetään yhteystarvemerkinnällä. 1.1 Sini-viheryhteystarve Merkinnällä osoitetaan niitä virkistysalue- tai ekologiseen verkostoon liittyviä olemassa olevia tai tavoitteellisia yhteyksiä, joilla on valtakunnallinen, maakunnallinen tai seudullinen merkitys. Maakuntakaavan sini-viheryhteystarvemerkinnän tavoitteena on säilyttää ja kehittää olemassa olevia viheryhteyksiä Kymenlaaksossa. Sini-viheryhteystarvemerkintää on käytetty seudullisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävien sini-viheryhteystarpeiden osoittamiseksi yhdistäen kartoitettuja viherrakenteen ydinalueita. Ydinalueet koostuvat laajoista yhtenäisistä metsä- tai suoalueista sekä näiden ja vesistöjen muodostamista yhtenäisistä kokonaisuuksista. Sini-viheryhteyksillä luodaan mahdollisuuksia toimivan virkistys- ja viheralueverkoston kehittämiseksi. Merkintä edistää luontomatkailun, ekosysteemipalvelujen hyödyntämisen ja virkistyksen edellytyksiä. Riittävän laajat luonnonalueet niitä yhdistävine ekologisine yhteyksineen turvaavat monimuotoisuuden säilyttämistä. Ekologisten verkostojen kytkeytyneisyyden parantaminen on ilmastonmuutoksen kannalta keskeistä, koska se luo eliölajeille mahdollisuuksia vaeltaa uusille alueille ekologisten yhteyksien kautta. Toimiva ja riittävän kattava sini-viherrakenne luo pohjaa myös ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Kymenlaakson voimassa olevassa maakuntakaavassa viheryhteystarpeita on esitetty lyhyinä pätkinä. Nyt esitetään sekä vanhat viheryhteystarpeet että uudet sini-viheryhteystarpeet. Uudet sini-viheryhteystarpeet muodostavat laajoja kokonaisuuksia verrattuna aiemman kaavan viheryhteystarpeiden esittämistapaan. Näin muodostuu koko Kymenlaakson kattava manneralueelle, jokiin ja merialueelle sijoittuva sini-viherrakenneverkosto. Vesistöjen asema tässä kokonaisuudessa on merkittävä. 4

5 2. Suunnitteluratkaisun perustelut Kansainvälinen taso Sini-viheryhteystarpeiden suunnittelu liittyy laajempaan kansainväliseen viitekehykseen. Kansainvälisesti käytetään termiä blue-green infrastructure tai pelkkä green infrastructure, johon sisältyy myös sinisiä elementtejä. Esimerkiksi Euroopan unioni on laatinut vihreälle infrastruktuurille strategian Vihreän infrastruktuurin (GI) Euroopan luonnonpääoman parantaminen (2013). Vihreän infrastruktuurin taustalla on periaate, jonka mukaan luonnon ja luonnollisten prosessien suojeleminen ja parantaminen sekä yhteiskunnan luonnosta saamat hyödyt sisällytetään osaksi aluesuunnittelua ja aluekehitystä. Euroopan unioni on laatinut lisäksi luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian vuoteen 2020 saakka. Strategia koostuu kuudesta toisiaan tukevasta tavoitteesta. Yhtenä tavoitteena on esimerkiksi ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen ylläpito ja ennallistaminen. Ylläpito ja parantaminen tapahtuvat luomalla vihreää infrastruktuuria. Päätavoitteena on pysäyttää EU:n luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja ekosysteemipalveluiden heikentyminen ja niiden ennallistaminen. Tavoitteena on myös luonnon monimuotoisuuden häviämistä torjuvien toimien tehostaminen (Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen ). Suunnitteluun liittyy maan ja meren vuorovaikutus. Useilla merellä tapahtuvilla kehityksillä ja toimilla on vaikutuksia myös manneralueelle. Sen vuoksi manner- ja merialuesuunnittelun yhdistäminen on tärkeää. Euroopan tasolla on olemassa Euroopan komission rahoittama merialuesuunnittelun alusta MSP (The European Maritime Spatial Planning Platform). Kyseessä on informatiivinen ja kommunikatiivinen alusta, joka tarjoaa tukea kaikille EU:n jäsenvaltioille merialuesuunnitelmien laatimiseen. EU:n merialuesuunnitteludirektiivin mukaisesti kaikkien rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on laadittava merialuesuunnitelma vuoteen 2021 mennessä. Kymenlaakson voimassa oleva maakuntakaava kattaa jo myös merialueen ainoana Suomessa. Laadittavat merialuesuunnitelmat eivät ole kuitenkaan osa maakuntakaavaa, vaan luonteeltaan yleisiä ja oikeusvaikutuksettomia. Kymenlaakson Liitto laatii yhdessä Uudenmaan liiton kanssa merialuesuunnitelman Suomenlahdelle (European MSP Platform). Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenmaita sitovat myös vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintaohjelma (Agenda2030). Tavoitteet (17) astuivat voimaan vuonna Tavoitteen 13. mukaan on toimittava kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan. Tavoite 14. on säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä. Tavoite 15. on suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen (Yhdistyneet kansakunnat 2017). Sini-viheryhteystarpeet tukevat Euroopan vihreän vyöhykkeen pohjoisimman osan Fennoskandian vihreän vyöhykkeen toteutumista (ulottuu Suomenlahdelta Barentsinmereen). Fennoskandian vihreän vyöhykkeen tavoitteena on kehittää Suomen, Venäjä ja Norjan suojelualueiden välistä kytkeytyneisyyttä, mikä mahdollistaa eliölajien leviämisen valtiorajojen yli. Kyseessä on suunniteltujen ja toteutuneiden luonnonsuojelualueiden ketju (Luontoa turvataan yhteistyössä yli rajojen 2018). 5

6 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) edellyttävät, että luonnonarvot ja niiden kannalta tärkeät alueet ja ekologiset yhteydet otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelussa. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Taustalla ovat luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja sitä koskevat kansainväliset velvoitteet. Ekologisten yhteyksien merkitys on tärkeää ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, koska ne mahdollistavat lajiston siirtymisen uusille elinalueille ilmaston lämpenemisen myötä. Virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden tarvetta puolestaan lisäävät luonto- ja kulttuurimatkailun kasvu, kaupungistuminen, vapaa-ajan lisääntyminen ja luontoliikunnan tärkeä merkitys ihmisten terveydelle. Sen vuoksi alueidenkäytössä on kiinnitettävä huomiota laadultaan ja tavoitettavuudeltaan hyvien virkistysalueiden riittävyyteen ja virkistysyhteyksien jatkuvuuteen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja ekologisten yhteyksien säilymistä tulee edistää. Virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden riittävyydestä sekä viheralueverkoston jatkuvuudesta on huolehdittava. Lisäksi bio- ja kiertotaloudelle tulee luoda edellytyksiä sekä edistää luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä. Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 5 :n pykälä määrittelee alueiden käytön suunnittelun tavoitteet, joiden mukaan muun muassa luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä on edistettävä. Pykälän 28 maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaisesti kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen (kohdat 6 ja 7). Valtioneuvoston periaatepäätökset ja selonteot VAT:tien ja MRL:n kaltaisia linjauksia sekä tavoitteita on tehty valtioneuvoston vuoteen 2020 ulottuvassa periaatepäätöksessä Luonnon puolesta ihmisen hyväksi (2012). Kyseessä on kansallinen biodiversiteettistrategia. Sen mukaisesti luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon maankäytön ja liikenneväylien suunnittelussa. Yhtenäisten luonnonalueiden pirstoutumisesta aiheutuvia haittoja luonnon monimuotoisuudelle tulee ehkäistä kehittämällä vihreää ja sinistä infrastruktuuria. Ekologisen verkoston muodostaminen tulisi sisällyttää osaksi alueidenkäytön suunnittelun tavoitteita. Luonnonsuojelualueverkoston osalta parannetaan Natura verkoston ekologista toimivuutta ja kytkeytyneisyyttä osana laajempaa vihreää ja sinistä infrastruktuuria muun muassa alueidenkäytön suunnittelun avulla. Ilmastonmuutos asettaa haasteita, joiden vuoksi on tärkeää parantaa suojelualueiden välisten ekologisten yhteyksien sekä suojelualueverkoston kytkeytyneisyyttä. Ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi suojelualueiden välisten alueiden (sininen ja vihreä infrastruktuuri) tulisi mahdollistaa eliölajien siirtyminen suojelualueelta toiseen maisematasolla. Luontomatkailun ja luonnon virkistyskäytön edistämisen osalta on todettu, että huomioon täytyy ottaa luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävä käyttö. Ulkoilmaelämää vahvistetaan osana suomalaisuutta sekä luonnosta ja sen virkistyskäytöstä seuraavia positiivisia terveysvaikutuksia. 6

7 Samaisessa periaatepäätöksessä on myös nostettu esille vesistöjen tilaa ja kalojen nousuesteitä. Periaatepäätöksessä todetaan, että suurin osa jokivesistöistä on tyydyttävässä tai huonossa tilassa. Niissä on vanhoja patorakenteita, jotka estävät kalojen kulkua ja lietteen kulkeutumista. Vaelluskalojen kannalta haitallisinta on kalojen vaellusten estyminen ja rannikkojokien heikko vedenlaatu. Periaatepäätöksen mukaan virtavesien ennallistamisella ja elinympäristöjen kunnostuksella palautetaan virtavesien ekosysteemejä lähemmäs luonnontilaa ja uhanalaista lajistoa muuttuneisiin virtavesiluontotyyppeihin. Sillä tavoin elvytetään uhanalaisia ja taantuneita vaelluskalakantoja sekä muuta virtavesiluontoa. Perusteeksi voidaan lukea myös Kansallinen metsästrategia 2025, jonka valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksenä vuonna Sen visio korostaa metsistä saatavaa monipuolista hyvinvointia ja metsien tarjoamia ratkaisuja ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Yksi strategisista päämääristä on, että metsät ovat aktiivisessa, taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävässä monipuolisessa käytössä. Metsiin liittyvien palveluiden joukkoon kuuluvat matkailu ja virkistys. Erityisesti luontomatkailun odotetaan kasvavan Pohjois-Euroopassa. Metsässä liikkuminen tuottaa terveyshyötyjä, ja kasvattamalla sen määrää voidaan lisätä metsien tuottamia hyvinvointivaikutuksia. Saavutettavuuden kannalta avainasemassa ovat muun muassa lähimetsät ja hyvät reittiverkostot. Tavoitteiksi on kirjattu metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysähtyminen vuoteen 2020 mennessä ja luonnon monimuotoisuudelle suotuisan tilan varmistanen vuoteen 2050 mennessä, metsätalouden aiheuttamien vesistöhaittojen minimoiminen, metsien monipuolistuva hoito ja käyttö ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen tukena, metsien virkistyskäytön ja terveysvaikutusten kasvu ja saavutettavuus kaikille sekä metsien käytön ja metsäympäristön arvostuksen vahvistuminen. Valtioneuvosto on tehnyt vuonna 2012 periaatepäätöksen kansallisesta kalatiestrategiasta. Sen tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Se mahdollistuu vaellusyhteyden palauttamisella ja muilla luontaista lisääntymiskiertoa tukevilla toimenpiteillä. Toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Kalojen kulkumahdollisuuksia parannetaan rakennetuissa joissa ja edistetään potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla. Strategian lähtökohtana on ollut, että vaelluskaloja käsitellään laajasti käsittäen kaikki elinkierron aikana vaellusvaiheen tarvitsevat kalalajit ja nahkiaisen. Lohi, taimen ja muut vaelluskalamme tarvitsevat koski- ja virtapaikkoja lisääntymiseen ja osa myös poikasvaiheen kasvuun. Niiden elinkierto edellyttää lisäksi kulkumahdollisuutta jokien kutu- ja poikasalueiden sekä järvien/meren syönnösalueiden välille. Suomen suurimmat vaelluskalajoet on valjastettu vesivoiman tuotantoon Teno-, Näätämö-, Tornion- ja Simojokea lukuun ottamatta. Vaelluskalakannat eivät pitkällä aikavälillä säily elinvoimaisina ilman luontaista lisääntymiskiertoa. Resurssien ohjaaminen kalakantojen luonnonlisääntymistä edistäviin toimenpiteisiin on nykytilanteessa tarkoituksenmukaista ja jopa välttämätöntä vaelluskalakantojen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Luonnossa lisääntyvä vaelluskalakanta kykenee tuottamaan runsaasti hyvälaatuisia vaelluspoikasia. Useimmissa vesistöissä se edellyttää mahdollisten kalatieratkaisujen lisäksi useiden ohjauskeinojen käyttöä ja muidenkin kuin vesistörakentamisesta aiheutuvien haittojen vähentämistä (Kansallinen kalatiestrategia 2012). Kalatierakentamisen rinnalla kalaistutusten rooli tulee säilymään välttämättömänä tukitoimena vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden ja kalastuksen saalistuottojen turvaamiseksi. Sen lisäksi, että ratkaistaan 7

