Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen

Transkriptio

1 Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen Sosiologipäivät, Kuopio Korkeakoulutuksen sosiologia -työryhmä Jarkko Tirronen YTT Itä-Suomen yliopisto Kuopion kampus Jarkko Tirronen 2012

2 Esityksen tavoitteet Pohdin aluksi miten yliopiston ajatusta voidaan jäsentää. Tämän jälkeen havainnoin sitä mitä yliopiston strategisella johtamisella tarkoitetaan. Lopuksi käsittelen yliopiston ajatuksen ja strategisen johtamisen välistä suhdetta.

3 Kolme näkökulmaa yliopiston ajatukseen Funktionaalisen lähestymistavan mukaan yliopistolle voidaan määrittää ainakin viisi toimintoa ja niitä tukevaa tehtävää. Sivistystoiminto Taloudellinen toiminto Poliittinen toiminto Tieteellinen toiminto Ammatillinen toiminto Historiallisessa lähestymistavassa yliopiston ajatuksen määrittäminen perustuu eri aikakausina tapahtuneiden historiallisten kehitysketjujen ja syy-seuraussuhteiden avulla. Yliopisto voidaan käsittää Keskiajan yliopistona Traditionaalisena yliopistona Modernina yliopistona Myöhäismodernina yliopistona Pragmaattisessa lähestymistavassa yliopisto voidaan ymmärtää ainakin kahdella tapaa yksilön havaintoina, tulkintoina ja käsityksinä yliopistosta empiirisenä ilmiönä, jota voidaan tutkimuksen avulla selvittää Matriisit: yliopisto, organisaatioyksiköt, tieteenala, yhteisö, yksilö

4 Yliopistouudistus (2009) ja lainsäädännön näkökulma yliopiston strategiseen johtamiseen Yliopistojen taloudellinen autonomia ja päätösvalta lisääntyi: yliopistot irrotettiin valtio-oikeushenkilöstä ja valtion talousarvion piiriin kuuluvista tilivirastoista itsenäisiksi oikeustoimikelpoisiksi instituutioiksi (julkisoikeudellinen laitos tai yksityisoikeudellinen säätiö). Yliopistot vastaavat itsenäisesti taloudestaan ja toiminnan strategisesta suunnittelusta. Samalla yliopiston johtamisessa ja päätöksenteossa alkoi aiempaa enemmän korostua strateginen johtaminen. Yliopistotason keskeiset toimijat hallitus, hallituksen puheenjohtaja ja rehtori sekä hallintojohtosäännössä määritellyt toimijat (esimerkiksi bottom up toimijat: laitosjohto, oppiaineiden vastuuhenkilöt) Ylimmän päätöksenteon ja strategisen suunnittelun logiikka uudistui

5 Mitä strateginen johtaminen tarkoittaa yliopistossa Yliopisto on instituutio, eli sen toiminnan aikaperspektiivi on pitkä ja sen toiminta perustuu suhteellisen pysyville arvoilla, toimintatavoille ja tavoitteille. Tästä näkökulmasta strateginen johtaminen, jonka perusta on keskipitkän aikavälin toiminnan tavoitteiden asettamisessa voi periaatteessa soveltua yliopiston toiminnan suunnitteluun. Strateginen johtaminen yliopistossa voidaan määritellä esimerkiksi: Yliopiston strategisen tavoitteiden, arvoperustan, painopisteiden ja valintojen määrittämiseen sekä strategian toteuttamiseen ja sen mittaamiseen tähtääväksi toimintokokonaisuudeksi, josta vastaavat a) yhteistoiminnassa yliopiston hallitus ja rehtorit b) yliopiston linjajohto c) akateeminen ja hallinnollinen henkilöstö. Tässä keskeistä on oman toiminnan kriittinen arviointi, analyysit, toteuttaminen ja mittaaminen. Yliopiston strategian lähtökohtana on yliopiston tieteenalapohja ja siihen kehittynyt osaaminen. Yksikkötasolla korostuu johtamisen leadership näkökulma. Johtamisen keskeinen kysymys asiantuntijaorganisaatiossa liittyy yksilöiden motivointiin ja yksilöiden muodostaman yhteisön kokonaisliikkeen hallinta. Haasteena kokonaisjohtamisen ja asiantuntijajohtamisen välinen kohtaaminen. Tätä voidaan tukea modernin, osallistavan strategiatyön menetelmillä, asiantuntijoiden sitouttamisella strategiseen suunnitteluun. Näkökulmassa painottuu strategiatyön sosiaalinen ulottuvuus (strategy as practice näkökulma), jolloin asiantuntijat prosessoivat strategiaa yhdessä (Jazabkowski 2004; Whittington 2007; vrt. myös Grant 2003).