8 kalannousu vaellusesteiden ohi sekä lisääntymään pääsevän kannan riittävä koko kalastusjärjestelyin, on panostettava siihen, että vaelluspoikasten laskeutuminen mereen tai järveen onnistuu nopeasti ja mahdollisimman pienin tappioin. Tappioita voivat aiheuttaa predaatio- ja turbiinikuolleisuus (Kansallinen kalatiestrategia 2012). Samaan aikaan on tärkeää kunnostaa vaelluskaloille tärkeitä kutusoraikkoja ja mahdollisuuksien mukaan myös säilyttää uomien rannoilla varjostavaa puustoa, jolloin kannat voivat alkaa lisääntymään luontaisesti eikä istutuksia enää tarvita. Elinympäristökunnostusten myötä voidaan luopua kalaistutuksista. Valtioneuvoston selontekona antamassa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa vuoteen 2030 on maininta virkistys- ja viheralueista. Alueidenkäyttöä koskevissa linjauksissa korostetaan yhtenä tekijänä virkistys- ja viheralueiden hyvää saavutettavuutta. Metsien hiilinielun ja monimuotoisuuden kehittämisen kannalta puolestaan tärkeää on muun muassa vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelun edistäminen. Selonteossa korostetaan lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumista (Huttunen 2017). Kansallinen vesien kunnostusstrategia Vaellusesteiden lisäksi ongelmana on vesistöjen tila. Kansallisen vesien kunnostusstrategian (Ollin 2013) tavoitteina on muun muassa vesien ekologisen ja kemiallisen tilan sekä vesiympäristön paraneminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen. Vesien kunnostamisella ja hoidolla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan vesien ekologista tilaa ja edistämään kalastuksen, virkistyskäytön ja luonnonsuojelun tavoitteiden edistämistä. Kunnostuksen hyödyt liittyvät esimerkiksi matkailun lisääntymisen mahdollisuuteen ja vesien kalataloudellisen arvon kasvuun. Lähivesien virkistyskäyttömahdollisuudet voivat myös nousta vetovoimatekijöiksi alueelle tai kunnalle. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma ja vesienhoitosuunnitelmat vuosiksi Vesienhoito perustuu vesienhoitolainsäädännön lisäksi valtioneuvoston periaatepäätökseen vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 (2007) ja valtioneuvoston hyväksymään Itämeren suojeluohjelmaan (2002). Vesienhoidon tavoitteena on säilyttää erinomaisessa tilassa olevien pintavesien tila ja saattaa hyvää huonommassa tilassa olevat vesistöt hyvään tilaan viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Pohjavesien osalta tavoitteena on säilyttää tai saavuttaa hyvä kemiallinen ja määrällinen tila. Vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet ovat kaikkia valtioita sitovia ja ne koskevat kaikkia vesistöjä ja pohjavesiä. Tavoitteet tulee siten ottaa huomioon kaikessa toiminnassa, kuten lupapäätöksissä ja kaavoituksessa sekä maankäytössä ylipäänsä. Kaakkois-Suomen alueelle on määritelty vesienhoidon tavoitteita ja toimenpiteet, joilla tilatavoitteet voidaan saavuttaa (Ihaksi ym. 2016). Kaakkois-Suomen pintavesistä hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevat sijaitsevat pääosin Salpausselkien eteläpuolisilla alueilla. Vesistöjen ekologista tilaa arvioidaan vertaamalla vesistä mitattuja biologisia ja fysikaalis-kemiallisia mittareita, kuten ravinnepitoisuuksia tai kalaston tai vesikasvien koostumusta, vastaavaan luonnontilaiseen vesistöön. Kemiallisen tilan arvioinnissa vesistöstä mitattuja haitta-ainepitoisuuksia, kuten kalojen elohopeapitoisuutta, verrataan niille annettuihin raja-arvopitoisuuksiin. Vesien kunnostuksissa on kiinnitettävä huomiota pohjan liettymistä aiheuttavan kiintoaineskuormituksen vähentämiseen kunnostettavan kohteen valuma-alueella olevilla maa- ja metsätalousalueilla sekä turvetuotantosoilla. Pääosa Kymenlaakson joista on tilaltaan tyydyttävässä kunnossa. Hyvän 8

9 tilan saavuttaminen edellyttää muun muassa vesistöjen ravinnekuormituksen selkeää alentamista, vaelluskalojen nousun ja lisääntymisen mahdollistumista vaellusaikana Kymijoella Anjalaan asti, pienemmissä joissa kalojen kulku- ja lisääntymismahdollisuuksien parantamista sekä asutuksen, pistekuormituksen, metsätalouden sekä turvetuotannon aiheuttamien haittojen ehkäisyä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erinomaisessa tilassa olevien vesistöjen tilan säilyttämiseen, koska niistä monet ovat alueellisesti merkittäviä ja vedenlaadussa näkyy heikkenevä trendi (Ihaksi ym. 2016). Kansallinen luonnonvarastrategia Strategia on laadittu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johdolla laajana yhteistyönä. Siinä on käsitelty erilaisia muutosalueita kuten biotaloutta, alueellisia voimavaroja ja materiaalikiertoa. Aineettomiin luonnonvaroihin perustuvia palveluita halutaan edistää. Samoin luontomatkailun toimintaedellytyksiä halutaan parantaa. Strategiassa on tunnistettu, että paikallisilla luonnontuotteilla ja luonnonvarojen aineettomilla arvoilla (esim. maisema ja virkistys) on merkittäviä mahdollisuuksia lisätä ihmisten hyvinvointia ja luoda myös liiketoimintaa. Kysyntä tulee olemaan kasvavaa muun muassa ympäristön kauneuteen, puhtauteen, hiljaisuuteen ja terveysvaikutuksiin perustuville palveluille (Kansallinen luonnonvarastrategia: Älykkäästi luonnonvoimin 2009). Kymenlaakson sisäiset linjaukset ja tavoitteet Maakuntakaavan 2040 valmistelussa on linjattu tavoitteita viherrakenteelle. Maakuntakaavaratkaisulla turvataan viherverkoston toimivuus, luonnon monimuotoisuus ja geodiversiteetti ja luodaan samalla edellytykset alueiden kestävälle moninaiskäytölle. Myös arvokkaat maisema-alueet tukevat viherverkoston toteutumista. Sini-viherverkoston kehittämiseen liittyy vahvasti myös sen moninaiskäytön kehittäminen eli luonnonperinnön, luontomatkailun ja virkistyskäytön yhdistäminen. Kymijoki, merellinen luonto, järvet, kansallispuistot sekä luonnonsuojelu- ja virkistysalueet ja -reitit muodostavat kokonaisuuden, jossa on runsaasti potentiaalia lisätä kestävällä tavalla luontomatkailua ja virkistyskäyttöä nykyisestä, turvaten samalla alueen luonnonperintöä. Vesistöjen asema korostuu Kymenlaakson viherrakenteessa. Maakuntakaavassa huomioidaan muun muassa vaelluskalat, vedenalaisen luonnon inventoinnin tulokset sekä merialuesuunnittelun tavoitteet. Tarjotaan mahdollisuuksia ohjata virkistyksen ja ulkoilun kävijävirtoja muun muassa herkkien Natura kohteiden ulkopuolelle. Samalla tuetaan myös ylimaakunnallisen sekä Fennoskandian vihreän vyöhykkeen toteutumista. Matkailun osalta tavoitteena on vahvistaa matkailun vetovoima-alueiden kehittämismahdollisuuksia ja luoda edellytykset laajalle vapaa-ajan alueiden verkostolle. Maakuntakaavassa kuvataan ylimaakunnalliset matkailun yhteydet (Maakuntakaava 2040 Tavoitteena toimiva ja kestävä Kymenlaakso). Tavoiteasiakirjassa on linjattu myös maakuntakaavan tavoitteita suhteessa ekosysteemipalveluihin. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ekosysteemien tuottamia suoria tai välillisiä hyötyjä ihmiselle. Esimerkiksi puun kasvu, virkistysmahdollisuudet luonnossa ja hyönteisten pölytystoiminta. Niitä halutaan tukea muun muassa turvaamalla pinta- ja pohjavesien määrä ja laatu, kehittämällä luonnonsuojelu-, perinnebiotooppi-, maisema-, virkistys- ja viheralueiden verkostoa ja viheryhteyksiä ja luomalla edellytyksiä kestävälle luontomatkailulle. Ihmistoiminta usein heikentää ekosysteemien kykyä tuottaa ihmisille tärkeitä palveluita. Sen vuoksi ekosysteemipalveluiden esiin nostaminen on tärkeää, ja niitä voidaan tukea osaltaan sini-viheryhteyksillä. Kymenlaakson sini-viherrakenne muodostaa perustan, josta Kymen- 9

10 laakson asukkaat ja elinkeinoharjoittajat hyödyntävät ekosysteemipalveluita maakunnan tasolla (Maakuntakaava 2040 Tavoitteena toimiva ja kestävä Kymenlaakso). Ekosysteemipalvelut puolestaan linkittyvät biotalouden edistämiseen, sillä niiden turvaaminen on kestävän biotalouden edellytys. Suora tuki muodostuu luonnon palveluja hyödyntävään biotalouteen esimerkiksi luontomatkailun muodossa (Kymenlaakson biotalous 2017). Samoin maakuntaohjelmassa ja -suunnitelmassa on tuotu ilmi haluttua kehitystilaa. Kymenlaakson viheralueista ja vesistöistä muodostuu sen mukaisesti toimiva sini-viherrakenneverkosto, joka turvaa luonnon arvokohteet ja luo samalla edellytyksiä luonnon moninaiskäytölle. Matkailun ja virkistyksen vetovoima-alueiksi on määritelty Kymijoki, Itäisen Suomenlahden merialue sekä Pohjois-Kymenlaakson järvi- ja erämaaympäristöt. Rannikon ja meren vuorovaikutusta halutaan kehittää. Myös alueen vesistöjen virkistyskäytön edistämistä ja puhtaiden vesien säilyttämistä tavoitellaan (Kymenlaakson maakuntaohjelma ). Kymenlaakson luonnonvarastrategiassa (2011) on todettu kestävän aluetalouden lisäarvon tuottamisen edellyttävän luonnonvarojen- ja prosessien vaalintaa. Siinä keskeisenä on ekosysteemipalvelunäkökulma. Monipuolinen luonto tunnistetaan maakunnan keskeiseksi vahvuustekijäksi, joka lisää asuinviihtyisyyttä ja vetovoimaa. Erityisesti Kymijoen asemaa korostetaan luontomatkailu- ja maisemaelementtinä. Tavoitteena on ennallistaa Kymijoen elinympäristöjä ja mahdollistaa vaelluskalojen luontainen lisääntyminen. Alueidenkäytön suunnittelulla varmistetaan virkistyskäytön kehittämismahdollisuudet ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Kymijoki halutaan nostaa Euroopan mittakaavassa merkittäväksi kalastus- ja luontomatkailukohteeksi. Sini-viherrakenteen kehittämiseen kytkeytyy myös terveysliikuntanäkökulma. Kymenlaaksossa on laadittu vuonna 2014 julkaistu Kymenlaakson terveysliikuntastrategia (Holmberg & Kiiskinen). Sen päätavoitteena on liikunnan lisääminen ja liikkumattomien löytäminen kaikista ikäryhmistä. Yksi valituista kärkiteemoista on liikuntaolosuhteet, jonka osalta toimenpide-ehdotuksena on yli kuntarajojen menevät liikuntareitit. Ne käsittävät vaellus-/kuntoreitit sekä kävely- ja pyöräilyväylät. Tässä päävastuutahoihin kuuluu maakunnan liitto. Toimenpiteiden toteutumisen tavoitevuosi on Tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset pohjautuvat olemassa oleviin hyviin käytäntöihin, uusiin ideoihin ja valtion tekemiin terveysliikunnan strategisiin nostoihin. Terveysliikuntastrategian tavoitteet linkittyvät sini-viherrakenneverkostoon, koska sen kautta on mahdollista edistää terveysliikunnan olosuhteita maakunnassa. Näin ollen terveysliikuntastrategia on yksi suunnitteluratkaisun perusteista. Suunnitteluratkaisujen selvityspohjana on käytetty Rambollilta tilattua Kymenlaakson siniviherrakenne ja ekosysteemipalvelut (2017) -selvitystä. Se on laadittu Kymenlaakson maakuntakaavan 2040 taustamateriaaliksi asiantuntija-arviona. Tähän selvitykseen viitataan jäljempänä sini-viheryhteyskohtaisissa tarkasteluissa. 3. Ohjausvaikutukset ja toteutus Sini-viheryhteystarvemerkinnän ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä 10

11 suunnitelmissa ja hankkeissa. Maakuntakaavan sini-viheryhteydellä on aina sekä virkistyksellinen että ekologinen tehtävä. Maakuntakaavan toteuttamisen edistäminen edellyttää yksityiskohtaisemmalta suunnittelulta molempien tehtävien huomioon ottamista yhteyskohtaisesti, kulloisten olosuhteiden mukaisesti. Tällöin on aina otettava huomioon kyseisen yhteyden tehtävä osana laajempaa maakunnallista virkistysverkostoa ja ekologista verkostoa. Sini-viheryhteystarpeen tulee mahdollistaa liikkumisedellytykset ihmisille virkistysreittejä pitkin ja eliölajeille sekä lajiryhmille luonnon ydinalueiden välillä. Tavoitteena on olemassa olevien viheralueiden säilyttäminen ja kehittäminen. Merkintä on luonteeltaan kehittämisperiaatteellinen, ja sen lopullinen sijainti sekä leveys tarkennetaan yksityiskohtaisemman suunnittelun tasoilla. Toteutus ja mittakaava poikkeavat toisistaan taajama-alueilla ja niiden ulkopuolella sekä vesistöalueilla johtuen näiden keskinäisistä olosuhde-eroavaisuuksista. Yhteystarve on kuitenkin tärkeää turvata riittävän leveänä, jotta se voi palvella sekä ihmisten että eliölajien liikkumista. Sini-viheryhteystarpeet on mahdollista toteuttaa väylien ja ratojen yli esimerkiksi vihersiltoina/alikulkutunneleina ja erilaisina vesistöratkaisuina. Toteutumista on mahdollista tukea myös vapaaehtoisen suojelun avulla, esimerkiksi suosittelemalla yksityismailla METSO-ohjelman mukaisten suojelualueiden perustamista tai edistämällä metsien eri-ikäiskasvatusta tai puustoisia suojavyöhykkeitä sini-viheryhteystarpeiden linjauksille. Sini-viheryhteystarpeita voi tukea lisäksi edistämällä linjausten alueella virkistysja matkailutoimintaa sekä terveysliikuntamahdollisuuksia. Joissa ja merialueella toteutumista edistää kalojen vaellusesteiden poisto esimerkiksi kalatieportailla ja muilla vesien kunnostustoimenpiteillä. Sini-viheryhteystarveyhteyden esittäminen maakuntakaavassa ei synnytä jokamiehenoikeuksia ylittäviä valtuuksia liikkua maastossa ennen kuin yhteys on yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä asianmukaisesti toteutettu. Metsäkäsittelyyn sovelletaan metsälakia. Sini-viheryhteystarve ei aiheuta metsänhoidollisia rajoituksia eikä se rajoita maa- ja metsätalouden harjoittamista. Merkintä ei edellytä maisematyölupaa ja varauksella ei ole MRL:n 30 :n pykälän mukaisia suojelumääräyksiä eikä 33 :n mukaista rakentamisrajoitusta. Maakuntakaavan ratkaisun periaatetta ja tavoitetta ei kuitenkaan saa vaarantaa (MRL 32 ). 4. Sini-viheryhteystarvekohtaiset tarkastelut Seuraavaksi tarkastellaan viittätoista suunniteltua merkitykseltään valtakunnallista, maakunnallista tai alueellista sini-viheryhteystarvetta suhteessa Kymenlaakson nykyiseen maankäyttöön. Tarkasteluissa esitetään perustelut kunkin yhteystarpeen suunnitteluratkaisulle sekä ohjausvaikutukset ja toteutus. Nykyistä maankäyttöä on verrattu ympäristöarvoihin ja luonnonsuojeluun sekä matkailuun ja virkistykseen pohjautuen suhteessa suunniteltujen sini-viheryhteystarpeiden linjauksiin. Kuvissa on käytetty pohjana Kymenlaakson voimassa olevaa maakuntakaavaa. Sini-viheryhteystarpeiden tarkastelu on jaettu manneralueelle sijoittuviin yhteystarpeisiin sekä jokiin ja merialueelle sijoittuviin yhteystarpeisiin. 11

12 4.1 Manneralueelle sijoittuvat sini-viheryhteystarpeet Etelä-Kymenlaakson suovyöhykkeen sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Viheryhteystarve sijoittuu Kymijoen länsihaaran ja Haminan Merkjärven välille ylittäen Kymijoen laakson. Länsipää kuuluu Kymijoen ja sen rantojen merkittävään ekosysteemipalveluiden tihentymään. Alue on osa ylimaakunnallista kokonaisuutta ja toimii merkittävänä osana koko sini-viherrakenteelle. Arvot pohjautuvat vedenkiertoon, hiilivarantoihin, kulttuuriin ja maisemaan. Pyhtäältä yhteystarve liittyy Uudenmaan puolella sijaitseviin laajoihin metsäalueisiin, jossa sijaitsee muun muassa maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö ja metsätalousvaltainen alue, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä (MLY) (Uudenmaan neljäs vaihemaakuntakaava Selostuksen liitekartat 2017). Yhteyden itäpää yhtyy rannikon itäisen metsävyöhykkeen sini-viheryhteystarpeeseen. Sini-viheryhteystarve on kokonaisuudessaan laajoista kosteikoista, soista ja metsistä koostuva edustavien luonnon ydinalueiden vyöhyke, joka pitää sisällään muun muassa Valkmusan kansallispuiston, Kajasuon ja Kymijoen koskimaiseman. Valkmusan kansallispuistossa on merkittäviä luontoarvoja ja se on virkistysarvojen merkittävyydeltään valtakunnallinen. Yhteydellä turvataan ylimaakunnalliset yhteydet ja yhdistetään laadullisesti edustavat ydinalueet. Yhteys luo linkin länsi itä suunnassa erilaisten matkailu- ja virkistysalueiden sekä -kohteiden ja -reittien välille Pyhtään Ahvenkosken ympäristöstä Haminan Portimon poluille saakka. Näin kehitetään sini-viherrakenneverkoston moninaiskäyttöä ja luodaan mahdollisuuksia ekosysteemipalveluiden hyödyntämiselle. Sini-viheryhteystarve luo laajan toisiinsa kytkeytyvien arvokkaiden suojelualueiden verkoston. Se luo linkin myös Suomenlahdelta Barentsinmereen ulottuvaan Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen tukien osaltaan vyöhykkeen ekologista kytkeytyneisyyttä. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois- Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarpeen länsipäässä Kymijoen länsihaaran ympäristössä maa- ja metsätalousvaltaisella alueella on erityisiä ympäristöarvoja. Alue on lisäksi Natura verkostoon kuuluva ja kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittävä. Arvot liittyvät muun muassa Kymijoen ranta- ja koskimaisemiin. Kymijoen arvokkaat koskialueet on suojeltu koskiensuojelulain nojalla. Jokijuoksulla on lisäksi monia muita maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomattavia elinympäristöjä. Ahvenkoskelta koilliseen edetessä sini-viheryhteystarve sivuaa Tammijärven FINIBAaluetta (=Suomen tärkeä lintualue) (Birdlife 2017). 12

13 Sini-viheryhteystarve kulkee läpi Valkmusan kansallispuiston kahden luonnonsuojelu- ja kahden Natura alueen. Nämä alueet koostuvat Munasuosta, Valkmusasta, Kananiemensuosta ja Mustanjärvensuosta. Valkmusa on kansainväliseen kosteikkoja suojelevaan Ramsar-sopimukseen kuuluva kohde (Ympäristöministeriö 2017). Se on lisäksi soiden, purojen ja lintuvesien turvaamiseen tarkoitetun vuosien Hydrologia-LIFE -hankkeen kohde (Metsähallitus 2017). Kansallispuistossa on myös FINIBAalue, joka muodostuu Kananniemen-, Mustanjärven- ja Lamminsuosta sekä Haukka- ja Moronvuoresta (Birdlife 2017). Kymijoen laakso on määritelty kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti merkittäväksi. Edellä todetut Kymijoen ranta- ja koskimaisemiin liittyvät perusteet pätevät myös Koivusaaren maa- ja metsätalousvaltaiseen alueeseen, sitä ympäröivään Natura alueeseen sekä Suutarinsaaren suojelualueeseen ja sen vieressä olevan Metsälänsaaren luonnonsuojelualueeseen. Koivusaaresta koilliseen päin Kouvolan ja Kotkan rajalla sijaitsee Rapakivenjärven luonnonsuojelu-/natura alue, joka on linnustoltaan hyvin monipuolinen (Ympäristöhallinto 2017). Edelleen koilliseen päin edetessä löytyy Honkalamminsuo ja Kajasuo, jotka ovat suojelualueita. Honkalamminsuolla pesii sääksi ja sen linnustoon kuuluu muun muassa metso (Parkko 2008). Kajasuolta eteenpäin kohti koillista löytyy Kouvolan puolelta Kotojärven FINIBA-alue (Birdlife 2017). Sieltä sini-viheryhteystarve kaartuu Haminan puolelle maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen kautta Valkjärven ja Luomijärven välistä Merkjärven ja Portimon polkujen ympäristöön. Kyseiset järvet ovat säilyneet erinomaisessa tilassa ja ne ovat poikkeuksellisen kirkasvetisiä ja siten alueellisesti merkittäviä. Merkjärven ympäristö on maa- ja metsätalousvaltainen alue, joka yhdistyy Haminan taajamarakenteeseen. Alueella on Siliävuoren juurelta alkava vaellusreitti Portimon polku (Outdoors Finland Retkeily Suomessa). Sini-viheryhteystarpeeseen linkittyvä Merkjärven retkeilyalue sisältää arvokkaita geologisia muodostumia. Kyseessä on Merkjärven itäpuolinen kallioalue. Sini-viheryhteystarpeen varrella tai läheisyydessä on vuoden 2015 tietojen mukaan yhteensä seitsemän METSO-aluetta painottuen yhteyden länsipäähän. Matkailu ja virkistys Yhteyden länsipää sijoittuu alueelle, joka on matkailun ja virkistyksen kannalta tärkeä Ahvenkosken ympäristö. Siellä sijaitsee ylimaakunnallisia pyöräily- ja melontareittejä. Näistä koilliseen on Tammijärven itäpuolen retkeily- ja ulkoilualue. Sen itäpuolella oleva Valkmusan kansallispuisto on luontomatkailun ja virkistyksen kannalta merkitykseltään valtakunnallinen. Esimerkiksi vuonna 2017 kävijämäärä oli (Metsähallitus 2018). Se on lisäksi kansainväliseen kosteikkoja suojelevaan Ramsar-sopimukseen kuuluva kohde (Ympäristöministeriö 2017). Kymijoki on luontomatkailun ja virkistyksen kannalta ylimaakunnallisesti merkittävä. Sitä pitkin kulkee Valkmusankin kautta ylimaakunnallinen melontareitti. Valkmusasta koilliseen Kymijoen laakson varrella Kotkassa on Kultaakosken matkailun kohde, jota hallinnoi Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry (Kyvi ry). Sen kautta kulkee ylimaakunnallisen pyöräilyn reitti. Kultaakoski on koskimelojien ja river-raftaajien suosiossa. Kyvi ry:n virkistysalue on myös Kultaakoskeen yhtyvä Pernoonkoski, joka soveltuu runsaasti virtaavana koskimelomiseen (Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry). 13

14 Kultaalta koilliseen sini-viheryhteystarpeen poikki kulkee ylimaakunnallinen patikointireitti Honkalamminsuon ja Kajasuon välistä. Kajasuo toimii virkistysalueena, jossa on suokävelyreitti ja suopotkupallokenttä (Parkko 2008). Sini-viheryhteystarpeen itäpäässä on lisäksi ylimaakunnallinen pyöräilyreitti, joka sijoittuu Sippolanjoen ja Merkjärven ympäristöön. Kuva 1. Etelä-Kymenlaakson suovyöhykkeen sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn siniviheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Kosteikkoalueella olevat luonnontilaiset tai vain vähän muuttuneet suoalueet tulisi pyrkiä säilyttämään vähintään ennallaan tai ennallistamaan. Mahdollisuuksien mukaan tulisi harkita myös uusien suojelualueiden perustamista. Kotkan ja Inkeroisten välille valtatien 15 varteen suunniteltavien laajempien 14

15 maankäyttöhankkeiden kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota lounas koillinen suuntaisten ekologisten yhteyksien säilymiseen. Sini-viheryhteyden kannalta kriittinen yhteystarve on riista-aidalla varustettu Vt15, jossa yhteyden toimintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kunnat ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset Valkmusan Räskin seudullinen sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve sijoittuu osin Pyhtäälle, mutta enimmäkseen Kotkan puolelle näiden kahden kunnan taajamien laajenemisalueiden väliin. Sen voi nimetä kuuluvan Kotkan virkistyskäytön ja lähimatkailun vyöhykkeeseen, jossa virkistysalueverkoston kehittäminen on tärkeää. Alueella on maankäytön paineita sekä Pyhtään että Kotkan puolelta. Alueen arvot pohjautuvat luontoon, lähivirkistykseen ja matkailuun. On tärkeää pystyä yhteensovittamaan lähivirkistysarvot muun maankäytön kanssa. Eteläpäässä yhteystarve lähtee liikkeelle Räskin rannalta, ja pohjoispäässä liittyy Valkmusan kansallispuistoon. Sini-viheryhteys muodostaa eliölajistolle mahdollisuuden liikkua luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaan rannikon kosteikon ja Valkmusan kansallispuiston välillä. Linkki muodostuu myös Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon saakka. Yhteydellä on erityisesti lähivirkistyksen ja -ulkoilun sekä terveysliikunnan kannalta merkitystä, sillä se turvaa mahdollisuuden taajamatoimintojen välissä esimerkiksi patikointiin, pyöräilyyn tai hiihtoon rannikon ja Valkmusan kansallispuiston välillä. Yhteystarve ehkäisee luonnonympäristön pirstoutumista. Se edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarpeen eteläpää ulottuu Räskin alueella, joka on nykyiseltä maankäytöltään virkistysaluetta. Virkistysalueen eteläpuolelta alkaa Katajasuolta Pernooseen ulottuva maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Alueella on myös Siltakylän maa- ja metsätalousvaltainen alue. Näiden alueiden arvot liittyvät Valkmusan kansallispuiston ympäristöön, ja ne yhdistyvätkin käytävämäisesti rannikolta sini-viheryhteystarpeen pohjoispäässä kansallispuistoon sekä Natura ja luonnonsuojelualueeseen. Lähellä pohjoispäätä on myös geologisesti arvokas muodostuma (Kananniemensuonharju). Yhteyden itäpuolella Kyminlinnan alueella on maakunnallisesti arvokas lintualue (MAALI), joka on pesimä- ja talvehtimisalue. MAALI- sekä FINIBA-alue (=Suomen tärkeä lintualue) on myös länsipuolella oleva Heinlahden kosteikko (Parkko ym. 2015). Sini-viheryhteystarpeen varrella tai läheisyydessä on vuoden 2015 tietojen mukaan yksi METSO-ohjelman suojelualue pohjoispäässä. Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteystarpeen itäpuolella on Kymijoki. Yhteystarpeen eteläpäässä on laaja Räskin-Karhuvuoren virkistysalue, johon liittyy rannikolta ylimaakunnallisia melontareittejä. Rannikon seudulta lähtee 15