6 Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen yhteensovittamattomat käsitteet? Yliopiston ajatuksen ja strategisen johtamisen yhteensovittaminen edellyttää yliopiston moniarvoisuuden, monimuotoisuuden ja kompleksisuuden tunnistamista. Käsitteet eivät ole yhteensovittamattomia, jos strategiatyötä tehdään organisaation luonteeseen soveltuvalla tavalla. Yliopistoa tuleekin johtaa ammattimaisesti, esimerkiksi liikkeenjohdon strategiatyössä kehitettyjen menetelmien avulla. Tässä huomioitava yliopiston ajatus ja tieteellisen toiminnan luonne. Yliopiston ajatus rakentuu alhaaltapäin, tutkimusryhmistä ja oppiaineista. Avainkysymys liittyy erilaisten näkökulmaerojen (esim. hallinnon ja akateemisen yhteisön välillä olevien) analyysiin ja hälventämiseen. Strategisen johtamisen näkökulmasta keskeistä on arvioida miten yliopisto (johto ja hallitus) voi ohjata pirstaloitunutta, alhaaltapäin ohjautuvaa ja akateemiselle itseymmärrykselle perustuvaa yksikköä? Akateemisen johtamisen painetila. Yksi suurimmista muutoksista siirtyminen intressiedusta kokonaisetuun, jossa toisaalta haasteena kokonaisedun käsitteen määrittämiseen liittyvä problematiikka ja liiallinen dispersio ja alhaaltapäin ohjautuva toiminta.

7 Yliopiston ajatus ja strateginen johtaminen yhteensovittamattomat käsitteet? Yliopiston johtaminen: Strategia mahdollistavana tekijänä: vapaus ja luottamus tieteen strategisen ohjauksen perustana ja lähtökohtana. Yhteinen toimintakehys, johon sitoutetaan yliopiston asiantuntijat. Ihmisten asema ja merkitys osana organisaatiota. Tässä korostuu vuorovaikutus, arvostus ja motivointi. Taloudellinen autonomia yliopiston riippumattomuuden lähtökohtana (vrt. esim. Humboldtin yliopistokäsitys) vs. hallinnan näkökulma. Akateemisen demokratian uudelleenmuotoilu ja vahvistaminen, mutta uusi nykyistäkin vahvempi hallintotapa esimerkiksi täysin ulkopuolinen hallitus ja yliopistokollegion aseman vahvistaminen Johtamisen kaksinainen haaste korostuu tulevaisuudessa: strateginen johtaminen, sen implementaatio ja mittaaminen sekä akateemisen yhteisön henkilöstöjohtaminen (leadership johtaminen), jonka avulla voidaan edistää strategisten tavoitteiden saavuttamista.

8 Lähteet Grant, Robert M. 2003: Strategic planning in a turbulent environment: evidence from oil majors. Strategic Management Journal 24 (6), Jarzabkowski, Paula 2004: Strategy as practice: recursiveness, adaptation, and practices-in-use. Organization Studies 25 (4), Mäenpää, Olli 2009: Yliopistolaki. Helsinki: WSOYPro. Whittington, Richard 2007: Strategy as practice and strategy process: family differences and the sociological eye. Organization Studies 28 (10),