16 liikkeelle myös ylimaakunnallinen patikointi- ja pyöräilyreitti kohti pohjoista. Patikointireitti liittyy Valkmusan kansallispuiston aluekokonaisuuteen. Sini-viheryhteystarpeen alueella sijaitsee tärkeitä hiihto- ja ulkoilureittejä. Esimerkiksi välillä Karhuvuori Mustajärvi Valkmusa on hiihtolatu (Kotkan kaupunki). Sini-viheryhteystarpeen välittömään läheisyyteen Pyhtään Mokralle on suunniteltu myös Mokran talvimaata, jonne tulisi toteutuessaan kallion sisään hiihtotunneli ja sisälaskettelurinne. Kuva 2. Valkmusa Räskin seudullinen sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Sini-viheryhteystarve toteutuu, kun se huomioidaan yleis- ja asemakaavoituksessa siten, ettei taajamatoimintojen alue laajene sini-viheryhteyden päälle. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kunnat ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset. 16

17 4.1.4 Rannikon itäisen metsävyöhykkeen sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarpeen sijainti on eteläpäässä Virolahden/Haminan rajan rannikkoalueella ja pohjoispäässä Saaramaanjärven/Kyynelmysjärven alueella maakunnan rajalla. Sini-viheryhteystarve yhdistää etelän rannikkoalueen itäisiin laajoihin metsäalueisiin. Eteläpää on Haminan virkistyskäytön ja lähimatkailun vyöhykettä. Alueella on tärkeää huomioida lähivirkistysarvot muun maankäytön yhteensovittamisen kanssa ja siinä metsien merkitys korostuu. Virkistysalueverkoston kehittäminen alueella on erityisen tärkeää. Alueeseen yhdistyy lisäksi merenrantakohteita, jotka ovat merkittäviä luontoarvojen, matkailun ja vapaa-ajan asumisen kannalta. Kyseisellä merenrannan matkailun ja vapaa-ajan asumisen vyöhykkeellä on potentiaalia luontomatkailun kehittämiselle. Sini-viheryhteyden katkaisee E18-tie, mutta ylityskohta sijoittuu olemassa olevan vihersillan yhteyteen. Sini-viheryhteystarve luo yhtenäisen käytävän rannikolta Merkjärven retkeilyalueelle ja sieltä Vuorilamminvuoren ja Heinälampien eräalueen kautta Saaramaanjärven/Kyynelmysjärven eräalueelle saakka. Näin ollen eliölajien kulku rannikon saariston ja rannikon sekä laajojen metsäalueiden välillä turvataan. Merkjärvi kuuluu Saaramaanjärven/Kyynelmysjärven eräalueelle ulottuvaan vyöhykkeeseen, jossa on paljon vapaa-ajan asumista ja potentiaalia luontomatkailun kehittämiselle, mutta alueen vesistöt ovat poikkeuksellisen kirkasvetisiä ja herkkiä vaikutuksille. Sini-viheryhteys muodostaa myös linkin Etelä-Kymenlaakson suovyöhykkeen sini-viheryhteystarpeeseen sekä pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden sini-viheryhteystarpeeseen. Se turvaa lisäksi ylimaakunnalliset yhteydet liittymällä Etelä-Karjalan puolella vastaavaan viheryhteystarpeeseen/ekologiseen käytävään (Etelä-Karjalan epävirallinen yhdistelmäkaava). Sini-viheryhteystarve yhdistää retkeilyalueita (esim. Portimon polku, Saaramaan-/Kyynelmysjärvi) toisiinsa ja luo mahdollisuuksia niiden välissä olevien alueiden matkailun, virkistyksen ja terveysliikunnan kehittämiseen. Natura verkoston ekologinen toimivuus ja kytkeytyneisyys paranevat osana siniviherrakennetta. Retkeilyalueilta muodostuu linkki myös Haminan rannikolla sijaitseviin matkailun kohdealueisiin kuten Vimpasaareen ja laajemmin Kuorsalon Kukion sini-viheryhteystarpeen kautta aina Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon saakka. Kansallispuiston luontoarvot toimivat vetovoimatekijänä valtakunnalliselle matkailulle. Linkki muodostuu lisäksi Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen. Yhteys tukee osaltaan vyöhykkeen ekologista kytkeytyneisyyttä. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois- Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Etelässä sini-viheryhteystarve alkaa Manstuolin harjualueelta. Se on osa Nuottasaareen ulottuvaa maaja metsätalousvaltaista aluetta. Muita välittömässä läheisyydessä olevia geologisesti arvokkaita muodostumia ovat Santanen Halssi ja Tontinvuori. Niihin liittyy kallioiden ja harjujen suojeluarvoja. Yhteystarpeen eteläpäähän linkittyy lisäksi Kuorsalon kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta 17

18 tärkeä alue. Eteläpäässä Kirkkojärvi ja Lupinlahti ovat osa kansainvälistä Ramsar-sopimukseen perustuvaa kosteikonsuojelua (Ympäristöministeriö 2017). Pohjoiseen päin mentäessä sini-viheryhteystarve kulkee Sivatin Lelun metsäalueen ja maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti tärkeän alueen (Pyölinjoki, Kattilainen Klamila) välistä halki E18-moottoritien. Tämän jälkeen linjalle sijoittuu 278 hehtaarin kokoinen Rajasuo, joka on luonnonsuojelu-/natura alue. Rajasuo on valtakunnallisesti arvokas, suhteellisen luonnontilainen suoalue, joka käsittää keidassuon nuoruusvaiheita ja eteläisiä aapoja. Se on merkittävä lintukohde, jossa pesii muun muassa kurki ja lähikallioilla huuhkaja (Ympäristöhallinto 2017). Rajasuolta sini-viheryhteystarve kaartuu luoteeseen maakunnallisesti merkittävälle alueelle kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta (Vehkajoen laakso ja Kannusjärven kulttuurimaisema). Haminan Luomijärven ja Kannusjärven ympäristössä sini-viheryhteystarve sivuaa Merkjärveen ja Portimon polkuihin liittyvää retkeilyaluetta (sen yhteydessä on myös pieni Korkiavuoren Natura alue). Tästä itään sijaitsee luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä kohde, Nurmelan laitumet. Luomijärvi, Valkjärvi ja Merkjärvi ovat alueellisesti merkittäviä kirkasvetisiä järviä, jotka ovat säilyneet erinomaisessa tilassa. Niiden välissä on myös Valkjärvi, joka kuuluu samaan kategoriaan. Pohjoiseen päin edettäessä seuraava järvi yhteystarpeen varrella on Vahjärvi. Sen eteläpuolella on arvokkaita geologisia muodostumia, jotka koostuvat kallioisesta maastosta. Vahjärvestä koilliseen Haminan ja Kouvolan rajalla on Vuorilamminvuoren maa- ja metsätalousvaltainen alue, jossa on myös arvokkaan geologisen muodostuman alue. Kyseisen alueen ympäristö- ja geologiset arvot liittyvät kallioiseen maastoon. Näistä koilliseen edelleen Haminan ja Kouvolan rajalla on Heinälampien eräalueen ympäristössä maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Heinälammit ovat luonnontilaisia ja niiden itäpuolella sijaitsee noin 1,8 kilometriä pitkä Heinälampien luontopolku (Heinälammin luontopolku 2014). Sini-viheryhteystarpeen pohjoispäässä Kouvolan Saaramaan-/Kyynelmyksenjärven eräalue on maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Alue on hyvin vesistöistä lampineen ja järvineen. Sen yhteydessä sijaitsee Saaramaan alue, joka on merkittävä harju- ja ulkoilualue (Virkistys- ja ulkoilualueselvitys Kohdeluettelo 2008). Saaramaan-/Kyynelmyksenjärvi ovat alueellisesti merkittäviä kirkasvetisiä järviä. Sini-viheryhteystarpeen varrella tai läheisyydessä on vuoden 2015 tietojen mukaan kaksi METSO-ohjelman suojelualuetta. Toinen on aivan yhteyden itäpäässä lähellä maakunnan rajaa ja toinen Haminan Ihamaanjärven tienoilla. Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteystarpeen eteläpäässä on retkeily- ja ulkoilualue. Aivan rannikkoa pitkin kulkee ylimaakunnallinen melontareitti. Eteläpään halki kulkee myös ylimaakunnallinen pyöräilyreitti. Tämän alueen lähellä on Vimpasaaren matkailun kohde. Myös Merkjärven ja Portimon polun ympäristössä on ylimaakunnallinen pyöräilyreitti. Yhteyden pohjoispäässä on Saaramaanjärven rannalla Saaramaan leirintä- ja nuorisoalue. Pohjoispään läheisyydessä Palvaanjärvellä Etelä-Karjalan puolella on Palvaanjärven lomaalue. Siellä voi esimerkiksi virkistäytyä ulkoilureiteillä, metsästää tai kalastaa. Majoituksena on sekä hotelli- että mökkihuoneita (Palvaanjärven loma 2017). 18

19 19

20 Kuva 3. Rannikon itäisen metsävyöhykkeen sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn siniviheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Raideliikenteen yhteystarvemerkintä sijoittuu yhteyden poikki maakunnan itäosassa. Sini-viheryhteystarve on otettava huomioon, mikäli oikoradan suunnittelu edistyy ja sijainti tarkentuu yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kunnat ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset Pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve sijoittuu Haminan Vuorilammenvuoren ja Repoveden kansallispuiston välille. Se luo sini-viheryhteyden rannikon itäisten metsäalueiden sini-viheryhteyden, väliväylän sini-viheryhteyden, II Salpausselän sini-viheryhteyden ja Repoveden kansallispuiston välille. Etelä-Savon puolella siniviheryhteystarve liittyy niin sanottuun valkoiseen alueeseen, eli alueeseen, johon ei ole osoitettu Etelä- Savon maakuntakaavassa mitään toimintaa (Etelä-Savon 2. vaihemaakuntakaava 2016). Maakunnan pohjoisosassa on melko yhtenäinen edustavien ydinalueiden verkosto. Se koostuu osin erämaisista metsäalueista ja puhdasvetisistä järvialueista. Näin merkittävät laadullisesti edustavat ydinalueet saadaan yhdistettyä. Yhteystarve tukee Repoveden alueella sen kansainvälisen tason vetovoimatekijöiden kehittämistä. Väliväylän ja II Salpausselän väliin jäävällä alueella taas sini-viheryhteystarve turvaa osaltaan siellä sijaitsevien pohjavesi- ja hiilivarantojen sekä luontoarvojen kestävää käyttöä. Tästä alueesta etelään väliväylän ja pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden sini-viheryhteystarpeen väli on puolestaan luontomatkailun kannalta potentiaalista. Siellä on paljon vapaa-ajan asumista ja luontoarvoja. Alueella on tärkeää pystyä sovittamaan yhteen virkistysarvojen ja luonnonvarojen käyttö kestävällä tavalla. Sini-viheryhteystarve voi edistää näitä tavoitteita. Sini-viheryhteystarve luo lisäksi linkin useiden ylimaakunnallisten reittien välille. Se myös yhdistää toisiinsa matkailun kohdealueita ja edistää terveysliikunnan mahdollisuuksia laajalla alueella. Eliölajeille muodostuu mahdollisuus siirtyä suojelualueilta toisille, kun sini-viheryhteystarve parantaa niiden kytkeytyneisyyttä. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 20

21 Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarpeen eteläpäässä on Haapa-/Säärystenjärven Natura /luonnonsuojelu-/fi- NIBA-alue (=Suomen tärkeä lintualue) (Birdlife 2017). Tästä pohjoiseen on Enäjärven kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti tärkeä alue. Alueeseen liittyy Enäsuo, joka on Natura alue ja luonnonsuojelualue. Tämän jälkeen yhteystarve kulkee Selkäpäänmäen ja Selkäharjun geologisten alueiden välistä Tirvan-/Immasenjärven maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle, joka on merkittävää retkeily-, maisema ja luontomatkailualuetta. Alueen vesistöt vaativat erityistä suojelua. Väliväylä on merkittävin Kymijoen sivuvesistöistä myös vaelluskalakantojen kannalta ja siellä on tehty 20 vuoden ajan erilaisia kunnostuksia sekä poistettu nousuesteitä, tarkoituksena parantaa joen omaa vaelluskalatuotantoa. Väliväylä on valtioneuvoston päätöksellä erityistä suojelua vaativa vesistöalue. Sijainti on ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä (I Salpausselkä, Väliväylä). Alue on lisäksi vedenhankinnan kannalta arvokas pintavesialue (Virkistys- ja ulkoilualueselvitys Kohdeluettelo 2008). Luoteeseen päin edettäessä sini-viheryhteystarpeen linjalla on Ronnin harjualue, joka on geologisesti arvokas muodostuma. Tätä seuraavat vielä edempänä luoteessa Kivonteenkankaan kumpumoreenimuodostelma (Ekologisesti arvokkaat 2008) ja sen lähellä olevan Pyörämäen geologisesti arvokkaat alueet. Kivonteenkankaalta luoteeseen sijaitsee Pihjalajasaari. Se on maakunnallisesti merkittävä maiseman tai kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta. Pihlajasaaren luoteispuolella on Natura alue ja laaja geologinen muodostuma, joka koostuu Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan harjualueista. Kyseessä on Selänpään laaja, maisemallisesti erottuva, II Salpausselkään kuuluva delta-alue, joka on geologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä koko Pohjoismaiden alueella (Ympäristöhallinto 2017). Harjualueelta pohjoiseen sini-viheryhteystarpeen linjalla on Repoveden vesialueen vedenhankinnan kannalta arvokas pintavesialue. Sieltä sini-viheryhteystarve jatkuu Repoveden Natura 2000-/luonnonsuojelu-/FI- NIBA (=Suomen tärkeä lintualue) -alueen (Birdlife 2017) läpi Etelä-Savon rajalle. Tämän alueen arvot liittyvät Repoveden kansallispuistoon ja sen retkeilylliseen merkitykseen. Sini-viheryhteystarpeen varrella tai läheisyydessä on vuoden 2015 tietojen mukaan viisi METSO-ohjelman suojelualuetta. Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteystarpeen halki kulkee useita ylimaakunnallisia reittejä. Näistä ensimmäinen on ylimaakunnallinen pyöräilyreitti maakunnan itärajan Selkäharjun geologisen muodostuman ympäristössä Vt 6:n varrella Kouvolassa. Tästä luoteeseen vastaan tulee ylimaakunnallinen patikointireitti Vääntäjän lomakylän matkailukohteen ja Kyvi ry:n Tirvan virkistysalueen Röllänrannan matkailukohteen tienoilla. Alueella on myös ylimaakunnallinen melontareitti. Tirvassa voi kesäisin uida sekä patikoida ja talvisin kalastaa tai retkeillä vaikkapa lumikengillä (Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry). Luoteeseen päin Pihlajasaaren maastossa kulkee sini-viheryhteystarpeen poikki ylimaakunnallinen patikointireitti, joka etenee Repoveden kansallispuistoon. Patikointireitti kulkee myös sini-viheryhteystarpeen länsipuolitse II Salpausselän pohjoispuolella. Repoveden kansallispuisto on luontomatkailun ja virkistyksen kannalta merkitykseltään ylimaakunnallinen. Vuonna 2017 kävijämäärä oli (Metsähallitus 2017). Kansallispuiston lounaiskulmassa on Kirjokiven matkailun kohdealue. Patikointireitti kulkee 21

22 alueen läpi kansallispuiston länsipuolta ja sieltä lähtee myös ylimaakunnallinen melontareitti kohti pohjoista. Kyvi ry on kehittämässä päivitystä Mäntyharjun Mouhun ja Repoveden väliseen 18 kilometrin pituiseen ulkoilureittiin. 22

23 23

24 Kuva 4. Pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn siniviheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Sini-viheryhteyden katkeamattomuus tulee huomioida kuntien laatiessa yleis- ja asemakaavoja. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kunnat ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset Väliväylän sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Kyseisen sini-viheryhteystarpeen sijainti on Kouvolan taajaman itäpuolella I Salpausselän suuntaa seuraten maakunnan itärajalle saakka. Yhteyden leikkaa pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden sini-viheryhteystarve. Sini-viheryhteystarve on I Salpausselän pohjoispuolella, jossa sijaitsee luonnon ydinalueita. Salpausselkien merkitys on suuri eliölajien ylimaakunnallisena leviämisreittinä. Lisäksi merkitys on tärkeä muun muassa paahdeympäristönä ja paahdeympäristöön tottuneiden lajien leviämisreittinä elinympäristölaikkujen välillä. Reitti turvaa ylimaakunnalliset yhteydet. Etelä-Karjalan puolella sini-viheryhteystarve liittyy maakunnallisesti merkittävään kulttuurihistorialliseen ympäristöön (ma/km), johon puolestaan liittyy kehitettävä matkailu- ja maisematie (Etelä-Karjalan epävirallinen yhdistelmäkaava). Sini-viheryhteystarve painottuu erityisesti vesistöön yhdistäen useita merkittäviä virkistys-, -retkeily- ja matkailualueita sekä ylimaakunnallisia reittejä sen varrelta. Näiden kaikkien ja terveysliikunnan edellytykset paranevat. Lähivirkistyksen mahdollisuudet laajentuvat Kouvolan keskusta-alueelta itään päin, jossa on eräänlainen luonnonvarojen ja virkistyskäytön yhteensovittamisen vyöhyke. Alueella on pohjavesivarantoja, luontoarvoja, hiilivarantoja ja vapaa-ajan asumista. Potentiaalia luontomatkailulle löytyy ja sini-viheryhteystarve voi osaltaan tukea sen kehittymistä. Laajemman linkin sini-viheryhteystarve luo Fennoskandian vihreän vyöhykkeen suuntaan tukien osaltaan sen ekologista kytkeytyneisyyttä. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 24

25 Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarpeen länsipää on Kouvolan taajaman virkistysalueella. Sieltä se jatkuu kohti itää läpi vedenhankinnan kannalta arvokkaan pintavesi-/haukkajärven FINIBA-alueen (=Suomen tärkeä lintualue) (Birdlife 2017), johon liittyy myös Kuivalan Haimilan kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti merkittävä alue. Alueen viljelykset muodostavat kulttuurimaisemakokonaisuuden. Kyseisen alueen kaakkoiskulmalla sijaitsee maa- ja metsätalousvaltainen Auvosenmäki. Alue on Väliväylän reitin ja I Salpausselän välinen luonnonalue. Se sijaitsee ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalla vyöhykkeellä (Virkistys- ja ulkoilualueselvitys Kohdeluettelo 2008). Auvosenmäkeen liittyy geologisesti arvokas muodostuma. Kyseessä on Hammassyrjänmäki, joka kuuluu Salpausselkien maisema-alueeseen. Se edustaa Kymenlaakson vanhinta kuivan maan aluetta. Hammasyrjänmäen lakiosat ovat olleet mannerjään vetäytymisen jälkeen ensimmäiset merestä paljastuneet maat (Kymenlaakson luonto 2012). Sini-viheryhteystarpeen seuraava ympäristön arvokohde itään päin siirryttäessä on Tirvan-/Immasenjärven kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta maakunnallisesti merkittävä alue. Alue on Väliväylän reitin merkittävää retkeily- ja maisema-aluetta, joka sijoittuu ekologisesti ja virkistyksen kannalta maakunnallisesti arvokkaalle vyöhykkeelle (Virkistys- ja ulkoilualueselvitys Kohdeluettelo 2008). Sieltä siniviheryhteystarve jatkuu edelleen Väliväylän reitin vesialuetta seuraillen Ruokojärvelle ja Etelä-Karjalan puolelle. Sini-viheryhteystarpeen varrella tai läheisyydessä on vuoden 2015 tietojen mukaan yksi METSO-ohjelman suojelualue. Tirvan nousuesteen poistaminen mahdollistaa kalojen nousun Kymijoesta aina Kannuskoskelle saakka. Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteystarpeen länsipää sijoittuu Kouvolan taajama-alueen virkistysalueelle, jonka läpi kulkee myös ylimaakunnallinen melontareitti maakunnan itärajalle saakka. Alue on Kyvi ry:n Paaskosken virkistysaluetta. Paaskoski on Väliväylän viimeinen koskiosuus, joka laskee Käyrälampeen. Kosken varsilla on Kouvolan ja Valkealan ylläpitämät hiihtoreitit. Kesäisin alueen metsien polut soveltuvat patikointiin, maastopyöräilyyn ja kävelyyn. Alueella onkin ylimaakunnallisia patikointireittejä. Paaskoskella on myös maja (Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry). Eteläpuolella sijaitsee huvipuisto Tykkimäki, joka on matkailukohde. Sini-viheryhteystarvetta itään päin edetessä seuraavana tulee vastaan Mankin virkistyskohde sekä sen lähistöllä oleva Jaakonniemen virkistyskohde. Mankki toimii tauko- ja rantautumispaikkana melojille Mankinvirran rannalla. Siellä on autiotupa, nuotiopaikka ja laituri. Melonnan lisäksi alueella voi kesäisin kalastaa ja retkipyöräillä sekä talvisin esimerkiksi hiihtää. Myös Jaakonniemi on osa Väliväylän ylimaakunnallista melontareittiä. Se on Kepsunjärvellä oleva virkistyskohde. Näiden jälkeen itään edetessä vastaan tulee jo pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden kohdalla läpi käydyt Tirvan virkistysalueen Röllänranta ja Vääntäjän lomakylä, jotka ovat matkailukohteita. Vääntäjän lomakylän jälkeen sini-viheryhteystarpeen linjauksella on Kyykosken retkeily- ja ulkoilualue. Kyykosken alueen tienoille sijoittuvat Kyvi ry:n Sulunkosken ja Taikinakosken virkistysalueet. Sulunkoski soveltuu kalastukseen, retkeilyyn sekä 25

26 melojien ja pyöräilijöiden taukopaikaksi. Taikinakoskelta on puolestaan Kyykoskeen yhdistyvä luontopolku, joka soveltuu patikointiin, lumi- ja sauvakävelyyn, maastopyöräilyyn ja erähiihtämiseen (Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry). Kuva 5. Väliväylän sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Yhteyden toimivuus on turvattava Kouvolan taajama-alueella. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa tulee huomioida sini-viheryhteystarpeen jatkuvuus länteen. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kaupunki ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset. 26

27 4.1.7 Käyrälammen Lappalanjärven seudullinen sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve sijoittuu Kouvolan Käyrälammen (yhteyden eteläpää) ja Lappalanjärven (yhteyden pohjoispää) väliin mukaillen niitä yhdistävää Jokelanjokea. Näin ollen se turvaa eliölajien vapaan siirtymisen erityisesti näiden kahden vesistöalueen välillä. Yhteys luo lisäksi linkin sen itäpuolella sijaitsevaan väliväylän sini-viheryhteyteen. Sini-viheryhteystarpeen alue on osa Kouvolan lähivirkistyksen vyöhykettä, jossa korostuu lähivirkistysarvojen huomioiminen suhteessa muuhun maankäyttöön. Alueen metsillä on erityisen tärkeä merkitys lähivirkistysmahdollisuuksien kannalta. Virkistysalueverkoston kehittäminen kyseisellä vyöhykkeellä on tärkeää. Sini-viheryhteystarve yhdistää toisiinsa luonnon ydinalueita. Sillä on virkistystä ja ulkoilua turvaava sekä kehittävä merkitys, koska yhteys linkittää toisiinsa eri vesistöjä ylimaakunnallisine reitteineen ja uimarantoineen. Yhteystarve ehkäisee luonnonympäristön pirstoutumista. Yhteyteen liittyy lisäksi kiinteästi Tykkimäen huvipuisto- ja matkailualue. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarve sijoittuu lähes kokonaan virkistysalueelle ja suojelullista arvoa sisältävien taajamatoimintojen alueiden väliin. Yhteyden pohjoispäässä Lappalanjärven rannalla on Natura alue (Lappalanjärven lahdet ja Kytölampi). Myös itärannalla on Kartanonniemen metsän Natura alue. Lappalanjärvi on lisäksi FINIBA-aluetta (=Suomen tärkeä lintualue) (Birdlife 2017) kokonaisuudessaan. Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteystarve on virkistysalueella, jonka läpi kulkee Jokelanjoessa ylimaakunnallinen melontareitti. Joen varrella on lisäksi ylimaakunnallinen patikointireitti ja suosittuja uimarantoja (Jokelan uimaranta, Särkkien uimaranta ja Käyrälammen uimaranta). Käyrälammen eteläpuolella on ylimaakunnallisia pyöräilyreittejä. Siellä on myös Tykkimäen huvipuisto- ja matkailualue. Alueella on itse huvipuiston lisäksi Aquapark, leirintäalue ja Tykkimäen Sauna (Tykkimäki) (Tykkimäen sauna). 27

28 Kuva 6. Käyrälammen Lappalanjärven seudullinen sini-viheryhteystarve Kouvolan taajama-alueella ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Sini-viheryhteystarve toteutuu, kun se huomioidaan yleis- ja asemakaavoituksessa. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kunnat ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset. 28

29 4.1.8 Eerolan Lappalanjärven rannan seudullinen sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteyden sijainti on Kouvolan taajama-alueella. Sen eteläpää alkaa Kymijoen sivuhaaran Harjunjoen uoma-alueelta ja mukailee jokea Lappalanjärven pohjoisrannalle. Alue on osa Kouvolan lähivirkistyksen vyöhykettä, jossa korostuu lähivirkistysarvojen huomioiminen suhteessa muuhun maankäyttöön. Alueen metsillä on erityisen tärkeä merkitys lähivirkistysmahdollisuuksien kannalta. Virkistysalueverkoston kehittäminen kyseisellä vyöhykkeellä on tärkeää. Sini-viheryhteys yhdistää toisiinsa luonnon ydinalueita. Lisäksi se luo yhteyden erillisten virkistysalueiden välille ja turvaa vesistöihin liittyvää virkistys- sekä ulkoilukäyttöä. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarpeen eteläpäässä on Eerolan virkistysalue aivan Kymijoen varrella. Alue on Kymijoen arvoihin perustuen maakunnallisesti tärkeä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta. Virkistysalueelta sini-viheryhteystarve ylittää Kymijoen jatkuen Harjunjoen suuntaisesti Kuusankosken maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle. Sini-viheryhteystarpeen pohjoispäässä on Kaakkovuoren Haukilähteenmäen arvokas geologinen muodostuma. Sen geologiset arvot perustuvat kallioiseen maastoon. Lappalanjärvi on kokonaisuudessaan FINIBA-aluetta (=Suomen tärkeä lintualue) (Birdlife 2017). Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteys yhdistää toisiinsa kaksi erillistä virkistysaluetta (Eerola ja Lappalanjärven ranta) vesistöjen ääreltä. Alueella on paljon ylimaakunnallisia reittejä. Kymijoesta on melontareitti Lappalanjärvelle. Harjunjoen varrella ja Lappalanjärven rannoilla on ylimaakunnallinen patikointireitti. Eerolan virkistysalueen ympäristössä on myös ylimaakunnallisia pyöräilyreittejä, ja Lappalanjärveltä yhdistyy Harjunjoen kautta kanava Kymijokeen. 29

30 Kuva 7. Eerolan Lappalanjärven seudullinen sini-viheryhteystarve Kouvolan taajama-alueella ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Sini-viheryhteyden yksityiskohtainen suunnittelu tapahtuu yleis- ja asemakaavatasolla. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kunnat ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset. 30

31 4.1.9 II Salpausselän sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarpeen sijainti on Iitin itärajan Kimolan kanavan varren ja maakunnan itärajan välissä II Salpausselän korkeudella. Yhteystarve seuraa II Salpausselän suuntaa ja kulkee maakunnan merkittävimmän järven, Vuohijärven, sekä Repoveden kansallispuiston pohjoispuolitse. Se yhdistää Pohjois-Kymenlaakson metsäalueet toisiinsa itä länsi -suunnassa. Pohjoisten ja itäisten metsävyöhykkeiden siniviheryhteys leikkaa yhteyden. Etelä-Karjalan puolella sini-viheryhteystarve jatkuu maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle. Sini-viheryhteys turvaa ylimaakunnalliset yhteydet ja yhdistää toisiinsa luonnon ydinalueita. Se myös linkittää yhteen erilaisia retkeily- ja ulkoilualueita sekä ylimaakunnallisia melonta-, patikointi- ja pyöräilyreittejä. Jaalan Verlan ja Vuohijärven alueilla on paljon vapaa-ajan asumista ja maisemallisia arvoja. Vedet ovat puhtaita latvavesiä. Alueella on potentiaalia luontomatkailun kehittämiselle, jota sini-viheryhteystarve voi tukea. Samoin se voi tukea Repoveden alueen kansainvälisen tason luontomatkailun vetovoimatekijöiden kehittymistä. Repovedestä itään yhteystarpeen linjauksella on puolestaan aluetta, jossa on luonnonvarojen tihentymää. Siellä on pohjavesivarantoja, hiilivarantoja ja luontoarvoja, joiden kestävän käytön takaaminen on tärkeää. Laaja linkki muodostuu Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen. Sini-viheryhteystarve tukee osaltaan vyöhykkeen ekologista kytkeytyneisyyttä. Ekologinen toimivuus ja kytkeytyneisyys parantuvat myös Natura verkoston osalta. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita sekä velvoitteita. Esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhde nykyiseen maankäyttöön Ympäristöarvot ja luonnonsuojelu Sini-viheryhteystarpeen länsipäässä Kimolan kanavan varrella on maa- ja metsätalousvaltainen aluetta. Osa niistä kuuluu Kimolan kulttuurimaisema- ja kallioalueeseen. Samainen alue on myös maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta. Lisäksi kanavaan liittyy kallioalue, joka on geologisesti arvokas muodostuma. Näiden alueiden itäpuolella noin kolmen kilometrin päässä on Jaalaan liittyvä maa- ja metsätalousvaltainen alue, Korvulinmäen Huuhkaimenvuoren maaja metsätalousvaltainen alue sekä Tervajärven rotkolaakson Natura alue ja luonnonsuojelualue. Natura-alue käsittää Vähä-Tervajärven, jonka ympäristössä on hiidenkirnualue. Siihen liittyvä maa- ja metsätalousvaltainen alue on kallioista maastoa. Jaalanlahden kosteikko on maakunnallisesti tärkeä lintujen kevät- ja syyslevähdysalue sekä pesimäalue (Parkko ym. 2015). Itään päin Iso-Ruhmaan järven itäpuolella on Iso-Ruhmaan kallioalueiden geologinen muodostuma. Tämän yhteydessä on myös maa- ja metsätalousvaltainen alue (Johdasjärven itäinen ranta-alue ja Iso-Kortejärven luoteiskulma). Sieltä sini-viheryhteystarve jatkuu Verlan historiallisen teollisuusympäristön (Unescon maailmanperintökohde) ja valtakunnallisesti kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta merkittävän alueen pohjoispuolitse kohti itää. Verlan arvoympäristössä on myös maa- ja metsätalousvaltainen ulkoilualue ja alueellisesti merkittävän kirkasvetinen Saanjärvi. 31

32 Verlasta itään Käpykylän kohdalle sijoittuu merkittävä geologinen Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan harjualueiden muodostelma. Se on laaja, maisemallisesti erottuva, II Salpausselkään kuuluva delta-alue (Ympäristöhallinto 2017). Samassa yhteydessä on Natura alue ja luonnonsuojelualue. Selänpäänkangas on myös maakunnallisesti tärkeä lintujen pesimisalue (Parkko ym. 2015) ja valtakunnallisesti tärkeä kulttuurimaisema. Sini-viheryhteystarpeen itäosassa on pitkähkö maakunnan rajalle ulottuva geologinen muodostuma, joka koostuu topografialtaan hyvin vaihtelevasta maastosta. Samalla alueella on lisäksi Natura alue ja siitä hieman etelään maakunnallisesti tärkeä Haukijärven suon lintujen pesimäalue (Parkko ym. 2015). Sini-viheryhteystarpeen varrella tai läheisyydessä on vuoden 2015 tietojen mukaan seitsemän METSO-ohjelman suojelualuetta. Matkailu ja virkistys Sini-viheryhteystarpeen länsipää keskittyy Kimolan kanavaan, jossa on ylimaakunnallinen melontareitti sekä sen varrella ylimaakunnalliset patikointi- ja pyöräilyreitit. Kimolan kanavaa ollaan kehittämässä sisävesiliikenteelle, mikä tulee avaamaan uusia mahdollisuuksia matkailun kannalta. Se yhdistää Kymijoen Päijänteelle ja edelleen Vesijärven sekä Keiteleen ja Rautalammin reittiin (kansallisvesi). Kanavassa voi tulevaisuudessa liikennöidä muun muassa vesibussi Heinolan ja Kouvolan välillä. Avautumisen tavoitevuosi on 2019 (Kouvolan kaupunki). Kimolan kanavasta itään Mustan-Ruhmaan Sunnanniemi on retkeily- ja ulkoilualue. Kyseessä on luonnonkaunis retkeilyalue ja pieni uimaranta laiturilla. Itäpuolella olevan Iso-Ruhmaan järven rannalla on Martinniemen virkistysalue. Tästä itään päin sini-viheryhteyden halki menee ylimaakunnallisia melontareittejä Juka- ja Suolajärvellä. Suolajärven rannalla on myös retkeily- ja ulkoilualue. Se on laaja luonnonkaunis alue Jaalan itäpuolella. Kohteeseen kuuluu saaria, ranta-alueita ja kangasmetsäalueita (Virkistysja ulkoilualueselvitys Kohdeluettelo 2008). Sini-viheryhteystarpeen lähellä on Unescon maailmanperintökohde, jonka alueen läpi menee ylimaakunnallisia pyöräilyn, patikoinnin ja melonnan reittejä. Verlan historiallinen teollisuusympäristö on koko Etelä-Suomen kannalta merkittävä matkailukohde. Tästä itään edettäessä tulee sini-viheryhteystarpeen halkovia ylimaakunnallisia patikointireittejä. 32

33 Kuva 8. II Salpausselän sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML). Ohjausvaikutukset ja toteutus Ohjausvaikutus kohdistuu kaikkiin niihin viranomaisiin ja toimijoihin, joiden toimialaan kuuluvat matkailu ja virkistys, ympäristö ja kestävä kehitys, metsä- ja biotalous ja terveysliikunta. Lisäksi se kohdistuu kuntatason kaavoitukseen ja liikenneväylien suunnitteluun. Sini-viheryhteystarpeiden edistäminen tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikissa näihin liittyvissä suunnitelmissa ja hankkeissa. Sini-viheryhteys ylittää useita teitä ja rautatien, joiden kohdalla on turvattava eliölajiston vapaa kulku. Toteuttajana ovat kaavoituksen osalta kaupunki ja liikenneväylien osalta liikenneviranomaiset. 4.2 Jokiin ja merialueelle sijoittuvat sini-viheryhteystarpeet Seuraavaksi tarkastellaan seitsemää selkeästi jokiin ja merialueelle sijoittuvaa sini-viheryhteystarvetta. Nämä sini-viheryhteystarpeet nostavat esiin erityisesti vaelluskalojen nousuun, vesistöjen tilaan, ekosysteemipalveluihin ja suojelualueiden kytkemiseen liittyviä tekijöitä. Myös virkistysmahdollisuuksien ja luontomatkailun kehittäminen ovat oleellisia asioita. Yhdessä manneralueen sini-viheryhteystarpeiden 33

34 kanssa muodostuu ainutlaatuinen kattavasti manner- ja vesistöalueet huomioiva Kymenlaakson sini-viherrakenne. Tarkasteluissa esitetään perustelut kunkin yhteystarpeen suunnitteluratkaisulle sekä ohjausvaikutukset ja toteutus. Mukaan valituista jokiosuuksista tärkeimpänä korostuu Kymijoen päähaaran osuus, mutta muillakin jokiosuuksilla on tarvetta parantaa olosuhteita vaelluskalojen ja vesistön tilan kannalta. Näiden valinnassa yksi keskeinen kriteeri oli edellä mainittujen lisäksi liittymäpinnan löytäminen merialueelle tai toisen maakunnan alueelle perustuen erityisesti luontomatkailun, virkistyksen ja suojelu-/viheralueiden kytkemisen näkökulmaan. Sen vuoksi tarkastelusta jätettiin pois esimerkiksi Vehkajoki, Urpalanjoki ja Vaalimaanjoki. Näissäkin toki löytyy samankaltaisia kehittämistarpeita, mutta maakuntakaavassa pyritään nostamaan esiin laajempia kokonaisuuksia. Lisäksi koko maakuntakaava-aluetta koskien on annettu suunnittelumääräys Maankäytön tarkemmassa suunnittelussa tulee luoda edellytyksiä vaelluskalakantojen luontaiselle lisääntymiselle jokialueilla.. Sini-viheryhteystarpeiden suunnittelun tukena on käytetty merialueen kohdalla VELMU-hanketta eli Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa sekä hankkeen pohjalta tehtyä karttapalvelua. Hankkeessa on kerätty tietoa merialueemme kasveista, levistä, kaloista, selkärangattomista ja merenpohjan geologisista ominaisuuksista. Aineistoa on noin videopisteeltä ja sukelluspisteeltä sekä tuhansilta pohjaeläin- ja kalanpoikasnäytepisteiltä. VELMU-ohjelman päätavoitteena on edistää Itämeren lajien ja merialueiden suojelua sekä tuke meren ja sen luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ohjelman kartoituksilla pyritään löytämään lajiston ja luontotyyppien osalta arvokkaimmat alueet ja erityistä suojelua vaativien lajien esiintymispaikat (Ympäristöhallinto 2017) Kymijoen länsihaarojen sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve alkaa pohjoispäässä Anjalankosken voimalaitokselta ja kattaa kokonaisuudessaan Ahvenkosken ja Pyhtään haarat. Näistä haaroista jokiosuus laskee mereen. Pituudeltaan länsihaara on 25 kilometriä. Ahvenkosken laskukohdasta siniyhteystarve yhtyy Loviisan rajalla matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueen kautta Uudenmaan puolella sijaitsevaan metsätalousvaltaiseen alueeseen, joka on laaja, yhtenäinen ja ekologisen verkoston kannalta merkittävä (MLY) (Uudenmaan neljäs vaihemaakuntakaava Selostuksen liitekartat 2017). Pyhtään haaran osalta sini-viheryhteystarve puolestaan ulottuu Tyyslahden luonnonsuojelualueelle. Kymijoen länsihaaraa on muokattu ja padottu voimakkaasti. Molemmat sen haaroista ovat olleet luonnontilassa kalojen nousureittejä. Ahvenkosken haara on suljettu voimalaitoksella (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Ahvenkoskella on lisäksi Strömförsin voimalaitos, joka myös aiheuttaa täydellisen nousuesteen. Pyhtään haarassa vaellusesteen aiheuttavat Strukan ja Ediskosken padot. Ensin mainitulla on kalatie, mutta sen hyöty on nykyolosuhteissa todella pieni. Nykyisessä virtaamajakotilanteessa, jossa suurimmat virtaumat ohjautuvat Ahvenkoskelle, ei Pyhtään haaran merkitys ole kovin suuri kalojen kulun kannalta. Merkitys ja haaran nousureitin avaaminen nousevat tärkeäksi kysymykseksi vain, jos veden juoksutusta kasvatetaan kyseisessä haarassa (Pautamo & Vanninen). 34

35 Ahvenkosken Pyhtään haarojen säännöstelyn muutos parantaisi kalojen nousun edellytyksiä ja virkistyskäyttöä. Nykyinen virtaama on pieni ja sen nosto lisäisi Pyhtään haaran houkuttelevuutta. Tällä ei tosin olisi suurta merkitystä, mikäli Ahvenkoskelle rakennetaan toimiva kalatie. Virtaaman nosto parantaisi soveltuvuutta melontaan (Rotko ym. 2015). Länsihaarat on nimetty Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa voimakkaasti muutetuiksi vesimuodostumiksi (Ihaksi ym. 2016). Toimenpideohjelman mukaan länsihaarojen tila on tyydyttävä verrattuna tilaan, joka on mahdollista saavuttaa aiheuttamatta merkittävää haittaa vesistöjen muille käyttömuodoille. Hydrologis-morfologinen tila on huono. Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää kalojen nousua yläpuolisille lisääntymisalueille ja lisäksi kohdennettuja kunnostuksia. Toimenpiteeksi Kymijoen länsihaaraan esitetään kalateiden suunnittelua Ahvenkosken ja Klåsarön voimalaitoksiin. Tavoitteina on lisäksi mereen kohdistuvan kuormituksen vähentäminen ja haitallisten aineiden seuranta. Myös VELMU-karttapalvelussa alueen rannikkovesi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi (VELMU-karttapalvelu). Sini-viheryhteystarve yhdistää jokiympäristössä olevia hyvin korkean biodiversiteetin luonnon ydinalueita kytkien ne mantereen etelä-kymenlaakson suovyöhykkeen sini-viheryhteystarpeeseen, jolle muodostuu selkeä jatkumo. Jokiympäristön erilliset suojelualueet yhdistyvät ja matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueen kautta syntyy yhteys aina Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Natura alueeseen saakka. Yhteystarve edistää siten suojelualueiden toimivuutta ja ekologista kytkeytyneisyyttä osana laajempaa sini-viherverkostoa. Se edistää myös mahdollisuutta vesien hyvän tilan saavuttamiseen ja vaelluskalojen esteiden poistoon sekä vesi- ja rantaluonnon suojelua, joilla on merkitystä virkistyskäytöllekin. Sini-viheryhteystarve luo mahdollisuuksia ekosysteemipalveluiden hyödyntämiselle, koska länsihaara on osa Kymijoen ja sen rantojen merkittävää ekosysteemipalveluiden tihentymää. Tihentymän alueella on merkittäviä kulttuuri- ja maisema-arvoja, vedenkiertoa, hiilivarantoja ja se on osa ylimaakunnallista kokonaisuutta. Tämän lisäksi linkki muodostuu merialueelle merenrannan matkailun ja vapaa-ajan asumisen vyöhykkeeseen, jonka voi katsoa ulottuvan Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Vyöhykkeellä on potentiaalia luontomatkailun kehittämiselle ja se on sini-viherverkoston kannalta merkittävä merenrantavyöhyke, jossa on luontoarvoja. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 35

36 36

37 Kuva 9. Kymijoen länsihaarojen sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML) Heinlahden Kaunissaaren sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve sijoittuu Kotkan Heinlahden Natura alueen ja Kaunissaaren välille korkean biodiversiteetin luonnon ydinalueille. Väliin jäävistä arvokkaista saarista merkittävimpiä ovat Kuussaari ja Koukkusaari. Kuussaaressa on Kyvi ry:n ylläpitämä virkistysalue, joka toimii retkisatamana. Saarelta löytyy muun muassa huvimaja, wc ja tulipaikka. Sinne on muodostunut polkuja, joita pitkin pystyy kävelemään ja retkeilemään (Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry). Pyhtään Koukkusaaren Lounatniemi kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Se on geologisesti, maisemallisesti ja moninaiskäytön kannalta merkittävä harjujakson osa, jossa on jokseenkin luonnontilaista harjumetsää. Saarella on esimerkiksi selännelaajentumia, vetokannaksia ja edustavia muinaisrantoja (Ympäristöhallinto 2017). Kaunissaari on asuttu kalastajakylä ja suosituin merellä oleva matkailukohde. Se on myös palveluvarustukseltaan monipuolisin saaristo. Saaressa on muun muassa kauppa, lomakylä ja vierasvenesatama (Ramboll 2017). Kaunissaari on geologisesti ja maisemallisesti merkittävä. Saarella on laaja kivikko- ja hiekkaranta, valtakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisema-alue ja merkittäviä luonnonesiintymiä kuten muinaisrantoja sekä harvinainen lajisto (Virkistys- ja ulkoilualueselvitys Kohdeluettelo 2008). Sini-viheryhteystarve sijoittuu eteläpäässä Kaunissaaren Ristisaaren arvokkaalle vedenalaiselle geologiselle muodostumalle. Kyseessä on harjumuodostuma ja sen vedenalaiset jatkeet, jotka liittyvät mantereella olevan Siltakylän harjuun. Yhteystarve muodostaa arvosaarien ketjun linkittäen ne ja Itäisen Suomenlahden kansallispuiston manneralueeseen. Samalla yhdistyvät paremmin Natura alueet osana laajempaa sini-viherrakennetta. Yhteystarve edistää matkailua ja virkistystä. Sini-viheryhteystarve tukee ekosysteemipalveluita. Alue on merenrannan matkailun ja vapaa-ajan asumisen vyöhykettä, jossa on merkittäviä luontoarvoja ja potentiaalia luontomatkailulle. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 37

38 38

39 Kuva 10. Heinlahden Kaunissaaren sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML) Kymijoen Pernoonhaaran sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarpeen pohjoispää alkaa kohdasta, jossa Pernoonhaara erkanee Kymijoen länsihaarasta ja jatkuu etelään päin kohtaan, jossa joki jakautuu edelleen Koivukosken ja Korkeakosken haaroihin. Anjalankoskelta Pernoonhaaraan ja siitä mereen laskeutuva jokiosuus on osin luonnontilaista vastaava (Siikakosken haara) ja osin muutettu voimalaitosten rakentamisen yhteydessä ruoppauksin ja padotuksella (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Korkeakosken yläpuolelta lähtien joessa on pitkällä matkalla merkittävä määrä luontaisia koskialueita, jotka ovat lähtökohdiltaan toimivia lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Kymijoki on Suomenlahden merkittävin lohikalojen potentiaalinen lisääntymiskohde. Lohi pääsee nousemaan Koivukosken kautta ylemmäs jokialueelle, mutta nousu ei ole kaikkina aikoina mahdollista rakenteista ja vesimääristä johtuen. Lohen elinolosuhteiden kehittämisellä on huomattava tärkeys joen ekologiselle kokonaisuudelle. Ekologisen merkityksen lisäksi asiaan liittyy taloudellisia ja imagollisia ulottuvuuksia (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Sini-viheryhteystarpeen vaikutusalue ulottuu eteläpäässä myös näihin Koivukosken ja Korkeakosken haaroihin. Koskialueiden kunnostaminen on tärkeää, koska vaelluskalojen tilan kehittämisessä tärkeä rooli on niiden lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden kohentaminen. Langinkosken haarassa olisi syytä nostaa virtaaman määrää. Virtaamasäännöstelyn vuoksi siellä on alivirtaamilla veden vähyyttä, joka johtaa kosken sivu-uomien ja ranta-alueiden kuivumiseen. Ongelma on erityisesti talviaikainen virtaaman säännöstely. (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Koivukoskella on voimalaitos ja säännöstelypato, joiden yhteydessä on kalatie. Säännöstelypadolla kalatie toimii kohtalaisen hyvin silloin, kun joessa on paljon vettä ja sitä johdetaan ohijuoksutuksena padon kautta. Voimalaitoksen kalatie puolestaan ei toimi kovin hyvin (Karppinen ja Haikonen 2013). Korkeakoskelle avattiin uusi kalatie voimalaitoksen yhteyteen kesäkuussa Se mahdollistaa lohen, taimenen ja siian emokalojen nousun voimalaitoksen padon ohi kalojen lisääntymisalueille Kymijokeen (Maa- ja metsätalousministeriö). Korkeakoskella on rakennettu välittömästi voimalaitoksen alapuolelle myös heittolaituri, jossa on erinomaiset mahdollisuudet lohen, meritaimen ja vaellussiian kalastukseen (Kalastuskohteet 2017). Näin ollen kalatiehanke on osaltaan edistämässä Kymijokeen liittyvää luonto- ja kalastusmatkailua. Lisäksi koko Korkeakosken haara on soutukalastusaluetta Kunnarinkiven alapuolelta mereen saakka. Mahdollisuudet suurlohien ja -taimenten saantiin ovat hyvät (Luonto 2017). Koivu- ja Korkeakosken haarojen yläpuolella sijaitseva Pernoonkoski on säilynyt vapaana patorakenteilta ja uuden voimalaitoksen rakentaminen sinne on kielletty koskiensuojelulailla ( /35). Pernoonkoski on kalatalouden lisäksi virkistyksen kannalta tärkeä, sillä se on todella suosittu koskimelojien keskuudessa. Koskella on runsas virtaama ja muutaman metrin putous. Alueella on Kymenlaakson 39

40 virkistysalueyhdistyksen ylläpitämä taukotila aivan kosken lähellä. Koski liittyy ylempänä sijaitsevaan Kultaakoskeen (Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry). Koskessa on mahdollista lisätä entisestään melonta- ja kalastusedellytyksiä parantamalla sen tilaa (Taimisto 2010). Kaakkois-Suomen vesienhoidon tavoitteissa on linjattu, että kuormitusta Kymijoen itähaaroissa tulee vähentää merialueen vuoksi, haitallisia aineita tulisi seurata ja virta-alueita kunnostaa. Jokiosuus on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi (Ihaksi ym. 2016). Sini-viheryhteystarve linkittää eteläisen suovyöhykkeen sini-viheryhteystarpeen Pernoonhaaraa pitkin Koivukosken ja Korkeakosken haaroihin. Yhteystarpeella turvataan vaelluskalojen nousua ja edistetään virkistysmahdollisuuksien sekä luontomatkailun edellytyksiä. Sini-viheryhteystarve nostaa esille tarpeen vähentää joen kuormitusta. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 40

41 41

42 Kuva 11. Kymijoen Pernoonhaaran sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML) Summanjoen alaosan sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve saa alkunsa pohjoispäässä Suurijärvestä alkavasta Summanjoen alaosasta. Sieltä yhteystarve jatkuu jokea pitkin merelle Haminan Majasaaren Nuokkojen saariryhmille. Summanjoki saa alkunsa Salpausselän etelärinteiltä ja laskee itäiseen Suomenlahteen Summan kylän kohdalla. Päähaaran pituus on 60 kilometriä ja jokeen yhtyvien sivujokien yhteispituus yli 100 kilometriä. Suurimmat sivujoet ovat vesistöalueen yläosassa sijaitseva Kelkanjoki ja Metsäkylän yläpuolella pääharaan yhtyvä Sippolanjoki. Vesistöalueella on kaikkiaan noin 60 lampea tai järveä. Niistä suurimmat ovat Kyynelmysjärvi (105 ha), Saaramaanjärvi (180 ha), Enäjärvi (70 ha), Metsäkylän Suurijärvi (95 ha) ja Sippolan Suurijärvi (85 ha) (Aluehallintovirasto 2017). Summanjoen alaosa käsittää meren ja Sippolanjoen haaran välisen 13.1 kilometrin pituisen jokiosuuden (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Summanjokeen ja siihen laskevaan Sippolanjokeen kohdistuva hajakuormitus sekä osin myös turvetuotannosta aiheutuva kuormitus on sen verran suurta, että jokiosuudet eivät täytä nykytilassaan hyvän tilan tavoitetta: Sippolanjoki vedenlaatunsa perusteella ja Summanjoen alaosa kalaston perusteella. Kangasmaiden jokityyppiin kuuluva Summanjoen keskiosa ja yläosa arvioitiin myös tyydyttävään tilaan (Ihaksi ym. 2016). Summanjoen veden laadulle ominaista on ruskea väri sekä korkeat kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet. Ne ovat peräisin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta sekä vesistöalueen latvaosien turvetuotantoalueilta (Aluehallintovirasto 2017). Summanjoen yhteys merelle ja sen ominaisuudet sekä mahdollisuudet vaelluskalojen lisääntymis- ja kasvuympäristönä antavat ekologiselle jatkumolle varsin suuren merkityksen. Joen alaosan merkitys on tärkeä myös yläpuolisten jokimuodostumien vaelluskalojen luontaisen elinkierron arvolle (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Summanjoki on aiemmin ollut merkittävä vaelluskalojen lisääntymisjoki, jonka kalataloudellinen arvo on laskenut vesistörakennushankkeiden takia. Jokeen on rakennettu patoja, jotka ovat katkaisseet kalojen vaellusreitit ja tulvasuojelun sekä uiton takia tehdyt perkaukset ovat vähentäneet vaelluskalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Summanjokeen nousee kuitenkin merestä edelleen muun muassa lohta, vimpaa, meritaimenta, vaellussiikaa ja nahkiaista. Joen oma meritaimenkanta on tuhoutunut. Summanjoen vesistöalueella esiintyy myös paikallisia joessa eläviä taimenkantoja (Ihaksi ym. 2016). Nousuesteet on poistettu joen alaosasta ja aluehallintovirasto on myöntänyt alkuvuodesta 2017 rakennusluvan joen ylemmän osan Sahakosken kalatielle. Sillä poistetaan museopadon ja yläpuolisen kalliokynnyksen kohdalla olevat nousuesteet (Aluehallintovirasto 2017). Joen alaosat on kunnostettu vuonna Koskia voidaan yhä parantaa paikallisesti pienien kunnostustoimenpiteiden kuten soraistuksien avulla. Paikalliset kunnostukset parantavat meritaimenen ja lohen lisääntymistä joen alaosalla (Voimakkaasti muutetuksi 2009). 42

43 Summanjoen merkitys veneilyn kannalta on vähäistä, koska virta-alueet ovat kivikkoisia ja kesäisin joki on vähävetinen. Melontaan joki soveltuisi paremmin varsinkin keväisin kovemman virtaaman aikaan, mutta nykyisellään melonta on vähäistä. Koskiin ei ole jätetty kalataloudellisessa kunnostuksessa melontaväylää, mikä edistäisi virkistyskäyttöä. Sini-viheryhteystarve laskee Summanjoen jälkeen Summanlahteen. Lahdella on havaittavissa typen ja fosforin pistekuormitusta, ja se luokittuu ekologiselta tilaltaan välttäväksi (VELMU-karttapalvelu). Sieltä yhteystarve jatkuu Majasaaren Nuokkojen saariryhmälle. Kyseiset saariryhmät ovat retkeilyyn soveltuvia. Majasaarella on saariryhmien opastuspaikkana toimiva maja. Saariryhmän rannoilla on venepaikkoja ja kiinnittymispaikkoja. Majasaarella on lisäksi yhteysliikennelaituri. Saariryhmiltä löytyy muun muassa luontopolkuja ja nuotiopaikka (Luonto 2017). Sini-viheryhteystarve yhdistää korkean biodiversiteetin luonnon ydinalueita toisiinsa ja luo yhteyden Summanjoelta Haminan matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueelle ja sitä kautta muodostuu linkki Itäisen Suomenlahden kansallispuistoonkin. Yhteystarve edistää vaelluskalojen nousua ja joen virkistysmahdollisuuksia sekä paremman vedenlaadun saavuttamista. Sini-viheryhteystarve luo mahdollisuuksia ekosysteemipalveluiden hyödyntämiseen, sillä se sijoittuu Kotkan ja Haminan virkistyskäytön ja lähimatkailun vyöhykkeelle. Vyöhykkeellä on luontoarvoiltaan merkittäviä merenrannan kohteita. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 43

44 44

45 Kuva 12. Summanjoen alaosan sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML) Kuorsalon Kukion sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Sini-viheryhteystarve alkaa pohjoispäässä Kuorsalon itäosan kohdalta ja jatkuu Tammion kautta Kukioon. Sini-viheryhteystarve muodostaa arvokkaiden saaristojen ketjun Kuorsalosta Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Saaret on kartoitettu kuuluvan luonnon ydinalueisiin hyvin korkealla biodiversiteetin tasolla. Kuorsalon Vanhankylänlahdessa on luonnontilainen suurehko glo-järvi (Ympäristöhallinto 2017). Tammiossa sijaitsee satama. Tammio on kalastajakylä, jossa on ympärivuotista asutusta. Saaren luonto koostuu rantaniityistä sekä silokallioisista ja kivikkoisista rannoista (Visit Hamina). Yhteystarpeen eteläpäässä Kukiosta hieman etelään on Itäisen Suomenlahden kansallispuiston raja. Siellä on myös Ulko-Tammion Haapasaaren alueen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Alue on topografialtaan poikkeuksellisen monimuotoinen. Merenpohja on rikkonaista ja pienipiirteistä kalliokohoumilla sekä savi-/liejualtailla. Sini-viheryhteystarve luo jatkumon rannikon itäisen metsävyöhykkeen sini-viheryhteystarpeelle ja yhdistää keskeiset saaristot sekä ekologisesti että virkistyksellisesti mantereeseen. Suojelualueiden välille muodostuu yhteystarpeella linkki ja ne kytkeytyvät osaksi laajempaa sini-viheryhteysverkostoa. Yhteystarve edistää rannikkoalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävänä aluekokonaisuutena. Alueella on potentiaalia myös luontomatkailun kehittämiselle, koska se on osa merenrannan matkailun ja vapaa-ajanasumisen vyöhykettä. Alueella on merkittäviä merenrannan luontoarvoja ja se on sini-viherverkoston kannalta merkittävää. Liittymäpinta muodostuu myös Itäisen Suomenlahden kansallispuiston meren retkeilyn ja matkailuvyöhykkeeseen, jossa on vetovoimatekijöitä valtakunnalliselle matkailulle. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 45

46 46

47 Kuva 13. Kuorsalon Kukion sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML) Virojoen alaosan/saarasjärvenojan Santion sini-viheryhteystarve Suunnitteluratkaisun perustelut Virojoen alaosa saa pohjoispäässä alkunsa Kotijärvestä, josta se laskee Säkäjärven kautta Virolahteen. Jokeen liittyy myös Saarasjärvestä laskeva erillinen haara, Saarasjärvenoja. Haara yhtyy Virojokeen Myllymäen ympäristössä. Virolahteen laskun jälkeen sini-viheryhteystarve jatkuu Huvisaaren, Hailiniemen, Kirkon Vilkkilänturan ja Hurpun kautta Santioon. Kokonaisuudessaan Virojoen alaosan pituus on noin 31 kilometriä. Joen yhteys Suomenlahteen ja ominaisuudet sekä mahdollisuudet vaelluskalojen lisääntymis- ja kasvuympäristönä antavat ekologiselle jatkumolle merkittävän arvon. Virojoessa on kalojen nousun estävä Kantturakosken voimalaitoksen pato. Kalatien rakentamisella Virojoki voidaan palauttaa meritaimenjoeksi. Kosken yläpuolella on neljä muuta koskea, jotka soveltuisivat taimenen lisääntymiseen. Kantturakosken alapuolella oleva Myllykoski on jo kunnostettu ja sen pato ei toimi nousuesteenä. Voimalaitokselle on alun perin asetettu kalatievelvoite, jota ei ole noudatettu (Voimakkaasti muutetuksi 2009). Virojoki on ollut aiemmin merkittävä meritaimen- ja vaellussiikajoki. Meritaimenkannan palauttamista tukevat muun muassa Suomenlahden merikantojen suojelu- ja käyttösuunnitelman tavoitteet sekä Virojoen kuuluminen Kantturakosken osalta kansallisen kalatiestrategian kärkikohteisiin. Meritaimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut vuonna 2011 päätöksen, jonka mukaisesti padon omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään kelvollisen kalaportaan sekä varaamaan sitä varten tarpeellisen vesimäärän. Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2015 määrännyt, että aluehallintoviraston päätös tulee saattaa voimaan (Korkein hallinto-oikeus 2015). Näin ollen Kantturankoskelle tullaan rakentamaan kalatie. Virojokeen liittyvässä luonnontilaisen kaltaisessa Saarasjärvenojassa on erityistä kalataloudellista arvoa. Kyseessä on Virojoen taajaman halki laskeva vanha meritaimenjoki. Purossa on luontaisesti lisääntyviä erittäin uhanalaisia ja geneettisesti arvokkaita purotaimenkantoja. Puro toimii lisäksi tärkeänä metsäisenä kulkuyhteytenä ja ekologisena käytävänä. Sen varrella liikkuu liito-oravia ja puro on saukon elinaluetta (Valtatien 7 parantaminen ). Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman (Ihaksi ym. 2016) mukaan Saarasjärvenojaa pidetään alkuperäisten kalakantojen vuoksi herkkänä vesistönä, jolla vesiensuojelun tarpeet tulee ottaa huomioon hyvin tarkasti. Joen alaosalla jokiveden laadussa on parantamisen tarvetta maa- ja metsätalouden kuormitusten vuoksi. Virojoen alaosa luokitellaan tyydyttävään tilaan. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa tavoitteiksi on asetettu juuri kuormituksen vähentyminen, nousuesteen poisto ja elinympäristökunnostukset (Ihaksi ym. 2016). Myös VELMU-karttapalvelussa lahdella on havaittavissa typen ja fosforin pistekuormitusta. Rannikkovesi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi (VELMU-karttapalvelu). 47

48 Jokiosuuden jälkeen sini-viheryhteystarve kulkee virkistysalueena olevaan Huvisaareen eli Sittasaareen, maa- ja metsätalousvaltaiseen Hailiniemeen, Kirkon Vilkkilänturan Natura alueelle, Hurpun matkailu- ja virkistysalueelle ja sieltä edelleen Santion maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle. Santiosta länteen yhteystarve rajoittuu Kauholman arvokkaaseen vedenalaiseen geologiseen muodostumaan. Kauholma on suhteellisen matalan veden alue, joka edustaa sisäsaaristoa. Myös Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on aivan sini-viheryhteystarpeen eteläpään lähellä. Sini-viheryhteystarve yhdistää korkean biodiversiteetin luonnon ydinalueita toisiinsa. Virojoen alaosa ja siihen liittyvä Saarasjärvenoja linkittyvät Virolahden kautta Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Yhteystarve edistää vaelluskalojen nousua ja rannikkoalueen säilymistä luonto- sekä kulttuuriarvojen kannalta merkittävänä aluekokonaisuutena. Se nostaa esiin myös veden tilan parantamistarpeen. Sini-viheryhteystarve on osa merenrannan matkailun ja vapaa-ajanasumisen vyöhykettä, jossa on mahdollisuuksia hyödyntää ekosysteemipalveluita. Potentiaalia luontomatkailulle on olemassa. Lisäksi yhteystarpeen pohjoispään lähettyvillä on historiallinen Salpalinja, johon liittyy matkailu- ja virkistysarvoja. Salpalinjaa noudattelee myös ylimaakunnallinen patikointireitti. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 48

49 49

50 Kuva 14. Virojoen alaosan/saarasjärvenoja Santion sini-viheryhteystarve ja sen varrella olevat, rajautuvat tai välittömässä läheisyydessä olevat ympäristön arvokohteet. Kartalla ovat lisäksi matkailuun, virkistykseen ja terveysliikuntaan liittyvät alueet, kohteet sekä reitit (Huom! kuva esittää uutena esitetyn sini-viheryhteystarpeen suhteen voimassaolevaan Kymenlaakson maakuntakaavaan.) (Pohjakartta: MML) Itäisen Suomenlahden sini-viheryhteystarve Sini-viheryhteystarve sijoittuu kokonaisuudessaan Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon Uudenmaan sekä Venäjän rajojen väliin. Yhteystarpeella osoitetaan tarve merialueen ekologisten yhteyksien jatkuvuuteen niin maakunnan kuin valtiorajojenkin yli. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto muodostaa parin Venäjälle vuonna 2018 perustetun Itäisen Suomenlahden luonnonpuiston kanssa. Erityisesti tällä kansallispuistojen raja-alueella on tärkeää edistää ekologisia yhteyksiä. Sini-viheryhteystarve tukee Fennoskandian vihreän vyöhykkeen toteutumista. Yhteystarve edistää yleisissä suunnitteluratkaisun perusteluissa läpi käytyjä MRL:n, VAT:tien, valtioneuvoston periaatepäätöksien, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman sekä maakuntakaavan ja maakuntaohjelman tavoitteita ja velvoitteita. 50